Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Esityksen taustaa
Esitys kattaa jälkimmäisen osan siitä verotulojen kompensaatiotarpeesta, joka syntyi, kun hallitus päätti pysyttää yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon verotuen edelleen voimassa. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen ohjelmassa oli alun perin sovittu tuen poistosta vaiheittain fiskaalisista ja ympäristösyistä. Asiasta tilattu selvitysVTT:n tutkimusraportti VTT-R-01173-16 Yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon hiilidioksidiveron puolituksen poiston vaikutukset, 15.3.2016 osoitti kuitenkin sittemmin, ettei verotuen poisto edistäisi sille asetettuja tavoitteita. Lisäksi sen vaikutukset energian hintaan sekä energiatehokkuuteen ja -omavaraisuuteen olisivat lievästi negatiivisia tai neutraaleja.
Tuen poistolle laskettu noin 90 milj. euron lisäys valtion verotuloihin on katettu puoliksi tämän vuoden alusta toteutetuilla veronkorotuksilla. Loppuosa, eli noin 45 milj. euroa on tarkoitus kattaa nyt tällä esityksellä. Jotta tämä tuottotavoite täyttyy, veroja täytyisi korottaa bruttomääräisesti noin 52 milj. eurolla. Ero aiheutuu siitä, että korotukset lisäävät samalla myös erilaisina ener-giaverotukina palautettavia määriä noin 7 milj. euroa.
Kompensaation edellyttämät lisäkorotukset oli ajoitettu alun perin vuoden 2019 alkuun, mutta hallitus päätti syksyn budjettineuvotteluissa aientaa niiden voimaantuloa vuodella.
Korotusten vaikutuksista
Ehdotetut korotukset kohdistuvat nyt yksinomaan lämmityspolttoaineisiin toisin kuin viime vuonna, jolloin ne koskivat myös liikennepolttoaineita. Ne painottuvat kuitenkin myös nyt selvästi polttoaineiden hiilidioksidiveroon. Samalla veron laskentaperusteena olevan hiilidioksiditonnin arvo muodostuisi samaksi kuin liikennepolttoaineilla (62 euroa/tonni). Kun lisäksi otetaan huomioon energiasisältöveroon ehdotettu korotus, lämmitys-, voimalaitos- ja työkonepolttoaineiden verotaso nousisi keskimäärin noin seitsemän prosenttia nykyisestä. Korotus olisi siten samaa luokkaa kuin vuosi sitten.
Korotusten vaikutus kuluttajahintoihin on esityksen arvioiden mukaan kevyen polttoöljyn osalta noin kaksi ja raskaan polttoöljyn osalta noin kolme prosenttia. Kaukolämmön hinta nousisi etelän kaupunkialueilla noin 0,9—2,5 prosenttia ja kaukolämpöä hyödyntävissä omakotitaloissa noin yhdeksän euroa vuodessa. Hintavaikutus öljylämmitteisillä omakotitaloilla olisi vastaavasti noin 43 euroa vuodessa. Arviot ovat keskimääräisiä, ja hintavaikutus riippuu mm. lämpöä tuottavan laitoksen polttoainevalikoimasta ja tyypistä.
Koska muutokset koskisivat ainoastaan verotasoja, ympäristöperusteinen veromalli säilyisi rakenteellisesti ennallaan. Siten esimerkiksi kestävien biopolttoaineiden hiilidioksidivero olisi edelleen puolitettu (ensimmäisen sukupolven tuotteet) tai poistettu kokonaan (toisen sukupolven tuotteet). Veron painopisteen muutos hiilidioksidiveron suuntaan parantaisi kaikkiaan vähähiilisten lämmityspolttoaineiden, uusiutuvan energian sekä yhdistetyn tuotannon asemaa. Koska esityksessä ei ehdoteta muutosta turpeen verotasoon, turpeen kilpailuasema kivihiileen nähden paranisi nykyisestä.
Valiokunnan kannanotto
Ehdotettujen korotusten taustasyynä on siis yhdistettyä tuotantoa koskenut päätös, jota valiokunta pitää itsessään perusteltuna. Tuottotavoitteen kohdennus nyt esitetyin tavoin on taas linjassa hallituksen työn verotuksen painopisteen siirtoa koskevan päätöksen kanssa. Lisäksi esitys tukee kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa asetettuja vaativia tavoitteita usealla tavalla; se perustuu rakenteellisesti yhtenäiseen energiaverojärjestelmään, painottuu hiilidioksidiveroon ja edistää tavoitetta luopua kivihiilen käytöstä vuoteen 2030 mennessä. Se tukee niin ikään pyrkimystä puolittaa tuontiöljyn kotimainen käyttö ja vähentää ns. taakanjakosektorin kasvihuonekaasupäästöjä talokohtaisessa lämmityksessä ja työkonekäytössä.
Korotusten kohdennus on siis sekin lähtökohtaisesti varsin perusteltu ja painotus hiilidioksidiveroon myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa laajasti hyväksytty.
Valiokunta pitää korotusten tasoa niin ikään hyväksyttävänä ja laajaan kohdejoukkoon kohdistuvana vaikutuksiltaan hallittavana. Yleisellä tasolla myöskään siihen ei ole siis huomautettavaa.
Valiokunta nostaa kuitenkin esiin tarpeen tehdä myös ajallisesti riittävän kattavia vaikutusarvioita yksittäisiä vuosia koskevan tarkastelun ohella. Tällainen tehtiin viimeksi energiaverouudistuksen yhteydessä vuonna 2012.
Huomiota tulisi siis kiinnittää usein toistuvien korotusten ja muiden samanaikaisten veropäätösten yhteisvaikutukseen. Tällainen tarkastelu olisi erityisen perusteltu välillisten verojen regressiivisen luonteen vuoksi. Se antaisi yksittäistä vuotta paremman kuvan muutosten vaikutuksista eri verovelvollis- ja tulonsaajaryhmiin. Vastaavasti yksittäisiä muutoksia koskevat arviot tulonjakovaikutuksista tulisi voida perustaa riittävän tuoreeseen tietoon.
Merkitystä on myös sillä, kohdistuuko korotus välttämättömyyshyödykkeisiin, joiden hintajousto on tyypillisesti muita kulutushyödykkeitä pienempi. Tähän on kiinnitetty huomiota myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa. Lämmityskustannusten jatkuva nousu koettelee erityisesti haja-asutusalueilla öljylämmitteisissä omakotitaloissa asuvia pienituloisia. Heillä ei ole useinkaan taloudellisia mahdollisuuksia muuttaa asuntonsa lämmitystapaa, eikä tällainen remontti ole enää aina edes taloudellisesti järkevää.
Kuvattuihin ongelmiin ei ole helppoa ratkaisua. Ei ole myöskään selvää, missä määrin lämmitystapamuutoksia on perusteltua tukea alueilla, jotka ovat voimakkaasti taantuvia. Lisäksi tukiin liittyy helposti kielteisiä piirteitä, jotka haittaavat markkinoita ja houkuttelevat liikkeelle myös epäpäteviä yrittäjiä. Verotukien osalta on voitu taas havaita, miten vaikea niistä on luopua silloinkin, kun niiden on todettu ylläpitävän haitallisia rakenteita ja vinouttavan kilpailua.
Edellä kuvatut ongelmat liittyvät tätä esitystä isompaan kehitykseen eivätkä vaikuta siten esityksen hyväksyttävyyteen. Ne kuvaavat kuitenkin hyvin sitä, miten tärkeää pitkän aikavälin johdonmukaisuus on myös veropolitiikassa. Valiokunta korostaa sen vuoksi myös tässä yhteydessä tarvetta niille vireillä oleville selvityksille, joissa kartoitetaan yritystukiaIlmo Mäenpää, Mira Koivula, Energiaverojen korotusten tulonjakovaikutukset, Oulun yliopiston Thule-instituutti ja Suomen ympäristökeskus, 11.6.2012 ja analysoidaan pitkän aikavälin muutostarpeita verotuksessa (verotuksen tiekartta).
Maatalouden energiaverojen palautusjärjestelmä
Valiokunta kiinnittää lopuksi huomiota yksittäisen yritystuen eli maatalouden energiaverojen palautusjärjestelmän sisäiseen johdonmukaisuuteen.
Palautusjärjestelmä on sinänsä onnistunut esimerkki yritystuesta, jota on muutettu yhteensopivaksi muun energiaverotuksen ympäristöohjauksen kanssa. Tämä muutos toteutettiin vuoden 2014 alusta, minkä jälkeen palautus on kattanut vain energiasisältöveron osuuden. Maatalous on päästökaupan ulkopuolinen sektori, ja sen rasitteeksi on siten jäänyt hiilidioksidiveron määrä.
Veronpalautusta maksetaan tällä hetkellä maataloudessa käytetystä kevyestä ja raskaasta polttoöljystä, biopolttoöljystä sekä sähköstä. Se ei koske nestekaasua eikä bionestekaasua, joiden käyttö on kuitenkin lisääntymässä maataloudessa. Jotta järjestelmä olisi neutraali suhteessa maataloudessa käytettäviin eri polttoaineisiin, sen johdonmukaisuus on syytä selvittää. Tätä yksittäiskysymystä on perusteltua tarkastella erillisenä, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa sitä koskevaa lausumaa.
Eduskunta-aloitteet
Valiokunta ehdottaa, että esityksen yhteydessä käsiteltävät lakialoitteet ja toimenpidealoitteet hylätään.