Arvoisa puhemies, ärade talman! Heti aluksi on sanottava, että kyllä nyt on erikoinen selonteko. Kovasti yritetään selvittää asioita, mutta oikein mistään ei tule selkoa.
Nato-jäsenyys on Suomen turvallisuuden ytimessä, mutta salamyhkäisyys siitä, mitä jäsenyys esimerkiksi tuhansille suomalaisille reserviläisille merkitsee, ei auta asiaa vaan vaikeuttaa sitä. Kysymys kuuluu, miten Suomen osuus Naton nopean toiminnan joukoissa hoidetaan.
Vaikutuksista pitää alkaa puhua paljon avoimemmin. Muuten käy niin kuin puolustusministeri Häkkäsen reserviläisiä koskevan lehtilausunnon kanssa. Tarkoitus oli varmasti hyvä, mutta lopputulos oli täysi pannukakku.
Selonteossa kerrotaan, että Suomi lähettää tänä keväänä kahdeksan Hornetia Romaniaan ilmavalvontaan ja yhden laivan Itämerelle miinantorjuntaan, ja hyvä niin. Romaniaan lähtee noin 100 henkilöä. He ovat kaikki kantahenkilökuntaa. Miinantorjuntaan aluksella osallistuu enintään 40 henkilöä. Selonteon mukaan se toteutetaan aluksen pysyvällä kantahenkilöstöllä sekä erikseen reservistä palkattavilla sopimussotilailla. Varusmiesten käyttö ei ole harjoituksissa mahdollista. Tämä ”reservistä palkatut sopimussotilaat” on koko selonteon tärkein lause. Siihen olisi pitänyt keskittyä ja kertoa suomalaisille, miten tämä aiotaan ratkaista.
Arvoisa puhemies, ärade talman! Kun kyse on Naton nopean toiminnan joukkojen kokoamisesta, sotilaita tarvitaan aivan eri määrä kuin nyt keväällä. Suomen kohdalla se tarkoittaa 4 000—5 000:ta taistelijaa, ja valmiuden pitää olla korkealla tasolla. Miten se kaikki hoidetaan, ja minkälaisia lakimuutoksia ja reserviläisten kanssa tehtäviä sopimuksia tämä kaikki vaatii? Tästä on puhuttu aivan liian vähän. On hyvä muistaa, että Nato on sotilasliitto. Kun käsky käy, silloin mennään.
Naton taistelujoukoista tehtiin päätös Madridissa vuonna 22. Se koskee myös Suomea. Naton tavoite on koota 100 000 sotilaan taistelujoukko kymmenessä päivässä. Silloin ei ole enää aikaa kysellä vapaaehtoisia.
Nato-jäsenyyteen liittyen on puhuttu liian paljon pelkistä hyödyistä Suomelle. Jäsenyys velvoittaa moniin uusiin vastuisiin, jotka tulevat vaatimaan sekä rahaa että lainsäädäntöä. Tästä puolesta on käyty aivan liian vähän keskustelua. Viimeistään nyt on suomalaisten ymmärrettävä, ettei Nato ole mikään noutopöytä, josta käydään noukkimassa lautaselle vain mieluisat herkut. On oikeuksia, mutta on myös velvollisuuksia. Kysymys kuuluu, löytyykö Suomen reserviläisiin perustuvasta armeijasta tällaista valmiutta vai miten se aiotaan järjestää. Varusmiehiä tämä ilmeisesti ei tule koskemaan.
Paljonko valmiusjoukoille maksetaan? Missä heidät koulutetaan? Miten korvaukset hoituvat, jos suomalainen sotilas kaatuu ulkomailla? Puolustusvoimat varmasti on valmistelemassa tätä, mutta kyllä tästä pitää käydä myös julkista keskustelua. Sotasalaisuudesta ei voi olla kyse, kun se koskee tuhansia suomalaisia reserviläisiä. Tämä on erittäin iso muutos. Ammattisotilaiden palkoista saatiin sopimus vuoden väännön jälkeen. Nyt on niiden reserviläisten vuoro, jotka aiotaan koota Naton nopean toiminnan joukoksi. Tällaisella joukolla olisi käyttöä varmasti myös itärajalla, jos hybridivaikuttaminen kovenee.
Arvoisa puhemies, ärade talman! Keskustelu Nato-Suomen turvallisuudesta kaipaa paljon lisää avoimuutta. Olisi keskusteltava paljon enemmän siitä, millainen Nato-maa Suomi haluaa olla ja mitä kaikkea tällainen liittolaisuus Yhdysvaltojen kanssa tarkoittaa.
Suomen on pikkuhiljaa alettava tajuta, että olemme Naton täysjäsen, Yhdysvaltojen läheinen liittolainen, eli emme enää ole rähmällämme itään. Suomen kokonaisturvallisuudessa on kysymys Lapin, itärajan, pääkaupunkiseudun ja koko Itämeren rannikkoseudun puolustamisesta. Tässä ovat tärkeässä roolissa myös Naton tulevat taistelujoukot.
Lopuksi haluan vielä painottaa: tilanne on vakava, ja Suomen eduskunta päättää asioista, eli se tarvitsee suunnitelmat ja rahoituksen. Nyt meillä ei ole kuin tyhjä raportti, joka ei kerro mitään. — Kiitos. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Otetaan tässä ministeri Häkkäsen vastauspuheenvuoro ensiksi, kolme minuuttia, ja sen jälkeen debatti. [Timo Heinonen: Kiitos!]