Arvoisa puhemies! Käsillä on esitys, joka tukee kaiken kaikkiaan tätä hyvää kokonaisuutta, mitä Sipilän hallituskaudella on viety maanpuolustuksen edistämiseksi, meidän valmiuden parantamiseksi ja kokonaisturvallisuuden kehittämiseksi. Tiedämme, mikä turvallisuusympäristö nykyään on niin Suomessa kuin tässä lähialueilla ja laajemmin maailmassa, ja meillä on tarve hoitaa omat asiamme niin, että se ei ainakaan jää siitä kiinni, ettemmekö olisi itse hoitaneet omia asioitamme ja valmistaneet omia kansalaisiamme kohtaamaan sellaiset tilanteet, jotka voivat tulla hyvinkin yllättäen. Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on tärkeää, koska se tarjoaa hyvin laajasti kansalaiselle mahdollisuuden kouluttautua erilaisiin kriisitilanteisiin, tarvittaessa sodanajan tilanteeseenkin, mutta ennen kaikkea, niin kuin tuossa aikaisemmissa edustajien puheenvuoroissa tuli, koska nyt tällä uudella lailla voidaan korostaa sitten myös esimerkiksi nuorten ja naisten koulutusta maanpuolustukseen liittyvien tehtävien saralla.
Arvoisa puhemies! Voisin ehkä vähän avata tässä, miksi on hyvä, että tämä MPK:n uusi tehtävä korostuu. Erityisesti sellaisille naisille, jotka haluavat kouluttautua kriisiajan tehtäviin ja jotka eivät ole käyneet vapaaehtoista varusmiespalvelusta, suunnatut kurssit ovat erittäin kysyttyjä, ne tulevat hyvin nopeasti täyteen. Siellä on paljon sekä nuorempia naisia että myös jo, sanotaanko, kokeneempia naisia hakemassa ja myös tarjoamassa toisilleen sitä oppia — jos tulee sellainen tilanne, että tarvitaan laajemmin kykyä auttaa omaa lähiyhteisöä tai laajemmin yhteisöä, vaikkapa erilaisien ympäristökriisien sattuessa — miten näitä taitoja pystyttäisiin sitten hyödyntämään ja käyttämään yhdessä viranomaisten kanssa.
Jokainen suomalainen on maanpuolustaja, ja Suomen perustuslain mukaan jokainen on maanpuolustusvelvollinen. Valtio ei siitä huolimatta vielä tarjoa maanpuolustuskoulutusta kaikille. Nämä seikat ovat ristiriidassa keskenään. Tällä hetkellä valmiudet maanpuolustukseen ja kriisiajan oloihin annetaan vain miehille ja pienelle vapaaehtoiselle osalle naisista. Tutkimusten mukaan Suomessa erityisesti juuri naiset kokevat kuitenkin turvallisuustaitonsa kriisioloissa puutteellisiksi. Toimintaympäristön muutos korostaa yhteiskunnan kriisinsietokykyä, ja siksi on varmistettava, että myös naisille annetaan riittävät valmiudet toimia poikkeustilanteessa eikä naisten voimavaroja jätetä yhteiskunnassamme käyttämättä. Kansallista koulutustarjontaa onkin ylläpidettävä ja jopa lisättävä. Maanpuolustusjärjestöt ovatkin tehneet tässä oman sarkansa ja kouluttaneet merkittävän määrän myös vapaaehtoisesti kouluttautuvia naisia, ja kysyntää tosiaan näille koulutuksille on enemmän kuin kursseille voidaan ottaa. Meidän tulisikin ottaa koppia laajemmin tästä selvästä tarpeesta saada useammalle taidot toimia, kun jotain sattuu.
Olen aikaisemmin esittänyt, että koko ikäluokan nuorille pitäisi tarjota yleiset turvallisuustaidot viimeistään toisella asteella osana koulujen opetusta yhteistyössä viranomaisten, näitten vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Näillä tarjotuilla kursseilla olisi olennaista oppia toimimaan esimerkiksi sähköjen katketessa tai ympäristökriisin tai muun poikkeavan tilanteen sattuessa. Turvallisuuden perustaidot vahvistaisivat jokaisen kansalaisen kriisinsietokykyä luonnonkatastrofin, kyberhyökkäyksen tai muun poikkeustilanteen varalta.
Myöskin sitten on paljon keskustelua ollut siitä, miten pystytään naisia osallistamaan niin vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa kuin myös vapaaehtoisessa asepalveluksessa. On paljon mietitty sitä, miten voitaisiin vahvemmin tarjota mahdollisuudet suoriutua tästä koulutuksesta ja palveluksen suorittamisesta tasavertaisella tavalla. Tässä on meillä paljon opittavaa myös muista maista, joissa on jo paljon otettu naisia mukaan sillä tavalla, että heille tarjotaan niin fyysisesti kuin henkisesti samanlainen mahdollisuus suoriutua esimerkiksi varusmiespalveluksesta. Heille tarjotaan siihen sopivat varusteet niin sotilaalliseen harjoitteluun, sotilaalliseen koulutukseen kuin sitten muun varustuksen osalta. Erityisesti on hyvä nähdä tämä muutos myöskin sen osalta — ja olemme myös tehneet tästä keskustan puolustusvaliokuntaryhmän toimesta toimenpidealoitteen — miten esimerkiksi naisten varusmiespalvelusta pitäisi sillä tavalla korjata, että siellä ei olisi epätasa-arvoistavia elementtejä.
Tämä liittyy esimerkiksi tähän 45 päivän harkinta-aikaan, joka meillä on. Itsekin palveluksen suorittaneena huomasin, että se ohjaa liikaa siihen, että on helppo jättää palvelus kesken, ja se osin myös houkuttelee sitä koko yhteisöä siihen — ei ehkä kannusta, mutta miten sen nyt sanoisi — ja helposti tulee sellainen tilanne, kun on harkinta-aika menossa, että aikooko luovuttaa sitten tämän aikana, kestääkö kantti, kestääkö kunto. Tässä pitäisi katsoa, onko silloin mahdollisimman hyvät puitteet suoriutua myös fyysisesti ja varusteiden osalta, kannustaako upseerikouluttajakunta, kannustaako ryhmähenki siihen, ollaanko ja toimitaanko samoissa tiloissa, onko tämä koko yhteisö sellainen, että kannustetaan suoriutumaan mahdollisimman hyvin tästä palveluksesta.
No, sen jälkeen, kun monet palveluksen käyneet miehet ja naiset haluavat tosiaan toimia näissä vapaaehtoisissa maanpuolustusjärjestöissä, niin jos ei ole sodanajan sijoitusta, ei ole varsinaista tehtävää poikkeusolojen ajalla, niin heitä, jotka eivät ole saaneet sotilaskoulutusta eivätkä sitä sodanajan sijoitusta, on erittäin vaikea koordinoida sitten, kun tämmöinen poikkeustilanne on. Heillä ei ole minkäänlaista sijoitusta, eikä heillä ole minkäänlaista käytännön koulutuspolkua esimerkiksi johtajakoulutukseen. Tämä olisi sellainen, mitä erityisesti vapaaehtoisen maanpuolustuksen puolella tarvittaisiin. Esimerkiksi niitä naisia, jotka ovat pitkään kouluttautuneet ja kouluttaneet muita, ei merkitä mihinkään rekisteriin. Mikäli joku poikkeustilanne sattuu, heidän osaamistaan ei pystytä hyödyntämään, vaan he ovat sidottuja esimerkiksi omaan työtehtäväänsä, jolla ei välttämättä ole mitään merkitystä sen kriisitilanteen aikana. Toivon, että tämä varamiesrekisteri, josta olen tehnyt myös toimenpidealoitteen, joka on hallintovaliokunnassa pöydällä, menisi eteenpäin. Tämä on ollut myös monen vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön vahva toive.
Puhemies Paula Risikko
:Haluaako ministeri vastailla? — Olkaa hyvä, 5 minuuttia.