Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Esityksessä ehdotetaan kiristettäväksi elinkeinotulon verottamisesta annetun lain korkorajoitussääntelyn tasevertailuun perustuvaa poikkeusta eli niin sanottua tasevapautussäännöstä siten, että poikkeuksen soveltamiseen vaikuttaisi myös maksettujen korkojen määrä. Lisäksi lisäämällä viittaus tilitarkastuslakiin selvennettäisiin voimassa olevaa oikeustilaa, jonka mukaan vertailtavien taseiden tulee olla lakisääteisesti tilintarkastettuja.
Esitys ja ehdotetut muutokset liittyvät tasevapautuksen osalta kiinteästi vuoden 2022 alussa voimaan tulleisiin muutoksiin, joilla kiristettiin tasevertailuun perustuvan poikkeuksen soveltamisedellytyksiä. Tuolloin tasevertailussa käytettäville taseille asetettiin tilintarkastusvaatimus ja vertailtavan oman pääoman laskennalle asetettiin lisäedellytys, joka koskee konsernitaseessa olevia lainoja merkittävän omistusosuuden omaavalta taholta.
Pitkän aikavälin infrastruktuurihankkeiden osalta mahdollistettaisiin korkovähennys eräiltä osin myös silloin, kun julkisyhteisön tilaamaa hanketta toteuttaa yksityisomisteinen yhteisö.
Seuraavassa on kuvattu tasevapautuksen kiristämisen osalta asiantuntijakuulemisissa esille tuotuja seikkoja, hallituksen esityksen taustaa ja perusteita jatkotoimille. Pitkän aikavälin infrastruktuurihankkeisiin liittyviä kysymyksiä on käyty lopussa lävitse erikseen.
Asiantuntijakuulemisissa tasevapautuksen osalta esille tuotuja näkökohtia
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esille erityisesti esityksen antamisen ennenaikaisuus ottaen huomioon, että edelliset tasevapautuksen kiristykset ovat tulleet voimaan vasta vuoden 2022 alusta, joten niiden vaikutuksista ei ole vielä tietoa. Lisäksi tuotiin esille sääntelyn monimutkaistuminen entisestään ja korkorajoitussääntelyyn lyhyen ajan sisällä tehdyt useat muutokset, minkä nähtiin heikentävän yritysverotuksen ennakoitavuutta ja sitä kautta myös Suomen asemaa investointien kohdemaana. Lisäksi kritisoitiin ehdotetun muutoksen tarkoituksenmukaisuutta ottaen huomioon muutoksesta arvioidut vähäiset verotuotot suhteessa sääntelystä aiheutuviin haittoihin.
Kuulemisissa nähtiin myös riski siitä, että ehdotettu muutos voisi vaikuttaa laajemminkin kuin pelkästään niissä tilanteissa, joissa on kyse tulonsiirroista Suomen verotusvallan ulkopuolelle pääomasijoitus- ja muissa vastaavissa rakenteissa.
Ehdotettua tasevapautuksen kiristystä kuitenkin myös kannatettiin ja nähtiin ehdotetut muutokset toimeenpantavina. Eräät asiantuntijat esittivät myös tasevapautuksen poistamista kokonaan tai ainakin sen selvittämistä jatkossa.
Tasevapautusta koskevan muutoksen tausta
Tasevapautusta koskevat kiristykset liittyvät pääministeri Sanna Marinin hallituksen hallitusohjelman mukaisiin kansainvälisen veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun vastaisiin toimiin. Samassa yhteydessä, kun hallitus antoi lakiesityksen (HE 265/2020 vp) sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonnasta annetun lain 14 §:n muuttamisesta, hallitus julkaisi kannanoton, jonka mukaan hallitus arvioi syksyn 2021 budjettiriiheen mennessä, miten korkovähennysrajoitusta voidaan uudistaa estämään nykyistä tehokkaammin verotettavan tulon siirtäminen Suomen verotusvallan ulkopuolelle esimerkiksi pääomasijoitusrakenteissa samalla, kun suomalaisten yritysten investointien korkovähennysoikeus turvataan. Syksyn 2021 budjettiriihessä tehdyn päätöksen mukaisesti hallitus antoi eduskunnalle esityksen HE 211/2021 vp, jonka perusteella tasevapautuksen saamisen edellytyksiä kiristettiin 1.1.2022 alkaen.
Hallituksen esityksessä HE 211/2021 vp todettiin, että hallitus tulee arvioimaan, ovatko esitetyt toimenpiteet riittävän tehokkaita, ja että hallitus on valmis antamaan lisäesityksen, mikäli nyt esitettävät toimenpiteet eivät osoittaudu riittävän tehokkaiksi. Myös valtiovarainvaliokunta korosti antamassaan mietinnössään VaVM 32/2021 vp hallituksen esityksen kyseessä olevaa mainintaa ja kiirehti selvityksen laatimista. Lisäksi valiokunta piti tarpeellisena selvittää samassa yhteydessä, mikä vaikutus tasevapautussäännöksen poistamisella olisi verotuottoihin ja elinkeinoelämälle.
Korkovähennyksen rajoittaminen perustuu sääntelyyn, jota on sovellettu ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 2014. Säännöksiä päivitettiin vuoden 2019 alusta, jotta sääntely täyttäisi veron kiertämisen estämistä koskevaan direktiiviin (ATAD) sisältyvän korkorajoitussääntelyn mukaiset reunaehdot. Direktiivin taustalla on OECD:n BEPS-hanke (Base Erosion and Profit Shifting), jolla on pyritty löytämän yhteiset kansainväliset säännöt valtioiden veropohjien rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi.
Tasevapautussäännös on sisältynyt Suomen korkovähennysrajoitussääntelyyn alusta asti eli vuodesta 2014. Tasevapautus on veron kiertämisen estämistä koskevan direktiivin mukainen optio.
Korkorajoitussääntelyn tavoitteena on turvata Suomen veropohjaa siten, että sääntelyssä otetaan huomioon myös yritystoiminnan edellytysten turvaaminen. Sääntelyllä rajoitetaan muuten vähennyskelpoisten korkomenojen vähentämistä.
Korkorajoitussäännös ei estä yleisen veronkiertämistä koskevan säännöksen tai siirtohinnoitteluoikaisun soveltamista, koska säännösten soveltamisalat eroavat toisistaan.
Perusteet jatkotoimille
Esityksen tavoitteena on rajoittaa mahdollisuuksia siirtää tuloa Suomen verotusvallan ulkopuolelle hyödyntämällä korkorajoitussääntelyn tasevertailuun perustuvaa poikkeusta pääomasijoitus- ja muissa vastaavissa rakenteissa. Valiokunta katsoo, että nyt ehdotettuja muutoksia on tarkasteltava suhteessa vuoden 2022 alusta voimaan tulleisiin muutoksiin ja niiden tavoitteisiin. Jo tuolloin lain valmisteluvaiheessa on nähty, että tehtyjä toimia tasevapautuksen kiristämiseksi on mahdollisesti täydennettävä, jotta voidaan riittävällä tavalla turvata veropohjaa. Nyt ehdotetut muutokset täydentävät vuoden 2022 alusta voimaan tullutta sääntelyä. Tämä huomioon ottaen valiokunta puoltaa ehdotettuja muutoksia, vaikka muutokset tehdäänkin lyhyen ajan kuluessa edellisistä muutoksista.
Vaikka ehdotetut säännökset lisäisivät korkorajoitussääntelyn monimutkaisuutta, valiokunta korostaa korkorajoitussäännöksen tarkoitusta turvata veropohjaa. Tasevapautussäännös on tästä poikkeus, joka mahdollistaa korkomenojen vähentämisen kokonaan, vaikka pääsäännön perusteella ne kuuluisivat rajoituksen piiriin. Tasevapautuksen soveltaminen edellyttää verovelvollisen vaatimusta, ja soveltamisen edellytysten selvittämisvelvollisuus kuuluu verovelvolliselle.
Tasevapautuksen estävien konsernin ulkopuoliselle omistajalle maksettujen korkomenojen osuutta kaikista maksetuista korkomenoista on saadun selvityksen mukaan esityksessä nostettu alkuperäisen esitysluonnoksen mukaisesta 10 prosentista 20 prosenttiin tarkoituksena rajata muutoksen vaikutukset vain niihin tilanteisiin, joissa varsin merkittävä osuus yhtiön korkomenoista maksetaan konsernin ulkopuolisille omistajille. Valiokunta katsoo, että tämä pienentää sitä joukkoa, joita ehdotettu kiristys koskee. Tasevapautuksen saamisen edellytyksiä koskeva säännös on yleinen kaikkia yrityksiä koskeva säännös. Yleisestä sääntelystä poikkeaminen joidenkin toimialojen tai tiettyjen yritysten osalta on lähtökohtaisesti SEUT 107 artiklan mukaista kiellettyä valtiontukea, eikä siten ole perusteltua rajata tiettyjä yrityksiä ehdotetun sääntelyn ulkopuolelle.
Mahdollisuus tasevapauden lisäkiristyksiin on tuotu esille hallituksen esityksessä HE 211/2021 vp ja valtiovarainvaliokunnan mietinnössä VaVM 32/2021 vp, minkä voidaan osaltaan katsoa myös aiheuttaneen epävarmuutta. Nyt ehdotetut muutokset selkiyttävät tilannetta tältä osin ja parantavat siten oikeusvarmuutta. Ehdotettujen kiristysten voidaan myös katsoa toimivan ennalta ehkäisevästi.
Julkiset infrastruktuurihankkeet
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa pitkän aikavälin infrastruktuurihankkeita koskevia muutosehdotuksia pidettiin kannatettavina.
Asiantuntijakuulemisissa viitattiin suunnitteilla oleviin suuriin raidehankkeisiin ja esitettiin, että ehdotetussa uudessa sääntelyssä oleva vaatimus siitä, että hankkeen tulee olla julkisyhteisön tilaama, tulisi poistaa. Suunnitteilla olevien ratahankkeiden toteuttamismalleista päätetään vasta usean vuoden päästä, eikä vielä ole tiedossa se, miten hankeyhtiöt lopulta organisoidaan ja miten ne tulevat toimimaan. Hallituksen esityksen mukaan tarvetta laajentaa poikkeus myös muihin kuin julkisyhteisöjen tilaamiin hankkeisiin tarkastellaan myöhemmin uudelleen hankesuunnitelmien kehittyessä. Valiokunta pitää tätä lähestymistapaa perusteltuna ottaen myös huomioon valtiontukinäkökulmasta tarvittavat neuvottelut Euroopan unionin komission kanssa.
Kuulemisissa kritisoitiin infrapoikkeusta koskevan sääntelyn vaiheittaisuutta ja ehdotetun sääntelyn takautuvuutta. Infrastruktuurihankkeita koskevia uusia säännöksiä sovellettaisiin takautuvasti vuodelta 2019 toimitettavasta verotuksesta alkaen. Infrastruktuuripoikkeuksen säätäminen erityyppisille hankkeille on edellyttänyt vuosia kestäneitä neuvotteluita Euroopan unionin komission kanssa, ja asiasta on ehdotettu uusia säännöksiä sitä mukaa kuin neuvotteluissa on löydetty valtiontukinäkökulmasta hyväksyttäviä ratkaisuja. Näin ollen infrapoikkeusta koskevan sääntelyn alaa on laajennettu sitä mukaa kuin se on ollut mahdollista. Saadun selvityksen mukaan veron kiertämisen estämistä koskevaa direktiiviä voimaan saatettaessa oli tarkoitus säätää infrapoikkeuksesta tarpeellisessa laajuudessa, mutta valtiontukineuvottelujen johdosta asia on viivästynyt. Tämän vuoksi on pidetty perusteltuna ehdottaa takautuvaa sääntelyä, jotta verovelvolliset eivät joudu perusteettomasti kärsimään pitkittyneiden neuvotteluiden johdosta. Valiokunta katsoo, että tämä lähestymistapa on perusteltu.
Verovuoden 2019 oikaisuvaatimus on tehtävä viimeistään 2.1.2023 eli käytännössä ehdotetun lain oletettua voimaantulopäivää seuraavana päivänä. Tältä osin on esitetty, että niille neljälle hankeyhtiölle, joita ehdotettu takautuva lainsäädäntö koskee ja jotka voisivat tehdä oikaisuvaatimuksen omaksi edukseen verovuotta 2019 koskien, säädettäisiin erillinen pidempi oikaisuaika. Saadun selvityksen mukaan yhtiöitä, jotka voisivat tehdä oikaisuvaatimuksen verovuotta 2019 koskien on kaksi, ja valtiovarainministeriö on ohjeistanut näitä oikaisuvaatimuksen tekemisessä ja ollut yhteydessä myös Verohallintoon. Tähän nähden valiokunta katsoo, että erillisestä pidemmästä oikaisuvaatimusajasta säätäminen ei ole tarpeen.