4) Hallituksen esitys laeiksi valmisteverotuslain sekä alkoholi-
ja alkoholijuomaverosta annetun lain muuttamisesta
Olavi Ala-Nissilä /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on hallituksen
esitys laiksi valmisteverotuslain sekä alkoholi- ja alkoholijuomaverosta
annetun lain muuttamisesta. Tämä lakihan on ennen
antamistaan paljon herättänyt keskustelua. Yleisesti
ottaen voi todeta valiokuntakäsittelyn jälkeen,
että hallitus on esityksessään ehkä löytänyt
hyvin kirkon keskelle kylää. Tämä on
pienin alennus verotuksessa, jolla voidaan tilastoimattoman alkoholin
tuontia hillitä kaikkine lieveilmiöineen, ja toisaalta
otetaan huomioon alkoholinkäytön kasvun monet
haittatekijät.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan Euroopan yhteisön
kanssa sovitun poikkeuksen päättymisen johdosta
poistettavaksi matkustajien toisesta jäsenvaltiosta mukanaan
tuomien alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden määrälliset
rajoitukset. Samalla siirryttäisiin noudattamaan sisämarkkinoiden
yleisiä periaatteita, joiden mukaan yksityishenkilö saa
tuoda Suomeen toisesta jäsenvaltiosta valmisteveron sisältämällä hinnalla
hankkimiaan tuotteita joutumatta täällä maksamaan niistä uudelleen
veroa edellyttäen, että hän tuo tuotteet
mukanaan ja että tuotteet tulevat hänen henkilökohtaiseen
käyttöönsä. Valmisteverotuksen
eräitä säännöksiä veroilmoituksen
antamisesta ja veron maksuvelvollisuuden syntymisen ajankohdasta
myöskin tässä tarkennettaisiin.
Lisäksi alkoholiveroa ehdotetaan alennettavaksi keskimäärin
33 prosentilla tavoitteena sopeuttaa kuluttajahinnat tasolle, jolla
kansalaisilla ei olisi suurta kannustinta hankkia alkoholia ulkomailta.
Veronalennus alentaisi kuluttajahintoja keskimäärin
22 prosentilla. Väkevien alkoholijuomien veroa ehdotetaan
alennettavaksi eniten. Eräiden alkoholiryhmien määritelmiä tarkistettaisiin
yhteisön oikeuden mukaisiksi. Tupakkatuotteiden verotukseen
ei ehdoteta muutoksia.
Valmisteverotuslakiin ehdotettujen muutosten tarkoituksena on
poistaa ne alkoholi- ja tupakkatuotteisiin liittyvät määrälliset
rajoitukset, joita Suomi on saanut ja saa vielä soveltaa
erityissääntelyn turvin tämän
vuoden loppuun. Ensi vuoden alusta on tarkoitus siirtyä noudattamaan sisämarkkinoita
koskevia yleisiä periaatteita matkustajatuomisten valmisteverotuksessa.
Tätä tarkoittavat muutokset ovat väistämättömiä,
eikä valiokunnalla ole ehdotettuihin säännöksiin
huomautettavaa.
Valiokunta kuitenkin pitää tärkeänä,
että uusien sisämarkkinasäännösten
soveltamisesta ja tulkinnasta tiedotettaisiin mahdollisimman tehokkaasti
ja ennakoivasti, ennen kuin epäterveet ilmiöt
pääsevät juurtumaan matkustuskäytäntöön. Tärkeää on
siten esimerkiksi selventää lain verovapaudelle
asettamia ehtoja siitä, että toisesta jäsenvaltiosta
verollisina hankitut tuotteet tulevat matkustajan omaan käyttöön
ja että matkustaja tuo tuotteet itse mukanaan. Merkityksellisiä voivat
olla jopa yksittäisten seikkojen esille nosto, kuten esimerkiksi
se, että matkustajatuomisten erillinen kuljetus bussia
seuraavassa rekassa ei täytä lain verovapaudelle
asettamia ehtoja.
Hallituksen esityksen toisena tavoitteena määrällisten
rajoitusten poistamisen lisäksi on ottaa huomioon EU:n
laajentuminen ensi vuoden toukokuun alussa.
Kuten totesinkin jo, suurimmat veronalennukset esitetään
kohdennettaviksi niihin tuoteryhmiin, joiden vähittäismyyntihintojen
erot ovat suurimmat ja joissa matkustajatuonti on helpointa. Käytännössä tämä merkitsee
sitä, että veronalennus on suurin, 44 prosenttia,
väkevissä alkoholijuomissa. Välituotteiden
verotasoa esitetään alennettavaksi 40, viinien
10 ja oluen verotasoa 32 prosenttia. Kaikkein miedoimpien alkoholijuomien
verotus säilyisi nykyisellään, jotta juomien
hinnat eivät muodostuisi virvoitusjuomien hintoja edullisemmiksi.
Ehdotus säilyttäisi alkoholiverotuksen nykyrakenteen
siltä osin, että vero olisi edelleen korkein väkevissä juomissa
ja alhaisin viineissä. Eri alkoholijuomien verotasojen
suhteelliset erot kuitenkin pienenisivät nykyisestä.
Arvoisa puhemies! Pääosa valiokunnan kuulemista
asiantuntijoista on joko kannattanut hallituksen esitystä tai
katsonut, että erityisesti olueeseen kohdistuvan veronalennuksen
pitäisi olla esitettyä suurempi kotimarkkinoiden
kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Useimmat valiokunnan
kuulemat alkoholitutkimusta edustavat asiantuntijat ovat olleet
tyytyväisiä hallituksen esitykseen. Esitys on
heidän mielestään tarkka ja huolellinen ja
siinä on otettu huomioon ratkaisun teon kannalta olennaiset
tekijät. He ovat todenneet lisäksi, että vaikka
alkoholinkulutuksessa tapahtuvia muutoksia on vaikea arvioida, hallituksen
esitystä parempia ennusteita ei voida esittää.
Päivittäistavarakauppaa, panimoteollisuutta
ja muuta alkoholin valmistukseen ja myyntiin liittyvää elinkeinoelämää edustavien
asiantuntijoiden mielestä alkoholi- ja alkoholijuomaverojen alennus
on välttämätön, jotta alan yleiset
toimintaedellytykset säilyisivät. Useat tahot
pitivät esitettyjä alennuksia kuitenkin riittämättöminä,
jotta niillä voitaisiin estää etupäässä Viroon
suuntautuva niin sanottu viinaralli. Viron tuonnin arvioidaan vähintään
viisinkertaistuvan nykyisestään. Käsityksen
tueksi on esitetty Englannin ja Ranskan, Ruotsin ja Tanskan sekä Tanskan
ja Saksan välisillä rajoilla tapahtuva mittava
ostosmatkailu, vaikka näillä rajoilla alkoholin
hintaerot ovat pienempiä kuin Suomen ja Viron välillä.
Valiokunnassa on nostettu esille myös oluen pienpanimoiden
asema. Oluelle esitetty veronalennus, 32 prosenttia, kaventaisi
näiden pienpanimoiden saamaa veroetua ja kasvattaisi siten
hintaeroja isojen panimoiden tuotteisiin nähden. Tämä saattaa
toiminnan kannattavuuden kyseenalaiseksi, koska erityisoluiden valmistuskustannukset
ovat yli nelinkertaiset suurpanimoihin verrattuna. Tuotanto on työvaltaista, ja
ala työllistää tällä hetkellä toistasataa
ihmistä, ehkä 150 henkilöä.
Pienpanimoiden poistuma viime vuosina on ollut kaksi kolme panimoa
vuodessa. Syynä toiminnan lopettamiseen on ollut ennen
kaikkea toiminnan kannattamattomuus. Jotta toimintaedellytykset
voitaisiin turvata, asiantuntijakuulemisessa on ehdotettu, että pienpanimoiden
tuottamalle oluelle myönnettävää veronalennusta
suurennettaisiin. Samalla veroasteikko tulisi muuttaa progressiiviseksi
ja pienpanimoiden tuotantoraja nostaa 10 miljoonaan litraan olutta
kalenterivuodessa.
Valiokunta on kuullut laajasti myös eri järjestöjä.
Myös näissä puheenvuoroissa on pidetty
verotason alentamista oikeana ratkaisuna. Sen on katsottu hillitsevän
matkustajatuonnista johtuvaa veropohjan menetystä, pimeiden
markkinoiden kasvua ja sen kielteisiä lisävaikutuksia.
Esityksen on katsottu myös hillitsevän inflaatiota
ja tukevan kotitalouksien ostovoimaa.
Valiokunta on katsonut saamiensa selvitysten perusteella, että uhkakuvat
ovat suuremmat ja vaikeammin voitettavissa silloin, jos verotasoa
ei sopeuteta. Syntyvät ongelmat voivat olla sellaisia,
ettei niitä ehkä voida kitkeä pois koskaan. Valiokunta
pitää erityisen huonona harmaan talouden laajentumista
sen kaikkine kielteisine seurannaisilmiöineen. Lisäksi
riski veropohjan, alkoholiliitännäisen teollisuuden
työpaikkojen ja mahdollisesti kotimaisen panimoalan menettämisestä on
olemassa. Eräillä suomalaisilla panimoyrityksillä on
jo tällä hetkellä panimot Baltiassa sikäläistä kulutusta
varten. Tuotannon siirto Suomesta Baltiaan vaatii valiokunnan kuulemien
asiantuntijoiden mukaan aikaa vain puolesta vuodesta vuoteen.
Edellä olevien uhkakuvien rinnalla on arvioitava kulutuksesta
aiheutuvia haittoja. Alkoholinkulutuksen on arvioitu kasvavan joka
tapauksessa, olipa ratkaisu verokysymyksessä mikä tahansa.
Veroratkaisulla on enintään vaikutusta siihen,
minkä kulutuksen arvioidaan kasvavan, tilastoidun vai tilastoimattoman.
Tämä koskee valiokunnan käsityksen mukaan
myös väkeviä juomia.
Valiokunnassakin on tullut esille toinen linja, tämä Ruotsin
linja, jossa veroa ei alenneta. Tiedot sen linjan onnistumisesta
eivät ole hyviä.
Valiokunta puoltaa kaikilla näillä perusteilla hallituksen
esitystä. Valiokunta yhtyy myös siihen näkemykseen,
että kysymys on laaja-alaisista, koko kansantalouteen ja
ihmisten hyvinvointiin liittyvästä ratkaisusta.
Valiokunta, kuten sanoin, lisäksi ehdottaa, että pienpanimoiden
veronhuojennusta tarkistetaan.
Koska hallituksen esitys muodostaa huolellisesti valmistellun
kokonaisuuden, jonka osat on suhteutettu toisiinsa alussa mainittujen
tavoitteiden saavuttamiseksi, valiokunta on katsonut, ettei oluelle
ja siidereille esitettyä verotasoa ole aihetta muuttaa
tässä vaiheessa, joskin siitä keskustelua
merkittävästi käytiin.
Yhteenvetona voi siis todeta, että tässä on
valittu se pienin veronalennus, jolla voidaan kielteisiä tilastoimattoman
viinantuonnin määriä ja haittoja hillitä ja
toisaalta ottaa huomioon kuitenkin alkoholinkäytön
monet haittavaikutukset.
Alkoholilain muuttamiseen sisältyy kolme vastalausetta.
Vasemmistoliiton vastalauseessa ehdotetaan väkeviin juomiin
pienempää veronalennusta, koska heidän
mielestään tällä tavalla kyetään
hillitsemään kulutuksen lisääntymistä niiden
joukossa, jotka hankkivat juomansa kotimaasta. Vihreät
puolestaan ehdottavat alkoholiveron määräytymisperusteisiin
muutosta siten, että mietojen alkoholijuomien osalta veroja alennetaan
valiokunnan mietinnön mukaisesti, mutta väkevien
alkoholiveroa ei muuteta nykyisestä. Kristillisdemokraatit
puolestaan säilyttäisivät nykyisen tasoisen
alkoholiverotuksen.
Arvoisa puhemies! Valiokunnan käsityksen mukaan valmisteverolain
sekä alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain muuttamiseen
on esitetty selkeät perustelut ja se tässä tilanteessa muodostaa
hyvän kokonaisuuden.
Arto Bryggare /sd:
Arvoisa puhemies! Kävin Virossa syksyn alkupuolella.
Palatessani takaisin Helsinkiin tapasin siinä tullijonossa
Kajaanista saakka Tallinnaan matkustaneen suomalaisen seniorikansalaisen.
Kävely oli hänelle vaikeaa. Kävelykeppi
piti olla liikkumisen jouduttamiseksi. Matkatavaroita Tallinnaan
mennessä hänellä ei suuremmin ollut,
mutta takaisin tullessa oli sitten se niin sanottu lakisääteinen
kärry mukana. Meno oli työlästä,
kynnyksiä riitti. Suuren olut- ja muun viinamäärän
rahtaamiseen tarvittiin allekirjoittaneen apua, mutta sisulla ja
sydämellä hänkin kärrynsä varmasti
loppujen lopuksi Kajaaniin sitten vei. Uskokaa tai älkää,
hän ei varmasti ollut ainut siinä laivassa oleva
kaljankuskaaja.
Suomalaisten ristiretket milloin mihinkin ilmansuuntaan viinanhimo
silmissä ovat jo kansantarujen luokkaa. Alkoholin rahtaamisesta
on tullut urheilua suurempi kansanhuvi, joillekin jopa suuri velvollisuus.
Tämän on loputtava!
Hallituksen esitys valmisteverotuslain sekä alkoholi-
ja alkoholijuomaverosta annetun lain muuttamisesta on tehty pakon
sanelemana. Jos täällä joku muuta väittää,
väistää totuuden. Olemme tilanteessa,
jonka olemme kyllä tienneet kauan. Viron tullessa EU-jäseneksi
alkuperäinen, yhdeksän vuotta sitten syntynyt
poikkeuksellinen tilanne on jopa kärjistynyt entisestään.
Silloinhan emme tienneet, että Viron jäsenyys
etenee näin nopeasti. Jos tässä tilanteessa katselisimme
asioita sivusta, syyllistyisimme suureen välinpitämättömyyteen
koko tulevan valitettavan ongelman suhteen, mahdollisen sellaisen.
Puutun lyhyesti muutamaan ydinkohtaan, sillä valiokunnan
puheenjohtaja täällä hyvin ansiokkaasti
kertoi sisällön koko esityksestä. Sen vaan
mainitsen, että valiokunnan vieraana ei ollut yhtäkään
asiantuntijaa, joka olisi tullut siihen lopputulokseen, että mitään
ei kannata tehdä. Itse asiassa vain tohtori Salaspuro — erinomainen asiantuntija
päihdepuolella — toivoi tai näki, että kannattaisi
odottaa vuoden 2005 vaihteeseen, katsoa, mitä tapahtuu,
ja sitten toimia. Valitettavasti on niin, mikä meille myös
kerrottiin, että jos tilanne lähtee liikkeelle
voimakkaana, sitä on sitten huomattavasti vaikeampi pysäyttää kuin silloin,
kun on ennalta ehkäisevä jarru.
Valiokunnan mietinnöstä ilmenevät
ne lähtökohdat, joiden pohjalta asiaa on tutkittu.
Taustalla on tietysti paine vapaasta tavaran liikkumisesta EU-tasolla.
Suomen nykyisellä verotasolla myöskään
ei voi estää valtavien alkoholimäärien maahan
rahtaamista ilman toimenpiteitä. Taloudelliset vaikutukset
ovat tässä tilanteessa merkittävät,
mutta niin ovat myös sosiaaliset ongelmat. Meidän
on arvioitava tätä asiaa molemmilta suunnilta.
Hallitus esittää alkoholijuomien alennusta
painottuen nimenomaan tänne kovempaan päähän. Alkoholipoliittisesti
tietysti tässä on suuria riskejä, mutta
myös mahdollisuuksia. Oluen veronalennus jää huomattavasti
pienemmäksi, jota seikkaa on myös syytä arvioida
tarkasti, sillä kovan viinan veronalennuksen takana varmasti
on riski mustista ja harmaista markkinoista. Me tiedämme
Viron tilanteen tällä hetkellä. On parempi,
että viinanmyynti Suomessa siirtyy valvottuihin olosuhteisiin
ja valvottaviin jakelupisteisiin, siis ravintoloihin ja Alkoon,
kuin erinäisille toreille. Se vasta kansantaloudellinen
riski olisi. Samalla on tietysti muistettava ne valtavat verojen
mahdolliset menetykset. Muitakin esimerkkejä löytyy
varmasti.
Itse näen ongelmallisena oluen ja viinan erilaisen
verokohtelun. Voi käydä nimittäin niin,
että riittämätön oluen hinnanalennus
vie matkaajat, siis olutmatkaajat, Viroon, ja sitten kun siellä Virossa
ollaan, rahdataan oluen mukana sitä Koskenkorvaa laatikoittain.
Hallituksen esityksen takana on varmasti paljon hyviä arvioita,
mutta todellisen tilanteen näemme vasta ensi kesänä.
Jos käy ilmi, että näilläkään
alennuksilla kansan viinamatkailu ei tokene, on hallituksen arvioitava asiaa
todella nopeasti uudelleen vuoden kuluttua ja ryhdyttävä nopeasti
tarvittaviin toimenpiteisiin asian johdosta.
On tietenkin kova riski ohjata kulutusta kovempiin viinoihin,
jota seikkaa täällä on varmasti jo lähetekeskustelun
aikana useaan kertaan pohdittu. Minä en kuitenkaan usko
Suomessa tapahtuneen kulutuskäyttäytymisen muutoksen muuttuvan.
Näin ollen nämä veromuutokset eivät
todennäköisesti muuta tätä tapahtumaa
eli siis sitä, että kansalaiset juovat tällä hetkellä mietoja
juomia: olutta, siidereitä, viinejä, huomattavasti
enemmän kuin kovaa alkoholia. Toki kaikki on vaarallista
liikaa juotuna. On muistettava, että jakelukanavat vaikuttavat
nekin valintoihin. Viinaa saa edelleenkin vain ravintoloista ja
Alkosta, onneksi.
Alkoholin haitoista on puhuttu tämän lakiesityksen
yhteydessä myös kiitettävästi.
Viinahan on ylensyönnin ja tupakan ohella suomalaisten kovimpia
murhaajia. Ministeriö on ryhtynyt nyt jo toimenpiteisiin
yhdessä muun muassa kolmannen sektorin kanssa, jotta ensi
kesästä ei tulisi pelätyn kaltaista kuoleman
kesää, mutta sosiaali- ja terveysministeriön
toimenpiteet eivät varmasti riitä. Kaikki toimijat
ja toimenpiteet on punnittava tarkoin. Niitä on tehtävä.
Mainitsen nyt kaksi, jotka mielestäni ovat tärkeitä.
Hinnan ohella nimittäin, niin kuin sanoin, alkoholin jakelu
on merkittävä tekijä alkoholinkulutusta
tutkittaessa ja tarkasteltaessa. Kaikki muistavat, mitä muun
muassa tapahtui silloin, kun keskiolut siirtyi ruokakauppoihin.
Kulutushan moninkertaistui. Tuotevalvontakeskuksen on entistä tarkemmin
katsottava ne paikat, joissa alkoholia voidaan myydä ja
anniskella. Viranomaisten on ryhdyttävä nopeasti
toimenpiteisiin mahdollisten rikkomusten tapahtuessa. Tässä erityisesti
katseeni kohdistuu pieniin vähittäismyyntipisteisiin,
joihinkin kioskeihin, koska yleisesti valitettavasti täällä Pääkaupunkiseudulla
on tiedossa, että joissakin niistä alkoholia myydään
surutta esimerkiksi alaikäisille. Sanktioiden pitää olla
sellaiset, että ne estävät riittävän tehokkaasti
ja nopeasti laittoman myynnin.
Alko Oy:llä on Suomessa monopoli kovemman viinan vähittäismyynnissä.
Sen tehtäviä on arvioitu asetuksessa alkoholiyhtiön
toiminnasta: 1 §:n mukaan "alkoholiyhtiön tehtävänä on
harjoittaa alkoholijuomien vähittäismyyntiä siten, että tavoitteena
on alkoholin kulutuksen aiheuttamien haittojen ehkäiseminen".
Alko ei siis voi olla vain viiniviikkoja järjestävä kauppa.
Sillä on siis monopolinsa aiheuttamia tai vaatimia tehtäviä.
Minulle ei aina ole ollut aivan selvää, miten Alko
itse kokee omat tehtävänsä. Nyt erityisesti tässä tilanteessa,
hyvät edustajat, toivon, että arvon Alko Oy:n
hallintoneuvoston jäsenet — täälläkin
heitä istuu — ryhtyvät tilanteen edellyttämiin
toimiin. Alkon on oltava uskottava omassa toiminnassaan. Se edellyttää painotuksia
myös haittojen ehkäisyyn asetuksen edellyttämällä tavalla.
Ilman alkoholipoliittista funktiota Alkon olemassaololle ei
nimittäin löydy suuremmin perusteita. Maailmallahan
on ollut esimerkkejä niin sanotuista lisenssimyymälöistä,
joissa viinaa voidaan myydä ihan normaalikaupan malliin. Tätä minä en
halua. Onhan myös olemassa se päivittäistavarakauppojen
ikuinen marmatus viinien saamisesta kauppojen hyllyille, ja se sotii voimakkaasti
alkoholinkulutuksen kasvun ongelmien hoitoa vastaan erityisesti
tässä tilanteessa. Toivon, että koska
hintaongelmat ovat ilmeiset, me emme nyt ryntää lisäämään
alkoholin jakeluteitä.
Kysyn vielä, voisiko ensi kesänä edes
joku niin sanottu maakuntajuhla tai paikkakuntarieha perustua johonkin
muuhunkin kuin kaljatelttaan, irtolakritsaan ja makkarakojuun, tai
urheilutapahtuma.
Arvoisat kansanedustajat! Kunnille tämä ensi kesän
muutos on myös kova haaste. Erityisesti Helsingin seudun
tilanne on johtuen Tallinnan läheisyydestä erittäin
kriittinen. Helsingin sosiaali- ja terveystoimi painiskelee jo nyt
kasvavien päihdeongelmien keskellä. Hallituksen
on seurattava tätäkin kehitystä tarkkana,
kun vielä tiedetään, että tällä hetkellä hiv-positiivisten
määrä Viron seudulla on hälyttävä,
Suomessahan epidemia onnistuttiin muutama vuosi sitten rauhoittamaan,
mutta nyt siis uhkaa myös hiv-vaara. Helsingin seutua ei
voi tässäkään asiassa jättää yksin.
Arvoisa puhemies! Me emme pysty löytämään
tässä salissa sellaista valtionosuusjärjestelmää myöskään,
joka pystyy korvaamaan Helsingin kokoisen kaupungin erityisongelmat.
En malta olla tässäkään puheessa
mainitsematta siitä, että hallituksella pitää olla
suurta viisautta kuntien valtionosuusuudistusta pohdittaessa, miten
se toimii muun muassa yhteisöveron osalta.
Täällä valiokunnan puheenjohtaja
mainitsi pienpanimoasioista. En siihen puutu, ja tupakkapuolella
tilanne on se, mikä se on.
On selvää, että olisi eurooppalaisten
kuluttajien etu, että alkoholiveroja laajemmin pohdittaessa
ymmärrettäisiin alkoholin ihmiselle tuomat ongelmat.
Tämä ei vain tunnu olevan millekään maalle
helppo ongelma, mutta kun katsoo niitä terveysongelmia,
jotka tällä hetkellä alkoholi aiheuttaa
maailmanlaajuisesti, toivoisi, että alkoholikeskustelu
siirtyisi muuhunkin kuin puhumiseen tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta.
Suomen on kaikilla kansainvälisillä estradeilla
pyrittävä siihen, että alkoholiverotusta
nostetaan kansainvälisesti niin, että tällaista
tilannetta, joka nyt on syntymässä, ei synny.
Meidän edessämme on valitettavasti harmaa tulevaisuus.
Täällä esitetyt erilaiset ja tulevat
esitykset siitä, kuinka paljon kovan alkoholin hintaa pitäisi
alentaa, enemmän vai vähän, ovat kaikki
olettamuksia. Väitän, että hallituksen
tekemä esitys on hyvä arvaus siitä, mihin
suuntaan pitää mennä, mutta valitettavasti
sekin on arvaus. Meidän on erittäin tarkasti ensi
kesän ja syksyn aikana katsottava, mitä tapahtuu,
ja toimittava sen mukaan. Kysymys on erityisesti sosiaalipoliittisesta
ongelmasta, mutta myöskin verotulojen saannista. Toivon,
että tämä esitys menee niillä pienillä korjauksilla,
joita valiokunnassa tehtiin, läpi ja hallitus on tarkkana
niistä seurauksista, joita mahdollisesti sitten jatkossa
aiheutuu.
Ed. Valto Koski merkitään
läsnä olevaksi.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Tässä on nyt kuunnellut kahta hallituspuolueen edustajaa,
ja niin hallitus kuin valiokunnan enemmistökin näyttävät
täysin kylmästi valinneen sen linjan, että talous
ja — tämä on ed. Ala-Nissilän
termi — "kotimainen kilpailukyky" menee kaiken muun edelle.
Eli tässä on unohdettu täysin nämä sosiaaliset
ja terveydelliset haitat, jotka tämä ratkaisu
aiheuttaa. Ihan tästä hallituksen esityksestä aivan
suoraan luettuna hallitus jo on arvioinut Sosiaali- ja terveysvaikutukset -otsikon
alla, että tämän ratkaisun seurauksena
"alkoholiehtoisten kuolemien voidaan olettaa lisääntyvän
nykyisestä noin 3 000:sta noin 3 600 kuolemaan vuonna 2005.
- - Alkoholin suurkuluttajia on tällä hetkellä maassamme
noin 400 000. - - Valtaosa suurkuluttajista on keski-ikäisiä miehiä.
- - ehdotettavien muutosten seurauksena - - alkoholin suurkuluttajien
määrä kasvaisi noin 50 prosenttia, noin
600 000 henkilöön. Kun suurkuluttajat
aiheuttavat suuren määrän onnettomuuksista,
väkivaltatapauksista ja terveyshaitoista, voidaan olettaa,
että tällaisten tapausten määrä kasvaisi
myös merkittävästi".
Minusta on aivan uskomatonta, että valiokunta ei puuttunut
tähän, koska muun muassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan
mietinnössä kyllä näitä haittoja
alleviivattiin, ja toivon, että tässä salissa tähän
valiokunnan esitykseen tulee muutos.
Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Lapintie ei nyt tainnut aivan kuunnella
tai sitten kuulla näitä äskeisiä puheenvuoroja.
Minusta kumpikin puhuja edellä esitti juuri sen, että me
tiedämme, että näitä sosiaali-
ja terveyspoliittisia haittoja tästä ratkaisusta
tulee. Ne on tunnustettu. Kysymys kuuluu: Minkälaisia ratkaisuja
ja minkälaisia ongelmia siitä teidän
esityksestänne seuraa, missä jätettäisiin
nykytila ennalleen ikään kuin? Me tiedämme
kaikki sen, että tämä ralli on jo nyt
olemassa, näitä ongelmia ja haasteita on jo nyt,
ja ne tulevat vain lisääntymään.
Mielestäni on aivan selvää, että valiokunta
on ottanut tässä nyt lusikan kauniiseen käteen,
kun asiassa ei ole olemassa hyviä ratkaisuja. Meille on
ollut tärkeää siellä se, että yritetään
löytää sellainen ratkaisu, joka toisaalta
turvaa verotuotot, mutta mahdollisimman pienen kulutuksen kasvun
ja alkoholista johtuvien ongelmien myötä. Eli
kyllä tässä on yritetty löytää nyt
sellainen kokonaisuus, jossa myös nämä sosiaali-
ja terveyspolitiikan tärkeät asiat huomioitaisiin.
Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta tässä hallitus on
ollut tarkka ja huolellinen, kun on esityksensä tehnyt,
ja samoin valiokunta on ymmärtänyt, mistä on
kysymys. Nyt jatkossa saa tuoda esimerkiksi 10 litraa väkeviä alkoholijuomia.
Kun vertaa sitä siihen, että nykyisessä olutkorissa,
jossa on 24 tölkkiä, on 8 litraa olutta, niin
se on 2 litraa enemmän. Tämä 10 litraa
väkeviä on erittäin helppo tuoda. Varmasti
rakennetaan tällaisia pakkauksia, joita on hyvin helppo
tuoda jatkossa esimerkiksi Virosta.
Nyt jo tämä ratkaisu, vaikka näin
paljon alennetaan väkevien alkoholijuomien hintaa, tulee
aikamoisen viinarallin aikaansaamaan Virosta. Jos ei tähän
mentäisi, tilanne olisi täydellinen katastrofi.
Tämä on kyllä aivan selvä asia,
että tämä on ennakoitavissa. Nämä ihmiset,
jotka nytkin tulevat näilläkin hintatasoilla tuomaan
ja jotka toisivat silloin nimenomaan, jos ei alennettaisi, ovat juuri
niitä suurkuluttajia. Minusta tässä nyt
heidän hyväkseen nimenomaan toimitaan, että saataisiin
jotenkin aisaan tämä väkevien alkoholijuomien
tuonti Suomeen ja näin suurkuluttajien asema jotenkin pysyisi
ehkä paremmin hallinnassa.
Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin kuin me kaikki täällä tiedämme,
meidän edessämme on vain vaikeita ja hyvin hankalia
ratkaisuja. Minä väitän, että tämä hallituksen
esitys on rakennettu nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriön
asiantuntijoiden mukaan vähimmän haitan perusteella,
siis sillä perusteella, että pelätään,
että nimenomaan kovan alkoholin puolella nämä haitat
olisivat suuremmat, jos hinta-alennus olisi pienempi, eli rahtaus alkaisi
tänne, pimeän viinan kulutus kasvaisi moninkertaisesti.
Varmaan ed. Lapintie tietää ja muistaa, mitä Virossa
muun muassa muutaman pimeän alkoholibisneksen kautta on
tapahtunut. Siellä on kuollut kymmeniä ihmisiä.
Kymmeniä ihmisiä on kuollut suoraan myrkytyksiin.
Kyllä minä näen tämän
tilanteen tällä hetkellä semmoisena,
että hallituksen pitää olla tosi tarkkana,
mitä tehdään, mutta tämä nykyinen
esitys on parhain arvaus siitä, mitä pitää tehdä niin,
että sosiaalipoliittisesti ja taloudellisesti vero on parhain
mahdollinen.
Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllä jaosto on hyvin tietoinen
näistä sosiaali- ja terveyspoliittisista ongelmista,
joita tässä on tulossa. On erittäin todennäköistä,
että ongelmat lisääntyvät tällä puolella,
mutta toisaalta arvioiminen on hyvin vaikeaa. Uhkakuvat siinä tilanteessa,
että sopeuttamista ei tapahtuisi, ovat huomattavasti suurempia. Kyllä perustekijä
on
kuitenkin se, että on parempi, että me pidämme
valtion kontrollissa alkoholin myynnin kuin se, että me
päästämme Suomeen muodostumaan pimeät
markkinat. Pitää huomioida — niin kuin
tässä on useassa puheenvuorossa tullut esille — se,
että meillä on tietyllä tavalla kaksi
erittäin vaikeaa, huonoakin vaihtoehtoa olemassa, mutta
pitää toisaalta huomioida se, että me
emme nyt äänestä kieltolaista.
Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin tätä keskustelua
työhuoneestani ja kipaisin pyytämään
puheenvuoron. Kiitos, että sain sen.
Näyttää ja kuuluu siltä,
että historian opetukset on unohdettu aika totaalisesti.
30-luvulla loppunut kieltolaki näyttää unohtuneen
kaikilta vastustajilta ja hurskastelijoilta. Mikä on se
ralli tämän päivän logistiikalla?
Mitkä ovat ne seuraukset tämän päivän
logistiikalla ja tekniikalla, kun ne viinaongelmat olivat totaalisen
kiellon aikana aika lailla katastrofaaliset. Totuushan on se, että meillä on
tässä avoimessa maailmassa valittavana vain kahdesta
huonosta vaihtoehdosta, ja ehdottomasti tämä hallituksen
esitys on parempi niistä vaihtoehdoista. Ei siitä mihinkään
pääse.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jaoston jäsenet ovat mielestäni
ihan hyvin tuoneet esiin sen, että kyllähän
tässä on pohdittu sosiaalipoliittisia vaikutuksia
ja että kysymys on siitä, että me valitsemme
erilaisten arvausten välillä ja erilaisten joka
tapauksessa huonojen vaihtoehtojen välillä, koska
kun alkoholinkulutusta etupäässä säätelevät
hinta ja saatavuus ja kun hinta joka tapauksessa laskee, silloin
myös alkoholiongelmat nousevat.
Mutta kyllä katsoisin, että vihreiden esitys
ja myös vasemmistoliiton esitys, jossa vahvojen alkoholijuomien
alennusta ehdotetaan pienennettäväksi hallituksen
esityksestä, on perusteltu, koska se jatkaisi sitä linjaa,
jossa kulutusta pyritään ohjaamaan Suomessa nimenomaan
mietoihin alkoholijuomiin.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sanon aivan lyhyesti, koska kohta on oma puheenvuoroni:
Näistä terveydellisistä vaikutuksista
käsitykseni on sama kuin ed. Lapintiellä, että hyvin
vähän on huomioitu varsinaisia asiantuntijoita
ja alkoholitutkijoita. Te näette sen täältä sivuilta
6 ja 7 valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä. Hyvin
vähän siellä kommentoidaan, ja käsitykseni
hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroista tänä iltana
on kyllä se, että he eivät ilmeisesti
ole sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa edes lukeneet lävitse,
koska jos olisivat, niin sen olisi luullut herättävän
heidät jonkinlaisiin kannanottoihin sen puolesta, vaikka
tämä asia on tosi vaikea. Hyvin yleisellä tasolla,
ikävä kyllä, te liikutte.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun katsoo vaikka hallituksen esitystä,
niin voi vetää sen johtopäätöksen, että nyt
ollaan valitsemassa huonompi vaihtoehto: 600 lisäkuolemaa.
Kun tiedämme, arvoisat hallituspuolueen kansanedustajat,
että tulee 600 alkoholikuolemaa lisää ja
sen lisäksi vielä erilaiset tapaturmat ja onnettomuudet,
niin voimme todellakin laskea, mikä on kuolleen ihmisen
hengen hinta, kun kiinnitämme huomiota siihen, mihin edustajat
Bryggare ja Ala-Nissilä kiinnittivät huomiota,
nimenomaan verotuloihin. Lasketaan sitten niin, että tulevat
verotulot jaetaan 600:lla, ja siinä on kuolleen ihmisen
hinta, alkoholisairauksiin kuolleen ihmisen hinta. Vastaavasti ei
ole resursseja kunnilla panostaa avohoitoon, ei ennalta ehkäisevään
työhön eikä myöskään,
arvoisa puhemies, sairaanhoitoon. Se tiedetään.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kyllä tämä on järkyttävää kuultavaa,
jos valiokunnan jäsenet tietoisesti, tietäen, että tästä seuraavat
kaikki nämä sosiaaliset vaikeudet vielä ja
vaarat, siitä huolimatta sanovat, kuten esimerkiksi ed.
Huovinen edellisessä vastauspuheenvuorossaan sanoi, että kyllä me
tämän tiedämme, mutta siitä huolimatta
asetamme talouden etusijalle.
Minä luen edelleen tästä hallituksen
esityksestä, kun sanottiin, että hurskastelevat
ne, jotka näkevät näitä ongelmia.
Hallitus toteaa itse: "Ehdotettavat matkustajatuontikiintiöiden
poistaminen ja alkoholiveron alennus vaikuttavat todennäköisesti
haitallisesti myös nuorten alkoholinkäyttöön.
- - Koska nuoret voivat helposti hankkia alkoholijuomia vähittäismyyntipisteistä,
henkilökohtaisen elämäntyylin ja kotiympäristön
lisäksi merkittävä rajoittava tekijä on
alkoholin hinnan suhde käyttövaroihin." Eli se
vaikuttaa, miten paljon sitä taskurahalla Suomesta saa.
Eivät nämä nuoret lähde mihinkään
Tallinnaan ostamaan niitä.
Se, että hintaa Suomessa alennetaan, johtaa juuri siihen,
mitä tässä hallituksen esityksessäkin
sanotaan: "- - alkoholijuomien hinnan aleneminen osaltaan mahdollistaa
vähittäismyynnissä olevan alkoholin saatavuuden
paranemista nuorten keskuudessa ja voi siten lisätä paitsi
nuorten yleistä alkoholinkäyttöä myös
humalajuomista." Jos nämä vielä on luettu
ja huomattu ja tiedetty, sitä suurempi ihme, että tätä esitetään.
Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Tulin, kun kuuntelin ed. Lapintien puheenvuoroa,
kysymään, missä tynnyrissä tässä oikein
eletään. Kyllä me kaikki näemme,
että rajat avautuvat. Kyllä hallituksen esityksessä on
lähdetty siitä, että nimenomaan pyritään
hakemaan se piste, jossa pienimmät vauriot olisivat tässä kokonaisuudessa.
Teidän linjallanne, ed. Lapintie, nimenomaan suositaan
viinarallia, viinalla läträämistä,
harmaan talouden kaikkein vastenmielisimpien ilmiöiden
lisääntymistä, tilastoimattoman kulutuksen
lisääntymistä. Sitäkö te
haluatte? Arvopohjalta minusta tässä nyt aivan
väärin asetetaan tämä asia.
Kyllä pitää katsoa, missä maailmassa tässä eletään.
Tulkaa pois sieltä tynnyristä.
Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on juuri
nyt se ongelma, että esimerkiksi vasemmistoliiton edustajat
Lapintie ja Tiusanen kuvittelevat, että tilanne voisi jatkua
nykyisellään, jos mitään ei
tehdä. Se on hyvin kaukana tästä todellisuudesta,
jota hallituksen esitys ja meidän valiokuntamme mietintö koettaa
hahmotella. Vallitsevan todellisuuden pitäisi olla pohjana,
kun joka tapauksessa, vaikka nyt emme tekisi mitään,
tilanne tulee kärjistymään.
Kyllä täytyy kysyä, aivan niin kuin
ed. Ala-Nissiläkin tässä, että eikö se,
ed. Lapintie, ole suurempi uhka meidän nuorisollemme, että tuolla
alkaa olla joka kadunkulmassa erilaisia epämääräisiä pakettiautoja,
joiden perästä mitä tahansa alkoholia,
minkälaisessa tahansa muodossa, myydään
millä tahansa hinnalla, josta kukaan ei kerrytä mitään
veroa, ja se voi olla mitä tahansa litkua? Eikö se
todella ole ongelma tiedän mielestänne, että harmaa
markkina paisuu ja kasvaa? Siellä ei, kuulkaa ed. Lapintie,
niissä pakettiautoissa, kukaan kysy lapsilta ja nuorilta
ikärajaa.
Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jatkaen tähän ed. Huovisen puheenvuoroon:
Eivät nuoret lähde tosiaankaan Virosta hakemaan
alkoholia vapun jälkeenkään, heille tuodaan
se tänne. Se tulee siellä transitin perässä,
ne maksimimäärät, mitä on, ja
silloin on muodostettu meille pimeät markkinat, jotka tulevat
hyvin pitkään pyörimään
täällä. Siinä tulee kaikki se,
mitä siinä sivussa tulee, mikä tulee edelleen
lisäämään ongelmia tällä sektorilla. Näin
ollen ehdottomasti parempi linja on se, että meillä pysyy
valtion kontrolli, meillä on valtion monopoli Alko, joka
hoitaa tämän.
Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minua hieman masentaa kansanedustaja Tiusasen
ajatus siitä, että me täällä murhaamme
tietoisina ihmisiä. Olen kyllä monenlaisia syytöksiä kuullut,
mutta tuo menee yli kaiken. Minä uskon myös suomalaisiin
ihmisiin siinä, että tässä suhteessa
eli alkoholinkäytössä ja -kulutuksessa
voi ottaa myös askeleita parempaan suuntaan, olla lisäämättä kulutusta
ja vähentää sitä. Alkoholipolitiikalla
usein myös tarkoitetaan myös muutakin kuin veropolitiikkaa. Yritin äsken
sanoa, että jakelun tarkempi organisointi Suomessa, jakelupaikkojen
valvonta, on yhtä tärkeä asia kuin se,
millä tavalla hintaa säännöstellään.
Ihmettelen vieläkin, miksi vasemmistoliiton edustajat
sulkevat silmänsä siltä todellisuudelta, joka
odottaa meitä toukokuun alussa. Me tiedämme kaikki
sen täällä. Tässä on
turha lyödä asetelmaa hallitus—oppositio,
vaan kannetaan vastuuta kansalaisistamme. Minä itse uskon
siihen, että suomalaiset pystyvät jatkossa, miten
sanoisi, fiksummin käyttämään
myös viinaa. Toivon sitä sydämestäni,
mutta siihen tarvitaan tässä alkuvaiheessa myös
työtä, että jos ongelmia syntyy, sitten
kaikki joukolla niitä ratkomaan.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On aika merkillistä, että toiset
sanovat, että on useampia vaihtoehtoja, toiset sanovat,
että on vain kaksi vaihtoehtoa, ja antavat ymmärtää,
että jos ei hallituksen esitystä hyväksytä,
niin sitten mitään ei tehdä. Totta kai,
jos ei hallituksen esitystä hyväksytä ja
jos ei mitään tehtäisi, niin se vasta
olisi edesvastuutonta. Kyllä jokainen ymmärtää,
että silloin tulisi valtavasti, mutta sitä vastaan
voidaan myös toimia. Minä muistan, että kun
kymmenen vuotta sitten tänne eduskuntaan kävelin
asunnostani, aina tuli joku vastaan tyrkyttämään
viinaa, ja tuolla Hietaniemen torilla myytiin viinaa. Kun poliisi
puuttui siihen, se hävisi kokonaan, eli ei pidä lähteä siitä, että kun
ongelma syntyy, etteikö siihen ongelmaan puututtaisi. Siihen
voidaan puuttua, jos on halua. (Ed. Bryggare: Jo ennalta!) — Jo
ennalta, ja silloin, kun se ongelma on tullut, silloin se poistetaan.
Se voidaan poistaa juuri samalla tavalla kuin poistettiin Hietaniemen
torilta myyjät, jotka tulivat kello 9 ja rupesivat myymään
siellä niin kauan kuin tavaraa riitti.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minulla on semmoinen vaikutelma, että hallituspuolueitten
edustajat tässä ovat kohtuullisessa määrässä oikeassa
siinä, että on pakko tehdä jotakin. Mitenkä tähän
on ajauduttu, siihen varsinaisessa puheenvuorossani paneudun sitten.
Mutta kun tiedetään, mitkä ongelmat
ovat vääjäämättömästi
joka tapauksessa edessä kotimaassa, niin siihen pitää myöskin
reagoida tässä vaiheessa. Siihen pitää taloudellisesti
varautua tässä vaiheessa. Ed. Kallis äsken
totesi erään varautumisen. Se oli empiirisesti
testattu varautuminen. Hän tiesi, että tämä toimii:
kun pannaan pojat sinne hommiin, niin homma on hallinnassa. Tämä koko
homma taas edellyttää sitä, että meillä on
liksaa maksaa tämän varautumisen kustannukset,
ja siihen sopii äärimmäisen heikosti
se veroaleoperaatio, mikä täällä on
toteutettu. Olisi pitänyt kerätä kansalta
ne liksat, että pystytään tämä varautuminen
hoitamaan kunniallisesti loppuun saakka.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Muun muassa edustajat Bryggare ja Huovinen sanoivat,
että jos mitään ei tehdä, niin
sitten tilanne tulee vain huonommaksi. Kyllä tämä on
aika tekopyhää. Halutaan tehdä jotain
hyvää, mutta sitten kuitenkin ratkaisu on se, että alennetaan
tietoisesti alkoholin hintaa, vaikka tiedetään,
että se lisää kulutusta ja lisää haittoja
ja lisää nuorten alkoholinkäyttöä.
Minusta on aivan uskomattoman tekopyhää todellakin
väittää, että tätä voitaisiin
jotenkin hallita.
Kyllä olisi ollut paljon paljon parempi antaa nyt sen
toukokuun 1. päivän tulla ja sen jälkeen katsoa,
tapahtuuko kaikki tämä kamala eli rekkalasteittain
autoja pitkin Helsingin kaupunkia, mistä nuoret saavat
myrkytettyä metanoliviinaa. Jos tosiaan niin tapahtuu,
olen samaa mieltä, että silloin varmasti parempi
vaihtoehto olisi hinnanalennus. En vain usko, että niin
tapahtuu. Kyllä meillä laittomaan myyntiin ja
myrkkyjen myyntiin puututaan.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tästä nuorille myymisestä:
Mielestäni hallituspuolueiden edustajat ovat nyt hieman
liikaa tuudittautuneet siihen, että tämä hallituksen
esitys sinänsä sellaisenaan ehkäisisi
nämä harmaan markkinan ongelmat. Mielestäni
joka tapauksessa, vaikka äänestämme sen vaihtoehdon
puolesta, mitä esimerkiksi ed. Kallis esittää,
meillä pitää silti olla valmiudet puuttua
harmaaseen markkinaan ja puuttua myös nuorten juomiseen.
Ei tämä esitys ole se, joka tulee ratkaisemaan
tätä kysymystä harmaasta markkinasta.
Omasta mielestäni esimerkiksi suhteessa näihin
väkeviin juomiin ei ole järkevää tehdä nuorille
kotimaastakin hankittuja väkeviä juomia kaikkein
edullisimmaksi vaihtoehdoksi hankkia itselleen humala, ja harmaaseen
markkinaan meillä pitää olla valmiuksia
puuttua joka tapauksessa.
Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Lapintien puheenvuorosta olin kyllä itsekin
todella järkyttynyt, miten voi ajatus kulkea sillä tavalla,
että me eläisimme todellakin jossakin tynnyrissä.
Mielestäni ed. Bryggare toi ansiokkaasti esille sen, että jos
nämä niin sanotut harmaat markkinat karkaavat
käsistä, niin sieltä voi tulla metanolia
ja mitä tahansa myrkkyjä. Kun Suomi liittyi EU:hun
95, niin sen jälkeen oli tiedossa, että näitä tällaisia
asioita kuin autovero ja alkoholivero pitää ruveta
harmonisoimaan eurooppalaiseen tasoon tai lähelle sitä.
Mitä tulee sitten kotien ja koulujen ja erilaisten
muiden toimijoiden lapsien kasvatukseen kohdistamiin tehtäviin,
kodit valistavat lapsiaan, että ei tapahtuisi mitään
ikäviä tällä alkoholirintamalla.
Samoin koulut pitävät valistuskampanjoita. Siihen
on myös ymmärtääkseni budjetissa varauduttu.
Mielestäni tämä tilanne ei nyt ole mikään
viidakon tilanne, että yhtäkkiä Suomessa mennään
sellaiseen villiin tilanteeseen, että homma karkaa täysin
käsistä.
Muistutan vielä siitäkin, että kyllähän
se on rikoslakiin kirjoitettu sekin, että alkoholin jälleenmyynti
on kielletty, niin että ei tässä nyt
olla hyppäämässä lentokoneesta
ilman laskuvarjoa. Tuollaisia pelottelupuheenvuoroja, joissa suomalaisia
arvostellaan täysin harkintakyvyttömiksi, en jaksa
ymmärtää, en millään.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Bryggarelle, joka puhui murhaamisesta,
haluaisin todeta, että te omassa puheenvuorossanne mainitsitte
erään perustelun, nimenomaan verotulot, ja totesin,
että kun 600 lisäkuolemaa, alkoholikuolemaa, syntyy
tämän lisääntyvän alkoholinkäytön
tuloksena, kuten hallitus toteaa, niin sen summan voi jakaa, verotulot,
600:lla ja siitä saadaan kuoleman hinta. Mutta ihminenhän
kuolee ei murhaamalla vaan sitä voi sanoa suisidiksi enemmänkin,
itsemurhaksi, sitä prosessia, mutta kuitenkin yhteiskunta
ikään kuin luo ne olosuhteet, jotka lisäävät tämän
tilanteen syntymistä, ja tällä tavalla
epäsuorasti tähän vaikutetaan.
Alkoholin myynnistä totesitte sen, että Virossa
kuoli ihmisiä metanolimyrkytykseen. Siellä on
etanolin hinta, siis tämän niin sanotun laillisen
alkoholin hinta, hyvin matala. Siitä huolimatta siellä on
juotu metanolia. Ei täällä Suomessa voida
laskea laillisen alkoholin hintaa niin alas, etteikö sitten
jostakin ilmaantuisi joku metanolin myyjä. Se on aina mahdollista.
Tällä menetelmällä sitä ei
voida estää.
Kalevi Olin /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En yleensä osallistu tällaisiin
alkoholipoliittisiin keskusteluihin, (Välihuutoja) mutta
tässä tilanteessa sanoisin, että aika
masentavaa on kuulla tätä kerrontaa. Hyvät
kollegat, tässä nyt vähän väitetään,
että tässä asiassa Mengele kävelee
nyt eduskunnassa ja kävelee myöskin Suomeen. Puhutaan
alkoholin kiroista ja pahoista. Luvut me tunnemme, mutta tässä asiassa lukuja
pitäisi käyttää nyt viisaammin.
Jos nyt sanoisi ihan, miten Nummisuutarin Esko sanoisi, niin luultavasti
hän sanoisi, että voi tätä,
arvoisa puhemies, hurskastelua ja tekopyhyyttä ja pelkojen
luomista ja tiukkapipoisuutta. Kyllä tämä hallituksen
esitys on se, jolla kestetään, arvoisa puhemies,
kestetään tässä asiassa hallituksen
esityksellä aivan hyvin.
Arto Bryggare /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Lapintie neuvoi meitä odottamaan.
Englannin ja Ranskan välillä on odotettu. Siellä markkinat
toimivat aika rajusti. Tanskan ja Ruotsin välinen tilanne
on meillä aika hyvin tiedossa. Siellä tapahtui
juuri sitä, mitä pelkäsimme, Ruotsiin
rahdataan Tanskasta viinaa autolasteittain, ja arvatkaa, mikä on
ostajakohderyhmä. Ed. Sinnemäen kanssa olen aivan
samaa mieltä siitä, että tämä on
myös se paikka, jossa pitää katsoa tarkasti
myös jakelupisteitä, valvoa niitä, että alaikäiset
ihmiset eivät alkoholia saa ostettua, ja tarvitaan tehostettuja
toimia. Tässä me olemme aivan samaa mieltä.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Varsinaisessa puheenvuorossani tulen
kyllä käsittelemään tätä Ruotsin
ja Tanskan ja Englannin ja Ranskan tilannetta, joten siihen en nyt
puutu. Mutta kun ed. Olin oikeastaan vähätteli
näitä lukuja, niin me, jotka nyt suhtaudumme kriittisesti
ja kielteisesti tähän hallituksen esitykseen,
lähdemme kyllä siitä, että meillä on
300 000 suurkuluttajaa ja sitten meillä on nuoria, joiden
alkoholinkulutus koko ajan kasvaa. Minä olen täysin
vakuuttunut siitä, että tässä keskustelussa
niin liioitellaan kuin vähätellään.
Minä olen aivan vakuuttunut siitä, että tämä hallituksen
esitys ei tuo ongelmia suurelle enemmistölle, mutta minä olen
huolestunut niistä henkilöistä, jotka
ovat rajalla siirtyä suurkuluttajiksi ja alkoholisteiksi.
Tämä hallituksen esitys tuo mukanaan sen, että tämä määrä nousee,
ja sitä minä en kyllä halua.
Valto Koski /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Päihde- ja alkoholiongelma Suomessa
on todella vakava ongelma, ja tähän asiaan pitää kaikella
vakavuudella tässäkin salissa kiinnittää huomiota.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkökulma alkoholiverolain
seuraamuksiin on selkeästi kirjoitettu kansanterveysnäkökulma
huomioon ottaen. Voin olla iloinen siitä, että valtiovarainvaliokunta,
joka on tämän asian käsitellyt, on pitkälti
myöskin ottanut sieltä mietinnön sisältöön
kohtia, jotka liittyvät tähän.
Olen samaa mieltä kuin täällä esitetyt
puheenvuorotkin ovat osoittaneet, että tämä on
lähtökohdiltaan pakko tehdä. Alkoholilain
muutos liittyy eurooppalaiseen kehitykseen, ja sitten kun näin
joudutaan tekemään, joudutaan kantamaan ne vastuut,
joita siitä seuraa. Kun on olemassa tähän
tartuntapintaa hallituksen alkoholi- ja päihdepoliittisen
ohjelman kautta, niin minun mielestäni nyt olisi syytä kiinnittää huomio
siihen, mitenkä voidaan tämän hallituksen
alkoholi- ja päihdepoliittisen ohjelman kautta puuttua
niihin ongelmiin, joita muun muassa täällä on
tuotu esiin.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Kun kuunteli äsken ed. Bryggaren
puheenvuorosta käytyä keskustelua ja kun herkällä korvalla
kuuntelin ed. Bryggaren puheenvuoroa, niin voi todeta kyllä,
että itselleni tuli hieman kaksijakoinen tunnelma siitä,
että siinä yritettiin hakea jonkinlaista puolustusta
ja sitä haettiin hyvinkin kaukaa ja monella tavoin hallituksen
esitykselle. Yleisesti ottaen tuohon keskusteluun toteaisin sen,
että kun täällä puhuttiin suurkuluttajista
jne., uskoisin näin, että mitkään
seikat eivät poista sitä: oli hinta ylhäällä tai
alhaalla, kyllä suurkuluttajat sen alkoholinsa hankkivat.
Yleisesti ottaen voi sanoa näin, niin kuin tavataan sanoa,
että viina on aina hintansa väärtti,
ja uskon näin, että se pitää myös
tulevaisuudessakin paikkansa.
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle osana
valtion vuoden 2004 talousarviota budjettilakina esityksen alkoholi-
ja alkoholijuomaverolain muuttamisesta. Esityksessä ehdotetaan
veroteknisten muutosten ohella muutosta verotaulukkoon siten, että alkoholijuomista
perittävä vero
alennettaisiin tuotteesta ja sen alkoholipitoisuudesta riippuen
9,96—44,02 prosentilla. Valtiovarainvaliokunta on myös
pienin tarkistuksin hyväksynyt hallituksen esityksen. Suurimmat
veronalennukset kohdistetaan väkeviin juomiin. Perusteluina
erittäin huomattaville alkoholiveron kevennyksille esitetään
Viron liittyminen Euroopan unionin jäseneksi tulevan vuoden
toukokuussa ja siitä odotettava merkittävän
alkoholijuomien tuonti sallittujen kiintiöitten puitteissa.
Hallituksen mukaan veronkevennyksillä voitaisiin leikata
tuonnin kasvua Virosta olennaisesti verrattuna tilanteeseen, jos
alkoholituotteiden hintaero maiden välillä olisi
nykyisen suuruinen.
Perussuomalaisten mielestä hallituksen arvio alkoholijuomien
matkustajatuomisten määrän räjähdysmäisestä kasvusta
siinä tapauksessa, ettei Suomen alkoholiveroa lasketa lähemmäs
Viron tasoa ja samalla tuotteiden hintatasoa Virossa, on liioiteltu.
Tuonti tulisi varmasti lisääntymään,
mutta ei oletetulla määrällä.
Ongelma olisi lähinnä Pääkaupunkiseutua
ja Etelä-Suomea koskeva, sillä kustannukset lähteä omalla
autolla tai tilauskuljetuksella hakemaan alkoholituotteita autolautalla
Virosta nousisivat Keski- ja Pohjois-Suomesta käsin saavutettavaan
säästöön verrattuna niin korkeiksi,
että toiminnan kannattavuus olisi mielestäni kyseenalaista.
Kun nyt vielä ollaan kaavailemassa säännöksiä,
joilla tilausajobussin perässä alkoholituomisia
kuljettavat rekat tulisivat mahdottomiksi, pidän hallituksen
veronalennustoimia ylireagointina.
Alkoholin niin sanottua trokaamista on aina harjoitettu, joten
senkään suhteen ei tilanne olennaisesti mielestäni
muuttuisi. Se, mitä tilanteessa eniten tarvittaisiin, olisi
tiukemmat säännöt ja valvonta niin kutsuttuun
omaan käyttöön tuoduista alkoholimääristä sekä lisäresurssit
tullille, Rajavartiolaitokselle ja poliisille valvoa tuontia ja
jälleenmyyntiä. Julkisuudessa olleita puheita siitä,
että oman kiintiön ohella myös ystäville
tapahtuva tuonti sallittaisiin, pidän, voisiko sanoa, tuulesta
temmattuina mätäkuun juttuina, vaikkakin myönnän
sen, että julkisuudessa on ollut kirjoituksia siitä,
että tämä olisi jopa komission kanta.
Hallitus on hallitusohjelmassaan ja ministereidensä julkisuudessa
esittämissä kannanotoissa antanut ymmärtää,
että se on huolestunut alkoholinkäytön
kasvusta ja alkoholin mukanaan tuomista terveyshaitoista ja sosiaali-
ja kansanterveyskustannusten kasvusta. Tähän viittaa
myös tuore hallituksen periaatepäätös
hallituspolitiikan linjauksista ja alkoholiohjelma vuosille 2004—2007.
Nyt kuitenkin hallitus lyö itseään korville
alentaessaan roimasti alkoholiveroa ja kohdistamalla suurimmat veronkevennykset
väkeviin alkoholijuomiin. Sopiikin kysyä, viekö mies
viinaa vai viina miestä.
Kuten jo edellä totesin, hallituksen esittämät rajut,
väkeviin alkoholijuomiin painottuvat alkoholiveron alennukset
tuovat mukanaan merkittävästi lisääntyvät
alkoholinkäytöstä aiheutuvat haittavaikutukset.
Päihde-, sosiaali- ja terveysongelmat lisääntyvät
merkittävästi ja nopeasti. Niiden kerrannaisvaikutukset
ja kustannukset ylittävät moninkertaisesti veronalennusten
määrän ja kestävät
pitkän aikaa. Tämän takia esitämmekin, että alkoholiveroa
alennettaisiin huomattavasti hallituksen esittämää vähemmän
ja tämän jälkeen veroa laskettaisiin
tulevina vuosina 5 prosentilla vuosittain siihen saakka, kun Suomen
alkoholituotteiden hintataso olisi vertailukelpoinen muiden EU-jäseninä olevien
naapurimaittemme kanssa. Haluamme lisäksi, että suoritettavat
veronkevennykset suosivat mietoja alkoholijuomia suhteessa enemmän
kuin väkeviä, eli juuri päinvastoin kuin
hallitus omassa lakiehdotuksessaan esittää.
Lakialoitteessa tuetaan sitä linjausta, jota maamme
alkoholipolitiikassa on viime vuosina noudatettu eli pyritty ohjaamaan
kulutusta väkevistä alkoholijuomista mietoihin,
kuten olueen ja viineihin. Hallituksen esittämät
veromuutokset kääntäisivät politiikan
päälaelleen suosiessaan ylivoimaisesti eniten
väkevien juomien kulutusta.
Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella ehdotan,
että käsittelyn pohjaksi 2. lakiehdotuksen osalta
otettaisiin ed. Timo Soinin nimissä jätettyyn
lakialoitteeseen 123/2003 sisältyvä lakiehdotus.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva
hallituksen esitys numero 80 alkoholijuomaverosta ja siihen tehtävistä muutoksista
lyhyesti sanottuna sisältää vain huonoja
vaihtoehtoja. Tässä oli tarjollakin vain huonoja
vaihtoehtoja, ja yksi syy siihen on se, että viimeisen
yhdeksän vuoden aikana me emme Suomessa ole pystyneet tekemään
mitään tämän asian kanssa. Nyt
kun on pakko, näin vaikeata se on.
Puheenvuorossani paneudun erityisesti terveydenhuollon näkökulmaan.
Sivuutan kokonaan tämän verotarkastelun, koska
aika ei anna kaikkeen kuitenkaan periksi. Aloitan tämän
tarkasteluni sillä, että tarkastelen, miten hyvin
sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto on soljunut valtiovarainvaliokunnan
mietinnön sisälle. On ikävää, että se
ei ole tietyiltä, erittäin hyviltä terveyden- ja
sairaanhoidon näkökulmiltaan ollenkaan sinne ehtinyt,
ja jäin jopa miettimään, että se
alku, miten valiokunnan mietintö siteeraa, on itse asiassa
jotenkin poistyöntävä, negatiivisluonteinen. En
oikein tiedä, miksi se näinpäin on mennyt, mutta
ehkäpä sen takia täytyy tässä hyvää sosiaali-
ja terveysvaliokunnan lausuntoa yrittää pistää sitten
vielä vähän paremmaksi, ja teen sen suulla suuremmalla.
En puhu omia mielipiteitäni vaan siteeraan asiantuntijoita,
jotka olivat meillä valiokunnassa. Teen tämän
harkitusti myöskin, arvoisa puhemies, sen takia, että kun
valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen
alkoholipolitiikan linjauksista tänä vuonna — sinänsä erittäin hyvän
paperin, teoreettisesti hyvän — se on siinä mielessä erittäin
löysä, että siellä ei juuri
toimenpideohjelmia ja varsinaista niin sanottua hommaan tarttumista
ole, vaan kaikki on edelleen suunnitteluvaiheessa, vaikka meillä on
kyllä alkoholipolitiikkaa ollut vuosikymmeniä maassamme
ja siinä ovat tietyt periaatteet olleet olemassa. Erityisesti
myös puheeni lopussa kiinnitän huomiota lasten
ja nuorten asioihin, koska se olisi ollut erittäin tärkeä kohderyhmä muun
muassa valtiovarainvaliokunnan tarkastella mietinnössään,
mutta se on sieltä unohtunut kokonaan pois. Tätä kohderyhmää tämä valtioneuvoston
periaatepäätös
käsittelee sivulla 8 puolen sivun verran, mielestäni
hämmästyttävän vähän.
Ensimmäiseksi siteeraan professori Onni Niemelää,
joka on tutkimusprofessori Tampereelta. Hän kertoo terveydenhuollon
näkökulmasta seuraavaa. Tämä on
siteerausta, kaksi kappaletta, mitä hän esitti
valiokunnassa:
"Sopeutuminen halpaan viinaan tulee olemaan kova haaste. Päihteiden
käytön suoraan tai välillisesti aiheuttamat
sairaudet ovat jo nyt yksi vakavimmista kansanterveysongelmistamme. Alkoholin
riskikulutuksen eli terveyshaittoja aiheuttavan kulutuksen rajana
voidaan pitää miehillä noin 280:tä grammaa
ja naisilla noin 160:tä grammaa alkoholia viikossa. Yhden
drinkin sisältämä alkoholimäärä on
12—15 grammaa, viinipullon noin 75 grammaa ja Koskenkorva-pullon
noin 150 grammaa." — Kun yhdessä drinkissä on
15 grammaa, siitä voidaan laskea, minkälaisia
määriä voi käyttää ja
mikä on terveyshaitan yläraja. Tämmöisiä tietoiskuja
esimerkiksi pitäisi olla, jos vähän syrjähdän,
televisiossa ja meidän päivälehdissämme
ja aikakauslehdissämme jatkuvasti, joissa voitaisiin ihmisille
valistaa, missä kulkee niin sanottu riskiraja. Näitä lukuja
eivät ammattihenkilötkään yleensä muista. — "Alkoholin
suurkuluttajia, jotka ylittävät säännöllisesti
riskikulutuksen rajan, arvioidaan olevan noin 300 000.
Asiantuntija-arvioiden mukaan EU-Suomessa alkoholinkulutus kasvaa
tulevaisuudessa edelleen hinnanalennusten ja alkoholin hyvän
saatavuuden houkuttamana. Vuoden 2001 kulutus oli - - yli 600 pullollista
keskiolutta jokaista suomalaista kohti." Huom.: Siinä on
lapset ja aikuiset mukana, eli kyllä varmasti ollaan ylärajoilla.
"Alkoholi tappaa tällä hetkellä noin
2 500 suomalaista vuodessa." — Valtiovarainvaliokunta
ei tätä halunnut mitenkään pitempään
käsitellä lausunnossaan, mutta se maksaa maltaita
tälle maalle. Kaikki se, mikä edeltää alkoholikuolemia,
on myöskin kulutusta. — "Lisäksi on arvioitu,
että 15—30 prosentilla kaikista terveydenhuoltoon tulevista
potilaista hoitoon hakeutumisen varsinainen syy on alkoholin liikakäyttö,
vaikkakin se monesti peittyy ’kunniallisempien’ ja ’hyväksyttävämpien’ sairauksien
nimikkeisiin. Esimerkkinä runsaasti alkoholiongelmaisista
sairausryhmistä ovat erilaiset traumat, psykiatriset sairaudet,
ruoansulatuskanavan sairaudet, neurologiset sairaudet, kardiovaskulaariset
sairaudet - -", toisin sanoen sydän- ja verisuonitaudit
eri muodoissaan verenpaineesta ja rytmihäiriöistä alkaen,
ja lisäksi sokeritautiin liittyvät ongelmat, jopa
ihotauti psoriasis ja monet verenkuviin liittyvät asiat.
"Viime vuosina erityisesti naisten, nuorten ja lasten alkoholinkäyttö on
ollut kasvussa." — Tämä on, arvoisa puhemies,
se kohderyhmä, johon aivan erityisesti Suomen konkreettisen
alkoholipolitiikan pitäisi nyt paneutua, kun kerran viinasta
tulee niin halpaa, että kaikki sitä ostavat: miten
ne ihmiset, jotka vielä eivät käytä,
siihen jatkossa suhtautuvat, minkälaisilla riskirajoilla he
haluavat liikkua, minkälaista terveyshaittaa haluavat mahdollisesti
itselleen.
Lisäksi haluan vielä siteerata toista kirjoitusta,
joka minusta on erittäin tärkeä. Se jäi
vähemmälle huomiolle sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä.
Se on professori Salme Ahlströmin analyysikirjoitus Yhteiskuntapolitiikka-nimisessä
lehdessä,
ja sen otsikko on "Mikä lisää nuorten
riskiä tupakoida, humaltua ja kokeilla marihuanaa?" En
kerkiä sitä kokonaan siteerata tässä, mutta
siellä muun muassa sanotaan, että aikaisempien
tutkimusten perusteella tiedetään, että perherakenne
on hyvin tärkeä, kun mietitään, ketkä käyttävät
alkoholia, ketkä eivät. Yksinhuoltajaperheiden
lapsilla on keskimääräistä useammin
käyttäytymisongelmia, mutta myös uusperheiden
lapset käyttivät enemmän kaikenlaisia huumeita
ja olivat juoneet alkoholia enemmän kuin muut. Myöskin
nuorten käsitykset vanhempien päihteiden käytöstä vaikuttavat
tietysti omaan suuntaansa, samoin vanhempien ja lasten väliset
suhteet. Jos on huonot välit ja vanhempien riittämätön
tuki, ne merkitsevät hyvin paljon.
Nämä ovat meille kaikille todennäköisesti
tiedossa olevia, mutta juuri missään näitä ei
toistuen kerrota julki. Tämä on tieteellinen tutkimus, jonka
tuloksia nämä ovat. Nämä eivät
ole siis minun mielipiteitäni, vaan Salme Ahlströmin,
Leena Metson ja Eeva-Liisa Tuovisen tekemästä tutkimuksesta.
Eräänlaisena yhteenvetona voin täältä lopusta vielä lainata:
"Nuorten riski humaltua vähintään 12
kertaa viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana oli vähäisempi,
mikäli isä ei sallinut humaltumista, nuori oli
tyytyväinen isäsuhteeseensa, vanhemmat sisarukset
eivät humaltuneet, nuoren käyttövarat
olivat vähäiset ja vanhemmat tiesivät,
missä nuori vietti iltansa. Poikien riski humaltua oli
vähäisempi, mikäli poika asui biologisten
vanhempiensa luona. Tyttöjen riski humaltua oli taas vähäisempi,
jos heidän käyttövaransa olivat vähäiset."
Arvoisa puhemies! Lopetan tähän sanomalla sen,
että eilisessä lapsilisälain käsittelyssä tuli ilmi
myöskin se, että yksinhuoltajaperheissä meillä on
160 000 lasta. Käsittääkseni
siinä on erittäin paha kohderyhmä kaikelle
tälle. Mitä hallitus aikoo sen puolen kanssa tehdä?
Pelkästään veroprosenteista tässä ei
voi olla kysymys.
Klaus Hellberg /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä käytti erittäin
ansiokkaan puheenvuoron siteeraten asiantuntijoita koskien alkoholin
terveyshaittoja ja sosiaalisia haittoja. Uskon, että varmaan
kaikki uskovat täällä, että näin
on. Kyseessä oli nimenomaan halpa viina. Mutta kun nyt
tietysti ollaan tässä tilanteessa, missä ollaan,
mitä halpaa viinaa hän tarkoitti? Sitäkö viinaa,
jota on mahdollista tuoda 10 litraa väkeviä, 20
litraa niin sanottuja välituotteita, 90 litraa viinejä ja
110 litraa olutta ensi keväästä alkaen
Suomeen erittäin erittäin halvalla hinnalla? Oliko
tästä kysymys vai näistä alennuksista,
jotka ovat varsin kohtuullisia kuitenkin, mihin nyt hallituksen
esitys tähtää kotimaisten alkoholijuomien
kohdalla, vai mikä on nyt tämä niin sanottu
halpa viina, koska kuitenkin hintataso suomalaisissa alkoholituotteissa säilyy
huomattavasti korkeampana mitä se on — Virosta
nyt ei voida puhuakaan — Keski- ja Etelä-Euroopassa?
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Minä ymmärrän
tässä yhteydessä halvalla viinalla kaiken alkoholin
tästä eteenpäin, jonka hinta putoaa. Totta
kai siellä on sitten erilaisia alaryhmiä, mutta
hinnan pudotus on niin selvä kaikissa ryhmissä,
ja siitä koituvat nämä terveyshaitatkin
suurempina.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Haluaisin myöskin ankarasti
arvostella valtiovarainvaliokunnan mietintöä alkoholijuomaverotuksen
muuttamisesta. Mietinnössä ei huomioida sosiaali-
ja terveysvaliokunnan esitystä niistä kaikista
sosiaali- ja terveysvaikutuksista, mitkä tästä hinnanalennuksesta
tulevat. Tämän vuoksihan mietintöön
onkin laitettu runsaasti vastalauseita.
Oma valiokuntani, sosiaali- ja terveysvaliokunta, käsitteli
hallituksen ehdotusta erittäin perusteellisesti, kuten
mainio puheenjohtajamme Valto Koski mainitsi ja ed. Akaan-Penttilä.
Kulutus tulee kasvamaan veronalennuksen ja juomien tuonnin vapautumisen
myötä koko maassa, ja kunnallisten sosiaali- ja
terveyspalvelujen tarve kasvaa jopa niin, että näihin
haittavaikutuksiin tulee kulumaan jopa 700 miljoonaa euroa vuodessa.
Siihen menee paljon hyviä säästöjä.
Kun hallitus kohdentaa alkoholiveron kevennyksen eniten väkeviin
juomiin, saa nopeimman ja halvimman kännin juomalla kossua.
Tällöin haittavaikutukset ilmaantuvat nopeammin
kuin mietoja juomia käyttämällä.
Alkoholin suurkuluttaja juo niin kauan kuin hänen rahansa
riittävät, ja hinnanalennuksen jälkeen
hän voi juoda enemmän ja useammin. Ravintolat
tyhjenevät, koska suomalainen juo kotona ja pienessä porukassa
väkeviä. Kossu nousee äkkiä päähän,
joten juomari tarttuu auton rattiin tai hakkaa vaimonsa. Huomattava
hinnanalennus väkeviin juomiin on signaali meille suomalaisille
ostaa väkeviä ja juoda niitä, ja me emme
suinkaan tuo kaikkea sitä viinaa Virosta, vaan kyllä se
ostetaan ihan meidän omasta Alkostamme.
Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta esittää mietinnössään
aivan merkillisiä olettamuksia siitä, että jos
alkoholiveroa ei alenneta ollenkaan, jokainen automatkailija tuo
vapun jälkeen Virosta 10 litraa väkeviä,
36 litraa viinejä ja 56 litraa olutta. Harvalla matkailijalla on
varaa ostaa näin paljon autoonsa, ja mahtuuko edes tämä viinamäärä autoon?
Valtiovarainvaliokunta olettaa myöskin, että jos
veronalennukset toteutetaan hallituksen esityksen mukaisesti, tapahtuukin
päinvastoin, että matkailija tuo vain 2 litraa
väkeviä, 9 litraa viinejä ja 8 litraa
olutta. Aika uskomaton väite, ei ainakaan perustu mihinkään
tietoon. Valtiovarainvaliokunta ei mietinnössään
lainkaan ota huomioon muuta vaihtoehtoa kuin hallituksen esityksen
mukaiset veronalennukset tai sitten ei alennuksia ollenkaan. Varovaisempaa
hinnanalennusta väkeville juomille ei huomioida, vaikka sillä terveyspoliittisesti
voisi olla huomattavasti edullisempi vaikutus. Valtiovarainvaliokunta hurskaasti
toteaa, että tarpeen tullen on oltava valmiutta muuttaa
nyt tehtyjä päätöksiä.
Arvoisa puhemies! Mihin suuntaan hintoja muutetaan, kun kakat
on jo housuissa?
Anni Sinnemäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Lähtökohdaksi tähän
alkoholipoliittiseen keskusteluun haluaisin tuoda esiin oman kantani, joka
perustuu siihen tutkimukseen ja referaatteihin tutkimuksista, mitä ikinä olen
kuullut alkoholipoliittisten tutkijoiden sanovan, että alkoholinkulutusta
säätelevät taloudellinen kasvu, alkoholin
saatavuus ja alkoholin hinta. Näistä lähtökohdista
me olemme sitten tekemässä näitä päätöksiä ja
tekemässä näitä arvioita.
Tähän liittyen haluaisin myös todeta
niihin puheenvuoroihin, joita on ollut sekä valiokuntakeskustelun
aikana että muutama tässä salissa, että tässä olisi
kysymys jotenkin vain asenteista ja siitä, mitä me
ajattelemme. On totta, että asennekasvatustakin tulee tehdä ja
meidän tulee yrittää vaikuttaa myös
alkoholikulttuuriin, mutta ennen kuin toisin näytetään,
kyllä nämä hinta ja saatavuus ovat ne
asiat, jotka tosiasiassa vaikuttavat meidän alkoholinkulutukseemme.
Myös ongelmat ovat mittavia. Omissa lähtökohdissani
minun on itse asiassa vaikea hyväksyä tätä kokonaistilannetta,
jossa meillä ei ole oikeutta kansallisessa päätöksenteossamme
itse asiassa tehdään mitään
muuta kuin reagoida siihen, että alkoholi on ikään
kuin mikä tahansa esine Euroopan unionin sisämarkkinoilla.
Omasta näkökulmastani alkoholi on kuitenkin vaarallinen
aine, jolla on huomattavia terveysvaikutuksia, kansanterveysvaikutuksia.
Se liittyy väkivaltaan ja erilaisiin sairauksiin ja totta
kai suomalaisessa järjestelmässä myös
niihin kustannuksiin, joista valtio huolehtii. Kysymykseen Euroopan unionista
ja sisämarkkinoista palaan vielä myöhemmin.
Arvoisa puhemies! Kuten debatissa jo toin esille, vihreän
eduskuntaryhmän vastalauseessa, joka pohjaa rinnakkaislakialoitteeseen,
jonka myös teimme tämän lain käsittelyn
yhteydessä, me esitämme itse asiassa kahta asiaa,
joista keskeisempi on se, että meidän esityksessämme
väkevien juomien osalta ei tehtäisi lainkaan alkoholiveron
alennusta. Tällä pyritään jatkamaan sitä alkoholipolitiikan
perinnettä, että Suomessa kulutusta pyritään
ohjaamaan miedompiin alkoholijuomiin. Tämä ajatus
on ohjannut alkoholipolitiikkaa jo pitkään, ja
itse asiassa tämä on myös toteutunut,
eli suomalaiset juomatavat ovat huomattavasti siirtyneet mietoihin
juomiin.
Ajatuksena tässä taustalla on ollut se, mistä hallituksenkin
esitys lähtee, että myös tulevaisuudessa
joka tapauksessa suurin osa juodusta alkoholista on kotimaassa hankittua
alkoholia. Jos kotimaisilla verotasoilla käännämme
alkoholinkulutusta niin, että myös kotimaassa
viina tulee huomattavasti edullisemmaksi vaihtoehdoksi, itse asiassa
kaikkein edullisimmaksi vaihtoehdoksi juoda itsensä humalaan,
silloin totta kai tämä kulutuksen muutos tulee
näkymään sekä täällä että niissä juomissa,
joita tuodaan Virosta. Oletuksemme on, että hallituksen
esityksen mukaan mentäessä väkevien viinojen
tuonti Virosta tulee olemaan itse asiassa suurempaa kuin se olisi
sellaisessa tilanteessa, jossa viinasta ei tehdä ensisijaista
ostotuotetta myös kotimaassa, eli esitys perustuu tähän.
Hallituspuolueet ovat valiokunnan mietinnössä aika
pitkälle mielestäni perustelleet tätä linjaa,
mikä esityksessä on, sillä, että on
ajateltu, että jos alennuksia ei tehdä, harmaan
markkinan syntymisen riski on suurempi kuin silloin, jos alennuksista
pidättäydyttäisiin. Mielestäni
tämä argumentointi on relevanttia ja sitä on
relevanttia pohtia, mutta olen sitä mieltä, että itse
asiassa tämän hallituksen esityksen kanssa useat
näistä riskeistä voivat toteutua. Itse
asiassa me emme voi jäädä toimettomiksi
tämän harmaan markkinan suhteen tässäkään
tilanteessa, joten silloin yhtä hyvin mielestäni
myös sellainen esitys, jossa väkevien juomien
veroa ei alenneta siinä määrin kuin hallituksen
esityksessä, on aivan perusteltu. Silloin meillä säilyisi
tämä mietojen juomien suosiminen kotimaassa, ja
toisaalta harmaaseen markkinaan puuttuminen yksinkertaisesti esimerkiksi
poliisivalvontaa lisäämällä tulee joka
tapauksessa toteuttaa, koska myös tässä tilanteessa
Virosta tuotu viina tulee olemaan halvempaa kuitenkin.
Toinen vastalause, mikä vihreällä eduskuntaryhmällä on,
koskee valmisteverolakia, ja se samoin pohjasi meidän lakialoitteisiimme.
Siinä esitämme, että tullilla olisi mahdollisuus
rekisteröidä niitä tuomisia, jotka ylittävät
sen rajan, joka on määritelty järjestelmädirektiivissä ja
on myös kirjattu meidän omaan alkoholilainsäädäntöömme.
Valtiovarainministeriö tämän käsittelyn
yhteydessä esitti epäilyksen tästä esityksestä,
että se ei välttämättä olisi
sisämarkkinoiden järjestelmädirektiivin
hengen mukainen, koska järjestelmädirektiivin
henki on se, että omaan käyttöön
saa tuoda vaikka kuinka isojakin määriä mutta
kaupalliseen käyttöön ei saa tuoda ollenkaan.
Katsoimme kuitenkin, että tämä tullin
rekisteröintimahdollisuus ei olisi järjestelmädirektiivin
vastainen, koska tällä rekisteröinnillä ei
suinkaan sinänsä pyrittäisi keräämään
veroja näistä suurista määristä vaan
tätä rekisteröintiä pyrittäisiin
käyttämään apuna siinä,
kun tehdään arvioita siitä, onko mahdollista,
että jotkut tietyt henkilöt harrastavat jossain
kaupallista tuontia, ja tässä olisi tullin profiloinnista
apua.
Arvoisa puhemies! Tässä salissa on useaan
otteeseen tämän koko asian käsittelyn
yhteydessä todettu se, että tässä on
olemassa vain huonoja vaihtoehtoja. Huonot vaihtoehdot tietenkin
perustuvat siihen, että me olemme menettämässä ne poikkeukset,
mitä on ollut tuontirajoituksiin silloin, kun olemme liittyneet
Euroopan unioniin. Kuten puheenvuoroni alkupuolella sanoinkin, en itse
asiassa katso, että alkoholin, tai ainakaan vahvan alkoholin,
pitäisi olla sellainen sisämarkkinatuote, jota
unionissa säätelevät pelkät
tavaran vapaaseen liikkumiseen liittyvät säännökset, vaan
että alkoholi on kansanterveyteen liittyvä asia,
jossa jäsenmailla pitäisi olla aidot mahdollisuudet
tehdä kansanterveyspolitiikkaa, joka sitten tietenkin liittyy
hintaan ja saatavuuteen.
Tämän takia olen vastalauseessa esittänyt eduskunnan
hyväksyttäväksi pontta, jossa edellytettäisiin
hallitusta toimimaan niin, että vahvat alkoholijuomat Euroopan
unionissa poistuisivat puhtaan sisämarkkinasäätelyn
piiristä. Mitä tämä säätely
sitten voisi olla? Siinä voisi olla erilaisia kansallisia
poikkeuksia. Totta kai silloin täytyisi keskustella alkoholin
minimiverotasoista. Tässä salissa on useasti keskusteltu
siitä, että Suomen tulisi EU:ssa aktiivisesti
pyrkiä siihen, että alkoholiverotasot saataisiin
Euroopan unionissa nousemaan, ja mielestäni tähän
pyrkiminen olisi myös koko unionin alueella hyvää kansanterveystyötä.
Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen esittämään
nämä meidän muutoksemme ja sitten toisessa
käsittelyssä tämän ponnen. Kaikille
näille toivon runsasta kannatusta.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vihreiden malli, jossa ilmeisesti tullaan äänestämään
siitä, että väkevien alkoholijuomien
veroa ei laskettaisi ollenkaan, oman käsitykseni mukaan
johtaa tilanteeseen, joka kiihottaisi tämmöiseen
jobbaustoimintaan. Nimittäin mitä suurempi hinnanero
tulisi olemaan, sitä suurempi etu olisi, ja kun se on tiiviisti
pakattua alkoholia — sanotaan näinpäin,
Suomeenhan saa tuoda 80-prosenttista tai sen alle tilavuusprosentiltaan — sen
takia väittäisin, jotta jos tämmöinen
malli toteutettaisiin, mitä vihreät esittävät,
me saisimme kyllä valvontaa lisätä rajusti,
jotta tämä asia voitaisiin pitää hallinnassa, koska
kyllä siinä se kiihoke on aina, että mitä suurempi
voitto, sitä kokeillaan. Se on nähty aina. Sen
vuoksi toivoisi, että kuitenkaan tämän tyyppiseen
malliin ei lähdettäisi vaan päinvastoin
hintaero väkevien osalta olisi mahdollisimman pieni.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies
Ilkka Kanerva.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toisin kuin tässä keskustelussa
näyttää joiltakuilta hieman unohtuvan, niin
tällainen jobbaustoimintahan joka tapauksessa tulee olemaan
laitonta. On se hintaero ihan mikä tahansa, niin joka tapauksessa
se tulee olemaan kiellettyä. Puheenvuorossani perustelin, että jos
suomalaiset kautta linjan vaihtavat kulutustottumuksiaan siten,
että he juovat tiukkaa viinaa, niin totta kai silloin kiihoke
tällaiselle jobbaustoiminnalle olisi isompi. Eli kyllä minä katson,
että meidän esityksessämme kiihoke tällaiselle
tiukan viinan jobbaustoiminnalle on suurempi, mutta joka tapauksessa
tulee muistaa, että meidän tulee huolehtia siitä,
että tällaista ei tule tapahtumaan.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Alkoholipolitiikka kiinnostaa yleensä kansalaisia,
ja eri maissa harjoitetaan erilaista alkoholipolitiikkaa. Merkillepantavaa
on, että Pohjoismaat ja Englanti ovat olleet tietyllä linjalla,
kun taas Keski-Euroopan maat ja ennen kaikkea itäblokin
maat ovat olleet aivan päinvastaisella linjalla. Tiukka
alkoholipoliittinen linja ei ole mikään harvinaisuus.
Voi sanoa, että USA:n useimmissa osavaltioissa on aika
tiukka alkoholipoliittinen linja. Veroja peritään
alkoholituotteista paljon. Kun tässä aikaisemmin
on viitattu Englantiin, niin katsoin, mikä on Englannin
ja Ranskan välinen alkoholivero. Se on esimerkiksi Ranskassa
10 prosenttia oluen osalta siitä, mitä se on Englannissa,
viinien osalta se on noin 1 prosentti ja väkevien osalta
noin puolet siitä, mitä Englannissa peritään.
Siis Englannissa on huomattavasti ankarampi vero kuin Ranskassa.
Englantilainen voi käydä Ranskassa, on voinut
jo vuosia vuosia vuosia käydä, ostamassa niitä suuria
määriä, mitä suomalaiset muutaman
kuukauden kuluttua voivat Virosta hakea. Siitä huolimatta Englanti
ei ole alentanut veroaan. On aivan totta, että englantilaiset
käyvät Ranskan puolella, käyvät
suurella joukolla ja ostavat paljon, mutta Englannin parlamentti
on katsonut, että on viisasta kuitenkin pitää tämä verotaso
näin korkealla, jotta kulutus olisi kuitenkin kohtuullinen.
He sallivat sen, että Lontoosta mennään
tunnelin kautta Ranskaan hakemaan alkoholia, mutta kaikki eivät
lähde. Jos veroa alennetaan, silloin sitä saa
edullisesti kaikista Englannin liikkeistä ja ympäri
Englantia ja kulutus kasvaa ja haitat sen mukana.
On totta, että tilanne on meille vaikea. Tilanne on
uusi, ja se johtuu juuri näistä matkustajatuomisista
ja Viron tulevasta EU-jäsenyydestä. Olisiko tähän
voitu ennalta vaikuttaa? Ed. Sinnemäki viittasi niihin
eduskunnan päätöksiin, joita viime kaudella
ja sitä edellisellä kaudella on tehty, kun eduskunta
on edellyttänyt, että Suomi EU:ssa pyrkii toimimaan
niin, että minimiveroja alkoholin osalta nostetaan. No,
tietenkin on helppo olla jälkiviisas, mutta olemme toimineet
mielestäni väärin tai ainakin taitamattomasti,
kun me olemme puhuneet alkoholiverosta. Meidän olisi pitänyt
irrottaa väkevien viinojen vero näistä alkoholiveroista.
On ymmärrettävää, että kun
minimiverosta päättäminen EU:ssa edellyttää yksimielisyyttä, niin
on melkein mahdotonta saada ranskalaiset ja saksalaiset hyväksymään,
että oluen ja viinin veroa nostetaan. Mutta minä luulen,
että jos tuo väkevien viinojen vero olisi irrotettu
tästä joukosta, olisi ollut mahdollista saada
väkeville viinoille huomattavakin veronkorotus. Silloin
ainakin osa näistä ongelmista olisi pystytty eliminoimaan.
Mutta tämä on myöhäistä,
ja nyt me olemme siinä vaikeassa asemassa ja vaikeassa
tilanteessa, mistä jo monet puhujat ovat puhuneet.
Onko hallituksen esitys sitten se paras mahdollinen? On väärin
väittää, että olisi vain kaksi vaihtoehtoa:
olla tekemättä yhtään mitään
taikka sitten alentaa veroa siten, kuin hallitus esittää.
On aivan selvä asia, että olisi voitu alentaa
sitä veroa vähemmän, olisi voitu alentaa
vielä enemmän tai olisi voitu vähentää väkevien
juomien veroa vähemmän ja viinien enemmän.
Vaihtoehtoja on siis vaikka kuinka paljon.
Hallitus on kuitenkin arvioinut, että jos ei mitään
tehdä, niin silloin nykyinen kulutus muuttuu seuraavasti:
Tänä päivänä tilastoitu
alkoholinkulutus Suomessa absoluuttisena alkoholina mitattuna on
7,6 litraa vuodessa. Eli yksinkertaisesti sanottuna se, mitä liikkeistä ostetaan,
on 7,6 litraa. Tilastoimaton eli se, mitä tuodaan muualta,
on 1,7 litraa. Eli kulutus yhteensä on 9,3 litraa. Se on
tämän päivän tilanne. Jos ei
mitään tehdä, niin hallitus arvelee,
että kotimainen myynti putoaa 7,6 litrasta 7 litraan, myynti
kotimaassa siis vähenee, mutta tuonti nousee 1,7 litrasta
4 litraan. Näin hallitus arvioi. Vastaavasti jos hallituksen
esitys hyväksytään, niin silloin kotimainen
myynti nousee 7,6 litrasta 9 litraan ja tuonti nousee varsin vaatimattomasti
vain 2 litraan.
Hinnalla on vaikutus, aivan niin kuin tässä aikaisemmin
on todettu, ja hallitus arvelee siis, että hinnan vaikutukset
olisivat äsken mainitut. Nyt pitää muistaa,
että kun 60-luvulla keskiolut vapautettiin, sen saatavuus
parani, ja jokainen ymmärsi, että kun saatavuus
paranee, silloin kulutus myöskin nousee, kulutus kasvaa.
Silloin asiantuntijat — en tiedä, keitä he
olivat — arvelivat, että kulutus tulee nousemaan
4 prosentilla. Suurimmat pessimistit sanoivat, että se
nousee 10 prosentilla. Kun vuosi oli kulunut, niin kulutus oli noussut
40 prosentilla. Tämä osoittaa, että suuret
asiantuntijat voivat kyllä erehtyä. On täysin
mahdotonta sanoa, mihin suuntaan kehitys menisi, jos me emme nostaisi
ollenkaan, nousisiko tämä tilastoimaton myynti
silloin todella 4 litraan.
Hallituksen esityksen perusteluissa sanotaan, että lisätuonti
Virosta nousee 13 miljoonaa litraa absoluuttista alkoholia vuodessa.
Siis Helsingin kautta tuodaan, jos ei mitään tehdä,
13 miljoonaa litraa vuodessa lisää absoluuttista
alkoholia. Olen tuon luvun muuttanut Koskenkorva-pulloiksi ja olen
tästä samasta paikasta sen aikaisemmin maininnut — voitte
itse laskea — että se merkitsee sitä,
että Helsingin kautta tulisi lisää noin
200 000 pulloa Koskenkorvaa joka päivä. Minä en
vaan jaksa uskoa, että näin käy. Kun
on gallupeja ja tutkimuksia tehty, niin ihmiset yleensä sanovat,
että en minä lähde hakemaan, minuun nämä muutokset
eivät tule vaikuttamaan. (Välihuuto) — Sekin
pitää paikkansa, että hurskastelu on
mennyt näin pitkälle, kun sanotaan, että en
minä, mutta kyllä ne muut.
Joka tapauksessa hallituksella olisi ollut vaihtoehtoja vaikka
kuinka paljon. Suomi olisi voinut menetellä kuin Ruotsi,
joka on aivan saman ongelman edessä kuin Suomi. Ruotsista
on laivayhteys Puolaan, Viroon, Tanskaan ja lisäksi siltayhteys
Tanskaan. Lokakuun 1. päivänä tänä vuonna
tanskalaiset pudottivat väkevien juomien alkoholiveron
Saksan tasolle, mikä käytännössä merkitsi
sitä, että väkevien viinojen hinta Tanskassa
putosi puoleen siitä, mitä se on Ruotsissa. Mitkä olivat
seuraamukset? On tilasto yhdeltä kuukaudelta, lokakuulta,
ja se osoittaa, että väkevien juomien myynti Ruotsin
Alkossa laski Etelä-Ruotsissa noin 17 prosentilla, mutta
muitten juomien myynti jonkin verran nousi, joten lopputulos oli
se, että absoluuttisena alkoholina mitaten tämä huima
veronalennus Tanskassa vaikutti Etelä-Ruotsiin niin, että kokonaismyynti laski
3,5 prosentilla. Minulla ei ole eikä kenelläkään
muulla ole tietoa, mikä on tilanne ollut marraskuussa.
Yritän kyllä seurata, mitä siellä tapahtuu,
ja kyllä lehdet kertovat, että Puolasta ennen kaikkea
rahdataan alkoholia Ruotsiin. Mutta poliisi voi siihen puuttua,
ja poliisin tulee siihen puuttua. Kuitenkin ruotsalaiset ovat valinneet sen
tien, että tässä vaiheessa ei tehdä mitään. Odotetaan
ja katsotaan ja sitten tehdään se oikea ratkaisu.
Tämä oli myöskin kristillisdemokraattien
esitys ja jotta tuota viinarallia voitaisiin hillitä, pitäisi
olla mahdollista myöskin ottaa käyttöön
ylimääräinen matkustajavero aikuisilta
yhden päivän matkoilta. Se olisi purrut, kuinka
paljon, en minä osaa sanoa, mutta aivan varmasti olisi
vaikuttanut. Sitten myöhemmin olisimme kulkeneet yhtä jalkaa
ruotsalaisten ja norjalaisten ja miksei islantilaisten kanssa tässä niin
tärkeässä asiassa.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kallista kuunnellessa on tietenkin jopa
vähän vaikea kuvitella mielessään
sitä, kuka kaikki tämän viinan lopulta
tulee juomaan, mutta olisin halunnut vielä kommentoida
eduskunnan toivomuksia siitä, että kulloinenkin
hallitus olisi EU:n piirissä toiminut niin, että alkoholin
minimiveroa olisi saatu nostettua. Kun pohdimme tätä asiaa
ryhmässä, miten kirjoittaisimme ponnen, joka koskee
hallituksen käyttäytymistä Euroopan unionin
piirissä, niin tulimme lopulta siihen tulokseen, että olisi parempi
edellyttää hallitukselta toimia vahvojen, väkevien
alkoholijuomien suhteen, koska on totta, että ehkä nimenomaan
viinin ja oluen kohdalta nämä toiveet ovat epärealistisempia.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Valiokuntakäsittelyn pohjana
oli tässä kyseisessä asiassa erittäin
laaja ja kattava hallituksen esitys, josta ainakin itse, kun sitä kävin
läpi ja lueskelin, löysin runsaasti tähän
aiheeseen liittyvää hyödyllistä tietoa,
jota en aiemmin ollut mistään lukenut, eli minusta
tämä hallituksen kattava esityskin jo kuvastaa
sitä, että on kyllä yritetty tätä asiaa
mahdollisimman monelta eri kantilta jo hallituksessa ja hallituksen
esityksessä käydä läpi.
Totta kuitenkin on se, ettei tässä asiassa
oikein varmasti niitä hyviä, kivoja ja mukavia
ratkaisuja ole olemassa. Jollemme tee mitään,
menetämme verotulot ja työpaikkoja luultavasti
ja silti kulutus, viinaralli, vain kasvaa samoin kuin ongelmat,
joita siihen eittämättä liittyy. Lisäksi harmaan
talouden myötä varmasti täällä alkaisi erinäinen
yksityisyritteliäisyys kukoistaa, mutta palaan siihen vähän
myöhemmin.
Nyt, niin kuin valiokunta esittää, kun teemme nämä ehdotetut
ratkaisut, toivomme, että voimme turvata kuitenkin tietyt
verotuotot ja tietyt työpaikat vähimmällä mahdollisella
haittavaikutuksella, vaikkakin hallituskin jo toteaa, että kulutus
todennäköisesti tulee kasvamaan, koska hinnanerot
näiden alennustenkin jälkeen tulevat olemaan suuret.
Luultavasti tämä ralli, johon tässä keskustelussa
täällä on viitattu jo useita kertoja,
ei tule kokonaan loppumaan näiden alennusten jälkeenkään.
Niin kuin täällä on todettu, nämä asiat,
jotka hallituksen esityksessä on esitetty samoin kuin mietinnössämme,
ovat toki vain arvioita. Kun täällä joku
puhuja esitti, että on heitelty vaan ilmaan tällaisia
lukuja meidän mietinnössämme, niin se
ei pidä paikkaansa. Kaikki nämä mietinnössä olevat
luvut ovat hallituksen esityksestä, joka on kyllä tehty
yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön ja alkoholipolitiikan
asiantuntijoiden kanssa. Kyllä näihin on todellakin
yritetty paneutua eikä vain mututuntumalla näitä laskelmia
tehdä.
Toisaalta kuitenkin myös näihin vastalauseisiin
sisältyvät ehdotukset ovat nekin vain arvioita.
Eivät ne ole sen kummempia, ei niidenkään pohjaksi
ole esittää mitään todellista
tietoa, että näin jos meneteltäisiin,
niin tulisi paljon paljon parempi lopputulos. Ne ovat vain arvioita,
ja jos nyt itse ajattelen tätä asiaa, niin mielestäni
niiden pohjaksi ei tässä keskustelussa eikä valiokuntakuulemisessa
ole esitetty ainakaan yhtään sen enempää informaatiota,
kuin mitä on hallituksen esityksessä tämän
nyt tehtävän ratkaisun pohjaksi esitetty.
Oma keskeisin pelkoni liittyy juuri tähän
harmaan, pimeän markkinan kasvuun ja siihen, minkälaisia
ongelmia sen lisääntyminen sitten Suomessa tässä alkoholikäyttäytymisessä aiheuttaisi.
Olen toki samaa mieltä ed. Sinnemäen kanssa, että joka
tapauksessa tähän harmaaseen markkinaan meidän
on kyettävä puuttumaan, mutta epäilen,
että tämä harmaa markkinan laajuus olisi
paljon suurempi, mikäli emme nyt tekisi näitä ratkaisuja,
mukaan lukien tämä ratkaisu, jossa tämän
tiukan viinan vero alenee eniten.
Tästä harmaasta markkinasta esimerkiksi, kun ed.
Asko-Seljavaara täällä totesi, että valtiovarainvaliokunta
ei ole huomioinut eikä kuullut asiantuntijoita, kyllä meillä Alkoholitutkimussäätiön
edustaja totesi, että Ruotsissa on nähty esimerkki
siitä, mitä tämä harmaa markkina
ja sen kasvu tarkoittaa tupakan osalta. Siellä ei alennettu
veroa, jäätiin odottamaan, mitä tapahtuu. Tämä laaja
harmaa markkina jäi elämään
senkin jälkeen, kun veroja sitten vihdoin alennettiin. Sitä oli
tavattoman vaikea kitkeä, se on siellä edelleen,
ja menetettiin sitten kuitenkin sen kautta niitä verotuloja
ja työpaikkoja. Eli kyllä tässä täytyy
punnita monia erilaisia asioita.
Ed. Kallis totesi täällä Ruotsin
esimerkistä nyt sitten suhteessa tähän
ratkaisuun. Baltian maiden jäsenyys Euroopan unionissa
ei toki ole samanlainen uhka Ruotsille kuin Viron jäsenyys
on Suomelle. Meillä on tässä tällainen
vakiintunut matkustajaliikennekäytäntö.
Minä haluan uskoa, että kyllä ne ihmiset
menevät Tallinnaan muutakin katsomaan ja tekemään
kuin vain sitä viinaa hakemaan ja näitä matkoja
varmasti tulee olemaan myös jatkossa. (Ed. Pulliainen:
Mistä tämä tieto tulee?) En usko siihen — minä puhun
nyt aivan mututuntumalla — (Ed. Pulliainen: Sitä minä pelkäsin!)
että Ruotsista mennään Tanskaan samalla
tavalla kuin Suomesta lähdetään Viroon.
Näitä ei aivan yksi yhteen voi kyllä mielestäni
verrata, niin kuin ei voi verrata ruotsalaisten käyttäytymistä alkoholin
kanssa suomalaisten käyttäytymiseen. Nämä eivät
ole mielestäni sellaisia asioita, jotka yksi yhteen menevät,
niin naapurikansoja kuin olemmekin.
Kun kyse on verolaista, niin valtiovarainvaliokunnassa näkökulma
on ollut pitkälti tähän talouteen keskittyvä,
mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, niin kuin täällä on
esitetty, että meidän valiokuntamme olisi jotenkin
ummistanut silmänsä sosiaali- ja terveyspolitiikan
haasteilta tai vähätellyt sosiaali- ja terveysvaliokunnan
lausuntoa, ei todellakaan. Tietenkin voidaan arvioida, olisiko meidän
pitänyt sisällyttää tämä sosiaali-
ja terveysvaliokunnan lausunto jotenkin paremmin vielä tähän
meidän omaamme, mutta toisaalta tämä oli
se meidän valintamme ja aika useasti myös eduskunnassa
käytetty tapa, koska sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto
on kuitenkin tässä mietinnön liitteenä kokonaisuutenaan
kaikkien edustajien ja tähän asiaan perehtyvien
luettavana.
Joka tapauksessa myös hallituksen esitys sisälsi
niin paljon sitä informaatiota, että en oikein näe
mielekkääksi sitä, että olisimme
valtiovarainvaliokunnan mietinnössä lähteneet
toistamaan samoja asioita kuin hallituksen esityksessä on
tai sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnosta niitä poimimaan.
Yritimme toki sieltä ne tärkeimmät ottaa.
En tiedä, kuinka hyvin olemme onnistuneet — ainakin
muutama sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen on ollut
sitä mieltä, että emme kovin hyvin — mutta
joka tapauksessa emme ole todellakaan näitä sosiaali-
ja terveyspoliittisia asioita tässä halunneet
väheksyä.
Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeää,
että halvemman alkoholin mahdollisesti aiheuttamiin ongelmiin
voidaan puuttua, ja niin kuin meidän mietinnössämme
todetaan, erityisesti tärkeää on valvonta,
ei vain vähittäismyynnin, vaan myös ravintolamyynnin
ja myös Alkon myynnin. Näihin kaikkiin pitää kiinnittää huomiota.
Vähätellä en halua myöskään
informaation merkitystä. Ed. Akaan-Penttilä mainitsi
täällä muun muassa muutamia esimerkkejä,
joita sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli tullut esille, riskirajat
jne., sellaisia asioita, jotka tavalliselle kuluttajalle kertovat,
että alkoholi on myrkky, ja korostavat ehkä sitä jokaisen
yksilönkin vastuuta omasta terveydestään.
Lisäksi meidän asiantuntijakuulemisessamme Alkoholitutkimussäätiön
edustaja muistutti tässä informaatiossa siitä,
että meidän tulee kyllä puuttua ja kertoa
myös se, että alaikäisille ostaminen on
aina laitonta. Sitä ei varmaan liikaa voida korostaa. Tämä hallituksen
linjaus alkoholipolitiikan tulevaisuudesta varmasti tuo osittain
vastauksia näihin kysymyksiin. Joka vuosi sitten budjetin
yhteydessä me täällä yritämme
löytää niitä lisäeuroja
siihen, mihin ed. Pulliainenkin aikaisemmin viittasi, (Ed. Pulliainen:
Ja kohta kertoo lisää!) että saamme näitä ongelmia
ja haittoja sitten myöskin kitkettyä, joita varmasti
eittämättä tästä ratkaisusta
seuraa. Mutta korostan, että niin seuraisi joka tapauksessa,
vaikka jäisimme nyt tumput suorina seisoskelemaan ja odottelemaan.
Puhemies! Yhdyn siis ed. Bryggaren täällä käyttämän
ensimmäisen puheenvuoron termiin, että tässä ollaan
tekemässä ratkaisua, joka on paras mahdollinen
arvaus siitä, mitä tuleman pitää.
Iivo Polvi /vas:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä olevassa
hallituksen esityksessä valmisteverotuslakiin ehdotettujen
muutosten tarkoituksena on poistaa ne alkoholi- ja tupakkatuotteisiin
liittyvät määrälliset rajoitukset,
joita Suomi on saanut ja saa vielä tämän
vuoden loppuun saakka soveltaa erityissääntelyn
turvin. Ensi vuoden alusta on tarkoitus siirtyä noudattamaan
yleisiä sisämarkkinoita koskevia säännöksiä ja
periaatteita valmisteverotuksen osalta. Valmisteverotuksen osalta
käytännössä tupakkatuotteiden
osalta sovelletaan edelleen rajoituksia niihin maihin, mihin voidaan
soveltaa, eli lähinnä niihin maihin, jotka eivät
noudata yhteisön minimiverosäännöksen
mukaista verotusta tai soveltavat sitä alempaa verotusta
tupakkatuotteisiin. Siltä osin ratkaisu on varmaan aivan
oikea. Alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annettua lakia koskevilla
muutosehdotuksilla, joiden tavoitteena on tietenkin tämä määrällisten
rajoitteiden poistaminen, joka tulee suoraan ulkoa annettuna ja toteutettavana,
alennetaan alkoholiveroa.
Hallituksen esityksessä on verrattain laajasti pohdittu
niitä haittoja, mitkä alkoholinkulutuksen kasvusta
todennäköisesti aiheutuvat, kun veroja ja sitä kautta
hintaa alennetaan. Täällä on useissa
aikaisemmissa puheenvuoroissa arvosteltu valtiovarainvaliokunnan
mietintöä siitä, että siinä ei
näitä terveyshaittoja riittävästi
pohdita eikä niille anneta riittävää sijaa.
Hallituksen esityksessä niitä on pohdittu verrattain
laajasti ja samaten tietenkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa,
joka liittyy tuohon valtiovarainvaliokunnan mietintöön,
on asiaa käsitelty.
Täällä on siteerattu valtiovarainvaliokunnan mietinnöstä joitakin
taustaoletuksia, jotka mietintöön on kirjattu
puhtaasti hallituksen esityksestä otsikolla "Taustaoletukset",
joita täällä äsken muun muassa
ed. Asko-Seljavaara joku aika sitten pitämässään
puheenvuorossa arvosteli. Näistä määristä voidaan
olla tietenkin monta mieltä. Kysymys on hyvin pitkälle
arviosta, sillä mitään varmaa ei voida
sanoa, paljonko kulutus lisääntyy veronalennuksen
vaikutuksesta. Mutta joka tapauksessa selvää kai
on, että alkoholinkulutuksen kasvuun vaikuttavat keskeisesti
toisaalta hinta ja toisaalta jakelupisteiden määrä.
Ne ovat keskeisiä tekijöitä. Tietenkin
taloudellisilla tekijöillä, talouskasvulla, on
oma vaikutuksensa. Joka tapauksessa on selvää,
että kun maailma muuttuu ja Virosta tulee Euroopan unionin
jäsen, jossa alkoholin hintataso on oleellisesti alempi,
siitä väistämättä seuraa
pelkästään tämän etäisyyden
lyhyyden takia se, että käytännössä,
jos aiotaan pimeää tuontia säännellä tai
rajata, Suomessa on alennettava alkoholin verotusta. Se on eräs
keino hillitä harmaata tai pimeää tuontia.
Sen vuoksi myös vasemmistoliitto on päätynyt
tietyiltä osin yhtymään niihin näkemyksiin, mitä hallituksen
esityksessä ja valiokunnan mietinnössä on,
eli olemme valmiit oluen, viinin ja välituotteiden osalta
siihen veronalennukseen, mikä hallituksen esityksessä on.
Sen sijaan emme pidä oikeana väkevien juomien
veron alentamista hallituksen esittämässä määrin.
Kun suurin alennus kohdistuu nimenomaan väkeviin alkoholijuomiin,
se muuttaa sitä aikaisempaa alkoholipoliittista linjaa,
jonka tavoitteena on kuitenkin ollut pyrkiä kulutuksen
mahdollinen kasvu ja yleensä käyttö ohjaamaan
miedompiin juomiin. Kun nyt hallituksen esityksessä ja
valiokunnan mietinnössä on lähtökohtana
se, että suurimmat alennukset kohdistetaan nimenomaan väkeviin
alkoholijuomiin, sitä emme pidä oikeana linjavalintana
emmekä hyväksy. Sen vuoksi ehdotamme tuon 44 prosentin
veronalennuksen sijasta 22 prosentin alennusta väkeviin
alkoholijuomiin. Muilta osin olemme valmiit hyväksymään
valiokunnan enemmistön kannan.
Täällä on aikaisemmin kiinnitetty
huomiota siihen, että valvonta edelleen rajoilla on tietyllä tavalla
mahdollista ja välttämätöntä.
Kun puhutaan näistä tuontimääristä,
mitä kerralla voi tuoda, siihen on syytä todeta,
että nämä määrät,
mitä täällä on useassa puheenvuorossa
luetteloitu, ovat ohjeellisia, eivät välttämättä sitovia.
Ne mahdollistavat suuremmankin tuontimäärän kuin
10 litraa väkevää alkoholijuomaa, jos
siihen on vaan perusteltu syy.
Lisäksi oikeastaan huolenaihetta antaa se, että komissio
on — muistaakseni 12. marraskuuta — lähettänyt
Espanjalle ja Isolle-Britannialle kyselyn siitä, miten
ne noudattavat EU:n valmistevero- ja rajat ylittävää ostamista
koskevaa lainsäädäntöä.
Kysymys Ison-Britannian tapauksessa on siitä, pidetäänkö omaan
käyttöön tuotuna sellaisiakin eriä,
jotka tuodaan mahdollisesti kaverille. Kysymyksessä silloin
ei välttämättä ole kaupallinen
tarkoitus, jos tuodaan samaan hintaan eli ei oteta välityspalkkiota.
Jos se pääperiaate omaksutaan, niin se tarjoaa
entistä suuremmat mahdollisuudet (Ed. Pulliainen: Niin,
jos on laaja ystäväpiiri!) — niinpä niin — suurten
määrien tuomiseen, mikäli tämä komission
aivoitus tulisi sovellettavaksi myöhemmin. Tällä hetkellähän
näin ei vielä ole.
Siitä syystä esitimme valiokunnan mietintöön sisällytettäväksi
lausumaa. Valitettavasti on niin, että tässä pöydille
jaetussa kappaleessa sitä ei ole mukana, ja huomasin vasta
tämän istunnon aikana, että se puuttuu
täältä mietinnöstä.
Vastalauseen 1 loppupäässä on viittaus
siihen: "Tästä syystä ehdotimme lausumaa
valiokunnan mietintöön", mutta jostakin syystä se
on poissa pöydille jaetusta kappaleesta. Se tullaan kuitenkin
esittämään. Se on jätetyssä vastalauseessa
kirjattu muotoon: "Valiokunta edellyttää, että hallitus ryhtyy
toimiin sen estämiseksi, että alkoholijuomien
tuontia toisesta unionimaasta omaan käyttöön
tulkittaisiin niin, että siihen sisältyy myös ei-kaupallinen
tuonti jonkun toisen omaan käyttöön."
Tällä halutaan kiinnittää siihen
huomiota, että valvonnassa huomioidaan tämä.
Tuon muutosesityksen ja nämä yksityiskohtaiset
muutokset taulukkoon esitän yksityiskohtaisen käsittelyn
yhteydessä.
Jari Koskinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Nyt on siis edessä se totuuden
hetki, joka on jo kauan ollut meillä tiedossa. Kun Suomi
liittyi EU:hun vuonna 1995, saimme tietyn siirtymäajan,
jona aikana meillä oli oikeus rajoittaa matkustajatuomisia.
Nyt se siirtymäaika päättyy vuodenvaihteessa.
Ensi vuoden alusta siis matkustaja saa tuoda omaan käyttöönsä mukanaan 10
litraa väkeviä juomia, 20 litraa välituotteita, 90
litraa viiniä ja 110 litraa olutta, jos niin haluaa. Kun
EU laajenee kymmenellä uudella jäsenmaalla ensi
vuoden toukokuussa, vaihtoehdot siis tuomisille lisääntyvät.
Hallituksen esityksessä on pohdittu kahta vaihtoehtoa:
joko ei tehdä mitään tai sitten pyritään
reagoimaan tulevaan tilanteeseen. Harkinnan jälkeen hallitus
ja myös valtiovarainvaliokunta päätyivät
sille kannalle, että kokonaisuus huomioon ottaen järkevämpää on
reagoida tulevaan tilanteeseen. Valtion verotulojen, teollisuuden,
kaupan, ravintoloiden ja muiden työpaikkojen säilymisen
sekä myös harmaan tai pimeän alkoholikaupan
vähäisenä pitämisen kannalta
parempi vaihtoehto on alentaa alkoholiveroa. Selvää on
se, että teemme mitä tahansa, alkoholinkulutus
todennäköisesti lisääntyy. Se
tuo mukanaan sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Se
on valitettava asia.
Toivoa tietysti sopii, että myös suomalaiset oppisivat
käyttämään alkoholia kohtuullisessa määrin.
Uudessa tilanteessa on siis äärimmäisen tärkeää,
että oikeaa alkoholivalistusta annetaan. Vanhempien ja
koko yhteiskunnan pitää kantaa vastuuta erityisesti
lapsista ja nuorista. Tärkeää on myös
se, että niin kaupat kuin ravintolatkin huolehtivat siitä,
että alaikäisille ei alkoholia myydä.
Mitä sitten tulee tapahtumaan? Siihen ei kai kukaan
pysty vastaamaan ehdottoman oikein. Ihmisten käyttäytymistä ei
niin tarkkaan pystytä etukäteen arvioimaan. Erilaisia
ennusteita toki voidaan tehdä, mutta todellisuus selviää vasta ajan
kanssa. Kun tämä lakipaketti astuu voimaan, täytyy
sen vaikutuksia seurata erityisen tarkasti. Valiokunnan mietinnössä ei
ole erityistä seuraamispontta, koska uskomme, että asian merkittävyyden
vuoksi seurantaa tapahtuu joka tapauksessa.
Suotavaa olisi, että valtiovarainministeriö asettaisi
seurantaryhmän tarkkailemaan tilannetta ja tarvittaessa
myös reagoimaan. Mielestäni olisi tärkeää,
että seurattaisiin ainakin seuraavia asioita: matkustajamäärien
kehitystä, tuotavien tuotteiden määriä ja
tuontirakennetta, kotimaisen kulutuksen rakennetta ja alan työllisyyttä sekä myös
alkoholin haittavaikutusten kehittymistä.
Arvoisa puhemies! Valiokunta muutti vain yhtä kohtaa
hallituksen esityksessä. Se oli pienpanimoiden asema. Valiokunta
näki pienpanimot rikkautena suomalaisessa alkoholikulttuurissa.
Pienpanimoiden määrä on vähentynyt
viime vuosien aikana heikon kannattavuuden vuoksi. Tällä nyt
tehtävällä muutoksella toivotaan, että myös
pienpanimoita olisi tulevaisuudessa Suomessa.
Vihreät ovat tehneet ponnen, jossa toivotaan väkevien
juomien poistamista sisämarkkinatuotteista. Päätös
on sinänsä kannatettava, mutta en usko sen realistisuuteen.
Se on vähän sama asia kuin suomalaisten vuosia
toivoma alkoholin minimiverokantojen nostaminen EU-tasolle.
Lopuksi, herra puhemies, vielä yksi henkilökohtainen
arvio. Minä en usko, että nyt tehtävät veronalennukset
riittävät estämään
tuontia. Erityisesti oluen veroa olisi pitänyt alentaa
enemmän. Olutketju työllistää Suomessa
huomattavan määrän ihmisiä niin
mallasohran viljelyssä, kuljetuksessa, panimoissa, kaupassa
kuin ravintoloissakin. Oluttuotanto on myös helppo siirtää ulkomaille
tarvittaessa. Siksi olen vakuuttunut siitä, että tähän
asiaan palataan vielä tämänkin eduskunnan
aikana.
Klaus Hellberg /sd:
Arvoisa herra puhemies! Minusta hallituksen esitys tässä asiassa
on varsin tarkka ja huolellinen. Hallitus on yrittänyt pohtia
asiaa monelta kohdin, kun nyt olemme siinä tilanteessa,
että alkoholin tuonti ensi keväänä käytännössä vapautuu
kokonaan ja jo vuoden alusta varsin huomattavassa määrin.
Tätä asiaa on tarkasteltu monelta suunnalta, ja
tietysti varsin paljon on ollut esillä asia, joka koskee
nimenomaan terveys- ja sosiaalipuolta. Tämähän
tietysti on aivan ratkaisevaa ollut koko ajan, kun on käsitelty
näitä hintakysymyksiä, vaikka tässä tietysti
nämä verokysymykset ovat nousseet etusijalle.
Minusta se, että alkoholiveroa nyt alennetaan keskimäärin
eniten väkevien alkoholijuomien kohdalla, on oikeaan osunut,
koska niitä on mahdollista tuoda helposti suuret määrät.
Tällä tavalla pyritään nimenomaan
estämään tuontia ja nimenomaan mustien
markkinoiden syntymistä. Mutta on tietysti aivan selvä,
niin kuin täällä on todettu, että kyllä tämä ratkaisu,
mihin olemme joutuneet menemään, että alkoholijuomia
nyt saa Suomeen tuoda lähes rajattomasti, on varsin valitettava.
Se ei ollenkaan sovi meidän alkoholipolitiikkaamme, ja
siinä mielessä tietysti ollaan aivan uudessa tilanteessa.
Toisaalta tietysti voidaan kysyä, onko sitten tämä nykyinen
politiikka ja yleensä se, että meillä ei
varsinaiseen alkoholin ehkä luonnolliseen käyttöön
ole koskaan päästy — alkoholivalistus on
ollut Turmiolan Tommin suuntaista ja enemmän perustunut
siihen, että on lähdetty siitä, että suunnilleen
aina kun käyttää alkoholia, se on väärin — ehkä johtanut
siihen, että alkoholinkäyttö on meillä yleensä ollut
vääränlaista.
Mitä sitten tulee muihin tapoihin, miten alkoholia
voidaan käyttää, tässä on
puhuttu myös viinien kohdalla aika kauniisti, ja meidän
alkoholipolitiikkamme aika pitkän ajan on tähdännyt
siihen, että mieluummin mietoja kuin väkeviä. Mutta
kyllä sekin tapa, mikä esimerkiksi Ranskassa on
aika yleinen, että alkoholi on normaali elintarvike, jota
juodaan kuin maitoa, on johtanut siihen, että maksakirroositilastot
ilmeisesti Ranskassa ovat suhteellisestikin ottaen huomattavasti
suuremmat kuin Suomessa. Mennään tässä nyt
mihin suuntaan tahansa, ei tässä varmaan mitään
hyviä ratkaisuja löydy, vaan kaikki ratkaisut
ovat jonkinlaisia hakemisia siitä, miten parhaiten selvittäisiin
terveys- ja sosiaalipoliittisesti. En tiedä, joudutaanko
tähän verokysymykseen lähiaikoina palaamaan,
mutta minusta on aivan selvää, että varmasti
ainakin terveys- ja sosiaalikysymyksiin vuoden 2005 budjetissa varmaankin
joudutaan palaamaan. En tiedä, onko tämän
vuoden budjetissa tähän varauduttu. En ole edes
tietoinen siitä, miten aiotaan alkoholivalistusta antaa,
ollaanko sitä lisäämässä,
onko siihen esimerkiksi varauduttu budjetissa tai muutoin. Jos ei
ole, niin minusta ainakin lisätalousarviossa olisi syytä miettiä,
olisiko tässä ehkä jotain järkeä,
koska tietysti, niin kuin me tiedämme kaikki, tehdään
tässä nyt ratkaisu minkälainen tahansa,
rajoitusten poistuminen aiheuttaa ilman muuta ongelmia terveys-
ja sosiaalipuolella.
Katson kuitenkin, niin kuin alussa jo totesin, että hallitus
on hyvin tarkkaan tämän asian miettinyt ja huolellisesti
siihen paneutunut. Siinä mielessä tämä esitys
ja valtiovarainvaliokunnan mietintö ovat kohdallaan. En
itse ainakaan löydä parempaa ratkaisua tähän
tilanteeseen. On tietysti hyvä, että täällä on
tuotu näitä terveyshaittoja paljon esille, mitä alkoholi
aiheuttaa, mutta silloin pitäisi pyrkiä myös
tuomaan ehkä vähän perustellummin esiin
niitä ratkaisuja, miksi näihin veropoliittisiin
ratkaisuihin, mitä hallitus on esittänyt, ei pitäisi
mennä, koska minusta näillä veropoliittisilla
ratkaisuilla pyritään myöskin ottamaan
huomioon mahdolliset terveyshaitat, jotka liittyvät siihen,
että meille muodostuu mustat markkinat, jotka ovat monessa
mielessä ongelmallisia.
Kun tuodaan suunnattomia määriä alkoholia, niin
tämä kontrolli tietysti sitten, tulevatko mitkä määrät
myyntiin ja mitkä määrät itselle
tai kavereillekin, niin kuin tässä on todettu,
pystytäänkö se jollain tavalla estämään,
sekin on varmasti hyvin vaikeaa. Olen kuullut, että Tanskan
ja Ruotsin välisellä rajalla on jonkinlainen rekisterikontrolli
olemassa nimenomaan, jossa kontrolloidaan niitä, jotka
tuovat usein ja paljon alkoholia Tanskasta Ruotsiin. En tiedä,
miten se rekisteri toimii ja onko sillä pystytty rajoittamaan
jossain määrin nimenomaan mustien markkinoiden
syntymistä, mutta joku tällainen järjestelmä meidänkin
varmasti täytyy kehittää. Toivottavasti
Tullilaitoksella tai Rajavartiolaitoksella joku tällainen
järjestelmä on kehitteillä, koska täytyy
kaikin mahdollisin tavoin nyt koettaa toimia myös niin,
että nämä haitat, kun rajoitukset poistuvat, olisivat
mahdollisimman pienet.
Tuen mietintöä ja hallituksen esitystä asiassa.
Pehr Löv /r:
Värderade talman, arvoisa puhemies! Enligt regeringens
proposition och utskottets betänkande kommer alkoholpriserna nästa år
att sjunka med i medeltal 22 procent. Sänkningen görs
med tyngdpunkt på starksprit. Samtidigt kommer införselbegränsningarna
från övriga EU-länder att slopas nästa år,
vilket medför att billig alkohol snart finns tillgänglig
på nära håll för oss, oberoende
av vår egen prisnivå. De bakomliggande orsakerna
till regeringens proposition är alltså ett behov
för oss att här i Finland anpassa vår
alkoholpolitik till EU:s, att vi tvingas slopa införselbegränsningarna
på sprit och att Estland blir EU-medlem nästa år.
Enligt tradition har alkoholpolitiken i Finland strävat
efter att förhindra skadeverkningarna av alkoholbruket
genom att begränsa tillgången och reglera prisnivån.
Beskattningen är och har varit ett effektivt sätt
att uppnå de hälsopolitiska aspekterna. Regeringens
förslag kommer nu att medföra att tillgången
underlättas genom att man samtidigt upphäver införselrestriktionerna
och att priserna sänks. Dessutom motsvarar inte sänkningen
på starksprit den tidigare linjen som gynnat svagare alkoholdrycker.
I propositionens motiveringstext kan man även läsa
att de alternativa lösningar man övervägt
inskränkt sig till att inte göra ändringar
i beskattningen överhuvudtaget. Alternativet med en mera
moderat skattesänkning har inte behandlats. Detta är
något som jag själv anser att man borde ha gjort.
En annan svaghet är att man inte tagit tillräcklig
hänsyn till de effekter som den föreslagna sänkningen
medför för social- och hälsovårdsarbetet.
Oberoende av om en prissänkning genomförs eller
inte så kommer konsumtionen att öka och ur hälsosynpunkt återstår
för Finland endast dåliga alternativ. En prissänkning
i hemlandet har ändå ett starkare signalvärde,
varför nivån på den föreslagna
prissänkningen förvånar mig storligen.
Puhemies! Hallituksen esityksen ja valiokunnan mietinnön
mukaan alkoholin hinta laskee ensi vuonna keskimäärin
22 prosenttia. Veronalennus painottuu väkeviin alkoholijuomiin. Samanaikaisesti
poistuvat alkoholin tuontirajoitukset muista EU-maista, mikä tarkoittaa,
että halpaa alkoholia on lähitulevaisuudessa tarjolla lähempänä — omasta
hintatasostamme riippumatta. Hallituksen esitykseen vaikuttaneita
syitä ovat olleet tarve sopeuttaa Suomen alkoholipolitiikka
vastaamaan EU:ssa toteutettavaa politiikkaa, alkoholin tuontirajoitusten
poistaminen ja Viron tuleva EU-jäsenyys ensi vuonna.
Perinteisesti Suomen alkoholipolitiikan tavoitteena on ollut
ehkäistä alkoholinkäytön haittavaikutuksia
rajoittamalla saatavuutta ja säätelemällä hintatasoa.
Verotus on ollut ja on yhä tehokas keino terveyspoliittisten
tavoitteiden saavuttamiseksi. Hallituksen ehdotus merkitsee saatavuuden
helpottumista tuontirajoitusten poistuessa ja alkoholin hinnan laskua.
Väkevien alkoholijuomien hinnan lasku ei sitä paitsi
vastaa hallituksen aiempaa linjaa, joka on suosinut miedompia alkoholijuomia.
Esityksen perusteluista voi lisäksi lukea, että mahdolliset
vaihtoehtoiset ratkaisut ovat rajoittuneet siihen, että verotukseen
ei ylipäätään ole tehty muutoksia.
Vaihtoehtoa, jossa veronalennus olisi ollut maltillisempi, ei ole
käsitelty. Mielestäni näin olisi pitänyt
tehdä. Esityksen toinen heikkous on se, että siinä ei
ole tarpeeksi otettu huomioon veronalennuksen vaikutuksia sosiaali-
ja terveystyöhön.
Riippumatta siitä, toteutetaanko hinnanalennus vai
ei, alkoholinkulutus tulee kasvamaan, ja terveysnäkökohdista
tarkasteltuna se merkitsee Suomelle vain huonoja vaihtoehtoja. Kotimaassa
toteutettavalla hinnanlaskulla on kuitenkin niin voimakas signaaliarvo,
että ehdotetun hinnanlaskun taso hämmästyttää minua
suuresti.
Alkoholitutkimuksen mukaan hinnanlasku johtaa kulutuksen kasvuun.
Se puolestaan johtaa terveysriskien ja alkoholiin liittyvien väkivaltarikosten
kasvuun Suomessa. Jo nyt maassamme kuolee noin 3 000 henkilöä vuosittain
alkoholinkäytön seurauksena. Luku on kuusinkertaistunut 30
vuodessa, ja parin vuoden kuluttua luku tulee luultavasti kohoamaan
noin 4 000 henkeen. Suurkuluttajien määrä kasvaa
myös vääjäämättä.
Arvioiden mukaan suurkuluttajia on parin vuoden kuluttua Suomessa
jo 600 000. Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan 6,7
prosenttia yli 30-vuotiaista miehistä ja 1,5 prosenttia
saman ikäisistä naisista on alkoholisteja. Kohta
näitä on noin 30 prosenttia enemmän.
Alkoholinkulutus uhkaa kasvaa myös lopullisesta veropäätöksestä riippumatta.
Sen takia meidän tuleekin panostaa ennalta ehkäisevään
työhön. Meidän tulee panostaa voimakkaasti
siihen, että suomalaisia kasvatetaan tässä suhteessa
terveellisempään elämään.
Asenteet ja alkoholikulttuuri eivät kuitenkaan muutu nopeasti.
Panostuksen ensisijaisena kohderyhmänä tulee olla
perhe, koska perheen piirissä nuorten tavat ensisijaisesti
muotoutuvat. On käynyt ilmi, että nuoret eivät osta
juomiaan, niinikään kaduilta, vaan kaupungilla
juotu alkoholi on valitettavan usein juuri vanhemmilta peräisin.
Luultavasti onkin niin, että turvallinen elinympäristömme
saa aikaan sen, että vanhemmat luottavat nuoriin aivan
liikaa ja antavat vastuuttomasti heidän käsiinsä alkoholipitoisia
juomia. On myös aivan selvää, että ennalta
ehkäisevässä työssä tulee
olla lähinnä kyse asennekasvatuksesta ja faktoista,
ei niinkään vanhanaikaisesta, moralisoivasta kieltopolitiikasta.
Meidän on myös ymmärrettävä,
että alkoholismi on sairaus, josta parantuminen edellyttää tehokasta
hoitoa. Varhainen puuttuminen työpaikoilla, kouluissa ja
kodeissa luo pohjan menestyksekkäälle hoidolle,
jonka on oltava elinikäistä.
Päihdehoito ei ole kuntien terveyspolitiikassa priorisoitu
kovin korkealle. Tämä on säästöpolitiikkaa,
joka käy valitettavasti tulevaisuudessa kalliiksi. Tuleva
sosiaalipoliittinen ohjelma nostaa päihdehoidon hyvin keskeiseen
asemaan, ja voimme vain toivoa, että suunnitellut toimenpiteet
johtavat järkeviin panostuksiin.
Korostan sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa, jossa todetaan,
että alkoholiverotuksesta tehdyn päätöksen
aiheuttamaa kehitystä tulee seurata. Meillä tulee
olla valmius ryhtyä nopeastikin toimenpiteisiin, jotta
alkoholipoliittisia linjauksia ja veroja voidaan tarkistaa. Meidän
tulee olla myös valmiita panostamaan tarvittavin taloudellisin
varoin lisääntyneen alkoholinkulutuksen synnyttämien
haittavaikutusten torjumiseksi. Henkilökohtaisesti olisin
ollut valmis harkitsemaan, että alkoholiveroa laskettaisiin
hallituksen ehdottamaa maltillisemmin.
Talman! Vi måste också uppfatta alkoholismen
som en sjukdom som behöver effektiv vård. Tidigt
ingripande på arbetsplatserna, i skolorna och i hemmen
ger grunden för en framgångsrik vård
som måste vara livslång. Kommunerna har i sin
vårdpolitik nedprioriterat rusvården. Det är tyvärr
en sparpolitik som blir dyr på sikt. Det kommande socialpolitiska
programmet lyfter upp rusvården som en mycket viktig ingrediens och
vi får hoppas att de planerade åtgärderna
leder till vettiga satsningar.
Jag betonar social- och hälsovårdsutskottets utlåtande
om att man skall följa med den utveckling som följer
efter att beslut om alkoholskatterna fattats. Utgående
från detta måste man ha en beredskap att snabbt
vidta åtgärder för att kunna granska
de alkoholpolitiska linjedragningarna och skatterna. Vi måste även
vara beredda att satsa de ekonomiska medel som behövs för
att kunna klara av de skadeverkningar som en ökad alkoholkonsumtion
medför. Personligen skulle jag dessutom ha varit beredd
att överväga en mera moderat sänkning
av alkoholskatten än vad regeringen i sin proposition föreslagit.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Huumattuja on helppo hallita. Tämän
tietävät EU:n komission ja pääosastojen
virkamiehet. Tämän tietävät
erikoisesti Viron tasavallan poliittiset johtajat ja ovat sen mukaisesti
myöskin käyttäytyneet. Jos ajatellaan,
mitä perusteita alkoholipolitiikalleen EU:n virkamiehistö on
esittänyt, niin on esittänyt nimenomaan sen, että EU-kansalaisen
täytyy voida konkreettisesti kokea, että EU-jäsenyydestä ja
EU-kansalaisuudesta on jotain hyötyä, ja mikä olisikaan
sen konkreettisempaa kokemista kuin halvalla juopua. Tämän
mukaisesti on myös käyttäydytty.
Tässä keskustelussa on hyvin mielenkiintoista
se, että tässä puhutaan hallituspuolueitten
taholta jatkuvasti siitä, että hallitus on miettinyt tarkkaan
tämän lakikoosteensa. Näin on pitänyt kaikkien
poliittisten ryhmien miettiä lähes kymmenen vuotta.
Silloin kun EU-jäsenyyteen pyrittiin, silloin tiedettiin
juuri se, minkä äsken kerroin EU:n, silloin Euroopan
yhteisöjen, alkoholipolitiikasta ja siihen liittyvästä verotuspolitiikasta.
Kun haimme EU-jäsenyyttä, niin silloin nimenomaan
kaikki se, mikä täällä tänä iltana
on todettu, todettiin jo silloin ennen EU-jäsenyyttä, elikkä että tämä on
edessä, mikä nyt on edessä. Sen takia
aktiivisesti haettiin siirtymäkausi, joka nyt sitten alkaa
olla kerta kaikkiaan takana päin. Siis toisin sanoen tähän
tilanteeseen on ollut jo vuosikymmen aikaa varautua, ja kun kaikki
puolueet haluavat hallitukseen, ovat halunneet ja haluavat hallitukseen,
niin siitä seuraa, että on ollut myöskin
pakko varautua hallitusvastuussa tähän tilanteeseen.
Tässä ei kerta kaikkiaan ole mitään pienintäkään
uutta vivahdetta, ja tämä koskee tätä populaa
laidasta laitaan.
Tämä tarkoittaa myöskin sitä,
että kun on sanonut a, niin joutuu välttämättömästi
sanomaan b, c ja d. Siihen a kun on tullut sanottua, niin kun jo
totesin, niin se b ja c ja d tarkoittavat muun muassa sitä kokonaistulokertymää,
joka tällä valtakunnalla on. Tämä hallitus
on sen suhteen tehnyt jo erittäin merkittävästi
ratkaisuja. Ensinnäkin se on tehnyt tämän
veroalepakettinsa näiltäkin osin, jota me nyt
tänä iltana täällä käsittelemme,
ja se tulee ajamaan sen päätökseen saakka,
ja edelleen se on tehnyt ratkaisunsa yhteisöverosta, pääomaverosta,
tuloverosta. Siis toisin sanoen liikkuvat osat ovat vähentyneet
ja vähentyneet ja vähentyneet. Mikä on
jäljellä? On jäljellä yhteisöveron
ohjaaminen kunnille suoraan.
Siis toisin sanoen, kun tässä ollaan nyt pelaamassa
muun muassa Pääkaupunkiseudun osalta, niin kuin
täällä on monella suulla todettu, niin
sehän tarkoittaa sitä, että jos yhteisöverolle
tehdään kuntien osalta sellainen remontti, joka
nyt on hallituksen piirissä kaavailtu, sehän ei
mitään muuta merkitse kuin sitä, että kuutosilta
lähtee tuloja muitten hyväksi, siis toisin sanoen
ne sitten ensimmäisenä joutuvat tästä laskun
maksamaan. Siihen c- ja d-kategoriaan sisältyy se, että poliisille
taikka millekä tahansa poliisin kaltaisesti käyttäytyvälle
ja toimivalle yksikkökokonaisuudelle täytyy ohjata
lisää resursseja, koska sitä tarvetta
ei voi väistää millään,
kun nyt kaikki nämä ratkaisut, jotka sanoin, ovat
tapahtuneet. Edelleen sosiaali- ja terveyspuolelle tarvitaan lisää varallisuutta.
Jo nyt tällä hetkellä siellä on ammottava
aukko rahoituksessa. Täällä on aivan oikein
kuvattu tämän lohkon tarpeitten muodostuminen.
Siis toisin sanoen nyt paketti on sulkeutumassa tavallaan
nelivuotiskaudeksi, huom. menosäännön
hyväksymisen oloissa, että kaikki kilpistyy yhteen
ainoaan asiaan: Millä tavalla yhteisöveron tuotto
jaetaan valtiolle, kunnille ja seurakunnille? Tämä on
mielenkiintoinen asia, kun kaikki muut luukut on menosäännön
puitteissa sitten toisaalta suljettu.
Se, mikä tässä on tietysti positiivista,
on se, että yksikään puhuja ei ole vaatinut
viiniä maitokauppaan. Se keskusteluosio on yllättäen
hävinnyt aivan kokonaan repertoaarista pois, mistä voi vain
lämpimästi todeta, että edes jotakin
pientä häivähdystä myönteisestä asiasta.
Erittäin mielenkiintoista on myöskin se, että kun
täällä on aikaisemmin arvosteltu voimakkaasti
sitä, että näitä seurantaponsia
lätkitään joka paikkaan, niin tähän
ei ole laitettu, ja kun täällä on sanottu,
että pitää olla älyllistä keskustelua — oliko
se ed. Bryggare vai kuka se vaati — niin tässä tämmöinen älyllinen
inhibitio on toiminut sillä tavalla, että siitä seurannasta
pitää ympäröivä yhteiskunta huolen,
ei siinä tarvita ponsia.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Pitäisikö lähettää lasku
Koskenkorvalle, kysyi eräs lähimmäinen,
pesäpalloilija, joka oli sairastunut parantumattomaan alkoholin
aiheuttamaan, nopeasti kuolemaan johtavaan sairauteen. Vakava kysymys
niistä seurauksista, mitä alkoholi aiheuttaa.
Tänäkin päivänä joudutaan
kysymään: Kenelle tulee lasku?
Kun Suomi liittyi EU:hun, meille sanottiin, että sinne
pitää mennä, jotta me olemme siellä sisällä,
jotta me voimme siellä vaikuttaa. Tänä päivänä voidaan
kysyä: Missä tuo vaikuttaminen on ollut? Miksi
erinimiset hallitukset ovat laiminlyöneet, alkaen Ahon
hallituksesta ja niitä seuranneista hallituksista, nimistä huolimatta,
sen vaikuttamisen mahdollisuuden, mikä kuviteltiin olevan,
kun EU:hun mennään, jotta alkoholipolitiikka olisi
voitu katsoa kansalliseksi kansanterveydellisistä näkökohdista?
Siirtymäkausi olisi tähän tarjonnut mahdollisuuksia.
Tänä päivänä voidaan
katsoa taaksepäin, miksi tuo aika meni ilman, että mitään
tehtiin. Mutta tuo aika on nyt päättymässä,
ja nyt meillä on se kysymys: Kenelle tulee lasku? Laskunmaksajia on
hyvin monta: henkilöt, jotka joutuvat parantumattomaan
alkoholisairauteen, jotka kuolevat alkoholin aiheuttamiin myrkytystiloihin,
niin kuin on ennakoitu, että alkoholikuolemia tulee 600
lisää vuodessa. Tämä on vakava
kysymys. Jotkut tietysti sanovat, että muutama sukupolvi,
niin kansa järkiytyy ja raitistuu, mutta on vakava kysymys
niiden ihmisten ja niiden ihmisten lähimmäisten
kohdalla, joilla nämä ongelmat kärjistyvät.
Tätä tulisi ajatella hyvinkin vakavasti.
Valtiovarainvaliokunta mielestäni ei ole riittävästi,
ei ainakaan mietinnöstä ilmene, käsitellyt sosiaali-
ja terveysvaliokunnan lausuntoa. Olisin todella halunnut, että tuo
lausunto olisi vaikuttanut valtiovarainvaliokunnan mietintöön
enemmän. Kenelle lasku tulee? Kunnat joutuvat kantamaan
suurelta osin alkoholista aiheutuvat laskut sairauksien kautta,
ja kun me tiedämme, miten paljon jo nyt nimenomaan erikoissairaanhoidon kulut
ovat nousseet ja mitenkä terveydenhuollon menot ovat muutoinkin
jo lisääntyneet, niin ei toden tottakaan haluaisi
näihin menoja yhtään lisää.
Mutta ennen kaikkea on kyse inhimillisistä kärsimyksistä,
ihmisten kovista kohtaloista, myös lähimmäisten
kohdalla perheessä, lähipiirissä, työpaikoilla.
Alkoholi aiheuttaa menetettyjä työpäiviä.
Alkoholi aiheuttaa työmailta pois joutumista, niin sanottuja
potkuja. Ne ovat onnettomia ihmiskohtaloita. Kaikista näistä on
kulunsa sekä asianomaiselle itselleen että heidän
lähipiirilleen, mutta myös veronmaksajille. Jotkut
menettävät työkykynsä alkoholin
tähden. Tämäkin on kova kohtalo. Kyse
on paljon vakavammasta asiasta, kun käsittelemme alkoholiin
liittyviä kysymyksiä, kuin vain jostakin tavaran
liikkeestä, liikkuvuudesta, kuten EU asian ymmärtää.
Kyse on asiasta, joka tulisi nähdä kokonaisvaltaisesti.
Alkoholi aiheuttaa liikennejuopumuksia, liikenneonnettomuuksia,
liikennekuolemia. Kaikki nämä tulevat vakuutusmaksujen muodossa
jokaisen kansalaisen myös maksettaviksi. Väkivalta
lisääntyy, paljolti myös piiloon jäävä,
kodeissa tapahtuva perheväkivalta. Katuturvallisuus, josta
poliisi äskettäin on antanut tilastonsa, pelkään
pahoin, heikkenee nimenomaan väestökeskuksissa.
Tilanne on kaikilta osin ongelmallinen: alkoholista aiheutuvat haitat lisääntyvät,
pelkään, että maksimoituvat, ja samaan
aikaan yhteiskunnan saamat verotulot minimoituvat. Tässä on
molemmissa suunnissa kehitys väärin päin,
ja tämä on hyvin ongelmallista yhteiskuntapolitiikkaa.
Pelkään, että huolimatta hyvästä uskosta,
että rikollisuudelta voitaisiin välttyä,
ei näinkään tapahdu. Pelkään,
että alkoholin salakauppakaan ei vähene, vaan
yltyy huolimatta veromuutoksista.
Onko tulevan vuoden budjetissa osoitettu määrärahoja
tiedottamiseen alkoholin aiheuttamista haitoista? Millä tavalla
tämä tulisi tehdä? Siinä on
myös hyvä kysymys. Perinteiselle raittiusvalistukselle
on usein naurettu, vaikka se on toisaalta puhunut täyttä totta.
Olisiko tietoiskuja saatavissa, kuten ed. Akaan-Penttilä erinomaisessa
puheenvuorossaan sanoi, televisioon ja muihin joukkoviestimiin,
jotka kertoisivat niistä kielteisistä vaikutuksista,
joita alkoholi aiheuttaa? Olisiko koulun uusi oppiaine, jota ministeri Maija
Rask lujasti ajoi viime vaalikaudella, terveystieto, väline,
jolla voitaisiin nuorille antaa oikeaa opetusta asiassa? Meneekö tiedottaminen perille,
on sitten toinen kysymys. Turrutaanko tietoiskuihin, ja tavoittaisiko
se nimenomaan heitä, joita sen ennen kaikkea tulisi tavoittaa?
Hyvin huolestuttavaa on, jos tapahtuu se, mitä pelätään,
että nuorten alkoholinkäyttö lisääntyy. Tämä merkitsisi
sitä, että syrjäytymisvaarassa olevat
nuoret entistä enemmän ja runsaammin syrjäytyisivät.
Hyvin huolestuttavia ilmiöitä nämä kaikki.
Kuka maksaa laskun, on kysymys, jota juuri tämän
asian yhteydessä tulee pohtia, kun tuo lasku on jo nyt
ollut kallis.
Kunnalliselämässä seitsemättä valtuustokautta
mukana olevana tiedän, että kun lama koitti 90-luvulla,
alkoholin aiheuttamiin hoitotoimiin kuntien varat tuntuvasti vähenivät,
miltei loppuivat. Meillä Keuruulla oli Vaasan ja Keski-Suomen
läänien päihdehuollon kuntayhtymän
hoitolaitos, mutta juuri kuntien taloudellisen tilanteen vuoksi
tuo Keuruun huoltola jouduttiin lopettamaan. Itse työskentelin
myös tuon kuntayhtymän yhtymävaltuustossa.
Voi vain kysyä, millä tavalla sitten näitä lähimmäisiä hoidetaan,
jotka olivat alkoholiongelmiin joutuneet ja joille hoitoa yritettiin
antaa.
Arvoisa herra puhemies! Tilanne on hyvin vakava, ja vaikka olen
hallituspuolueen kansanedustaja, teen jo tässä julki
sen, että en valitettavasti voi äänestää esitetyn
mietinnön puolesta.
Tony Halme /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on lähtenyt alkoholiveronkevennyksissään
erikoiselle linjalle. Väkevien viinojen veroja alennetaan
huomattavasti mietoja enemmän. Se on tähänastisen
alkoholipolitiikan vastaista, ja en katso sitä oikeaksi
linjaksi.
Tämän takia kannatan ed. Vistbackan tekemää ehdotusta
käsittelyn pohjaksi.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Alkoholi on tehokas tappaja suomalaisessa
yhteiskunnassa. Maassamme kuolee nyt runsas 300 kansalaista vuodessa
alkoholisairauksiin: akuuttiin alkoholimyrkytykseen, akuuttiin haimatulehdukseen,
maksavaurioihin jne.
Työikäisten miesten yleisimmissä kuolinsyissä vuonna
2002 alkoholisyyt olivat toisella sijalla kuolleiden määrässä heti
sepelvaltimotaudin jälkeen, eli 980 työikäistä miestä vuodessa
kuoli alkoholisyihin. Myös naisten kohdalla alkoholisyyt
ovat toisella sijalla. Vuonna 2002 kuoli 235 suomalaista naista
alkoholista johtuvaan syyhyn. Rintasyöpä oli ensimmäisellä sijalla
naisten kohdalla, mutta vain vähän, noin 100 kuolemaa, edellä alkoholisyitä.
Naiset siis kilvoittelevat kovasti miesten perässä tässä suomalaisessa
lajissa.
Arvoisa puhemies! Miksi suomalainen laji, suomalainen tapa juoda,
humalahakuinen juominen, on yksi keskeinen syy välittömiin
alkoholikuolemiin, myöskin alkoholista johtuviin väkivallantekoihin,
rattijuopumukseen jne? Kuten professori Jussi Huttunen on todennut,
ainoa kestävä keino ongelmien torjumiseksi on
muutos kansakunnan asenteissa. Humalajuomista ei saa ihannoida ja
humalassa toikkaroimisen tulee olla asia, jota hävetään,
toteaa professori Huttunen, joka on myös johtanut Kansallista
terveysohjelmaamme.
Miksi sitten alkoholia käytetään,
miksi nuoriso käyttää sitä,
mistä tämä ihannointi? On varmasti historiallisia
syitä, kansallisia, maantieteellisiäkin syitä,
pohjoinen sijainti, tämä pimeys, jonka keskellä Suomi
tälläkin hetkellä on, mutta myöskin
mainonta on vaikuttava tekijä. Jos katsomme esimerkiksi
formula 1:n, joka on niin sanottua moottoriurheilua, mainontaa,
ehkä kolme brändiluokkaa tulee esiin: tupakka,
alkoholi ja bensiini, erilaiset polttoaineet.
Hallituksen esitystä on tänään
monella tavalla kritisoitu, ja itse olen vakaasti sitä mieltä,
että nyt hallitus on valinnut huonon vaihtoehdon. Täällä on
todettu hallituspuolueiden kansanedustajien toimesta, että on
valittu vähiten huono. Mielestäni näin
ei ole. Miksi? Siksi, että tämä esitys
lisää alkoholinkäyttöä koko
maassa. Se laskee alkoholin hintaa koko maassa, nimenomaan väkevän
alkoholin hintaa, ja tästä johtuu alkoholinkäytön
lisääntyminen koko maassa. Se ei kohdistu suinkaan
siihen ongelmaan, mihin täällä on viitattu, että käydään
Suomenlahden eteläpuolella ja palataan mahdollisesti sitten
auto täynnä viinaa, niin kuin täällä on
haluttu nähdä, vaan se alueita millään
lailla rajaamatta tai tätä ongelmaa rajaamatta
tekee tämän ratkaisun koskemaan samalla tavalla
Inaria, samalla tavalla Sodankylää, Ilomantsia,
Keski-Suomea kuin myös Pääkaupunkiseutua.
Kun tarkalla korvalla kuunteli ed. Bryggaren puheenvuoroa, niin
jollakin tavalla siinä tulivatkin jatkuvasti Pääkaupunkiseudun
ongelmat esille. Onko sitten niin, että myös tässä asiassa
hallitus on ratkaisemassa Pääkaupunkiseudun ongelmia,
tai niin, että se suuntautuu 1.5.2004 mahdollisesti lisääntyvien
Pääkaupunkiseudun ongelmien ratkaisuun? Tämän
ratkaisun suuntaaminen ja Pääkaupunkiseudun ongelmien
täälläkin toistuvasti esiin tuotu tilanne
liittyvät nyt jollakin tavalla ilmeisesti yhteen.
Puhemies! Tämä tilanne hankaloittaa alkoholin
suurkäyttäjien, joita myös suurkuluttajiksi kutsutaan,
tilannetta. Heidän määränsä arvioi hallitus
kaksinkertaistuvan. Samoin mainitsemani alkoholikuolemat tulevat
oleellisesti lisääntymään 600:lla
eli nykyisestä runsaasta 3 000:sta 3 600:aan.
Tällä hetkellä maahamme syntyy 650 fas-lasta
tai muuten alkoholin eriasteisesti vaurioittamaa lasta. Tämä luku
tulee lisääntymään ja monet
monet muut, muun muassa se tosiasia, että tällä hetkellä terveyskeskusten
ja sairaaloiden päivystyspoliklinikoiden potilasjoukosta
suuri osa on alkoholin sinne tuomia joko niin, että alkoholin
vaikutuksesta on tapahtunut vammautuminen, alkoholi on myötävaikuttanut
nilkkamurtumaan, liikenneonnettomuuteen, tai sitten niin, että maksa
niin sanotusti poksahtaa, haimatulehdus iskee taikka mahalaukun
haava, vatsahaava, puhkeaa. Alkoholiin kuoleminen on ikävä tapahtuma.
Useimmiten siinä ihminen hukkuu omaan vereensä.
Maksakirroosin kohdalla tapahtuu erityisesti tällä tavalla.
Mutta ikävää on myös se, että nyt
luodaan puitteet, jotka tämän entistä enemmän
mahdollistavat, siis tämä epäsuora vaikutus.
Kun rahasta on puhuttu ja täälläkin
tänään todettu, että verotulot
pitää pelastaa, samalla pitäisi kysyä sitä,
onko hallitus mahdollisesti kohdistamassa taloudellisia edellytyksiä alkoholisairauksien
ja alkoholin aiheuttamien kulujen lisääntymisen
kompensointiin ja niihin vastauksen antamiseen eli rahaa lisää terveydenhoitoon
välittömästi terveyskeskuksille, sairaaloille,
rahaa siis lisää ennalta ehkäisevään
työhön, täällä mainittuun
etenkin nuorisoon kohdistettuun valistukseen, informointiin alkoholin
aiheuttamista haitoista. No, näin ei tapahdu. Tästä ei
ole minkään näköistä tietoa,
että tätä yritettäisiin tehdä.
Kuitenkin alkoholinkäytön kustannukset vuonna 2000
olivat maassamme noin 700 miljoonaa euroa, ja tästä ehkäisevän
päihdetyön osuus on ollut vain 4 prosenttia. Niin
kuin tänään kuulimme, muun muassa Keski-Suomesta
ed. Oinonen totesi, nimenomaan tämä ehkäisevä osuus
on vähentynyt. Kaiken kaikkiaan alkoholisairaudet ja alkoholiin
liittyvät ongelmat ovat olleet kuntien säästökohteena
ensimmäisenä. Tämä on todellakin
erittäin hankala lähtötilanne tälle
hallituksen esitykselle.
Arvoisa puhemies! Nouseeko sitten hallituksen suosio tällä halvan
viinan politiikalla? Ehkä joissakin piireissä nousee,
mutta en ainakaan usko nousevan niiden 600 000 suurkuluttajan vaikutusalueella,
jotka tämän tuloksena sitten alkoholin vaikutuksesta
nauttivat ja heidän ympäristönsä niistä sivuvaikutuksista.
Nouseeko (Puhemies koputtaa) Euroopan unionin suosio tällä menolla?
En myöskään tähän usko.
Kuitenkaan yhteiskuntarauha, yhteiskunnan terveys, ei nouse, se
heikkenee ja todellakin menosäännön vallitessa,
joka sitten kahlitsee hallitusta.
Lopuksi, puhemies: Imatralla oli A-Kiltojen valtakunnallinen
kokous pari viikkoa sitten. Siellä eräs henkilö kysyi,
miksi alkoholipullossa, esimerkiksi kirkkaan viinan pullossa, ei
lue: "Alkoholi saattaa vaarantaa terveytesi". Eihän tietysti hyvin
pieni kulaus sitä vaaranna, mutta se pullollinen jo sen
tekee.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Nyt tehdään vuosisadan
pahin perhepoliittinen töppäys. Alkoholin hinta
laskee, ja siitä automaattisesti seuraa, että kulutus
kasvaa. Alkoholin hinta on merkittävin yksittäinen
tekijä, joka vaikuttaa alkoholin kokonaiskulutukseen. Eri tutkimusten
mukaan 1 prosentin muutos alkoholijuomien hinnoissa johtaa 0,2—1,5
prosentin suuruiseen alkoholinkulutuksen muutokseen. Tämän
perusteella alkoholinkulutus kasvaa Suomessa jopa 33 prosenttia.
Kun kulutus kasvaa, siitä automaattisesti seuraa, että muun
muassa perheissä lasten ja nuorten asema heikkenee, ja lapset
ja nuoret tulevat kärsimään eniten. Vaikka emme
välittäisi siitä mitään,
mitä aikuisille tapahtuu, meidän kuitenkin tulee
ajatella lapsia.
Alkoholiveroa ehdotetaan alennettavaksi tavoitteena sopeuttaa
kuluttajahinnat tasolle, jolla kansalaisilla ei olisi niin suurta
kannustinta ja intoa hankkia alkoholia ulkomailta. Sosiaali- ja
terveysvaliokunta teki vierailun Viroon. Siellä asiantuntijat
ja ministeriön virkamiehet totesivat, että ette
te Suomessa koskaan voi alentaa alkoholin hintaa niin paljon, ettei
Virossa aina olisi alkoholi edullisempaa. Virolaisille itselleen
puolestaan heidän alkoholinsa on erittäin kallista.
Hallituksen esitys on valmisteltu muista intresseistä kuin
terveyden näkökulmasta lähtien. Onko
tutkittu ja laskettu sitä, kuinka paljon valtion ja kuntien
menot tulevat kasvamaan, kun alkoholihaittoja tulevaisuudessa hoidetaan?
Hallituksen esitys tulee meille kalliiksi.
Kuvaavaa myöskin tässä prosessissa
oli se, että sosiaali- ja terveysvaliokunnalta ei alussa
haluttu pyytää lausuntoa, vaikka aihe oleellisesti kuuluukin
valiokunnan tehtäväkenttään.
Viime hetkillä puhemiesneuvosto muutti pohjaesitystään
eikä tarvinnut äänestää siitä,
mihin valiokuntaan tämä menee.
Arvoisa puhemies! Täällä on illalla
hurskasteltu sillä, että valtiovarainvaliokunta
kyllä on ottanut huomioon, mitä sosiaali- ja terveysvaliokunta
on sanonut lausunnossaan. Jos valtiovarainvaliokunta todellisuudessa
olisi sen tehnyt, ei hallituksen esitys olisi mennyt valiokunnassa
läpi. En ryhdy enää toistelemaan ja moralisoimaan,
mitä kauheuksia hallituksen esityksestä tulee
seuraamaan — niistä on tarpeeksi jo puhuttu tänä iltana — mutta
en voi ymmärtää sitä hurskastelua
ja paheksuntaa, jota osoittavat ne edustajat, jotka tosiasiallisesti
vastustavat alkoholin veronalennuksia ja tulevat sitten kuitenkin äänestämään
ja hyväksymään hallituksen esityksen tietoisesti.
Arvoisa puhemies! Ei voi muuta sanoa hallitukselle kuin voi
voi.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Tässä eivät
voivottelut auta. Nimittäin meidän on tehtävä päätöksiä ja
katsottava tämä ihan oikeasti siltä näkökulmalta,
mitä tapahtuu ensi toukokuun alun jälkeen. Me
emme pääse siitä vaan mihinkään,
ei hurskastelulla eikä voivottelulla eikä millään
sanakäänteillä, vaan kyse on tietyn tyyppisestä kilpailusta.
Tässä tapauksessa tämä on varmaan
sitä verokilpailulajia, joka tässä on
esillä. Jokuhan voisi todeta, että ei osallistuta
siihen kilpailuun, ei lähdetä mukaan, ei muuteta
mitään siltä osin. Siinä on
omat seuraamuksensa olemassa. Kyllä minä hallituksen
esitystä siinä mielessä ymmärrän,
jotta tässä jotain on tehtävä,
koska se malli, josta monet ovat täällä puhuneet — vihreät
taitavat huomenna äänestyttää siitä jopa — jotta
väkevien alkoholijuomien veroja ei laskettaisi ollenkaan,
sehän johtaisi yhä kovempaan paineeseen, niin
kuin vastauspuheenvuorossa totesin, sillä nämä jobbarit
todennäköisesti tulisivat käymään
kauppaa, se on ihan varma asia, pyrkisivät tuomaan alkoholia
tavalla tai toisella, koska se voitto jäisi isommaksi.
Edellinen puhuja totesi, että aina tulee hinnassa olemaan
eroa, ja sittenkin tapahtuu, vaikka nyt lasketaan, sitä jobbaustoimintaa.
Vaikka poliiseja laitetaan kuinka paljon ja tehdään
seurantajärjestelmiä, aina löytyy keinoja,
millä tavalla asia hoidetaan. Se näkyy tällä hetkellä muuten
itärajalla. Vaikka se on hyvin tiukkaan valvottu raja,
niin jobbausta tehdään, tilaustyönä jopa
sillä tavalla, jotta kotiinkuljetus toimii. Siellä Lada
pyörähtää pihassa, jossa on
naapurin rekkarit, ja homma on hoidettu, ja mikään
valvonta ei pysty sitä pitämään
kurissa. Se on vaan tosiasia näin.
Sen takia tässä tilanteessa meidän
pitäisi pyrkiä lieventämään,
jotta tämän tyyppistä houkutusta ei olisi.
Sitä me emme pysty kokonaan eliminoimaan, jotta semmoiset
ammattimaiset matkustajat, jotka aika nopeasti Virossa pyörähtävät,
käyvät hakemassa näitä jobattavia
tuotteita, mutta kun se houkuttavuus on pienempi litraa kohti, niin
se todennäköisesti vähenee. Kun tiedetään,
että maahan voi tuoda tilavuudeltaan 80-prosenttista alkoholia,
aina siihen asti, niin mitä isompi se hinnanero kotimaassa
myytyyn alkoholiin verrattuna on, sitä houkuttelevampaa
se on. Eiväthän ihmiset lähde vettä kuljettamaan, vaan
he ottavat mahdollisimman tiiviin pakkauksen, missä on
paljon prosentteja, ja tuovat sitä. Voihan sen vaikka laimentaa
täällä kotimaassa siihen laimeampaan
verrattavaksi aineeksi.
Tässä on lisäksi se näkökulma,
joka kiteeläisestä näkökulmasta
on mahdollisesti ihan tottakin, jotta tämä kyllä,
kun väkevien verotusta lasketaan, voi omatoimisuutta vähentää Kiteellä, koska
siellä vielä kuusenjuurella vähän
tiputellaankin. Nyt siinäkin jää se hyöty.
Mitä tämmöistä romantiikkaa
siihen pontikkakulttuuriin voi sisältyä, voi olla
ainoa, mikä enää kiehtoo, mutta pontikankeittäjät
todennäköisesti tulevat häviämään
tämän myötä kyllä,
mikä tietysti tarkoittaa sitä, jotta sitten ei
poliisivoimiakaan ainakaan tarvitse tuolla meidän seudullamme
siinä tarkoituksessa olla, vaan ne voivat paneutua enemmän itäviinaongelmiin.
Olen sitä mieltä, jotta kaikki varmasti ovat
oikeassa tässä asiassa. Siis kukaan meistä ei
tiedä, mitä oikeastaan tapahtuu. Uhkat ovat olemassa, ja
terveysriskejä tulee ihan varmasti. Sitä en epäile
yhtään, mutta ketkään eivät
ole täydellisesti väärässäkään.
Sen takia minusta nyt on valittu tie, semmoinen puolivälin
tie, jotta pyritään katsomaan taloudellisessa
mielessä sitä asiaa, jotta ei lasketa hallitsemattomaan
tilanteeseen, minkä olen ymmärtänyt jo
Ruotsissa tällä hetkellä olevan näkyvissä.
Katsotaan, mitä Ruotsi tekee aikanaan. Uskon, että Ruotsi
tässä seuraa Suomen linjaa jatkossa. Minusta meillä on
varaa muuttaa tätä siinä tilanteessa,
jos nähdään, että me olemme
väärällä tiellä. Minä nimittäin
uskon siihen, jotta ihmisillä nimittäin on mahdollista muuttaa
suuntaa samaten kuin eduskunnalla ja päätöksentekijöillä.
Jos huomataan, jotta on eksytty harhapoluille, niin meidän
pitää etsiä oikea polku ja muuttaa siihen
suuntaan. Nyt tämä hallituksen tie on valittu
näin, ja huomenna iäenestää rätkäytettään
asiasta.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kuunneltuani tätä keskustelua
koko iltapäivän ja nyt illan, niin että puoli
yhdeksän uutisetkin ovat jo menneet, voin valittaen todeta, että kyllä valtiovarainvaliokunnan
olisi pitänyt ottaa huomioon ne ehdotukset, mitä on
tullut myös hallituspuolueiden taholta, että näitä väkeviä alkoholijuomia
olisi alennettu vähemmän ja vähitellen
ja mahdollisesti vastaavasti mietoja olisi voitu alentaa enemmän,
millä olisi ainakin ollut enemmän työllisyyttä lisäävä vaikutus.
Kun ei kukaan kerran tiedä, mikä on se oikea tulos, eikö olisi
ollut paljon helpompi ensin alentaa vähemmän ja
sitten lisätä sitä, koska eihän
millään ole mahdollista, että korotetaan
yhtäkkiä väkevien verotusta. Se ei kuitenkaan
tule toteutumaan. Virhe varmaan nyt tullaan tekemään.
Seppo Särkiniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Minusta tässä asiassa on
tehty hyvää taustaselvitystyötä.
Sitä löytyy valiokuntien lausunnoista, sitä löytyy
vaihtoehtoisista ratkaisumalleista, ja sitä löytyy
myös tästä keskustelusta, jota täällä on
käyty, mutta kyseessä on tyylipuhdas yhteiskuntapoliittinen
kysymys, jossa, niin kuin sanotaan, objektiivisen selitysmallin
löytäminen ja ennustaminen on vaikeaa. Arviointi
perustuu viime kädessä todennäköisyyksiin,
siis arvaamisen kaltaiseen toimintaan, ja silti joku arvaa oikein
ja joku arvaa väärin. Niin sanottujen kovien faktojen
puute vie lopulta tässä aina tilanteeseen, jossa
päätös perustuu myös moraaliseen
harkintaan, inhimillisen toiminnan arviointiin ja priorisointiin,
ja näin on kaikissa tilanteissa.
Täällä on haluttu hälventää tämän
ratkaisun moraalista taakkaa sanomalla, että on vain huonoja
ratkaisuja, mutta kiusana on nyt se, että kaikki ratkaisut
eivät ole yhtä huonoja. Vastaus hallituksen esityksen
yhteiskuntapoliittiseen järkevyyteen riippuu siitä,
mikä kysymys milloinkin asetetaan ongelmaksi, ja mikään
ratkaisu ei säilytä kaikkia tarkastelun alla olevia
yksityiskohtia optimaalisina.
Jos puhutaan harmonisoinnista, tavoite puoltaa lainmuutosta
mutta johtaa samalla muutamiin ongelmiin. Nimittäin samaa
perustelua tulee soveltaa sitten myös muihin hintoihin:
autoihin, ruokaan, lääkkeisiin ja loppujen lopuksi palkkoihin
ja yhteiskunnan palveluihin. Jos puhutaan harmaasta taloudesta,
ongelma puoltaa lainmuutosta, mutta jotta analyysi pysyisi johdonmukaisena,
pitää sanoa, että muutos ei kuitenkaan
poista harmaata taloutta. Oleellisin tähän vaikuttava
seikka on viranomaisten valvonta, ja motiivi pimeään
myyntiin kuitenkin säilyy, koska hintaero Suomen ja Viron
välillä on hinnanalennuksien jälkeenkin
melkoinen.
Jos puhutaan verotulojen turvaamisesta — tämä näyttää olleen
vahvasti esillä tässä hallituksen esityksessä — niin
tässä asiassa tilanne on mielestäni epäselvä,
mutta ehkä pääsääntöisesti muutosta
puoltava. Järkevää on tietenkin pyrkiä toimimaan
niin, että se alkoholi, joka Suomessa kulutetaan, ostettaisiin
verot maksaen Alkosta, säilytettäisiin tulot ja
työpaikat. Mutta jos haluttaisiin säilyttää verotulot
nykyisellä tasolla muutetun lain oloissa, edellyttäisi
se kulutuksen rajua lisäämistä, ja sitä me
tuskin haluamme.
Sitten täällä on puhuttu kieltolaista.
Tästä puhuminen on mielestäni ei-analyyttistä leimaamista.
Sillä tietysti voidaan vaikuttaa niin, että toisin
ajattelevat saadaan vähän tyhmään
valoon, mutta vain niin. Eihän se, että tilanne
säilytettäisiin vaikka nykytasolla, tarkoita kieltolakia.
Tässä salissa kukaan ei halua lisätä alkoholin aiheuttamia
ongelmia, niin ajattelen. Mutta toisaalta näyttää olevan
työlästä myöntää,
mitkä seikat ovat ratkaisevia, kun haluamme kulutusta ja
alkoholin aiheuttamia ongelmia säädellä.
Ensimmäisenä siinä on tietenkin kulttuuri.
Suomalainen humalajuomisen perinne, taipumus juoda suruun ja ratkaista
ongelmia alkoholin avulla, on vain tosiasia, eikä ole olemassa
taikasanaa, jolla tämä perinne voitaisiin nopeasti
katkaista. Kun keskiolut 60-luvun lopulla tuotiin kauppoihin, sitä osittain
perusteltiin halulla muuttaa juomatottumuksia. Siinä vain
kävi niin, että kulutus kasvoi 40 prosentilla,
mutta kulttuuri ei oleellisesti muuttunut, uusi mahdollisuus tuli
vain vanhojen päälle.
Tässä voidaan tietenkin sanoa, että se
joka pullon haluaa, hakee aina pullon. Totta kai on niin, mutta
koko alkoholipolitiikkahan lähtee siitä ja tähtää siihen,
että me pyrimme vaikuttamaan juomatottumuksiin ja niiden
yhteiskuntapoliittisiin seurauksiin. Asiantuntijoiden mukaan tehokkain
tapa vaikuttaa käyttöön Suomessa on hinta.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto osoittaa koruttomasti hinnanalennuksen yhteiskuntapoliittiset
seuraukset. Tätä päätöstä tehdessämme
me tiedämme, että me lisäämme yhteiskunnallisia
ongelmia ja veronmaksajien kuluja. Tässä on tietenkin
paradoksi: Jos hintaa ei alenneta, me menetämme verotuloja,
mutta jos hintaa alennetaan, me menetämme verotuloja, lisäämme
kuluja ja otamme riskin monien sellaisten ihmisten tulevaisuudesta
ja terveydestä, joita ei kulttuuri suojaa, mutta joiden
kohdalla käyttöä hinta rajoittaa. Tämän
asian esiin ottaminen ei ole moralismia, vaikka täällä niin
on haluttu sanoa. Me olemme poliittisessa valintatilanteessa, jossa
on vaihtoehtoja, ja minä haluan tämän viimeisen
priorisoida ensimmäiseksi. Viittaan tässä ed.
Pehr Lövin erittäin hyvään puheenvuoroon,
jossa hän tarkasteli valiokunnan esittämiä poliittisia
perusteita.
Tapani Tölli /kesk:
Herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on lausunnossaan
kiinnittänyt keskeistä huomiota alkoholin haitallisiin seurausvaikutuksiin.
Valiokunta totesi lausunnossaan, että lain valmistelussa
sosiaali- ja terveysvaikutusten arviointi jäi ohueksi.
Mielestäni pääpaino onkin ollut viime
aikojen yleisessä keskustelussa enemmän fiskaalisissa
asioissa. Tosin tänä iltana on aika paljon puhuttu
haittavaikutuksista.
Alkoholinkulutus tulee kaikkien arvioiden mukaan kasvamaan merkittävästi,
koska tarjonta lisääntyy. Se lisääntyy
joka tapauksessa, vaikka ei tehtäisikään
mitään. Tässä tilanteessa toteutuu vanha
kansantaloustieteestä tuttu periaate, että tarjonta
luo oman kysyntänsä. Asiantuntijoiden mukaan kulutuksen
kasvu on noin 2 litraa henkeä kohti eli kulutus kasvaa
noin 11 litraan. Arviointi on luonnollisesti erityisen vaikeaa.
Vaikeaa se oli myös vuonna 1968, mihin tänä iltana
on varmaan parikin kertaa viitattu, jolloin tutkijoiden kulutusennusteen
mukaan alkoholinkulutus olisi kasvanut keskiolutpäätöksen
jälkeen noin 4 prosenttia; se kasvoikin 40.
Yhteiskunnalliset kustannukset nousevat kulutuksen kasvun myötä arvioiden
mukaan lähes 0,8 miljardiin euroon. Välilliset
kustannukset ovat luonnollisesti tästä huomattavasti
suuremmat. Jo nykyisellä kulutustasolla kunnillamme on
huomattavia hankaluuksia hoitaa alkoholinkulutuksen haittoja. Kulutuksen
kasvun tuomiin lisähaittoihin kunnissamme ei pääsääntöisesti
ole varauduttu.
Haittavaikutuksista meillä on käytettävissä runsaasti
luotettavia tilastotietoja. En aio niitä nyt alkaa käydä läpi.
Haittavaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään
kansanterveysongelmiin, vaan se on paljon laajempi asia. Ne vaikuttavat
muun muassa lapsiperheiden palveluihin, opetustoimeen, lastensuojeluun,
asumispalveluihin, toimeentulotukeen, kuntoutukseen ja työllisyyden
hoitoon.
Kun nyt olen puhunut haittavaikutuksista, en moralisoi enkä halua
paisutella ongelmia. Ongelmat ovat selvästi näkyvillä,
ja ne ovat tosiasia. Alkoholipolitiikkamme perustavoite on alkoholinkäytön
haittojen vähentäminen. Tämä tarkoittaa
myös kulutuksen määrätietoista
vähentämistä. On harmillista, että meidän
alkoholikulttuuriimme on kuulunut haittojen ja ongelmien vähättely.
On tärkeää, että hallitus teki
periaatepäätöksen alkoholipolitiikan
linjauksista nyt syksyllä. Hallitus valmistelee myös
vuosiksi 2004—2007 alkoholiohjelmaa. Tässä ohjelmassa
olisi keskeistä, että tavoitteeksi tulee kulutuksen
merkittävä laskeminen.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi lausunnossaan muun muassa,
että aikuisten alkoholinkäyttö on monin
tavoin esimerkkinä nuorten alkoholinkäytölle.
Lapsen elämä alkaa perhepiirissä, ja
perhe-elämä on yksi tärkeimpiä alueita, mikä säätelee
nuoren käyttäytymistä. Tutkimuksissa
on havaittu, että hyvät kasvatuskäytännöt suojaavat
nuoria päihteiden ongelmakäytöltä. Tämä edellyttää,
että vanhemmat seuraavat läheltä nuoren
elämää ja ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa
nuoren kanssa päätettäessä hänen
elämänsä tärkeistä asioista
ja ovat päivittäin tekemisissä lastensa
kanssa. Vastaavasti huonot vanhemmuuskäytännöt
ovat tutkimusten mukaan yhteydessä erilaisiin nuorten käyttäytymishäiriöihin,
erityisesti päihteidenkäytön varhaiseen
alkamiseen. Tästä syystä vanhempien ja
aikuisten vastuuta päihdekasvatuksessa tulee korostaa.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta painotti myös lausunnossaan,
ettei nuorten alkoholinkäyttöön liittyviä ongelmia
voida käsitellä irrallaan muusta yhteiskunnasta
eikä alkoholiongelmia voida poistaa tai lieventää kohdentamalla
toimia vain nuorisoon. Edelleen valiokunta totesi, että valistuskampanjoita
ja terveysvalistusta voidaan pitää mielekkäinä,
jos toteutetaan valistuksen kanssa yhteneviä toimenpiteitä.
Esimerkiksi päihteettömien ympäristöjen
turvaaminen muun muassa urheilu- ja perhetapahtumissa samoin kuin
työpaikoilla toimisi esimerkkinä siitä,
että päihteetöntä elämäntapaa
suojataan. Elämäntapoja koskevien selkeiden moraalikoodien
tarjoaminen on asennekasvatuksessa tärkeää.
On korostettava, että alkoholin välittäminen
alaikäiselle on rikos ja kaikkien aikuisten, myös
vanhempien ja aikuisten sisarusten, on kieltäydyttävä alkoholin
välittämisestä lapsille. Vanhempien tulee
myös omalla esimerkillään osoittaa elämän suuntaa.
Herra puhemies! On tärkeää, että päihteetöntä elämäntapaa
rohjetaan arvostaa ja tukea.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Haluan vielä hieman täydentää äskeistä puheenvuoroani
kahden erittäin hyvän puheenvuoron innoittamana.
Tämä jälleen nousee siitä näkökulmasta,
mikä minulla yleensä eduskunnan täysistunnoissa
on. Se on juuri kuntapäättäjän
näkökulma. Minusta tuntuu, että tämä näkökulma
on jälleen kerran, kuten liian monessa muussakin asiassa,
päässyt unohtumaan, ja haluan sen siksi tuoda
tässä esille.
Kun kunnat nyt tekevät talousarvioita, niin on ammottava
kuilu, jossa tulot ja menot ovat erkaantumassa toisistaan. Tämän
tosiasian rinnalla ei vissisti haluaisi kunnille enää mitään
menoa, joka lisää tuota menojen dramaattista kehitystä. Ikävä kyllä,
nyt esillä oleva asia tulee lisäämään osaltaan
välittömästi lähitulevaisuudessa
ja pitemmällä tähtäimellä tulevaisuudessa
kuntienkin menoja. Kun kunnilla on velvoite kattaa talousarvion
alijäämät määrävuosissa,
niin mistä nämä sitten otetaan pois?
Tämä on hyvin vakava kysymys.
Edellisessä puheenvuorossani viittasin alkoholin aiheuttamiin
terveyshaittoihin, jotka tulevat sairauskuluina yhteiskunnan maksettaviksi, toki
asianomaisten itsensä ja perheenjäsentenkin maksettaviksi,
mutta nimenomaan hälytyskellojen pitäisi soida,
kun ne tulevat kuntien maksettaviksi entistä enemmän.
Samalla alkoholin aiheuttamien haittojen vuoksi menetetään
verotuloja myös kunnissa. Kun alkoholismi johtaa työpaikan
menetykseen, tulee työttömyyttä, ei tule
tuloja, tai kun tulee alkoholisairaus, joka on jo niin vakava, että työkyky
on mennyt, ei tule verotuloja kuntiin. Pelkään
vain, että tulee, ikävä kyllä, niitä toimeentulomenoja,
joista kunnat joutuvat sosiaalitoimistoissaan laskut maksamaan.
Täällä viitattiin myös nuorten
ongelmiin, mitä tämä laki saattaa aiheuttaa.
Meille kansanedustajille näinä päivinä on
tulvinut hätäisiä viestejä, joissa
psykiatrit ja psykologit tuovat sen hätätilan,
mikä on tänä päivänä nuorten
mielenterveydessä, todella hätätilanne.
Tiedän, että tuo on täysin totta. Ei
ole enää varaa yhtään tätä lisätä,
ei yhtään, kun jo nyt on tilanne, että sen
enempää valtiolla kuin kunnillakaan ei ole edes
siihen, mihin nyt olisi tarvis, varaa. Erikoissairaanhoidon menoissa,
jotka ovat rajusti nousseet kaikissa kunnissa ja kuntayhtymissä,
yleensä suurin menoerä on nuorisopsykiatria, huom.
enemmän kuin kirurgia. Nuorisopsykiatria on kaikkein kalleinta
hoitoa, jos ryhmissä eritellään. Ei ole
varaa lisätä nuorten pahoinvointia.
En väitä, että kodissa, jossa on
alkoholiongelma, jossa vaikka molemmat vanhemmat ovat alkoholiongelmaisia,
lapset ja nuoret välttämättä voisivat
huonosti. Saattaa olla, että menestyvät jopa hyvinkin;
poikkeuksia on varmasti juuri tällaisia. Mutta paljon on
lähtökohtia poissa silloin, jos jompikumpi vanhemmista
tai molemmat vanhemmat ovat alkoholiongelmissa. Ei ole mitenkään
kadehdittava silloin lasten ja nuorten tilanne, ja kun silloin tarvittaisiin
yhteiskunnan tukitoimia ja kun niihin ei ole varaa sen enempää kouluissa
kuin muussakaan hoidossa, niin tämä on todella
kaikkien ongelmien äiti, johonka nyt olemme tämän
lain myötä joutumassa.
__________
Puhetta on ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Markku Koski.
__________
Yleiskeskustelu päättyy.