Arvoisa puhemies! Viime keväänä koko Suomi järkyttyi vanhusten asumispalveluiden vakavista puutteista. Ongelma ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan vanhusten asumispalveluihin, vaan myös mielenterveyskuntoutujien palveluissa on ongelmia. Viime vuosina isot terveysjätit ovat vallanneet markkinoita. Niillä on hallussaan jo noin 40 prosenttia yksiköistä ja yli puolet asiakaspaikoista.  

Tällä viikolla vietetään Mielenterveysviikkoa. Kun ihmisen mieli järkkyy, se on valtava tragedia, ja joskus kotona on mahdoton selviytyä.  

Arvoisa puhemies! Mielenterveyskuntoutujien asumispalvelut ovat kriisissä. Näiden apua tarvitsevien ihmisten asuminen on pahimmillaan säilömistä. Hallitus on sitoutunut korjaamaan hankintalain epäkohdat, jotta laadulliset kriteerit otetaan paremmin huomioon julkisissa tarjouskilpailuissa. Kysynkin vastaavalta ministeriltä: Miten voimme varmistaa, että voittoa ei aseteta laadun edelle? Miten mielenterveyskuntoutujille [Puhemies koputtaa] turvataan inhimillinen elämä?  

Arvoisa puhemies! Vastaan kaksiosaisesti:  

Ensinnäkin kysymyksen loppupuolelle sisältyvään konkreettiseen kysymykseen siitä, miten hyvä elämä taataan: Siihen on pakko sanoa, että tällä hetkellä on olemassa vakavia puutteita eikä näin aina käy. Se johtuu jo yksistään siitä, että mielenterveyskuntoutujilla pitäisi olla samanlainen mahdollisuus myöskin kotiin tuotaviin palveluihin, ja tältä osalta tämä laitospainotteisuus, joka on nähtävissä asumispalveluissa, ei ole kaikkien maiden tie. Meidän pitäisi pystyä käymään tästä myös keskustelua.  

Sitten kun puhutaan palveluasumisesta, on huomattava täälläkin, että markkina on keskittynyttä ja voitot ovat paikoin sellaisia, että arjen elämästä ei löydy mitään vastaavaa. Siksi on todettava, että myöskin täällä voitontavoittelun suitsiminen olisi paikallaan. [Paavo Arhinmäki: Hyvä!] Tältä osin iso kysymys on eduskunnallekin se, voitaisiinko tästä asiasta käydä enemmän keskustelua.