Arvoisa puhemies! Tässä käsittelyssä on pääministeri Petteri Orpon hallituksen esitys, joka ansaitsee oikein lainauksen valiokunnan perusteluista sivulta 3: ”Pääministeri Petteri Orpon hallitus on vuosien 2025—2028 julkisen talouden suunnitelman valmistelun yhteydessä keväällä 2024 päättänyt yhtenä julkisen talouden sopeutustoimena sosiaalityöntekijän sijaisina toimivien kelpoisuusvaatimusten muuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön saatavuuden ja lastensuojelun riittävyyden varmistamiseksi. Ehdotetulla sosiaalihuollon ammattihenkilölain muutoksella tavoitellaan kehysriihen päätöksen mukaisesti julkisen talouden vahvistamista säästämällä vuoden 2025 alusta lähtien kaksi miljoonaa euroa hyvinvointialueiden yleiskatteellisesta rahoituksesta.”
Ei meidän tarvitse täällä pohtia, miksi tämä esitys tehdään. Tämä lukee Petteri Orpon kehysriihipäätöksessä. Edustaja Väyrynen, niin paljon kuin teitä arvostankin, kehysriihipäätöksessä lukee, että tämä tehdään julkisen talouden sopeuttamistoimena. Minä pidän tätä täysin häpeällisenä. Tämä on pohjanoteeraus tältä hallitukselta siksi, että tässä ei ole kysymys vain säästöistä, vaan tässä on kysymys siitä, miten Suomessa sote-ammattihenkilöstöä kohdellaan. Minä en tiedä mitään muuta ammattihenkilöstöä, jonka kelpoisuusvaatimuksia mennään muuttamaan kehysriihessä. Me tiedetään, että kehysriihessä muutettiin esimerkiksi tupakkalainsäädäntöä ja lisättiin vähän makuja, ja siitä sitten päädyttiin kierteeseen, kuka hallituksessa pyysi ja kuinka paljon anteeksi, mutta tästä porukasta ei ole kukaan pyytänyt edes sosiaalityöntekijöiltä anteeksi. Siis otettiin yksi ammattiryhmä, jolta päätettiin sopeuttamistoimena leikata näiden ihmisten kelpoisuusvaatimusten alentamisen kautta kaksi miljoonaa euroa, eikä kukaan ole tätä pyytänyt anteeksi.
Minä en tiedä, onko mikään hallitus toiminut koskaan näin tökerösti. Mutta kun ammattihenkilövaatimuksia muutetaan, niin niistä istuvat työryhmät, ne tehdään kolmikantaisesti valmistellen, ne tehdään isolla julkisella kuulemiskierroksella lainvalmistelun yhteydessä ennen kuin laitetaan edes asiantuntijakuulemisia pystyyn, ja sitä ennen käydään neuvotteluja siitä, millä lailla kelpoisuusvaatimuksia muutetaan. Nyt me seisotaan täällä yhtenä miehenä ja naisena ihmettelemässä, miten tässä näin kävi. Osa porukasta työnsä puolesta joutuu toteamaan, että kaikkeahan sitä hallituspuolueen kansanedustajana joutuu ajamaan eteenpäin. Osa toteaa, että missä kulkee raja.
Minä olisin voinut keskustella siitä, millä tavalla tämän lain kirjaus vuoden 23 alun tulkintakäytäntöjen jälkeisenä aikana korjataan. Mutta, tiedättekö, sitä minä en ymmärrä, että me ei jakseta kysyä niiltä, jotka ovat päivittäisessä työssä, miten tämä olisi pitänyt hoitaa. Tällä hallituksella oli siis käytännössä melkein puolitoista vuotta aikaa. Sinä aikana ei saatu mitään aikaiseksi — puolitoista vuotta kyseltiin, onko tässä mitään tulkintaongelmaa vai ei, koska Valviran ja ministeriön kannat alkoivat eriytyä viime keväänä. Puolitoista vuotta, siis ainakin kokonainen vuosi, meni tätä aktiivista hallituksen aikaa, mitään ei saatu aikaiseksi, mutta kehysriihessä päätettiin, todennäköisesti puheenjohtajien pöydässä, että tällainen epäkohta laitetaan tässä nyt rassiin. Minä pidän tätä menettelytapaa todella törkeänä.
Minusta eduskunnassa pitää osata puolustaa myöskin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattiväkeä. Me ei voitaisi koskaan tehdä näin lääkäreille, me ei todennäköisesti voitaisi koskaan näin tehdä hoitajille, mutta kenelle me voidaan näin tehdä — me voidaan tehdä näin sosiaalityöntekijöille, niin, että ilman edes työryhmätyöskentelyä heidän kanssaan me tullaan tänne saliin kertomaan, että erinomaista, priimaa on pukannut. Mutta se on sanottava — ja lainaan jälleen sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa, arvoisa puhemies — että täällä valiokunta toteaakin, että ”tilapäisenä sosiaalityöntekijänä toimimisen edellytyksiä koskevat säännökset olisi ollut ensisijaisesti tarkoituksenmukaisempaa valmistella sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölainsäädännön kokonaisuudistuksen yhteydessä”. Kyllä tämä on tosi kovaa tekstiä myös sosiaali- ja terveysvaliokunnalta. Se siis tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi, miksei tätä käyty läpi ammattihenkilölain muutoksen yhteydessä, joka tällä hetkellä on menossa kokonaisuudistuksena, on perustettu sinne alatyöryhmää ja hoidettu tätä. Siis ajatelkaa, että nyt alle vuoden päivät tulee olemaan eroa siinä, mikä esitys tulee sieltä kaikkia eri ammattiryhmiä koskien, ja tässä nyt keulitaan puolentoista vuoden odottelun jälkeen näin, että kehysriihessä päätetään, mitä tehdään, ja sitten vain kirjoitetaan [Puhemies koputtaa] pykälät sen pohjalta, mitä on päätetty. Tällainen menettely ei ole minusta kovinkaan arvostettavaa kohtelua, mitä tulee sosiaalihuollon ammattilaisiin.
Arvoisa puhemies! Mitä tässä sitten tehtiin? Tässähän oikeastaan tyhjennetään se pandoran lipas, jossa itsekin olen ollut tässä ruletissa mukana. Kun olin aikoinani opetusministeri, sosiaali- ja terveysministeriössä oli kova pelko siitä, meneekö läpi se, kun silloinen hallituksen johto ajatteli, että voitaisiin säästää sillä, että sosiaalityöntekijät olisivat jatkossa pääsääntöisesti sosionomi (AMK) -tasoisia ja sitten näihin vaativimpiin tehtäviin tarvittaisiin näitä yliopistokoulutuksen saaneita sosiaalityöntekijöitä. Ei me, kuulkaa, kaukana tällä tilapäisellä olla enää siitä, mitä silloin ajettiin. Se ei koskaan toteutunut ihan tietyistä syistä: järkevyys- ja tarkoituksenmukaisuussyistä. Nyt me ollaan tilanteessa, jossa käytännössä tyhjennetään pajatso. Tilapäisenä sosiaalityöntekijänä ei tarvitse enää edes odottaa sitä, että hallintotieteidenkin opiskelija kelpaa. Ihan oikeasti: minkälainen käsitys on sosiaalityöstä sellaisella henkilöllä? Riittää, että on opiskeltu riittävä määrä avoimessa yliopistossa tai näitä sivuaineopintoja yliopistossa. Kovaa menoa, sanoisin.
Mutta tämä ei riitä. Sen lisäksi katsotaan, että myöskin geronomi ja kuntoutuksen ohjaaja kelpaisivat tähän. Olen itse suorastaan anellut, että onko pakko tämä kaikki säätää tilapäiseksi kelpaavaksi työntekijäksi tässä yhteydessä ja että arvioitaisiin näitä muutoksia isommalla porukalla. Mutta kerta kaikkiaan on lähdetty siitä, että potilasturvallisuuden vaarantamiseksi ei mietitä, kuinka pitkälle ollaan valmiita menemään.
Tässähän on kaksi erilaista näkökulmaa: Osa lähtee siitä, että riittää, kun on tilapäisiä työntekijöitä, vaikka ne eivät olisi päteviä. Osa on sitä mieltä, että pitää tunnustaa se, että joko alkaa riittää, jos lähes viidennes vakansseista puuttuu ja kolmisenkymmentä prosenttia alkaa olemaan tällä hetkellä tilapäisiä, siis ei niitä, joilla on pätevyys. Me ollaan siis valmiita tähän pandoran lippaaseen lisäämään lisää tilapäisiä epäpäteviä työntekijöitä. Onko tämä meidän mielestämme ratkaisu sosiaalisten ongelmien parissa kamppailevien ihmisten auttamiseksi? Siis me alennetaan kelpoisuuksia merkittävästi, ja yhä viheliäisempiä ongelmia pitäisi ratkaista niiden, joilla ei ammattikokemus siihen riitä.
Tällainen meno, joka me tässä tehdään, on minusta todella kovan luokan kannanotto. Ja ajatelkaa, että aluehallintovirastot [Puhemies koputtaa] lausuivat meille, että tämä vakavasti vaarantaa potilasturvallisuuden, [Puhemies koputtaa] ja täällä me olemme ja otamme tähän asiaan jälleen kantaa. [Puhemies koputtaa] Totean, että SDP ei missään tapauksessa hyväksy tätä, [Puhemies koputtaa] että erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien lastensuojelun työntekijät [Puhemies koputtaa] voisivat olla näin tilapäisiä.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Edustaja Castrén.