Arvoisa puhemies! Vuoden 2008 finanssikriisi toi esiin sen, että lähellä kaatumista olevien rahoituslaitosten kriittisten toimintojen säilyttämiseksi ei ollut riittäviä välineitä. Lisäksi se osoitti, ettei viranomaisilla ollut riittävää yhteistyötä ja koordinaatiota nopeiden toimien toteuttamiseksi etenkään EU-jäsenvaltioiden rajat ylittävästi.
Tämän johdosta EU:n keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisuasetus annettiin joulukuussa 20, ja se tuli sovellettavaksi tämän vuoden elokuussa. Tämä hallituksen esitys koostuu lähinnä ja lähes kokonaan mainitun kriisinratkaisuasetuksen edellyttämistä muutoksista kansalliseen lainsäädäntöömme, ja nämä muutokset ovat nyt varsin teknisiä. Niistä kuitenkin on aina perusteltua ja välttämätöntä hallituksen esitys luoda.
EU:n asetuksessa on kyse siis keskusvastapuolista, joten taustoitan asiaa hieman. Keskusvastapuolet toimivat rahoitusmarkkinoiden osapuolten välillä tiettyjen sopimuksien osalta ostajana jokaiseen myyjään nähden ja myyjänä jokaiseen ostajaan nähden. Keskusvastapuolen asettuessa tapahtumien vastapuoleksi myyjän ja ostajan väliset vastapuoliriskit muuttuvat osapuolten ja keskusvastapuolten välisiksi. Vastapuoliriski tarkoittaa sitä, että toinen osapuoli voi kaatua tai joutua maksuvaikeuksiin kesken kaupankäynnin, jolloin toinen osapuoli voisi jäädä ilman rahoja tai arvopapereita. Keskusvastapuoli vähentää tätä vastapuoliriskiä.
Keskusvastapuolet toteuttavat rahoitusliiketoimia eri omaisuusluokilla, kuten osakkeilla, johdannaisilla ja takaisinostosopimuksilla, ja ne tarjoavat palveluja yleensä määritysosapuolilleen, jotka ovat yleensä pankkeja ja arvopaperinvälittäjiä. Kun liiketoiminta ja niiden seurauksena syntyvät positiot keskitetään keskusvastapuolille, positiot voidaan nettouttaa. Näin vähennetään sekä keskusvastapuolen että pankkien ja niiden asiakkaiden riskejä.
Arvoisa puhemies! Suomessa ei ole tällaisia keskusvastapuolia, joten suomalaiset pankit ja välittäjät käyttävät ulkomaisten keskusvastapuolten palveluita. Keskusvastapuolten määritysosapuolet voivat kuitenkin joutua kantamaan oman osansa keskusvastapuolen elvytyksen ja kriisinratkaisun kustannuksista, ja siten keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisuasetus on olennainen myös Suomen rahoitusmarkkinoiden kannalta ja näkökulmasta.
Tämän takia hallitus esittää eräitä teknisiä muutoksia rahoitusmarkkinoita säänteleviin lakeihin EU:n keskusvastapuolen elvytys- ja kriisinratkaisuasetuksen pohjalta. Hallituksen esityksen keskeisimpänä toimena Rahoitusvakausvirasto nimetään asetuksen mukaiseksi kriisinratkaisuviranomaiseksi. Rahoitusvakausvirasto omaa riittävän kokemuksen ja asiantuntemuksen rahoitusmarkkinatoimijoiden kriisinratkaisusta ja on siten luonnollinen valinta myös tämän asetuksen viranomaiseksi kriisinratkaisussa.
Esitykseen sisältyy myös muita teknisiä rahoitusvakautta parantavia muutoksia, ja kaikkineen esitys selkiyttää ja parantaa viranomaisten toimintaedellytyksiä, jotta rahoitusmarkkinoiden kriisejä — toivottavasti sellaisia ei tule, mutta sellaisia mahdollisia kriisejä — voidaan ehkäistä ja tietenkin myös ratkaista.