Tausta
Hallituksen esityksen tavoitteena on panna kansallisesti täytäntöön uusiutuvan energian tuotantoa koskevan ns. RED III -direktiivin säännökset, jotka liittyvät uusiutuvan energian tuotantolaitosten lupamenettelyjen organisointiin ja kestoon. Muutosdirektiivin keskeinen tavoite on korottaa uusiutuvan energian osuutta EU-tasolla 32 prosentista 42,5 prosenttiin vuodelle 2030. Määräaikojen osalta vastaava sääntely on ollut jo voimassa EU:n väliaikaiseen asetukseen perustuen, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan pakotti EU:ta toimimaan tehokkaasti uusiutuvan energian käyttöönoton nopeuttamiseksi erityisesti Venäjän maakaasusta irtautumiseksi.
Hallituksen esitys liittyy kiinteästi vireillä olevaan aluehallintouudistukseen (HE 13/2025 vp—YmVL 4/2025 vp), jossa ehdotetaan perustettavaksi uusi Lupa- ja valvontavirasto, jolle ehdotetaan annettavaksi ympäristöllisiä tehtäviä myös tällä hallituksen esityksellä. Esityksellä on myös läheinen yhteys valiokunnan käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen laiksi eräiden ympäristöasioiden käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 41/2025 vp—YmVM 8/2025 vp).
Hallituksen esityksellä ehdotetaan tehtäväksi pääasiassa ainoastaan ne välttämättömät muutokset, joita RED III -direktiivin täytäntöönpano ja lainsäädännön muutokset teknisesti edellyttävät. Muita muutostarpeita ei ole tässä yhteydessä arvioitu. Valiokunta pitää tätä perusteltuna ottaen huomioon kiinteän kytköksen mainittuihin esityksiin ja tästä johtuvan aikataulupaineen sekä sen, että direktiivin täytäntöönpano on jo osittain myöhässä. Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muutettuna kiinnittäen huomiota erityisesti seuraaviin näkökohtiin.
Yhteyspisteviranomainen
Aluehallintouudistuksessa perustettavaksi esitettävä Lupa- ja valvontavirasto toimii kansallisena yhteyspisteviranomaisena 1.1.2026 alkaen sekä uusiutuvan energian että kriittisten raaka-aineiden ja nettonollateollisuuden hankkeissa. Voimassa olevan lain nojalla yhteyspisteviranomainen seuraa lupamenettelyjen määräaikojen toteutumista. Hallituksen esityksessä ehdotetaan yhteyspisteviranomaisen roolin muuttamista, sillä sen tulee RED III -direktiivin 16 artiklan 3 kohdan edellyttämällä tavalla varmistaa lakisääteisten määräaikojen noudattaminen (1. lakiehdotuksen 4 §:n 3 momentti). Valiokunta toteaa, että tehtävän luonteen muutos korostaa entisestään sen merkitystä, että virastoon turvataan riittävät resurssit.
Valiokunta pitää erittäin hyvänä, että hallitus on sopinut kehysriihessä 23.4.2025 julkisen talouden suunnitelman yhteydessä, että uuden lupaviranomaisen perustamisen yhteydessä sille turvataan riittävät resurssit. Linjaus on hyvin tärkeä nykyisessä taloustilanteessa, jossa valtionhallinnon toimintamenoihin kohdistuu vähennyspainetta. Resurssitarpeen arvioinnissa on myös otettava huomioon, että jos osakin Suomeen suunnitelluista, toivotuista puhtaan siirtymän investointisuunnitelmista toteutuu, kasvavan lupahakemusmäärän sujuva eteneminen edellyttää riittäviä resursseja myös ympäristöhallinnossa. Lupa- ja valvontaviraston aloittaessa toimintansa luvituksen toimintakyvyn, yhteyspisteviranomaisen toiminnan ja etusijamenettelyn sujuvan jatkon varmistamiseksi arvioidaan tarvittavan määräaikaista lisämäärärahaa erityisesti 2026—2027, mikäli kustannusvastaavuutta ei pystytä nostamaan riittävästi resurssien turvaamiseksi. Lisämäärärahan tarpeeksi on arvioitu vuodelle 2026 4,1 miljoonaa euroa ja vuodelle 2027 5,1 miljoonaa euroa. Hallitus varmistaa Lupa- ja valvontaviraston riittävät resurssit ja lisärahoituksen talousarvion yhteydessä ottaen huomioon kustannusvastaavuuden nostamisen tilanteen ja sen arvioidut vaikutukset. Ympäristöministeriö arvioi lisäksi Lupa- ja valvontaviraston lupamenettelyjen voimavarojen tilanteen vuoden 2027 aikana.
Määräajat
Hallituksen esityksessä ehdotetaan määräaikojen soveltamisalan laajentamista direktiivin edellyttämällä tavalla sekä erilaisia laitostyyppejä koskevien määräaikojen sisällyttämistä 1. lakiehdotuksen liitteisiin 1 ja 2. Aurinkoenergialaitteiden ja lämpöpumppujen asentamista koskevien määräaikojen osalta ehdotetaan kansallisen liikkumavaran käyttämistä ja poikkeuksen soveltamista kulttuuriperinnön tai historiallisen perinnön suojelemiseksi, jotta asiantuntijaviranomaiset ehtivät ottaa kantaa suunniteltuun ratkaisuun (10 a §).
Valiokunta toteaa, että määräaikoja koskevan direktiivisääntelyn osalta ei suurimmalta osaltaan ole kansallista liikkumavaraa, vaan direktiivisääntely on pantava täytäntöön sellaisenaan. Hallituksen esityksen laatimisen lähtökohtana on myös kansallisen lisäsääntelyn välttäminen hallinnollisen taakan johdosta ja siten ainoastaan direktiivin edellyttämien muutosten täytäntöönpano. Tämä koskee myös Suomen hallintokäytännölle vieraan ns. hiljaisen hyväksynnän periaatteen käyttöönottoa kuin laskutavan muutosta sen suhteen, että määräajan laskeminen alkaa vasta siitä, kun lupahakemus tai ilmoitus todetaan täydelliseksi. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, että määräajan laskentaan ehdotetuilla direktiivin mukaisilla muutoksilla ei tule olemaan huomattavaa merkitystä uusiutuvan energian edistämiselle. Käytännössä osa uusista määräajoista tulee olemaan lyhyempiä, osa pitempiä kuin nykyisin on eri lupaviranomaiskäytännössä toteutunut. Direktiivin vaatimuksia tiukempien määräaikojen säätäminen kansallisella lisäsääntelyllä edellyttäisi kuitenkin laajempaa arviointia sen vaikutuksista toimivaltaisten viranomaisten resursseihin, eikä tätä ole pidettävä tarkoituksenmukaisena toteuttaa aikataulusyistä tämän hallituksen esityksen yhteydessä.
RED III -direktiivin 16 artiklan 2 kohta edellyttää, että toimivaltainen viranomainen toteaa lupahakemuksen täydelliseksi joko 30 päivän (uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueilla toteutettavat hankkeet) tai 45 päivän (nopean kehittämisen alueiden ulkopuolella toteutettavat hankkeet) kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta. Jos hakija ei ole toimittanut kaikkia hakemuksen käsittelemiseksi tarvittavia tietoja, viranomaisen on pyydettävä tätä toimittamaan täydellinen hakemus ilman aiheetonta viivytystä. Direktiivin tarkoittamien määräaikojen laskeminen alkaa 1. lakiehdotuksen 10 b §:n mukaan vastaavasti siitä, kun hakemus on todettu täydelliseksi, eikä aikaisempaan tapaan siitä, kun hakemus on jätetty. Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen 13 §:ään sisältyy kuitenkin direktiivin mukaisesti mahdollisuus keskeyttää määräajan laskeminen ja pidentää määräaikaa erityisistä syistä.
Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että direktiivin määräajat on tarkoitettu koskemaan viranomaisen toimintaa, ja näin ollen ne voivat koskea ainoastaan menettelyvaiheita, joissa lupahakemus on viranomaisen käsittelyssä. Ajanjaksojen, joina lupahakemus on hakijan työstettävänä, ei ole katsottu sisältyvän direktiivin määräaikojen piiriin. Siten YVA-menettelyssä tai Natura-arvioinnissa ei katsota olevan kyse lupahakemuksesta, eivätkä mainitut menettelyt pääty lupaan tai hallinnolliseen päätökseen. Suomalaisessa järjestelmässä YVA-menettely ja Natura-arviointi toteutetaan pääsääntöisesti ennen lupahakemuksen täydellisyyden toteamista. Monessa muussa jäsenmaassa YVA toteutetaan selkeämmin lupahakemuksen yhteydessä. Hallituksen esityksessä laiksi eräiden ympäristöasioiden käsittelystä Lupa- ja valvontavirastossa sekä eräiksi muiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 41/2025 vp) on ehdotettu YVA-lain 22 a §:n muuttamista niin, että Lupa- ja valvontaviraston ratkaistavaksi kuuluvasta ympäristönsuojelulain, vesilain tai maa-aineslain mukaisesta lupahakemuksesta ja YVA-lain mukaisesta ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta voidaan kuulla samaan aikaan. Ympäristöarviointeihin kuluva aika voi näin ollen sisältyä määräaikojen piiriin, mikäli ne ajoittuvat aikaan, jolloin lupahakemus on todettu täydelliseksi. Tällöin ne tapahtuvat kuitenkin samanaikaisesti lupamenettelyn kanssa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on myös esitetty, että YVA-menettely ja Natura-arviointi olisi tullut sisällyttää esityksessä laskettaviin määräaikoihin. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin direktiivin 16 artiklan 1 kohdan monitulkintaisuus sen osalta, tulisiko YVA-menettely ja Natura-arviointi kansallisesti sisällyttää määräaikojen piiriin vai eiRED III -direktiivin 16 artiklan 1 kohta: Lupamenettely kattaa kaikki asiaankuuluvat hallinnolliset luvat, jotka koskevat uusiutuvan energian tuotantolaitosten, myös eri uusiutuvia energialähteitä yhdistävien laitosten, lämpöpumppujen ja samalla paikalla sijaitsevien energiavarastojen, mukaan lukien sähkö- ja lämpölaitokset, rakentamista, päivittämistä ja käyttöä, sekä omaisuuserät, jotka ovat tarpeen tällaisten laitosten, lämpöpumppujen ja varastojen sähköverkkoon liittämistä ja uusiutuvan energian lämmitys- ja jäähdytysverkkoihin liittämistä varten, mukaan lukien sähköverkkoon liittämistä koskevat luvat ja vaadittaessa ympäristöarvioinnit. Lupamenettelyyn on sisällytettävä kaikki hallinnolliset vaiheet 2 kohdan mukaisesta lupahakemuksen täydellisyyden toteamisesta siihen asti, kun asiaankuuluva toimivaltainen viranomainen tai asiaankuuluvat toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat lupamenettelyn tulosta koskevan lopullisen päätöksen.. Myös talousvaliokunta kehottaa ympäristövaliokuntaa arvioimaan mietinnössään asiaan liittyviä muutostarpeita ja harkitsemaan tarvetta sisällyttää YVA- ja Natura-menettely määräaikojen piiriin.Ympäristövaliokunta toteaa, että ympäristöministeriö on artiklan epäselvyyden vuoksi pyytänyt Euroopan komissiolta näkemystä säännöksen tulkinnasta useita kertoja vuoden 2024 aikana. Komissiolta ei ole saatu asiasta kannanottoa ennen hallituksen esityksen antamista, ja esityksen säännösehdotukset on muotoiltu ympäristöministeriön vastineen jaksossa 2.3 perustellulla tavalla niin, että ympäristöarvioinnit eivät sisälly lupamenettelyn määräaikoihin. Komissiolta on kuitenkin ympäristöministeriön vastineen toimittamisen ja sitä koskevan esittelyn jälkeen saatu sähköpostitse epävirallinen kannanotto artiklakohdan tulkinnasta 22.5.2025. Tulkinnan mukaan direktiivissä tarkoitettu lupamenettely ja sen mukaiset määräajat katsotaan alkaneeksi silloin, kun ympäristövaikutusten arviointiselostus on toimitettu viranomaiselle ja selostusta koskeva kuuleminen aloitettu. Tulkinta poikkeaa näin ollen hallituksen esityksessä ehdotetusta ratkaisusta.
Valiokunta toteaa komission alustavan kannanoton edellyttävän tarkempaa tarkastelua ja jatkokeskustelua komission kanssa. Valiokunta katsoo, että jos määräaikojen tässä hallituksen esityksessä esitettyä laskentamallia on tästä johtuen tarpeen muuttaa, tulee lainsäädäntömuutokset valmistella normaalissa järjestyksessä huolehtimalla muutoksiin liittyvistä vaikutustenarvioinneista ja kuulemismenettelyistä asianmukaisesti. Valiokunta edellyttää, että ympäristöministeriö selvittää, onko hallituksen esityksen sääntely direktiivin 16 artiklan 1 kohdan mukainen ja valmistelee tarvittaessa muutosesityksen ympäristöarviointien kuulumisesta määräaikojen laskennan piiriin. (Valiokunnan lausumaehdotus 1)
Uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueet
Direktiivin muutos velvoittaa jäsenvaltiot nimeämään alueillaan uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueita. Vähimmäisvaatimuksena on nimetä ainakin yksi uusiutuvan energian nopean kehittämisen alue. Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen uudessa 3 a luvussa ehdotetaan säädettäväksi uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden nimeämisestä, nimeämispäätöksen valmistelusta ja alueilla sovellettavasta menettelystä. Uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueen nimeämisellä ei varata aluetta kyseiseen käyttöön ja nimetyille alueille voidaan suunnitella ja hyväksyä myös muuta toimintaa. Ainoat alueen nimeämiseen liittyvät oikeusvaikutukset liittyvät ympäristöarviointeja koskevaan vapautukseen ja lupamenettelyn lyhyempiin määräaikoihin. Uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueilla toteutettavat, alueen nimeämispäätöksessä määritettyjä ehtoja noudattavat hankkeet vapautuvat 14 d §:n mukaan tietyin edellytyksin hankekohtaisesta YVA-lain 3 luvun mukaisesta ympäristövaikutusten arvioimisesta ja tarvittaessa luonnonsuojelulain mukaisesta Natura-arvioinnista. Edellytyksenä on, että hankkeessa noudatetaan 14 c §:n 2 momentissa tarkoitettuja lieventämistoimenpiteitä ja että siitä ei todennäköisesti aiheudu merkittäviä ympäristövaikutuksia toisessa valtiossa. Vapautus on rajattu koskemaan ainoastaan tiettyjä YVA-direktiivin II liitteen mukaisia hanketyyppejä.
Uusi perustettava Lupa- ja valvontavirasto nimeää uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueet kuntien esitysten perusteella. Lakiehdotuksen 14 a §:n mukaan nimetä voi ainoastaan sellaisia alueita, joilla tietystä uusiutuvan energian muodosta ei ole odotettavissa merkittäviä ympäristövaikutuksia, ja jotka täyttävät muut RED-direktiivin uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueille asettamat vaatimukset. Perustamisen yhteydessä on kullekin alueelle määrättävä tehokkaista lieventävistä toimenpiteistä, joilla hankkeista aiheutuvia haitallisia ympäristövaikutuksia voidaan välttää tai merkittävästi vähentää (14 c §:n 2 mom.). Valiokunta korostaa, että haitallisten ympäristövaikutusten lieventämistoimenpiteet tulisi määritellä niin, että hankkeista ei ole odotettavissa merkittäviä ympäristövaikutuksia. Lieventämistoimenpiteillä tarkoitetaan tässä yhteydessä erilaisia hankkeiden sijoittamiseen ja esimerkiksi teknisiin toiminnallisuuksiin liittyviä toimenpiteitä, joilla voidaan välttää tai lieventää haitallisia ympäristövaikutuksia. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lieventämistoimenpiteitä koskevissa säännöksissä ei käytetä termiä ehto, jotta lieventämistoimenpiteitä ei sekoitettaisi varsinaisiin lupaehtoihin.
Alueiden nimeämispäätöksen vaikutukset tulee ehdotuksen mukaan arvioida viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa laissa (200/2005, SOVA-laki) tarkoitetussa SOVA-menettelyssä. Tavoitteena on tunnistaa alueella toteutettavien hankkeiden odotettavissa olevat ympäristövaikutukset ja yksilöidä toimenpiteet haitallisten ympäristövaikutusten välttämiseksi tai lieventämiseksi. SOVA-lain mukaiseen ympäristöarviointiin sisältyy yleisölle ja viranomaisille kaksi mahdollisuutta vaikuttaa päätöksen valmisteluun; 8 §:ssä tarkoitettu alkuvaiheen kuuleminen sekä lain 9 §:ssä tarkoitettu ympäristöselostusta ja päätösluonnosta koskeva kuuleminen. Tarvittaessa suunnitelmista tulee lisäksi tehdä Natura-arviointi luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
Alueen nimeämispäätöksessä tulee yksilöidä se uusiutuvan energian muoto, jota varten kukin yksittäinen alue nimetään sekä haitallisten ympäristövaikutusten lieventämistoimenpiteet, joita kyseisellä alueella tulisi noudattaa. Direktiivin tarkoitus on, että alueita nimetään ensisijaisesti kansallisiin uusiutuvan energian tavoitteisiin pääsemiseksi. Suomen tavoitteena on nostaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus 62 prosenttiin vuonna 2030. Nopean kehittämisen alueiden nimeämistä koskeva ensimmäinen päätös on tarkoitus kohdentaa aurinkovoimaan. Esityksessä on kuitenkin tunnistettu se, että nopean kehittämisen alueita voitaisiin myöhemmin nimetä myös muita uusiutuvan energian tuotantomuotoja varten.
Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 14 a §:n 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi alueista, joita ei voida nimetä nopean kehittämisen alueiksi. Luettelo perustuu pääosiltaan RED-direktiivin 15 c artiklaan. Luetteloon on lisäksi lisätty alueet, jotka koostuvat merkittävissä määrin tuottavasta metsämaasta tai ruoantuotannossa olevista pelloista (1 kohta). Tämän tarkoituksena on toteuttaa pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman kirjausta siitä, että tuotannossa olevien peltojen ja metsämaan merkittävää käyttöä aurinkovoimaan vältetään. Valiokunta toteaa, että 1) kohdan säännös jättää toimivaltaiselle viranomaiselle liikkumavaraa sen suhteen, minkälainen tuottavan metsämaan tai ruoantuotannossa olevien peltojen pinta-ala katsotaan tässä yhteydessä merkittäväksi. Valiokunta korostaa, että merkittävyyden määrittämisessä tulee huomioida alueelliset erityispiirteet ottaen huomioon myös maan eri alueiden tasapuolinen kohtelu. Koska toimivalta nimetä kaikki nopean kehittämisen alueet on yhdellä viranomaisella eli valtakunnallisella Lupa- ja valvontavirastolla, säännöksen soveltaminen erityispiirteet huomioon ottaen mutta tasapuolisesti, on mahdollista. Valiokunta korostaa, että alueiden nimeämistä koskevaa soveltamiskäytäntöä seurataan ja arvioidaan tarvittaessa sääntelyn tarkistamistarvetta. (Valiokunnan lausumaehdotus 2)
Nopean kehittämisen alueet tulee esitetyn 14 a §:n 1 momentin mukaan ja direktiiviin perustuen jo lähtökohtaisesti nimetä niin, että uusiutuvan energian käyttöönotolla ei niillä odoteta olevan merkittäviä ympäristövaikutuksia. Edelleen nimeämisessä tulee asettaa etusijalle rakennetut pinnat sekä ihmistoiminnan seurauksena muuttuneet alueet. Alueiden nimeämisen lähtökohtana ei näin ollen muutenkaan direktiivin mukaan ole tarkoitus olla laitosten rakentaminen esimerkiksi metsämaalle. Direktiivin 15 c artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa on mainittu tällaisista rakennetuista pinnoista esimerkkeinä rakennusten katot ja julkisivut, liikenneinfrastruktuuri ja sen välitön ympäristö, paikoitusalueet, maatilat, jätteen sijoituspaikat, teollisuusalueet, kaivokset, keinotekoiset sisävesialueet, järvet tai tekoaltaat ja tarvittaessa yhdyskuntajätevesien käsittelylaitokset sekä pilaantuneet maa-alueet, joita ei voida käyttää maataloudessa. Myös muut ympäristövaikutusten näkökulmasta merkitykselliset alueet voivat lopulta jäädä nopean kehittämisen alueiden ulkopuolelle sen seurauksena, että uusiutuvan energian käyttöönotosta ei saa nimettävillä alueilla olla odotettavissa merkittäviä ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutuksen sisältö on laaja ja se pitää sisällään myös vaikutukset esimerkiksi maisemaan.
Valiokunta korostaa, että nopean kehittämisen alueeksi nimeämisen vaikutukset liittyvät ainoastaan lupamenettelyjen nopeampiin määräaikoihin ja mahdollisuuteen päästä YVA-menettelyä ja Natura-arviointia koskevan vapautuksen piiriin. Muita oikeusvaikutuksia ei ole. Alueiden nimeäminen ei siten vaikuta millään tavoin maanomistajan oikeuteen käyttää aluettaan haluamallaan tavalla, eikä nimeämisellä tehdä esimerkiksi aluevarauksia. Nimeäminen ei vaikuta kaavajärjestelmään, eikä siten sido millään tavoin kuntien tai maakuntien kaavoitusta. Saattaa kuitenkin olla, että kunnat voivat ehdottaa esimerkiksi maakuntakaavassa juuri tällaiseen tarkoitukseen varatun alueen nimeämistä nopean kehittämisen alueeksi. Valiokunta korostaa, että kuntien vahva rooli nimeämisen ehdottajana osallistaa ne vahvasti päätöksentekoon, joka ohjaa alueiden tosiasiallista käyttöönottoa uusiutuvan energian tarpeisiin.
Ympäristövaikutusten arvioinnista ja Natura-arvioinnista vapautuneet hankkeet tulee kuitenkin direktiivin mukaisesti ehdotetun 14 e §:n mukaan seuloa siltä varalta, että niistä aiheutuu erittäin todennäköisiä merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, joita ei havaittu alueen nimeämisen yhteydessä toteutetussa ympäristöarvioinnissa. Seulonnan tekee uusi perustettava Lupa- ja valvontavirasto niiden hankkeiden osalta, jotka uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueiden ulkopuolella olisivat vaatineet YVA-menettelyä tai Natura-arviointia. Seulonta tulee saattaa päätökseen 45 päivän kuluessa sitä varten tarvittavien riittävien tietojen jättämispäivästä. Laitoksia, joiden sähköntuotantokapasiteetti on alle 150 kW ja uusiutuvan energian voimalaitosten päivittämistä koskevien uusien hakemusten osalta määräaika on 30 päivää (14 f §). Seulonnan tuloksesta annetaan päätös. Mikäli seulonta osoittaa yksittäisen hankkeen aiheuttavan ennakoimattomia erittäin todennäköisiä merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, hankkeesta on tehtävä YVA-menettely ja tarvittaessa Natura-arviointi.
Valiokunta toteaa, että hallituksen esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä välittömiä ympäristövaikutuksia, koska lupien myöntämisen edellytyksiä ei muuteta. Ympäristönsuojelun taso ei siten muutu. Uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueilla sovellettavalla YVA-menettelyn ja Natura-arvioinnin soveltumista koskevalla poikkeuksella voi olla kielteisiä ympäristövaikutuksia, mikäli alueilla toteutettavat hankkeet muutoin kuuluisivat YVA-menettelyn tai Natura-arvioinnin piiriin ja alueiden nimeämisen valmistelun yhteydessä tehtävässä ympäristöarvioinnissa jää tunnistamatta haitallisia (ennakoimattomia) ympäristövaikutuksia. Tämän arvioidaan kuitenkin olevan epätodennäköistä, sillä nopean kehittämisen alueet tulee jo lähtökohtaisesti nimetä niin, että niillä tuotettavasta uusiutuvasta energiasta ei ole odotettavissa merkittäviä ympäristövaikutuksia. Alueille tulee aina myös määritellä edellä mainitut haitallisten ympäristövaikutusten lieventämistä koskevat toimenpiteet. Edelleen erillisen edellä mainitun seulontamenettelyn tavoitteena on tunnistaa mahdolliset ennakoimattomat ympäristövaikutukset.
Muutoksenhakua koskevat säännökset
Seulontamenettelyllä määritetään käytännössä se, tuleeko YVA-vapautuksen piiriin muutoin kuuluva hanke erittäin todennäköisten merkittävien haitallisten ympäristövaikutusten takia palauttaa YVA-lain soveltamisalaan. Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että yleisöllä, jota asia koskee (ml. järjestöillä), tulee YVA-direktiivin vaatimusten täyttämiseksi olla mahdollisuus saattaa uudelleen tutkittavaksi se, onko YVA-menettelyä koskeva vapautus määritetty oikein, vai kuuluisiko hanke todellisuudessa normaalisti YVA-direktiivin soveltamisalaan. Ympäristöjärjestöjen muutoksenhakuoikeus on arvioitu tarpeelliseksi myös Århusin sopimuksen velvoitteiden täyttämiseksi.Tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehty Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimus, ns., Århusin sopimus (SopS 121—122/2004)
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että ympäristöjärjestöillä tulisi olla muutoksenhakuoikeus 14 f §:n mukaisten seulontapäätösten lisäksi myös 14 c §:n mukaisista nopean kehittämisen alueiden nimeämispäätöksistä. Valiokunta katsoo, että tälle ei ole perusteita, koska alueen nimeämispäätöksen oikeusvaikutukset liittyvät ainoastaan lupamenettelyn normaalia lyhyempiin määräaikoihin sekä mahdollisuuteen päästä YVA-menettelyä ja Natura-arviointia koskevan vapautuksen piiriin. Lopullisesti YVA-menettelyä ja Natura-arviointia koskevan vapautuksen soveltuminen ratkeaa edellä mainitulla seulontapäätöksellä. Nopean kehittämisen alueen nimeämispäätöksen oikeusvaikutukset eivät ole sellaisia, että ne edellyttäisivät muutoksenhakuoikeutta.
Pumppuvoimalaitokset
Uusiutuvan energian direktiivissä ei ole määritelmää uusiutuvan energian tuotantolaitokselle. Muutetun direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 1 alakohdan mukaan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla tai uusiutuvalla energialla tarkoitetaan uusiutuvista, muista kuin fossiilisista lähteistä peräisin olevaa energiaa eli tuuli- ja aurinkoenergiaa (aurinkolämpö ja aurinkosähkö) sekä geotermistä energiaa, osmoottista energiaa, ympäristön energiaa, vuorovesi- ja aaltoenergiaa ja muuta valtamerienergiaa, vesivoimaa, biomassaa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvää kaasua ja biokaasua. Uusiutuvan energian tuotantolaitoksena tulisi kansallisesti pitää laitoksia, joiden tuottama energia on pääosin yllä mainituista lähteistä. Voimassa olevan uusiutuvan energian lupamenettelylain uusiutuvan energian tuotantolaitoksia koskeva määritelmä edellyttää näin ollen muutoksia.
Uusiutuvan energian tuotantolaitoksen määritelmää muutetaan niin, että tuotetun energian tulee olla käynnistys- ja varapolttoaineiden käyttöä huomioon ottamatta uusiutuvaa. Käynnistyspolttoaineita tarvitaan energiantuotantoprosessin käynnistykseen ja varapolttoaineita energianhuollon turvaamiseen poikkeuksellisissa tilanteissa. Esimerkiksi biomassaa käyttävän kattilalaitoksen toiminnassa fossiilinen kevyt polttoöljy voi olla laitoksen varapolttoaineena.
Pumppuvoimalaitoksia on käytetty energian varastoimiseen ja säätövoiman tuottamiseen jo pitkään. Pumppuvoimalaitokset eroavat perinteisistä vesivoimalaitoksista kyvyssään varastoida ja vapauttaa energiaa tarpeen mukaan, mikä tekee niistä tehokkaita uusiutuvan energian varastointiratkaisuja ja tärkeitä säätövoiman saatavuuden kannalta. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että pumppuvoimalaitokset tulisi lisätä uusiutuvan energian tuotantolaitoksen määritelmään. Valiokunnan asiantuntijakuulemisen mukaan pumppuvoimalaitoksia pidetään RED III-direktiivin soveltamiskäytännössä energiavarastoina, eikä uusiutuvan energian tuotantolaitoksina. Tulkintaa tukee myös direktiivin 7 artiklan 2 kohta, jonka mukaan laskettaessa jäsenvaltion uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutusta mukaan ei lasketa sähkön tuotantoa pumppuvoimalaitoksissa aiemmin ylämäkeen pumpatun veden avulla. Pumppuvoiman lisäämistä uusiutuvan energian tuotantolaitoksen määritelmään ei siten ole pidettävä RED-direktiivin mukaisena. Valiokunta korostaa, että siitä, ettei pumppuvoimaa pidetä direktiivin määritelmän mukaisena uusiutuvan energian tuotantolaitoksena, tule johtaa päätelmiä niiden hyödyllisyydestä muussa suhteessa. Lisäksi on tärkeää, että pumppuvoimalaitokset tulevat energiavarastona kuitenkin säännösten piiriin silloin, kun samalla paikalla sijaitsee uusiutuvan energian tuotantolaitos.
Lainsäädännön jatkokehittäminen
Valiokunta toteaa lopuksi, että aluehallintouudistuksella ja yhden luukun ympäristölupamenettelyjä koskevalla uudistuksella, johon tämä hallituksen esitys liittyy, luodaan uusi kehikko, joka edistää lupien asiantuntevaa ja sujuvaa käsittelyä. Hallintouudistuksen laajuudesta johtuen tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole ollut mahdollista kehittää itse lupaharkintaa koskevaa sääntelyä syvällisemmin. Valiokunta katsoo, että pitemmällä tähtäimellä erilaisten ympäristöllisiä lupamenettelyjä koskevien säädösten mahdollinen yhtenäistäminen on kannatettava tavoite.
Valiokunta kiinnittää huomiota talousvaliokunnan lausuntoon. Talousvaliokunta pitää hallituksen esitykseen sisältyviä ehdotuksia kokonaisuutena arvioiden oikeansuuntaisina, mutta korostaa, että kyse on vain yhdestä luvituksen sujuvuuteen vaikuttavasta uudistuksesta, jonka merkitys voi jäädä suhteellisen rajalliseksi. Syynä tähän on se, että nopean kehittämisen alueita koskeva menettely on varsin raskas: tähän tarvittaisiin kunnan esitys, kaksi kuulemista sisältävä SOVA-menettely, alueen nimeämispäätös, alueelle toteutettavan hankkeen seulontamenettely sekä siihen liittyvä päätös. Ehdotuksen vaikutuksia ja kehittämistarpeita tulee arvioida jatkossakin osana luvituksen sujuvuutta koskevan sääntelyn kokonaisuutta.
Ympäristövaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että puhtaan siirtymän investointeja koskeva uusi EU-sääntely, erityisesti kriittisten raaka-aineiden asetus ja nettonolla-asetus yhdessä hallituksen esityksessä tarkoitetun RED III -direktiivin täytäntöönpanon kanssa sekä mittava aluehallintouudistus uusine viranomaisrakenteineen muodostavat monimutkaisen kokonaisuuden. Neuvonnan tarve ja merkitys korostuu, kun sääntely muuttuu nopeasti. Valiokunta kuitenkin painottaa, että lähtökohtaisesti aluehallintouudistuksessa perustettava uusi Lupa- ja valvontavirasto pystyy tehokkaasti ja yhdenmukaisesti toimimaan EU-lainsäädännön mukaisena yhteyspisteviranomaisena ja koko uudistuksen taustalla on vahvasti painotus ennakollisen ohjauksen ja neuvonnan vahvistamiseen itse lupamenettelyvaiheen sujuvoittamiseksi. Hallinnollinen uudistus palvelee siten nykyistä hallintorakennetta tehokkaammin mahdollisuuksia myös EU-lainsäädännöstä suoraan tulevien velvoitteiden tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Riittävien resurssien turvaaminen on toiminnan sujuvuuden kannalta olennaista, siten kuin valiokunta on edellä tässä mietinnössään korostanut.