Hallituksen esityksen ensisijaisena tavoitteena on sopeuttaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten luonnonsuojelutehtäviä vastaamaan käytössä olevia voimavaroja ja samanaikaisesti keventää sääntelyä hallitusohjelman mukaisesti heikentämättä luonnonsuojelun tasoa.
Valiokunta toteaa, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ympäristövastuualueiden henkilöstömäärä on vuoden 2019 alkuun mennessä vähenemässä 28 prosenttia vuoteen 2015 verrattuna. Koska vähentäminen toteutetaan pitkälti eläköitymisten kautta, vaihtelee tilanne alueellisesti merkittävästikin. Henkilöstön väheneminen on määrältään niin huomattavaa, että sopeuttamistoimet ovat tarpeen.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin.
Valiokunta katsoo, että hallituksen esityksen luonnonsuojelualueiden maastomerkinnän keventämistä koskevat ehdotukset ovat tarkoituksenmukaisia sopeuttamistoimia. Myös ympäristöministeriöllä nyt oleva, ennen vuotta 1991 perustettuja luonnonsuojelualueita koskeva rauhoitusmääräyspoikkeamistoimivalta on tarkoituksenmukaista siirtää ehdotetulla tavoin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille siirtyvä työmäärä on vähäinen, ja toimivallan siirto viitatunlaisten yksittäistapausten osalta ministeriötasolta alaiseen hallintoon on johdonmukaista valtionhallinnon kehittämistä.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan myös luonnonsuojelulain 72 a §:n eli liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa koskevan rajauspäätösmenettelyn kumoamista. Valiokunta pitää myös tätä ehdotusta perusteltuna korostaen, että lisääntymis- ja levähdyspaikkaa koskeva luonnonsuojelulain 49 §:ään sisältyvä hävittämis- ja heikentämiskielto säilyy ennallaan, vaikka elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ei enää tee erillistä hallintopäätöstä lisääntymis- ja levähdyspaikan sijainnin ja sallitun metsänkäsittelyn määrittelemiseksi. Käytännössä rajausmenettelyn vaikuttavuus lajin suojeluun on ollut vähäinen, sillä hallituksen esityksen perustelujen mukaan rajauspäätökset ovat säännöksen voimassaoloaikana kohdistuneet noin 1—2 prosenttiin Suomen liito-oravista.
Valiokunta kuitenkin korostaa, että kun hallintopäätöksiä sijaintipaikan rajauksista ei enää tehdä, voidaan sanoa metsätalouden toimijoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelua koskevan vastuun kasvavan. On tärkeää, että lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevat tiedot ovat metsänomistajien ja muiden toimijoiden saatavilla helposti ja yhdestä paikasta. Kun ohjeistus on käytännöllistä ja toimintamallit vakiintuneet, on toimijoilla hyvät mahdollisuudet onnistuneiden suojelutoimien käytännön toteuttamiseen. Toimiva ohjeistus on osaltaan tärkeää myös maanomistajien oikeusturvan kannalta. Jatkossa tulisikin uudistaa tarvittavilta osin metsänkäsittelyohjeistus yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Lisäksi tulee panostaa lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevan paikkatiedon alueelliseen kattavuuteen, ajantasaisuuteen ja tarkkuuteen hyödyntäen erityisesti digitalisaation mahdollisuuksia.
Valiokunta toteaa, että liito-orava ei uusimman, vuoden 2016 alussa julkaistun arvioinnin mukaan ole enää uhanalainen, vaan sen uhanalaisuusluokka on muutettu "silmälläpidettäväksi". Uusimpien seurantatietojen mukaan lajin kanta on viimeisen kymmenen vuoden aikana laskenut 22,7 prosenttia. Valiokunta korostaa, että taantumisvauhti on voimakas, mutta koska kannan kehityksessä on huomattavaa alueellista ja ajallista vaihtelua, tarvitaan sen luotettavaan arviointiin pidempiaikaista seurantaa.
Valiokunta katsoo myös, että lainmuutoksen vaikutus viranomaistehtävien kevenemiseen ei välttämättä ole merkittävä, sillä viranomaisten neuvonta- ja valvontavelvollisuus säilyy ja mikäli neuvontatarve kasvaa, tästä voi aiheutua lisätyötä erityisesti lain voimaan tullessa. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että myös muutoksen vaikutusta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten resursseihin seurataan.