Arvoisa puhemies! YK:n pakolaisjärjestön johtaja Filippo Grandi on yhdessä IOM:n, siis Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön, johtajan kanssa toivottanut tervetulleeksi komission päätöksen antaa ehdotus yhteisestä pakolais- ja siirtolaisuuspolitiikasta. He toivovat, että tämä voisi olla Euroopan tilaisuus osoittaa, että on mahdollista kunnioittaa perusoikeutta turvapaikkaan samalla, kun yhteistyössä ratkaistaan käytännön haasteet tunnistaa kansainvälistä suojelua tarvitsevat, ja jakaa heistä vastuut.  

Det har varit tydligt att våra gemensamma spelregler i Europa inte är tillräckliga och att vi som Europa inte har lyckats förverkliga den humanitet som vi säger att vi står för. 

Ja kysyisin ministeri Ohisalolta: Näettekö, että EU-maiden on vihdoin mahdollista päästä sopuun vastuun jakamisesta? Voimmeko toivoa, että EU:n maahanmuuttopolitiikka ottaa askeleen kohti inhimillisempää toimintaa? Lainatakseni Ursula von der Leyenin sanontaa: ”Ihmisen pelastaminen ei voi olla valintakysymys.” [Mika Niikko: Eikä rahasta kiinni!] 

Arvoisa rouva puhemies! Tack för en väldigt bra fråga. Som ledamot Biaudet sade: vi behöver gemensamma regler i Europa, det har vi inte haft nu. [Sebastian Tynkkynen: Kansallisiin käsiin!] 

Nyt olemme vihdoin saaneet komission uudistusesityksen, joka käsittää yhtäältä sen, mitä EU:n tarvitsee tehdä ulkorajojen ulkopuolella kolmansien valtioiden kanssa, sen, mitä tapahtuu rajavalvonnassa, jota vahvistetaan, ja sen, mitä tapahtuu EU:n sisällä. Ja se, mitä tapahtuu EU:n sisällä, lienee se kaikista suurin kysymys. Meiltä ovat puuttuneet ne oikeudenmukaiset käsittelytavat turvapaikkahakemuksille ja samaan aikaan se oikeudenmukainen solidaarinen vastuunjako tässä kokonaisuudessa.  

Suomelle on totta kai aivan keskeistä se, että ulkorajavaltiona me pidämme huolen siitä, että ulkorajoja valvotaan ja ihmisten turvapaikkahakemukset käsitellään oikeudenmukaisella tavalla, ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla. Hallitus on tästä alustavasti kesällä käynyt keskustelua, ja keskustelu tästä jatkuu.  

Arvoisa puhemies! Suomi on osittain ollut, tietenkin pitkään, esimerkkinä hyvästä toiminnasta kiintiöpakolaisuusjärjestelmän puolesta. Voitaisiinko ajatella, että Suomi voisi ajaa myös sitä, että tämä olisi osa myöskin tätä EU:n pakettia, että EU-maat myöskin ryhtyisivät tällaiseen pitkäjänteisempään kiintiöpakolaisuusvastuuseen, ottaisivat sellaisen toimintamallin? 

Arvoisa puhemies! Minulla oli Euroopan parlamentissa tilaisuus seurata komission edellistä maahanmuuttopaketin käsittelyä vuoden 2015 siirtolaisinvaasion jälkeen. Yhteisen turvapaikkapolitiikan uudistaminen kaatui tuolloin jäsenmaiden vastustukseen, ja näin käynee nytkin. 

Komission uudenkin esityksen keskeinen virhe on se, että se ei pyri vähentämään tulijoiden määrää vaan ainoastaan jakamaan riesaa jäsenmaiden kesken. Välimeren yli tuleva muuttoliike on haitallista Euroopalle, ja sitä tulee pyrkiä rajoittamaan. Tulijat eivät lopu vastaanottamalla ja jakamalla, sen sijaan eurooppalaisten yhteiskuntien kantokyky loppuu. Kokeeko hallitus, että siirtolaispainetta Afrikasta ja Lähi-idästä voidaan kestävällä tavalla hallita automaatilla, joka jakaa Kreikkaan tai Italiaan meren yli tulevia siirtolaisia muualle Eurooppaan? — Kiitos. 

Arvoisa rouva puhemies! Otetaan lyhyesti molemmat. 

Kysymykseen siitä, mitä tulee kiintiöpakolaisjärjestelmään ja ehkä ylipäätään niihin laillisiin reitteihin Euroopan unioniin: Hallitusohjelmassa olemme sitoutuneet niiden reittien edistämiseen, ja myös EU-puheenjohtajuuskaudella tätä pidimme esillä. Se on myös komission esityksen osana, eli pyritään siihen, että yhä useampi, joka Eurooppaan tulee, tulee tänne selkeästi laillisia reittejä. Kiintiöpakolaisjärjestelmä on tästä yksi hyvä, toimiva esimerkki. [Ville Tavion välihuuto] 

Se, mitä tehdään rajoilla, on totta kai, kuten sanoin, Suomelle ulkorajavaltiona erittäin tärkeää. Tässä viimeisten vuosien aikana, tulevaa rahoituskautta ajatellen, myös Frontexin resurssia on vahvistettu erittäin paljon, ja nyt tässä paketissa tullaan esittämään, että rajoilla myös tehdään nykyistä parempia terveys- ja turvallisuustarkastuksia ja käytetään yhteisiä tietokantoja ja -järjestelmiä siitä, että tiedetään, keitä ihmisiä Euroopan unionin alueella liikkuu. Tämän lisäksi toki ulkorajavalvontaa esimerkiksi pysyvien rajajoukkojen kautta lisätään.