Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on tosi tärkeätä, että edustaja Aalto-Setälä, edustaja Kivelä ja edustaja Furuholm, ja oliko joku muukin, nostivat esille tämän hajakuormituksen ja toimet, mitä tarvitaan sen vähentämiseksi. Vesipuitedirektiivihän nimenomaisesti vaatii toimia myös sinne hajakuormitukseen. Me ei saavuteta sitä vesien hyvää tilaa, jollemme huolehdi myös siitä, että maa- ja metsätalouden kuormituksia vähennetään. Nyt tältä osin todella toivon, että hallitus myös tuo toimijat...
So far on tilanne ollut se, että vesienhoidon rahoitusta on merkittävästi vähennetty ja hallitus on kertonut jatkavansa fosforiasetuksen lantapoikkeusta, joka lisää ravinnepäästöjä vesistöihin ja jonka viime hallitus nimenomaan teki vain määräaikaisena siksi, että se nyt loppuisi. Tämän lantapoikkeuksen jatkaminenhan on siinäkin mielessä huonoa, että se ei kannusta sitten taas hyödyntämään sitä lantaa biokaasuna niin paljon kuin ilman tätä poikkeusta. Toivon, että hallitus nyt kiinnittää tähän huomiota. Saaristomeri-ohjelma on tärkeä, kipsikäsittely on hyvä, mutta se on vain väliaikainen toimi, ja sen takia tarvitaan toimia tähän hajakuormituksen vähentämiseen ja maa- ja metsätalouteen. Esimerkiksi metsähakkuiden suojavyöhykkeen laittaminen lainsäädäntöön olisi yksi tämmöinen konkreettinen keino.
Mutta sitten vielä tästä lakiesityksestä, jossa tietysti nyt, kun puhutaan näistä poikkeuksista, puhutaan vain asioista tai hankkeiden poikkeuksista, joihin vaaditaan ympäristölupaa tai vesilupaa, ja sen takia ne ovat tietysti näitä poikkeuksia, jotka ovat pistekuormittajia. Nyt se minun huoleni tässä esityksessä on se, että näissä vihreän tai puhtaan siirtymän hankkeissa voi olla semmoisia hankkeita, jotka todellakin aiheuttavat merkittävästi vesistöhaittaa, ja itse en kyllä katso samalla tavalla, että ne olisivat tässä lakiesityksessä aivan sellaisessa tasapainossa kuin toivoisin niitten olevan ihan jo siitä lähtien, että nämä joustot otetaan täysimääräisinä ja ne tulevat tämän lain mukaan sitten ehdottomasti käyttöön. Elikkä siitä poistuu myös se viranomaisharkinta, mitä nykyisessä lainsäädännössä näitten poikkeuksien osalta on, ja tämä on minun mielestäni huono asia, samoin kuin se, että siinä ei ole kriteeriä, että näiden hankkeiden pitäisi olla ”ei merkittävää haittaa” ‑periaatteen mukaisesti, eikä siinä myöskään tehdä intressipunnintaa siltä osin, että jos katsotaan, että tämä hanke on erittäin tärkeä yleisen edun kannalta, niin silti siltä ei vaadita sitä, että sen aiheuttamat haitat olisivat lievempiä kuin sen tuomat hyödyt. Nämä ovat niitä pykälämuutosesityksiä, mitä olen tuohon lainsäädäntöön tehnyt, ja toivon todella, että ne voitaisiin ottaa käyttöön.
Meidän yhteinen tavoite on aivan varmasti... [Mikrofoni sulkeutuu]
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Nyt hävisi mikrofoni, ja aikakin alkaa päättyä, elikkä jos jatkatte, niin mielellään täältä puhujakorokkeelta. [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle]
Kiitos, puhemies! Meidän yhteinen etumme on varmasti se, että me saadaan tänne niitä investointeja, mutta minä uskon, että samalla tavalla meidän yhteinen etumme on se, että me varmistamme, että ne investoinnit eivät voi olla sellaisia, että niistä aiheutuu sitten merkittävää haittaa. Siinä mielessä kyllä katson, että tässä on riski — tässä lainsäädännössä tällaisessa muodossa kuin tämä on esitetty — siihen, että emme voi olla täysin varmoja siitä, etteikö sitten tätä mahdollista pistekuormitusta tulisi merkittävästi niin, että se aiheuttaa haittaa.
Tässä vesiensuojelussa on tietysti se ongelma, niin kuin tässä on monessa puheenvuorossa tullut esille, että se on valtavan pitkäjänteistä työtä. Tällä hetkellä meitä haastaa se, että ilmaston kuumenemisen myötä, vesien tummenemisen myötä ja niin edelleen ja niin edelleen, vaikka me tehtäisiin saman verran toimia kuin ennen, me ei päästä eteenpäin. Sen takia niitä toimia pitäisi lisätä. Niitä tarvitaan tällä hetkellä paljon enemmän, ja sen takia suhtaudun itse hyvin kriittisesti siihen, että samanaikaisesti me sitten voisimme tällaisia poikkeuksia myöntää.
Mutta sitten sekin on totta, että julkinen keskustelu tämän lakihankkeen ympärillä on osittain mennyt myös varsin villiksi, jos näin voi sanoa, [Petri Huru: Juuri näin!] ja sen takia tässä mietinnössä on haluttu nyt avata sitä, mitä tämä lainsäädäntö tarkoittaa. Mutta ei se poista huolta siitä, että tässä kuitenkin nyt näitä poikkeuksia mahdollistetaan ja että hallitus nimenomaan haluaa ne täysimääräisesti mahdollistaa, ja se on muutos tavallaan siihen nykytilanteeseen, miten Suomessa on toimittu vesienhoidon ja merenhoidon suunnitelmien osalta. Siellä ei ole yhtään poikkeusta myönnetty näiden hankkeiden osalta aiemmin, ja nyt sitten tämä esitys tuo nämä poikkeukset lainsäädäntöön ja nimenomaan tuo ne velvoittavasti ja tuo ne tässä direktiivin sallimassa laajuudessa ilman, että me kansallisesti laitetaan sinne niitä kriteereitä, joita itse pitäisin varsin perusteltuina, koska näen, että jos mietitään EU-jäsenmaita, niin Suomi on monella tavalla vesistöjensä suhteen erilainen, jopa erilainen kuin Ruotsi siltä osalta, että Ruotsin vedet ja järvethän ovat varsin syviä. Meidän järvemme ovat varsin matalia, ja sitä kautta myös niiden pilaantumisherkkyys on suurempi ja tavallaan myös niitten puskurikyky on monella tapaa heikompi. Siksi pidän valitettavana sitä, että tässä nyt katsotaan, että erinomaista tilaa voisi heikentää. Itse katsoisin, että se voisi olla mahdollista vain hyvin tilapäisesti, ja toisaalta juuri niin, että näistä kriteereistä ei ole laitettu sitä ”ei merkittävää haittaa” ‑periaatetta ja tätä intressivertailua ei ole otettu siihen mukaan automaattisesti, vaan se on vain vaihtoehto tälle erittäin tärkeälle yleiselle edulle, jonka määritelmä tulee nyt monessa osin Suomen ulkopuolelta elikkä suoraan EU-lainsäädännöstä, ja me emme voi siihen vaikuttaa, ja meiltä poistuu nyt myös se harkinta poikkeuksen myöntämisen osalta.
Toinen varapuhemies Tarja Filatov
:Edustaja Vestman.