Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys vakuutusyhtiölaiksi päivittää vakuutusyhtiöitä koskevaa lakia uuden osakeyhtiölain mukaiseksi. Lisäksi se sisältää monia uudistuksia. Lakiin on lisätty muun muassa henkivakuutuksen lisävalvontaa koskevia säännöksiä. Lisäksi henkivakuutuksessa käytettävän kohtuusperiaatteen soveltamisen läpinäkyvyyttä lisätään. On syytä kysyä, pitääkö vakuutusyhtiöitä koskevassa lainsäädännössä toistaa tarkasti sitä, mikä jo sisältyy osakeyhtiölakiin.

Lakiesitykseen sisältyy myös sosiaali- ja terveysministeriön ja Vakuutusvalvontaviraston välisten valtasuhteiden muuttaminen. Vakuutusyhtiöiden toimilupa-asiat siirtyvät sosiaali- ja terveysministeriöstä Vakuusvalvontavirastolle, joka myöhemmin muutetaan Finanssivalvonnaksi. Sen sijaan työeläkeyhtiöiden osalta toimilupa-asioiden käsittely säilyy edelleen valtioneuvostolla, mikä onkin ymmärrettävää eläkejärjestelmän tärkeyden takia. Kilpailuviraston ja Vakuusvalvontaviraston toimivaltasuhteet muuttuisivat siten, että Vakuusvalvontavirasto ei enää valvo henki- ja vahinkovakuutusyhtiöiden yksityisjärjestelyjen vaikutuksia keskinäiseen kilpailuun. Vastaisuudessa kilpailuoikeudelliset kysymykset kuuluvat yksinomaan Kilpailuviraston toimintaan. Pidän tätäkin muutosta oikeaan osuneena. Kiitos hallitukselle hyvästä lain valmistelusta.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Laxellissa on ihan selvästi ministeriainesta. Hän todella, niin kuin valmisteleva ministeri, esitteli 514 sivua käsittävän hallituksen esityskokonaisuuden. Tässähän on monta sataa pykälää ja monta eri lakia, jotka ovat juuri sillä tavalla kootut kuin ed. Laxell tässä esitteli.

Tämä on semmoinen sympatiapuheenvuoro nyt, arvoisa puhemies. Tunnen rajatonta osanottoa talousvaliokunnan ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajia kohtaan, kun olen joutunut joskus liikennevaliokunnan puheenjohtajana vetämään viestintämarkkinalainsäädännön vastaavanlaisen uudistuksen, satoja pykäliä, joissa oli lukemattomia vaihtoehtoja, elikkä tässä paketissa niitä potentiaalisia vaihtoehtoja on pilvin pimein. Myöskin tässä on kysymys niin sanotusta luottamuksesta mitä suurimmassa määrin, koska kansahan maksaa turvallisuudesta ennakkoon ja luottaa siihen, että sitten se turva tulee, kun sitä turvaa tarvitaan. Siinä voi myöskin epäonnistua, niin kuin olemme huomanneet 90-luvun tapahtumista. Tässä suhteessa vastuu on rajattoman suuri.