Arvoisa puhemies! Fake news on päivän sanayhdistelmä. Koko länsimainen tiedonvälitys on aikamoisessa kurimuksessa, jossa väärät tiedot ja tietoiset valheet ovat ottaneet tiedonvälityksessä ja ihmisten tajunnassa aika ison osan. Näitä käytetään myös politiikassa, myös vaalitaistelujen yhteydessä, niin kuin Yhdysvalloista olemme voineet nähdä. Kun kaikki muuttuu nopeasti vaihtuvaksi tajunnanvirraksi, uhkana on perinteisen länsimaisen laadukkaan journalismin häviäminen. Tämä riski koskee tietysti myös Suomea. Olemme jo nyt nähneet, miten mainoskehityksessä mainosrahat uhkaavat valua ulkomaille, ulkomaisille nettisaiteille, joilla uutisten laatuun, varmistukseen tai totuudellisuuteen ei kovin paljoa huomiota kiinnitetä. Siksi lainsäädäntöhankkeiden ja valtiovallan täytyisi olla erityisen valppaana. Siksi näiden tietoyhteiskuntakaarilakiesitysten sisällössä täytyisi olla erityinen huomio moniarvoisen, monipuolisen tiedonvälityksen turvaamisessa, jotta kansalaisilla on käytettävissään riippumatonta, eri lähteistä tulevaa tietoa.
Olemme aiemmin täällä puhuneet useaan kertaan Yleisradion asemasta. Eduskunta on hyvin yhtenäisenä rintamana — välillä pitkienkin keskustelujen jälkeen mutta lopputuloksena kuitenkin yhtenäisenä — asettunut puolustamaan kansallisen Yleisradio-yhtiön vahvaa asemaa ja toimintamahdollisuuksia. Tällä on ilman muuta merkitystä moniarvoisen kentän laadun turvaamisessa yhtenä viitekohtana, kun uutisten totuudellisuutta arvioidaan.
Edustaja Viitanen puhui tässä edellä myös kaupallisen uutistoiminnan tilanteesta, ja on todellakin niin, että on aihetta olla huolissaan myös siitä, mitä kaupallisella puolella tapahtuu ja erityisesti sähköisellä puolella ja televisiotoiminnassa. Tämä mainosten uusjako, tietysti myös talouden vaikeat vuodet, on johtamassa tilanteeseen, jossa uutistoiminta ylipäänsä uhkaa kärsiä. Se on kuitenkin toimintaa, jossa ajankohtaisuus ja tietojen varmistaminen vaativat resursseja. Helpoimmalla pääsee, jos tingitään näistä resursseista ja omasta uutistuotannosta.
Ministeri Berner teki erinomaisen tärkeän päätöksen, kun hän asetti aikaisemman Yleisradion asemaa pohtineen työryhmän, edustaja Satosen johtaman työryhmän, ehdotuksesta erillisen työryhmän katsomaan tätä kaupallisen televisiotoiminnan, uutistoiminnan, tulevaisuutta. Edustaja Hjallis Harkimo teki tässä tärkeää työtä, ja itsellänikin oli siihen mahdollisuus myötävaikuttaa. Tuossa työssä viime syksyn aikana hyvin huolella käytiin lävitse tätä uutiskentän muutosta, ja täytyy sanoa, että se on kyllä vavahduttavaa, kuinka nopeassa aikataulussa tämä kenttä muuttuu ja haastaa perinteisiä välineitä. Tämä koskee tietysti niin Yleisradiota kuin sitten myös kaupallista uutistoimintaa.
Tuossa Harkimon työryhmässä päädyttiin kuitenkin eräisiin ehdotuksiin, jotka koskevat sekä uutistoiminnan alustan kehittämismahdollisuuksia — siis mahdollisuuksia kehittää palveluja, jotka kohdistuisivat koko kaupalliseen kenttään, ja tähän liittyen erilaisen innovaatiotuen mahdollisuuksia — että sitten myös tukea sähköiselle ja television uutistoiminnalle, jolloin varmistetaan siirtymäajassa eri korkealaatuisten uutislähetysten jatkuminen Suomessa. Yhdyn edustaja Viitaseen siinä, että oli pettymys, että huolimatta siitä, että tämä työryhmä kuitenkin asetettiin koko parlamentaarisen eduskuntatyön mandaatilla — eli sen työryhmän työn, jota edustaja Satonen veti — ja se yksimielisesti oli sitä mieltä, että tähän pitäisi puuttua, ja vaikka olen ymmärtänyt niin, että täällä eduskunnassa vastustajia näille Harkimon työryhmän ehdotuksille ei juurikaan ole, ne eivät nyt näytä menevän eteenpäin. Nämä rahat ovat hyvin pieniä, joista tässä puhutaan, niillä ei ole valtiontaloudelle tai budjettitaloudelle merkitystä. Mutta on selvää, että tiedonvälityksen tulevaisuuden kannalta ne ovat erittäin merkittäviä. Monesti kun on puhuttu siitä, kuuluuko Yleisradiolle joitakin resursseja, ovatko ne pois kaupallisilta, niin on aihetta tässä todeta, että kyllä nämä laadulliset uutistoimitukset ja uutisvälineet tarvitsevat toinen toisiansa. Se, että olemme puhuneet Yleisradion puolesta, ei poista sitä, että me tarvitsemme myös kaupallista tv-uutistoimintaa ja sillä on oma tärkeä merkityksensä tämän moniarvoisen viestinnän kokonaiskentässä.
Tässä on suuri riski, että kurki kuolee ennen kuin tämä suo sulaa. Sen takia kyllä kiirehtisin hallitukselta tämän tilanteen arviointia, ja myös minä peräänkuuluttaisin ministeri Berneriltä, joka periaatteessa, tiedän, on tähän asennoitunut myönteisesti, selvitystä eduskunnalle siitä, minkä takia nämä ehdotukset eivät nyt näytä ensi vuoden budjetissa menevän eteenpäin ja onko ministerillä arvioita siitä — jos tämä lykkääntyy — käykö niin, että aika loppuu kesken ja näillä tulevilla hankkeilla ei sitten paljon käyttöä ole, jos uutistoimintaa ryhdytään ajamaan kaupallisella puolella alas. Joten toivoisin, että eduskunta voisi kokonaisuudessaan saada selvityksen, missä tässä kuljetaan, ja huomioidaan tämä laaja parlamentaarinen työ.
Haluan kiittää edustaja Turusta, joka oli tässä jälkimmäisessä työryhmässä, joka kesäkuussa sai työnsä valmiiksi. Sehän käsitteli nimenomaisesti Yleisradion toimintaa, yleisradioveron tulevaisuutta ja myös Yleisradion rahoitusta ja päätyi siihen, että yleisradioindeksin mukaiset korotukset Yleisradion toimintamahdollisuuksiin toteutetaan vuoden 2019 budjetin yhteydessä. Se oli arvokas esimerkki siitä, että keskustelun kautta voimme löytää yhteisiä käsityksiä.