Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa on kyse siitä, että ehdotan, että sosiaalisesti tuetun vuokra-asunnon vuokraoikeutta ei pitäisi saada siirtää. Ihan noin vaan vuokra... [Hälinää — Puhemies koputtaa]  

Elikkä vuokralaisen ei pitäisi saada omin päin siirtää vuokraoikeutta omalle sukulaiselleen, vaan olisi oikeudenmukaista, että asuntotoimisto, esimerkiksi kunnan asuntotoimisto, aina arvioisi sen tulevan vuokralaisen oikeuden ja asunnon tarpeen ja tarkistaisi tulo- ja varallisuustiedot, koska nämähän ovat asuntoja, jotka on tarkoitettu pienituloisille asunnon tarpeessa oleville henkilöille, ja se on epäoikeudenmukaista ja ihmisiä eriarvoistavaa, jos siinä on tämmöinen ohituskaista asunnon saamiseksi. Tämän vuoksi ehdotan tätä lakimuutosta. Sehän ei sinällään estä sitä, etteikö myöskin sukulainen voisi jatkaa siellä asunnossa asumista jatkossakin, mutta olisi vain asiallista, että se asuntotoimisto varmistaisi sen asunnon tarpeen ja ne muut edellytykset saada asua tässä vuokra-asunnossa, elikkä ne asumisoikeudet pitäisi aina kierrättää asuntotoimiston kautta. 

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Koulumies on tehnyt hyvän aloitteen asiasta, joka on ymmärrettävästi herättänyt paljon ja laajaa julkista keskustelua. Verovaroin tuettujen asuntojen kohdalla on olennaista, että tuki kohdistetaan oikein, sitä tukea tarvitseville, eikä ole olemassa mitään tolkullista perustetta sille, että asuntoja siirretään sukulaiselta toiselle ilman tarveharkintaa. Ja huolimatta siitä, että aloite ei ole kerännyt valiokuntakäsittelyyn tarvittavaa sataa nimeä, toivon, että aloite ei hautaudu mihinkään vaan se otetaan vakavasti ja sitä selvitetään ja asialle myös tehdään jotain. 

Arvoisa puhemies! On aivan tosiasia, että asuminen niin täällä pääkaupunkiseudulla kuin sen ulkopuolellakin on monelle aivan liian kallista. Tämä lakialoite nostaa meidän keskusteltavaksemme erittäin tärkeän asian, ja mielestäni pitää nyt kaikilta kanteilta selvittää tämä mahdollisuus muuttaa lainsäädäntöä, koska kyse on siitä, onko meidän asuntopolitiikkamme oikeudenmukaista, onko se ajantasaista ja onko se kohtuullista. Keskustalle on erittäin tärkeää, että niin Helsingissä kuin koko maassa jokaisella on mahdollisuus kohtuuhintaiseen asumiseen, ja hallituksen tulee tehdä sellaista aktiivista asuntopolitiikkaa, jolla mahdollistetaan kohtuuhintainen asuminen kaikille.  

Kun puhutaan asuntopolitiikasta, ei voi olla huomioimatta ajankohtaista asiaa asunnottomien tilanteesta. Pidän erittäin tärkeänä, että myös erilaisten erityisryhmien, kuten esimerkiksi sisäilmasairaiden, asunnottomuuden torjunta ja asumiskelpoisten asuntojen saaminen järjestetään huomattavasti nykyistä paremmin. Meillä on aivan liikaa asunnottomia, ja osa tästä asunnottomuudesta johtuu myös siitä, että meillä ei ole Suomessa kaikille terveitä asuntoja tarjolla.  

Kun puhumme asuntopolitiikasta, emme voi sivuuttaa myöskään asumistukijärjestelmäämme, joka tarvitsee pikaista kehittämistä, ja olen erittäin iloinen siitä, että hallitus on päättänyt ryhtyä toimiin ja on sitoutunut hallitusohjelmassaan siihen, että asumistukea korjataan osana laajaa sosiaaliturvan uudistusta. Tähän sosiaaliturvauudistukseen kutsutaan kaikki puolueet mukaan, se tehdään parlamentaarisesti, ja myös siinä yhteydessä on tärkeää eri näkökulmilta huomioida meidän asuntopolitiikkamme tilanne. 

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Koulumiehen esittelemä lakialoite on varmasti paikallaan. Verovaroin tuettujen asuntojen tarve pitää kohdistaa ennen muuta niitä tarvitseville. Niin kuin edustaja Pelkonen hyvin totesi, tarveharkinnan tulee säilyä, ja sen pitää olla ennen muuta aitoa tämäntyyppisissä tilanteissa. Ne asunnot eivät voi siirtyä tietyllä tavalla ikään kuin perintönä eteenpäin.  

Kohtuuhintainen asuminen on yleisesti erittäin tärkeä tavoite ja tärkeä periaate kaikessa asumisessa. Meidän pitää tehdä toimenpiteitä sen eteen, mutta erityisen tärkeää on se, että nämä edullisimmat asunnot menevät aidosti niille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat.  

Tässä edellä nostettiin esille myös asumistukikysymys, ja on totta, että meillä asumistuen kustannukset ovat vuositasolla noin 2 miljardia, ja tätä on varmasti syytä katsoa kokonaisuutena. Millä tavalla se kohdistuu aidosti siihen, että ihmiset pystyvät asumaan, vai onko se niin, että tuo asumistuki vain vyöryttyy kasvaviksi vuokrakustannuksiksi? 

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Koulumiehen aloitteessa esitetään siis poistettavaksi mahdollisuus siirtää vuokratuetun asunnon vuokraoikeus perheenjäsenille. Tämä on erittäin kannatettava ja hyvä aloite.  

Erityisesti suurissa kaupungeissa asumisen hinta on noussut kohtuuttoman paljon, ja työvoiman saatavuus on monesti kiinni myöskin asumisen kalleudesta. Ei välttämättä kannata ottaa työtä vastaan, jos asumiskulut haukkaavat niin suuren osan toimeentulosta. 

Kun verorahoin tuetaan asuntoja, niin kyllä asuntojen myöntämiskriteerien on oltava yhdenvertaiset kaikille, ja nämä vuokratuetut asunnot on tarkoitettu nimenomaan vähävaraisille, ja sen takia ne tulorajat siellä ovat olemassa. Tällainen mahdollisuus, että voi siirtää suoraan asunnon perheenjäsenelle, onkin siis kohtuuton ja epäoikeudenmukainen ohituskaista. Pitää aina erikseen harkita, täyttyvätkö asunnon myöntämisen kriteerit. Kaupunkien vuokratuettujen asuntojen on mentävä niille, jotka niitä eniten tarvitsevat. 

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että ihmiset voivat tulla palkallaan toimeen. On tärkeää, että perheet voivat huolehtia omasta toimeentulostaan niin, että se kehitys, jota Suomessa viime vuosina on nähty, että yhteiskunta joutuu yhä enemmän ja enemmän tukemaan asumisen järjestämistä, saadaan käännettyä takaisin sille uralle, että tosiaan jokainen voisi omalla toimeentulollaan huolehtia sekä omasta että perheensä asumisesta ja ylipäätään elinkustannuksista. Tässä mielessä toivoisin laajempaa yhteiskuntapoliittista keskustelua siitä, miten tälle uralle ja tähän periaatteeseen jälleen päästäisiin.  

Sinänsä varmasti on tärkeää, että tämä edustaja Koulumiehen tekemä lakialoite voisi edetä ja saavutetaan tässä verovaroin tuetussa asumisessa sellaiset periaatteet, jotka voivat olla yleisesti hyväksyttyjä, ja oikeudenmukaiseksi koettuja. Mutta tosiaan, arvoisa puhemies, peräänkuulutan myös laajempaa keskustelua kokonaisvaltaisesta yhteiskuntapolitiikasta, niin että ihmiset voisivat omalla toimeentulollaan järjestää asumisensa Suomessa joka puolella eikä tosiaan tarvitsisi niin paljon kanavoida veronmaksajien rahaa ihmisten asumisen tukemiseen. 

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Koulumiehen lakialoite on erittäin hyvä ja kannatettava, ja siinä tosiaan ehdotetaan sitä, että vuokra-asumisoikeutta ei voisi suoraan ilman tarkastelua siirtää sukulaiselleen, mikä olisi aivan oikeudenmukaista tässä tapauksessa. Kyse on kuitenkin hyvin pienestä yksityiskohdasta tässä koko meidän asuntopolitiikan järjestelmässä, ja on hienoa, jos nyt, kuten edustaja Aittakumpu totesi, tämäkin pieni yksityiskohta voidaan ottaa tarkasteluun, kun asuntopolitiikan suuntaviivoja pitkäjänteisesti lähdetään pohtimaan tässä parlamentaarisessa työssä, joka on lähdössä käyntiin. 

Vähän aikaa sitten Elinkeinoelämän valtuuskunta, Eva, julkaisi raportin Asuntoja ahkerille, jossa monin osin kritisoitiin koko tätä verovaroin tuettua vuokra-asuntotuotantoa, joka muun muassa syrjäyttää vapaarahoitettujen asuntojen rakentamista. Toivoisinkin, että tässä parlamentaarisessa työssä katsotaan erittäin kriittisesti myös sitä kokonaisuutta eli sitä, millä tavoin yhteiskunnan tulee tukea asumista. Uskon, että tarvetta on tulevina vuosina, jatkossakin, sillä ei näytä siltä, että kasvukeskuksissa voidaan rakentaa siihen tahtiin asuntoja kuin kysyntä kasvaa. Tähän tulisi kuitenkin pyrkiä, ja tärkein väline tässä on MAL-sopimukset. Toivottavasti nyt valtion puolelta suhtaudutaankin sitten hyvin tarkasti siihen, minkälaisia asuntotuotantotavoitteita asetetaan kasvukeskuksissa, ja pyritään vauhdittamaan sitä, että syntyy myös kestäviä liikenneratkaisuja, ja keskittämään sitä tukea nimenomaan sinne, sillä nämä kestävät liikenneratkaisut luovat myös alustaa asumiselle, asuntorakentamiselle, ja me tiedämme kaikki sen, että eniten asumisen hintaan vaikuttaa asuntorakentamisen määrä ja kysyntä siihen suhteutettuna.  

Eli kun tuotamme enemmän ja rakennetaan enemmän asuntoja, kun kysyntää on, niin silloin hinnat laskevat, ja kun on tilanne toisinpäin, niin silloin ne nousevat. Toivottavasti tilanne olisi se, että ihmisille jäisi tulevaisuudessa myös kasvukeskuksissa enemmän mahdollisuuksia käyttää rahaa muuhunkin kuin asumiseen. 

Arvoisa puhemies! Hyviä pointteja oli tuossa edellisessä puheenvuorossa Multalalla. Olen samaa mieltä näistä MAL-sopimuksen tavoitteista ja siitä asuntopoliittisen työn pitkäjänteisyyden tärkeydestä. Myöskin edeltävässä keskustelussa oli useampikin aivan hyvä kommentti siitä, miten tärkeä on asuntopolitiikka meillä yhteiskuntapolitiikan välineenä. Toki, kun puhutaan asumisen hinnasta, siihen liittyy monia muitakin asioita. Siihen liittyy muun muassa se, minkälainen palkkataso meillä täällä on, ja siihen liittyvät monet muutkin sääntelykysymykset, kuten voidaanko säännellä asumisen hintaa.  

Mutta se, että tähän kysymykseen vastattaisiin tällä AHVL:n 45 §:n muutoksella, tuntuu aika kaukaa haetulta. En oikein edes löydä vertauskuvaa sille, mitä mikroskooppista oliota nyt sitten jollain suurella nuijalla tässä yritetään lyödä, kun kuitenkin todellinen pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista ratkaistaan jollain aivan muulla asialla kuin tämän pykälän osalta, koska tässä pykälässä, jos... En tiedä, miten hyvin olette perillä siitä, mitä tässä itse alkuperäisessä lainpykälässä sanotaan. Tässähän sanotaan: ”Vuokralainen saa ilman vuokranantajan lupaa siirtää vuokraoikeuden huoneistossa asuvalle puolisolle, perheeseen kuuluvalle lapselle tai jommankumman puolison vanhemmalle, jollei vuokranantajalla ole perusteltua syytä vastustaa vuokraoikeuden siirtoa.” Tämä on nykyinen lakiteksti, ja nyt tässä esityksessä annetaan ymmärtää, [Mika Niikon välihuuto] että meillä olisi jossain joitain asuntoja, joita ihmiset huvikseen siirtelevät joillekin varakkaille sukulaisilleen, jotka pärjäävät muutenkin. Tämä kuulostaa tosi kummalliselta ehdotukselta, ja varsinkin, kun tässä pykälässä myöskin ihan selkeästi, tässä kolmannessa momentissa, kerrotaan, että ”jos vuokranantaja haluaa vastustaa vuokraoikeuden siirtoa, vuokranantajan tulee kuukauden kuluessa siirrosta tiedon saatuaan saattaa vastustamisensa peruste tuomioistuimen tutkittavaksi”. Kuulostaa kyllä tosi kummalliselta, että ratkaistaisiin Suomen asuntopolitiikan ongelmat ja kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute tällä, että me estäisimme ihmisten asumisen jatkamista omassa kodissaan. Tässähän on kyse henkilöistä, jotka jo asuvat siinä kyseisessä vuokra-asunnossa. 

Arvoisa puhemies! Tarkennan sitä, kun mainitsitte, että tässä olisi kyse lillukanvarresta, että esimerkiksi Helsingin kaupungissa näitä siirtoja tapahtuu jopa kymmenesosa kaikista vuokrasopimuksista. Elikkä jos uusia vuokra-asuntoja myönnetään vuosittain vaikka 3 000 kappaletta, 300 siirretään tällä lailla vuosittain. Se on tosi iso osa siitä joukosta.  

Kun teillä on, edustaja Koulumies, näin tarkkaa tietoa asiasta, niin kertokaa toki myös, kuinka moni näistä ei täytä näitä nykyisiä kriteerejä. Kuinka moni näistä, joille tämä asunto siirretään, ei ole sen tuloluokan henkilö? Teillä varmasti on siitäkin tarkempi tieto, koska viime hallituskaudellahan tästä asian yhteydessä olevasta seikasta oli selvitystä. Silloin tarkasteltiin sitä, pitäisikö tulla tällaisia määräaikaistarkastuksia. Silloinhan todettiin tutkimuksissa, että näille ei ollut aihetta sen takia, että se on marginaalinen määrä, mitä siellä asuu niin sanotun ”väärän tuloluokan ihmisiä” näissä asunnoissa. 

Arvoisa puhemies! Tähän kysymykseen ei ole tällä hetkellä tietoa olemassa juuri siksi, että niitä tulo- ja varallisuustietoja ei tarkisteta. Mutta voin sanoa sen, että kun itse olin Helsingin asuntolautakunnan jäsen, joka näitä vuokraoikeuksia myönsi, niin silloin esittelevä virkamies sanoi, että Helsingin kaupungilla on ollut ihan kaupungin vuokra-asunnoissa jopa Nokia-miljonäärejä. Hän sanoi, että siellä on Nokia-miljonäärejäkin asukkaina. 

Arvoisa puhemies! Minusta on kuitenkin tärkeää, että keskustelemme asunnon saanneista, ja tämä aihe on erittäin tärkeä, joten en nyt lähtisi ihan riitelemään tästä. Yleensä myös lakialoitteilla on tarkoitus herättää keskustelua, ja siinä mielessä minusta tämä on ihan ansiokasta — vaikka itse en nyt ole tähän osallistunut tähän lakialoitteen tekemiseen enkä nyt osaa tähän tarkkaan sanoa, ratkaiseeko se ongelmia vai ei.  

Nyt haluan muistuttaa: Täällä esimerkiksi edustaja Aittakumpu nosti erittäin hyvin esille keskustasta tämän sisäilmaesteettömyyden. Perussuomalaiset ovat tästä paljon puhuneet. Nyt haluan muistuttaa, että me kaikki kuntapäättäjät olemme tällä hetkellä valtuustossa tekemässä ensi vuoden talousarviota, ja ainakin Hyvinkään perussuomalaiset aikovat laittaa Hyvinkään vuokra-asunnoille omistajaohjaustavoitteeksi, että tulee olla riittävä määrä sisäilmaesteettömiä asuntoja. Nyt kaikki, ketkä täällä ovat olevinaan tai ovat huolestuneita asiasta, tehkää samoin. Nyt on vireillä valtuustoissa mahdollisuus antaa omistajaohjausta. Se on konkreettinen toimi. 

Arvoisa puhemies! Tämä on sinänsä filosofisesti erittäin kannatettava aloite. Tässähän pyritään siihen, että mahdollisimman monella, jolla on vähän rahaa, olisi mahdollisuus saada asunto sieltä, mistä hän haluaa. Mutta todellisuudessa — niin kuin tässä on aikaisemmin jo todettu erityisesti edustaja Multalan kautta — se ei vielä tätä asuntopolitiikkaa ihan kokonaisvaltaisesti ratkaise. Tämä nykyinen hallitus on nyt kannattanut sitä, että ARA-asutusta tuettaisiin vielä paljon vahvemmin. Sieltä saatettaisiin löytää osaratkaisu. 

Samanaikaisesti, vaikka tämä filosofisesti on hyvin kannatettava aloite, niin on myös otettava huomioon se, että nämä ihmiset ovat saattaneet syntyä siihen kotiin ja kasvaa siellä aikuisiksi, ja siellä ovat myöskin piirit. Heidän heittämisensä ulos kodistaan on myöskin hankalaa, ja sen vuoksi tämmöistä harkintaa täytyy saada tehdä, ja se nykyisessä laissa mahdollistetaan. 

Arvoisa puhemies! Tuen ehdottomasti tätä edustaja Koulumiehen lakialoitetta, jonka tarkoitus on siis hyvin selvä. Yhteiskunnan tuen ja turvan tulee kohdistua niille, jotka tukea tosiasiassa tarvitsevat. Verovaroin tuettua asumista ei tule kohdistaa niille, jotka muutoinkin pärjäävät. Asuntoa hakiessahan toki tehdään tämä tarve- ja tuloharkinta, mutta vuokraoikeuden siirtyessä sukulaiselle tarvetta ja tulotasoa ei tarkastella. Meillä on siis Suomessa tällainen hämmästyttävä tilanne, että tuettujen vuokra-asuntojen vuokraoikeutta voi siirtää sukulaiselle ilman tulo- tai varallisuustasotarkastelua, ja hämmästelen todella sitä, että täällä vasemmistosta, sosiaalidemokraateista vastustetaan tällaista lakialoitetta. [Maria Guzeninan välihuuto] Hyväksyttekö te siis sellaisen ajatuksen, että verovaroilla tuettuja vuokra-asuntoja tulisi kohdentaa niille, jotka eivät näitä asuntoja [Puhemies koputtaa] tosiasiassa tarvitse oman tulotasonsa vuoksi? Hyväosaisille? [Puhemies: Minuutti täysi!]  

Arvoisa herra puhemies! Aloite on todella erinomainen ja tuettava, jotta tähän asiaan, joka on epäselvä ja tulkinnanalainen, saadaan selkeys ja nämä asunnot oikeasti päätyvät niille, jotka niitä eniten tarvitsevat. 

Kohtuuhintaisten asuntojen puute kasvukeskuksissa on ihan kansallinen ongelma. Olen käynyt läpi vuodesta 2013 lähtien erilaisia selvityksiä liittyen kohtuuhintaisiin asuntoihin: siihen, miten tätä asuntokysymystä vietäisiin eteenpäin, miten siihen vastattaisiin. Valtava määrä on tuotettu tekstiä, on erilaisia lähestymistapoja, mutta juuri mitkään näistä ohjelmista ja selvityksistä eivät ole tuottaneet sitä kaikista keskeisintä tavoitetta ja tulosta: että syntyisi kohtuuhintaisia asuntoja. Tästä kyllä, arvoisa puhemies, tässä eduskunnassa pitäisi nyt enemmän keskustella ja saada vaikka joku parlamentaarinen työryhmä miettimään, [Puhemies koputtaa] miten tämä asia oikeasti ratkaistaan. 

Arvoisa puhemies! On todella olennaista, että jokaiselle tarvitsevalle löytyy koti tässä maassa. Ihan tämän keskustelun perusteella en vielä rohkene sanoa, mikä juuri tässä ehdotetussa mallissa on vaikuttavin tapa edistää tätä asiaa, mutta on aina hienoa, kun asuntopolitiikasta tässä salissa keskustellaan ja etenkin silloin, kun käy ilmi vankka tuki kohtuuhintaisen asuntorakentamisen edistämiselle ja ylipäänsä aktiiviselle asuntopolitiikalle. Edustaja Multalan tavoin korostan myöskin MAL-sopimusten merkitystä, jotta tässä päästään eteenpäin. 

Rinteen hallituksella on kunnianhimoiset tavoitteet asunnottomuuden poistamiseksi. Yksin asuntorakentaminen ei tätä ongelmaa tietenkään ratkaise eivätkä myöskään tekniset muutokset asumista koskevaan lainsäädäntöön, vaan tarvitaan paljon panostuksia myöskin esimerkiksi asuntoneuvontaan, jotta siitä kodista myös pystyy pitämään kiinni. 

Yksi ryhmä, jonka näin nuorten Politiikkaviikon kunniaksi haluan nostaa esiin, on vielä nuoret ja opiskelijat, joiden asumisen tilanteessa meillä on paljon kohennettavaa. Siihenkin onneksi on tartuttu, mutta viesti kuntiin, jotta lapioita saadaan [Puhemies koputtaa] myös maahan ja niitä koteja nousemaan. 

Arvoisa puhemies! Pyysin puheenvuoron edustaja Vestmanin puheenvuoron johdosta. Täällä puhui edustaja Lohikoski. Hän on vasemmistoliiton edustaja, eikä hänkään minun ymmärtääkseni kyseenalaistanut sitä ajatusta, mikä tuon lakiesityksen takana on. Hän ainoastaan totesi, että jo tämän nykyisen lainsäädännön puitteissa tämä tarkastelu on mahdollista. Edustaja al-Taee oli ainoa sosiaalidemokraatti, joka täällä on tämän iltapäivän aikana puhunut, ja hän esitti päinvastoin tukensa. Hän totesi, että filosofisella tasolla tämä lakialoite on oikein hyvä. Ja nyt minäkin täältä sosiaalidemokraattien riveistä totean teille, että minun mielestäni on hyvä se lähtöajatus siitä, että kun me verovaroin tuemme asumista, niin se täytyy todellakin kohdentaa sinne, missä se tarve on kaikkein suurin. Meillä yhteiskunnassa ei ole varaa siihen, että me tuemme myöskin hyväosaisten vuokra-asumista sellaisessa tilanteessa, jossa sitten [Puhemies koputtaa] ne heikompiosaiset mahdollisesti jäävät ilman asuntoa. 

Arvoisa puhemies! Täytyy hämmästellä tätä keskustelua, mikä on noussut tästä erinomaisesta edustaja Koulumiehen aloitteesta estää vuokra-asunnon siirtyminen sukulaiselle. Sukulaisen tarvetta asunnolle ei lainkaan siinä arvioida. Kysehän tässä ei ole tietenkään siitä, että ihmisiä heitettäisiin pois asunnosta, kyse on siitä, että siirretään sukulaiselle se asunto, ei sen kyseisen henkilön omasta asumistarpeesta. 

Eihän tällä tosiaan koko asuntopolitiikkaa ratkaista, ei todellakaan. Tämä on yksi osa sitä. Mutta jos me emme ole valmiita muuttamaan näitä osasia asuntopolitiikassa, niin emmehän me koskaan mitään toimivaa asuntopolitiikkaa saakaan. Sellaista tämä elämä on kaikessa, että se koostuu erilaisista osasista, ja tämä on yksi osa sitä. Koulumiehen mukaan Helsingissä noin 300 asuntoa näillä perustein siirtyy. Se on iso määrä, ja mitä se on sitten Suomen mittakaavassa? 

Arvoisa puhemies! Todellakin meillä on tulossa parlamentaarinen — käsittääkseni — kokoonpano ratkomaan asuntopolitiikkaa pidemmällä aikajänteellä. Meillä on lisäksi erittäin hyvät kirjaukset hallitusohjelmassa asuntopolitiikasta, joten kyse ei todellakaan ole siitä, että juuri tällä lakialoitteella saataisiin jotain ratkaistua, vaan ratkaisun avaimet ovat ihan muualla.  

Mutta nyt ihmettelin kovasti sitä, että tässä nyt äsken kokoomuksen edustajat antoivat kuitenkin ikään kuin ymmärtää, että tässä sukulaisille vain siirrellään niitä asuntoja, kun edelleen korostan sitä, että olemassa olevassa laissa puhutaan siitä, että kyseessä on henkilö, joka jo asuu siinä asunnossa. Se on hänen kotinsa. Ja meillä on olemassa vuodelta 2018 Helsingin kaupungin kanta siihen, että kaupungin vuokra-asunnoissa asuu hyvin vähän tulorajat ylittäviä asuntokuntia. Kaupunkihan silloin nimenomaan vastusti tätä määräaikaistusta, koska ei havaittu, että tällainen ongelma olisi ollut niin suuri. Sitä tutkittiin ja siellä tilastoissa todettiin, [Puhemies koputtaa] että tulorajoista kannatti luopua, koska ARA-asukkaiden tulot olivat ylipäänsä 40 prosenttia pienemmät kuin keskimäärin asuntokunnissa. Eli nyt en ymmärrä, [Puhemies koputtaa] miksi tästä tehdään näin suuri kysymys. 

Arvoisa puhemies! Haluaisin nyt tässä korjata muutaman ehkä väärinkäsityksen. Ensinnäkään ainakaan itse en ole ollut sitä mieltä, että tällä korjattaisiin kaikki ongelmat, mutta tämä on yksi pieni osanen siinä joukossa. Meillä on olemassa sellainen väline, jolla nimenomaisesti tuetaan asumista niille, jotka sitä erityisesti tarvitsevat, ja siinä on aina tarveharkinta, ja se on asumistuki. Se on monen tutkijankin mielestä se tehokkain keino tukea nimenomaisesti niin, että tuki kohdentuu erityisesti niille, jotka sitä tarvitsevat.  

Tähän ARA-tuettuun tuotantoon sisältyy paljon muunkinlaisia ongelmia, ja sen vuoksi kehotankin kaikkia, erityisesti niitä, jotka tulevat istumaan siinä asuntopoliittisessa työryhmässä, tutustumaan tähän Elinkeinoelämän valtuuskunnan raporttiin ARA-asumisen haasteista. Minun viestini oli se, että MAL-sopimuksessa tulisi erityisesti painottaa vapaarahoitteisesti tuotettujen asuntojen määrää eikä tätä ARA-asumista, sillä se saattaa johtaa siihen, että kaupungit päätyvät itse asiassa tavoittelemaan huomattavasti alhaisempaa asuntotuotantotavoitetta [Puhemies koputtaa] kuin he muissa tapauksissa tekisivät.