Arvoisa puhemies! Jokainen lapsi kasvaa ja kehittyy erilaisissa ihmissuhteissa ja erilaisissa ympäristöissä, mutta jossain vaiheessa saattaa tapahtua niin, että nuorille kasaantuu ongelmia, on syrjäytyneisyyttä ja yksinäisyyttä, ja kodin ja koulun ongelmat saattavat tulla niin ylitsepääsemättömiksi, että tulee myös mielenterveysongelmia. Ja mikä pahinta, tiedämme, että kolmasosalla alle 25-vuotiaista kuolinsyynä on itsemurha. Tämä kyllä laittaa näin joulun alla miettimään. Kysyisinkin asianomaiselta ministeriltä: mihin konkreettisiin toimiin hallitus on ryhtynyt tämän ikävän tapauksen johdosta, ja onko vielä niin sanotusti pelikortteja käytettävissä? 

Arvoisa puhemies! Aihe on vakava, ja tiedän, että myös eduskunnan mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta, jossa on edustajia kaikista eduskuntapuolueista, on käynyt tätä samaa tematiikkaa läpi. Me tunnemme asiassa siltä osin myönteisen historian, että kun 90-luvulla Suomessa tehtiin kansallinen ohjelma itsemurhien torjumiseksi, sillä nähtiin vaikutuksia. Yksittäisenä rahallisesti pienenä mutta sinänsä merkittävänä asiana: hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kärkihankkeesta on kohdennettu rahoitusta yksittäiseen kuntaan pohjoisimpaan Suomeen, Utsjoelle, missä tilastoissa näkyy surullinen, korkea poikkeama nimenomaan itsemurhien osalta. Sinne on nyt kehitetty ikään kuin vertaistukitoimintamallia, ja jos siitä saadaan hyviä tuloksia, sitä voidaan levittää. Lisäksi ilokseni voin todeta, että olemme käyneet neuvotteluja Duodecimin kanssa, joka vastaa suomalaisten lääketieteen ammattilaisten Käypä hoito ‑suosituksista. On ollut iso puute, että itsemurhaa yrittäneiden tai itsemurhan tehneiden läheisten suhteen ei ole ollut yhteisiä toimintaohjeita suomalaisella sote-henkilöstöllä. Nyt tuollaiset laaditaan.