Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Hallitus on määrätietoisesti kehittänyt julkisen hallinnon tietohallintoa ja tieto- ja viestintäteknisiä toimintoja. Kehittämisen selkeänä tavoitteena on saavuttaa entistä parempaa tietojärjestelmien yhteentoimivuutta sekä parantaa tieto- ja viestintäteknisen toiminnan ja palveluiden laatua, tuottavuutta ja ohjausta.

Tärkeä osa tätä kehittämistä on niin sanotun Tori-hankkeen puitteissa valmisteltu toiminnallinen ja rakenteellinen uudistus, jossa kootaan yhteen ja järjestetään uudelleen valtion toimialariippumattomien perustietotekniikka- ja tietojärjestelmäpalveluiden tuotanto.

Hallitus esittää uutta lakia valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palveluiden järjestämisestä. Ehdotetun lain tarkoituksena on tehostaa valtion tieto- ja viestintäteknisiä toimintoja sekä parantaa niiden laatua ja yhteentoimivuutta. Esitetyn lain mukaisen palveluiden järjestämis- ja ohjaustavan tavoitteena on myös mahdollistaa kustannustehokas toiminta sekä toiminnan tehokas ohjaus. Ehdotetulla lailla selkiytettäisiin valtion tieto- ja viestintäteknisten palveluiden järjestämisen rakenteita kokoamalla niitä hallinnollisesti yhteen. Uusi laki luo puitteet järjestää tieto- ja viestintäteknisten palveluiden yhtenäinen tuotanto ja käyttö.

Arvoisa puhemies! Laki valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palveluiden järjestämisestä vahvistaa tietohallintolain toimeenpanoa. Ehdotetun lain tavoitteet vastaavat keskeisiltä osin tietohallintolain tavoitteita. Ehdotettu laki selkiyttäisi julkisen hallinnon tietohallintoa ohjaavan lainsäädännön rakennetta, kun tietohallintolaki olisi jatkossa yleislaki, jossa säännellään yleisesti tietohallinnon ja tietojärjestelmien yhteentoimivuuden ohjausta, ja nyt uuden ehdotetun lain ohjaus kohdistuisi nimenomaan palvelutuotannon tasolle. Tietohallintolaissa olevat yleiset säännökset yhteisten palveluiden käytöstä siirrettäisiin esityksen mukaan uuteen lakiin ja samalla niiden sovellettavuutta selkiytettäisiin ja tehostettaisiin.

Hallituksen esittämä uusi laki luo lainsäädännölliset puitteet sille, että sellaiset yhteiset palvelut, jotka eivät edellytä merkittäviä toimialakohtaisia ratkaisuja tai toimialakohtaista osaamista, tuotetaan yhtenäisellä tavalla kustannustehokkaasti ja yhteentoimivasti. Hallituksen esityksen mukaisesti perustettavaan palvelukeskukseen koottaisiin yhteen valtion yhteisiä perustietotekniikka- ja tietojärjestelmäpalvelutehtäviä. Näitä tehtäviä siirrettäisiin lähtökohtaisesti kaikista valtion virastoista ja laitoksista.

Tehtävien siirtymiset toteutettaisiin virastokohtaisesti kahden vuoden siirtymäaikana. Siirtoja tehdään noin 80 virastosta ja laitoksesta, ja arvion mukaan siirto koskisi noin 1 300:aa valtion virkamiestä ja työntekijää. Tarkoituksena on, että tuleva palvelukeskus toimii hajautetulla toimintamallilla nykyisillä paikkakunnilla lähellä asiakkaitaan. Tehtävien siirtojen vuoksi palvelukeskukseen siirtyvät henkilöt eivät joudu siis muuttamaan nykyisiltä paikkakunniltaan. Keskeistä muutoksen toteuttamisessa on hyvän henkilöstöpolitiikan noudattaminen.

Tuleva palvelukeskus on hallituksen esityksen mukaan liiketoiminnallisin periaattein toimiva valtion virasto. Liiketoiminnallisten periaatteiden noudattamisella tarkoitetaan ainakin sitä, että palvelukeskuksen kaikki menot, mukaan lukien investoinnit ja kehittäminen, katetaan asiakasmaksuilla. Palvelukeskuksen toimintamalliin kuuluu vahva asiakasohjaus palvelusopimusten ja asiakasneuvottelukunnan avulla. Palvelukeskuksen ohjaus- ja johtamismalli on soveltuvin osin samankaltainen kuin osakeyhtiöissä ja valtion liikelaitoksissa.

Palvelukeskus olisi valtiovarainministeriön hallinnonalalla, ja valtiovarainministeriö ohjaisi palvelukeskuksen hallitusta strategisella tasolla asettaen sille pitkän aikavälin toimintalinjat ja tulostavoitteet. Lisäksi valtiovarainministeriö ohjaisi palvelukeskuksen tieto- ja viestintäteknistä varautumista, valmiutta ja turvallisuutta.

Hallituksen esitys liittyy vuoden 2014 talousarvioesitykseen. Talousarvioesityksessä ehdotetaan 4 miljoonan euron määrärahaa perustettavan palvelukeskuksen toimintamenoihin. Hallituksen esitys liittyy eduskunnalle keväällä 2013 annettuun hallituksen esitykseen laiksi julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoiminnasta. Turvallisuusverkkotoimintaa koskeva laki olisi erityislaki suhteessa tähän esitettyyn lakiin valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palveluiden järjestämisestä.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämän lain vaikutukset ulottuvat välittömästi erityisesti valtionhallinnon toimijoihin. Ehdotetun lain mukainen palveluiden järjestämistapa mahdollistaa yhteentoimivan ja kustannustehokkaan toimintatavan valtion tieto- ja viestintäteknisten palveluiden palvelutuotannossa. Toisaalta lain vaikutukset ulottuvat myös kunnallisiin toimijoihin sitä kautta, että ehdotetun lain säännöksillä velvoitettaisiin entistä selkeämmällä tavalla kunnalliset viranomaiset käyttämään valtion järjestämiä yhteisiä sähköisen asioinnin ja hallinnon tukipalveluja.

Ehdotuksella ei olisi lähtökohtaisia vaikutuksia ict-toimialalla toimiviin yrityksiin, koska perustettava palvelukeskus toimii lähtökohtaisesti nykyisellä toimintamallilla ja olemassa olevien palvelusopimusten mukaisesti. Jatkossakin ict-järjestelmä- ja palvelutoimittajat ovat palvelukeskuksen alihankkijoina merkittävässä roolissa. Palvelukeskus pystyy kuitenkin nykyiseen hajanaiseen toimintamalliin verrattuna olemaan vahvempi sopimuskumppani ja hankkimaan entistä monipuolisemmin ja joustavammin tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia ulkoisilta palvelutuottajilta.

Ehdotuksella olisi välillisesti myönteisiä vaikutuksia myös kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen toimintaan. Valtion tietohallintotoimintojen tehostuessa ja tuottavuushyötyjen ja kustannushyötyjen toteutuessa valtion viranomaiset pystyvät keskittymään entistä paremmin ydintehtäviensä hoitamiseen ja tuottamaan entistä parempia ja laadukkaampia palveluja.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Kiitos, hallitus, kiitos, ministeri Virkkunen! Vaikka aihe ja lain nimi kuulostaa hyvinkin kuivalta, niin tämä on iso edistysaskel, kun tämä laki saadaan käytäntöön. Tarkastusvaliokunta on jo monen, monen vuoden ajan selvittänyt, tutkinut, antanut eduskunnalle mietintöjä, jotka eduskunta on yksimielisesti hyväksynyt ponsineen, kuinka viedä eteenpäin valtion it-toimintaa ja viimeisimmäksi nyt sosiaali- ja terveystoimen ict-järjestelmiä.

Nykyinen, 2011 hyväksytty tietohallintolaki on hyvä, mutta aivan niin kuin ministeri totesi, tämä laki ja sen ohjausvaikutus eivät ole kuitenkaan olleet riittäviä. Tarkastusvaliokunta vuonna 2009 mietinnössään juuri totesi näin, että valtion it-toiminnan johtaminen erityisesti informaatio-ohjauksen avulla ei ole ollut riittävä tapa. Samoin se on jo aikaisemmin, 2008, todennut niin, että tilannetta on korjattava lainsäädännöllä, jossa selkeästi määritellään valtiovarainministeriön toimintavalta.

Tämä erityislaki, jonka tarkoituksena on siis tehostaa tieto- ja viestintäteknisiä toimintoja, parantaa palvelun laatua, yhteentoimivuutta, kustannustehokkuutta sekä ohjausta tieto- ja viestintätekniikassa, on erinomainen vastaus tarkastusvaliokunnan työhön. Laki sisältää myös keskeiset säädökset perustietotekniikkaa ja järjestelmäpalveluita tuottavasta palvelukeskuksesta sekä erityisesti yleissäännökset muiden valtion yhteisten palvelujen tuottamisen järjestämisestä. Voisi sanoa niin, että tässä otetaan nyt positiivinen askel tarkempaan ja tiukempaan ohjaukseen hyvässä mielessä, kun laki sisältää myös säännökset velvollisuudesta käyttää yhteisiä palveluja sekä säännökset palvelujen laatuvaatimuksista.

Tori-hankkeessa tämän lain osalta on tehty laaja nykytilan arviointi, ja aika uskomaton tehostamispotentiaali on näiden arviointien pohjalta löydetty. Tuloksena nimittäin ilman rajoitteita saavutettavan tehostamispotentiaalin maksimimääräksi arvioitiin vuodessa jopa 73 miljoonaa euroa pelkästään valtion it-toiminnan järkeistämisestä, tai jos realistisia rajoitteita asetetaan tai jätetään, niin siinäkin tapauksessa tehostamispotentiaali on jopa 46 miljoonaa euroa. Voisi jopa sanoa niin, että tämä sama tehostamispotentiaali on mahdollista hakea myös kunta- ja sote-uudistuksen yhteydessä. On siis järkevää viedä tätä lakia eteenpäin ja hyödyntää nämä tehostamispotentiaalit niin valtion kuin kunta- ja kuntayhtymienkin tasolla. Kiitos, hallitus.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Julkishallinnon it-hankkeet ovat kaikkea muuta kuin fantastinen menestystarina. Kyseessä on pikemminkin esimerkkien sarja hajautetuista vastuista, jolloin kukaan ei todellisuudessa vastaa mistään. Kyse on myös harkitsemattomasta organisaation alasajosta ja ulkoistamisesta, jonka seurauksena menetettiin osaamispääomaa. Tarkoitan tässä yhteydessä Valtion tietokonekeskuksen alasajoa. Sen seurauksena läpinäkyvyydeltään heikko ja demokratiavajeinen konsulttiarmeija on saanut hääräillä ja tehdä makkaraa mieleisekseen. Tuloksena on ollut kaaosta ja kustannusten karkaamista.

Monenlaisia hankkeita on tässä viime vuosina ollut vireillä, mutta mitä tapahtuu todella, se on täysin hämärän peitossa vihreän veran alla. Suomenlahden eteläpuolella heimoveljemme ovat pääomaköyhässä maassaan rakentaneet nopeasti toimivan, kompaktin paketin hyvin kustannustehokkaasti. Tämä mahdollistui sen vuoksi, että lähdettiin nollatilanteesta. Ei ollut hääräilijöitä, huseeraajia siellä ja täällä. Suomessa valitettavasti itse kukin taho on hääräillyt omilla tonteillaan ilman kokonaiskoordinaatiota.

Yhtä lailla, herra puhemies, kuntasektorin it-järjestelmät ovat monimutkaisia ja keskenään huonosti yhteen pelaavia. Tämä on myös osaltaan vaikuttamassa siihen, ettei kuntauudistus voi realisoitua tavoilla, joita monet toivoisivat ja odottaisivat lähiaikoinakin.

Julkishallinnon it-hankkeet ovat olleet todellinen Molokin kita, ja sen vuoksi tämän lakiuudistuksen todellistumiselle toivotan mitä parhainta menestystä.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys tulee todellakin tarpeeseen, kuten edustaja Urpalainen aiemmin totesi puheessaan. Meidän julkisen sektorin tietotekniikkamenoista on tässäkin salissa kannettu monta kertaa huolta. Suomen julkinen hallinto kuluttaa ict-menoihin 1,7 miljardia euroa vuodessa. Summa vastaa noin 23:a prosenttia koko Suomen ict-markkinoista. Ikävä kyllä osa tästä rahasta kuluu päällekkäisten toimintojen pyörittämiseen. Pelkästään tähän esitykseen liittyvällä toimialariippuvien palveluiden tuottamisen koordinoinnilla arvioidaan säästettävän lähes 50 miljoonaa euroa joka vuosi. Se on noin 13 prosenttia valtion tämän toiminnan kokonaismenoista vuositasolla. Veronmaksajien kannalta tällaisen säästön saaminen on aina hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Myös kilpailu esityksessä mainitusta ict-palvelukeskuksen päätoimipaikasta on käynnistynyt. Me keskisuomalaiset toivoisimme valinnan päätyvän tietenkin Jyväskylän hyväksi. Perustelut tälle ovat selkeät. Keski-Suomessa on jo ennestään vahva ict-klusteri, ja Jyväskylässä annetaan jo nyt Suomen monipuolisinta ict-alan koulutusta. Tällä hetkellä Jyväskylän yliopisto on yksi johtavista informaatioteknologian perus- ja jatkokoulutusta antavista yliopistoista. Sitä tukee Jyväskylän ammattikorkeakoulun tekemä erinomainen työ.

Tämän lisäksi, arvoisa puhemies, sijoittautumista Jyväskylään tukisi myös Jyväskylän seudulle rakentuva kyberturvallisuuden keskittymä. Jyväskylän vetovastuulla on Inka-hankkeen kyberturvallisuusteema. Sen visio on luoda Suomesta kansainvälisesti tunnustettu kyberturvallisuuden liiketoiminnan ja osaamisen sekä kyber-uhkiin varautumisen maailmanlaajuinen edelläkävijä.

Näillä saatesanoilla: hyvin kannatettava hallituksen esitys. (Ilkka Kanerva: Siinä ei Varsinais-Suomelle jäänyt paljon mitään!)

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa herra puhemies! (Välihuutoja) — Puhun Tampereen puolesta.

Olen hyvin samoilla linjoilla edellisten puhujien kanssa siitä, että todellakin tietotekniikkamenojen osalta me löydämme paljonkin muutettavaa, kehitettävää, tehostettavaa. Tämä on uskomattoman suuri summa, tämä 1,7 miljardia euroa vuodessa, ja miettikää tätä säästöä. Kenties tässäkin on 50 miljoonaa euroa, mikä on erittäin huomattava summa, ja olisi kyllä mielenkiintoista myöskin katsoa, kun tämä ei kohdistu toimialakohtaisiin asioihin, kuinka paljon loppujen lopuksi myöskin eri ministeriöiden toimialakohtaisia asioita voisi kuitenkin samoilla tietojärjestelmillä tehdä, ottaen huomioon nyt vaikka tämän Viron mallin, joka perustuu erilaisiin putkiin, jotka eivät näe toinen toisiaan sieltä, mutta muuten yksinkertaiseen toimintatapaan. Eli siihenkin vielä haastaisin.

Mutta kun edellinen puhuja, Sinuhe Wallinheimo, kehui Jyväskylää, niin voin hiukan enempi, noin 10 prosenttia enempi, kehua Tamperetta sitten tämän varsinaisen keskuksen sijaintipaikkana. Tampereen puolella on tällä hetkellä jo noin 10 000 ict-alan asiantuntijaa, ja puolet heistä on myöskin mobiilipuolen asiantuntijoita. Näen sen tilanteen, että tässä on myöskin mobiilipuolen osalta tulevaisuus, ja se on selvästi vahvimpia keskuksia Suomessa mobiilipuolen osalta. Tietysti myöskin, jos vertaa vaikka pääkaupunkiseutuun, palkkataso on hyvin kohtuullinen. Ja kolmantena perusteena on myöskin se, että 200 kilometrin säteellä Tampereesta asuu noin kaksi kolmasosaa suomalaisista ja on myöskin kaksi kolmasosaa liiketoimista (Ilkka Kanervan välihuuto) ja logistiikka on erittäin hyvässä kunnossa. Eli olen vahvasti Tampereen puolella tämän palvelukeskuksen sijaintipaikaksi.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä pahoillani, jos tämä lakiesityksen lähetekeskustelu menee siihen kilpalaulantaan, että mikä on paras sijoituspaikka. Kyllähän tässä isommat asiat ovat kysymyksessä. Aikoinaan tarkastusvaliokunta, kun se selvitti näitä tietohallintojärjestelmiä, tuli siihen tulokseen, että on lailla pystyttävä määrittelemään julkiset tietohallinnot niin, että ne keskustelevat keskenään, ovat yhteensopivia, ja sitä miljardien tuhlausta, joka on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tapahtunut, ei enää toteuteta. Tämä on se tärkein juttu, ja siihen pitää kiinnittää huomiota. Kun konsultit, toimittajat saivat yliotteen ja rakensivat eri viranomaisille, eri toimijoille tarkoituksella keskenään yhteen sopimattomia, keskenään keskustelemattomia järjestelmiä, joilla ne betonoivat itselleen tällaisen monopolirahastajan roolin tähän systeemiin, siihen on tuhlaantunut todella miljardeja. Siihen tässä pitää keskittyä eikä kilpalaulantaan sijoituspaikasta.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Uotilan tavoin minä kyllä toivon, että tämä linja ei jatku, että täällä käydään sitten jo paikkakuntakilpailuun.

Mielestäni tämän hankkeen ydin on siinä, että Suomessa pitää olla tahtotila siihen, että valtionhallinnon nämä 80 toimijaa, ministeriöt ja laitokset, oppivat vuoropuheluun horisontaalisesti keskenään. Täällä lainsäädäntötyössä joka päivä näemme sen, että ministeriöstä tulee putkesta edelleen esityksiä, eli tietotekniikkahankkeen pitää tukea sitä kehitystä, joka nyt on tulossa kuntiin ja alue- ja paikallistasolle niin, että valtionhallinto tulee siihen samaan prosessiin mukaan. Tämä tietotekniikkahanke voi sitä tukea oikein hyvin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että hallitus puuttuu siihen suureen ongelmaan, joka luotiin noin 20 vuotta sitten, kun Valtion tietokonekeskus ajettiin alas ja ryhdyttiin systemaattisesti yksityistämään tätä it-puolen osaamista. Valtio ryhtyi ostamaan konsulttipalveluja ja järjestelmiä yksityisiltä yrityksiltä, ja todella nämä järjestelmät eivät olleet yhteensopivia. Kävi jopa sillä tavalla, että nämä it-järjestelmien omistusoikeudet ovat jääneet konsulttifirmoille ja valtiota on rahastettu 20 vuoden aikana sadoilla miljoonilla euroilla, varmaan menee miljardien puolelle. On erittäin tärkeätä, että nyt pyritään tähän ongelmaan edes hieman puuttumaan, ennen kuin se ihan totaalisesti on päässyt riistäytymään käsistä. Valtiota valitettavasti on päästy rahastamaan ihan turhaan. Tieto ja osaaminen olisi pitänyt ylläpitää valtionhallinnossa itsellä.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin me tiedämme, politiikka on kompromissien tekemistä ja joskus on parempi tehdä kompromissi. Kun täällä paikkakuntakeskustelua käydään, niin minä luulen, että arvoisalle puhemiehellekin sopii, että se keskus siirretään Korsoon.

Mutta menemättä tähän paikkakuntakeskusteluun itse sen enempää toteaisin vain tässä yhteydessä ministerille, että tämä laki on erinomaisen tärkeä ja hyvä. Se on merkittävä edistysaskel eteenpäin valtionhallinnon tasolla.

Kysyisin kuitenkin tässä yhteydessä ministeriltä: Edellisellä eduskuntakaudella aivan kauden lopussa hyväksyttiin tietohallintolakiin muutos, jossa tämä kunnallinen autonomia murrettiin perustuslakivaliokunnan mahdollistamana, elikkä valtio pystyy ohjaamaan kuntia selkeämmin selkeyttämään omia tietohallintojärjestelmiään. Kunnat eivät tällä hetkellä kykene itse toimimaan asiassa. Pitäisikö valtion oikeasti käyttää sen lain suomaa valtaa?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Hiltunen näytti tästä poistuvan — tällaisena uutena edustajana minä kuitenkin koen, että kyllä täällä passaa tässä yhteydessä puhua myöskin paikoista. Jyväskyläänhän päästään, niin kuin kaikki tiedämme, meritse, rautateitse, maanteitse ja toistaiseksi vielä ilmateitse, ja Jyväskylä on Suomen Ateena, Suomen Sparta. Meiltä löytyvät kyllä valmiudet, niin kuin edustaja Wallinheimo tuossa äsken todisteli, hoitaa tämä homma. Ei siinä nyt kaupungin asukasmäärä ratkaise vaan se, missä on tietotaito ja osaaminen.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallitus ottaa vakavasti nämä tieto-ohjelmien kustannukset, ja yhtenä näkökulmana haluaisin ministerille esittää sen, että kunnathan ovat tällä hetkellä kestämättömässä tilanteessa siinä, että tilaavat ne minkä tahansa ohjelman, niin yleensä se menee niin, että ne eivät itse koskaan tule omistamaan niitä ohjelmia, ne saavat vastuulleen niitten päivitykset ja kehittämisen vuosiksi tai vuosikymmeniksi. Kaiken lisäksi nämä yhtiöt myyvät samalle pohjalle samankaltaisesti räätälöidyn ohjelman esimerkiksi Vantaan lisäksi Tampereelle ja käytännössä moninkertaisesti laskuttavat samasta ohjelmasta ja samasta työstä kuntia. Toivoisin ministeriöltä jonkunnäköistä lainsäädännöllistä näkökulmaa siihen, onko tosiaan niin, että nämä miljardien eurojen ohjelmien markkinat itse säätelevät itseään eikä sitä käytännössä valtion tasolta lainkaan valvota, ja voitaisiinko puuttua tähän rahastamiseen, joka on selkeästi havaittu ainakin Vantaalla.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä, että tällä lailla saadaan järkeistettyä näitä it-hankkeita valtionkin osalta, mutta tässä on yksi ongelma vielä — tämä laki ei nyt suoraan siihen auta — eli nämä käyttöoikeudet. Tällä hetkellä valtio on antanut kunnille erilaisia tehtäviä, muun muassa elinkeinot ja terveydenhuollon, ja nyt viimeksi on tullut työvoimahallinnon tehtäviä. Kunnan virkamiehellä ei ole käyttöoikeuksia näihin valtion järjestelmiin, esimerkiksi työvoiman urajärjestelmiin, vaikka heille annetaankin tehtävät. Eli milloin ja missä vaiheessa, voisin ministeriltäkin kysyä, päädytään tämmöiseen, niin kuin sanotaan, yhtenäiseen virkamieskäsittelyyn myös käyttöoikeuksien osalta?

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Tässä jo lyhyenkin keskustelun aikana nousi esille erittäin monia ict-toimintojen kipupisteitä, joita Suomenmaassa on nähtävissä.

Todellakin tässä lakiesityksessä, joka nyt on täällä käsittelyssä, se kaikkein isoin asia on se, että valtionhallinnon toimialariippumattomat tehtävät ollaan kokoamassa yhteen, yhteen hallintoon. Meillä on yllättävän paljon sellaista ihan toimialasta riippumatonta ict-järjestelmien ylläpitoa ministeriöissä ja virastoissa, mistä voidaan saada enemmän tehokkuutta ja laatua, kun ne toiminnot tuodaan yhteen. Ja todellakin noin 80 ministeriötä ja virastoa on sellaisia, joista noita tehtäviä koottaisiin, ja se koskee 1 300:aa henkilöä. Eli todella suuri määrä henkilöitä myös valtionhallinnossa tekee sellaista työtä, joka ei suoraan liity siihen substanssiin vaan ihan yleiseen ict:n kehittämiseen. Tarkoitus on, että nuo henkilöt jatkossakin toimisivat niillä paikkakunnilla, missä tälläkin hetkellä ovat työssä, mutta nyt tässä keskusteltiin lähinnä tästä, missä tuon ikään kuin torin johto sitten jatkossa istuisi, ja sitä ei vielä ole päätetty. Todellakin 1 300 henkilöä kaiken kaikkiaan tulee työskentelemään tässä toiminnossa, mutta johtoon heistä kuuluu luonnollisestikin vain ehkä jokunen kymmen.

Täällä nousi esiin tuo Viron esimerkki siitä, kuinka kustannustehokkaasti on pystytty järjestämään hyvät sähköiset palvelut. Nythän keväällä hallitus teki kehysriihessään päätöksen siitä, että myös Suomeen ryhdytään rakentamaan tällaista palveluväylää, johon liittyy myös sähköinen tunnistaminen, ja tuo Viron kokemus ja esimerkki tulee olemaan meillä siinä yksi keskeinen malli. Mutta tässäkin tärkeää on se, että meillä täytyy tämän tietoarkkitehtuurin toimia yhteen ja meillä täytyy olla yhteensopivat rajapinnat, joiden kautta sitten, tämän palveluväylän kautta, voidaan asioida eri virastoihin ja hoitaa erilaisia asioita ja kansalaiset voivat muun muassa käydä tarkistamassa omia tietojaan. Tuo rakennustyö on nyt käynnistynyt, ja tarkoitus on, että tätä palvelua saataisiin tuotantoon 2015 alussa, ja olennainen osa sitä on juuri tuo sähköinen tunnistaminen ja se, että kansalaiset pääsisivät muun muassa rekistereistä katsomaan omat tietonsa.

Täällä nousi vahvasti esiin tuo kuntien osuus ja se, että kunnat ovat pitkään omista lähtökohdistaan kaikki rakentaneet omia järjestelmiään ja ne ovat huonosti yhteensopivia. Tuo vuonna 2011 annettu tietohallintolaki antaa todella mahdollisuuden asetuksella määrätä tietyt yhteiset standardit, mutta ennen kuin se asetus voidaan antaa, sitä varten on luotava nyt tuo yhteinen arkkitehtuuri ja ne rajapinnat, jotta tiedetään, mitä asetuksella sitten säädettäisiin. Eli tuota työtä on tehty sekä siellä kuntatasolla että keskushallinnon tasolla ikään kuin toimialakohtaisesti, jotta osataan oikeat asiat sitten määritellä. Jo tällä hetkellä, kun kunnat hankkivat uusia tietojärjestelmiä, ne noudattavat näitä yhteisiä standardeja siinä määrin, että nyt yhteensopivuuteen kiinnitetään huomiota, mutta näin ei asia ollut aikaisempina vuosikymmeninä.

Ja nyt, erityisesti kun kunnat on velvoitettu tekemään kuntaliitosselvityksiä, tässä kannustamme kuntia nimenomaan paneutumaan ict-kysymyksiin, koska ne ovat joka tapauksessa sellainen asia, joka seudullisesti ja kunnan sisällä täytyy laittaa kuntoon, että saadaan lisää tuottavuutta aikaan. Tähän valtiovarainministeriö ohjaa kunnille erityistä muutostukea, missä käydään läpi nykyiset tietojärjestelmät ja arvioidaan se, miten pitää rakentaa yhteistä arkkitehtuuria, niin että järjestelmät saataisiin kunnan sisällä ja myös ylikunnallisesti toimimaan nykyistä paremmin. Ja muun muassa se on sellainen hyöty, joka kuntien kannattaa nyt ottaa näistä liitosselvityksistä irti.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näistä paikkakunnista tässä on keskusteltu, ja totta kai Jyväskylä kelpaa ja niin poispäin. Minä panen pisteen siihen kohdalle.

Nyt sitten itse varsinaiseen muuhun asiaan. Se ydinjuttu tässä on nyt se, että tässä jää tämä koko kuntakenttä kuitenkin tietyllä tavalla roikkumaan tämän järjestelyn ulkopuolelle. Kuntien tietohallintomenot ovat aika tarkkaan miljardi euroa — miljardi euroa. Kuntien tietohallinto, se, mikä on olemassa, ei likimainkaan hyödynnä tällä hetkellä tietohallinnon tarjoamia mahdollisuuksia eri hallinnonaloilla. Jos se siihen pystyisi, sitä kautta kuntien menoissa tulisi vielä hurjan paljon säästöjä jo näiden äsken sanottujen hurjan suurten miljardikustannusten lisäksi. Tällä hetkellä meillä on Suomen kunnissa ja kuntayhtymissä yli 500 konehuonetta, tietokonehuonetta. Kaksi tai kolme riittäisi, kolme riittäisi ihan hyvin. Meillä ei ole yhteistä palveluväylää, jolle samoin standardein sekä valtiojulkinen että kuntajulkinen tuottaisi informaatiota ja josta molemmat nämä äsken sanotut instanssit ja niiden eri toimijat voisivat hyödyntää tätä informaatiota. Kyllä nyt samalla, kun tämä sinänsä on ihan oikean sorttinen ratkaisu, olisi ollut äärimmäisen toivottavaa, että tähän olisi integroitu samanaikaisesti myös kuntajulkinen hallinto. Tämä jää nyt vähän lyyhäksi: tulee omat erityiset vaikeat ongelmansa saada tästä hyvä sitten kuntajulkisen sektorin kanssa.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa puhemies! Todellakin, tehottomiin ja toimimattomiin tietojärjestelmiin uppoaa vuosittain satoja miljoonia euroja, on puhuttu jopa miljardeista euroista. Täällä ovat vilisseet luvut: 1,7 miljardia euroa valtakunnallisesti ja — tässä edustaja Pekkarinen toi hyvin esille sen — kuntien taholta jopa 1 miljardi euroa ovat näitä, mitä tähän uppoaa rahaa.

Terveydenhuollon puolella tämä ongelma on mitä ilmeisin. Nämä toistensa kanssa epäsopivat tietojärjestelmät ovat tuoneet niin käytännön esteitä kuin niitä kustannuksia: kun sairaanhoitopiirien ja terveyskuntayhtymien järjestelmät eivät toisiaan tue ja näitä potilastietoja ei niistä ole pystytty lukemaan, niin se on tuonut erittäin paljon hankaluuksia ja vienyt sitä kautta myös sitä arvokasta työaikaa tältä suorittavalta portaalta.

Mutta, herra puhemies, tällä lakiesityksellähän nyt puututaan pääasiassa valtionhallinnon toimialueisiin, ja tämän lain tarkoituksena on nimenomaan tehostaa tätä tieto- ja viestintäteknistä toimintapuolta tässä maassa. Tämä kunta-asia nousi tässä jo aiemmissa keskusteluissa vahvasti esille. Valitettavasti ministeri nyt pääsi jo lähtemään, mutta olisin kyllä ollut hyvin halukas kuulemaan, kun nämä välilliset vaikutukset kuntiin nyt ministerin puheenvuorossakin tulivat esiin — on tätä arviota ollut, että 1 miljardi euroa tällä hetkellä menee näihin toimimattomiin järjestelmiin — paljonko tällä nyt aivan oikeasti sitten kunnille näitä säästöjä voitaisiin saada vai käykö tässä niin, että tulee lisää byrokratiaa, mihin edustaja Pirttilahtikin viittasi — ei anneta sitten kuitenkaan toimintavaltuuksia kunnille hoitaa näitä tehtäviä, mitä on määrätty näitten tietojärjestelmien puolesta — ja tuleeko se puolestaan sitten taas lisäämään kustannuksia.

Mutta joka tapauksessa uskon ja toivon, että tämä lakiesitys vie parempaan suuntaan tätä meidän kokonaisuuttamme näissä tieto- ja viestintäjärjestelmissä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! On varmasti hyvä asia, että tietojärjestelmiä kehitellään, ja on hyvä asia, että niiden saatavuutta kehitellään ja että tiedonkulkua kehitellään. Mutta tässä nimenomaisessa asiassa herää muutama kysymys.

Kun lähdemme siitä, että palvelut ovat saatavina sähköisesti ja jokainen voi käydä itse katsomassa sitä omaa korttiaan, niin millä tavalla tässä taataan se, että vanhukset, vammaiset, työttömät ja sellaiset ihmiset, joilla ei tietokonetta ole kotona, myöskin saavat sen? Eli kysymys kuuluu: Onko tässä liian kiire? Miten taataan sellaisille ihmisille, joiden ei ole kovin helppo käyttää tietojärjestelmiä, tiedon saatavuus?

Sen lisäksi meillä on erittäin suurena ongelmana se, että tässä maassa on 300 000 ihmistä, joilla on luottotietomerkintä, ja näillä ihmisillä ei ole esimerkiksi pankkitunnuksia, joiden kautta todennäköisesti näitäkin tietojärjestelmiä sitten yksityiset kuntalaiset käyttäisivät. Eli he ovat automaattisesti suljetut pois näiden käyttämisestä.

Tällä hetkellä te-keskusten osalta on menty jo siihen, että hyvin pitkälle palvelut ovat siirtyneet sähköisiksi, ja se on taannut sen, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat työttömät eivät ole näiden palveluiden lähellä ja palvelut karkaavat sen takia, että näitä tietokoneita ei ihmisillä ole.

Ja sitten se yksi suuri asia, että miten tässä tietosuoja-asiat otetaan huomioon. Tietosuoja saattaa olla este tiedonkululle, mutta kun tietosuojaan tulee vuoto, niin miten taataan se, että ne yksityisten henkilöiden asiat eivät leviä kaikkien ihmisten saataville esimerkiksi Twitteriin taikka Facebookiin tai YouTubeen tai ihan mihin tahansa? Eli myöskin tämä portin nurja puoli kannattaisi katsoa ennen kuin laki saatetaan voimaan.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan tätä hyvää lakiesitystä, joka olisi voinut tulla jo vuosia sitten. Silloin olisi säästetty aika paljon Suomen valtion ja veronmaksajien rahoja.

Tämän lain tavoitteet ovat varsin ylevät: saada Suomeen verkko, johon voi kuulua kaikki julkishallinto, tässä tapauksessa valtion puoli mutta myös, niin kuin täällä keskustelussa on paljon ollut esillä, kuntien palvelut.

Mutta historia ei ole ollut niitä parhaita ict-palvelujen tuottamisessa eikä verkostojen toimivuuden suhteen, joten tässäkin täytyy olla kriittinen ja realistinen tämän toiminnan suhteen. Tärkeintähän ict-palveluissa on käyttäjäystävällisyys — niin että se toimivuus on kustannustehokasta ja ylläpito jatkuvan kehitystyön tulosta — sen nopeus ja ennen kaikkea huippuosaaminen, mikä tässäkin maassa, Suomessa, nimenomaan tällä alalla on.

Kuten tämän keskustelun alkuvaiheessa voitiin huomata, useat paikkakunnat julistautuvat ainakin Suomen parhaiksi mutta osa myös maailman parhaiksi. Ja itse voisin puhua Oulun ict-osaamisesta varmaan puoli tuntia ja kertoa, miksi Oulu on tällä alalla niin ekosysteemissä kuin osaamisessakin maailman parasta tasoa. (Pentti Kettunen: Oulu on romahtamassa!) — Ei se osaaminen Oulusta mihinkään lähde, jos sieltä lähtee kännykäntekijät muualle.

Mutta haluan pariin asiaan tässä nyt kuitenkin kiinnittää huomiota, vaikka ministeri jo ehti poistuakin.

Lain mukaan valtiolle ollaan perustamassa uutta virastostatuksella toimivaa, liiketaloudellisin perustein toimivaa palvelukeskusta, ja ennakoitu liikevaihto on 270 miljoonaa euroa silloin, kun se toimisi normaalisti. Siinä lakiesityksen perusteluissa pitkästi, minun mielestäni parilla sivulla, kerrotaan ja perustellaan, miksi se on tätäkin suurempi tulevina kolmena neljänä vuonna, siirtymäkautena, ja varmasti näin on, ja menneisyys osoittaa sen.

Tähän palvelukeskukseen, joka tähän yhteyteen perustetaan, ollaan kokoamassa 1 300 ihmistä. Ministeri juuri sanoi, että ihmisten fyysiset työpaikat säilyvät. Minä lisäisin siihen: ainakin aluksi samoissa virastoissa, samoilla paikoilla, kuin tällä hetkellä. Viraston tehtävänä on tuottaa palvelusopimuksiin perustuen palveluita julkiselle alalle, ja tätäkin selvennettiin niin, että nämä palvelusopimukset, jotka ovat nyt voimassa, ovat sitten jatkossa sen perustana. Siis ollaan tekemässä varsin massiivista virastoa tähän maahan. Näillä virastoilla on tapana keskittyä ja keskittää toimintojaan. Ken elää, se näkee, mikä tämä on 15—20 vuoden jälkeen.

Lain perusteluissa sanotaan myös, että tämä keskus tuottaa yhteisiä palveluja virastoille, ja samalla sanotaan, että näiden kaikkien virastojen on liityttävä tähän. Toisaalta käsittelyssä olevassa laissa kerrotaan, että käyttäjät voivat ostaa palveluja muiltakin toimijoilta, ja nyt kysyisinkin ministeriltä, jos olisi paikalla, tarkoittaako tämä, että näitä palveluja myös yksityinen sektori, yksityinen ict-osaaminen, jossa on vähintään yhtä hyvää osaamista kuin valtiollakin, voi myydä suoraan olemassa oleville virastoille, vai kierrätetäänkö ne tämän välikäden kautta. Minusta se on aika iso kysymys, jos tässä virastossa on 1 300 ihmistä ja kuitenkin yksityisellä sektorilla meillä on vielä moninkertainen määrä.

Toinen asia, johon haluaisin pikkuisen kiinnittää huomiota, on rinnakkaisverkot. Tällä hetkellä tässä talossa käsitellään julkishallinnon toista verkkoa, nimittäin turvallisuusverkkoa, ja ainakin johonkin mittaan asti samat käyttäjät tulevat käyttämään sekä nyt käsittelyssä olevaa julkista, toimialavapaata verkkoa ja toisaalta sitten turvallisuusverkkoa. Näitten yhteensovittaminen, näitten päällekkäisyyksien ja ennen kaikkea toimintojen ohjeistaminen, milloin käytetään mitäkin ja mikä on johtojärjestelmä jne., on mielestäni avoinna niin turvaverkkolain kuin tämänkin lain perusteluissa.

Lopuksi ihmettelyni myös siitä yhtiömuodosta, toimintamuodosta. Tämä turvallisuusverkko on katsottu hyväksi perustaa osakeyhtiöpohjaiseksi, ja tämä julkinen, vapaa verkko on katsottu hyväksi perustaa virastopohjaiseksi. Äkkiä ajatellen olisi voinut tehdä toisinkin päin.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on todella, ikävä kyllä, jäänyt jälkeen siitä kärkipaikasta, joka vielä ehkä 15—25 vuotta sitten Suomella tietotekniikan hyväksikäyttäjänä oli. Meillä oli tekstiviestit, ja meillä oli pankkipuolella erittäin moderni kilpailukykyinen palvelu, Solo-palvelu, jota kansainvälisesti pidettiin maailman huippuna. Edelleenkin Suomi on varmaan kärkijoukossa, mutta meidän pitää kyllä saavuttaa se etumatka takaisin, joka meillä on ollut, ja siihen meillä on kyllä hyvät edellytyksetkin.

On kuitenkin muutamia juridisia, tähän asiakokonaisuuteen vaikuttavia asioita, jotka olisi syytä vielä arvioida uudestaan. Kun Suomessa on julkisella puolella sekä kunta että valtio, näiden järjestelmien yhteensovittaminen on ollut vaikeaa. Päätökset ja rahat ovat olleet eri paikoissa, minkä johdosta ei ole löytynyt sellaista rajakohtaa, jossa järjestelmiä olisi voitu vaihtaa, vaan jokainen on pitänyt omien järjestelmiensä puolta, ja jos se ajankohta on ollut väärä, niin muutokseen ei ole haluttu lähteä mukaan. Nyt näyttää siltä, että valtio on antamassa muutosrahaa ja että sitä kautta saataisiin tämä kokonaisjärjestely käynnistettyä.

Turvallisuuden kannalta on myös sitten ter-veydenhoidon puolella suuria ongelmia siirtää röntgenkuvia tai potilastietoja tai hoitomääräyksiä, ja siellä tulee sitten vastaan aika nopeasti, kuten julkisuudessa on näkynyt, tietosuojalain, sanoisinko, vanhentunut lähtökohta. Aikanaan kun tietosuojalakeja Suomeen sovelletettiin, käytettiin muun muassa norjalaista lainsäädäntöä lähtökohtana. Siellä nimenomaan tietokoneilla käsiteltyjen rekistereiden, sanoisinko, luottamussuojaa lisättiin niin, että niiden hyväksikäyttö eri viranomaisten yhteistyönä vaikeutui, ja niissä ongelmissa ollaan nyt edelleenkin — pitäisi muuttaa.

Atk-alan sisäinen edunvalvonta sen sijaan on onnistunut erittäin hyvin siltä osin kuin se koskee atk-ohjelmien tekijänoikeuksia. Vaikka asiakas niistä on täyden hinnan maksanut, niin hän ei ole saanut niihin sellaisia oikeuksia, jotka useasti kuuluisivat mielestäni ilman muuta saada, eli jälleenmyyntioikeutta, vaan valtion eri hallintokunnat ovat pahimmillaan maksaneet moneen kertaan saman ohjelmapätkän tekemisen täyteen hintaan. Tämä atk-ohjelmien tekijänoikeuskysymys on varmasti kiusallinen, mutta pitäisi kuitenkin pohtia, mitä sen suhteen tehdään: onko atk-ohjelma sellainen hengentuote, jota voidaan pitää perinteisen tekijänoikeuden piirissä.

Älykortti, joka olisi henkilökohtainen, jolla voitaisiin niin Kansaneläkelaitoksessa kuin monessa muussakin valtion virastossa asioida, sekin jäi toteuttamatta sen takia, että maksajan rooliin eivät edes yhteistoiminnassa valtion eri organisaatiot pystyneet. Vahinko on aika suuri, koska sen seurauksena jäi varmaan paljon hyödyntämättä niitä mahdollisuuksia, joita se olisi antanut yhteiskunnan erilaisille tahoille.

Mielenkiintoinen osa-alue on sitten — joka suoranaisesti ei valtion piikkiin kuulu — työeläkelaitosten ohjelma, jonka muutokset vuosittain ovat ehkä 50—100 miljoonan euron luokkaa ja joka voitaisiin varsin hyvin ehkä saada aikanaan tälle uudelle organisaatiolle. Kun nyt laki on kaikille työeläkeyhtiöille sama, niin ei ole mitään syytä ylläpitää useita ohjelmia tai valmiutta niiden muutoksiin. Kansallinen säästö olisi varmasti kymmenessä vuodessa luokkaa miljardi.

Tilikartat: Kun täällä yksi keskeinen hallituksen ohjelma on vahvojen peruskuntien luominen, siihen liittyvä taloudellinen materiaali on aika niukkaa ja hankalasti kerättävissä sen takia, että kuntapuolella voidaan noudattaa aika lailla yksilökohtaista tilikarttaa, jonka seurauksena, kun yksikköhintojen vertailu osoittautuu hankalaksi ja niihin sisältyy paljon epävarmuutta, mielipiteille, jotka eivät pohjaudu faktoihin, jää tilaa ja koko vahva peruskunta yksilöhintoineen on aika hämärä. Valtion tehtävänä olisi ihan samalla lailla kuin aikanaan tieliikennelaissa tai Valtionrautateissä luoda järjestelmä, jonka puitteissa rajapinnat ovat selkeitä ja yhteensopivia, ja jättää myös kilpailulle sillä lailla sijaa ja tilaa aidosti, kuten täällä edellinen puhuja totesi.

Mitä tulee tähän paikkakuntaan, veikkaanpa vain, että tämä arkkitehtuuritaso säilyy Suomessa. Mutta kun täällä on puhuttu monen paikkakunnan puolesta, niin epäilen, että Intian Bangalore tulee näillekin markkinoille kilpailukykyisin hinnoin, ja kun siellä pystytään yön aikana tekemään se, mitä täällä illalla tilataan, niin kilpailu tulee olemaan tälläkin toimialalla kyllä aivan riittävän kovaa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä on hyvin odotettu esitys.

Olemme tarkastusvaliokunnassa saaneet käsitellä Valtiontalouden tarkastusviraston kertomuksia julkisen sektorin it-hankinnoista ja niistä menetetyistä miljardeista, joita julkinen sektori on joutunut maksamaan siitä, että viimeisten 20 vuoden aikana on luovuttu Valtion tietokonekeskuksesta, jonka hanskassa nämä keskitetysti hoidettiin vielä 90-luvulla. Todella tämä tieto siirtyi Valtion tietokonekeskuksesta yksityiseen yritykseen erilaisten vaiheiden kautta, ja tämä Tieto-niminen yritys sai tavallaan monopoliaseman näissä valtion it-hankkeissa. Sitten myös laskutus oli sen näköistä, että monopolifirma pääsi laskuttamaan julkista sektoria.

Kaikkein ikävintä siinä yksityistämiskehityksessä on ollut se, että valtion keskeistä osaamista on hävinnyt aivan totaalisesti ja sitä tietoa on siirtynyt yksityisille yrityksille, jotka ovat alkaneet myymään sitä takaisin valtiolle. Kun tietoa ei ole riittävästi it-hankinnoista, niin ei ole osattu tehdä riittävän hyviä sopimuksia, ja kun sopimukset ovat yksityisten yritysten konsulttien ja asiantuntijoitten laatimia, niin on tapahtunut jopa sillä tavalla, että julkinen sektori on maksanut näiden järjestelmien kehityksestä valtavia summia ja kuitenkaan ei ole saanut omistusoikeutta näihin järjestelmiin ja niitä on edelleen myyty sitten yksityisen yrityksen toimesta monille muille organisaatioille.

Arvoisa puhemies! Nyt tämän vuoden puolella on ilmestynyt teos Konsulttidemokratia, jonka ovat kirjoittaneet Kuusela & Ylönen. Se on ensimmäinen kattava tutkimus konsulttien käytön yleistymisestä Suomessa. Siinä on lukuisia esimerkkejä siitä, mihin julkinen sektori on viimeisen 20 vuoden aikana ajautunut sen takia, että omaa osaamista on ulkoistettu yksityisille yrityksille, jotka ovat päässeet röyhkeästi sitten rahastamaan julkista sektoria ihan sen takia, että julkisella sektorilla ei ole ollut riittävästi osaamista, jotta se olisi osannut pitää puoliaan.

Kun näitä yksityisiä yrityksiä on alettu entistä enemmän käyttämään julkisella sektorilla, niin suuri ongelma on se, että päätöksenteon läpinäkyvyys katoaa, sillä kun julkinen sektori tekee näiden yksityisten yritysten kanssa sopimuksia, niin sopimuksiin tulee seikkoja, jotka ovat liikesalaisuuksia. Sen takia näitä sopimuksia ei edes saada puolueettomien asiantuntijoitten läpivalaisemaksi, kun vedotaan liikesalaisuuksiin, ja näin ollen päätöksenteon läpinäkyvyys verovarojen käytössä on kärsinyt hyvin paljon. Ennen kaikkea julkinen hallinto on heikentynyt, koska virkamiesten keskeistä it-osaamista on hävinnyt organisaatioitten sisältä ja sitten tieto on siirtynyt yksityisille yrityksille, jotka myyvät osaamista julkiselle sektorille, joka on jäänyt täysin riippuvaiseksi näiden yksityisten yritysten asiantuntijoitten osaamisesta ja rahastuksesta.

Arvoisa puhemies! Esityksen tavoitteena on tehostaa valtion tieto- ja viestintäteknisiä toimintoja, parantaa palvelujen laatua ja yhteentoimivuutta sekä parantaa palvelutuotannon kustannustehokkuutta ja ohjausta. Toivon vilpittömästi, että näihin tavoitteisiin päästään edes osittain, kun hallituksen esitystä käsitellään eduskunnassa.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä moneen kertaan on todettu, on äärimmäisen välttämätöntä tehostaa valtion tieto- ja viestintäteknisiä toimia, ja toivon todella, että erilaiset tietojärjestelmät saadaan yhdessä soimaan kauniimpana instrumenttina ja että nimenomaan parannetaan palveluja kustannustehokkaasti.

Täällä edustaja Mäkinen otti minusta tärkeän asian esille elikkä nämä kuntien ja julkisen sektorin ict-kustannukset. Kuntapäättäjät ovat vuosia voineet vain voimattomana todeta, että kustannukset suorastaan karkaavat käsistä, mutta kuntien itsehallinto sallii tämän monenkirjavan käytännön syntymisen, ja kyllä tämä tulee kalliiksi vielä tämän kuntauudistuksen edetessä ja on tullut kalliiksi muun muassa jo tehdyissä kuntaliitoksissa. Kun tätä hallituksen esitystä lukee, täällä on aivan selvä pykälä siitä, että yhteisiä palveluita on velvollisuus käyttää. Eikö todella kuntasektorille saataisi samantyyppistä velvoitetta, jolla olisi mahdollisuus minun mielestäni saada tarpeellisia säästöjä aikaan tässäkin taloudellisessa tilanteessa?

Ministeri sanoi, että kuntien on tällä hetkellä hankintavaiheessa kiinnitettävä huomiota ongelmien yhteensopivuuteen, mutta tämä harmillinen ongelma ei poistu käden käänteessä ja on myöskin kallista. Toisaalta esityksessä myös todetaan, että palvelukeskus ei osallistuisi kuntasektorin tarjouskilpailuihin tarjouksen antajana mutta kuitenkin voi toimia julkisen hallinnon turvallisuusverkon palveluntuottajana, mitä täällä edustaja Kurvinen sivusi. Kun sitten edustaja Lehti totesi Intian Bangaloresta ja heidän kilpailukykyisistä hinnoistaan, on kuitenkin muistettava myös, että ict-alalla puhutaan niin sanotusta Intia-koodista, eli kyllä meillä Suomessa vielä aitoa osaamista on.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys valtion tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvien hallinnollisten rakenteiden järkiperäistämiseksi ja keskittämiseksi on enemmän kuin tervetullut. Olemme tässäkin salissa monesti jo keskustelleet siitä, kuinka esimerkiksi terveydenhuollon järjestelmien hajanaisuus haittaa palvelujen laadullista kehittymistä ja palvelutuotannon tehostumista. Tällä alueella asiat ovat tosin menossa hyvään suuntaan esimerkiksi Kelan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja eräiden muiden keskeisten valtakunnallisten toimijoiden yhteistyönä kehitettävien Kanta-palvelujen myötä.

Nyt olemme siis viimein ymmärtäneet, että hajanaisuus ei poistu muulla kuin avaintoimintojen keskittämisellä. Näitä toimia ovat yhteisten arkkitehtuurien suunnittelu, tietorakenteiden ja rajapintojen standardointi, yhteiskäyttöisten tietoväylien rakentaminen ja myös erittäin keskeisten kyberturvallisuuteen liittyvien kysymysten hallinta. Jos näillä alueilla päätöksenteko, taloudellinen vastuu, hankintavastuu, toimintojen toteutus ja ylläpito ovat hajallaan, ei lopputulos voi olla muuta kuin kallis ja huonosti toimiva sillisalaatti.

Osaamistahan meillä tässä maassa kyllä löytyy tuotantopuolella yllin kyllin, mutta tietotekniikkayritysten osaaminen tähtää luonnollisesti yrityskohtaisen tuloksen maksimointiin. Osaamista on puuttunut ostajapuolelta. Hajanainen hallinto on tarjonnut yrityksille hyvät mahdollisuudet tehdä tulosta tietoteknisillä tuotteilla, mutta ilman tarvittavaa koordinaatiota lopputulos ei koko yhteiskunnan kannalta ole ollut paras mahdollinen. Oikeanlaiset ja kaikkia toimijoita velvoittavat avoimet standardit ovat välttämättömyys toimiville markkinoille, joilla yksittäiset sovellusten tuottajat vapautuvat antamaan panoksensa yhteisen hyvän eteen.

Arvoisa puhemies! Kannatan osaltani lämpimästi hallituksen esitystä ja myös jatkossa samansuuntaisia toimia, joilla Suomi nousee takaisin edelläkävijämaaksi tietotekniikkaa tehokkaasti, turvallisesti ja kansalaisen kannalta laadukkaasti hyödyntävien julkisten palvelujen kehittäjänä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyse on nyt valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palvelujen järjestämisestä. Otan tässä puheessani nytten esille asian "hallittu keskittäminen ja hajauttaminen", puhun termistä "hallittu keskittäminen ja hajauttaminen". Kaiken tämän, sekä keskittämistoiminnan että hajauttamisen, täytyy olla hallittua, ja se, minkä takia minä nyt sitten korostan tätä sanaa "hallittu", on se, että nyt tällä hetkellä tilanne on se, että kaikkien asioitten globaalisti, maailmanlaajuisesti, annetaan vain keskittyä, keskitetään ilman että mietitään sitä, millä tavalla tästä asiasta saataisiin yhteiskunnalle paras mahdollinen hyöty.

Monia toimia on todellakin järkevä keskittää sekä taloudellisesti että toiminnallisesti, mutta sen täytyy olla tietoista ja hallittua, miten tämä keskittäminen tehdään ja minkä takia. Tämä kyseinen esitys on yksi niistä asioista, mikä on mielestäni esitetyllä tavalla järkevää hallitusti keskittää tietyille yksille harteille. Missä tämä on sitten fyysisesti, sillä ei ole niinkään tässä vaiheessa merkitystä, koska nykyisessä kehittyneessä Suomessa nämä toimijat voidaan keskittää melkein minne päin Suomea tahansa.

Hyvä esimerkki tämmöisestä vastaavasta tilanteesta on Rovaniemelle keskitetty Haltikin toiminta — vähän vastaava asia, mutta tässä nyt sitten on kyse laajemmasta kokonaisuudesta. Se hoidetaan Rovaniemellä, ja toiminnot, mitä Rovaniemelle saatiin siirrettyä, laitettua, toimivat erittäin hyvin. Sieltä on hyvät lentokoneyhteydet myöskin eri puolille maailmaa, ennen kaikkea Helsinkiin, olemassa, ja nettiyhteydet toimivat todella hyvin.

Minkä takia me näitä eri toimintoja pystyisimme keskittämään muualle kuin pääkaupunkiseudulle? Meillähän on olemassa käytettävissä eri puolilla Suomea kohtuuhintaisia valmiita tiloja, ehkä jatkossa valmiita kunnantoimistojakin on näemmä käytettävissä tämmöiseen asiaan. Voidaan myös rakentaa muualle, koska rakentaminen muualla kuin pääkaupunkiseutuvilla on huomattavasti edullisempaa, maa on edullisempaa, rakennuskustannukset ovat edullisempia. Kaikki nämä kustannukset ovat halvempia. Sitten kun me tietyt asiat sijoitamme muualle kuin pääkaupunkiseudulle, meillä on monesti se tilanne, niin kuin esimerkiksi Haltikin osalta oli tai Trafin asioiden, mitkä Rovaniemelle on saatu sijoitettua, että meillä on käytettävissä osaavaa henkilökuntaa. Tämä henkilökunta, mikä sinne on saatu töihin, on ollut pysyvää. Se on motivoitunutta henkilökuntaa, ja pitemmällä tähtäimellä se tuleepi huomattavasti edullisemmaksi tälle toiminnon hallitsijalle kuin se, että se on pääkaupunkiseudulla, missä henkilökunnan vaihtuvuus on paljon nopeampaa. Aluksi voi kuulostaa, että saammeko me pätevää henkilökuntaa, mutta tänä päivänä on eri puolilla Suomea saatavissa hyvin pätevää henkilökuntaa.

Elikkä meidän tehtävämme tässä salissa on ohjata yhteiskuntaamme niin, että se hallitusti harjoittaa keskittämistä, ei hallitsematonta keskittymistä, mitä tällä hetkellä näyttää olevan liikkeellä hyvin paljon. Se, mitä tämä keskittäminen tarkoittaa, voi olla tässäkin tapauksessa fyysistä ja/tai virtuaalista.

Samalla voimme miettiä myöskin sitä, mitkä toiminnot on järkevä hallitusti keskittää sinne, missä ovat muutkin toimijat, esimerkiksi pääkaupunkiseutuville. Tietyt asiat on järkevä keskittää tänne pääkaupunkiseutuville. Vaikka kuinka mi-nä keskustalaisena ja entisenä maalaisliittolaisena puhuin siitä jatkuvasta hajauttamisesta, niin ilman muuta tietyt toiminnot on järkevä keskittää tänne pääkaupunkiseutuville, mutta samanaikaisesti pitää miettiä, mitkä toiminnot on järkevä hajauttaa, niin kuin nyt esimerkiksi nämä puheena olevat tieto- ja viestintätekniset asiat. Nämähän ovat semmoisia oheistoimintoja, mitkä voidaan hoitaa muualta kuin juuri täältä pääkaupunkiseutuvilta, on järkevä hoitaa eri puolilla, missä tämä on taloudellisesti ja toiminnallisesti jopa toimivampaa kuin täällä pääkaupunkiseutuvilla.

Tämä hallitsematon keskittyminen: se, minkä takia minä tästä nytten puhun niin voimakkaasti, johtuu siitä, että me kävimme työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan porukoiden kanssa viime keväänä Intiassa, kävimme Mumbain kaupungissa. Arvoisa puhemies, kiitoksia järjestäjille tästä matkasta ja siitä mahdollisuudesta, että sain käydä siellä. En kyllä aio mennä vähään aikaan sinne uudestaan, mutta se, mitä minä tästä Mumbain kaupungista ja tapauksesta opin ja näin, oli se, mitä tarkoittaa se, että on hallitsematon keskittyminen. Hallitsematon keskittyminen ja keskittäminen tarkoittavat sitä, että Mumbain kaupungissa on 25 miljoonaa ihmistä 400 neliökilometrin alueella. Alue on siis 20 kertaa 20 kilometriä, semmoiselle alueelle oli keskittynyt 25 miljoonaa ihmistä. Ihmisistä 60 prosenttia asui slummeissa, eli kerta kaikkiaan, vaikka he kulkivat töissä, tienasivat, niin siellä ei ollut mitään, miten asioita järkevästi enää pystyy hoitamaan. Ei ympäristölle, ei ihmisille eikä toiminnalle ollut enää järkevää se asia. Mutta Suomessa me tavallaan toimimme ihan samalla tavalla: me hallitsemattomasti keskitämme asioita. Nyt tämä työn alla oleva esitys on hyvä esimerkki siitä, miten hallitusti keskittämällä voidaan asioita viedä eteenpäin.

Sitten mennään takaisin Suomen puolelle, jätettiin Intia sinne rauhaan. Elikkä tällä hallitulla toiminnalla me saisimme meidän vähäiset voimavaramme käyttöön, sillä totuushan on se, että meidän rahat eivät riitä enää siihen, että me hallitsemattomasti näitä asioita viedään eteenpäin. Samanaikaisesti kun me keskitämme tietyt toiminnat vaikka pääkaupunkiseudulle, tietyt toiminnat eri puolille, niin samalla me saamme koko Suomen muutkin resurssit käyttöön. Elikkä eihän meillä ole varaa jättää Suomen kaikkia resursseja käyttämättä.

Vielä sitten tähän liittyvänä asiana otan esille sen, että Trafi tiettyjä asioita ulkoisti, kilpailutti, sillä tavalla, että ne hoidettiin Sodankylästä. Mutta kuten tässä salissa on jo puhuttu, niin miten kävi näille Trafin palveluille Sodankylässä, kun se ei ollut valtion viranomaistoimintaa vaan se oli ulkoistettu palvelutoiminta? Sen jälkeen se kilpailutettiin uudestaan, ja kun se kilpailutettiin uudestaan, ne puhelinpalveluasiat menivätkin Espanjaan.

Tämän vuoksi minä pidän hirveän tärkeänä sitä, että tämä kyseinen laitos ja vastaavat muutkin toiminnot tulisivat jatkossakin olemaan valtion omia toimintoja elikkä niitä ei ulkoisteta eikä niitä sen mukaisesti kilpailuteta toisille vaan pidetään valtion omana toimintana, valtion omana yksikkönä, vaikkeivät ne fyysisesti olisikaan sijoitettuina sitten pääkaupunkiseutuville eri ministeriöitten yhteyteen läheisesti. Elikkä me emme saa kilpailuttaa omia elintärkeitä toimintoja ulkomaille. Tämän pitää pysyä omana toimintana ehdottomasti. Vaikka niin mukava onkin ulkoistaa niitä asioita, niin ulkoistamisessa käy meille helposti niin, että se on ainoastaan valtion ohjauksessa olevaa yritystoimintaa, ja ehkä meillä on turhan huonoja kokemuksia nyt sitten taas ollut siitä, mitä tapahtuu, kun valtion ohjauksesta vastaava ministeri toimittaa ja hoitaa asioita.

Jukka  Kopra  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys laiksi valtion yhteisten tieto- ja viestintäteknisten palveluiden järjestämisestä on minusta pääpiirteittäin erittäin hyvä. Se selkiyttää tilannetta ja tulee säästämään kustannuksissa. Kuten ministerinkin suusta kuultiin — erityisen ilahtunut olin, kun hän näin totesi — toiminnan hajautettu luonne tulee säilymään ja meidän ei tarvitse eri paikkakunnilla pelätä toimintojen lakkautuksia. Täällä meinasi alkaa kilpalaulanta sijoituspaikkakunnasta, jos toimintoja keskitetään. En nyt siihen lähde mukaan enkä ala kehua Lappeenrantaa sen enempää potentiaalisena sijoituspaikkakuntana, vaikka kyllä tietenkin aihetta olisi.

On pidettävä huoli siitä, että ydinosaaminen tai ainakin ydinymmärrys valtion ict-palvelujen suhteen säilyy omissa käsissä, mutta sen päälle on kyllä hyödynnettävä suomalaista yksityistä ict-osaamista niin paljon kuin mahdollista. Valtion tehtävä on toiminnan koordinointi, kontrollointi. Se on äärimmäisen tärkeää, ettei tehdä päällekkäisiä toimintoja, ettei pyörää keksitä kerran vuodessa eri puolilla Suomea uudestaan. Mutta pääpainon toteutuksessa ja suunnittelussa tulee olla kyllä yksityisellä sektorilla. Se parantaa työllisyyttä ja elinkeinoelämää kaikkein parhaiten.

Täällä kannettiin huolta siitä, että kuntia ja niiden tietoteknisiä tarpeita ei nyt tässä lakiesityksessä ole huomioitu. Minun mielestäni ei ole kyllä tarpeenkaan tässä yhteydessä sellaisia huomioida. Toki valtion tulee tarjota sitten riittävät rajapinnat, siis tekniset rajapinnat, ja ohjeistus kunnille, jotta kunnat voivat hyödyntää muun muassa avointa dataa, kun se konsepti saadaan ajan mittaan kunnolla käyttöön, mutta valtion tehtävä ei ole kantaa vastuuta kuntien tietojärjestelmistä.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon tänään keskusteltu tästä palvelukeskuksen sijoittamisesta, hajasijoittamisesta tai keskittämisestä, mutta kyllä tämän lainsäädännön tärkein asia mielestäni on itse johtamisen keskittäminen valtiovarainministeriöön ja tämän koko prosessin ohjaaminen, koska kun tämän asian tiimoilta ollaan paljon eri valiokunnissa ja varsinkin tarkastusvaliokunnassa on kuultu eri toimijoita, niin kysymys on siitä, että tätä meidän ict-maailmaa, it-toimintaa, ei kunnolla johdeta, ja sitä kautta tällainen valtiovarainministeriön vankka, tiukka ohjaus on paikallaan.

Yksi iso ongelma tässä on ollut myös se, että vaikka tietohallintolaki 2011 on voimassa, niin ministeriökohtaiset yhteentoimivuuden kuvaukset eivät ole ministeriöissä lähteneet liikkeelle, ja siinä mielessä tämän lainsäädännön sisältö pykälineen, jossa yhteisten palvelujen laadusta ja sisällöstä ja velvoittavuudesta on säädetty, on todellakin se olennainen osa eikä niinkään se, missä sitten joku keskus sijaitsee.