Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/337 EU:n elpymisesitteestä ja rahoituksenvälittäjiä koskevista kohdennetuista mukautuksista ja yhtenäisen sähköisen raportointimuodon käytöstä vuositilinpäätöksissä covid-19-kriisistä elpymisen tukemiseksi. Asetus antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden myöntää kansallisessa lainsäädännössään vuoden verran lykkäystä arvopaperien liikkeeseenlaskijoille digitaaliseen tilinpäätösraportointiin (ESEF) siirtymisessä. Jäsenvaltio-option mukainen lykkäys on osa rahoitusmarkkinoiden EU-lainsäädäntökokonaisuutta, joka on annettu covid-19-pandemiaan vastaamiseksi. 

Euroopan komission tulkitsevassa tiedonannossa (2020/C379/01, 10.11.2020) tarkennetut asiat liittyen ESEF-tilinpäätöksen tilinpäätösasiakirjojen laatimiseen, tilintarkastukseen ja julkistamiseen tulevat sitovasti sovellettaviksi vasta, kun ne on implementoitu kansalliseen sääntelyyn. 

Talousvaliokunta pitää ehdotusta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sen hyväksymistä muuttamattomana, seuraavin huomautuksin. 

Avoimuusdirektiivin mukaan liikkeeseenlaskijalla on velvollisuus laatia tilinpäätös ja toimintakertomus 1.1.2020 alkaen käyttämällä European Single Electronic Format (ESEF) -raportointimuotoa. Teknisen sääntelystandardin kantavana ajatuksena on ollut kehittää yhdenmukainen elektroninen muoto, joka raportointia harmonisoimalla tekee tilinpäätöstiedot helpommin saavutettaviksi, analysoitaviksi ja yhteismitallisiksi. Raportointi toimitetaan kansalliseen tietovarastoon, joka Suomessa on Helsingin Pörssi eli Nasdaq OMX Helsinki Oy.  

Mahdollisuus siirtää ESEF-tilinpäätösmuodon toimeenpanoa antaa liikkeeseenlaskijoille mahdollisuuden priorisoida covid-19 pandemian tuomia lisäraportointivelvoitteita. Ehdotettu lainsäädäntö jättää siten liikkeeseenlaskijoille valinnanvapauden siitä, hyödyntävätkö ne tätä lykkäysmahdollisuutta vai ei. 

Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan useat EU:n jäsenvaltiot suunnittelevat tämän option kansallista käyttöönottoa. Tasapuolisten kilpailunedellytysten näkökulmasta Suomen on syytä toimia yhdensuuntaisesti jäsenmaiden enemmistön tai ainakin keskeisten kilpailija- ja verrokkimaidemme valitsemalla tavalla. Näin liikkeeseenlaskijoiden toimintaedellytykset ja hallinnolliset raportointiin liittyvät velvoitteet säilyvät eri valtioissa tältä osin yhdenmukaisina.