Yleistä
Ehdotetuilla muutoksilla on tarkoitus sisällyttää kansalliseen lainsäädäntöön EU:n tuomioistuimen vuosilomasääntelyn tulkintaa koskevien linjausten mukaiset säännökset. Oikeuskäytännön perusteella on todettu, että voimassa olevat vuosilomalain (162/2005) säännökset eivät turvaa riittävällä tavalla työntekijän oikeutta palkalliseen vuosilomaan tilanteissa, joissa työntekijän sairaus- tai kuntoutuspoissaolot kestävät pidempään kuin mitä vuosilomalain mukaan katsotaan työssäolon veroiseksi ajaksi eli yli 75 työpäivää. Lakiehdotus parantaa pitkään työkyvyttömyyden vuoksi työstä poissa olleiden työntekijöiden asemaa.
Vuosilomalakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset oikeudesta vuosilomaa täydentäviin lisävapaapäiviin sekä lisävapaapäiviltä maksettavaan korvaukseen. Lisävapaapäivät eivät ole vuosilomaa eivätkä työssäolon veroisiksi katsottavaa aikaa, eikä niiden ajalta kerry lakiehdotuksen mukaan uutta vuosilomaa. Työntekijällä on oikeus lisävapaapäiviin, jos hänen täydeltä lomanmääräytymisvuodelta ansaitsemansa vuosiloma alittaa sairaudesta, tapaturmasta tai lääkärin määräämästä ammattitaudin tai tapaturman johdosta työkyvyn palauttamiseksi tai säilyttämiseksi annettavasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta johtuvan poissaolon vuoksi 24 vuosilomapäivää, mikä vastaa vuosilomalaissa neljän viikon vuosilomaa. Oikeutta lisäpäiviin ei ehdotuksen mukaan ole kuitenkaan enää silloin, kun poissaolo on jatkunut yhdenjaksoisesti yli 12 kuukautta.
Poissaolon yhdenjaksoisuuden katkaisevat poissaolojaksojen väliin sijoittuvat työssäolopäivät tai -tunnit, jotka oikeuttavat täyteen lomanmääräytymiskuukauteen. Osasairauspäivärahalla työskentely ei kuitenkaan katkaise poissaolon yhdenjaksoisuutta. Säännöksellä pyritään turvaamaan se, että mahdollisuudet osasairauspäivärahalla työskentelyyn eivät vähenisi esityksen johdosta. Valiokunta toteaa, että osasairauspäivärahalla työskentelevä ansaitsee vuosilomaa jatkossakin vuosilomalain 5—7 §:n säännösten nojalla. Nyt tehtävillä muutoksilla ei muuteta osasairauspäivärahalla työskentelevän loman ansaintaa koskevia säännöksiä.
Työntekijällä on ehdotuksen mukaan oikeus saada lisävapaapäiviltä säännönmukaista tai keskimääräistä palkkaansa vastaava korvaus. Korvauksen perusteena on lisävapaapäivien pitämisen alkamishetken mukainen palkka. Lisävapaapäiviltä maksettava korvaus ei oikeuta työ- tai virkaehtosopimuksen mukaiseen lomarahaan, ellei sopimuksissa toisin sovita.
EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella ehdotetaan myös työkyvyttömyyden vuoksi siirretyn vuosiloman ajankohtaa koskevan säännöksen muuttamista. Aikaa, jonka kuluessa siirretty vuosiloma voidaan antaa, ehdotetaan pidennettäväksi nykyisestä.
Valiokunta ehdottaa vuosilomalain muuttamista koskevan lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin.
Työaikadirektiivi
Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY eli ns. työaikadirektiivi sisältää säännökset työajan järjestämiseen liittyvistä vähimmäisvaatimuksista, jotka koskevat muun muassa vähimmäislepoaikoja ja vuosilomaa. Työaikadirektiivin säännösten tarkoituksena on edistää työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä. Työaikadirektiiviä säädettäessä on otettu huomioon myös Kansainvälisen työjärjestö ILO:n palkallista vuosilomaa koskeva sopimus nro 132.
Työaikadirektiivin 7 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman tällaisen loman saamiselle ja myöntämiselle kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Direktiivin mukaan palkallisen vuosiloman vähimmäisaikaa ei saa korvata rahalla, paitsi kun työsuhde päättyy.
Työaikadirektiivi mahdollistaa sen, että jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään poiketa tiettyjen artikloiden säännöksistä. Samoin direktiivin tietyistä artikloista voidaan poiketa työmarkkinaosapuolten välisillä sopimuksilla. Vuosilomaa koskevasta 7 artiklasta ei ole kuitenkaan säädetty poikkeamismahdollisuutta.
Työaikadirektiivi ei ota kantaa siihen mekanismiin, jolla työntekijän oikeus vähintään neljän viikon palkalliseen vuosilomaan syntyy. Jäsenvaltioilla voi olla käytössään järjestelmiä, joissa vuosiloma kertyy edellisen vuoden aikana ja pidetään seuraavana vuonna, tai järjestelmiä, joissa vuosilomaoikeus syntyy ja pidetään samana vuonna. Suomen vuosilomalain ansaintajärjestelmä poikkeaa useiden EU-jäsenvaltioiden vuosilomasääntelystä.
Muutosehdotusten arviointia
Voimassa olevan vuosilomalain ja sen työssäolon veroista aikaa koskevan sääntelyn on katsottu nykyisessä muodossaan täyttävän ILO:n palkallista vuosilomaa koskevan yleissopimuksen vaatimukset. Kun ehdotettu sääntely parantaa sairauden, tapaturman tai lääkinnällisen kuntoutuksen vuoksi pitkään poissa töistä olevien työntekijöiden asemaa, ei ehdotettujen muutosten voida katsoa johtavan yleissopimuksen vastaiseen sääntelyyn.
Ehdotetun lisävapaapäivän ja vuosilomapäivän oikeusvaikutukset poikkeavat toisistaan. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin näkemyksiä, joiden mukaan lisävapaapäivät tulisi EU-oikeuden perusteella määritellä vuosilomaksi, joka myös kerryttää uutta vuosilomaa. Toisaalta valiokunnan saaman selvityksen mukaan työaikadirektiivistä tai sitä koskevasta oikeuskäytännöstä ei voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että vuosiloman tai sitä vastaavien lisävapaapäivien olisi kerrytettävä uutta vuosilomaa. Niissä maissa, joissa vuosilomaoikeus syntyy ja loma pidetään samana vuonna, ei nouse esille kysymystä siitä, onko vuosiloman kerrytettävä samalla uutta lomaa.
Tuomioistuin on ratkaisukäytännössään todennut, että EU:n perusoikeuskirjan 31 artiklan 2 kohdassa ja työaikadirektiivin 7 artiklassa vahvistetulla oikeudella palkalliseen vuosilomaan on kaksi tarkoitusta, eli mahdollistaa työntekijälle lepoa työsopimuksen mukaisten tehtäviensä suorittamisesta sekä turvata aikaa rentoutumiseen ja vapaa-aikaan. Oikeus työkyvyttömyysaikana saavutettujen palkallista vuosilomaa koskevien oikeuksien rajoittamattomaan kertymiseen ei tuomioistuimen näkemyksen mukaan vastaa itse palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden tarkoitusta, joten oikeus palkalliseen vuosilomaan voi lakata kohtuullisena pidettävän ajanjakson jälkeen. EU:n tuomioistuimen tuomion perusteella vuosilomaa ei tarvitse sairaudesta johtuvan poissaolon ajalta kertyä kumulatiivisesti rajoittamattomasti, vaan vuosilomaoikeutta kerryttävän työkyvyttömyysajan rajoittaminen on työaikadirektiivin mukaan mahdollista.
EU:n tuomioistuimen tähänastisessa oikeuskäytännössä ei ole linjattu mitään selkeää aikarajaa, jota pidettäisiin hyväksyttävänä lomaoikeuden kertymisen loppumiseen työkyvyttömyysaikana. Samoin oikeuskäytännöstä ei ole vielä saatavissa tulkintaa siihen, riittääkö direktiivin vuosilomaa koskevien vähimmäisvaatimusten täyttäminen sairaus- ja kuntoutuspoissaoloa koskevissa tilanteissa vai tulisiko niissäkin soveltaa kansallisen lain säännöksiä, jotka ylittävät direktiivin vähimmäisvaatimukset esimerkiksi loman pituuden osalta.
Ehdotuksen työnantajiin kohdistuvan kustannusvaikutuksen on arvioitu olevan yksityisen sektorin osalta noin 18 miljoonaa euroa ja julkisen sektorin osalta noin 4,4 miljoonaa euroa. Uusi sääntely lisää myös jonkin verran hallinnollista työtä, tietojärjestelmien uudistustarpeita sekä henkilöstöhallinnon henkilöstön koulutustarvetta. Mikäli lisävapaapäiviä käsiteltäisiin vuosilomana ja niiden ajalta karttuisi uutta vuosilomaa, kasvattaisi se hallituksen esityksen mukaan kustannuksia noin 13 prosenttia verrattuna kustannuksiin, joita esitetyistä muutoksista on arvioitu aiheutuvan. Viimeksi mainittu arvio ei sisällä kustannuksia, jotka voisivat aiheutua alakohtaisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuvien lomarahojen maksamisesta.
Vuosilomalain perusteella valtakunnallisella työehtosopimuksella voidaan sopia vuosiloman antamista sekä vuosilomapalkan ja lomakorvauksen maksamisen ajankohtaa koskevien työehtosopimusmääräysten ulottamisesta koskemaan myös lisävapaapäiviä. Valiokunta toteaa, että tältä osin lakiuudistus lisää järjestäytyneiden ja järjestäytymättömien yritysten välistä eriarvoisuutta niissä tapauksissa, joissa yleissitova työehtosopimus sallii paikallisen sopimisen jatkossa myös lisävapaapäivien antamisen ja niistä maksettavan korvauksen maksamisen ajankohdan osalta työehtosopimuksen määräyksistä poiketen.
Valiokunta katsoo, että nyt ehdotettua lainsäädäntöä ei voida ilman EU:n tuomioistuimen asiaa koskevia linjauksia yksiselitteisesti pitää EU:n lainsäädännön vastaisena. Näin ollen lakiehdotus voidaan valiokunnan näkemyksen mukaan hyväksyä ehdotetussa muodossa. EU:n tuomioistuimen tuleva ratkaisukäytäntö ohjaa luonnollisesti vuosilomasääntelyä myös jatkossa.
Vuosilomalakiin on tässä vaiheessa ehdotettu tehtäväksi vain EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella välttämättömiksi arvioidut muutokset. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että vuosilomalaki on jo nykyisellään melko monimutkainen kokonaisuus, eivätkä ehdotetut uudet käsitteet ole omiaan yksinkertaistamaan sääntelyä. Valiokunnan näkemyksen mukaan vuosilomalain kokonaisuudistuksen valmistelua lain säännösten päivittämiseksi tulee jatkaa mahdollisimman nopeasti.