Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt tänään puhunut, että Suomen talous on elpynyt odotettua paremmin ja tilanne on hyvä. Teidän kestävyystiekartassanne sanotaan, että jos Suomen talous elpyy rivakammin kuin odotetaan, niin aiotte kiristää finanssipolitiikkaa tai ainakin harkita sitä. Pääministeri Marinilta kysyisin: minkälaista leikkauslistaa olette suunnitellut tulevaan kehysriiheen? 

Toinen kysymys: Ministeri Vanhanen puhui siitä, että maailmantalous on lähtenyt kasvuun ja Suomikin pääsee imuun. Nythän ongelma ei ole pelkästään tämä tämän hetken tilanne ja elvytys vaan Suomen rakenteellinen heikko kilpailukyky. Meidän veroasteemme on 8 prosenttiyksikköä korkeampi kuin muissa läntisissä teollisuusmaissa keskimäärin, ja me käymme näiden maiden kanssa kauppaa päivittäin. Miten me auttaisimme yrityksiä pärjäämään siinä kilpailussa paremmin? Te olette toistaiseksi tällä kaudella nostaneet veroja. [Puhemies koputtaa] Olisiko mahdollista myös laskea veroja, erityisesti pidemmällä tähtäimellä, [Puhemies koputtaa] pääministeri? 

Arvoisa puhemies! Varmasti valtiovarainministeri Vanhanen veroista vastaavana ministerinä tähän jälkimmäiseen osaa vastata. Mutta mitä tulee tähän kysymyksen ensimmäiseen osaan kehysriiheen liittyen ja siihen liittyen, milloin on oikea aika sopeuttaa ja minkälaista politiikkaa nyt tarvitaan, niin on hyvä kuitenkin havaita se, että me olemme yhä syvässä kriisissä, ja tällä hetkellä ei ole järkevää tehdä leikkauksia, vaan me yhä tarvitsemme elvyttäviä toimia, ja näitä toimia hallitus on tehnyt ja näitä toimia hallitus tekee. Mutta en ole sulkenut pois sitä, etteikö jo tällä vaalikaudella tai tulevina vuosina voida myös sopeuttamistoimia tehdä. On mahdollista, että näitäkin tehdään, ja tuolloin me tietenkin katsomme kokonaisuutta, niin menosopeutusta kuin tulosopeutusta. Mutta on tärkeää nähdä se, että vaikeassa suhdannetilanteessa, [Ben Zyskowicz: Tulosopeutus on suomeksi veronkiristys!] jossa me valitettavasti yhä olemme, ei ole aika tehdä sopeutustoimia, vaan sitten kun suhdannetilanne oikenee ja toivottavasti pääsemme kunnolla kasvuun kiinni, niin myös tämä sopeutuspuoli on sellainen, jota on syytä tarkastella.  

Arvoisa puhemies... [Puhuja aloittaa puheenvuoron mikrofonin ollessa suljettuna] 

Arvoisa puhemies! Hallituksen kannattaisi nyt siis päättää, onko aika elvyttää vai eikö ole, ja silloin kysymys näistä veroista on ihan yhtä ajankohtainen kuin tähänkin asti. Muut maat ovat elvyttäneet myös veroja laskemalla, mikä mahdollistaa sen, että ihmisillä jäisi myös enemmän päätösvaltaa siihen, mihin varoja ohjataan. 

Työn verotuksen laskeminen olisi myös merkittävä ympäristöteko. Mitä jos olisi taloudellisesti järkevämpää korjauttaa esimerkiksi rikki mennyt pesukone sen sijaan, että tilaa uuden jostain kaukomailta, tai kunnostaa isoäidin nojatuoli? Kokoomus on esittänyt kotitalousvähennyksen laajentamista ja korottamista. Kiertotalousvähennyksen myötä palvelutyön teettäminen olisi kannattavampaa nykyistä useammalle. Kysyisinkin pääministeriltä: Ymmärrättekö, että verotuksen alentaminen olisi myös tehokas ilmastotoimi? [Mika Niikko: Kyllä vai ei?] Miten aiotte tehdä työn teettämisestä Suomessa kannattavampaa? 

Arvoisa puhemies! Tuloverotuksen ja työllisyyden välistä suhdetta on arvioitu moneen kertaan, ja tuloverotuksen alentamisen käyttäminen työllisyyskeinona ei ole kovin kustannustehokasta. Siitä viime syksynä taisimme täällä keskustellakin. Eli hallitus etsii Suomelle talouskasvua, ja valmistelussa ei ole sellaisia keinoja, esimerkiksi sähköveron alentamisen lisäksi, joka tehtiin jo, että erityisesti haettaisiin nyt verotuksen kautta niitä toimia. 

Kyllä meidän kasvupotentiaalissa on kaksi suurta kysymystä, joissa meillä on heikkous verrattuna moniin kilpailijamaihin. Toinen on tämä meidän väestökehitys ja osaavan työvoiman saanti — työvoiman määrä ylipäätään vaikuttaa talouskehitykseen — ja toinen on tuottavuuskehitys. Ja tuottavuuskehityksen taustalla on, voi sanoa, monimutkainen vyyhti. Meillä on tehty investointeja kroonisesti ainakin 10 vuotta liian vähän, ja toisaalta tutkimus‑ ja kehitystoiminta on pikemminkin alenevalla trendillä. Näihin kolmeen kysymykseen, [Puhemies koputtaa] työvoiman saantiin, investointeihin, t&k-toimintaan, [Puhemies koputtaa] pitää hakea vastauksia. 

Arvoisa puhemies! Suomi oli valitettavasti aikamoisessa montussa jo ennen koronakriisiä, ja se monttu on syventynyt. Nyt on kyse siitä, että kun hallitus kokoontuu puoliväliriiheensä ensi viikolla, [Paavo Arhinmäen välihuuto] niin haluaako se sieltä montusta tulla oikeasti ylös. Se vaatii sitä, että tehdään rakenteellisia uudistuksia, ja hallituksen on kyettävä niihin. Te ette voi kuitata tätä samaa talouspolitiikan linjaa, joka johtaa meidän hyvinvointimme rapautumiseen. Teidän on tehtävä uudistuksia, teidän on tehtävä suunnanmuutos. 

Kokoomus esitteli eilen oman ohjelmansa, johon toivottavasti perehdytte, jolla luotaisiin uskoa, toivoa yrityksille, jotta saadaan niitä investointeja, jotta saadaan työpaikkoja ja jotta saadaan tulevaisuudenuskoa meidän yrittäjillemme.  

Sen lisäksi vielä sanon sen vain, äskeiseenkin teemaan liittyen, että vaikka meillä olisi vain 14 prosenttia yrityksiä, jotka ovat konkurssin partaalla, niin se on järkyttävä luku, kun se viedään yrityksiksi, yritysten määräksi, ja työntekijöiden määräksi. Samaan aikaan [Puhemies koputtaa] teidän tulee tehdä vielä enemmän, että joka ainut terve yritys [Puhemies koputtaa] autetaan ylös.  

Ja verojoustot oli erinomainen uutinen. [Puhemies koputtaa] Haluan vielä kysyä: viedäänhän se nyt ihan jokaisen yrityksen [Puhemies: Aika!] neuvotteluun? 

Arvoisa puhemies! Tämä Verohallintoa koskeva maksujärjestelyjen helpotus tulee lakiesityksenä eduskuntaan. Ja lupaan perehtyä esityksiinne siitä, mitä olette kasvuun liittyen tehneet. Niin kuin aikaisemmin kuvasin, minusta tämä kansainvälinen ympäristö ja myös se, miten me olemme taloudellisesti kuitenkin kohtuudella selvinneet tästä pandemiasta, antaa meille kansantalouden tasolla kohtuullisen näköalan myös eteenpäin. Se meidän heikko kohtamme on selkeästi julkisessa taloudessa. Ja kun veroistakin puhutaan, niin kyllä hallitus joutuu takaraivossaan pitämään sen, että me nakutamme 10 miljardin alijäämää tänä vuonna, [Petteri Orpon välihuuto] eikä siinä niin kauhean kevyesti tehdä myöskään verotuksen kohdalla kevennyspäätöksiä. 

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin ministeri Kiurulta kysyä: Kun nyt täällä tänään annatte — hyvä niin — selvästi myönteisemmän käsityksen suhteestanne tähän koronatodistuskysymykseen, niin että se voisi olla tapa avata useammalle nopeammin tapahtumia sekä muita kulttuuri- ja liikuntapalveluita, onko sillä aikaa odottaa sitä, että pikkuhiljaa valmistellaan ja harkitaan, kun exit-suunnitelmassanne sanotaan, että hallitus ei valmistele sille kansallista käyttöä? Pitäisikö nyt heti hallituksen tehdä toimeksianto ja lähteä nopeasti myös tämän lainsäädännön tai säädösympäristön osalta eteenpäin ennen kuin ollaan jo syksyssä ja tarve on ohi? 

Valtiovarainministeri Vanhanen, viittasitte äsken hyvin siihen, että julkinen talous on meidän keskeinen ongelmamme. Työllisyystoimien osalta, kun olemme niitä koonneet myös siinä raportissa, johon Orpo viittasi, valitettavasti näyttää siltä, että hallituksen työllisyyspäätöksissä saldo on miinus 70 miljoonaa euroa julkisen talouden vaikutuksiin, kun tavoite oli 2 070 miljoonaa eli 2 miljardia plussaa. Onko valtiovarainministeriö luopunut siitä tavoitteesta, [Puhemies koputtaa] että työllisyystoimet tuovat 2 miljardia liikkumavaraa, plussaa, julkiseen talouteen, vai teettekö niitä rakenteellisia uudistuksia ensi viikolla? 

Arvoisa puhemies! Aivan niin kuin työministeri Haatainen edellä kuvasi, viime syksyn päätöksissä oli rakenteellisia uudistuksia valtaosaltaan, ja niillä on julkiseen talouteen positiivinen vaikutus. Se 2 miljardia, johonka viittasitte, liittyy siihen tavoitteeseen, että julkista taloutta kaikkiaan pitäisi noin 5 miljardilla parantaa vuosikymmenen loppuun mennessä. Saattaa olla, että nyt kun voi sanoa, että lähtötilanne ei ole niin paha kuin se oli viime syksynä, niin 5:tä miljardia aavistuksen pienemmälläkin summalla saadaan velkasuhde taittumaan, ja oman käsitykseni mukaan se pitää voida saada taittumaan jo ennen vuotta 2030. Sitä, miten sitten sen 5 miljardin sisällä nämä eri osiot — julkisen sektorin tuottavuus, julkisen sektorin kiinteistökysymykset, kilpailuttamisen parantaminen, työllisyystoimet, toimet talouden kasvun edistämiseksi — lopulta jyvittyvät, en lähde eurolleen määrittämään. 

Arvoisa rouva puhemies! Olen tässä nyt kuunnellut hallituksen selityksiä suhtautumisesta yrittäjiin ja heidän pelastamiseensa tässä pandemiatilanteessa, ja tilanne on vähän epämääräinen. Ministeri Vanhanen siellä puhui yrittäjien puolesta, samoin Lintilä, mutta sitten pääministeripuolueen suunnasta viime aikoina on kuultu aika epämääräisiä kannanottoja. Muun muassa varapuheenjohtaja Niina Malm totesi eilen: ”Työnantajien ilmeinen tarkoitus on ratkaisuillaan heikentää palkkoja ja muita työehtoja, ajaa ay-liike ulos työpaikoilta ja palauttaa isäntävalta tehtaisiin.” [Vasemmalta: On ihan oikeassa!] Tämäkö on pääministeripuolueen asenne suomalaisia yrittäjiä kohtaan? 

Arvoisa puhemies! Kysyn teiltä, ministeri Lintilä, te kun katsotte aitiopaikalta suomalaisten yritysten kuolinkouristuksia, [Petri Hurun välihuuto] he kamppailevat henkitoreissaan elantonsa puolesta: kuinka te voitte toimia tällaisessa hallituksessa ministerinä, kun asenne on tämä? 

Arvoisa puhemies! Varapuheenjohtaja Malmin kannanotto liittyi siihen erittäin huolestuttavaan tilanteeseen, joka meillä on valitettavasti työmarkkinoilla tällä hetkellä havaittavissa, eli sopimuspohjaisen järjestelmän murentamiseen. On erittäin valitettavaa, että tässä muutoinkin vaikeassa tilanteessa osa työnantajapuolesta on päätynyt ratkaisuihin, joissa puretaan sitä sopimusyhteiskunnan perusperiaatetta, jonka varaan maata on niin pitkään rakennettu. Meidän näkökulmastamme tietenkin se, että Suomessa voidaan sopia työnantaja- ja työntekijäpuoli yhdessä, on asia, joka rakentaa tätä maata eteenpäin, ja toivottavasti tämänkaltaisen sopimusyhteiskunnan puolesta voimme tehdä töitä tulevaisuudessakin. 

Mutta mitä tulee yritysten tilanteeseen, niin tämä on kyllä asia, josta me kaikki jaamme huolen. Korona on kurittanut monia yrityksiä, monia työpaikkoja ja työntekijöitä erittäin kovalla kädellä. Tämä on globaali pandemia, jota me emme ole valinneet mutta jonka kourissa me kaikki olemme, ja senkin vuoksi hallitus on tukenut yrityksiä ja työllisyyttä koronavuoden aikana erittäin mittavasti. 

Arvoisa puhemies! Veronalennusten ja kasvun lisäksi kansalaiset ja yritykset odottavat jämäkkää päätöksentekoa kehysriihessä, jotta menoille asetettua raamia noudatetaan ja julkisten menojen paisuttaminen päättyy. Jotta asia voidaan laittaa kuntoon, tulee hallituksen olla toimintakykyinen ja sen johtamisen järjestelmällistä, kuitenkin luemme lehtien palstoilta, kun hallituksen ministerit nokittelevat toisiaan täysin turhanpäiväisesti. [Vasemmalta: Onneksi ei edellisessä hallituksessa!] Arvoisa hallitus, nyt, jos koskaan, on yhteistyön aika. Pääministeri Marin, te johdatte hallitusta, milloin lopetatte hallituksen keskinäisen riitelyyn ja keskitätte tarmonne ratkaisemaan yhteiskunnan suuria ongelmia joutavan moraalisäteilyn sijaan? [Välihuutoja vasemmalta] 

Arvoisa puhemies! Minä olen kyllä aivan samaa mieltä siitä, että yhteistyötä pitää tehdä niin hallituksessa kuin toivottavasti täällä eduskunnassa myös hallitus—oppositiopuolueiden rajat ylittävästi. 

Se teema, mistä me olemme tänään keskustelleet, on talous ja työllisyys, ja hyvä niin. Yksi semmoinen kysymys tulevaisuuden osalta on tietenkin se, millä tavalla me luomme kasvua tähän maahan, millä tavalla me luomme niitä toivon ja kasvun näkymiä. Toivottavasti tämä on asia, jonka yhdessä voimme jakaa. 

Tämän puheenvuoronne innoittamana tässä esitän kutsuja. Olemme tästä hallituksessa jo keskustelleet ja hallituspuolueiden puheenjohtajien kanssa keskustelleet, ja olen tästä aikaisemmin maininnut myös oppositiopuolueiden puheenjohtajille. Esitän kutsun kaikille eduskuntapuolueille, myös oppositiopuolueille, keskustelemaan tki-panostusten nostamisesta pysyvästi sillä tavalla, että saavuttaisimme sen 4 prosentin rajan. Tässä tarvitaan parlamentaarista yhteistyötä, ylivaalikautista yhteistyötä, ja mielelläni esitän yhteistyön hengessä kutsun oppositiolle tähän keskusteluun. [Kimmo Kiljunen: Tuletteko mukaan?] 

Arvoisa rouva puhemies! Ensi viikon kehysriihen tärkeimpiä kysymyksiä ovat tosiaan työllisyys ja kasvu. Työllisyys on saatava ylös ja velka alas, mutta tämä on tehtävä tavalla, joka pitää kaikki mukana. Keskusta lähtee siitä, että velkaantuminen on saatava hallintaan, ja se on saatava hallintaan nimenomaan tekemällä rakenteellisia uudistuksia, jotka tuovat yhä useammalle työtä ja toimeentuloa. Näin voimme välttää leikkauksia ja veronkorotuksia. Mitä enemmän uudistuksia, sitä vähemmän leikkauksia tai veronkorotuksia. 

Kysyisin pääministeri Marinilta: Miten tärkeänä näette rakenneuudistusten roolin julkisen talouden tervehdyttämisessä ja työllisyyden nostamisessa kohti pohjoismaista tasoa? Miten arvioitte hallituksen onnistumista rakenneuudistusten tekijänä suhteessa edeltäjiin, viitaten jo aiemmin kuultuun ministeri Haataisen vastaukseen? Ja vielä, arvoisa puhemies: voisiko tämä hallitus jäädä historiaan hallituksena, [Leena Meri: Kyllä se jää! — Perussuomalaisten ryhmästä: Kyllä jää!] joka kykeni tekemään [Puhemies koputtaa] enemmän rakenteellisia uudistuksia kuin monet sen edeltäjät? 

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt rakenteellisia uudistuksia työllisyyden puolella ja koulutuksen puolella, ja näitä uudistuksia me ehdottomasti haluamme jatkaa. Näiden työllisyystoimien ja rakenteellisten uudistusten lisäksi tietenkin sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on merkittävä uudistus, jonka tämä yhteiskunta tarvitsee. 

Sen lisäksi yksi kokonaisuus, jonka haluan mainita, on väestöpolitiikka, koska me näemme, että meillä tulevaisuuden osalta merkittävä kysymys on huoltosuhde ja se, että meillä on työikäistä väestöä maassa. Tältä osin myös väestöpolitiikka ja kannustava perhepolitiikka, perheiden tukeminen, on asia, josta hallitus haluaa pitää huolta ja josta me haluamme ratkaisuja yhdessä tehdä. 

Eli kyllä, rakenteellisia uudistuksia tarvitaan niin työllisyyden puolella, palvelujärjestelmän puolella kuin väestöpolitiikan puolella. [Jussi Halla-ahon välihuuto — Eduskunnasta: Hallitus jää historiaan velanotossa!] 

Arvoisa puhemies! Jos tämän hallituksen ajalta täytyy sanoa yksi tärkeimmistä ja aidosti vaikuttavimmista työllisyystoimista, se on ollut oikein ajoitettu ja kohdennettu finanssipoliittinen elvytys koronakriisin keskellä. Me olemme elvyttäneet itse asiassa vähemmän kuin keskimäärin Euroopassa, mutta sen vaikutus on ollut erittäin tehokasta, koska meidän taloudelliset tappiot ovat olleet pienimmästä päästä Euroopassa. Eli kyllä tässä hallitus on jotain tehnyt oikein.  

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda sen näkökulman tähän keskusteluun, että tämä koronakriisihän on jakautunut hyvin epätasaisesti: on toisia, jotka ovat saaneet pitää työnsä, vaikkakin nämä rajoitukset ovat rajoittaneet kulutusta, mutta sitten on heitä, jotka ovat menettäneet työnsä tai joutuneet lomautetuiksi ja ovat yhteisen tuen varassa. Nyt tämä resepti, jota oppositio täällä tarjoaa, on sellainen, että täällä Lepomäki penää leikkauslistoja ja samaan aikaan vaaditaan veronkevennyksiä, [Ben Zyskowicz: Kyllä se on teidän oma ohjelma!] ja kyllä nämä leikkaukset asumistukeen, toimeentulotukeen, työttömyysturvaan kohdistuisivat juuri heihin, jotka ovat tämän kriisin johdosta menettäneet asemiansa, ja veronkevennykset kohdistuisivat taas toisille.  

Arvoisa puhemies! Kysyn valtiovarainministeriltä: onko nyt leikkausten aika? [Naurua — Eduskunnasta: Hyvä kysymys!] 

Nyt on aika tehdä päätöksiä ja suunnitelmaa siitä, millä tavalla kaiken hyvän keskellä myös julkinen talous kyetään pitämään kestävänä, niin että myös luottoluokittajien luottamus Suomen — voisi sanoa, vanhenevan Suomen — kykyyn huolehtia vastuistaan säilyy ja pysyy vahvana. Ylivoimaisesti tärkeintä tässä on, millä tavalla saamme aikaan kestävää kasvua, joka on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kasvua, jolla me tienaamme leipämme. Sanoisin, että tämän vaikutus on myös julkisen talouden kestävyyden kannalta viisi—kymmenkertaisesti niin suuri kuin se, minkä verran koskaan kannattaa ajatella tällaisilla perinteisillä leikkauksilla tai veronkorotuksilla tätä tasapainoa hakea.  

Sen takia uskoisin, että puoliväliriihikin tulee ennen muuta keskittymään tässä suhteessa toimenpiteisiin, joilla saamme kasvua aikaan. Ilman uusia toimenpiteitä, ottaen huomioon meidän väestökehityksemme, [Puhemies koputtaa] meidän kasvupotentiaali on vain noin prosentin vuodessa, ja jos se toteutuu, silloin tämä yhteiskunta on hiipuva yhteiskunta. [Oikealta: Velka kasvaa!]  

Arvoisa rouva puhemies! Kaksi vuotta sitten täällä salissa puhuttiin siitä, onko tuo oikea laita oikea paikka perussuomalaisille. Nyt kun kuuntelee sitä, että valtiovarainministeri Vanhasta pidetään vasemmistolaisena sosialistina, niin täytyy sanoa, että ei se ihan väärä paikka ole. Toisaalta huomaan, että hätä [Leena Meri: Hah hah!] iski kokoomukselle, joka yrittää nyt oikealta koukata perussuomalaisista ohi vaatimalla yhtä aikaa koronan keskellä leikkauksia niille, jotka ovat koronasta eniten kärsineet, ja samaan aikaan veronalennuksia niille, jotka ovat kuitenkin kohtuullisesti pärjänneet koronan aikana. Me olemme kaikki varmasti huolestuneita siitä, mikä on julkisen talouden tasapaino, ja täällä on nyt esitetty sitä, että veroja leikkaamalla talous paranee. Kysyisinkin, valtiovarainministeri Vanhanen, teiltä: oletteko te lukenut Paroni von Münchhausenin seikkailuja ja uskotteko siihen, että suosta voi nousta vetämällä itse [Leena Meri: Sieltäkö te luette teidän ideanne?] itseään hiuksista eli että alentamalla veroja talous paranee automaattisesti? 

No, jo vanha viisaus on se, että jos verot ovat nolla, niin silloin yhteiskunta ei saa mitään, ja jos verot ovat 100 prosenttia, myöskään silloin yhteiskunta ei saa mitään. Jostakin tästä välistä löytyy se optimaalinen. [Juha Mäenpään välihuuto] 

Kaikki kansantaloudet ovat lopulta rakenteiltaan hyvin erilaisia. Esimerkiksi korkea kokonaisveroaste, johon täällä aikaisemmin viitattiin, ei ole mikään erityinen selitys suuntaan eikä toiseen siitä, miten kansantalous hyvinvoinnin kannalta pärjää. Jokainen maa on vuosikymmenten mittaan oman mallinsa rakentanut. Suomi on tässä suhteessa aika korkean kustannustason maa, jossa on laaja yhteiskunnallinen sektori. Se tuo kilpailuetuja, ja se tuo tietysti maksujen, verojen kautta myös rasitteita vientitoiminnalle, mutta noin laajassa mittakaavassa Suomi ja suomalaiset ovat kuitenkin onnistuneet kehittämään näissä pohjoisissa, vaikeissa olosuhteissa hyvinvoinnin, josta kannattaa olla ylpeä, eli ei tämä konsepti ole aivan epäonnistunut.