Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Nämä kokoomuksen lakialoitteet kaikki tähtäävät parempaan työllisyysasteeseen joko välillisesti tai välittömästi. Tämä ensimmäinen lakialoite työntekijän oikeudesta saada palkkaa äitiysloman alun osalta sekä tästä aiheutuvien kustannusten korvaaminen työnantajalle on aihe, josta aiheellisesti tänä syksynä salissa on jo pariinkin otteeseen vilkkaasti keskusteltu varsinkin siitä syystä, että selvitysmies Janne Metsämäki on tehnyt oman ehdotuksensa.

Tausta tälle on luonnollisesti se, että kokoomus uskoo vahvasti siihen, että näiden vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten korvaamisella työnantajalle on sekä väestöpoliittista, työllisyyspoliittista että tasa-arvopoliittista merkitystä. Ne vahvistaisivat naisten asemaa työmarkkinoilla, vähentäisivät perusteettomia pätkätöitä ja toivon mukaan myös saattaisivat aientaa ensimmäisen lapsen keskimääräistä hankintaikää.

Tämän aloitteen pääasiallinen sisältö käsittää lainsäädäntöön perustuvan oikeuden kaikille naisille saada täyttä palkkaa ensimmäisten 72 päivän ajalta lapsen syntymän jälkeen ja sen lisäksi myös vuosilomakustannukset. Vastaavasti työnantajalle suoritettaisiin näistä kustannuksista täysi korvaus. Tänä päivänähän tilanne on se, että vain osa naisista, naisvaltaisista aloista, kuuluu sellaisten työehtosopimusten piiriin, joihin kuuluu tämä oikeus palkalliseen äitiyslomaan. On perusteltua, että tämä oikeus kuuluu tasavertaisesti ja tasa-arvoisesti kaikille työssä käyville naisille, jotka jäävät äitiyslomalle.

On myös niin, että tämä työnantajalla työehtosopimusten perusteella oleva velvoite maksaa täyttä palkkaa on osittain vaikuttanut työsyrjintään, siihen, että hedelmällisyysiässä olevat naiset eivät ole saaneet paikkaa, jota ovat hakeneet, vaan paikka on annettu sitten perusteilla, jotka eivät kestä, muille työnhakijoille, henkilöille, jotka ovat jo ohittaneet tämän iän. Yrittäjä, joka työskentelee naisvaltaisella alalla — hyvänä esimerkkinä juuri kampaamot tai kauneusalan yritykset, monet palvelualan yritykset — on tilanteessa, jossa kuluja aiheutuu muistakin äitiyteen, vanhemmuuteen, liittyvistä tekijöistä: sijaisten palkkaus luonnollisesti; raskaudenaikaiset sairauspoissaolot; sairaan lapsen hoito; ja jos on käytetty koko hoitovapaa-aika, työntekijän uudelleenkoulutus jne. On tietysti aivan selvää, että näitä kaikkia kuluja ei voida lähteä täysimääräisesti korvaamaan, mutta nimenomaan tämä äitiysloma-ajan palkka on sellainen, joka monesta eri syystä on perusteltua tasapuolisesti maksaa kaikille ja korvata kaikille.

Uskon, että tämä uudistus todella vaikuttaisi siten, että tätä työsyrjintää ei enää sukupuolen eikä naisen iän perusteella tapahtuisi. Uskon myös vahvasti, että monet pienyrittäjät erityisesti, joilla olisi selkeä lisätyövoiman palkkaamisen tarve, mutta jotka eivät uskalla sitä tehdä, vaan repivät tämän lisätyön omasta selkänahastaan, ottaisivat ilomielin vastaan tämän uudistuksen. Väestöpoliittisesti nimenomaan siksi, että syntyisi enemmän työtilaisuuksia, syntyisi enemmän toistaiseksi jatkuvia työsuhteita määräaikaisten pätkien tilalle, tällä uudistuksella nähdäkseni saavutettaisiin monia hyvin varteenotettavia etuja.

Siksi toivon, että tämän aloitteen mukaisesti voidaan tässä asiassa edetä — jonka asian ovat ottaneet omakseen ymmärtääkseni kaikki tässä salissa istuvat puolueet — ja että tämä asia etenisi sillä tavoin kuin pääministeri Vanhanen on esimerkiksi luvannut, niin että me saamme tätä koskevaa lainsäädäntöä ensi vuonna käsiteltäväksemme.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Kuntien talous on tällä hetkellä rapakunnossa. Tämä ei ole kuntien syy. Koska kuntien mahdollisuudet omaan varainhankintaan ovat rajalliset, syyttävä sormi kohdistuu tässä tilanteessa valtioon. Valtio voisi helpottaa kuntien asemaa maksamalla oman osuutensa valtion ja kuntien yhteisvastuulla olevista peruspalveluista. Nyt se kuitenkin jättää kunnat yksin painiskelemaan peruspalveluiden, kuten sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä opetuksen järjestämisen, kanssa.

Valtion vastuunpakoilu alkoi, kun kuntien ja valtion osuuksia palvelujen rahoittamisessa viimeksi tarkistettiin ja huomattiin, että valtion pitäisi maksaa kunnille satoja miljoonia euroja, jotta kustannustenjaossa päästäisiin oikeaan tulokseen. Aiempien hallitusten aikana valtio on tällaisissa tilanteissa maksanut kunnille näiden saatavat opetustoimen osalta seuraavana vuonna ja sosiaali- ja terveydenhuollon osalta kahden seuraavan vuoden aikana. Nykyinen hallitus kuitenkin katsoi, ettei valtiolla ole varaa maksaa velkaansa heti pois, ja muutatti eduskunnalla lakia niin, että tuli mahdolliseksi jakaa maksu useille vuosille siten, että pääosa tästä niin sanotusta pakkolainasta tulee maksetuksi vasta vuonna 2008.

Kunnilla ei ole varaa odottaa vuoteen 2008 asti. Jos taloustilanne ei parannu, kuntien on pakko joko heikentää palvelutasoa, tehdä alijäämää tai kiristää verotusta. Monissa kunnissa näitä korjausliikkeitä onkin jo tehty. Viime vuonna negatiivisen vuosikatteen kuntia oli 138 ja lukumäärä kaksinkertaistui vuoteen 2003 verrattuna. 136 kuntaa puolestaan nosti tuloveroprosenttiaan vain yhden kunnan laskiessa sitä.

Jos mennään sellaiseen tilanteeseen, ettei mikään edellä luetelluista toimenpiteistä yksin riitä, saatetaan joutua yhtä aikaa kiristämään verotusta ja heikentämään palvelutasoa. Tällöin päädytään yksittäisen kuntalaisen näkökulmasta todella epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen. Kuntalainen maksaa enemmän huonommista palveluista. Valtion haluttomuus helpottaa kuntien taloustilannetta johtaa siis yhtälöön, jonka käytännön lopputulos sopii harvan oikeustajulle. Se, että valtio lykkää kuntien saatavien maksamista useilla vuosilla, on kokoomuksen mielestä osoitus siitä, ettei valtio pysty olemaan luotettava sopimuskumppani ja pitämään kiinni sopimuksista kuntien kanssa. Kuntien taloudellisen tilanteen ollessa, mikä on, tällainen toiminta on valtion taholta varsin moraalitonta. Kuntien pitäisi löytää valtionkin osuudet sekä vanhojen palvelujen järjestämiseen että uusien tehtävien hoitoon.

Kunnissa todella tarvitaan lisäresursseja. Ensi vuonna kuntien sosiaali- ja terveysmenot kasvavat varovaisenkin arvion mukaan noin 700 miljoonaa euroa ilman uusia tehtävälisäyksiä. Tehtäviä on kuitenkin tarkoitus lisätä ja laajentaa. Näiden vaikutus on talousarvioehdotuksen mukaan 344 miljoonaa euroa. On varmaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluverkko harvenee ja sen myötä palveluiden laatu ja saatavuus heikkenee tämän hallituskauden aikana. Miten käy hoitotakuun? Miten käy päivähoidon? Miten ikäihmisten palvelut hoidetaan? Miten käy kaikkein heikoimmassa asemassa olevien? Nykyinen hallitus tulee saamaan itselleen kyseenalaisen kunnian palveluiden heikkenemisestä.

Opetustoimen osalta tilanne on ihan yhtä huono. Perusopetuksen käyttökustannukset ovat kasvaneet muun muassa erityisopetuksen määrän kasvun takia. Uusia tehtäviä on tullut, muun muassa pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoito sekä esioppilaiden kuljetus. Uudet opetussuunnitelmat aiheuttavat lisäkustannuksia, samoin uudet oppiaineet fysiikka, kemia ja terveystieto. Vanhatkin tehtävät tulisi kuitenkin hoitaa. Opetustoimen rahoitus on ollut alimittainen jo kauan. Muualla maailmalla ihmetellään, miten olemme saaneet niin hyviä Pisa-tuloksia näin pienellä budjetilla. Sitä sopiikin ihmetellä. Nyt kuitenkin hallitus ajattelee, että kun on saatu näin hyvät tulokset, laadusta on varaa tinkiäkin. Opettajat ovat kyllä Suomessa erittäin taitavia, mutta eivät ole kuitenkaan taikureita. Lisäksi varsinkin hallituspuolueiden jäsenet jauhavat koko ajan ikäluokkien pienenemisestä, joka ei vastoin yleistä luuloa vähennä kuitenkaan rahoituksen tarvetta samassa suhteessa.

Lain mukaan perusopetuksen valtionosuuden pitää olla 57 prosenttia. Sitä ei kuitenkaan makseta, vaan keskimäärin vain ja ainoastaan 45 prosentin verran. Indeksitarkistuksia ei tehdä täysimittaisina. Yksikköhintojen tasoa leikataan vajaalla indeksitarkistuksella nyt jo kuudennen kerran peräkkäin. Voimassa oleva opetuslainsäädäntö korostaa oppilaiden oikeuksia. Korkeatasoisen koulutuksen edellytyksenä on asianmukainen rahoitus niin yleissivistävän kuin ammatillisen koulutuksen järjestämiseksi. Näin muotoili sivistysvaliokunta kannanotossaan pakkolainasta.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen mielestä kustannustenjaon tarkistus on ollut ainoa oikeudenmukainen tapa ottaa huomioon palvelujen laadussa ja sisällössä tapahtuneet muutokset ja myös lakien säätämisvaiheessa tapahtuneet alimitoitetut kustannusarviot. Mielestämme hallituksen tulee mitä pikimmin maksaa pakkolaina takaisin, maksaa kunnille niille kuuluva raha: sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksina 207 miljoonaa euroa ja opetuksen valtionosuuksina 73 miljoonaa euroa eli yhteensä 280 miljoonaa euroa, minkä vuoksi lakia olisi välittömästi muutettava.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen budjettiesitykseen sisältyvässä köyhyyspaketissa sivuutettiin tylysti lapsiperheet. Lapsiperheiden toimeentulosta huolestuneena kokoomus esittää ensi vuoden talousarvioon liittyvässä lakialoitteessaan lapsilisän sitomista indeksiin ja lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostamista.

Useat selvitykset osoittavat, että lapsiperheiden köyhyysongelmat ovat lisääntyneet. Jo joka kymmenes lapsiperhe elää köyhyysrajan alapuolella. Tutkimuksien mukaan ja asiantuntijoiden mukaan, joita täällä valiokunnissa on jo ehditty kuulla, erittäin painokkaasti on nostettu erityinen huoli: yksinhuoltajaperheiden, alle 3-vuotiaiden lasten perheiden sekä monilapsisten perheiden köyhyyden riski, joka on keskimäärin paljon suurempi kuin muiden kotitalouksien.

Asiantuntijoiden mukaan selkeä täsmäparannus yksinhuoltajaperheille olisi lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostaminen, ja jotta yksinhuoltajaperheiden taloudellista asemaa voitaisiin parantaa, kokoomus esittääkin lapsilisän yksinhuoltajakorotusta nostettavaksi 45 euroon kuukaudessa. Esitämme, että tämä uudistus tulisi voimaan samaan aikaan kuin hallituksen köyhyyspaketti eli syyskuun alusta.

Arvoisa puhemies! Perhepoliittisten tulonsiirtojen kehitys on vaikuttanut epäsuotuisasti lapsiperheiden toimeentuloon. Keskimääräiset perhepoliittiset tulonsiirrot ovat laskeneet noin 10 prosenttia laman jälkeen. Yksi hyvin merkittävä syy tähän kehitykseen on ollut se, että lapsilisän reaalinen arvo on laskenut, ja se on laskenut sen takia, että lapsilisää ei ole sidottu indeksiin toisin kuin monet muut sosiaaliset tulonsiirrot. Jotta lapsilisät todellakin korvaisivat perheille lapsista aiheutuneita kustannuksia, lapsilisät pitää ostovoiman turvaamiseksi sitoa elinkustannusten nousua seuraavaan indeksiin. Kokoomus esittääkin lapsilisien sitomista indeksiin.

Olen hyvin hämmästynyt siitä, miksi hallitus on tämän tavoitteen, lapsilisien sitomisen indeksiin, hylännyt. Me viime vaalikaudella kävimme kaksi suurta keskustelua, ensin välikysymyksen lapsiperheiden asemasta. Keskusta syytti hallitusta, että me kuristamme tahallamme lapsiperheiden asemaa. Sitten oli vielä selonteko hyvinvoinnista, ja molempien näiden yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunta päätyi, ja eduskunta sen yksimielisesti hyväksyi, ponteen, jossa todettiin, että lapsilisät on sidottava indeksiin ja se olisi yksi keskeisin toimenpide, mitä lapsiperheiden toimeentulon turvaamiseksi pitäisi tehdä. Hämmästyin kovasti, miksi tämä tavoite jäi pois hallitusohjelmasta. Nyt kun olemme saaneet kuulla kaikki tutkimukset ja asiantuntijoiden lausunnot lapsiperheiden köyhtymisestä ja juuri tämän indeksisidonnaisuuden puutteen vaikutuksesta lapsiperheiden köyhyyteen, hämmästelen, miksi tämä jäi pois tästä köyhyyspaketista. Olisi mukava kuulla, kun täällä on hallituspuolueiden edustajia, kuka tätä tavoitetta vastusti, kun tästä oli eduskunnan yksimielinen kanta.

Arvoisa herra puhemies! Tosiasia on, että nykyinen perhepolitiikka ei kannusta tarpeeksi lasten hankkimiseen, vaikka syntyvyys pitäisi päinvastoin saada voimakkaammin nousuun. Toki lapsilisät eivät ole syy, miksi lapsia hankitaan, mutta jos me haluamme, niin kuin me haluamme, että Suomeen syntyy myös lapsia, on tärkeätä, että lapsilisän ostovoimasta huolehditaan. Toivon, että eduskunnasta löytyy taas se sama enemmistö, jos se ei ole ihan yksimielinen, kuitenkin tämän lapsilisien indeksiin sitomisen toteuttamiseksi.

Ed. Perho esitteli täällä kokoomuksen aloitteen vanhemmuuden kustannusten korvaamiseksi. Jos me puhumme siitä, mikä tulevaisuuden kannalta on ehkä tärkeintä — että me panostamme kestävään hyvinvointiin ja siihen, että meillä on myöskin tulevaisuudessa nuoria suomalaisia täällä — ja jos puhumme työllisyydestä ja tasa-arvosta, niin mikään ei ole niin täsmätoimenpide siihen kuin vanhemmuuden kustannusten korvaaminen, ja kokoomus on tehnyt tästä erinomaisen aloitteen. Toivon, että siitä käydään laaja keskustelu ja se arvioidaan täällä ja hallitus tuo lakiesitykset vielä tämän vaalikauden aikana, jotta tämä pitkään käyty keskustelu vanhemmuuden kustannuksista saadaan päätökseen ja saadaan myöskin siitä eduskunnan päätökset.

Arvoisa herra puhemies! Kaiken kaikkiaan näyttää pahasti siltä, että lapset ovat jäämässä hallituksen epäonnistuneen työllisyys- ja kuntapolitiikan jalkoihin. Ed. Vahasalo nosti täällä erittäin tärkeän asian esille, sen että on täysin järjetöntä, että valtiovalta, hallitus, lainaa kunnilta rahaa maksaakseen sillä sitten omaa velkaansa takaisin. Tällä hetkellä meidän kuntataloutemme on kovassa kriisissä ja kunnat ponnistelevat ihan äärirajoilla pystyäkseen turvaamaan peruspalvelut. Me tiedämme, että monin tavoin monilla alueilla peruspalvelut ovat todellisessa kriisissä.

Erityisesti haluan, arvoisa herra puhemies, nostaa esiin huolen perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen huolestuttavasta tilasta. Hallituksen politiikka on ajanut neljänneksen kunnista leikkaamaan perusopetuksen määrärahoja ja kasvattamaan ryhmäkokoja niin kouluissa kuin päiväkodeissa. Nämä säästöt koskettavat jopa satojatuhansia lapsia ja heidän perheitään sekä opettajiaan ja varhaiskasvatuksen ammattilaisia. Mielestäni tilanteen vakavuutta kuvastavat opettajien lomautukset, jotka vaarantavat oppilaiden lakisääteiset oikeudet.

Opetustoimen leikkauksille onkin saatava loppu, tai muuten nämä Pisa-tutkimuksen tulokset, joista me täällä niin ylpeilemme mielellämme, ovat pelkkää haavetta. Eli kaikkein kiireisintä olisi tehdä, niin kuin kokoomus esittää: maksaa pakkolaina takaisin ja myöskin pitää kiinni siitä hallitusohjelman lupauksesta ohjata ikäluokkien pienenemisestä vapautuvat voimavarat koulutuksen kehittämiseen. On tässä aikoihin eletty, ed. Gustafsson, kun me oppositiosta saamme huolehtia, että te pidätte kiinni hallitusohjelmasta. Toivon, että te voitte tässä luvata, kun olette hallitusta edustamassa tässä salissa, että hallitus todellakin pitää lupauksensa ja ohjaa nuo ikäluokkien pienenemisestä säästyvät kustannukset koulutuksen kehittämiseen, niin kuin hallitusta muodostettaessa koko Suomelle luvattiin.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi haluan todeta, että tuo pakkolainan pihtaaminen, sen pitäminen hallituksen kukkarossa, kyllä vaarantaa ei vain opetustoimen ja varhaiskasvatuksen palveluita vaan sosiaali- ja terveyspalvelut ja vanhusten palvelut. Lipposen hallituksen aikana viisaasti aloitettiin Kansallinen terveysprojekti. Se oli erittäin suuri uudistus, suurin sitten kansanterveyslain. Olen todella vakavasti huolissani siitä, että nyt kunnilla ei ole mahdollisuuksia toteuttaa Kansallista terveysprojektia. Sen takia, jotta tämäkin tavoite, jota kokoomus on vahvasti ajanut, että tasapuolisesti turvataan terveyspalvelut koko Suomessa, saavutetaan, on aivan ehdotonta, että kokoomuksen esitys siitä, että pakkolaina kokonaisuudessaan maksetaan takaisin, hyväksytään eduskunnassa.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän nyt ovat esittelyssä kokoomuksen ryhmän budjettialoitteet. Kokoomushan on kovin sanoin arvostellut hallitusta huonosta työllisyyden hoidosta. Nyt hämmästykseni on suuri: Yksikään näistä aloitteista ei kosketa mitenkään merkittävästi tätä vakavinta: työllisyysongelmaa. Ehkä tämä asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten korvaus nyt on sen kaltainen, mutta muuten nämä aloitteet koskevat verovähennyksiä ja yksittäisiä etuuksia.

Sanoisin kyllä näin, että kun kokoomus on paljon kritisoinut meitä sosialidemokraatteja joskus siitä, että me olemme jakopuolue, niin nyt te olette sitä aivan olennaisesti ja leimallisesti. Totean kyllä, että esimerkiksi tämä yksinhuoltajakorotuksen nostaminen on sinällään kannatettavaa, mutta totean, että tämä hallitus on jo kerran nostanut tällä vaalikaudella yksinhuoltajakorotusta.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonille: Suomessa on edelleenkin valtava rakennetyöttömyys, joka ei ole kadonnut mihinkään. Meillä on lähes 200 000 työtöntä sillä sektorilla, ja sitä purkua ei ole tapahtunut. Se on valtava paise meidän yhteiskunnassamme. Sen eteen pitää tehdä töitä vielä rajusti, että se saadaan pois.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson täällä kyllä nyt puhuu ihan asian vierestä. (Ed. Gustafsson: Mitä työllisyysaloitteita siellä on?) Kyllä kokoomus kantaa myöskin huolta työllisyydestä ja työttömyydestä, koska nämä asiat vaikuttavat siihen, esimerkiksi koulutus.

Juuri tähän rakennetyöttömyyteen yksi lääke on juuri nimenomaan koulutuksen hyvä laatu ja taso ja se, että koulutusta pystytään järjestämään ja antamaan, koska kysymys on siitä, että on olemassa työttömiä, jotka ovat kouluttautuneet aikoinaan semmoisille aloille, joilla ei enää työtä ole, tai eivät ole kouluttautuneet tutkintoon asti, ovat ilman tutkintoja. Heitä on silloin vaikea työllistää.

Toinen asia täällä on työntekijän vanhemmuudesta työnantajalle syntyvien kulujen korvaaminen, jolla luodaan uusia työpaikkoja sekä miehille että naisille.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan selvää on, että te, ed. Gustafsson, ette ole tutustunut kokoomuksen esillä oleviin lakialoitteisiin tai sitten olette tehnyt sen hyvin huolimattomasti ettekä kuunnellut, mitä ryhmän varapuheenjohtaja ed. Perho totesi. Kaikki kokoomuksen aloitteet tavoittelevat työllisyyden ja talouden kohentumista. Meillä on matalapalkkatuen esitys. Kokoomushan teki siitä ensimmäisen lakialoitteen eduskunnassa. Hallitus vesitti tämän rakennetyöttömyyteen pureutumisen. Me esitämme mallia, joka todella pureutuisi. Minne muualle me saisimme, ed. Gustafsson, työpaikkoja kuin palvelusektorille? Me esitämme parannusta kotitalousvähennykseen, asiaan, jota demarit vastustivat. Te pelkäsitte (Puhemies koputtaa) piikayhteiskuntaa. Kokoomuksen ponnekkaalla (Puhemies: Aika!) työllä saimme kotitalousvähennyksen ja olemme saaneet uusia työpaikkoja. (Puhemies koputtaa) Tässä muutama, ja lisää on, jos luette vaan tuon listan, joka on siellä pöydällä.

Marjukka Karttunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä äitiyden kustannusten korvaaminen työnantajalle nimenomaan vaikuttaa työllisyyteen ja naisten työllisyyteen. Vuoden 2003 työolotutkimuksen mukaan joka neljäs nainen lykkäsi raskauttaan määräaikaisen työsuhteen menettämisen pelon vuoksi. Kun tämä asia korjataan, niin sen jälkeen työnantajan ei enää tarvitse pohtia, palkkaako miehen vai naisen. Mielestäni työnantajan ei tulisi ollenkaan joutua pohtimaan tällaista asiaa, vaan sitä, kuka on pätevin.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson on nyt lukenut sen, mitä on listalla. Täällä on lakialoitteiden lähetekeskustelu. Meillähän on sitten vielä runsaasti talousarvioaloitteita, jotka tähtäävät työllisyyden parantamiseen: on starttiyrittäjyyttä; on matkakuluvähennysten korottamista; kotitalousvähennyksen parantaminen täällä jo todettiin; sukupolvenvaihdosten helpottamiseen tähtäävä perintö- ja lahjaveron asteittainen poistaminen. Eli täällä on nyt jo monella suulla todistettu se, että lähtökohtana pääosalle näistä meidän aloitteistamme on ollut nimenomaan työllisyyskehityksen vauhdittaminen ja parantaminen.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä ed. Perho totesi, niin tässä on osa siitä paketista. Osa tulee aikanaan rinnakkaisina lakialoitteina, sitten kun hallitus aikanaan antaa vastaavat esitykset.

Yhtenä esimerkkinä vaikkapa tästä kuntien pakkolainajutusta: Jos kunnat saisivat niille kuuluvat rahat aikaisemmin, ne voisivat työllistää niillä tai ainakaan kaikkien kuntien ei tarvitsisi lomauttaa henkilöstöään, niin kuin tällä hetkellä valitettavasti joissakin kunnissa tehdään.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun täällä on kokoomuksen lakialoitteita, niin mielenkiintoista olisi tietysti nähdä sellainen vaihtoehtoinen budjetti, millä te rahoitatte tämän kaiken. Aikaisemminhan kokoomus oli tunnettu siitä, että taloudesta pidettiin erittäin hyvää huolta, mutta nyt näyttää siltä, että te melkein ohitatte vasemmistoliiton tässä jakopolitiikassa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten te rahoitatte tämän budjetin.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä puheenvuorossa tuli esille se, että hallitus ei ole kiinnittänyt huomiota lapsiperheiden asemaan, lapsiperheiden köyhtymiseen. Uskaltaisin kuitenkin sanoa, että tämä lähes 100 miljoonan euron niin sanottu köyhyyspaketti kuitenkin kohtaantuu merkittävästi lapsiperheitten ja lapsien hyväksi. Näin haluan uskoa. Silloin kun kokoomus oli hallituksessa, niin tuskin olisi voinut unta nähdä tämän suuruusluokan täsmäpanostuksesta nimenomaan köyhyyden poistamiseksi, ja tämä hallituspohja on nyt tältä osin sitten tuonut uutta jälkeä.

Olen varsin hyvin perillä näistä peruskoulutuksen määrärahoista, ja on tietysti oikein, että kokoomus kantaa niistä huolta. Samalla kuitenkin pitää nähdä tämä koko koulutuksen kenttä. Hallitus panostaa erittäin voimakkaasti edelleenkin muun muassa aikuiskoulutukseen, yliopistokoulutukseen, ammattikorkeakouluihin ja myöskin täsmätoimin meidän perusopetukseemme.

Kyllä tästä edelleen nyt jää sellainen käsitys, että kokoomus on ottanut tämmöisen uussosialidemokraattisen roolin ja (Puhemies: Aika!) toimii tällaisena jakopuolueena. Ennen vanhaan kommunistit laittoivat (Puhemies koputtaa) muutaman markan lisää, kun demarit vaativat jotain. Nyt kokoomus on tämmöinen uuskommunisti.

Tuija  Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Gustafsson täällä kysyi, mistä saadaan rahoitus, niin hän voi lukea tämän lakialoitteen numero 119. Siellä lukee, että "kotitalousvähennyksen piirissä tehdyn työn määrä oli vuonna 2003 arviolta 5 400—6 700 henkilötyövuotta, mikä merkitsee noin 8 000 työpaikkaa". Tätä te vastustitte silloin aikojen alussa, kun lähdettiin kotitalousverovähennystä viemään eteenpäin. Nyt se on poikinut hyvää, ja sitä tulisi mielestäni laajentaa enemmän kuin hallitus tekee ja jättää se koko omavastuu ... (Ed. Gustafsson: Hallitus nyt vielä parantaa kotitalousvähennystä!) — Kyllä, se on oikein! Te olette tulleet kokoomuksen linjoille, hyvä! (Ed. Gustafsson: Me olemme tukemassa sitä!)

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson, onko hyökkäys paras puolustus?

Hallitusohjelmassa luvataan, että "Laaditaan kokonaisselvitys: lapsiperheiden taloudellisesta tilanteesta ottaen huomioon sosiaalietuuksien ja tulojen, palveluiden, maksujen, verojen ja perhevapaiden yhteisvaikutukset". Missä tämä viipyy? Tämä huoli perheiden tilanteesta on ollut viime keväästä lähtien hallituksella erittäin selvästi tiedossa, koskapa nämä asiat, lapsilukumäärän riittämättömyys väestökehitykseen nähden ja perheiden omien lapsilukutoiveitten täyttymättömyys, ovat olleet hallituksen tiedossa, ja näitä osiltaan kokoomus lähtee nyt purkamaan.

Hallitusohjelmassa luvataan myöskin, että kolmikantaisesti lähdetään selvittämään harmaan talouden estämistä, ja tähän liittyy kokoomuksen lakialoite tästä kotitalousvähennyksen laajentamisesta myös muihin kuin hoivatyöhön, eli me olemme tukemassa hallituksen omaa hallitusohjelmaa. Jos hallituspuolueet eivät siihen pysty, niin kyllä me siihen pystymme vastaamaan.

Me olemme hyvin huolissamme syntyvyydestä. Me olemme hyvin huolissamme siitä, että nuoren naisen mahdollisuus päästä työmarkkinoille on erittäin heikko tässä tilanteessa, syynä erityisesti nykyinen malli perhekustannusten jakamisesta, joka kohdistuu pelkästään äidin työnantajalle. Olen luottavainen, ed. Gustafsson, että puoluetoverinne, entinen ministeri Mönkäre pitää viime perjantaina naisyrittäjien tilaisuudessa tekemänsä lupauksen, että tätä jakomallia eli sitä, kuka kustantaa nämä perhevapaat tulevaisuudessa, ei ole vielä päätetty. Näin hän sanoi. Minä tulen muistuttamaan tästä toistuvasti entistä ministeriä, ed. Mönkärettä. Hän lupasi, että on mahdollista, että yhteiskunta hoitaa loppujen lopuksi perhekustannukset.

Tätähän kokoomus on viime keväästä asti esittänyt, nyt konkreettisella lakialoitteella. Tämä on ainoa malli, ed. Gustafsson, jossa naiset ovat todellakin yhtä lailla tasavertaisia työnhakijoita miesten kanssa. Jos tämä kustannus sälytettäisiin työnantajan maksettavaksi, veisi se työpaikkoja entisestään Suomen rajojen ulkopuolelle kaikilla niillä aloilla, joilla se on mahdollista, ja niillä palvelualoilla, joilla työpaikkoja ei voida viedä ulkomaille, niitä työpaikkoja ei yksinkertaisesti syntyisi.

Kokoomus kantaa myös huolta ylipäätään syntyvyydestä ja erityisesti siitä näkökulmasta, että meidän syntyvyytemme siirtyy yhä vanhemmille ikäluokille. Mitä koulutetumpi nainen, sitä enemmän hän haluaa lapsia, mutta mitä koulutetumpi nainen, sitä varmemmin hän ei enää saa sitä määrää lapsia, mitä hän toivoisi. Syynä ovat jo fysiologiset seikat. Tähän kokoomus on tehnyt selkeän parannuksen opintotukilain eräässä kohdassa. Tarkoitus on nimenomaan tukea sitä, että opiskeleva nuori pystyisi opiskelujen aikana perustamaan perheen, ja sitä varten kokoomus esittää, että vapaan tulon raja olisi selvästi nykyistä korkeampi perheellisillä opiskelijoilla. Kansantaloudelle tällä, mikä tulee jatkossa olemaan myöskin talousarvioaloite, ei tule olemaan mitään merkitystä. Se menee virhemarginaaliin mennen tullen, mutta opiskelevalle ihmiselle, joka suunnittelee, teenkö perheen nyt vai teenkö sen, kun olen valmistunut, hankkinut asunnon, hankkinut sen vakituisen työpaikan, josta ei ole mitään varmuutta tällä hetkellä, hankkinut auton, hankkinut mitä kaikkea muuta, tällä on erittäin suuri merkitys.

Vielä viimeisenä nostan keskusteluun kotitalousvähennyksen. Kotitalousvähennyksen osalta olen kiitollinen hallituksen laajakatseisuudesta siinä, että kotitalousvähennystä ollaan hoivatuen osalta nostamassa kaksinkertaiseksi entisestä eli 2 300:aan, mutta on minusta käsittämätöntä, että esimerkiksi remonttityöt ja pihanhoidot ollaan tästä jättämässä ulkopuolelle, samoin vapaa-ajan asunnon hoitotoimenpiteet. Tällä luodaan oikeasti työpaikkoja, sillä miten muuten perheet pystyvät maksamaan työnteosta jo kuitenkin kertaalleen verotetusta tulostansa? Tällä on merkitystä ei ainoastaan nuorille perheille; tällä on valtava merkitys myös vanhenevalle väestöllemme, joiden palveluita meidän yhteiskuntamme ei jatkossa voi maksaa etenkään, kun työllisyyden hoito on hallituksella näin retuperällä. Tällä on myöskin suuri merkitys sille, miten taistelemme harmaata taloutta vastaan, ja ne harmaan talouden poistamisen kautta säästyvät rahat maksavat tämän kokoomuksen esityksen kotitalousvähennyksen laajentamisesta varmasti mennen tullen.

Muistutan yhä edelleen ed. Gustafssonia ja hallituspuolueiden jäseniä, että hallitusohjelma lupaa jo nämä toimenpiteet.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelen puheenvuorossani pelkästään lakia perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta, lakialoitetta 117 tältä vuodelta.

Kokoomuksen lakialoite perintö- ja lahjaverotuksen poistamisesta sukupolvenvaihdostilanteessa on kauan kaivattu ainakin siltä osin, että vihdoin viimein metsätilat pääsisivät samaan verokohteluun maatilojen kanssa. Kymmenen vuotta sitten hollolainen V. K. Simola esitti minulle metsätilojen sukupolvenvaihdoskohtelun saattamista edes samaan tasoon maatilojen kanssa, ja nyt siihen on mahdollisuus. Toimin silloin ensimmäisen edustajakauteni kokoomuksen pitkäaikaisimpana edustajana maa- ja metsätalousvaliokunnassa.

Metsä vaatii kasvaakseen päätehakkuuikäiseksi nopeimmillaan eteläisessä Suomessa noin 50 vuotta ja pisimmillään Lapissa yli 110 vuotta. Se on kvartaalitalouteen tottuneelle nykyihmiselle melko pitkä aika. Keskimääräinen metsän kasvu taimesta tukkipuuksi kestää noin 80—100 vuotta, ja sinä aikana tilalla tehdään kahdesta kolmeen sukupolvenvaihdosta. Metsäomistuksen tavallinen väli on 30 vuotta. Näin tällä hetkellä metsän uutta haltijaa rasittavat siis päätehakkuuvaiheen suurissa tuloissa ei vain aiemmat ja nyt tulevat uudistamiskulut vaan myös isän ja isoisän maksamat perintö- tai lahjaverot, summana ei suuren suuri, mutta metsätalouden matalaa tuottoastetta, noin 3—4 prosenttia sijoitetulle pääomalle, se kummasti rasittaa, puhumattakaan veron vaikutuksesta perinnön tai lahjan saajan sen hetken taloudelliseen tilanteeseen. Kyllähän me tiedämme ne jutut, että kun on peritty metsätila, niin on jouduttu hakkaamaan metsää, että on saatu maksuun laskut.

Sukupolvenvaihdosta suunnittelee vuosittain yksin Hämeen-Uudenmaan metsäkeskuksen alueella yli 700 henkeä, tai ainakin sitä suuruusluokkaa on uusien metsänomistajien määrä vuositasolla. Kun tiedetään, että tiloista vain noin 20 prosenttia vaihtaa omistajaa suvun ulkopuolelle, ei nyt esitetty metsätilojen mukaanotto perintö- ja lahjaverohuojennukseen ole yhdentekevää. Verotuksella saatava tulo, noin 100 miljoonaa euroa, on tietysti merkittävä valtiolle, mutta se on pieni summa, jos sillä voidaan välttää metsätilojen tarpeeton pirstoutuminen pienemmiksi yksiköiksi.

On hyvä muistaa, että metsän keskikoko on noin 27 hehtaaria Etelä-Suomessa ja pirstoutuminen merkitsee yleensä metsänhoidon ja hakkuun vähenemistä, kun tilakoko pienenee. Tällaisen tilan lunastushinta on puustosta riippuen 50 000—100 000 euroa arviolta. Lahjaveroa menisi noin 5 600—16 000 euroa, summa, jota ei ihan jokaiselta meiltä löydy heti. Sukupolvenvaihdoksen verotulojen saamatta jääminen tullee valtiolle monin verroin takaisin, kun yleensä käy niin, että omistajan vanhetessa työt niin hakkuu- kuin hoitopuolella jäävät tekemättä ja teettämättä. Halutaan säästää metsää. Uuden isännän tullessa tilalle hoitotyöt käynnistyvät hakkuiden kanssa. Tilan pirstoutuessa perinnönjaon yhteydessä vaikkapa tavalliseen kahteen osaan metsän taloudellinen hoitaminen voi käydä kannattamattomaksi eli työ jää tekemättä ja siitä yleensä mukana seuraava taloudellinen hyöty niin metsäpaikkakunnalle kuin omistajan asuinkunnalle saamatta.

Tällä hetkellä lähes joka toinen tilakauppa tuo uudeksi omistajaksi kaupunkilaisen, joka näin ollen oman työn ohessa on osa-aikametsänhoitaja. He yleensä käyttävät palveluita metsäpaikkakunnalla, mikä merkitsee aina työtä ja toimeentuloa paikallisille, metsät kun ovat edelleen maalla, vaikka omistajat asuvat taajamissa ja kaupungeissa. Näin ollen sutjakka sukupolvenvaihdos ilman tarpeetonta taloudellista rasitetta, joksi perintö- ja lahjavero voidaan mieltää, pitää omalla tavallaan maaseutua elinvoimaisena ja antaa siellä asuville mahdollisuuden työhön ja toimeentuloon.

Täällä eduskunnassa on tietysti mahdollista, että metsätilojen asema sukupolvenvaihdoksissa jää edelleen toisarvoiseksi, onhan kyse sentään kateuden ruokkimasta ylellisyydestä, metsäomaisuudesta, joka noin yleensä mielletään itsestään isoksi kasvavaksi ja sitten sammioittain omistajalleen rahaa tuottavaksi hyödykkeeksi. Tosiasia on kuitenkin se, että metsäomaisuus on aivan samanlaista omaisuutta kuin muukin kiinteä omaisuus ja vaatii yhtä lailla hoitoa kuin mikä tahansa yritys tuottaakseen tuloa. Hoitamisen voi tehdä itse tai teettää, aivan kuin muussakin yritystoiminnassa tehdään. Yhtä lailla sukupolvenvaihdos on monen mietinnän summa, jossa todellisuudessa rahallakin, maksettavalla ja saatavalla, on merkitys. Lienee lisäksi hyvä muistaa, että metsä on omaisuutta ja yritystoimintaa, joka jakautuu yhteiskunnassamme paljon optioita tasaisemmin eri yhteiskuntaluokkiin puoluekannat mukaan lukien. Kun te lähdette täältä salista tuonne kaupungille, niin tilastollisesti joka kuudes vastaantuleva on metsänomistaja.

Kokoomuksen lakialoite perintö- ja lahjaverotuksen poistamiseksi maatiloilta, metsätiloilta ja muulta yritystoiminnalta on hyvä avaus, jolla yrittäjyyden tekemisen lisäksi pidetään maaseutua elinvoimaisena. Tämän aloitteen soisi etenevän voimaantuloon saakka, jollei muuten, niin siksi, että suomalaiset perhemetsätalouden harjoittajat pystyisivät tekemään sukupolvenvaihdoksen tilanhoitointensiteetin laskematta.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen lakialoite elinkeinoverolain 55 §:n muuttamisesta on ehdottoman tärkeä.

Viime vuosien vertailuissa koskien yrittäjyysaktiivisuutta olemme Suomessa valitettavasti varsin alhaisella sijalla. Erityisesti naisten halukkuus ryhtyä yrittäjiksi on ollut heikkoa. Yhteiskunnallisin voimin voidaan vaikuttaa niihin toimintaedellytyksiin, jotka osaltaan säätelevät halukkuutta ryhtyä yrittäjäksi.

Suomalaisen yhteiskunnan suurena haasteena on luoda sellainen toimintaympäristö, joka vahvistaa ja tukee yrittämisen edellytyksiä nykyistä enemmän. Työn ja perheen yhteensovittamisen tulisi olla mahdollista myös yrittäjä-äideille ja -isille. Sosiaaliturvajärjestelmän tulisi ottaa ehdottomasti paremmin huomioon yrittäjät suhteessa palkansaajiin.

Niin kauppa- ja teollisuusministeriö kuin sosiaali- ja terveysministeriökin ovat tehneet ja teettäneet ansiokasta ryhmätyötä koskien muun muassa naisyrittäjyyden tilaa, ja myös yrittäjän sosiaaliturvaa on selvitetty. Nämä selvitystyöt tulisi mielestämme nyt ottaa vakavasti huomioon ja saattaa lain tasolle.

Huomionarvoista on se, että yrityksen yhtiömuodolla on varsin suuri merkitys asiassa. Yrittäjän harjoittaessa toimintaansa osakeyhtiömuodossa, kommandiittiyhtiönä tai avoimen yhtiön muodossa hänellä on mahdollisuus palkansaajana nauttia henkilökuntaeduista kuten muillakin työntekijöillä. Yksityisenä elinkeinonharjoittajana sen sijaan yrittäjällä ei ole mahdollisuutta vähentää muun muassa sairaan lapsen hoidosta aiheutuneita kuluja. Palkansaajalla on palkallinen oikeus jäädä 1—4 päivän ajaksi hoitamaan sairasta alle 10-vuotiasta lastaan. Tämä laki tuli voimaan vuonna 2000. Työnantajan maksama työntekijän sairaan lapsen hoito on työntekijälle veroton etu. Työnantajan kustannuksella lastenhoitajan voi saada samaksi ajaksi kuin siis itse olisi oikeutettu hoitamaan lasta kotona.

Yrittäjällä, kuten jo mainitsin, toimiessaan yksityisenä elinkeinonharjoittajana ei ole mahdollisuutta tähän verovähennykseen, kun hänen oma lapsensa sairastuu. Yrittäjävanhemman on itse hoidettava järjestelyt: hankittava lapselle hoitaja, suljettava yritys sairauden ajaksi tai — vaihtoehdoista ehkä huonoin — otettava sairas lapsi mukaan työpaikalleen. Kotiin palkatun hoitajan kulut eivät ole yrittäjälle verovähennyskelpoisia. Tulonmenetys on siis hyvin usein se tosiasia, joka yrittäjää tässä tilanteessa kohtaa. Tätä tulonmenetystä ei korvaa kukaan.

Huomionarvoista on myös se, että vuonna 2003 yrityksistä 40 prosenttia oli toiminimimuotoisia ja näistä jopa 77 prosenttia naisten omistamia tai johtamia yrityksiä. Tämä kyseessä oleva lakialoite koskee siis mitä suurimmassa määrin juuri naisia, naisia yrittäjinä ja naisia työnantajana. Joustava mahdollisuus perheen ja työn yhteensovittamiseen on tulevaisuudessa edelleen entistä tärkeämpää.

Toivon, että tämä tärkeä asia herättää täällä keskustelua muidenkin kuin kokoomuslaisten keskuudessa.

Jari  Koskinen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puutun muutamaan asiaan näistä lakialoitteista.

Ensin lakialoite 116, joka on tämä pakkolainan takaisinmaksu kunnille. Kaikkihan tietävät sen historian. Kunnille ei ole maksettu korvauksia kustannusten noususta, niin kuin laki edellyttää, vaan hallitus on lykännyt kustannusten noususta aiheutuvien korvausten maksun peräti neljälle vuodelle. Näin ei koskaan aikaisemmin ole tehty. Kuitenkin tämän viikon hyvät uutiset on voitu lukea lehdistä ja vähän muualtakin. Valtiontalous näyttää tänä vuonna menevän parempaan suuntaan kuin tämän vuoden budjettia aikanaan laadittaessa tiedettiin tai vielä parempaan suuntaan kuin kevään ensimmäistä lisätalousarviota käsiteltäessä tiedettiin.

Lehtitietojen mukaan tuore valtiovarainministeri Eero Heinäluoma on sanonut, että mahdollisesti tänä vuonna valtiontalous on jopa 3 miljardia euroa ylijäämäinen, kun aikanaan budjettia laadittaessa ajateltiin, että valtiontalous olisi noin 0,5 miljardia alijäämäinen. Eli liikkumavaraa on tullut lisää, ja se on hyvä asia sinänsäkin. (Ed. E. Lahtela: Hallitus on onnistunut tehtävässään!) — Hallitus on onnistunut tehtävässään sen takia, että se on noudattanut kokoomuslaista veropolitiikkaa: kansalle on annettu tuloverojen alennuksia, mikä on lisännyt kansalaisten ostovoimaa ja sitä kautta lisännyt arvonlisäverotuottoja, sitä kautta se on lisännyt myös työpaikkoja jne. Tällä tavallahan tämä mylly toimii, niin kuin ed. Lahtela hyvin tietää.

Nyt on sitten se hetki, jolloin hallitus voisi valita, mitä tällä rahalla tekee. Me kokoomuksessa olemme totta kai sitä mieltä, että valtion lainaa pitää maksaa pois, pitää varautua tulevaisuuteen, mutta miksi sitten jättää maksamatta kunnille sitä rahaa, joka kunnille kuuluu, joka kunnilta on otettu lainaksi. Eikö voitaisi hoitaa nyt kunnille kuuluvat rahat ja maksaa kunnille kuuluva velka pois ja sitten sillä määrällä vähemmän maksaa valtionvelkaa ulospäin? Kysymys on kuitenkin noin 300 miljoonasta eurosta, joka kunnille olisi kuitenkin erittäin tärkeä summa rahaa. Tällä hetkellä valtion lainan efektiivinen korko on pikkuisen alle 4 prosenttia, niin että valtion menetykset siinä mielessä korkoina eivät olisi kahden vuoden ajalta kuin ehkä noin 15 miljoonaa euroa, jos maksettaisiin kunnille, kun kunnat tietysti korkoa tälle omalle velalleen saavat. Eli jos nyt hallitus sitten on viisas ja eduskunta on myös viisas, niin kun aikanaan täällä käsitellään tätä aloitetta ja kun päätetään toisesta lisätalousarviosta, joka eduskuntaan lähiviikkoina annetaan, niin siinä yhteydessä voitaisiin hoitaa kunnille nämä lainarahat pois, ja kunnat olisivat tyytyväisiä, voisivat jatkaa tulevaisuuttaan pikkuisen valoisammissa merkeissä.

Herra puhemies! Toinen kokoomuksen hyvä lakialoite on lakialoite 117, missä muutettaisiin perintö- ja lahjaverotusta. Viikko sitten oli Keskuskauppakamarin suuri veropäivä, missä pääministeri Matti Vanhanen piti ansiokkaan puheen verotuksesta. Hän totesi siellä muun muassa, että myös ensi hallituskaudella tuloverojen alennusta pitää jatkaa — eli kokoomuslaista veropolitiikkaa pitää jatkaa myös seuraavalla hallituskaudella. Hän totesi myös samassa yhteydessä, että perintö- ja lahjaverotuksesta ei ole syytä Suomessa luopua, mutta pääministerin mielestä perintöverotusta pitäisi korjata ja perintöverotusta pitäisi toteuttaa nykyisestä kevennettynä versiona.

Mutta hän totesi myös samassa yhteydessä, että näitä muutoksia voidaan tehdä vasta seuraavassa hallituksessa ja seuraavaan hallitusohjelmaan laitetaan sitten merkintä perintö- ja lahjaverotuksen muuttamisesta. Tästä seuraa välittömästi kysymys: Jos kerran tiedetään ongelma, niin miksi lykätä ratkaisua kaksi vuotta eteenpäin? Kun pääministeri mainitsi puheessaan myös erittäin yksityiskohtaisia ongelmia perintö- ja lahjaverotuksessa, kuten esimerkiksi avoparien perintötilanteet, joissa jäljelle jäävä puoliso maksaa kolminkertaisena perintöveroa, kun he eivät ole aviossa, eli 48 prosenttia pahimmassa tapauksessa, niin eikö tätä epäkohtaa voitaisi korjata? Eikö samassa yhteydessä voitaisi korjata myös perintö- ja lahjaveron 3 400 euron alarajaa? Sitä voitaisiin reippaasti korottaa, koska siihen ei ole koskettu vissiin 20 vuoteen. Tällä hetkellä perintö- ja lahjavero koskettaa nimenomaan tavallisia suomalaisia. Ne, keillä on vähän enemmän omaisuutta, järjestelevät sitä jo muulla tavalla tai sitä järjestellään ulkomaitten kautta.

Myös ministeri Pekkarinen keväällä, kun eräitä raportteja julkisuudessa oli ja eräs työryhmä antoi mietintönsä perintö- ja lahjaverotuksen kehittämisestä, totesi, että perintö- ja lahjaverotusta pitäisi korjata, mutta ei kuitenkaan tarkemmin määritellyt, millä tavalla. Joka tapauksessa tiedetään, että perintö- ja lahjaverotuksessa on ongelmia, mutta minä en ymmärrä, miksi hallitus ei tee mitään, kun kerran ongelmat tiedetään ja asia olisi helppo korjata.

Jos halutaan edistää Suomessa yrittäjyyttä, niin sitä voidaan edistää sillä, että hyväksytään tämä kokoomuksen lakialoite perintö- ja lahjaverotuksen helpottamisesta. Tässä nimenomaisessa lakialoitteessa halutaan helpottaa yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksia ja sitä kautta varmistaa työpaikkojen säilyminen niissä yrityksissä ja yritystoiminnan jatkaminen. Asiantuntijat sanovat, että usein yrityksen kriittinen hetki on se, kun yritysvarallisuus pitäisi siirtää seuraaville yrittäjille, ja jos siinä ei onnistuta, se usein tietää sitä, että yritys lakkaa olemasta ja ne työpaikat, mitä yrityksessä on, menevät sen siliän tien.

Arvioiden mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana Suomessa on noin 70 000—80 000 yrittäjää, jotka ovat luopumassa yrityksistään. Niissä yrityksissä työskentelee reippaat puoli miljoonaa työntekijää. Jos sukupolvenvaihdokset yrityksissä eivät onnistu hyvin, nämä työpaikat ovat vaarassa. Tämä perintö- ja lahjaverotuksen muuttaminen tältä osin ei ole edes kovin kallista lystiä valtiolle. On arvioitu, että menettäisimme ehkä noin 100 miljoonaa euroa verotuloja, mutta samaan hengenvetoon on kuitenkin syytä todeta, että Suomessa on olemassa kaikenkattava myyntivoittojen verotus, jolloin osa todennäköisesti näistä menetetyistä perintö- ja lahjaverotuloista tulisi takaisin myyntiverotuksen kautta.

Herra puhemies! Lopuksi vielä kaksi sanaa lakialoitteesta 119 eli työmatkakulujen vähennysten parantamisesta. Suomessa pendelöinti on lisääntynyt koko ajan. Samalla me myös tiedämme, että työvoiman kysynnässä ja tarjonnassa on selviä ongelmia. Jos parantaisimme hieman matkakuluvähennysten verovähennysoikeutta, niin se antaisi ehkä monellekin suomalaiselle mahdollisuuden ottaa vastaan työtä vähän kauempaakin kuin kotipaikkansa nurkilta.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Jari Koskiselle voisi ihmetellä tässä, kun hän tätä viimeistä lakialoitetta perusteli, mikä koski lahja- ja perintöveroa, miksi kokoomus näin suppeasti tätä ajattelee. Tämähän koskee pelkästään metsätiloja, tässä todetaan. Minusta metsätilat varmaan tarvitsevat samalla tavalla verohelpotusta tässä tilanteessa, kun tila jää perinnöksi tai tehdään sukupolvenvaihdoksia, mutta isompi ongelmahan minusta kuitenkin on kaiken kaikkiaan tämä puolison ja rintaperillisten asema näissä aika vähäisissäkin perinnöissä, kun jää vaikka omakotitalo, joka on säästetty, tai kesämökit. Minusta tämä pitäisi hoitaa kyllä.

Kyse on siitä tietysti, millä tavalla rahoja käytetään. Eikö kokoomus voisi lähteä siitä näkökulmasta, että on tasapaino kuitenkin? Minä ymmärrän, jotta valtiontalouden tasapainosta pitää huolehtia. Kokoomus on aikaisemmin ollut tämmöinen talouspuolue, niin olen ymmärtänyt, mutta nyt on näköjään hurahtanut johonkin muualle. Tämä, mitä varallisuusverosta tulee, on suurin piirtein tämä teidän esittämänne summa, joka tässä nyt metsätilojen osalta kevennettäisiin. Kun varallisuusvero kuitenkin koskee kaikkein rikkaimpia, niin eikö anneta sen vielä olla tässä (Puhemies koputtaa) — nyt on mahdollisuus vaikuttaa eduskunnassa — ja tehdään helpotus perintöveron puolelle.

Markku Rossi /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Jari Koskinen tuossa äimisteli, että tässä kuntien ja valtion välisessä kustannusjaossa ei ole koskaan aikaisemmin toteutettu sellaista mallia, että on jaksotettu neljälle vuodelle. Ei toki olekaan, mutta ei tässä nyt aivan puhdasta kaulusta löydy kyllä kokoomuksenkaan suunnalta.

Koko järjestelmähän aloitettiin vuonna 1997, ja kokoomus oli hallituksessa mukana. Ensimmäisen kerran tuo tarkistus piti toteuttaa vuoden 2001 valtionosuuksissa. Toisin kävi. Tuolloinen tarkastus 433 miljoonaa päätettiinkin maksaa kunnille kahdessa erässä. Tarkemmin sanottuna se jaksotettiin ensin peräti kolmelle vuodelle, kunnes tuporatkaisu sitä vielä muutti. Tämän verran historiaa.

Sinällänsä siinä, miten kunnille tulisi maksaa, voi yhtyä kyllä puhujan näkökulmaan, että olisi paikallaan, jos varsinkin vuodelle 2008 kohdistuva 194 miljoonaa, ottaen huomioon kuntatalouden nykyinen tila, pystyttäisiin jaksottamaan jo aiemmin elikkä nyt tulevalle vuodelle ja vuodelle 2007.

Jari Koskinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rossille: Historia kyllä tiedetään ja tunnetaan. Nyt on kuitenkin se tilanne, että rahaa on tulossa valtiolle tänä vuonnakin, eli tämä voidaan hoitaa, jos on vaan halua. Toivottavasti hallituksella on halua.

Ed. Lahtelalle: Kokoomus on ollut ja on edelleen talouspuolue. Sen takia me näitä aloitteita teemmekin, jotta Suomessa kansantalous voisi hyvin ja Suomessa olisi yrityksiä ja työpaikkoja. Tämä aloitehan ei koske pelkästään metsätalousyrittäjiä, tämä koskee myös maataloutta ja tavallisia yrityksiä.

Perintö- ja lahjaverotuksesta on sisällä verojaostossa myös ed. Sjöblomin aloite, jossa luovuttaisiin kokonaan perintö- ja lahjaverotuksesta. Mutta kun se ei näytä saavan eduskunnan enemmistön tukea, niin nyt sitten lähdetään liikkeelle siitä, jos edes pienin askelin päästäisiin parempaan suuntaan ja aloitettaisiin nyt vaikka siinä muodossa, että helpotettaisiin yritysten sukupolvenvaihdoksia.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nämä kokoomuksen lakialoitteet erinomaisesti tukevat yrittäjyyttä ja työllisyyttä, jos niitä eteenpäin halutaan viedä.

Tuosta lakialoitteesta 115:

Vanhemmuuden kustannukset jakautuvat Suomessa epätasaisesti. Tämän korjaamiseksi esitti selvitysmies Metsämäki, että yritykset toimisivat järjestelmän maksajina. Tämä on takaperoinen idea, sillä yrityksiä ei pidä rasittaa uusilla maksuvelvollisuuksilla, kun pitäisi tehdä juuri päinvastoin. Suomen Yrittäjät totesi, että selvitysmiehen esityksellä olisi siten työllisyyteen pelkästään kielteinen vaikutus.

Kokoomuksen esittämän mallin mukaisesti lailla pitäisi velvoittaa kaikki työnantajat maksamaan äitiyslomalle jääneelle työntekijälleen täyttä palkkaa esimerkiksi 72 ensimmäisen arkipäivän ajalta. Lailla edelleen pitää kokoomuksen mallin mukaan velvoittaa Kela korvaamaan tästä työnantajille aiheutuvat kustannukset kokonaan. Tästä Kelalle syntyviä lisäkustannuksia ei pidä laittaa muiden työnantajien maksettavaksi. Oikeudenmukaisinta on se, että valtionosuutta sairausvakuutuslaista johtuvista menoista nostetaan. Kokoomuksen esitys vanhemmuuden kustannuksien korvaamisesta työnantajalle on yritysten toimintaa tukeva ja samalla myös kustannusten jakautumisen epätasaisuuteen puuttuva esitys. Näin naisvaltaisten alojen työnantajat eivät olisi enää epäoikeudenmukaisessa asemassa suhteessa muihin työnantajiin.

Suomella on taloudellisesti mennyt viime vuosina hyvin, mutta tiedämme kaikki, mitkä haasteet maatamme odottavat lähivuosina. Väestörakenteen muutos pakottaa meidät tekemään päätöksiä, joilla saamme palvelutarpeet ja niiden rahoituksen katettua myös tulevaisuudessa. Meidän on tuettava yrittäjiä ja yrityksiä, jotta työllisyys saadaan riittävälle tasolle. Tämä ei tapahdu muutoin kuin tukemalla yritysten työllistämismahdollisuuksia, joista tässä lakialoitteessa on nimenomaan kyse.

Arvoisa puhemies! Maamme kuntien talousahdinko on tunnettu. Olemme kaikki varmasti yhtä mieltä, että kuntien talouksia pitää tukea. Tämä kokoomuksen lakialoite 116 lähtee siitä, että nykytilanne, jossa kunnat joutuvat korottamaan kunnallisverojaan ja yhä useammat kunnat tekevät alijäämäisiä tilinpäätöksiä, on täysin kestämätön. Valtio on siirtänyt kunnille jatkuvalla syötöllä uusia lakisääteisiä velvollisuuksia, joiden toteuttaminen syventää kuntien resurssipulaa.

Kustannustenjaon tarkistuksen jaksottamisessa hallitus on ottanut jarrumiehen roolin. Kuntien jo maksamista palveluista ei valtio ole valmis takaisinmaksuun, vaikka rahat tosiasiassa kuuluisivat kunnille. Onkin täysin kestämätöntä siirtää takaisinmaksua seuraavan hallituksen niskaan ja samalla pitää kuntakenttä vaivaisena. Jotta kuntakenttä saadaan kestävälle pohjalle, on kustannustenjaosta kuuluvat rahat palautettava kunnille mahdollisimman pikaisesti. Meillä Etelä-Karjalassa tilanne on todella akuutti. Meillä kuntien katteet ovat maan pienimmästä päästä ja kunnat ottavat velkaa. Se on todella lyhytkatseista, mutta tällä hetkellä valtio ei anna muuta mahdollisuutta. Suomen kannalta ei ole toivottavaa, että kymmenen vuoden kuluttua meillä on korviin asti velkaantunut kuntakenttä.

Lakialoitteesta 117:

Suomessa on seuraavan viiden vuoden aikana edessä tuhansia sukupolvenvaihdoksia pk-yrityksissä, mikroyrityksissä ja myös maatalousyrityksissä. Jopa joka kolmannessa yrityksessä on tapahtumassa sukupolven vaihtuminen. Me tarvitsemme sellaista lainsäädäntöä, joka tukee näiden sukupolvenvaihdosten tapahtumista, eikä sellaista, joka niitä rajoittaa.

Suomessa on totuttu katselemaan lahden yli naapuriin Ruotsiin uudistuksia tehtäessä. Kansainvälisestä näkökulmasta perintöverosta luopuminen kokonaisuudessaan olisi järkevää. Tähän ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole rahkeet riittäneet. Se, että veroa ei vielä poisteta kokonaan, ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että yritysten toiminnan jatkuminen vaarantuu. Hallituksen tulisi turvata yritysten toimintamahdollisuudet muuttamalla verotuslainsäädäntöä kokoomuksen esityksen mukaisesti. Kyse on kansantaloudellisesti erittäin isosta asiasta, jota ei pidä jättää odottamaan.

Perintöveron poistamisesta on täällä salissa jo useaan otteeseen keskusteltu, mutta tulokset ovat jääneet saavuttamatta. Mikäli asia siirtyy seuraavalle hallitukselle, tulee minusta kohtuuton kiire lainsäädännön aikaansaamiseksi; nimittäin se lainsäädäntömuutos tarvitaan välttämättä. Yritystoiminnan tärkeimpiä tekijöitä on ennustettavuus, joka nykyisen verotuksen takia on vaikeaa. Sukupolvenvaihdoksien toteuttamista on tuettava, sillä muutoin tuhannet yritykset voivat joutua lopettamaan toimintansa, ilman että jatkajaa on, ja tätä kansantaloutemme tuskin kestäisi.

Arvoisa puhemies! Vielä tuosta lakialoitteesta 119:

Kotitalousvähennyksen merkitys tulee kasvamaan lähivuosina huomattavasti. Jo nyt markkinoille on syntynyt runsaasti uusia yrityksiä, joiden toiminta pohjaa vähennykseen. Näitä yrityksiä on paljon muun muassa hoivapalvelualalla, niin kuin olemme todenneet. Tästä on syntynyt todellinen uusi työllisyyttä lisäävä toimi. (Ed. Rossi: Hallitus on toiminut hyvin!) — Hallitus on toiminut hyvin. — Hallitus on seurannut kokoomuksen esityksiä kotitalousvähennyksen laajentamiseksi.

Lisäyksen kohdentaminen niin, että se ei kattanut remonttikuluja, ei kuitenkaan ole perusteltua. Kotitalousvähennyksellä on onnistuneesti kamppailtu harmaata työtä vastaan. Remonttien kustannusten vähentämisestä hyötyvät siis työntekijä, asiakas ja samalla verottaja. Nyt kuitenkin hallituksen esityksen rajaaminen ei paranna toivotulla tavoin kotitalousvähennyksen käyttöä, vaan jää ainoastaan osittaiseksi eikä siten esimerkiksi hyödynnä vähennyksen potentiaalisia työllistämisvaikutuksia. Kotitalousvähennyksen laajentamisesta aiheutuvat kulut ovat kohtuullisen pienet, mutta saatavat hyödyt kaikille ovat todennäköisen suuret. Näin ollen remonttityön rajaaminen vähennyksen korottamisen ulkopuolelle ei palvele vähennyksellä haettuja tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Yrittäjäkansanedustajana toivon, että täällä salissa syntyisi todellisia yrittäjyyteen ja työllistämiseen tähtääviä uudistuksia. Tiedämme kaikki sen, että julkiselle sektorille ei tule lähivuosina syntymään uusia työpaikkoja, vaan ainoa työllistävä sektori on yksityinen sektori.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paajasen puheenvuoroon liittyen kahteen asiaan.

Kotitalousvähennys ja sen laajentaminen ensi vuonna on todella hyvä asia. Uskon, että jatkossa myös uusia askeleita otetaan tämän kotitalousvähennyksen osalta. Mutta ties monennenko kerran haluan todeta tässä, että kiireellisintä olisi saada yhtenäiset tulkinnat tässä valtakunnassa juuri esimerkiksi peruskorjauksiin liittyen ja konetyöhön siitä, mitkä työt kuuluvat kotitalousvähennyksen piiriin ja mitkä eivät.

Arvoisa puhemies! Toinen asia liittyy valtion ja kuntien kustannusjaon tarkistukseen. Myös itse olen sitä mieltä, että ehdottomasti tällä vaalikaudella nämä kuntien rahat pitäisi palauttaa, mitä puoltaa myös se, että tällä hetkellä on erittäin monia kuntien yhdistymiseen liittyviä selvityksiä käynnissä, ja kuntatalouden tila todella voisi olla parempi, ja muun muassa tähän tarvitaan rahaa. Sen takia toivoisin, että homma hoituu tällä vaalikaudella.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä kotitalousvähennyskysymys on tietysti mielenkiintoinen kaiken kaikkiaan. Se, että se kaksinkertaistettaisiin kokoomuksen esityksen mukaan tuonne 2 300 euroon myös remonttitöissä, panee tietysti miettimään, kuinka järkevää verotuksen ja verotukien käyttöä se sitten kaiken kaikkiaan on. Kotitalousvähennys on joiltakin osin vaarassa myös siirtyä alan kustannuksiin ja hintoihin. Alallahan vallitsee itse asiassa varsin korkea työllisyys tällä hetkellä. Työttömyyttä on, mutta tämän kaltaisissa remonttitehtävissä — ed. Paajanenkin tietää, kuinka helppoa se remonttimiehen löytyminen on — se, siirtyykö se sitten hintoihin ja miten tämä tuki asiallisesti ja oikeasti kulkee, se on kyllä isomman pohtimisen paikka.

Sinällänsä tämä koko kotitalousvähennysasia on erittäin hyvä ja sillä on saatu paljon aikaan, mutta kun on kysymys siitä, mihinkä töihin se kohdennetaan, niin tässä tämä kotitalous-, hoiva- ja hoitotyö hallituksen linjauksen mukaisesti on varmasti järkevää.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Meillä Suomessa asuinrakennuskanta on suhteellisen iäkästä tai siinä vaiheessa rakennettua, että on valtavia remontin tarpeita. Tältä osin kun on henkilökohtainen kokemuskin tästä kaupungista — remonttimiestä ei meinaa löytyä millään, ja sinä saat sen parhaiten, kun maksat ilman kuittia — tämä ei voi olla tämän yhteiskunnan edun mukainen. Sen, mitä me panostamme siihen, minä uskon, että me saamme moninkertaisesti hyötynä takaisin.

Marjukka  Karttunen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen lakialoitteessa esitetään työntekijöille oikeutta saada palkkaa äitiysloman alun osalta sekä työnantajalle oikeutta saada tästä aiheutuvien kustannusten korvausta niin, että Kela velvoitettaisiin korvaamaan työnantajalle täysimääräisesti äitiysloman palkka ensimmäisten 72 päivän osalta. Tämä olisi askel tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Naisvaltaisille aloille on kohtuutonta, että äitiyden kulut kohdistuvat vain niihin, ja se, että nämä äitiyden kulut kohdistuvat vain naisten työnantajiin, johtaa työmarkkinoilla siihen, että ne jakautuvat kahtia sukupuolen mukaan, ja johtaa pitkällä aikavälillä jopa siihen, että lapset köyhtyvät ja syrjäytyvät, koska valitettava tosiasia on se, että jopa joka toinen avioliitto päättyy eroon ja pienet lapset jäävät äidille ja tämä äiti ei sitten tämän asian takia saa vakinaista työtä. Raskaus ei ole työperäinen sairaus, ja siksi Kela olisi oikea taho korvaamaan nämä raskaudesta aiheutuvat kulut.

Meillä Suomessa vallitsee vauvapula. Koko tämä harmaantuva yhteiskunta tarvitsee lapsia, ja ensisynnyttäjien keski-ikä on karannut jo 30:n tienoille. Naisellakin on oikeus sekä perheeseen että uraan. Mies voi helposti valita uran ja perheen, mutta nainen useimmiten joutuu valitsemaan a) uran taikka sitten b) perusteettomat pätkätyöt, vanhempainvapaat ja työttömyyden ja tässä kierteessä pyörimisen. Vuoden 2003 työolotutkimuksen mukaan joka neljäs nainen lykkäsi raskauttaan määräaikaisen työsopimuksen menettämisen pelon vuoksi. Toisaalta, jos jää tahattomasti lapsettomaksi, sitten syytetään uraohjukseksi.

Tämä kokoomuksen esittämä lakialoite olisi askel myös työpaikkojen luomiseen palvelualoilla. Nämä perinteiset kokoomatyön työpaikat ovat katoamassa Kiinaan ja Intiaan ja näihin uusin talousmahteihin, ja uudet työpaikat sitten taas sijoittautuvat osaamisen ja innovaation piiriin, joten tämä hoito- ja hoiva-ala, johon kohdistuu myöskin kotitalousvähennyksen laajennuksen mahdollisuus, mahdollistaisi uusien työpaikkojen syntymistä palvelualan sektorille.

Yksinhuoltajaperheissä köyhyyden riski on keskimääräistä suurempi, ja tätä epäkohtaa voidaan lieventää korottamalla lapsilisän yksinhuoltajakorotusta, joten kokoomus esittää myöskin lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostamista 45 euroon kuukaudessa. Kokoomus esittää myöskin lapsilisien sitomista indeksiin.

Hallitus ei osoita kannustavaa lapsiperhepolitiikkaa. Siitä on myöskin osoitus tämä ehdotus päivähoitomaksujen korottamisesta, mikä osuisi juuri keskituloisiin ja nuoriin perheisiin, jotka muutenkin ponnistelevat maksaakseen asunto- sekä opinto- ja muut velkansa ja elämisen kulut. Turussa jopa viidennes ja jossain ympäristökunnassa 69 prosenttia perheistä maksaa korkeinta päivähoitomaksua, johon nyt kaavaillaan tätä 50 euron korotusta. Erittäin erikoista perhepolitiikkaa!

Arvoisa herra puhemies! Köyhyyspaketti on myöskin herättänyt keskustelua. Nuorten lapsiperheitten, etenkin yksinhuoltajien, taloudellinen tilanne on romahtanut merkittävästi. Elatustuen nosto olisi täsmäase yhden vanhemman perheiden tilanteen parantamiseen. Yksinhuoltajaliitto onkin esittänyt elatustuen nostoa nykyisestä 118 eurosta 237 euroon per lapsi. Saman korotuksen tulisi koskea myös puoliorvon peruseläkettä. Keskiverto suomalaislapsi kuluttaa 500 euroa kuussa, ja elatusavuista 33 prosenttia sijoittuu välille 101—135 euroa, ja vain 11 prosenttia on suurempia kuin 168 euroa kuussa. Voidaan nähdä, että lähivanhemmat joutuvat lapsilisäkin huomioiden melkoisiin paineisiin vastatessaan lapsen elatuksesta. Tämä kokoomuksen esittämä lapsilisän yksinhuoltajakorotus parantaisi yhden aikuisen ja lasten muodostamien perheitten taloudellista asemaa.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus tarjoaa vain kylmää kättä lapsiperheille.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karttusen puheenvuoro on hyvä puheenvuoro, mutta muutama täsmennys kuitenkin siihen.

Kun kokoomuspuolue oli hallituksessa, lapsiperheitä kuritettiin silloin. Vanhasen hallituksen, tämän hallituksen, aikana on tapahtunut paljon. Ehkäpä aivan lyhyt kertaus tähän, myös eduskunnan pöytäkirjaan:

Lapsilisiä on korotettu 10 euroa kuukaudessa ensimmäisestä lapsesta; lapsilisän yksinhuoltajakorotus 3 euroa kuukaudessa; kotihoidon tuen korotus 42 euroa kuukaudessa; yksityisen hoidon tuen korotus 19,60 euroa kuukaudessa; pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan korotus 94 euroa kuukaudessa; osittaisen hoitovapaan ja osittaisen hoitorahan laajennus sekä osittaisen hoitorahan tasokorotus 6,93 euroa kuukaudessa; perättäisten synnytysten äitiyspäivärahan tasoa laskevan vaikutuksen poistaminen; koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta lakisääteiseksi ykkös- ja kakkosluokkalaisille; ja vielä esiopetuksen kuljetusten maksuttomuus; ja lapsiasiavaltuutetun viran perustaminen, jolle toivomme kaikkea hyvää. (Puhemies koputtaa)

Kaiken tämän jälkeen, jos sanotaan, että mitään ei ole hallitus tehnyt, se on vahvasti väitetty.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan sanoa, että olen hyvin onnellinen siitä, että maan taloustilanne on paljon parempi kuin hallitus itsekään luuli, kun katsoin niitä eilen tulleita lukuja, että vuosi on menossa ylijäämäiseksi. Se on erittäin tarpeellista, kun tiedetään, mihin tämä ikääntyvä Suomi on menossa. Siitä huolimatta meidän tulee edelleen olla huolissaan työllisyydestä ja tehdä niitä uudistuksia, jotka sitä asiaa vievät eteenpäin. Niitä on runsaasti näissä kokoomuksen jättämissä lakialoitteissa.

Jos kuitenkin ensin menen tähän kohtaan kunnilta otetusta pakkolainasta liittäen senkin keskustelun siihen, mitä eilen kuultiin, niin olen kyllä aika lailla vakuuttunut siitä, että nyt ei ole aivan täysin tasapainossa valtiontalouden ja toisaalta kunnallistalouden hoitaminen. Olen ollut mukana kunnallispolitiikassa vuoden 92 vaaleista lähtien sellaisessa kunnassa, jossa on kunnallistaloutta hoidettu keskimääräistä selvästi paremmin. Siellä on tehty hyvin isoja ja kivuliaitakin päätöksiä: On kouluverkkoa supistettu, ei ole rakennettu uimahallia, vaikka sillä on ollut valtavasti kansan kannatusta, ja monesta muusta kohdasta on nipistetty. Mutta nyt ollaan ensimmäistä kertaa sellaisessa tilanteessa, että vaikka veroäyriä nostetaan 1 pennillä, niin siltikään ei selvitä mitenkään järkevästi. Nyt vielä onneksi keksittiin kuntaliitos, että päästään tässä jotenkin eteenpäin.

On tietysti hyvä asia, että näitä kuntaliitoksia tulee. Mutta kun niitä kuntaliitoksia tulee, niin kyllä siinä on todellakin käynyt niin, että raha on ollut vahvasti konsulttina. Kunnat on ajettu sellaiseen tilanteeseen, sellaiseen pakkorakoon, että nyt on jotain hyvin voimakkaasti tehtävä.

Kuten täällä ed. Jari Koskinen aikaisemmin mainitsi, monissa kunnissa on myöskin lomautusuhka, jopa irtisanomisuhka. Myöskin Pirkanmaalla on näitä kuntia, joissa tämä joko on tapahtunut tai on edessä. Se tilanne on kyllä tänä päivänä todella vakava, ja ihmettelen kyllä, että hallituspuolueiden taholta ei ole tätä kuntatalouden tilaa sillä tavalla otettu vakavasti, että olisi saatu aikaan se, ettei tätä pakkolainaa makseta takaisin suurimmalta osalta vasta vuonna 2008. Kyllä tässä on mitä ilmeisimmässä määrin kyse vain ja ainoastaan siitä, että ongelmia halutaan siirtää seuraavalle hallitukselle. Se, mikä sitten on poliittinen tilanne, aikanaan nähdään. Mutta kunnat ovat tällä hetkellä todella pahassa ahdingossa ja myös ne kunnat, jotka ovat itse todella yrittäneet sitä talouttaan hoitaa ja ovat tehneet myöskin hyvin kivuliaita päätöksiä. Kyllä tässä asiassa eteenpäin meneminen nyt, varsinkin kun valtiontalous selvästi sen kestää, jo tänä vuonna tämän aloitteen 116 mukaisesti olisi enemmän kuin suotavaa.

Arvoisa puhemies! Muutama sana myös näistä muista aloitteista.

Lakia perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta on täällä jo useassa puheenvuorossa erinomaisesti käsitelty. Totean siihen vain sen, että kun meidän yrittäjäkuntamme ikääntyy, niin kuin koko meidän väestömme ikääntyy, jos ei sieltä löydy niitä uusia nuoria yrittäjiä, jotka jatkavat sitä yritystä, työllistävät ne ihmiset, jotka siellä yrityksessä tälläkin hetkellä ovat töissä, tehdään kyllä suunnaton vahinko tälle kansantaloudelle.

Mitä tulee tämän asian oikeudenmukaiseen puoleen, niin kyllä minun mielestäni on täysin oikeudenmukaista se, että vanhemmat voivat lapsilleen toimivan yrityksen siirtää ilman, että siitä välistä täytyy maksaa perintö- tai lahjaveroa tai mitään muutakaan veroa. Se on sitten eri asia, kuten täällä ed. Jari Koskinenkin sanoi, että sen, että kun se yritys myydään ja sitten siitä menee myyntivoittovero, varmaan jokainen täällä hyväksyy. Mutta kun muutenkin tiedetään, että on erittäin ongelmallista erityisesti monilapsisissa perheissä, joissa esimerkiksi yksi jatkaa sitä yritystä, jo se, että varat saadaan jaettua lasten kesken jotenkin tasaisesti, kuten vanhemmat yleensä tietysti haluavat, ja sitten valtio tulee vielä väliin, niin kyllä se riski on erittäin suuri, että se yritys ajetaan alas ja paitsi, että siihen loppuu hyvä yritys, nuorelta yrittäjältä työpaikka, niin erittäin monessa tapauksessa myöskin moni työntekijä joutuu etsimään uutta työtä ja osa tietysti jää sitten myöskin työttömäksi. Kyllä tässä olisi nimenomaan sellainen perintö- ja lahjaveroon täsmäkohdennus, joka veisi asiaa merkittävästi eteenpäin.

Lakialoite 121 opintotukilain muuttamisesta on hyvin maltillinen. Siinä esitetään, että opiskelijan vapaan tulon rajoja korotetaan 10 prosentilla ja että ne sidotaan vuonna 2007 elinkustannusindeksiin. Kaikki tiedämme, että opiskelijat ovat yksi ryhmä, joka on tässä yhteiskunnassa kaikkein tiukimmilla, ja siitä, että heidän annetaan tehdä edes vähän enemmän töitä ilman, että se välittömästi vie pois näitä etuisuuksia, kyllä ei voi sanoa, että se on edes riittävää, mutta se on sentään oikean suuntainen kädenojennus opiskelijoita kohtaan. Opiskelijathan ovat nimenomaan se ryhmä, joka ei ole nykyiseltä hallitukselta saanut mitään muuta kuin kylmää kättä ja ohjeen ottaa lainaa. Ne ovat olleet ne asiat, jotka hallitus on opiskelijoille antanut, joten tälle sektorille olisi kyllä syytä panostaa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi vielä muutama sana työmatkakuluvähennyksen korottamisesta, joka on tässä aloitteessa 122.

Me kaikki tiedämme, mikä tällä hetkellä on polttoaineiden hinta. Kaikkein helpoin ja osuvin tapa vaikuttaa siihen olisi korottaa tätä työmatkakuluvähennystä silloin, kun puhutaan yksittäisten ihmisten asioista. Varmasti kaikkien intressissä on se, kuten täällä on jo mainittu, että työnteko vähän kauempaakin kannattaa. On myöskin huomioitava se, että kun asuntotilanne on tänä päivänä suurissa kaupungeissa varsin heikko, lapsiperheet, jotka haluavat asua omakotitalossa tai ylipäätään vähän laajemmassa asunnossa kuin pienissä kerrostaloasunnoissa, joutuvat monesti kustannussyistä menemään varsin kauaksikin siitä työpaikasta. Silloin nimenomaan työmatkakuluvähennyksellä on hyvin ratkaiseva rooli siinä, että se työn tekeminen kannattaa vielä kauempaakin ja että voi valita sen kustannuksiltaan edullisemman asumisvaihtoehdon sieltä kauempaa.

Tämä myös edistää sitä, että tämä maa säilyy kaikkineen asuttuna, eli siinä on monia hyviä puolia, ja tässäkin on kyse valtiontalouden kannalta kuriositeetin kaltaisesta uudistuksesta, jonka hinta on vain ja ainoastaan 10 miljoonaa euroa. Toivon myöskin tälle aloitteelle menestyksekästä tietä eduskunnan käsittelyssä.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ehkä on myös hieman syytä ed. Satosen puheenvuoron johdosta miettiä, mistä sitten tämä kuntien saaminen valtiolta eli tämä velka syntyi. Sehän syntyi sinä aikana, kun kokoomuspuolueen valtiovarainministerin johdolla sälytettiin kunnille sellaisia tehtäviä, joille ei luotu samalla uutta rahoitusta, eli yksinkertaisesti kuntakentälle annettiin niin paljon tehtäviä, että rahaa ei ollut tarpeeksi käytettävissä.

Nyt sitten, kun tarkistusjaossa on katsottu, että on oikeudenmukaista, että kunnat saavat periä osansa, niin tässä sitä ollaan. Siitä syntyy 502 miljoonan euron lasku. Sinällänsä ei nyt ole ihan suurin osa se 194 miljoonaa euroa, joka on vuodelle 2008, vaan se on vajaa puolet sieltä. Joka tapauksessa se on maksettava. Se on kunnille kuuluvaa. Tästä me olemme samaa mieltä. Mutta sekin, mistä se on syntynyt, pitää muistaa. Sinällänsähän tässä järjestelmässä on päästävä myös kuntien kannalta sellaiseen tilanteeseen, että myös on olemassa valtiontalouden kehysten ohella kuntatalouteen liittyvä kehys, (Puhemies koputtaa) joka ohjaa tätä kokonaisuutta.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Opintososiaalista asemaa opiskelijoiden osalta on kumminkin määrätietoisesti viety eteenpäin. Siellä on ateriakorvauksen korotus ensimmäisenä tapahtunut, asumistuen vuokrakaton korotus. Nyt tuli käytettävissä olevaan rahaan liittyvän tilanteen parantaminen siten, että opintorahan lisäksi on mahdollisuus saada lainaa, josta määräajassa opiskellessaan voi saada verosubventiota. Tämä on ihan selvä parannus. Nyt seuraava vaihe tässä opintososiaalisessa kehittämisessä keskustan eduskuntaryhmän mielestä on se, että toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoja nostetaan. Se on tässä nyt ensi vuoden asia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama sana täältä edestä. Kun lueskelin tätä kokoomuksen lakipakettinippua, niin mietiskelin sitä, mistä aikaisemmin puhuin paikaltani, että kokoomusta minä olen pitänyt ja kokoomuksen edustajia hyvin taloustietoisina ja järkevinä taloudenhoidon kannalta. Mutta ilmeisesti kokoomuksessakin on, kun ne ovat ihmisiä kaikki siellä, semmoisia, jotka eivät osaa taloutta niin hyvin hoitaa, ja kun miettii konkurssien määrääkin, niin varmaan siellä joillakin on sitten vähän hurahtanut ohi se homma. Jos kaikki nuo vietäisiin läpi, mitä tuossa paketissa on, niin kyllä tässä aika lailla isot kulut tulisi, kun kuitenkin hallitus lähtee siitä, jotta tuo talousarviohan perustuu velanotolle. Tosin nämä viimeaikaiset tiedot näyttävät vähän paremmilta, mutta hallitus on pitänyt tiukat ohjat.

Siitä huolimatta valtiolla on kuitenkin velkaa niin paljon, jotta meidän lapsemmekin saavat sitä maksaa. Sen takia minusta semmoista hölläkätistä politiikkaa ei voi kyllä harrastaa. Sitä kun käy miettimään, missä ajassa se velka tullaan maksamaan pois, kun ottaa huomioon, että meidän suomalainen yhteiskuntamme harmaantuu aika nopeassa aikataulussa ja kun katsoo tätä kilpailua, mihin koko maailmantaloudessa mennään, niin kyllä meillä maksamista tulee olemaan, meillä, jotka satumme hengittämään vähän pitempään tai lyhempään, mutta myös niillä, jotka tänne joka tapauksessa jäävät sitten myöhemmin. Sen takia tämän eduskunnan ja hallituksen ei pitäisi ainakaan sitä tuskaa enää lisätä. Sen takia semmoinen hyvin maltillinen linja minusta pitää olla tässä hommassa.

Ed. Satosen puheenvuorosta voisi pohdintaa tässä käydä vähän siinä mielessä, kun hän totesi, jotta nyt on kuntaliitoksia tullut ja nyt pitäisi rojauttaa vähän kunnille rahaa. Onko se huono vai hyvä asia, jotta on tullut kuntaliitoksia? Minä olen nimittäin sitä pitänyt hyvänä asiana, kun kaikissa näissä aikaisemmissa tutkimuksissa ja tilastoissa on todettu, jotta joka tapauksessa pitemmän päälle kuntaliitoksissa voidaan hoitaa tehokkaammin ne kuntalaisten palvelut. Tietysti jos katsoo sitten pelkästään virkamieskunnan osalta ja sitten byrokratian kannalta, niin meidänhän pitäisi lisätä kuntia. Helsingistäkinhän saisi hirveän monta semmoista vielä kohtuullisen isoa kuntaa. Kun tehdään 50 000 asukkaan kuntia, niin siitähän saisi yli kymmenen kuntaa, joissa olisi koko byroo, ja sehän työllistäisi valtavasti porukkaa. Mutta onko se järkevää?

Samalla tavalla voi kysyä, eikö meidän kuitenkin pitäisi katsoa monilla alueilla, miten voidaan mahdollisimman kevyellä hallinnolla hoitaa siten, jotta ne kuntalaisten saamat peruspalvelut turvataan. Minusta sen takia tämä niukkuus, joka tässä on ollut johtuen valtiontaloudellisista syistä, että ei ole voitu rahaa heittää sinne reilusti, on johtanut siihen, jotta kunnissa on jouduttu miettimään. Tosin vähän porkkanarahoja on tullut siihen sivuun, mikä on edesauttanut sitä, jotta on päästy vähän isompiin kuntakokonaisuuksiin. (Välihuuto kokoomuksesta) Uskon, jotta tämä homma tulee jatkumaan, ja olen ymmärtänyt, jotta edustajat kokoomuksessa eivät välttämättä tämmöisiä vähän suurempia kuntakokonaisuuksia ole olleet vastustamassa ainakaan. Jossakin tietysti paikallisella tasolla pitää politiikkasyistä olla vastustamassa, mutta muuten yleisesti ottaen ymmärsin, jotta katsotaan järkeviä kokonaisuuksia.

Kun katsotaan tuotakin aloitetta, mikä tuossa on kuntatalouteen valtionosuusjärjestelmän osalta heitetty, niin minusta tämä hallitus hoitaa aika hyvin tämän homman. Siinä on määrätty aikataulu, ja katsotaan, jos tässä saadaan vielä paremmin hoidettua tämä kuntakenttä siten, jotta se vanha mentaliteetti ja ajatus, että kirkon ympärille on rakennettu kunta, saadaan tähän yhteiskuntaan sopivaksi, missä on kulkuyhteydet olemassa, tietoliikenneyhteydet olemassa. Ei tarvita enää välttämättä semmoista ajattelua, mitä oli silloin aikanaan, kun on hevosvetoisena aikana rakennettu ja veneillä soutaen johonkin saareen tehty kunta. Sen takia ed. Satosen puhe toi jotenkin hyvin ristiriitaisen ajattelun siitä, pitikö hän kuntaliitoksia hyvänä vai pahana asiana.

Sitten toinen asia, joka tässä lakialoitteessa 120 kiinnitti erityisesti huomion, toisella sivulla: lapsilisien indeksikorotus. Minä olen ollut hallituspuolueen jäsenenä vuodesta 95 lähtien, mutta minä olen aina äänestänyt sen puolesta, jotta lapsilisiin tehtäisiin indeksikorotus. Mutta muistan, edustajat kokoomuksessa, että hyvin harva taisi olla sitä mieltä täällä salissa, kun on aina joulun alla budjettikäsittelyissä äänestetty, jotta tehtäisiin tämä korotus. Elikkä tässä on vähän semmoinen juttu, niin kuin jonkun papin väitetään sanoneen kirkossa, jotta älkää tehkö niin kuin minä teen vaan tehkää niin kuin minä opetan. Joskus voisivat kyllä nämä puheet ja teotkin olla linjassa eikä, edustajat kokoomuksessa, niin, että nyt kun ollaan oppositiossa, lähdetään tekemään semmoisia aloitteita, mistä itse silloin hallituksessa ollessa olisi pitänyt näyttää. Jos itse hallitus ei tuo esitystä, niin kansanedustajat olisivat ottaneet budjettivallan käsiinsä ja tehneet tämän korjauksen. Silloin se olisi ollut johdonmukaista politiikan osalta.

Jo tuolta paikaltani puhuin varallisuus- ja lahjaverosta. Odotan kyllä sillä tavalla, jotta tällä nykyisellä eli Vanhasen hallituksella tässä vielä himpun verran on aikaa tehdä hyviä tekoja. (Ed. S. Lahtela: Onko se aikonut tehdä?) — Ei, kun sen pitää tehdä kaikesta huolimatta. — Toivon mukaan löytyy tässä hallituspuolueiden keskuudessa semmoinen paine, jotta perintö- ja lahjaverotusta muutetaan.

Sillä tavalla tulee laki nimittäin järkeväksi, jotta ei verotettaisi näistä pienistä perinnöistä, jotka ovat tämmöistä tavanomaista omaisuutta: On hankittu talo siinä yhdessä tiukalla työllä, on mahdollisesti mökki, ja venekin siihen kuuluu, missä sattuu olemaan järvenrantaa tietysti, ja pientä hilpetööriä. Eikö näiden pitäisi olla semmoista kamaa, minkä pitää olla verovapaata?

Samaten just näissä sukupolvenvaihdostilanteissa, niin kuin ed. Satonen puhui hyvin, on järjetön juttu, jotta silloin kupataan veret kuiviin siinä, otetaan niin kuin rahat pois, kun pitäisi just sen uuden yrittäjän lähteä kehittämään sitä, pitäisi olla potkua siinä, jotta se lähtee uudella voimalla ylöspäin, kun saa firman käsiinsä. Tänä päivänä käy, jotta siinä isketään niin kuin puukko verisuoneen ja lasketaan verta pois, jotta vähän aikaa kituu se yritys siinä, ennen kuin saa puhtia. Minusta tämän tyyppinen ajattelu pitäisi korjata, koska se on parasta yrittäjyyspolitiikkaa ja elinkeinoelämän tukemista.

Tässä kokoomuksen aloitteessa puhutaan vaan pelkästään metsätiloista. Minusta tämä pitäisi laajentaa koskemaan laajasti. Kyllä metsätilallisillakin on ongelmia, niin kuin kokoomuksen edustaja täällä puhui oikein hienosti, jotta metsäpolitiikka on pitkäjänteistä politiikkaa ja siinä vaaditaan tämmöisiä pitkiä investointeja, ja se on vähän samanlaista kuin mikä yritystoiminta hyvänsä. Sen takia odotan, kun opposition käsissä tämän homman korjaaminen ei ole, että se korjaus on meidän hallituspuolueiden käsissä. Toivon mukaan hallituspuolueissa syntyy niin vahva paine, jotta me vielä tässä loppukauden, puolentoista vuoden, aikana saadaan ajoksi tässä semmoinen teko, joka vaikuttaa tähän perintö- ja lahjaverotukseen keventävästi. Sitä todennäköisesti ei hetkessä saada poistettua, mutta järkevästi lähdetään porrastamaan sitä, näitä pienempiä, eli suojaosuuksia kasvatetaan siinä, mistä perintöveroa ei mene.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä ed. Esa Lahtelan puheenvuorosta todeta sen verran, että se oli kyllä semmoista soutamista ja huopaamista, että minulle ei kerta kaikkiaan käynyt selväksi, millä perusteella ed. Lahtela on sitä mieltä, että kun kunnat on ajettu kuralle, niin tilanne on tällä hetkellä loistava kerta kaikkiaan. Se, mitä mieltä ed. Lahtela sitten itse on näistä kuntaliitoksista, onko se lopulta sitten hyvä asia vai huono asia, ei minulle kerta kaikkiaan kyllä auennut tässä puheenvuorossa.

Toinen asia on se, että tosiasiahan on, jos katsotaan ja syytetään tässä edellisiä hallituksia siitä, mitä edelliset hallitukset ovat tehneet tai jättäneet tekemättä, että tämän hallituskauden aikana, tämän Vanhasen hallituksen aikana, kun tämä hallitus lähti toimenpiteisiin, 67 kuntaa oli kuralla. Nyt kun niitä on 138 ja määrä sen kun lisääntyy koko ajan, niin tosiasia on se, että tämä valtion pakkolaina kunnilta on nimenomaan ollut se lopullinen rysähdys, joka on ajanut kuntatalouden ihan täydelliseen kriisiin. Sen tähden on erittäin hyvä ed. Lahtelalle todeta, että todellakin on herätty siihen, että nyt on tehtävä jotakin.

Mitä tulee sitten perintö- ja lahjaveroaloitteeseen kokoomuksen osalta, niin kannattaa kyllä lukea se aloite ihan perusteluteksteineen kunnolla läpi, koska aloitehan koskee kaikkea yritysvarallisuutta, ei tässä pelkästään maa- ja metsätiloista puhuta. Ja kun ed. Lahtela tuossa ruusuisia asioita yrittäjyydestä nosti esille, niin todella korvat höröllä odotan, että nämä kaikki asiat myöskin toteutetaan tämän hallituskauden aikana.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En todennut, ed. Tiura, jotta kunnat olisivat loistavassa kunnossa. Minä pohdin sitä tilannetta, mitä hyötyä ikään kuin kuntarakenteen kehittämisen osalta on siitä ollut, jotta nyt tämä lama on tuonut ja tiukka talous sen, jotta on jouduttu katsomaan järkevästi kokonaisuuksia. Olen sitä mieltä, että järkevät kuntarakenteet ovat hyvästä. Kannatan semmoisia kuntaliitoksia, jotka ovat järkeviä, ja pyrin omassa kunnassani ensi maanantaina tekemään semmoisen aloitteen jopa, että meidän seutukunta liitetään yhdeksi alueeksi.

Lauri  Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Puutun vielä yhteen kokoomuksen tekemään aloitteeseen eli yksinhuoltajakorotuksen korottamiseen. Minusta siinä on todella aiheellinen lakialoite. Kiistatta lapsiperheissä köyhyys on lisääntynyt, ja tutkimusten mukaan varsinkin yksinhuoltajaperheet tarvitsevat kiireellisimmin tukea. Nyt kuitenkin tässä edelleen on yksi ongelma: toimeentulotukilaskelmissa lapsilisä otetaan huomioon vähentävänä tulona. Tämä epäkohta on edelleen voimassa.

Muistan ainakin vuonna 2003 ed. Virpa Puiston ensimmäisenä allekirjoittaman aloitteen, jossa oli eri puolueiden edustajien nimet alla, kuten allekirjoittaneenkin, ja jossa esitettiin, että tämä epäkohta poistuisi. Vaikka kaikki yksinhuoltajalapsiperheet saisivat tämän korotuksen, toimeentulotukea saavien perheiden käteenjäävä tulo ei kuitenkaan nousisi. Eli tässä tilanteessa, jos perhe saa toimeentulotukea, lapsilisää ei tulisi laskea tuloksi.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka täällä salissa on valitettavan vähän keskustelemassa kansanedustajia, niin näyttää olevan ihan sama tyyli täällä hallituspuolueiden kansanedustajilla kuin on ollut koko ajan, kun kuntataloudesta on keskusteltu. Täällä yritetään sumuttaa keskustelua ja vähän sotkea, mistä asioista täällä on kysymys.

Haluan tässä avata vielä, kun keskustellaan kokoomuksen lakialoitteista ja tavallaan hyvin vahvasti käydään keskustelua siitä, mikä on opposition, pääoppositiopuolueen, vaihtoehto, että hyvin olennaisesti meillä on esillä työllisyyden edistäminen, talouden edistäminen ja hyvin vahvasti on myöskin kuntien mahdollisuudet tuottaa palvelut, niiden turvaaminen. Täällä on käsittämättömiä puheenvuoroja käytetty hallituspuolueiden puolelta.

Aivan ensimmäiseksi haluan todeta sen, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta keskusteltiin viime eduskuntavaaleissa ja silloin se oli kokoomus, joka puhui siitä tarpeesta, että palvelurakenneuudistuksessa täytyy edetä. Ne puheenvuorot, joita meidän puolueemme puheenjohtaja käytti ja kokoomuksen ehdokkaat ja täällä olevat kansanedustajat, kyllä torpattiin opposition puolelta ja todettiin, että on lähestulkoon hyvinvointiyhteiskunnan tuhosta kyse. Olemme erittäin iloisia, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa nyt edetään. Me lämpimästi kannatamme sitä. Keskusteltava on toki siitä, millä mallilla mennään. Kokoomukselle ensisijaista ovat palvelut, ja näyttää olevan esimerkiksi keskustalle ensisijaista maakuntahallinnon helliminen ja byrokratian lisääminen. Me aiomme pitää tiukasti kiinni siitä, että palvelut turvataan, mutta me emme salli sitä, että tämän palvelukeskustelun alle te lakaisette huolen nykytilasta, nykyisistä kuntapalveluista.

Minun lapseni meni ensimmäiselle luokalle tänä syksynä, niin meni moni muukin suomalainen lapsi, ja nämä ekaluokkalaiset ovat lukiossa tai ammatillisessa oppilaitoksessa ennen kuin nämä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskeiset vaikutukset tulevat. Meidän viestimme kokoomuksessa on se, että uudistus täytyy tehdä. Se täytyy tehdä viisaasti, mutta samaan aikaan pitää huolehtia siitä, että kunnilla on mahdollisuudet tuottaa palvelut: perusopetus, varhaiskasvatus, päivähoito, ikäihmisten palvelut, monet muut tärkeät asiat.

Te yritätte sumuttaa täällä ja lakaista tätä asiaa maton alle. (Ed. E. Lahtela: Ei, ei!) — Kyllä, joka ikisessä puheenvuorossa, mitä täällä salissa on hallituksen puolelta pidetty, tämän tyyppistä yritystä on ollut. Ed. Esa Lahtela täällä ihan kärkenä on ollut, yrittänyt kyseenalaistaa kokoomuksen kantaa. Me kannatamme tuota uudistusta, mutta samaan aikaan on katsottava, mikä on kuntien tilanne. Ihmiset elävät arjessa. Te ette voi sanoa, ed. Lahtela, ensimmäiselle luokalle menevälle lapselle, että odota kymmenen vuotta ja sitten ehkä tulee kunnille lisää rahaa.

Arvoisa puhemies! Kun tuore valtiovarainministeri Heinäluoma on iloinnut siitä, että alijäämäinen budjetti kääntyy ylijäämäiseksi, niin kyllä haluan tässä nostaa esille, niin kuin täällä ed. Jari Koskinen ja monet muut kokoomuksen edustajat, että eikö nyt viimeistään olisi aika hallituksen puoleltakin maksaa tuo pakkolaina takaisin kunnille. Minkä takia kunnat ovat se viimeinen taho, jolle velkoja maksetaan takaisin? Kyseessä eivät ole pelkästään kunnat, jotka niitä velkoja odottavat, vaan kyllähän ne ovat kuntalaiset, jotka maksavat aika kalliisti siitä, että hallitus pihtaa tuota pakkolainaa. Siellä ovat lapset ja vanhukset ja koko suomalainen yhteiskunta, joka kuntapalveluita käyttää. Kyllä tässä vetoan vakavasti hallituspuolueiden edustajiin, että vähintään tuo pakkolaina maksettaisiin takaisin.

Ihan rehellisyyden nimissä, jos täällä ajatellaan, että me teemme sitä, niin kuin väitetään aika ikävällä tavalla, että puhumme toista hallituksessa ja oppositiossa, niin se ei kyllä pidä paikkaansa. Kun kokoomus oli hallituksessa, kuntatalous kohosi. Kunnissa oli tiukkaa. Niin kuin todettiin, alijäämäisiä kuntia oli, mutta ei kyllä ollut niin paljon kuin nyt. Tosiasia on se, että punamultahallitus on tuhonnut edellisen hallituksen perinnön. Kovasti puhuitte sosiaalisesta tasa-arvosta, kuntien välisestä tasa-arvosta ja syytitte meidän hallitustamme, Niinistön—Lipposen—Itälän hallitusta, eriarvoisuuden lisäämisestä, mutta katsokaa, mitä nyt on tapahtunut. Kyllä nyt olisi aika katsoa peiliin ja kuunnella tältä laidalta neuvoja ja maksaa ensimmäiseksi pakkolaina takaisin ja turvata kunnille kohtuulliset mahdollisuudet palveluiden tuottamiseen. Kyllä suomalaiset ovat ne palvelut ansainneet.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olin eilen Kuopiossa kuntatalouspäivillä ja kirjoitin pienen referaatin ja haluan sen otsakkeen sanoa tässä. Se oli "Maksa, valtio, ensin velkasi kunnille". Siis se on juuri näin eli tämä näkökulma, onko se sitten pakkolainaa vai kustannusten tarkistusta, okei, olkoot nimi mikä tahansa, sehän on selvää, että näin tulee tehdä. Kuntien etu ilman muuta on se, että myös hallitus pystyisi linjaamaan erityisesti sen vuodelle 2008 olevan 194 miljoonaa euroa tänne kahdelle aiemmalle vuodelle. Tästä olen ihan samaa mieltä.

Siihen väitteeseen, että maakuntahallinnon hellimistä keskustalla olisi tämä kunta- ja palvelurakenneuudistus, haluan todeta, että maakuntahallintoakin tarvitaan. Olennaisinta on tietysti se, että palvelut turvataan kaikille kuntalaisille ja kaikille kansalaisille — haluan alleviivata — asuvatpa he Suomessa missä tahansa. Se on myös meidän perustuslakimme mukaan tuleva asia, ja se on keskustan tahto ja näkökulma myös näissä uudistuksissa, jotka ovat varmasti monelta osin aivan välttämättömiä.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että alkaa olla valtiovarainministeri Niinistöä kyllä tässä hiukan ikävä. Jos valtio ensin myy tavattomasti omaisuuttaan ja tällä tavalla saa kameraalisen budjetin ylijäämäiseksi ja kokoomus on heti ensimmäisenä siirtämässä näin saadut myyntitulot suoraan yhden vuoden kulutukseen, ei olisi kyllä Niinistön aikana tämmöistä esitetty.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuoteen 2010 mennessä noin 60 000 yrityksellä on edessään sukupolven- tai omistajanvaihdos. Samaan aikaan pitäisi saada iso joukko uusia yrittäjiä. On haasteena saada 80 000—100 000 henkilöä ryhtymään yrittäjiksi vuosikymmenen loppuun mennessä. Haaste on niin suuri, ettei siitä selvitä ilman radikaaleja toimenpiteitä. Yksi mutta tärkeä toimenpide on poistaa perintö- ja lahjavero. Se poistaa osan taloudellisista esteistä yritystoiminnan jatkamiseksi nuoremman sukupolven voimin. Mutta perintö- ja lahjaveron muutoskaan ei ratkaise tätä mittavaa tehtävää.

Sukupolven- ja omistajanvaihdoshankkeet ovat liian pieniä ja hajautuneita haasteeseen nähden. Nyt tarvitaan seudullisia, hyvin suunniteltuja ja johdettuja hankkeita vaihdosprosessien aloittamiseen. Onnistunut vaihdosprosessi on pitkä ja edellyttää lopettavan ja alkavan yrittäjän määrätietoista yhteistyötä yrityksen tulevaisuuden varmistamiseksi.

Toivon eduskunnalta tämän aloitteen hyväksymisen lisäksi päätöksiä yritysten sukupolven- ja omistajanvaihdoksen hyväksi. Suomella ei ole varaa menettää yhtäkään yritystä.

Arvoisa herra puhemies! Toinen asiani. Olen pitänyt arvossa ministeri Pekkarisen hyvää yrittäjäpolitiikan hoitamista, mutta nyt näyttää, että hallituksen kone köhii yrittäjäasioissa.

Naisyrittäjyyden edistämistyöryhmä jätti mietintönsä jo tämän vuoden helmikuussa. Mielestäni hallitus ei ole riittävän ripeästi ryhtynyt toteuttamaan naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän esityksiä. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän työstä voi vetää vain sen johtopäätöksen, etteivät ainakaan pienet ja keskisuuret yrittäjät ole ministeriön suosiossa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän tekemä aloite ottaa huomioon yrittäjien eriarvoisen aseman suhteessa muihin kansalaisiin. Aloite on samanlainen kuin naisyrittäjyyden edistämistyöryhmän ehdotus, enkä voi ymmärtää sitä, jos hallituspuolueet eivät voi hyväksyä aloitetta.

Esko Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Suorastaan häkellyin ilosta, kun näin, että kokoomuskin on tullut sille linjalle, että yritysten ja maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksia pitää keventää. Erityisen ilahtunut olen siitä, että aloitteen oli tehnyt eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz. Nimittäin linja oli kyllä aivan toinen Lipposen—Niinistön hallituksen aikana.

Vuoden 1996 alusta, silloin tosin sitä valmistelemassa oli valtiovarainministerinä Iiro Viinanen, kiristettiin yleisesti perintö- ja lahjaverotusta varsin tuntuvasti. Siihen tehtiin nimittäin keskimäärin noin neljänneksen korotus, ja se oli tosiaan ihan yleinen perintö- ja lahjaverotuksen korotus. Se koski ihan samalla tavalla yritysten ja maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksia, samoin kuin kaikkia muitakin perintö- tai lahjaverotilanteita. Sitten kun Niinistö tuli valtiovarainministeriksi joskus vuoden 1996 alussa, mitään toiveitakaan ei kyllä ollut perintö- ja lahjaverotuksen helpottamisesta. Tein silloin työkseni veroammattilaisen töitä, joten seurasin asioita todella tarkkaan ja tiedän, että Lipposen kakkoshallituksen aikana kaksikin kertaa kuusi elinkeinoelämän järjestöä kirjallisesti kääntyi valtiovarainministeriön puoleen ja toi esille näitä huolia, jotka liittyvät yritysten ja maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksiin. Mutta mitään vihreää valoa ei ollut näköpiirissä näitten asioitten korjaamiseksi.

Mutta sen sijaan tämä nykyinen hallitushan ryhtyi heti toimenpiteisiin ja perintö- ja lahjaverotukseen nimenomaan maatalouden ja muun yritystoiminnan sukupolvenvaihdoksissa kohdistettiin yli 60 prosentin perintö- tai lahjaveron alennus. Nyt kokoomus on ilmeisesti huomannut poliittiset virheensä ja esittää vielä samalla vaalikaudella tätäkin radikaalimpaa ratkaisua, niin että poistettaisiin se loppukin perintö- ja lahjavero. Sinänsä ihan hyvää kehitystä.

Sitten tässä on toinen kohta, jossa otetaan esille puhtaitten metsätilojen sukupolvenvaihdosten helpottaminen. Tässä lakialoitteessa todetaankin, että se oli esillä eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa kesäkuussa 2004. Siellähän kiinnitettiin metsätilojen sukupolvenvaihdosongelmaan vakavaa huomiota siltä osin kuin on kysymys varsinaisesta metsätalousyrittäjyydestä. Tämä huojennushan tietysti kohdistuu yrittäjyyteen. Se on asia, jossa varmasti pitäisi ryhtyä valmisteluun. Tältä osin olen ihan sataprosenttisesti sitä mieltä, että metsätalousyrittäjien sukupolvenvaihdosten lahja- ja perintöverotuksen helpotusta koskevan lainsäädännön valmistelutyö olisi viipymättä käynnistettävä.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kivirannalle on helppo todeta, että näin se maailma muuttuu, Eskoseni. Kokoomuksessa on tässä globaalissa maailmassa tultu reaaliasioitten ääreen, ja siltä osin olemme tehneet hyviä esityksiä. On ilo todeta, että niille löytyy kannatusta hallituspuolueiden taholta.

Marjukka  Karttunen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitus lupasi tehdä 100 000 työpaikkaa lisää, ja siitä ollaan vielä erittäin kaukana. Työllisyys on kaiken a ja o ja se, että työnteko olisi aina kannattavaa, jos aiomme säilyttää tämän pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan. Ei ole kuitenkaan järkeä siinä, että ihmiset pakkaantuvat ahtaisiin kasvukeskuksiin, joissa eläminen ja asunnot ovat kalliita. Se johtaa esimerkiksi lapsiperheitten aseman kurjistumiseen, koska pitää pakkautua pieniin asuntoihin.

Kokoomus esittää, että työmatkakuluvähennyksen omavastuuta pudotettaisiin 450 euroon ja vähennyksen enimmäismäärä korotettaisiin 5 500 euroon. Tämä on askel siihen, että työnteko olisi entistä kannattavampaa. Se ei ole yksilön syy, että järjestelmä passivoi. On erittäin kummallista, että tässä meidän systeemissämme yli 40 prosenttia työttömistä on siinä tilanteessa, ettei työn vastaanottaminen paranna perheen taloudellista tilannetta. Tuntuukin siltä, että hallitus on keskittynyt enemmän työttömyyden hoitoon kuin työllisyyden. Tämä kokoomuksen esittämä työmatkakuluvähennyksen ylärajan korotus kannustaisi hakeutumaan töihin pidempienkin matkojen takaa niin, että koti säilyisi siellä, missä se on.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen linjaus kotitalousvähennyksen kehittämisestä jää kesken, eikä kaikkia sen työllisyysvaikutuksia hyödynnetä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on sitä mieltä, ettei tämän kotitalousvähennyksen enimmäismäärän kaksinkertaistamisen ulkopuolelle pidä jättää minkäänlaista kotona tehtävää työtä. Nyt esimerkiksi asunnon tai vapaa-ajan asunnon kunnossapito- ja perusparannustyöt ovat jäämässä pois.

Tärkeä on myös ed. Perhon lakialoite, jolla laajennettaisiin kotitalousvähennyksen käyttöä tilanteissa, joissa isovanhemmat voisivat ostaa kotipalvelua kotiin, jossa on alaikäisiä lapsia. Tämä helpottaisi nimenomaan lapsiperheitten arkea, lapsiperheitten, jotka tekevät pitkää päivää ja maksavat korkeita veroja ja koettavat siinä sivussa sitten hoitaa perheensäkin.

Kaikki työ on arvokasta, myös kotitalouksissa tehty. Me elämme tällaista kummallista itsepalveluyhteiskuntaa, vaikka kukin voisi entistä enemmän keskittyä omaan osaamisalueeseensa. Työn jakamisen myötä vapaa-aikaa jäisi perheille enemmän ja työtäkin riittäisi nykyistä useammalle.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun tutustuin tähän nippuun, missä näitä talousarvioperäisiä lakialoitteita on olemassa, niin tuli sellainen mieliala, että tässä joutuu käyttämään totuutta hyvin varoen. Jos nimittäin käyttäisi oikein reilusti sitä totuutta, niin näitä ei voisi muuta kuin laidasta laitaan kehua. Näin ajatellen kun mietin sitä aikaa, kun ennen tämä keskijoukko oli oppositiossa, niin paljon terävämmin pyrittiin hallitusta moittimaan ja tämmöisiä hommia olisi pidetty lievän tyyppisinä. Tässä ei ole hallitusta moitittu ollenkaan, vaan on esitetty hyviä esityksiä, hyviä ajatuksia eteenpäin.

Erityisesti mieltäni lämmittää lapsilisien yksinhuoltajakorotuksen esittäminen, kun tämä lapsilisäkysymys on niin, täytyy sanoa, että nykyhallitus on aika kylmä kuitenkin tälle perhepolitiikalle eikä ole sen eteen tehty eikä hoidettu yhtään mitään. En tarkoita tällä puheenvuorollani sitä, että nämä yksinhuoltajaäidit tai -isät, oli nyt kumpia tahansa, olisivat näitä köyhyysloukussa olevia henkilöitä, mistä kaiken kesää puhuttiin, mutta käsittääkseni se, mitä siihen keskusteluun liittyi, se verhoutui tähän kansaneläkkeen 5 euron korotukseen vuonna 2007. Näin katsottuna tätä asiaa ei kukaan muistanut eikä nähnytkään. Tiedän, että jotkut ihmiset, jotka kuuntelevat tätä puheenvuoroani, lentelevät päin seiniä sokeudessaan, mutta minusta totuus on kuitenkin tässä ja sitä tämän verran pitää kuitenkin julki tuoda ja käyttää.

Herra puhemies! Sitten yhteen aiheeseen, joka liittyy erinomaisen hyvin myöskin tähän käytyyn keskusteluun. On harvinaisen hyvin ymmärretty tämä lakialoite perintö- ja lahjaverolain muuttamisesta. Siinä keskustelussa, mikä tässä on syntynyt ja tullut julki, itsekin sain sähköpostia, ja se sähköpostiviesti oli kyllä sen tyyppinen, että koeta tukea sitä ed. Nurmen tekemää hyvää aloitetta. Kun ed. Nurmi tässä asiassa ensimmäisen puheenvuoron tähän liittyen käytti, niin tähän on helppo yhtyä ja tätä tukea. On harvinaisen hyvä, oikea ja oikean tyyppinen sisältö ja asia. On hyvä, että tässä erityisesti kiinnitetään huomiota, niin kuin ed. Kivirantakin äskeisessä puheenvuorossaan, siihen, että näitten metsätilojen osalta tämä asia toteutetaan ja hoidetaan. Jos tätä sisältöä kuitenkin ajatellaan ja katsotaan, niin nämä perustelut näyttävät erittäin myönteisiltä ja rinnastaen siihen, että nykyisellään maatilan osalta tai jos perintöön kuuluu maatila tai sen osa, niin voidaan tämä huojennus toteuttaa niin, että arvostetaan 40 prosenttiin.

Minusta tämä aloite on vaisu ja lievä. Koko perintö- ja lahjaverosta pitää päästä kertaheitolla eroon, korvata se tulomenetys valtiolle jotenkin muuten, jolloin siihenkin löytyy hyviä keinoja varainsiirtoveron kautta taikka muulla nimikkeellä. Hallitus voisi tässä pelastaa kasvonsa hoitaen niin, että omistavan luokan asioitakin tässä yhteiskunnassa vähän hoidettaisiin ja tehtäisiin.

Se ongelma tietenkin on olemassa tässä nykyisinkin voimassa olevassa laissa, että jos siitä alle viiden vuoden luovutaan, niin joudutaan maksamaan se vero takaisin. Tässä aloitteessa nimenomaan suuri virhe on se, että se pitää maksaa 20 prosentilla korotettuna. Ymmärrän niin, että jos keinottelumielessä tämmöinen otetaan, niin se korotus kuuluu siihen. Mutta voihan olla niin, että maatalouden harjoittamisessakin nämä olosuhteet niin kovasti muuttuvat, että tämä voi tulla esille, joten tämä kohtuullistamiskysymys olisi pitänyt tässä nähdä.

Itse soveltuvin osin olen voimakkaasti kannustamassa ja tukemassa tätä maatiloillakin olevien perheiden asemaa niin, että siellä olisi äiti, isä ja lapset jne. ja tämähän on normaali tilanne, mutta saattaa olla niin, että olosuhteet yhtäkkiä yllättäen muuttuvat, taloudellinen tilanne tulee esille tai käypä niin, että tämä vaimo, sinne juuri hankittu tuore vastavihitty vaimo lähteekin kävelemään ja joudutaan realisoimaan tämä omaisuus. Silloin pitäisi olla myöskin semmoinen sisältö, että voitaisiin huojentaa ja kohtuullistaa tätä asiaa. Näin ajatellen olisin toivonut, että se olisi lisätty tähän. Mutta kun tämä nyt vakaasti menee eteenpäin valiokuntakäsittelyssä, niin toivon, että valiokunnassa tämä asia edes huomattaisiin ja nähtäisiin.

Tähän asiaan sattuu erinomaisen hyvin mieleen se, että kun aamulla heräsin ja kävin miettimään, mitä tämä päivä tuo tullessaan, niin otin kirjan, mikä oli siinä illalla kesken jäänyt — kirjan nimi oli "Savitalon pojat savotalla", ja oltiin siinä vähän muuallakin — ja siinä todettiin yksi asia, mikä sattuu erinomaisen hyvin tähän asiaan, nimittäin tämä ennustettavuus. Siinä sanottiin, että on kolme semmoista asiaa, mitä ihminen ei kykene ennakoimaan eikä selvittämään etukäteen: yksi on muikun liike ja suunta; toinen on kesätuuli, sen suunta ja suunnan muutos; ja kolmas on naisen mieliala ja sen ailahtelevaisuus. Tämä mielestäni sattuu kyllä tähänkin asiaan erinomaisen hyvin, jolloin tätä olisi pitänyt kohtuullistaa ja nähdä sisällössä vähän kohtuullisempana. (Ed. Tiura: Entäs miesten mielialojen ailahtelevaisuus?) — Ed. Tiura, miehen mieliala usein kulkee naisen mukana. Ainakin itse olen tämän huomannut ja olen hyvin joustava siltä osin. Mutta silloin, kun se paljon maksaa, niin on vaikea olla joustava.

Aloitteissa on mukana myöskin tämä aloite 116/2005, tämä kuntien valtionosuuslain korvaaminen ja oikaiseminen. Tämä on jäänyt mielestäni täällä aivan liian pienelle keskustelulle ja olemattomalle keskustelulle.

Täällä äskeisissä keskusteluissa ed. Tiura viittasi siihen suuntaan, että kuntien yhdistymistä pitäisi toteuttaa ja tehdä. Tämä on mielestäni aika oikeatyyppinen suunta. Mielestäni ed. Esa Lahtela antoi jotakin myönteistä kuvaa tähän asiaan. En tiedä, mihin ed. Esa Lahtela viittaa tässä kuntien yhdistymisessä. Itse yritin tarjota siihen Sortavalan maalaiskuntaa, mutta taitaa olla vielä tällä kertaa tuolla rajan takana, joten se ei ole mahdollista. Mutta kyllä tässä jotain pitäisi tehdä ja toteuttaa. Kun todetaan, että nykyinen hallitus on kylmä ja jäykkä tälle asialle, niin kun huusin tuolta salin keskeltä äsken, että jatkaa samaa turmiollista linjaa kuin nämä edeltävät Lipposenkin hallitukset, niin tässä väittämässäni pysyn edelleenkin.

Kunta peruspalvelujen tuottajana ja toteuttajana on yksi kynnyskysymyksiä, mitä Suomessa on olemassa. Jos se järjestelmä, se verkosto, alas ajetaan, niin korvaavaa ei ole olemassa. Mielestäni suurin tuhon tie, mikä tähän voi löytyä, on tämä malli, mitä nyt ajetaan läpi niin kuin käärmettä pulloon, tämä aluekuntamalli, että suomalainen kuntarakenne ajettaisiin 20 kuntaan ja nämä nykyiset peruskunnat jäisivät sinne paikalle häärimään ilman mitään taloudellista toimeentulomahdollisuutta, päättelemään, niin kuin ennenkin olen täällä sanonut, mattolaitureitten paikasta ja tanhukurssien järjestämisajasta ja vastaavan tyyppisistä toiminnoista. Mitä tästä voi tulla, mihin tämä voi johtaa? Miksi ei suoraan kerrota, että nämä kunnat jäävät vaille taloudellista elämää? Miksi ei sanota, että nämä toiminnot voitaisiin siirtää seurakuntien tehtäväksi ja niiden kuntien tehtävä olisikin niin kuin sielunhoidollisesti tätä asiaa tehdä ja toteuttaa?

Puhemies! Minkä takia tämä asia nyt sattuu oleellisesti tälle kohdalle: Kun käydään keskustelua siitä, että kuntarakennetta pitäisi korvata ja korjata ja tehdä, niin jos tämmöinen pakkomalli toteutetaan, että ajetaan tämä aluekeskuskuntamalli Suomessa järjestykseen ja voimaan, niin nyt ne kunnat, jotka yhdistyvät, menettävät vaakunansa ja statuksensa, nehän vasta oikein väliin pudotetaan. Nyt pitäisi, jos tämmöinen väkisin ajetaan läpi, kertoa, että älkää nyt ihmeessä tehkö kuntarakenteessa mitään uudistusta, koska tämä uudistus lakkauttaa kunnan ja teille ei jää edes perinteitten hoitoa ylläpidettäväksi, kun kunta on lakkautettu ja hoidettu pois. Näin arvellen toivon, että täällä eduskunnassakin joskus silmät avautuisivat, ennen kuin se on liian myöhäistä, ennen kuin on tehty nämä pakkotoimenpiteet ja toteutettu tämä siihen malliin, että paluuta ei ole.

Näen ed. Paajasen tässä paikalla. Hiljan luin, että Lappeenranta ja Joutseno yhdistyisivät. Kai sinne Lappeenrannan perinteet siinä mallissa jäisivät, mutta Joutsenon perinteet olisivat menneet; niistä ei ole todettu mitään, kun entinen kunta on jäänyt Lappeenrannan lipun alle tässä aluekeskusmallissa. Mutta luulen vaan, että toivon mukaan järki Suomeen palaa ja koko keskustelu tästä aluekuntamallista lopetetaan.

Herra puhemies! Niin kuin sanoin, suhteellisen hyviä aloitteita, mutta vähän lieviä ja vaisuja nämä ovat olemassa.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Iso kuntaliitos toteutettiin Etelä-Karjalassa vuonna 1969, jolloin Lappee, Lauritsala ja Lappeenranta liittyivät yhteen. Lauritsala, joka oli kauppala Lappeenrannan vieressä, jäi ja elää edelleenkin. Sama varmasti on tässä nyt, jos ja kun Lappeenranta ja Joutseno löytävät toisensa toivon mukaan: Joutsenon kaupunginosa jää sinne ja Joutseno säilyy, pysyy iät ajat. Ei tässä niin tapahdu, että Joutseno häviäisi mihinkään. (Ed. S. Lahtela: Perinne häviää!) — Ei häviä.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtela tuossa totesi nimeni, ja aion sen takia puuttua tähän kysymykseen. Minusta sitä ajatusta ei pidä hävittää, että kunta on se perushallinnon yksikkö, jolla on itsehallinto. Sen takia itse kannatan seutukuntamallia, en missään tapauksessa sitä mallia, jota ministeri Manninen jossain vaiheessa kokeili markkinoida ja joka on tämä isojen maakuntien malli. Sehän johtaisi älyttömään byrokratiaan.

Mutta mietin, mahtaako siinä olla takana eräs vanha ajatus: Joskus aikanaan on käsitelty kaiken näköisiä hallinnon uudistuksia, ja hallintovaliokunnan nimesin joskus täältä korokkeelta, että se on hallinnonsuojeluvaliokunta ja on erehtynyt tehtävässään. Tässähän tulee hirveästi uutta byrokratiaa, jos tämmöinen aluekuntamalli toteutuisi, ja jatkuvat kiistat tulee olemaan siitä, minkä verran se peruskunta saisi rahaa, mutta sinnehän pitäisi saada virkoja mahdottoman paljon. Siellähän olisi näille hallintovirkamiehille töitä, kun joutuu kyttäämään, miten se peruskunta on tehnyt työnsä, ja se taas joutuisi käymään kinuamassa sieltä aluekunnasta, että tarvitaan peruskoulurahaa, terveydenhuoltorahaa tai mitä mahtaisi ollakaan, tienpätkärahaa. En minä tiedä, onko tässä tämmöistä vanhakantaista ajattelua, että jotkut ajattelevat, että kun tämmöinen aluekuntamalli tehdään, niin saadaan lisää byrokratiaa, (Puhemies koputtaa) mutta itse en kannata missään tapauksessa semmoista.

Marja  Tiura  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä haluan todeta, että ed. Seppo Lahtela kuntatalouden osalta puhui vähän, mutta asiaa. Nimittäin kyllä tästä aluekuntamallista tässä muodossaan, missä sitä nyt on julkisuudessa esitetty ja esitelty, täytyy todeta, että ei käy päinsä tällainen byrokratian lisääminen, että lähdetään siitä, että lähikunnat jätetään edelleen voimaan ja siitä huolimatta nostetaan ikään kuin yksi taso tähän välille, jolle annetaan myöskin verotusoikeus. No, onneksi, täytyy todeta, kuntaministeri Manninen korjasi omaa ehdotustaan sillä tavalla, että näille lähikunnillekin tuotaisiin tietty verotusoikeus. Mutta jos katsotaan kokonaisuutena, niin tämä malli on erittäin sekava. Se on vaikeasti toteutettava, ja tosiasia on, että tässä mallissa, jos tämä tässä muodossaan toteutuisi, näille lähikunnille jäisi todellakin lähinnä kahvinkeittäjän rooli.

Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiura on harvinaisen oikeassa verratessaan mallia kahvinkeittäjän rooliin tässä asiassa. Kun nykyiselläänkään rahat eivät riitä, niin jos tehdään tämmöinen yksi porras siihen lisää, entistä vähemmän sitä rahaa on olemassa. Pelkään, että tähän virkojen synnyttämiseen yksi rahoitusmalli siihen väliin on olemassa: maa- ja metsätalousmaan kiinteistövero, mitä kukaan ei ole kertonut, mutta nostan sen edelleenkin tähän pintaan. Se saattaa olla näiden tahojen, jotka tätä asiaa miettivät ja hoitavat, yksi riistämisen keino saada verorasitusta lisää tänne omistamisen puolelle. Toivottavasti tässä eduskunnassa pidetään silmät auki ja myöskin joku pitää siitä huolta, mikä tässä omistajajoukossa on olemassa myöskin maa- ja metsätaloudessa. Se on myöskin koko yhteiskunnan ongelma, jos tämmöinen kiinteistövero sinne syntyy, koska silloin jokamiehenoikeudetkin pitää panna katkolle ja kyseenalaistaa koko homma.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Työntekijän vanhemmuudesta johtuvat kustannukset tulevat nykyisin lähes kokonaan työnantajan maksettaviksi. Työntekijän raskaus merkitsee työnantajalle laskelmien mukaan 7 500—13 000 euron ylimääräistä kustannusta. Lapsen syntymän aiheuttamat kustannukset kasaantuvat käytännöllisesti katsoen naisvaltaisille aloille ja vaikuttavat naisten työmarkkina-asemaan. Nuoren, synnytysikäisen naisen palkkaaminen on työnantajalle aina riski. Toisaalta houkutellaan perheitä hankkimaan lapsia, mutta palkitaan naiset tästä samalla pitämällä heitä epäluotettavina työntekijöinä, koska useimmiten sairaan lapsenkin hoito lankeaa tänä päivänä äidin vastuulle.

Näistä epäkohdista johtuen koulutetut nuoret naiset tekevät tänä päivänä pätkätöitä paljon enemmän kuin muut. Tässä yhteydessä voi todeta, että kaikkien tilastojen mukaan Suomi on tälläkin hetkellä pätkätöiden luvattu maa. Meillä tehdään tällä hetkellä toiseksi eniten pätkätöitä koko Euroopan unionissa.

Vanhemmuuden kustannusten jako ei ole ongelma ainoastaan sukupuolten tasa-arvon kannalta, vaan nämä kustannukset osuvat myös eri toimialoille erittäin epätasaisesti, jäävät valtaosin naisvaltaisille aloille, kuten hoito-, opetus- ja palvelualoille maksettaviksi. Kustannusten epätasainen jakaantuminen vähentää naisvaltaisten alojen mahdollisuuksia myöskin työllistää uutta henkilökuntaa.

Arvoisa puhemies! Kokoomus esittää talousarvioaloitteessaan, että yhteiskunta ottaa enemmän vastuuta vanhemmuuden kustannusten jakautumisesta tasaisemmin. Työnantajilta kerättävien maksujen lisäksi tarvitaan myös valtio mukaan talkoisiin. Tällä hetkellä naisille maksettavat korvaukset vaihtelevat eri alojen työehtosopimusten mukaan. Kokoomuksen esittämä ratkaisu velvoittaisi kaikki työnantajat maksamaan työntekijälleen täyttä palkkaa ensimmäisten 72 arkipäivän osalta. Käytäntö on nykyisin jo voimassa joillakin aloilla, mutta ei kaikilla naisvaltaisilla aloilla.

Arvoisa puhemies! Korkeatasoinen koulutus ja osaaminen ovat yhteiskuntamme kivijalka. Tosiasia kuitenkin on se, että lisärahoitusta kaivataan tällä hetkellä koulujärjestelmässämme kautta linjan perusopetuksesta huippututkimukseen ja tuotekehitykseen. Hallituksen kehyspäätöksen mukaan valtionhallinnosta tullaan vuoteen 2011 mennessä vähentämään 17 500 työntekijää. Jos tämä kehyspäätös toteutuu yliopistoissa, se tarkoittaa noin 6 000 viran vähentämistä. Tämä on erittäin paljon ristiriidassa valtioneuvoston tuoreen periaatepäätöksen kanssa, jonka mukaan yliopistojen tulisi jatkossa panostaa tutkimuksen laatuun ja kansainvälisesti korkeatasoiseen tutkijakuntaan.

Arvoisa puhemies! Helsingin yliopistolla tämä tarkoittaisi noin 1 100 viran vähennystä ja Tampereen yliopiston osalta useampien satojen virkojen vähentämistä. Siksi kokoomuksen tekemä talousarvioaloite koskien yliopistojen toimintamenoja ja 20 miljoonan euron lisäämistä niihin on erittäin kannatettava ja lämpimästi eteenpäin vietävä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, perintö- ja lahjavero on asia, josta haluan vielä muutamalla sanalla puheeni lopuksi mainita. Tosiasia on se, että kun vertaamme suomalaista perintö- ja lahjaverojärjestelmää moniin muihin Euroopan valtioihin, ei monessa muussa Euroopan valtiossa ole tämän kaltaista järjestelmää tällä hetkellä voimassa laisinkaan. Ruotsi koko ajan pikkuhiljaa tulee alaspäin perintö- ja lahjaveron osalta, eli se tulee siellä myöskin poistumaan pitkällä aikajänteellä. Me olemme siinä tilanteessa yhteiskunnassamme, että meillä on noin 70 000 pk-yritystä tilanteessa, jossa tulisi toteuttaa sukupolvenvaihdos. Suurin syy on se, että verokohtaanto on aivan liian korkea tällä hetkellä ja sitten myöskin jatkajista on huutava pula. Tästäkin syystä tämä kokoomuksen talousarvioaloite koskien perintö- ja lahjaverosta luopumista asteittain sillä tavalla, että lähdettäisiin liikkeelle yritysomaisuudesta ja sen jälkeen maa- ja metsätiloista ja sitten vasta pitkässä aikajuoksussa tulisivat nämä amerikantädit tähän mukaan, on erittäin kannatettava ja sitä tulee ehdottomasti viedä eteenpäin.

Mitä sitten tulee opiskelijoiden tilanteeseen tällä hetkellä, niin tosiasiahan on se, että opiskelijoille tämä hallitus on oikeastaan tarjonnut pelkästään kylmää kättä. Ainoa positiivinen asia, mitä on saatu vietyä eteenpäin, on se, että tämä vuokrakatto saatiin nostettua 252 euroon, ja huom. sekin päätettiin täällä eduskunnassa kansanedustajien osalta. Se ei alun perin ollut hallituksen toimenpidelistalla laisinkaan. Siitä syystä se, että opiskelijoiden vapaata tulorajaa pystyttäisiin nostamaan 10 prosentilla ylöspäin, on myöskin asia, joka on erittäin lämpimästi eteenpäin vietävä, ja siitä on meillä kokoomuksen osalta myöskin oma talousarvioaloite.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä kokoomuksen lakialoite, jossa esitetään poistettavaksi perintö- ja lahjavero yritysten sekä maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdostilanteissa, on erittäin tärkeä, jotta työpaikat ja toimivat yritykset voisivat luontevasti jatkaa toimintaansa sukupolvesta toiseen. Meillä on vaje pienyrityksistä, jos vertaa niitten määrää Keski-Euroopassa. Nämä tulevaisuuden työllistäjät ovat nimenomaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Sukupolvenvaihdoksia on avitettava kaikin mahdollisin keinoin. Hallitus ei tunnu valitettavasti näkevän, että asialla on jo kiire. Seuraavan kymmenen vuoden aikana noin 70 000—80 000 yrittäjää on eläköitymässä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Sehän on jo kaikkien tietämä totuus, että pienet ja keskisuuret yritykset työllistävät parhaiten, ja Suomessakin on ruvettu ymmärtämään se pikkuhiljaa, samoin kuin se, että toisen palveleminen voi olla työtä ja se työllistää meitä kaikista eniten.

Haluan vielä sen verran sanoa tähän perintö- ja lahjaverolakialoitteeseen, että esimerkiksi metsätilojen perijät ovat yleensä jo varsin varttuneita kansalaisia ja näin ollen perintö siirtyy jo varsin iäkkäille ihmisille. Toisaalta maatilojen tulisi periytyä kokonaisuuksina eikä pirstoutua pieniksi tiloiksi, ja tällä hetkellä, kun ollaan Euroopan unionissa, maatilojen koko suurenee. Toisaalta sitten metsätilatkin haluavat pitää muutaman hehtaarin peltoa tai maataloustilan, että he saavat sitten ne edut, mitkä saadaan maatalouden kautta. Mielestäni tämä on vääristynyttä yritystoimintaa.

Olen erittäin iloinen, että ed. Seppo Lahtela Suomen Keskustasta uskaltaa reippaasti puolustaa porvarin asiaa. Olen ehdottomasti maa- ja metsätalousmaan kiinteistöveroa vastaan. Nyt kun hallituksessa on hyvät voimat ja sinne on siirtynyt myös ensimmäisen kauden edustajaksi MTK:n verojuristi, toivon, että siellä sitten, kun osataan jo ennustaa näin hyvin nämä ali- ja ylijäämätkin, pystytään sitten viemään eteenpäin tämä maa- ja metsätilojen yhtenäinen verokohtelu ja myös se, että metsätilat saavat sitten saman verohelpotuksen sukupolvenvaihdoksessa kuin maatilat. Nythän pelkästään tämä 100 miljoonan euron perintö- ja lahjaveromäärä, joka menetettäisiin sillä, että perintö- ja lahjavero poistettaisiin, on vain murto-osa siitä 3 miljardista, jonka valtio saa nyt ylijäämäistä budjettia, kun arvioitu tulos oli puoli miljoonaa alijäämäistä budjettia.