Arvoisa puhemies! Suomi on väkiluvultaan varsin pieni maa, mutta silti meillä julkinen sektori, voisi sanoa, on kaikkea muuta kuin pieni. Tuoreimpien tietojen mukaan Suomessa on yhteensä ja täsmälleen 4 237 julkisen hallinnon organisaatiota. Valtionhallinnossa erilaisia organisaatioita on 419. Julkisen hallinnon organisaatioissa tehtiin vuonna 2023 yhteensä 510 201 henkilötyövuotta. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan julkinen sektori ylitti viime vuonna ensimmäistä kertaa 700 000 työntekijän rajan.
On syytäkin kysyä, tarvitaanko näin valtavaa julkista koneistoa hallitsemaan näin pientä kansaa. Monet julkisen puolen työtehtävistä ovat äärimmäisen tärkeitä, kuten opettajien, hoitajien, lääkäreiden, pelastushenkilöstön ja poliisin tehtävät, mutta ongelma on se, että julkiselle puolelle on vuosikymmenten aikana lisätty jatkuvasti myös sellaisia tehtäviä, jotka eivät ole välttämättömiä. Näitä tehtäviä on lisätty muun muassa ilmastonmuutoksen torjunnan, pride-ideologian, rajat kaikille täysin auki ‑maahanmuuttopolitiikan ja kaikenlaisten mukavien mutta ei-välttämättömien toimintojen rahoittamiseksi.
Arvoisa puhemies! Julkista hallintoa eli valtion, kuntien ja hyvinvointialueiden hallintoa pyöritetään suomalaisilta kerätyillä verorahoilla. Julkisen puolen tehtävien karsiminen on välttämätöntä. Siksi tämä hallituksen esitys vaikuttaa hyvin tarpeelliselta ja oikean suuntaiselta. Ehdotuksena on, että virastojen määrää vähennetään. Nykyiset opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan kymmenen virastoa yhdistetään viideksi suuremmaksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena on virastorakenteen yksinkertaistaminen ja päällekkäisen hallinnon vähentäminen. Meidän on tehtävä tehokkaammin ja karsittava kaikesta, mikä ei ole välttämätöntä. Uudistuksella vastataan osaltaan valtion julkisen talouden kestävyysvajeeseen ja opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kohdistettuihin 29,8 miljoonan euron pysyviin säästöihin. Tietohallintoa ja tukitoimintoja pyritään keskittämään ja vähentämään virastojen sisäistä päällekkäisyyttä.
Arvoisa puhemies! On selvää, että aina kun jostakin leikataan, se koskettaa jotakin tai joitakin, mutta yhteisiä verorahoja ei kuitenkaan voi jakaa miltei sokeasti ja surutta. On täysin kestämätöntä ja väärin vetää linjaa, jossa julkista hallintoa paisutetaan ilman rehellistä arviointia siitä, mikä on tarpeellista ja välttämätöntä ja voisiko veronmaksajien rahaa säästää tekemällä paremmin, kuten tässä esityksessä nyt on tavoitteena, että esimerkiksi päällekkäisyyksiä karsitaan.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on siis hyvinkin oikean suuntainen, ja toivoisin myöskin kriittistä tarkastelua tässä esityksessä mainitun Opetushallituksen toiminnan suhteen Opetushallituksen ideologisista painotuksista ja viraston paisuneesta roolista, joka ei vastaa tasapuolisen, puolueettoman ja tehokkaan viranomaisen roolia. Opetushallituksen rooli ei ole tähänkään mennessä ollut pelkästään asiantuntijavirasto, vaan se päättää muun muassa opetussuunnitelmien perusteista, osallistuu säädösvalmisteluun ja jakaa laajoja valtionavustuksia. Vuonna 23 se jakoi avustuksia noin 168,5 miljoonaa euroa. Opetushallituksen julkaisut ja ohjeistukset ovat olleet paikoin hyvin vasemmistolaisesti sävyttyneitä, ja ne ovat korostaneet seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä teemoja tavalla, joka ylittää neutraalin viranomaistoiminnan rajat. Vai mitä sanotte esimerkiksi siitä, että Opetushallituksen verkostakin tällä hetkellä löytyvän opettajien ohjeen mukaan ”sukupuolen moninaisuudesta voi jakaa ikätasoisesti tietoa lapsille kertomalla esimerkiksi, että joillain pojilla on pimppi”?
Kansainvälistymisen ja EU-hankkeiden varjolla Opetushallitus on ajanut monikulttuurisuuspolitiikkaa, joka ei ole linjassa kansallisten prioriteettien tai paikallisten tarpeittemme kanssa. Opetushallituksessa johtokunnalla ja pääjohtajalla on roolinsa, mutta käytännössä poliittinen ohjaus jää vähäiseksi, mikä mahdollistaa virastolle omanlaisen agendan ajamisen. Opetushallituksen ohjeet varhaiskasvatuksen, perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen yhteisiä juhlia ja uskonnollisia tilaisuuksia koskien ovat toistuvasti julkisuudessa esillä, koska koulujen rehtorit ja muu henkilökunta kokevat ne epäselviksi. Tämän takia monissa kouluissa ei uskalleta pitää esillä suomalaiseen kulttuuriin satoja vuosia kuuluneita kristillisiä perinteitä, kuten vaikkapa jouluevankeliumia, vaikka sille ei ole mitään esteitä. Kristillisiä viitteitä pelätään kouluissa niin paljon nykyään, että perinteisiä tiernapoikiakin näkee kouluissa yhä harvemmin. Tästäkään huolimatta Opetushallitus ei ole tarkentanut ohjeistustaan. Miksi? Eikö Opetushallituksen nimenomaan pitäisi pitää suomalaisen sivistyksen, historian, suomalaisen kulttuurin ja suomalaisten arvojen puolta? Vaikuttaa siltä, että intoa on enemmän kansamme ulkopuolelta tulevien niin sanotun monikulttuurisuuden eli kansallemme vieraiden arvojen esiin tuomiselle ja niiden nostamiselle entisten arvojen tilalle. Viime maaliskuussa Opetushallituksen työryhmä ehdotti islamin uskonnon lisäämistä ylioppilaskirjoituksiin. Tarvitaan siis paitsi hallinnon karsimista myös sellaista hallintoa, joka keskittyy ydintehtäviinsä ja joka ajaa Suomen ja suomalaisten asiaa.
Puhemies Jussi Halla-aho
:Kiitoksia. — Edustaja Strandman on poissa. — Edustaja Lohikoski, olkaa hyvä.