Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitystä on kannatettu hyvin laajasti. Vakuutustakuulla voi olla huomattava vaikutus kansalaisten halukkuuteen hankkia rokote ja siihen, että toivottu covid-19-rokotuskattavuus saavutetaan. Tätä tukee kokemus vuosien 2009—2010 pandemiarokottamisesta, jolloin keskitetty lääkevahinkojen korvausjärjestelmä koettiin tarpeelliseksi. 

Lääkevahinkovakuutusyhtiö ei ole saanut markkinoilta jälleenvakuutusta, joka korvaisi covid-19-rokotteseen liittyvät vahingot, koska riski rokotteen osalta on liian tuntematon. Yhtiön oma varallisuus ei riitä kattamaan mahdollisia vahinkoja ilman jälleenvakuutusta, ja ilman jälleenvakuutusta covid-19-rokotteen aiheuttamat vahingot tulisi suljetuksi vakuutuksen ulkopuolelle. Täten valiokunta pitää tärkeänä, että vakuutus varmistetaan valtiontakuujärjestelyllä.  

Valiokunnan käsityksen mukaan valtiontakuun hallinnointi covid-19-rokotteen osalta soveltuu luontevasti Valtiokonttorin tehtäviin. Valiokunta korostaa, että valtiontakuusta perittävän maksun ja takuumaksun suuruutta määrättäessä on otettava huomioon takuumaksun vastaavuus suhteessa riskiin ja asian käsittelystä aiheutuviin kustannuksiin. 

Valiokunta korostaa, että takuumaksun tasoon tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta varmistetaan riittävä ohjaus siirtymiseen markkinaehtoiseen jälleenvakuutukseen heti kun se on mahdollista. Valtiontakuujärjestelmän ja valtion vastuun näkökulmasta takuumenettelyä tulee käyttää vain niin kauan kuin markkinaehtoista jälleenvakuutusta ei ole tarkoituksenmukaisin ehdoin saatavissa. Valiokunta pitää siis välttämättömänä, että jälleenvakuuttajien palatessa markkinoille valtio vetäytyy järjestelystä.