Arvoisa rouva puhemies! Itämeren suojelu on kansanedustajille Suomessa tärkeä asia, ja on hieno sattuma, että tämä ympäristönsuojelulain muutosta koskeva lakialoite esitellään täällä salissa samaan aikaan, kun Saaristomeren suojeluryhmä järjestäytyy tuolla toisessa salissa. Lakialoitteessani esitän ympäristönsuojelulain 18 §:n muutosta.
Aluksi totean taustaksi, että pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa on vahvasti sitouduttu Suomen vesistöjen ja Itämeren sekä etenkin haavoittuvan Saaristomeren suojelutoimiin. Osana niitä toimenpiteitä, mitä hallitusohjelmassa on mainittu ja mihin on sitouduttu, on sitouduttu myöskin lopettamaan lumenkaato vesistöihin. Mielestäni saastuneen lumen mereenajon lopettamiseksi maassamme on sen kieltäminen laissa tarkoituksenmukaista. Nyt käsittelyssä olevassa lakialoitteessani on esitys siitä, kuinka saastuneen lumen mereen kippaamisen kielto on perusteltua säätää. Haluan aloitteellani vauhdittaa asian etenemistä ja hallituksen toimia asian ratkaisemiseksi.
Itämeri on edelleen mittavista suojeluponnistuksista huolimatta maailman saastuneimpia merialueita. Itämerta ja vesistöjämme on suojeltava vuodenajasta riippumatta, myöskin runsaslumisina talvina. Likaisen lumen kaataminen mereen aiheuttaa vahinkoa luonnolle ja ihmisille. Mereen likaisen lumen mukana kaadetut jätteet, roskat ja muut ainesosat kulkeutuvat merivirtojen mukana laajalle. Mereen joutunut jäte, kuten mikromuovi ja raskasmetallit, eivät häviä merestä ehkä koskaan, ja kuten uusimmat tutkimukset osoittavat, tuo mikromuovi löytyy kaloista ja se löytyy tänä päivänä myöskin meidän lautasiltamme, ja sinnehän se ei kuulu.
Mutta itse lakialoitteen konkreettiseen esitykseen ja sisältöön: Suomen lainsäädännössä lumen kaataminen mereen on voimassa olevan ympäristönsuojelulain 18 §:n 3 momentin nimenomaisella säännöksellä rajattu mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetun jätteen tai muun aineen mereen kaatamista koskevan kiellon ulkopuolelle. Eli se on rajattu ulkopuolelle, ja tässä lakialoitteessani esitän tämän poikkeuksen kääntämistä päinvastaiseksi siten, että myös saastuneen lumen kaataminen mereen tulisi kielletyksi mainitun 2 momentin ohella tai nojalla.
Tässä on hyvä myöskin todeta, kun edustajat tähän lakialoitteeseen myöhemmin vielä paneutuvat, että tässä lakialoitteessani esitetään, että vähäinen lumen kaataminen mereen jäisi tämän esitetyn kiellon ulkopuolelle. Eli rajauksella mahdollistettaisiin jatkossakin esimerkiksi yksityishenkilön omalla tai vapaa-ajanasunnolla lumikolan tai muun vastaavan avulla tapahtuva puhtaan lumen kaataminen mereen.
Lumen kaataminen mereen aiheuttaa vahinkoa, kun lumen mukana mereen ja muihin vesistöihin päätyy luonnolle, ihmisille ja eläimille haitallisia aineita sekä roskia. Nyt otan esimerkin omasta kotikaupungistani: Kun on katsottu, mitä sinne mereen ajetaan, niin Helsingissä lumeen sekoittuu kaukolämpölaitosten ja pienpolton aiheuttamaa nokea, nastarenkaiden asfaltista irrottamaa kivipölyä, bitumia, nastoja, mikromuovia ja autojen pakokaasujen palamishiukkasia. Lumen mukana mereen päätyy kadulle heitettyä roskaa ja eläinten jätöksiä. Sinne on päätynyt polkupyöriä — en tiedä, onko vielä autoja. Mutta vaikka nyt tätä lumen puhdistusta suuremmilla toimilla tai jonkinlaisilla toimilla on tehty, niin sitä ei olla pystytty tekemään niin, että se lumi olisi puhdasta, vaan nuo edellä mainitsemani seikat päätyvät sinne mereen ja vesistöihin lumen mukana. On tutkimustietoa siitä, että hetkenkin maassa ollut lumi sisältää muun muassa tupakantumppeja ja muuta jätettä ja sellaista jätettä, mikä silmällä ei näy, saasteita ja jäämiä.
Tässä yhteydessä haluan todeta sen, että tuntuu pieneltä asialta puhua tupakantumpeista eduskunnassa, mutta se on maailman yleisin jäte, ja se on vahva ympäristömyrkky. Tumpit on todella tehty selluloosa-asetaatista, jonka hajoaminen mikromuovihiukkasiksi kestää vuosia, ja tumpin sisältämät myrkyt kulkeutuvat mikromuovihiukkasten mukana vesistöihin, maaperään ja lopulta ravintoketjussa eläimiin ja ihmisiin. Me tiedämme, että tunnettuja karsinogeenejä eli syöpävaarallisia aineita on tupakassa kymmeniä ja tupakantumppeja menee maailmassa miljardeja ja miljardeja vesistöihin ja sitä kautta myöskin meidän ravintoketjuihin.
Totean vielä, arvoisa puhemies, Helsingin osalta — ja jäljempänä tulee selville, miksi nostan erityisesti Helsingin — että Helsingissä vastaanotetaan keskimääräisenä talvena noin 50 000 kuormaa lunta, ja kun puhutaan runsaslumista talvista, määrä voi olla jopa 350 000 kuormaa. Kun katsoo valtakunnallista tilannetta, niin saastuneen lumen mereen ajo on Helsingin häpeätahra. Helsingin kaupunginvaltuustossa on kokoomuksen esityksestä linjattu, että lumen kippaaminen pitäisi lopettaa, siitä pitäisi päästä eroon, mutta ympäristön kannalta kestävän keinon löytyminen on ollut aika hidasta apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäen vastuualueella, ja siksi tämä lakialoite. Taustaksi haluan sanoa sen, että Suomessa useimmat kaupungit, Espoo, Turku ja Oulu, ovat kieltäneet lumen kaatamisen mereen. Näin on tehty myöskin muissa Pohjoismaissa, näin on tehty Oslossa, näin on tehty Tukholmassa. Ja miksi näin on tehty? Sen takia, että saastuneen lumen mukana kulkeutuu paljon haitta-aineita, vaarallisia aineita, roskia maailman vesistöihin.
Eduskunnassa olemme aktiivisesti toimineet tämän pykälän aikaansaamiseksi. Vauhditimme vesiensuojeluryhmän toimesta ympäristöministeriötä toimimaan asian eteen, mutta ministeriö selvitti tätä asiaa ja totesi, että koska tämä ongelma on vain Helsingissä, toimiin ei ryhdytty. Todettiin, että asiaa pitäisi seurata, mutta tässä on, arvoisa puhemies, kulunut useita vuosia, ja Helsingissä tämä ongelma on edelleen. Olemme pohtineet, miksi ympäristölupaa tähän ei vaadita. Vuosien valmistelun jälkeen Helsingiltä vaadittiin ympäristölupa, mutta se oli mielestäni aika löysin perustein, ja siksi iloitsen siitä, että hallitusohjelmaan on kirjattu virke, että lumenkaato lopetetaan, mutta itse toimia ei ole hallitusohjelmassa kirjattu, ja siksi tämän lakialoitteen olen tehnyt, koska pidän perusteltuna sitä, että tämä likaisen, saastuneen lumen kaato mereen kiellettäisiin ympäristönsuojelulain nojalla. Mielestäni meillä on velvollisuus suojella Itämerta, joka on meidän kotimeremme, myöskin talviaikoina.
Toivon, että tämä lakialoite vauhdittaa hallituksen toimia, että lakiesitys tänne tulisi, tai sitten eduskunta ottaisi tämän lakialoitteeni käsittelyyn, jotta tämä asia saataisiin päätökseen eli saastuneen lumen mereen kippaaminen kiellettäisiin tämän eduskuntakauden aikana.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Seuraavaksi edustaja Seppänen.