Arvoisa puhemies! Vierailin viime viikolla ukrainalaisten kutsusta Ukrainan Lvivissä. Matkalla todistin paikallisten elämää sodan keskellä. Venäjän raa’an hyökkäyssodan jäljet näkyivät niin maanteillä kuin kaupungissa. 

Yli 12 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa. Rakennuksia ja teitä, perusinfrastruktuuria, on tuhottu. Sodan pitkittyminen kasvattaa tuhoja päivä päivältä. 

Katseet on silti käännettävä jo tulevaan. Jälleenrakentamista täytyy suunnitella. Jälleenrakentamisen hinta tulee arvioiden mukaan olemaan satoja miljardeja euroja. Jo annetusta tuesta huolimatta avun tarve on siis valtava. Ukrainalaiset tarvitsevat solidaarisuuttamme nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kysynkin ministeri Saarikolta: aikooko Suomi edistää sitä, että Ukrainan ulkomaanvelat mitätöidään ja Euroopan keskuspankki ottaa vastuulleen Ukrainan velanhoitomenot? 

Arvoisa puhemies! Uskon, että en ole tässä salissa ainut edustaja, jonka mieleen jäi vahvasti Ukrainan johdon, Zelenskyin, puheenvuoron vahva toivon ja jälleenrakennuksen näky, siis ajatus siitä, että vaikka maa on sodan runtelema ja täysin tuomittavan hyökkäyksen kohde, valtionjohto siellä katsoo kuitenkin jo aikaan tästä eteenpäin. 

Samalla me tiedämme sen valitettavan tosiasian, että kaikki se, mitä Ukrainassa Venäjä on tuhonnut, on nyt jo satojen miljardien eurojen arvoista. Se jälleenrakennus ei tule olemaan ilmaista. Niin ikään maa jo ennen hyökkäystä oli monin tavoin köyhä ja on ollut tuen tarpeessa.  

En ota nyt kantaa yksittäisenä kysymyksenä tässä vaiheessa vaikkapa näihin velanhoitokysymyksiin, mutta uskon ja tiedän, että Suomi on valmis tukemaan yhdessä muiden EU-maiden kanssa ja itsenäisenä valtiona Ukrainan jälleenrakennusta ja myös sitä taloudellista tukea, [Puhemies koputtaa] jossa velanhoito on yksi osuus.