Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain (380/2023), työttömyysturvalain (1290/2002) ja eräiden muiden lakien muuttamista. Esityksen tavoitteena on parantaa työvoimapalveluiden toimivuutta ja keventää työnhakijan palveluprosessia siten, että tukea työnhakuun voidaan kohdentaa nykyistä tarkoituksenmukaisemmin ja asiakaslähtöisemmin. Tavoitteena on myös lisätä harkintavaltaa palveluprosessissa sekä tukea työnhakijan työllistymistä ja digitalisaation hyödyntämistä yksilöllisissä palveluissa.
Esityksen mukaan ehdotetut muutokset vahvistavat työllisyyttä arviolta noin 100—700 työllisellä. Palveluprosessiin tehtävät muutokset ovat työllisyysvaikutuksiltaan negatiiviset, mutta työtarjouksiin, työnhakuprofiileihin sekä työttömyysturvan seuraamusjärjestelmään ehdotettavat muutokset nostavat esityksen mukaan työllisyysvaikutukset kokonaisuudessaan positiivisiksi.
Yhteensä ehdotetut muutokset vähentävät esityksen mukaan julkiselle taloudelle aiheutuvia kustannuksia arviolta 16 milj. eurolla vuodessa. Säästövaikutus koostuu merkittäviltä osin työttömyysturvaseuraamuksiin tehtävistä muutoksista. Työvoimaviranomaisten lakisääteiset tehtävät vähenevät 572 henkilötyövuoden verran, mikä vastaa 34,3 milj. euroa. Esityksellä on tarkoitus paikata selvityksissä havaittu työvoimapalvelujen henkilöasiakaspalvelun resurssivaje, jotta kunnilla on tosiasiallinen edellytys suoriutua niille säädetyistä tehtävistä. Tästä syystä työvoimaviranomaisten valtionosuusrahoitusta vähennetään palveluprosessiin ehdotettujen muutosten takia vain 1,08 milj. euroa.
Hallituksen esityksen mukaan lait on tarkoitettu tulemaan voimaan pääasiassa 1.1.2026. Työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain palvelualustaan ja työnhakuprofiileihin liittyvät säännökset on kuitenkin tarkoitettu tulemaan voimaan 1.9.2026. Esitys liittyy valtion vuoden 2026 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kannattaa esityksen tavoitteita palveluprosessin keventämisestä ja harkintavallan lisäämisestä työnhaun tuen kohdentamiseksi tarkoituksenmukaisemmin ja asiakaslähtöisemmin. Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä osittain muutettuina.
Muutokset työnhakijan palveluprosessiin
Nykyisen asiakaspalvelumallin valmistelun yhteydessä asiakastapaamisia arviotiin järjestettävän vuositasolla noin 2,5 miljoonaa kappaletta. Vuonna 2023 palvelumallin mukaisia asiakastapaamisia järjestettiin yhteensä 1 531 000. Näistä alkuhaastatteluja oli 266 000, työnhakukeskusteluja 812 000 ja täydentäviä työnhakukeskusteluja 453 000. Täydentäviä työnhakukeskusteluja järjestettiin ulkopuolisten palveluntuottajien toteuttamana 12 000.
Työ- ja elinkeinoministeriö on yhteistyössä kehittämis- ja hallintokeskuksen kanssa vuonna 2024 tehnyt tarkempia tilastoanalyyseja asiakaspalvelumallin mukaisten asiakastapaamisten toimeenpanosta suhteessa uudistuksen edellyttämään tasoon. Analyysien perusteella sekä alkuhaastattelujen että työnhakukeskustelujen toimeenpanon toteuma uudistuksen edellyttämästä tasosta oli 67 prosenttia. Täydentävien työnhakukeskustelujen osalta vastaava luku oli 22 prosenttia. Kokonaisuudessaan asiakaspalveluprosessin toimeenpanon toteuma suhteessa uudistuksen edellyttämään tasoon oli tehtyjen tilastoanalyysien valossa 44 prosenttia. Asiakastapaamisten määrä on jäänyt siis selvästi ennakoidusta tasosta.
Esityksen mukaan alkuhaastattelun järjestämisen määräaikaa pidennetään nykyisestä viidestä arkipäivästä kymmeneen arkipäivään. Alkuhaastattelu on tarkoitus järjestää mahdollisimman pian ilman aiheetonta viivytystä, mutta kuitenkin viimeistään kymmenentenä arkipäivänä työnhakijaksi rekisteröitymisestä lukien. Alkuhaastattelu järjestetään nykyistä vastaavasti lähtökohtaisesti työvoimaviranomaisen toimipisteessä tai muussa asiointipisteessä. Tästä voidaan poiketa painavasta syystä.
Työnhakukeskustelut järjestetään nykyistä vastaavasti kolmen kuukauden välein. Keskustelujen sisältöön tehdään muutos, jossa korostetaan edellytystä palvelutarpeen arvioinnin ajantasaisuudesta. Palvelutarpeen arviointia varten mahdollistetaan arvioinnissa olennaisten tulotietojen hyödyntäminen ja palvelutarpeen arviointiin kehitetään toimeenpanon tueksi työkalu työvoimapalvelujen valtakunnalliseen asiakastietojärjestelmään.
Täydentävien työnhakukeskustelujen järjestäminen perustuu esityksen mukaan jatkossa työnhakijan palvelutarpeeseen nykyisen kaavamaisen mallin sijaan. Työvoimaviranomaisen on järjestettävä työnhakijalle täydentäviä työnhakukeskusteluja siten, että työnhakija saa tarvitsemansa tuen työnhakuun ja työllistymisen edellytysten paranemiseen. Alkuhaastattelun ja ensimmäisen työnhakukeskustelun välisenä aikana täydentäviä työnhakukeskusteluja järjestetään lähtökohtaisesti viisi. Työvoimaviranomaisen arvion mukaan niitä voidaan kuitenkin järjestää muu määrä, jos se on työnhakijan palvelutarpeen vuoksi tarkoituksenmukaisempaa.
Esityksen mukaan työnhaun voimassaolo päättyy, jos työnhakija jättää asioimatta työvoimaviranomaisen kanssa sen antamassa määräajassa ja edellyttämällä tavalla. Menettelyltä ei edellytetä enää sen toistuvuutta. Työnhaun voi jatkossa käynnistää uudelleen nykyistä vastaavasti.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kannattaa työnhakijan palveluprosessiin ehdotettuja muutoksia. Muutokset mahdollistavat osaltaan palveluiden yksilöllistämistä työvoimaviranomaisen harkintaan perustuen ja säädettävät harkinnanvaraisuudet mahdollistavat lisäksi henkilöstöresurssien kohdentamisen sitä enemmän tarvitseville. Valiokunta toteaa, että Valtiontalouden tarkastusvirasto kiinnitti jo vuonna 2023 (tarkastuskertomus 16/2023) huomiota siihen, että nykyinen palvelumalli kohtelee työnhakijoita liian kaavamaisesti ja epäyksilöllisesti, jonka seurauksena omatoimisia työnhakijoita ylipalvellaan ja vaikeasti työllistyviä alipalvellaan. Valiokunnan näkemyksen mukaan nyt tehtävät muutokset ovat askel oikeaan suuntaan näiden ongelmien korjaamiseksi.
Työnhakuvelvollisuus
Työnhakuvelvollisuuden osalta tietyistä poikkeuksista luovutaan korvaamalla ne pääsäännön mukaisella työnhakuvelvollisuudella. Tämä koskee esimerkiksi osa-aikaisia työntekijöitä ja henkilöitä, joilla on tiedossa myönteinen muutos työnhaun tilanteeseen. Nykyisin osa-aikatyötä tekevien tulee hakea yhtä työmahdollisuutta kolmen kuukauden aikana. Muutoksen jälkeen osa-aikatyötä tekevien tulee hakea neljää työmahdollisuutta kuukauden aikana.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kritisoitiin sitä, että osa-aikaisessa työssä oleville työnhakijoille asetetaan samanlainen työnhakuvelvollisuus kuin kokonaan työttömille työnhakijoille. Kritiikissä viitattiin muun muassa siihen, että erityisesti palvelualoilla on tarjolla laajasti vain osa-aikaista työtä ja työaikalain (872/2009) mukaan osa-aikainen työntekijä voi antaa työsopimuksessa kertakaikkisen suostumuksen lisätyöhön. Lisäksi osalla työntekijöistä on määräaikainen työsopimus, jota ei työsopimuslain (55/2001) mukaan voi irtisanoa edes työntekijän saadessa kokoaikaisen työn.
Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että haettavien työmahdollisuuksien määrää on tarkoitus arvioida suhteessa työnhakijan työssäkäyntialueella haettavissa oleviin työmahdollisuuksiin ja velvollisuutta asetettaessa huomioon otetaan työnhakijan työkokemus, koulutus ja muu osaaminen. Tarkoitus ei ole, että osa-aikatyötä tekevät joutuisivat hakemaan esimerkiksi toista sellaista osa-aikatyötä, jota heillä ei tosiasiallisesti ole mahdollista yhteensovittaa olemassa olevan osa-aikatyönsä kanssa. Työvoimaviranomainen asettaa työnhakuvelvollisuuden sen hetkisten tietojensa mukaan. Työttömyysturvalaissa puolestaan on huomioitu jälkikäteen arvioitavissa olevia seikkoja, kuten toteutuneiden työtuntien määrä pätevänä syynä jättää toteuttamatta työnhakuvelvollisuutta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tasa-arvovaltuutettu nosti esiin osa-aikaisten työnhakuvelvollisuutta koskevan muutoksen vaikutukset naisiin ja sukupuolten tasa-arvoon. Valtuutetun näkemyksen mukaan työnhakuvelvoitteessa tulee huomioida muun muassa perhetilanne ja hoivavastuu, jotka ovat molemmat vahvasti sukupuolittuneita. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että työvoimapalveluiden tavoitteena on tukea osittain työtöntä löytämään kokoaikaista työtä. Myös työttömyysturvajärjestelmällä etuuden saamiseen liittyvine ehtoineen on sama tavoite. Esimerkiksi lasten ja muiden läheisten hoitamisen aikainen toimeentulo on tarvittaessa tarkoitus turvata muilla tukimuodoilla. Työttömyysturvalain 2 a luvun 5 ja 13 §:ssä on säädetty, että henkilöllä on pätevä syy kieltäytyä työstä, jos hänelle ei varata kohtuullista aikaa lastenhoidon tai muun hänestä riippuvaisen läheisen hoidon järjestämiseen sekä kulkuvaikeuksien ja muiden vastaavien rajoitusten poistamiseen.
Esityksessä työvoimaviranomaisen harkintaan perustuva mahdollisuus alentaa työnhakuvelvollisuutta tai jättää se kokonaan asettamatta säilytetään. Muutoksen jälkeen työkyky voidaan esityksen mukaan huomioida paremmin myös työnhakuvelvollisuuden asettamatta jättämisessä.
Työvoimaviranomaisen työnhakijan haettavaksi osoittamien työpaikkojen velvoittavuutta lisätään. Nykyisin haettavaksi osoitetun työpaikan hakeminen on työttömyysturvalain nojalla velvoittavaa vasta kuuden kuukauden kuluttua työnhakijan alkuhaastattelusta. Esityksessä ehdotetun muutoksen jälkeen osoitetun työpaikan hakeminen on velvoittavaa heti työttömyyden alkamisesta.
Työnhakuprofiili
Esityksessä ehdotetaan työnhakijaksi rekisteröityvälle henkilölle velvollisuutta laatia ja julkaista lähtökohtaisesti nimetön työnhakuprofiili valtakunnallisella palvelualustalla (Työmarkkinatori). Laatimisen ja julkaisun lisäksi työnhakija on velvollinen myös pitämään profiilin julkaistuna työnhaun voimassaolon ajan. Jos työnhakija ei laadi tai julkaise profiilia määräajassa, työvoimaviranomainen hoitaa laatimisen ja julkaisun.
Laatimis- ja julkaisuvelvollisuuteen säädetään esityksessä poikkeuksia. Profiilia ei tarvitse laatia eikä julkaista esimerkiksi silloin, jos työnhakija ei voi itsenäisesti hyödyntää palvelualustaa työnhaun tai työllistymisen edistämiseksi taikka työnhakuprofiilin julkaiseminen on muusta työnhakijaan liittyvästä syystä ilmeisen perusteetonta. Esityksen mukaan näin voidaan huomioida työnhakijoiden yksilölliset tilanteet ja tosiasialliset mahdollisuudet hyödyntää työnhakuprofiilia työllistymiseen.
Palvelualustalle kirjautuneiden tahojen oikeutta hakea ja tarkastella julkaistuja työnhakuprofiileja laajennetaan esityksessä niin, että oikeus on jatkossa myös yksityisillä työnvälitysyrityksillä. Työnantajat ja yksityiset työnvälitysyritykset saavat käsitellä työnhakuprofiilien tietoja vain rekrytointi- tai työnvälitystarkoituksiin.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa useat tahot toivat esille, että profiilin laatimisen ja julkaisemisen tulisi olla työnhakijan tehtävä ja tehtävän laiminlyönnistä tulisi seurata työttömyysturvalain mukainen etuuden menetys. Saamansa selvityksen perusteella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoo, että hallituksen esityksessä valittu sääntelyratkaisu työnhakuprofiilien laatimisesta ja julkaisemisesta on tehokkain ja tarkoituksenmukaisin. Ehdotettu sääntely nostaa profiilien julkaisuastetta eniten, täyttää perustuslain reunaehdot sekä on käytännössä toteutuskelpoisin tapa mahdollistaa yksityiselle työnvälitykselle sen tarvitsemien tietojen saaminen työnhakijoista ja samalla edistää työnhakijoiden, työnantajien ja yksityisten työnvälitysyrityksien kohtaantoa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa työnhakuprofiilien laatimisesta ja julkaisusta työvoimaviranomaisille aiheutuva lisätyö aiheutti huolta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan työvoimaviranomaisten lisätyö työnhakuprofiilien laatimisen ja julkaisun osalta koostuu pääosin automatisaation kautta luotujen työnhakuprofiilien tietojen oikeellisuuden tarkastamisesta sekä profiilin nimettömyyden varmistamisesta. Hallituksen esityksessä (s. 47—48) työvoimaviranomaisten työmäärän kasvuksi on arvioitu yhteensä viisi henkilötyövuotta.
Tekstiviestimuistutus
Esityksen mukaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetusta laista poistetaan työvoimaviranomaisen velvollisuus muistuttaa työnhakijaa kirjallisesti työnhakijan menettelyn vaikutuksesta työllistymiseen ja oikeuteen saada työttömyysetuutta. Jälkikäteen työnhakijan mahdollisen laiminlyönnin tapahduttua lähetettävä muistutus korvataan säätämällä työvoimaviranomaiselle velvollisuus informoida työnhakijaa häneltä edellytettyjen toimien velvoittavuudesta työnhaun kuluessa. Tällä pyritään ehkäisemään työnhakijan tahattomia laiminlyöntejä.
Muutoskokonaisuuden toimeenpanoon liittyen otetaan käyttöön työnhakijalle lähetettävä tekstiviestimuistutus. Muistutus lähetetään ennen työvoimaviranomaisen kanssa järjestettäviä tapaamisia sekä työnhakijalta edellytettyjen toimien määräajan päättymisen lähestyessä.
Valiokunnan eduskuntakäsittelyn aikana saaman selvityksen mukaan tekstiviestimuistutustoiminto ei kuitenkaan ole vielä käytössä 1.1.2026, vaan vasta 1.3.2026. Tämän johdosta valiokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvattuja muutoksia työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain muuttamisesta annetun lain sekä työttömyysturvalain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksiin, joilla voimaantulo siirretään maaliskuun 2026 alkuun. Voimaantulon lykkääminen kahdella kuukaudella vähentää hallituksen esitykseen verrattuna sosiaaliturvamenojen arvioitua säästöä noin 2,5 miljoonalla eurolla. Lisäksi muutos myöhentää arvioitujen työllisyysvaikutusten ja niistä johtuvien julkiseen talouteen kohdistuvien vaikutusten syntymistä. Muutokset on tarkoitus huomioida vuoden 2026 täydentävässä talousarviossa.
Työttömyysturva
Nykyisin työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvästä työvoimapoliittisesti moitittavana pidettävästä menettelystä asetetaan korvauksettomia määräaikoja (karensseja) ja työssäolovelvoite porrastettuna. Ensimmäinen moitittava menettely vuoden tarkastelujakson kuluessa ei aiheuta seuraamusta. Jos moitittavia menettelyjä on kaksi, työnhakija menettää oikeutensa työttömyysetuuteen seitsemältä kalenteripäivältä. Kolmannesta moitittavasta menettelystä työttömyysetuuden menettää 14 kalenteripäivältä. Jos työnhakija menettelee vielä neljännen kerran moitittavasti, hänelle asetetaan 12 kalenteriviikon työssäolovelvoite. Työssäolovelvoite tarkoittaa työttömyysturvaoikeuden menettämistä toistaiseksi. Etuusoikeus palautuu, kun työnhakija on ollut esimerkiksi työssä tai osallistunut tiettyihin työvoimapalveluihin riittävän kauan.
Porrastettua seuraamuskokonaisuutta muutetaan nyt käsiteltävässä esityksessä siten, että työnhakija menettää oikeutensa työttömyysetuuteen ensimmäisestä työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvästä laiminlyönnistä. Korvaukseton määräaika on näissä tilanteissa kestoltaan seitsemän kalenteripäivää.
Seuraamuskokonaisuus on jatkossa kaksiportainen. Jos työnhakija jatkaa menettelyään, toisesta työnhakuun ja työvoimapalveluihin liittyvästä laiminlyönnistä asetetaan kuuden kalenteriviikon työssäolovelvoite. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jatkaessaan työvoimapoliittisesti moitittavaa menettelyä työnhakija menettää oikeutensa työttömyysetuuteen nykyistä nopeammin. Samalla etuusoikeutensa menettäneellä työnhakijalla on kuitenkin mahdollisuus palauttaa etuusoikeus nykyistä helpommin, koska työssäolovelvoitteen kestoa lyhennetään puoleen nykyisestä.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kritisoitu työttömyysturvan seuraamusjärjestelmään ehdotettuja muutoksia. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on esitetty näkemyksiä erityisesti tilanteista, joissa työnhakijan tahaton unohdus ja erehdys johtaisi työttömyysturvaoikeuden menettämiseen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta painottaa, että muutosten toimeenpanossa tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että työnhakija ymmärtää, mitä häneltä edellytetään. On myös tärkeää, että työnhakijaa tuetaan käyttöön otettavalla tekstiviestimuistutuksella työvoimaviranomaisen kanssa järjestettävistä tapaamisista sekä muiden velvoitteiden toteuttamiselle varatun määräajan päättymisestä.
Erityisesti työnhaun alkuvaiheessa työnhakijalle voi olla epäselvää, kuinka hänen tulee toimia. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että työttömyysturvalain 2 a luvun uudessa 10 a §:ssä säädetään edelleen siitä, että työssäolovelvoitteen saaneen työnhakijan korjatessa menettelynsä kolmen kuukauden kuluessa alkuhaastattelusta oikeus työttömyysetuuteen palautuu korjaamisesta lukien (etuuden menetysaika on kuitenkin vähintään 14 päivää). Säännös vastaa nykyistä.
Perustuslakivaliokunta toteaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 43/2025 vp) että ehdotettu työttömyysturvaseuraamuksia koskeva sääntelykokonaisuus, joka olennaisilta piirteiltään vastaa perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädettyä aiempaa sääntelyä, ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 19 §:n 2 momentin (oikeus sosiaaliturvaan) kannalta. Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin erityisesti heikossa asemassa olevien työnhakijoiden osalta huomiota yksilöllisen harkinnan ja tätä harkintaa suorittavien riittävän koulutuksen merkitykseen sen varmistamiseksi, etteivät säädettäväksi ehdotetut velvoitteet muodostu kohtuuttomiksi tai liian ehdottomiksi.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen asiassa. Työttömyysturvalain korvauksettomia määräaikoja ja työssäolovelvoitteita koskevissa säännöksissä ei nykyisin säädetä kohtuusharkinnasta, eikä tällaisia säännöksiä ole esitetty myöskään nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä. Valiokunta katsoo, että työnhakijan yksilöllinen tilanne tulee ottaa huomioon kutakin palvelua koskevien säännösten puitteissa tarjottaessa työnhakijalle tämän palvelutarpeen mukaisia palveluja, osoitettaessa työnhakija hakemaan yksilöityä työpaikkaa ja sisällytettäessä työnhakusuunnitelmaan velvollisuus hakea työmahdollisuuksia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää selvänä, ettei työnhakijalle tule asettaa velvoitteita, jotka eivät vastaa esimerkiksi työnhakijan työkykyä tai edellytyksiä käyttää digitaalisia palveluja.
Muuta
Lopuksi valiokunta kiinnittää vielä huomiota siihen, että monien pitkäaikaistyöttömien tosiasialliset työllistymisen esteet liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Esteet voivat olla esimerkiksi elämänhallintaan, päihteiden käyttöön tai mielenterveyteen liittyviä ongelmia. Näiden asiakasryhmien ongelmia ei yleensä pystytä ratkaisemaan työllisyyspalveluissa, vaan ensisijaisesti hyvinvointialueiden vastuulle kuuluvissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa. Valiokunta korostaa eri toimijoiden välisen yhteistyön merkitystä. Työllistymisen edistämiseksi tarvitaan vahvoja monialaisia palveluja.
Valiokunta pitää tärkeänä, että selvitys tämän lakiesityksen sekä yleistukea (HE 112/2025 vp), kuntouttavaa työtoimintaa (HE 109/2025 vp) sekä toimeentulotukea ja kuntouttavan työtoimintaa (HE 116/2025 vp) koskevien lakiesitysten yhteisvaikutuksista työttömille sekä palveluprosessin toimivuudesta tehdään nopeasti. Selvitys tulee antaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle vuoden 2027 loppuun mennessä. (Valiokunnan lausumaehdotus)