Hallituksen esityksen tarkoituksena on tehdä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettuun lakiin eräitä teknisiä muutoksia, joilla täsmennetään sääntelyä suhteessa perustuslain 80 §:n vaatimuksiin ja lisätään lakiin siitä puuttuvat säännökset ympäristötiedon keräämiseen liittyvistä toimivaltuuksista ja menettelytavoista. Lisäksi ehdotetaan muutoksia, joilla yhdenmukaistetaan sääntelyä hallintolakiin tehtyjen viimeaikaisten muutosten ja vesipuitedirektiivin kanssa. 

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Ympäristövaliokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuna seuraavin huomautuksin. 

Valiokunta toteaa, että vesienhoidon tavoitteena koko EU:ssa on saavuttaa pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila. Vesienhoitosuunnitelmissa ja toimenpideohjelmissa esitetään tietoa vesien tilasta ja niihin vaikuttavista tekijöistä sekä tarvittavista toimista, joilla vesien hyvä tila aiotaan saavuttaa ja ylläpitää. Näiden tehtävien hoitaminen edellyttää systemaattista ympäristötiedon keräämistä. Tätä on tehty suunnitelmallisesti jo pitkään, mutta ilman täsmällistä sääntelyä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa. Hallituksen esityksessä ehdotetaan lakiin lisättäväksi säännökset muun muassa ympäristötiedon keräämisen toimivaltuuksista, alueen omistajan ja haltijan asemaa turvaavista menettelyistä sekä tehtävästä sopimisesta muun kuin viranomaisen kanssa.  

Valiokunta pitää sääntelyä tarpeellisena ja katsoo, että se selkeyttää nykyistä oikeustilaa. Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 28 a §:n 1 momentin mukaan viranomaisella ja tämän määräämällä virkamiehellä sekä virkamiestä avustavalla henkilöllä on oikeus ympäristötiedon keräämistä varten kulkea toisen maa- ja vesialueella ja tehdä siellä tarkistuksia ja tutkimuksia, sijoittaa mittaus- ja havaintolaitteita, suorittaa mittauksia ja ottaa näytteitä sekä tallentaa ääntä ja kuvaa. Pykälän 3 momentin mukaan tehtävää hoitavan on tarvittaessa ilmoitettava ympäristötiedon keräämisestä etukäteen alueen omistajalle tai haltijalle ja, jos toimenpide kohdistuu piha-alueelle tai muuhun erityiseen käyttöön otetulle alueelle, tehtävän suorittamisesta on sovittava alueen omistajan tai haltijan kanssa. 

Hallituksen esityksen perusteluissa ei avata tilanteita, joissa tehtävästä olisi etukäteen ilmoitettava maanomistajalle. Valiokunta korostaa saamansa selvityksen perusteella, että suurin osa ympäristötiedon keräämisestä on pienimuotoista toimintaa, josta ei aiheudu haittaa ja joka kohdistuu pääosin alueille, joilla liikkuminen on jokamiehenoikeuden tai vesilain yleiskäyttöoikeuden perusteella vapaata. Siten tilanteet, joissa on ilmoitettava alueen omistajalle tai haltijalle tai sovittava ympäristötiedon keräämisestä, ovat harvinaisia. Valiokunta katsoo, että laissa tarkoitetun ilmoittamisvelvollisuuden piiriin kuuluvia toiminnan muotoja olisivat esimerkiksi pysyvän mittalaitteiston asentaminen tai veneenlaskupaikan tai laiturin käyttäminen piha-alueen ulkopuolella. Liikkumiseen maastossa moottoriajoneuvolla sovelletaan kuitenkin maastoliikennelain (1710/1995) 4 §:ää.  

Valiokunta korostaa, että ilmoittaminen toiminnasta tarvittaessa edistää ympäristötiedon keruun onnistumista ja hyvien suhteiden ylläpitoa paikallisiin asukkaisiin ja maanomistajiin ja siten avoimuutta ja tiedonsaantia. Ilmoittamisen tapa voi vaihdella toiminnan laajuudesta ja laadusta riippuen, ja se voidaan tehdä esimerkiksi hallintolain mukaisena yleistiedoksiantona alueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä. 

Valiokunta toteaa, että suoritettavat toimenpiteet voivat mittavimmillaan olla esimerkiksi kairauksia tai maatutkaluotauksia. Kairauksesta aiheutuvat haitat ovat pieniä, maaperään jää pieni reikä ja, jos asennetaan havaintoputki, maastoon voi jäädä näkyville noin metrin korkuinen metallinen suojaputki. Lisäksi kairakoneesta voi jäädä vähäisiä jälkiä maastoon. Maatutkaluotauksesta ei jää jälkiä maastoon, mutta tutkaa vedetään yleensä joko autolla tai mönkijällä. Tiedon kerääminen tulee tehdä välttäen tarpeettoman vahingon ja haitan aiheuttamista ja vähäistä suurempi vahinko tai haitta on korvattava (28 a §:n 2 momentti).