Arvoisa puhemies! Tämä toimintakertomus tekee osaltaan tunnetuksi neuvoston tärkeää työtä ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen turvaamiseksi ja kehittämiseksi, ja samalla tämä kertomus kertoo hyvin Suomen valtuuskunnan aktiivisesta työstä järjestön perustehtävien toteutumisen edistämisessä. Tämän kertomusvuoden osalta pitää kyllä nimenomaan näihin perustehtäviin nyt paneutua. Valiokunta omassa lausunnossaan kiinnittää huomiota niihin vakaviin sisäisiin ja ulkoisiin haasteisiin, joita neuvostolla on. 

Pidämme huolestuttavana kehityssuuntaa, jossa Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden velvoitteiden täyttäminen on puutteellista ja yhä useamman jäsenvaltion taholta. Järjestön periaatteiden ja päätösten kyseenalaistaminen ja toiminnan hankaloittaminen eivät saa johtaa sen toimintaedellytysten heikkenemiseen. On jotenkin outoa, että maat, jotka ovat nimenomaan tahtoneet tulla järjestön jäseniksi, nyt nikottelevat järjestön perusperiaatteiden toteuttamisessa omassa maassaan. Myös järjestön resurssitilanne on heikentynyt Venäjän jätettyä maksamatta osan vuoden 17 jäsenmaksusta ja Turkin samanaikaisesti ilmoitettua, että se luopuu suuren maksajamaan asemasta. Oma julkisuutensa on liittynyt yleiskokoukseen kohdistuneisiin korruptioepäilyihin ja sen omien eettisten sääntöjen rikkomuksiin. Tätä ulkoasiainvaliokunta pitää erittäin vakavana, ja olemme kuvanneet sitä omassa lausunnossamme. 

Arvoisa puhemies! Suomi aloittaa marraskuussa tänä vuonna Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajana. Se on puolen vuoden jakso, ja pidämme tätä tärkeänä mahdollisuutena myös Suomen parlamentaarisen yleiskokouksen valtuuskunnalle huomion keskittyessä puheenjohtajamaahan. — Kiitos. 

Arvoisa puhemies! Suomi liittyi Euroopan neuvostoon 4. päivä toukokuuta 1989 viimeisenä länsimaana, puoli vuotta ennen Puolan ja Unkarin liittymistä. Ensi vuonna tuleekin kuluneeksi 30 vuotta tästä liittymisestä.  

Käsittelyssä oleva vuosi 2017 on ollut Euroopan neuvoston toiminnalle erittäin haastava. Valiokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen täällä jo sitä kuvailikin. Neuvostoa ovat koetelleet sekä sisäiset haasteet että yleiskokouksessa ilmitulleet korruptiosyytökset, yleiskokouksen puheenjohtajan ero sekä pitkään jatkunut resurssien niukkuus, jotka kaikki ovat heikentämässä luottamusta järjestön toimintaan. Yleiskokouksen puheenjohtaja on taas kerran vaihtumassa juhannuksen jälkeisellä kokousviikolla syystä että italialainen puheenjohtaja Nicoletti ei päässyt parlamenttivaaleissa läpi. Resurssien niukkuus on tosiasia jo useiden vuosien ajalta, ja tosiaan tilannetta pahentaa, ihan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Vanhanen totesi, Venäjän ilmoitus ja Turkin ilmoitus, että ne eivät ole enää mukana yhtä runsaasti rahoittamassa. 

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvoston yleiskokous seuraa jäsenmaidensa jäsenvelvoitteiden toteutumista, kuten demokratian kehitystä, laillisen yhteiskunnan perustaa ja ennen muuta ihmisoikeuksia. Jokainen jäsenmaa sitoutuu liittyessään ratifioimaan jäsenyyden ehdot ja sitoutuu niitä noudattamaan. Velvoitteiden toteutumista seurataan maakohtaisesti ja temaattisesti. 

Monitorointikomitea laatii raportteja jäsenmaiden toiminnasta. Siis kaikista laaditaan raportti tietyin väliajoin, ja sitten tarpeen mukaan laaditaan raportti niistä maista, joiden kohdalla on selvitettävää. Viime vuonna Turkki pistettiin monitorointiin, ja komitean työlistalla on ensimmäistä kertaa kaksi EU-maata, Puola ja Unkari, johtuen maissa harjoitettavasta politiikasta. Monitorointikomitean työtä ovat vaikeuttaneet esimerkiksi raportoijien tiedonhankintamatkojen järjestelyt, jotka eivät aina ole turvanneet riittävää tiedonsaantia. Lisäksi monitoroinnin tulosten täytäntöönpano kohdemaissa tarvitsee lisää kannustusta. 

Korruptioraportti ja siinä kerrotut epäilykset olivat erittäin suuri kolaus koko järjestön maineelle. Euroopan neuvoston sääntöjä on näissä asioissa kiristetty, eikä minkäänlaista korruptiota sallita eikä pidäkään jatkossa sallia. Menettelytapa- ja käytännesääntöjä päivitettiin ja päivitetään jatkossakin. Yleiskokous on puhemiehille osoitetussa kirjeessä 7.5. kehottanut kansallisia parlamentteja, hallituksia ja poliittisia puolueita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin.  

Puheenjohtajisto on samalla perustanut ad hoc ‑työryhmän pohtimaan yleiskokouksen tulevaa roolia ja asemaa. Työryhmän seuraavassa kokouksessa, joka on kesäkuun viimeisellä viikolla, keskustellaan säännöistä, käytänteistä ja parlamenttivaltuuskuntien valtakirjoihin liittyvistä asioista ja niiden mahdollisesta haastamisesta. Tärkeintä on nyt jatkossa, että asiat ovat kunnossa ja että varmistetaan, ettei enää toista kertaa pääse tällaista tapahtumaan. Suomen valtuuskunta on lausunnossaan työryhmälle korostanut parlamentaarisen yleiskokouksen riippumattomuuden turvaamista sekä sen autonomisen aseman ja pluralistisen luonteen säilymistä. Kaikkien jäsenmaiden on kunnioitettava jäsenvelvoitteita. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen riippumattomuus on turvattava jatkossakin. Oikeusistuimien riippumattomuushan on yksi demokratian kulmakivistä. Suomi tukee ihmisoikeussopimusjärjestelmän uudistamista, mutta me korostamme samalla, että uudistukset eivät saa missään tapauksessa vaarantaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen riippumattomuutta ja arvovaltaa. 

Sitten edessämme on myöskin nykyisen pääsihteerin, Thorbjørn Jaglandin, toimikauden päättyminen ensi vuoden lokakuussa. Uuden pääsihteerin valintaprosessi käynnistyy syksyllä ja samoin Suomen EN-puheenjohtajuuskausi. Silloin on ehdokasasettelu, ja se päättyy 10. päivä tammikuuta ensi vuonna. Yleiskokous valitsee uuden pääsihteerin ensi vuoden kesäkuussa, ja uusi toimikausi alkaa hänellä 1.10.2019. 

Kaiken kaikkiaan Euroopan neuvosto tekee arvokasta työtä. Nyt pitää vain jatkossa löytää keinot siihen, että myöskin ne perusasiat, jotka nimenomaan Euroopan neuvoston työlistalla ovat — ihmisoikeudet, demokratia ja laillisen yhteiskunnan perusta — jatkossa pystytään turvaamaan mahdollisimman monessa jäsenmaassa. Tällä hetkellä näin valitettavasti ei ole, eli työsarkaa riittää. 

Arvoisa rouva puhemies! Edustaja Anttila avasi ansiokkaasti sitä, mitä Euroopan neuvoston yleiskokouksissa tapahtuu. Euroopan neuvoston työ on erittäin tärkeää myös Suomelle, ja meillä on hieno mahdollisuus tulevan puheenjohtajakauden myötä edesauttaa myös meille tärkeitä tavoitteita.  

Mutta tilanne on tosiaan haastava. Kyseessä eivät ole enää edes korruptioepäilyt, vaan korruptio, jota Euroopan neuvostossa on pitkään harjoitettu, on tullut räikeästi esiin, ja siihen on kuulunut myös suomalainen henkilö, eli tämä on sikäli meitäkin lähellä. On ollut nähtävissä ainakin näin ensimmäisen kauden Euroopan neuvoston yleiskokousjäsenen näkökulmasta, että tietyt maat, jotka eivät välttämättä jaa samaa käsitystä ihmisoikeuksien universaaliudesta, käyttävät Euroopan neuvoston yleiskokousta myös omien tavoitteidensa edistämiseen ja ennen kaikkea omien rikkeidensä valkopesuun. Mielestäni tällaiseen pitäisi puuttua nykyistä tiukemmin.  

Hyvä esimerkki on se, että maat, jotka on liitetty nyt myös näihin lahjusskandaaleihin, ovat myös niitä maita, joissa on tapahtunut räikeitä ihmisoikeusloukkauksia. Samaan aikaan kun Venäjä on asettautunut Euroopan neuvoston yleiskokouksen toiminnan ulkopuolelle sen jälkeen, kun heille asetettiin sanktioita Krimin miehityksen johdosta, on ollut nähtävillä kasvava määrä sellaisia puheenvuoroja, joissa Venäjällä kyseenalaistetaan koko Euroopan ihmisoikeussopimuksen merkitys ja siinä pysyminen. Vaikka tilanne erityisesti Venäjän ja EU:n välillä on hankala, olisi jotenkin erityisen tärkeää, että me pystyisimme pitämään huolta siitä, että esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksessa pysyisivät myös sellaiset valtiot kuten Venäjä. Me emme toki sitä asiaa päätä, mutta me voimme toivottavasti olla fasilitoimassa keskusteluja eri suuntiin. Toinen esimerkki on Turkin mukaantulo Euroopan neuvoston yleiskokouksen toimintaan juuri silloin, kun Turkin hallinnon autoritäärisyyden määrä lähti selkeään kasvuun ja oli tämä vallankaappausyritys, joka Turkissa tapahtui, ja se on heijastunut monin tavoin Euroopan neuvoston toimintaan. 

Nostaisin vielä viimeisenä asiana sen, että Suomella on perinteisesti ollut paljon annettavaa näissä kysymyksissä. Yksi keskeinen Euroopan neuvoston yleiskokouksen pysyvistä asialista-asioista on naisiin kohdistuvan väkivallan torjunta ja siihen liittyvä työ, ja tämä on myöskin tietenkin Suomen kehityspolitiikan kannalta keskeinen linja. Meidän kannattaisikin ehkä terävöittää tätä roolia ja samalla kiinnittää huomiota myös siihen, että meidän omassa kotipesässämmekin on parannettavaa. Suomi on edelleen varsin väkivaltainen maa, kun puhutaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta. 

Arvoisa rouva puhemies! Euroopan neuvosto tuntuu olevan hyvin haasteellisessa tilanteessa tällä hetkellä. Ulkoasiainvaliokuntaan olemme saaneet siitä tietoa. Edustaja Vanhanen, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, esittelikin näitä keskeisiä kohtia, mitä sieltä on tullut esiin. 

Yhtenä asiana haluan kuitenkin nostaa keskusteluun sen, mikä mainitaan niin täällä raportissa, kertomuksessa, kuin sitten ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä, eli Euroopan neuvoston ja Venäjän välisen suhteen. Se ei kyllä pitkässä juoksussa eikä lyhyemmässäkään juoksussa tiedä hyvää, että keskusteluyhteys Euroopan maiden ja Venäjän välillä huononee. Päinvastoin, sitä vuoropuhelua pitäisi pystyä lisäämään, jotta juuri näihin ihmisoikeuskysymyksiin, joihin edustaja Parviainen tuossa viittasi, pystyttäisiin saamaan parannusta ja ylipäätään parantamaan kehitystä ja turvallisuusympäristöä, kaiken kaikkiaan näitä asioita. 

Tiedän, että edustaja Anttila on Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtajana tehnyt hyvää työtä Euroopan neuvostossa, mutta haluaisinkin oikeastaan kysyä: Mitä olisi tehtävissä? Kuinka Suomi pystyisi parantamaan tätä keskusteluyhteyttä? Se, että yleiskokous on päättänyt rajoittaa Venäjän parlamentaarisen valtuuskunnan osallistumisoikeuksia, kertoisi kyllä ainakin itselleni sen, että se vähentää vuoropuhelua ja ehkäisee kyllä myös näitten ongelmien ratkaisemista. Vaikka siellä taustalla on vakavia kysymyksiä, hyvin vakavia kysymyksiä, joita mekään emme luonnollisesti hyväksy, liittyen Ukrainan tapahtumiin, Krimin valtaukseen ja niin edelleen, ihmisoikeuskysymyksiin ja niin edelleen, niin ilman keskustelua, ilman näitten solmujen avaamista ja ilman näitä kanavia, jollainen esimerkiksi Euroopan neuvosto on, niiden pöytien ympärillä käytävää keskustelua, nämä eivät voi myöskään ratketa. Minkälaista keskustelua siellä näistä asioista on käyty? 

Arvoisa puhemies! Täällä puhutaan Euroopan neuvoston parlamentaarisesta kokouksesta ja sen toiminnasta, mutta muistuttaisin kansanedustajia myöskin siitä, että siellä Euroopan neuvostossa on myöskin kunta- ja aluepäättäjistä koostuva luottamuselin, joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa. Sillä on periaatteessa aivan samankaltaiset toimintaperiaatteet kuin tällä parlamentaarisella yleiskokouksella.  

Nyt kun Suomelle sitten tulee puheenjohtajuus marraskuussa noin puolen vuoden ajaksi, niin on mielestäni tärkeää, että ministerikomitea, parlamentaarinen yleiskokous ja myöskin tämä kunta- ja aluepuolen parlamentti tekevät yhteistyötä näiden tilaisuuksien järjestämisessä. Meillä on kaikilla agendalla oikeusvaltio, sananvapaus, ihmisoikeudet, vallan kolmijaon tärkeys, erityisesti tuomioistuinten riippumattomuus ja tämäntyyppiset asiat. Molemmat kamarit Euroopan neuvostossa ovat myöskin kohdanneet niitä ongelmia, mitä on tullut siitä, että Venäjältä evättiin äänestysoikeus, minkä seurauksena he eivät sitten osallistu enää jäsenmaksuihin. Toinen on sitten Turkki, joka on siirtynyt siitä suurmaksajan roolista pienemmän maksajan rooliin. Kaikki tämä tietysti aiheuttaa vähän päänvaivaa siinä, mihin Euroopan neuvosto tulee sitten keskittymään jatkossa. Itse pidän kuitenkin tärkeänä sitä, että toimintaa ylläpidetään edelleen, vaalitarkkailuja suoritetaan ja näitä perustehtäviä viedään edelleen.  

Mutta kuten alussa totesin, niin toivon, että sitten kun marraskuussa tämä Suomen puheenjohtajuuskausi alkaa, voimme yhteistyössä toimia näiden tilaisuuksien järjestämiseksi ja myöskin näiden tärkeiden periaatteiden ylläpitämiseksi suomalaisessa yhteiskunnassa ja keskusteluissa.  

Arvoisa puhemies! Laajemminkin tällä hetkellä on tilanne, jolloin nämä kansainväliset monenväliset instituutiot ovat kärsimässä tai menettämässä sitä arvostusta ja toimintakykyään, mitä niillä on ollut. Tietysti Suomelle pienenä maana on äärimmäisen tärkeää se, että me pystymme olemaan aktiivisesti mukana näissä monenvälisissä kansainvälisissä toiminnoissa. Sen takia on tietysti erityisen valitettavaa kuulla, että myös Euroopan neuvostossa, joka nyt on ikään kuin tämä meidän oma eurooppalainen yhteistyöelimemme, on sielläkin näin paljon näitä haasteita tällä hetkellä ja myöskään Euroopan maissa nämä perusasiat liittyen ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja oikeusvaltioperiaatteeseen eivät ole lainkaan itsestäänselviä tänä päivänä.  

On hyvä kuulla, että Suomen valtuuskunta on ollut siellä aktiivinen ja painottaa ennen kaikkea näitä asioita, painottaa naisten oikeuksia, painottaa sananvapauden toteutumista, ja nämä ovat kyllä asioita, joista täytyy koko ajan pitää ääntä. Ne eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä. Me ehkä joskus muutamia vuosia sitten ajattelimme, että varsinkin Euroopassa se on kaikille itsestäänselvyys, mutta kun tilanne ei tämä ole, niin niistä pitää jatkuvasti puhua. 

On tärkeää, että meillä on näitä areenoita, missä me voimme käydä vuoropuhelua myös Venäjän kanssa. Tällä hetkellähän näitä kansainvälisiä areenoita ei taida olla juuri kuin Arktinen neuvosto, missä Venäjä on aktiivisesti mukana. Kuitenkin jos jotain niin vuoropuhelua tarvitaan tässä maailmantilanteessa, jossa tuntuu, että nämä yksin ajattelevat johtajat, ovat ne sitten Venäjällä tai USA:ssa tai Pohjois-Koreassa, haluavat vain keskenään keskustella, jos sitäkään, mutta ennen kaikkea eivät halua laajasti ottaa siihen koko kansainvälistä yhteisöä mukaan. Toivon, että Suomen puheenjohtajakaudella me pystyisimme tarjoamaan niitä mahdollisuuksia tälle yhteiselle keskustelulle entistä laajemmin ja pystyisimme vahvistamaan näiden kansainvälisten instituutioitten asemaa. 

Arvoisa herra puhemies! Jatkan vielä oikeusvaltioperiaatteesta. Joissakin Euroopan neuvoston jäsenmaissa — viittaan nyt esimerkiksi niihin EU-maihin, jotka ovat olleet myös Euroopan neuvoston yleiskokouksen keskusteluissa paljon esillä, eli esimerkiksi Puolan median- ja sananvapauden tilanne ja oikeuslaitoksen tilanne ja toisaalta Unkarin politiikka näin parina esimerkkinä — haasteena on Euroopan neuvoston näkökulmasta se, että Euroopan unionikaan ei tunnu tällä hetkellä pystyvän puuttumaan näihin tilanteisiin. Tietenkin puoluejärjestelmä tekee sen, että EU-tason puolueet eivät ehkä halua lähteä omia niin sanotusti puoluetovereitaan toisissa maissa syyttelemään, ja sitten ollaan päädytty tilanteeseen, jossa katsotaan kaikenlaisia kysymyksiä läpi sormien. Toivoisin, että tähän löytyisi jokin sellainen ratkaisu, että pystyisimme aidosti parantamaan kansalaisyhteiskunnan tilannetta myös Euroopan unionin sisällä mutta ennen kaikkea koko Euroopan neuvoston toimialueella. Tähän kannattaisi meidän puheenjohtajakausillamme, koska meillä on myös EU-puheenjohtajakausi tulossa, puuttua ja miettiä, minkälaisia pehmeitä keinoja voisi olla käytettävissä. 

Vielä tähän dialogiin tai sen puutteeseen suhteessa Venäjään: Toissa vuonna Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta kävi Moskovassa. Me ilmoitimme siitä, totta kai, etukäteen Euroopan neuvostolle ja kävimme keskustelua Venäjän kanssa, miten ylläpidetään dialogisuutta tilanteessa, jossa he eivät enää samoissa pöydissä ole läsnä. No, tämä ei välttämättä johtanut mihinkään sen suurempiin tuloksiin, mutta ainakin keskusteluyhteys on pysynyt auki. Ehkä tällaisia kannattaisi miettiä lisää nyt, kun meidän puheenjohtajakautemmekin tulee, huomioiden tietenkin sen, että meidän on pysyttävä siinä yhteisessä linjassa, joka on määrätty ja päätetty. 

Ja viimeisenä: Edustaja Kauma, kun nostitte esiin tämän kunta- ja aluekokouksen, niin siihen toteaisin, että olisi todella tärkeää, että me saisimme sen profiilia kasvatettua myös Suomessa, koska meillä voisi olla paljon opittavaa myös siitä, miten alueellinen hallinto on järjestetty ympäri Eurooppaa ja ylipäätään Euroopan neuvoston toimialueella. Etenkin jos ja kun meidän maakuntamallimme menee eteenpäin, niin meillä on kyllä paljon keskusteltavaa tästä kumppaniemme kanssa. Ja sen lisäksi, että kävisimme tätä keskustelua siellä foorumilla, niin myös Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan ja sitten tämän aluevaltuuskunnan kannattaisi käydä myös enemmän keskustelua yhdessä. Olette hyvin sitä toimintaa jo aloitelleetkin. 

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty erittäin hyvää keskustelua Euroopan neuvoston valtuuskunnan kertomuksesta. 

Ensin edustaja Kaumalle annan kiitokset siitä, että teidän aikananne kunta- ja aluekomitean kanssa on aloitettu tiivis yhteistyö ja sitä jatketaan valtuuskunnan ja kunta- ja aluekomiteassa olevien edustajien välillä. Se on tärkeää, koska me toimimme samassa elimessä. 

Sitten edustaja Savola puuttui hyvin tärkeään asiaan kysymällä, millä tavalla nyt sitten pidetään yhteyksiä Venäjään. Totuushan on se, että Venäjän edustajien valtakirjoja ei ole tänä vuonna tarkastettu, koska he eivät ole niitä tarkastettavaksi esittäneet vaan ovat pidättäytyneet tämän vuoden osalta Euroopan neuvoston toiminnasta lukuun ottamatta ministerikomiteaa, johon Venäjä osallistuu. 

Olen ollut mukana niin pitkään, että muistan sen ajan, kun Venäjä oli niin sanottu kandidaatti eli jäsenmaaehdokas Euroopan neuvostolle. Siihen aikaan puhkesi Tšetšenian sota, ja silloin mietittiin kuumeisesti, mitä nyt sitten tehdään, koska tulevassa Euroopan neuvoston jäsenmaassa ei voi olla sotatila siinä vaiheessa ainakaan, kun liitytään neuvostoon. Mutta silloinkin päädyttiin siihen, että jatketaan neuvotteluja ja seurataan tilannetta, koska on helpompi vaikuttaa venäläisten toimintaan, Venäjän politiikkojen toimintaan, kun on keskusteluyhteys, dialogi auki. Tämä oli ihan viisas ratkaisu, koska sen jälkeen sitten sota loppui ja Venäjä on ollut Euroopan neuvoston jäsenenä. 

Itse lähden siitä, että me olemme mukana siinä Euroopan unionin rintamassa, joka liittyy näihin Ukrainan pakotteisiin, ja siitä seuraavat sitten nämä ratkaisut, jotka on tehty Venäjän valtuuskunnan eli Venäjän kansanedustajien valtakirjojen osalta. Sitten kaiken lisäksi, äänioikeuden menettämisen lisäksi, heiltä vielä täysistunnon äänestyksessä vietiin oikeus olla komiteoiden puheenjohtajana, ja tämä oli se viimeinen niitti sille, että venäläiset edustajat tekivät tämän ratkaisun, että eivät ole tällä kertaa mukana. 

Siellähän on nyt parhaillaan toiminnassa niin sanottu ad hoc -komitea, työryhmä, joka pohtii yleiskokouksen tulevaa roolia ja asemaa, ja siinä keskustellaan nimenomaan siitä, miten sääntöjä, käytäntöjä pitäisi muuttaa taikka kehittää parlamenttivaltuuskuntien valtakirjojen osalta. Tavoite tietysti on se, että pystyttäisiin ainakin luomaan dialogi — vaikka ei se jäsenyyteen sitten tulisikaan tässä vaiheessa, niin kuitenkin jatkuva dialogi Venäjän valtuuskunnan edustajien kanssa.  

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja oli kutsuttu viime vuonna, kun meillä oli tämä Etyjin 40-vuotisjuhlakokous, sen jälkeen heti välittömästi tilaisuuteen Moskovassa, jossa silloinen duuman puhemies meidät otti vastaan. Senkin kokouksen päätteeksi totesimme, [Puhemies koputtaa] että kyllä pidetään suoria yhteyksiä yllä. 

Arvoisa puhemies! Edustaja Parviainen nosti esiin tämän kunta- ja alueyhteistyön tärkeyden erityisesti nyt, kun tuo sote- ja maakuntauudistus sitten aikanaan tulee voimaan. Toinen asia, missä se on myöskin tärkeä, on alaikäiset turvapaikanhakijat. On arvioitu, että heitä on lähtenyt viime vuosien kriisien aikana peräti miljoona Eurooppaan, ja heistä on kateissa useita tuhansia, ellei peräti kymmeniätuhansia, kukaan ei oikein tiedä sitä lukua, ja itse asiassa ne, keiden kontolle se lankeaa, ovat sitten alue- ja paikalliset viranomaiset. Se yhteistyö on todella tärkeää.  

Sitten edustaja Mikkonen nosti esiin tämän Venäjä-yhteistyön tärkeyden. Tämä on todellakin ydinkysymys, sillä joissakin pöydissä on esitetty myöskin, pitäisikö Venäjä ja Turkki sulkea pois kokonaan tuolta Euroopan neuvostosta johtuen juuri näistä jäsenmaksuongelmista, jotta pystyttäisiin palaamaan näihin alkuperäisiin arvoihin, joita Euroopan neuvostolla on ollut. Mutta onneksi ne puheenvuorot ovat kuitenkin jääneet melko vähäisiksi, koska varmaan voimme kaikki jakaa kuitenkin sen käsityksen, että dialogin ylläpitäminen Venäjän kanssa on se kaikkein oleellisin asia. On kuitenkin niin vähän niitä erilaisia yhteistyömuotoja, mitä tällä hetkellä on ylläpidetty, että itse ainakin toimin niin, että pyrin pitämään yhteyttä ja pitämään yllä sitä, että Venäjä pidetään mukana siellä eikä sitä suinkaan ajeta pois. 

Arvoisa puhemies! Kiitän edustaja Anttilaa tästä hyvästä selvityksestä, joka kuvaa nimenomaan sitä, mitä Euroopan neuvostossa on Venäjän suhteen tehty ja keskusteltu. Ja olen aivan samaa mieltä kuin edustaja Kauma siitä, että nimenomaan tämä keskusteluyhteys pitää pitää. Se, että suljetaan pää pensaaseen, keskustellaan vain samanmielisten kanssa, ei yleensä asioita edesauta, vaan avoin dialogi ja sitä kautta myös niihin epäkohtiin puuttuminen, sen ymmärtämyksen lisääminen ovat myös omiaan parantamaan tilannetta. Mutta on hyvä, että asiasta on nyt joka tapauksessa keskusteltu, ja on hyvä, että Suomen valtuuskunta ajaa tätä keskusteluyhteyttä maiden välillä.