Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on erittäin positiivista, että täällä on tänään kiinnitetty useissa puheenvuoroissa huomiota sisäisen turvallisuuden osalta seikkoihin, joilla turvataan poliisin, pelastustoimen, hätäkeskusten ja Rajavartioston toimintaedellytykset siten, että operatiivisen henkilöstön määrä pystytään varmistamaan kaikissa tilanteissa. Poliisille on asetettu talousarvioesityksessä hyvin merkittäviä toiminnallisia tavoitteita. Järjestäytynyt rikollisuus, kansainvälinen rikollisuus, terrorismin torjunta, lähisuhdeväkivalta ovat kaikki hyvin tärkeitä tavoitteita. Monet kansainväliset tehtäväkokonaisuudet ovat priorisaation yläpäässä, mutta mielestäni on hyvin tärkeää muistaa myös paikallispoliisin tärkeä työsarka.

Paikallispoliisiyksiköissä tehtävällä työllä on aivan keskeinen merkitys kansalaisen kokeman yleisen järjestyksen ja turvallisuuden turvaamisessa. Suomen kielellä tämä tarkoittaa siis sitä, että poliisin näkymisestä katupartioinnissa lähiöissä, hälytystehtävissä, vastaa kunkin alueen paikallispoliisi. Hälytystehtävät ovat konkreettisesti sitä työtä, johon paikallispoliisin tulee kyetä vastaamaan. Kun ihminen on hädässä, ei mikään ole sen tärkeämpää kuin saada oikeaa apua oikeaan aikaan. Tämän avun ensimmäiset lenkit ovat hätäkeskus ja paikallispoliisin tuottamat hälytyspalvelut. Poliisin toimintaedellytyksistä on puhuttu täällä vuosien varrella kaikissa talousarviokeskusteluissa kautta aikojen. Henkilöstön määrä on keskusteluissa viime aikoina linjattu tuohon vuoden 2002, voisiko sanoa, jossain määrin maagiselle tasolle.

Haluan jälleen kerran kiinnittää kuitenkin huomiota uusien vastavalmistuneiden poliisien työllisyystilanteeseen tai lähinnä, voisiko sanoa näin, työttömyystilanteeseen. Nyt työttöminä olevien poliisien työttömyyden ennustetaan poistuvan muun muassa henkilöstön eläköitymisen vuoksi viimeistään vuoden 2009 aikana. En ole kuitenkaan ennustaja ja voinkin vain esittää toiveen siitä, että näin todellakin olisi. Nimittäin viimeisimmän tiedon mukaan tällä hetkellä on täysin työttöminä 125 poliisihenkilöä. Vuodenvaihteessa on lisäksi katkolla 270 poliisin määräaikainen työsuhde. Talousarvioon on lisätty 3,9 miljoonan määräraha, ja saamani tiedon mukaan tuo määräraha on menossa kokonaisuudessaan henkilöstökuluihin, joka onkin erittäin tervetullut lisäys. Tästä haluankin esittää kiitokset. Koulutettujen poliisien pitäminen työttömyyskortistossa on nimittäin pitkän päälle kestämätön tilanne, ja näin ei pitäisi olla.

Ensi vuonna Etyj-puheenjohtajuus ja sen mukanaan tuomat kansainväliset kokoukset asettavat erityisesti Pääkaupunkiseudun poliisiyksiköt suurien haasteiden eteen. Kokoukset aiheuttavat koko poliisikunnalle valtavia työpaineita ja investointitarpeita varusteisiin ja laitteisiin. Toivonkin todella, että tämä kokonaisuus otetaan, kuten valiokunta on todennut, huomioon lisäbudjetin muodossa ensi vuonna.

Tuleva paikallispoliisin hallintorakenteen muutos on suurelta osin johtamisjärjestelmän muutosta. On todettu, ettei muutoksella saada kustannussäästöjä aikaan alkuvaiheessa, vaan päinvastoin, ensimmäisinä vuosina tulee väkisinkin muutoskustannuksia. On tärkeää, ettei näitä kustannuksia kuitenkaan rahoiteta henkilöstöleikkauksin miltään osin. Ei kuitenkaan pidä puuttua operatiiviseen henkilöstöön kohdistuviin rakenteisiin.

Kokonaisuudessaan arvioiden poliisin palvelutason turvaaminen on siis suuri haaste. Hallitusohjelmassa on kirjattu poliisien resursseihin pidemmän aikavälin selvitys. Kirjaus on erityisen tervetullut, mutta samalla on mielestäni erityisen tärkeää se, että tähän työhön kytketään keskeisesti myös poliittinen päätöksenteko ja päättäjät. Tavoitteena tulee olla tasapainoinen ja suunnitelmallinen henkilöstösuunnittelu.

Arvoisa puhemies! Pelastustoimen tehtävänä on tuottaa turvallisuutta kaikille asukkaille, vierailijoille ja työssä käyville sekä yrityksille niin kasvukeskuksissa kuin maaseudulla. Pelastuslaitokset edistävät turvallisuuskulttuuria ja ehkäisevät onnettomuuksia, lieventävät niiden seurauksia ja huolehtivat ihmisten omaisuuden ja ympäristön suojaamisesta kaikissa olosuhteissa. Pelastustoimen ensisijainen tehtävä on onnettomuuksien ja niiden seurauksien ennaltaehkäisy. Henkilöstöresurssien vähäisyys on tunnistettu ja puutteita onkin ryhdytty jo korjaamaan.

Koko eteläinen Suomi ja erityisesti Pääkaupunkiseutu kärsii pelastusalan ammattihenkilöstön puutteesta. Esimerkiksi Helsingissä tarvitaan nykyisen palvelutason ylläpitämiseksi 150—200 uutta pelastajaa seuraavan 5—8 vuoden aikana. Pelastusopisto ei tätä vajetta pysty omalla koulutustuotannollaan täyttämään. Niinpä Helsingin Pelastuskoulu joutuu kantamaan päävastuun koulutettavien osalta. Tähän saakka ja jo 35 vuoden ajan Helsingin Pelastuskoulu on kouluttanut kaupungin tarvitseman pelastuslaitoksen henkilöstön itse ja helsinkiläisten veronmaksajien rahoilla.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Jokin aika sitten valmistui sisäministeriön työryhmän esitys, jossa ehdotettiin, että lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminta erotettaisiin toisistaan omiin yksiköihinsä. Samalla lääkärihelikopteritoiminta siirtyisi sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen. Lääkärihelikopteritoiminnan kilpailutus, sopimusten laatiminen sekä valvonta siirtyisi sitä varten perustettavaan erityiseen hallinnointiyksikköön. Tämä esitys on erittäin tervetullut ja tuo varmuudella lisäarvoa ja luotettavuutta tähän toimintaan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puhun paikaltani, koska huomasin, että kollega, ed. Hakola, viittasi keskeisesti niihin ongelmakohtiin, joita ajattelin myöskin itse tuoda esiin.

Tilanne on poliisihallinnossa tietenkin se, että jos Suomen valtio kouluttaa kolmen vuoden hyvin perusteellisella, hyvällä koulutuksella henkilöitä tehtäviinsä, niin emme me niin rikas yhteiskunta vielä ole, että meidän kannattaa jättää näitä koulutettuja henkilöitä työttömiksi puhumattakaan siitä, että kun myöskin valtio joutuu tulevaisuudessa taistelemaan osaavasta työvoimasta, niin jo pelkästään laadukkaan henkilön rekrytoinnin osalta on paikallaan, että koulutetut poliisihenkilöt saavat mahdollisimman pian viran ja pääsevät niihin tehtäviin, johon ovat halunneetkin. Kun puhutaan yli sadasta työttömästä poliisikoulusta tulleesta opiskelijasta, niin tämä tilanne on kestämätön, ja tarvittaessa tätä ongelmaa on hoidettava myöskin lisäbudjetilla. Mutta Suomen veronmaksajien kannalta ei ole järkevää pitää näitä henkilöitä rahasyistä työttöminä.

Toinen asia, mistä olen huolestunut, on se, että ennalta ehkäisevä työ tällä hetkellä kihlakunnissa on käytännössä loppunut, mikä johtaa siihen, että päiväkodeissa, kouluissa, yläasteilla, vanhempainilloissa, eläkeläisten tilaisuuksissa ei tällä hetkellä poliisilla enää riitä resursseja siihen työhön. Kun eduskunta on aikoinaan poliisilain säätänyt, niin 1 §:ssä eduskunta totesi, että tärkeintä on se, että poliisi hoitaa tehtävänsä ensisijaisesti ennaltaehkäisemällä rikoksia. Tähän on myöskin kiinnitettävä huomiota.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Hakola jo käsitteli osalta siviilikriisinhallintaa ja siitä annettavaa koulutusta. On totta, että Helsingin Pelastuskoulu joutuu täyttämään sitä vajetta, jota alan koulutuksessa tällä hetkellä on. Siviilikriisinhallintakoulutus ja -tutkimus on tällä hetkellä keskitetty Kriisinhallintakeskukseen, ja tämä toimii Pelastusopiston yhteydessä Kuopiossa. Samaan aikaan muun muassa Porin yliopistokeskuksessa on turvallisuusalan koulutuksen pilottikoulutusta ja suunnitelmia muun muassa Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen kanssa yhteistyössä tämän tyyppistä koulutusta laajentaa. Kaikki nämä koulutushankkeet ovat perusteltuja myös siitä syystä, että kuten ulkoasiainvaliokuntakin on todennut, Suomella on hyvät edellytykset kehittää siviilikriisinhallinnan koulutuksesta kansainvälisestikin merkittävä osaamisalue. Nämä hankkeet, erilaiset koulutusohjelmat, eivät suinkaan sulje toisiaan pois vaan tukevat toisiaan, ja siksi on perusteltua, että muun muassa tätä turvallisuusalan maisterikoulutusta kehitetään Porin yliopistokeskuksessa lähellä kansainvälisesti suuntautuneita varuskuntia ja muun muassa Finnairin ilmasto-opistoa ja Hätäkeskusyksikköä.

Tässä sisäasiainministeriön hallinnonalan budjetissa yhtenä painopisteenä on järjestäytyneen rikollisuuden torjunta. Kuten budjettikirjassakin on todettu, niin rikolliset toimivat enemmän myös laillisessa liiketoiminnassa ja käyttävät tätä rikollisen toimintansa peittämiseen. Toisaalta tämän laillisen ja laittoman välillä on paljon harmaata aluetta, harmaata taloutta, ja mielestäni tämä harmaa alue on jäänyt liian vähälle huomiolle niin budjettikirjassa kuin sitten valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin. Kyse on kuitenkin mittavasta ongelmasta, ja valtion arvioidaan menettävän peräti 2 miljardia euroa vuodessa verotuloina.

Samaan aikaan harmaan talouden kautta vältetään muun muassa ulosottosuorituksia ja velkojat jäävät vaille suorituksia ja toisaalta käytetään väärin työttömyysavustuksia, ansiosidonnaisia työttömyyskorvauksia. Välttämättä tähän ongelmaan puuttuminen ei ole rahakysymys siinä mielessä, että uskaltaisin väittää, että jokainen asiaan vihkiytynyt, oli sitten verotarkastaja tai poliisihallinnon edustaja, tutkija, maksaa itsensä monin verroin takaisin. Tälle asialle toivon seuraavissa budjeteissa tai lisäbudjeteissa enemmän huomiota ja toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kataja toi edellä esille asioita, jotka ovat tärkeitä, ja haluan niihin yhtyä. Yhdyn myös niihin ajatuksiin, joissa on korostettu poliisin näkyvyyttä, läsnäoloa, paikallistuntemusta, ihmistuntemusta ja myös sitä, että poliisi voi tehdä ennalta ehkäisevää työtä, aivan kuten viitattiin, päiväkodeissa, kouluissa, eri harrastuspiireissä jne. Siksi poliisin läsnäoloon tulee kiinnittää huomiota tulevaisuudessa entistä enemmän.

Samoin pidän hyvänä maaseudulla poliisin tavoitettavuuden osalta sitä, että lisättäisiin kotivarallaoloa. Tiedän, että sitä jotkut vierastavat, vaikka poliisit voisivat tätä varmasti vapaaehtoisina mielelläänkin tehdä. Siitä olisi ehkä mahdollisuus lisäansioihinkin, ja toivon, että tätä kotivarallaoloa ei unohdettaisi, vaan näin autettaisiin poliisin lähellä oloa siellä, missä poliisipäivystys on vaarassa vieraantua siten, että kaikissa nykyisissä kunnissakaan ei ole likimainkaan läsnä olevaa poliisia. Silloin, jos poliisi sattuu asumaan siellä ja hän suostuu kotivarallaoloon — nykyäänhän ovat nämä yhteydenpitovälineet aivan toisenlaiset kuin vuosikymmeniä sitten — niin tämä on mielestäni erittäin hyvä järjestelmä. Kotiin tuleva hälytys saa poliisin nopeasti liikkeelle.

Nyt, kun poliisiasemien verkko on vaarassa harventua, tulee vastaus niin kuin erääseen keskisuomalaiseen kuntaan, joka liittyy Jyväskylään tekemällään päätöksellä lähiaikoina. Kun tuli hälytys, niin siellä sanottiin, voisitteko kutsua naapurin paikalle, kestää niin kauan ennen kuin me täältä ennätämme. Tuo oli viisas neuvo tietysti, että naapuri siitä läheltä olisi saattanut olla nopeammin paikalla. Ymmärrän tilanteen oikein hyvin, mutta on perin onneton tilanne, jos poliisin tulo kestää niin kauan, että joudutaan turvautumaan johonkin muuhun.

Siksi läsnäolo korjautuisi sillä, että jos paikkakunnalla asuu poliisi ja hänelle tulisi hälytys, niin hän voisi lähteä heti ensilähdön ja sitten paikalle tulisi muita. Tiedän, että tässä tulevat mukaan nämä työturvallisuusmääräykset, että yksin ei saa lähteä jne., mutta hän pystyisi arvioimaan tilannetta, mikä se on. Minä luotan poliisin harkintakykyyn näissä asioissa.

Sitten menen kysymykseen, josta täällä ei ole vielä puhuttu, väestönsuojeluun. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että tätä emme unohda. Tämä on kokonaisturvallisuudessa tärkeä tekijä. Meillä on ollut aiempina vuosikymmeninä paljon panostusta tälle sektorille. Nyt viime aikoina se on jotenkin unohtunut. Me olemme pitäneet kiitettävästi huolta maanpuolustuksesta, se on hyvä asia, mutta missä kunnossa ovat meidän väestönsuojamme? Kuinka nopeasti ne olisivat käyttöön otettavissa? Kuinka toimiva on meidän väestönsuojeluorganisaatiomme? Se on ehkä paperilla. Johtoryhmät on koulutettu, sen me tiedämme. Monet olemme olleet koulutuksissakin. Mutta missä ovat tekijät? Tietävätkö he tehtävänsä? Miten he toimisivat, jos tulisi nopea kutsu? Olisivatko välineet kunnossa jne.? On vain onni, että meitä ei ole kohdannut Tšernobyliä pahempi ydinvoimalaonnettomuus vielä, ei ole mitään harhautunutta ohjusta tullut, saati ydinsotaa, mutta meidän tulisi varautua väestönsuojelussa aivan toisella tavalla käytännön toteutukseen kuin tällä hetkellä.

Samoin näkisin, että meidän tulee tiedostaa uhka, joka pari kolme vuotta sitten oli paljon enemmän julkisuudessa ja liittyi lintuinfluenssapandemiaan. Onneksi sitä ei ole tullut, toivottavasti ei tule koskaan. Siitä huolimatta pidän sitä kaikkein todennäköisimpänä ja kaikkein nopeimmin toteutuvana uhkana. Minkälainen se sitten on, sitä onneksi emme tiedä, ja toivottavasti sitä ei tule, mutta varautuminen kaikkiin tämän kaltaisiin uhkiin tulisi tehdä hyvänä aikana. Silloin kun ongelma on päällä, tilanne on käsissä, ei paljon ennätetä tehdä. Vanha sanonta on, että alussa on aina enemmän aikaa. Tämä pätee myös kaikkeen valmistautumiseen, ja erityisesti väestönsuojelun osalta kaikilla tavoin tätä tulisi muistaa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan lyhyesti vaan halusin ottaa palokuolemat esille vielä tässä keskustelussa. Vuonna 2006 kuoli 120 suomalaista palokuolemissa, ja kun tälle vuodelle tavoitteeksi laitettiin neljänneksellä palokuolemien määrän vähentyminen, niin juuri varmistin tuossa, että tänäkin vuonna yli 100 on kuitenkin kuollut eli tuohon tavoitteeseen ei ole päästy. Ensi vuoden tavoite, että päästäisiin jopa alle 57 palokuoleman, tuntuu tietysti kovin kovalta tavoitteelta.

Tyytyväinen täytyy olla siihen, että nyt pelastustoimen ja hätäkeskusten osassa todetaan, että käynnistetään erityisesti onnettomuuksien ehkäisyyn ja asumisturvallisuuden parantamiseen tähtäävän lainsäädännön valmistelutyö. Tämä on asia, jota varmasti tarvitaan, mutta ennen muuta minun mielestäni tarvitaan valistusta siitä. Oli hyvä lainsäädäntö aikanaan määrätä jokaiseen asuntoon palohälyttimet, mutta ennen muuta tarvitaan valistusta perheille, ja yksi hyvä paikka on sitä valistusta levittää koulujen kautta.

Vielä haluan ed. Hakolan hyvään puheenvuoroon yhtyä erityisesti tuon helikopteritoiminnan turvaamisen osalta. Sitä on ollut valtakunnan politiikkaakin pitkään seuranneena ja nyt itse kansanedustajana ollessa vaikea ymmärtää, että vuodesta toiseen lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnan turvaamisesta on puhuttu. Välillä kopterit saadaan lentoon ja välillä ei. Minun mielestäni on erittäin järkevää ja oikeudenmukaista ja maalaisjärjellä perusteltavaa, että ne otetaan omaksi yksiköksi ja lähdetään kehittämään määrätietoisesti niin, että haja-asutusalueella ja pitkien etäisyyksien Suomessa myös onnettomuustilanteissa pystytään saamaan kaikille riittävää ja tarvittavaa hoitoa nopeasti helikoptereiden avulla.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä aivan lyhyesti palata noihin poliisin toimintaedellytyksiin ja erityisesti siihen liittyviin investointeihin. Tuo jäi äskeisessä puheenvuorossa ajan puutteen vuoksi käymättä läpi.

Poliisilla on tässä valtakunnassa yksi valtakunnallinen erityisyksikkö. Se on Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen alaisuudessa toimiva erityisyksikkö Karhu. Viime kuukausien tapahtumien valossa, kuten usein aikaisemmin, on törmätty tilanteeseen, jossa tietyt investoinnit, tietynlaiset hankinnat on rahanpuutteen vuoksi jouduttu lykkäämään. Sanotaan näin, että tarkoituksenmukainen varustus on kuitenkin lähtökohtaisesti se, joka turvaa ensi kädessä henkilöstön hengen ja terveyden silloin, kun ollaan tilanteessa, jossa vastapuolella on kenties hieman muutakin kuin vain pelkkää fyysistä väkivaltaa.

Mitä erityisvälineistöön tulee, sen hankinta on luonnollisesti hyvin arvokasta. Sitä varten tulisikin näkemykseni mukaan varata erityinen määräraha niihin suojavälineisiin, jotka kattavat sitten nämä erityisesti hengen ja terveyden suojaamiseen kohdistuvat hankinnat. Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että ainakin itselleni olisi kovin hankala lähettää nuori, 25—30-vuotias, mies tehtävään, jossa kenties on ampuma-aseella varustautunut henkilö vastassa, tietäen sen, että varusteet ovat osin puutteelliset. Aika ajoin tämä aiheuttaa Helsingin poliisilaitokselle kohtuuttomia kustannuksia, ja ennen kaikkea se, että pääsääntöisesti ministeriön vastaus on ollut se, että se pitää osoittaa omasta raamista. Tulevaisuudessa tulisikin olla niin, että näihin erityistilanteisiin varattaisiin oma määräraha.