Sari Essayah /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka näyttää siltä, että meitä on tänä iltana täällä ainoastaan oppositiopuolueitten edustajia paikalla, niin on kuitenkin tärkeää, aivan niin kuin ed. Kallis sanoi, tuoda esille, että on vaihtoehtoja hallituksen linjalle. Kristillisdemokraattien linja on sellainen, että siinä perheet ja peruspalvelut turvataan ja halutaan myöskin huolehtia yhteiskunnan heikompiosaisista jäsenistä.

Budjetin perustahan on veroissa, ja se, miten me toteutamme verotuksen ja suuntaamme sen, on aina viime kädessä yhteiskunnallinen arvovalinta. Hallituksen toimenpidelinja on ollut nämä vuodet yksitotisen samanlainen. Hallituskausi on puolessavälissä, ja veronalennuksiin on käytetty jo reilusti pari miljardia euroa. Ei olla täysin varmoja, mitkä ne suorat työllisyysvaikutukset ovat olleet. Hallitus ei ole myöskään pystynyt tuomaan suurin odotuksin ladattua matalan tuottavuuden työn tukemiseen tarkoitettua laajaa pakettia. Hallitukselta ei ole myöskään tullut esitystä, jolla helpotettaisiin ensimmäisen vieraan työntekijän palkkaamista keventämällä esimerkiksi palkkauskuluja ja sosiaaliturvamaksuja määräajaksi.

Tämä keltakantinen kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti tuo hyvin monipuolisen veropaletin tänne keskusteltavaksi. Voisi sanoa näin, että siinä on enemmän värejä, siinä on enemmän instrumentteja. Tällä kertaa haluamme esitellä aivan uudenlaisen instrumentin elikkä progressiivisen lapsen huoltajan ansiotuloverovähennyksen.

Kansainvälisesti vertaillenhan lapsiperheitten verotus on Suomessa kireämpää ja progressio on ankarampaa kuin lapsettomien. Kyseessä ei ole mikään yhteisverotusmalli, vaan puolisoista ainoastaan jompikumpi voisi saada tämän vähennyksen verotuksessaan, ja myös yksinhuoltaja saisi vastaavan edun. Tässä progressiivisessa mallissa on kysymys siis myös tulonjaosta. Lapsiperheitten köyhyyshän on Suomessa kaksinkertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Stakesin tuoreen selvityksen mukaan yli 130 000 suomalaislasta elää köyhyysrajan alapuolella. Vielä kymmenisen vuotta sitten köyhyys oli lasten keskuudessa huomattavasti vähäisempää kuin mitä se oli koko väestön parissa keskimäärin. Suomi kuuluu sitä paitsi niihin harvoihin maihin, joissa ei ole käytössä minkäänlaista puoliso- tahi lapsikohtaista verovähennystä. Tämä meidän esittelemämme malli todellakin suosii pienituloisia lapsiperheitä kohdistamalla heille juuri tämän erityisen ylimääräisen ansiotulovähennyksen. Tämä ansiotuloverovähennysmalli esitellään lakialoitteessa n:o 105.

Myöskin verotuksessa kulutuksen ylläpitämiseen tarkoitettua veronkevennysvaraa haluaisimme suunnata toisin kuin hallitus. Meidän mallimme on sosiaalisesti oikeudenmukaisemmin lapsiperheitä, eläkeläisiä, opiskelijoita ja vähätuloisia huomioiva. Haluaisimme tukea ostovoimaa ruuan arvonlisäveron alentamisen kautta. Meidän mielestämme myöskin eläkeläisten ostovoimaa tulisi parantaa tuomalla eläkeläisille sitten se todellinen tasokorotus, jota he yhäkin odottavat.

Lakialoitteessa 104 kerromme juuri sen, kuinka meidän mielestämme tähän tuloveroasteikkoon tulisi tänä vuonna tehdä ainoastaan 2 prosentin inflaatiotarkistus asteikon tulorajoihin. Sitten me myöskin esitämme ensimmäiseen marginaaliveroprosenttiin laskua 1 prosenttiyksiköllä, mutta muutoin tulovero pysyisi sillä samalla tasolla kuin se on tälläkin hetkellä tänä vuonna. Täten, kun pidättäytyisimme 470 miljoonan tuloveronkevennyksestä, voisimme suunnata sitä sitten kohdennettuna juuri ruuan arvonlisäveroon ja sitten toisaalta lapsiperheitten huoltajan ansiotuloverovähennykseen.

Arvoisa puhemies! Mistä sitten rahat näihin meidän veromalleihin? Täällä on todettava, että kun näitä vaihtoehtobudjetteja on esitelty, niin salissa on puhuttu myöskin sellaisista malleista, joissa ei ole pystytty kertomaan, mistä rahat otettaisiin. Maailmassa on paljon hyviä hankkeita ja kohteita, joihin rahoja voitaisiin laittaa, mutta on tärkeää pystyä myöskin kertomaan, millä tavalla nuo rahat otetaan.

Täällä edellisen vaihtoehtobudjetin, vihreitten vaihtoehtobudjetin, yhteydessä puhuttiin paljon alkoholiveron korottamisesta. Myöskin me esitämme sitä, ja niin kuin ed. Kallis toi esille, pysyisimme tällä maltillisella 15 prosentin korottamislinjalla. Uskomme, että se ei matkustajatuontia millään tavalla nostaisi.

Esitämme myöskin sitä, että valtion omaisuuden myynnistä saatavia tuloja tulisi käyttää nykyisen tutkimus- ja kehitystoiminnan käyttötarkoituksen lisäksi myöskin työllisyyttä edistäviin toimenpiteisiin ja tärkeiden julkisten investointien toteuttamiseen. Erityisesti erilaiset liikenneinfrastruktuuri-investoinnit ovat sellaisia, jotka varmasti saisivat vauhtia kansantalouteen ja työllisyyteen. Esitämmekin, että yli 500 miljoonan euron nousevista osakemyyntituloista vähintään 20 prosentin osuus tulisi nykyisen 10 prosentin osuuden sijasta käyttää tällä tavoin.

Samoin olisimme valmiita eräiden pääomaliikkeiden tuntuvampaan verottamiseen, jotta pystyisimme sitä kautta saamaan sitten verotuloja peruspalveluiden ja heikompiosaisten eduksi tuleviin parannuksiin. Esitämme edelleen pörssiveroa 0,1 prosentin suuruisena ja myöskin lyhytaikaiseen omistukseen perustuneiden myyntivoittojen verotuksen kasvattamista. Samoin olemme aikaisemmissakin vaihtoehtobudjeteissa tuoneet niin sanotun K18- tai K15-veron henkiselle saasteelle, jota erilaiset videoelokuvat, dvd:t ja videopelit sisältävät.

Arvoisa puhemies! Myös tämä hallituksen niin sanottu köyhyyspaketti oli todellakin pieni määrällisesti ja kohdistui vain joihinkin väestönosiin. Suomalaisen köyhyyden kirjo on kyllä paljon laajempi kuin mitä hallitus osoittaa. Köyhyys liittyy usein pitkäaikaistyöttömyyteen, mutta myöskin sairaus- ja vanhempainpäivärahojen pieneen tasoon sekä lasten kotihoidon tuen alhaiseen vähimmäistasoon, pieneen opintotukeen ja pieneen eläkkeeseen. Näiden heikommassa asemassa olevien väestöryhmien tulot ovat jääneet pahasti jälkeen yleisestä kehityksestä, mitä näitten keskeisten tulonsiirtojen indeksisidonnaisuuden puuttuminen on vain vahvistanut.

Siksi meillä kristillisdemokraateilla on myös tähän köyhyyspakettiin monipuolisempi paletti käytössä. Siihen sisältyvät yksinhuoltajakorotus, minimivanhempainpäivärahan nosto, toisen asteen opiskelijoiden opintotuen vanhempien tuloharkinnan päivittäminen, opintotuen ympärivuotistaminen, pitkäaikaistyöttömien eläketuen lisääminen, reseptikohtaisen omavastuun poistaminen ja myöskin satsaukset kriminaalihuollon puolelle.

Arvoisa puhemies! Täällä tänään kyselytunnilla keskusteltiin paljon siitä, miten meidän tulisi kohdentaa tuo verotuksesta ym. kertynyt valtiontalouden ylijäämä; sitä on myöskin tietysti tullut näistä kertaluontoisista myyntivoitoista. Me silloin jo esitimme puheenjohtajamme suulla, että kuntien talousongelma olisi ratkaistava. Meidän tulisi palauttaa ehdottomasti tämä niin sanottu pakkolaina kunnille mitä pikimmin ja lisätä myöskin harkinnanvaraisten rahoitusavustusten määrää. Lisäksi näiden valtionosuuksien indeksitarkistukset olisi tehtävä täysimääräisinä, toisin kuin hallitus vuodesta toiseen esittää. Esitämme myöskin sitä, että hoitotakuun valtionosuuteen tehty kehysleikkaus peruttaisiin, mikä tarkoittaisi sellaista 25 miljoonan euron palauttamista myöskin kuntien talouteen.

Arvoisa puhemies! Me kristillisdemokraatit näemme myöskin työllistämisen erittäin tärkeänä, ja me esitämme tuntuvaa määrärahaa ensimmäisen vieraan työntekijän palkkakulujen ja sosiaaliturvamaksujen keventämiseen määräajaksi. Tämän tekisimme siten, että lisäisimme rahoitusta julkisiin työvoimapalveluihin ja siellä nimenomaan työllistämisen edistämiseen yksityiselle sektorille. Tässä meidän mallissamme olisi tarkoitus se, että ensimmäisen kahden vuoden aikana olisi mahdollisuus saada tukea näihin palkkakustannuksiin ja sivukuluihin, mutta siinä kuitenkin olisi selkeä leikkuri, eli maksimissaan palkkakuluja olisi ensimmäisenä vuonna mahdollisuus tukea 700 eurolla kuukaudessa ja myöskin sivukuluja kokonaisuudessaan, ja seuraavana vuonna tuo tuki koskisi pelkästään näitä palkan sivukuluja.

Tämä meidän lakialoitteemme perustuu pitkälti siihen Suomen Yrittäjien tutkimukseen, jonka he tekivät viime keväänä pienyrittäjien keskuudessa ja joka aivan selkeästi kertoi sen, että valmiutta kyllä yksinyrittäjillä olisi ottaa ensimmäinen uusi ulkopuolinen työntekijä, mikäli vain tämä rahoituskuvio saataisiin järjestettyä. Uskomme, että tällä lakialoitteella 114 tulisi suuri apu ja helpotus näille henkilöille.

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä meidän vaihtoehtobudjettimme pyrkii sosiaalisesti oikeudenmukaiseen tulonjakoon ja haluamme turvata tällä perheitten ja peruspalveluitten aseman ja parantaa myöskin työllisyyskehitystä Suomessa. Toivonkin vilkasta keskustelua, vaikka ilta onkin jo pitkällä.

Päivi  Räsänen  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nimissäni olevat lakialoitteet liittyvät siis kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin ja tavalla tai toisella myös hallituksen köyhyyspakettiin, niihin teemoihin, joista hallituksen budjettiesityksen köyhyyspainotuksissa puhutaan. Ihmettelen sitä, että hallitus sivuutti omassa köyhyysohjelmassaan tyystin huolestuttavasti lisääntyneen lapsiköyhyyden ja etenkin yksinhuoltajaperheiden ahdingon.

Stakesin erikoistutkijan Pasi Moision mukaan lapsiperheiden taloudellinen tilanne lähti heikkenemään 1990-luvun lopulla. Lapsiköyhyys rupesi kasvamaan paljon nopeammin kuin köyhyys koko väestössä. Pienten lasten köyhyys kolminkertaistui vuosikymmenessä. 90-luvulla tapahtui samanaikaisesti kaksi kielteistä asiaa: työpaikat vähenivät nopeasti ja perheet hajosivat lisääntyvien avio- ja avoerojen vuoksi. Lisäksi lapsiperheitä köyhdyttivät Lipposen hallitusten tekemät leikkaukset lapsiperheiden tulonsiirtoihin ja palveluihin, joita tulonsiirtojen osalta on kyllä osittain korjattu, mutta ei läheskään sille reaalitasolle, jolla ne olivat ennen näiden leikkausten aloittamista. Tässä haluan mainita, että edes äitiyspäivärahan minimimäärää ei ole vieläkään saatu nostettua häpeätasoltaan työttömän peruspäivärahan tasolle.

Kiireellisintä tukea mielestäni tällä hetkellä tarvitsisivat yksinhuoltajaperheet, joiden tulokehitys lapsiperheidenkin joukossa on ollut heikointa. Kaikkein yskinkertaisinta olisi tukea heitä lapsilisien yksinhuoltajakorotuksen kautta, ja sen vuoksi tämä esitys sisältyy kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin. Yksinhuoltajatalouksien saamien perhepoliittisten tukien reaalinen arvo on laskenut vuodesta 90 noin 5 prosenttia. Osasyynä köyhien perheiden määrän kasvuun onkin se, että lapsilisien ostovoima ei ole noussut kuluttajahintojen mukana. Vuonna 90 Suomessa oli noin 89 000 yksinhuoltajaperhettä. Nyt heitä on jo yli 118 000, eli tämä kuvastaa myös yksinhuoltajatalouksien kasvavaa määrää lisääntyneiden avioerojen myötä. Tämä on toki hyvin laaja ja vakava yhteiskunnallinen kysymys, ja sen vuoksi olisi pikaisesti suunniteltava laajoja toimenpiteitä perheiden hyvinvoinnin tukemiseen.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen ryhmä esittää myös, että lääkkeiden reseptikohtainen omavastuu poistettaisiin, eli nimissäni olevassa lakialoitteessa ehdotetaan, että lisäkorvauksia saavan potilaan omavastuuosuus lääkemenoista jätetään toteuttamatta. Suomalaisen potilaan maksama osuus lääkemenoista on yksi Euroopan korkeimmista. Suomessa sairauskulujen, etenkin lääkkeiden, omavastuut ovat kansainvälisesti vertailtuna korkeita, ja niitä on viime vuosina edelleen korotettu.

Hallituksen esittämä lääkekorvausjärjestelmän uudistus on hallituksen esityksen mukaan potilaiden kannalta keskimäärin kustannusneutraali. Ehdotuksen mukaan vakuutettu maksaisi ylemmän erityiskorvausluokan ja vuotuisen omavastuuosuuden ylittymisen jälkeen lisäkorvattavien valmisteiden kustannuksista kolme euroa jokaisesta yhdellä kertaa ostetusta valmisteesta. Lääkekohtaisen omavastuun kohdistaminen vuotuisen maksukaton ylittäviin lääkeostoihin kohdentaa tavoitellut säästöt niiden potilaiden maksettaviksi, joiden lääkemenot ovat suuria ja joiden elintasoon sairastaminen vaikuttaa merkittävästi. Pitkäaikaissairaalla omavastuun vuotuinen maksukatto saattaa täyttyä jo alkuvuodesta, ja jos käytettäviä lääkkeitä on useita, lisälasku saattaa nousta yli 100 euroon. Hallituksen esityksessä on käytetty perusteluna maksukaton täyttymisen jälkeen lisääntyviä lääkeostoja ja apteekkiin palautettujen reseptilääkkeiden määrää. Maksukaton ylittymisen jälkeen lisääntyvä lääkkeiden osto ei välttämättä ole merkki tarpeettomasta lääkkeiden hankinnasta, sillä potilaalla on ehkä vasta siinä vaiheessa mahdollisuus hankkia hoidollisesti vähemmän merkittäviä lääkevalmisteita.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tässä todeta, että kaikkien kyselyjen mukaan terveys on ihmisen elämän tärkeimpiä arvoja. Terveyspalveluiden saaminen ei saa olla riippuvaista ihmisen varallisuudesta, ja siksi mielestäni sairauden aiheuttamat kustannukset tulisi jakaa mahdollisimman yhteisvastuullisesti koko väestön kesken. Tämä ei toki koske pelkästään lääkkeitä vaan myös muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelumaksuja. Kuten hallituksen esityksessä näistä lääkekorvauksista todetaan, sairausvakuutuksen keskeinen tavoite on antaa potilaalle taloudellista turvaa sairauden sattuessa.

Vuotuisen omavastuun täytyttyä kaikkien vakuutetun hankkimien lääkärin määräämien korvattavien valmisteiden tulee olla edelleen kokonaan maksuttomia. Maksukatto ohjaa jo kyllin vakuutettuja tekemään vain tarpeellisia lääkehankintoja. Mielestäni myös ylempään erityiskorvausluokkaan kuuluviin lääkkeisiin esitettyä lääkekohtaista omavastuuta on syytä rajoittaa sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka joutuvat käyttämään useita eri lääkevalmisteita.

Nimissäni on myös lakialoite, jossa ehdotetaan alkoholiveron määräytymisperusteiden muuttamista siten, että alkoholijuomien veroa nostettaisiin 15 prosenttia. Tästä teemastahan tässä tänä iltana on jo käyty runsaasti keskustelua, enkä käy sitä keskustelua toistamaan. Haluan vaan muistuttaa, että Suomen alkoholipoliittinen historia todistaa, että viinan hinnan suhdanteet vaikuttavat suoraan sen kulutukseen ja samalla haittoihin. Näin on käynyt myös sen jälkeen, kun Vanhasen hallitus romahdutti alkoholiveron kertarysäyksellä. Viime vuonna voimaan tullut kevennys on aiheuttanut kulutuksen kasvun kaikkien aikojen ennätykseen, yli 10 litraan puhdasta alkoholia henkilöä kohden vuodessa. Kulutuksen kasvunopeus viisinkertaistui aiempaan kasvunopeuteen verrattuna, ja toki tämä tiedettiin ennakolta, mutta silti haluttiin lähteä tähän uhkarohkeaan seikkailuun, mutta tämän kehityksen kristillisdemokraatit haluavat katkaista.

Bjarne Kallis /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskityn käsittelemään pääasiallisesti tulopuolta siltä osin kuin se sisältyy kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin. Tässä aikaisemmin tänä iltana on jonkin verran ollut keskustelua kyllä omaisuuden myynnistä. Henkilökohtaisesti kritisoin aika voimakkaasti sitä, että valtio myy omaisuutensa, ja katsoin tuosta budjettikirjasta, että esimerkiksi vuonna 2004 myytiin valtion omaisuutta yli 2 miljardilla eurolla eli 12 miljardilla markalla, valtava summa. Tämä on myöskin johtanut siihen, että osinkotulot laskevat koko ajan, vaikka sen osaketulo, joka on pitänyt osakkeensa, joka on pitänyt varallisuutensa, ei ole sitä myynyt, on huimasti kasvanut. Yhtiöt ovat maksaneet yhä parempia osinkoja. Esimerkiksi 2006 arvioidaan, että osinkotulot tulevat jäämään vain 650 miljoonaan, vaikka vuonna 2004 ne olivat yli 800 miljoonaa. Eli ei ole viisasta myydä omaisuutta.

Mutta sitten näihin lakialoitteisiin, jotka koskevat tulopuolta.

Valtio saa pääasiallisesti tulonsa veroista. Aina tehdään niitä vertailuja, mikä on bruttoveroaste, kuinka monta prosenttia bruttokansantuotteesta kerätään veroina. Suomi ei tällä hetkellä sijoitu enää ollenkaan maailman kärkeen. Hyvä näin, että meidän kokonaisveroasteemme on laskenut ja tulee olemaan jotain 44,2. Verotuksessa pitäisi myöskin noudattaa sitä periaatetta, että verotetaan ankarasti sitä, mitä ihminen ja yhteiskunta ei tarvitse, ja lievästi sitä, mitä ihminen ja yhteiskunta tarvitsee. Sen johdosta kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa on veron kiristystä alkoholiveron puolella, keinottelun puolella ja sitten vielä tämä pörssivero ja henkinen saastevero. Nämä ovat sellaisia veroja, joita hyvin yksinkertaisella tavalla voidaan korottaa ja joista ei ole oikeastaan kenellekään suurempaa haittaa.

Mutta näin kun saadaan lisää verotuloa, me sitten vähennämme tiettyjä muita veroja. Me alennamme ruuan arvonlisäveroa, joka on aika suuri ja merkittävä asia monilapsisille perheille. Myöskin on eräitä muita veroja, joita tulisi myöhemmin alentaa, mutta joihin nyt ensi vuoden vaihtoehtobudjettiin ei sisälly mitään esitystä.

Mutta nämä lakialoitteet koskevat juuri tämmöistä, sanoisinko, keinotteluveroa eli tuloa, joka syntyy omaisuuden luovutuksesta ja sellaisesta omaisuudesta, joka on lyhyen ajan ollut omistajan omana. Jos kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden hankkimisesta lukien myydään omaisuus, niin kyllä kai siinä on enemmän tai vähemmän tällaista keinottelun makua: Miksi minä tänään ostaisin jotakin ja möisin sen, ennen kuin kuusi kuukautta on kulunut? Kyllä minä siinä oston yhteydessä olin jo ajatellut, että kun saan riittävän voiton, myyn, ja tämä on yhtä kuin keinottelua. Mutta kun haluamme kiristää lyhyen omistusajan luovutuksen myyntivoittoveroa, niin vastaavasti haluamme edistää pitkäaikaista säästämistä eli puhtaasti pääoman muodostamista niin, että 20 omistusvuoden jälkeen vero olisi selvästi alhaisempi kuin tänä päivänä. Siihen tuloverolakiesitykseen sisältyy lyhyen omistusajan omaisuuden kireämpi luovutusvoittovero mutta myöskin pitkän omistusajan omaisuuden kevyempi luovutusvoittovero.

Niin kuin totesin, näillä rahoilla alennetaan sitten ruuan arvonlisäveroa, josta muun muassa ed. Ahonen vaalikampanjan aikana hyvin voimakkaasti puhui. Hänellä on mahdollisuus myöskin osoittaa äänestyskäyttäytymisellään olevansa edelleen sitä mieltä, mitä oli kolme vuotta sitten. Tämä ruuan arvonlisävero merkitsisi kyllä, niin kuin jo aikaisemmin totesin, huomattavaa helpotusta lapsiperheille.

Kari  Kärkkäinen  /kd:

Arvoisa puhemies! Vierailimme tänään Kuopiossa ja siellä kuulimme suoraa kansan palautetta siitä, millä tavalla he toivoisivat ja näkisivät, että ihmisten asioita olisi perusteltua hoitaa. Tarjosimme heille kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettia, johonka liittyen lakialoitteita tänä iltana käsittelimme. Kyllä oli helppo todeta se, että hyvin monet näistä henkilöistä, jotka tuon saivat, totesivat, että he ovat täysin samalla linjalla, mitä kristillidemokraatit tässä ajavat.

Kolme asiaa tänään nousi hyvin voimakkaasti esille. Ensimmäisenä oli tietysti Fortumin optiot, toisena oli eläkeläisten asiat ja kolmantena oli tuo asia, joka hyvin painotetusti myös kristillisdemokraattien vaihtoehdossa ja lakialoitteessa tänä iltana käsitellään eli elintarvikkeiden arvonlisävero. Sitä tulisi alentaa meidän esityksemme mukaan 5 prosenttiyksikköä eli 12 prosenttiin. Arvonlisäveron alennuksesta hyötyisivät erityisesti nimenomaan lapsiperheet, opiskelijat, eläkeläiset ja muut pienituloiset, joiden kulutusmenoista suurin osa koostuu nimenomaan ruuasta. Samalla täytyy muistaa, että näin kohdennettuna veronkevennys olisi myös tietynlainen piristysruiske kotimaiselle elintarviketuotantoketjulle, joka yhä enemmän kilpailee Baltiasta tuotavien elintarvikkeiden kanssa.

Kiinnitän omassa osuudessani kolmeen lakialoitteeseen huomiota. Ed. Rauhalan aloite 111 tarkoittaa, että opintotuki on välttämätön edellytys sille, että kaikilla nuorilla on sosiaalisesta taustastaan riippumatta mahdollisuus opiskella tehokkaasti kykyjensä mukaisesti. Tuossa aloitteessa kiinnitetään huomiota siihen, että yli kymmeneen vuoteen opiskelijoiden opintososiaalista asemaa ei ole kohennettu, vaikka asumisen kustannukset ovat nousseet opiskelijajärjestöjen mukaan samaan aikaan 75 prosenttia. Tämä aloite kuuluu kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettiin.

Toinen aloite on 110. Tässä aloitteessa halutaan kiinnittää siihen asiaan huomiota, mistä jo ennen vaaleja tulikirjaimin monet halusivat kirjoittaa ja lupasivat, että tuo asia nousee seuraavassa hallitusohjelmassa esille. Niin se oli meidänkin ohjelmassamme, ja tästä haluamme pitää kiinni, että nykyisellään vanhempainpäivärahan tulisi olla minimissään se sama kuin työttömyysturvan peruspäiväraha. Sitä nyt maksetaan tosin kuudelta päivältä tällä hetkellä, kun työttömyysturvan peruspäivärahaa saa viideltä päivältä viikossa, joten minimissään tuon äitiyspäivärahan, jotta se olisi kuukausitasolla vastaava kuin työttömyysturvan peruspäiväraha, tulisi olla 19 euroa 37 senttiä. Tästä haluamme pitää ryhmänä kiinni, ja siksi lakialoite 110 on laitettu liikkeelle.

Kolmas aloite, 112: Pitkäaikaistyöttömien eläketuen lisäämisen avulla noin tuhat henkilöä enemmän yli kymmenen vuotta työttömänä olleista yli 58-vuotiaista voitaisiin siirtää odottamaan varsinaista eläkettä eläketuen turvin. Tämä olisi inhimillistä kohtelua henkilöille, joilla ei ole tosiasiallista työllistymismahdollisuutta.

Arvoisa puhemies! Omalta osaltani päätän tähän.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kristillisen eduskuntaryhmän aloite arvonlisäveron alentamisesta on hyvin perusteltu, mutta ei ota huomioon elintarvikealaan liittyviä kaikkia tekijöitä, sillä yhdenvertaisen kohtelun ja neutraliteetin kannalta on tärkeää, että kaiken ruokamyynnin arvonlisäverokanta siirretään 17 prosenttiin.

Nyt yhdenvertaisuutta ei ole, kun ruokatarjoilun verokanta on 22 prosenttia ja ruuan vähittäismyynnin verokanta 17 prosenttia. Tarjoiluksi katsotaan ruuan tarjoilu asiakkaalle ravitsemusliikkeessä tai sen esillepanoon liittyvä työpanos. Jos ruoka myydään asiakkaalle ulos vietäväksi, se on vähittäismyyntiä siitä riippumatta, kuinka suuri työpanos ruuan valmistukseen liittyy. Hyvä esimerkki on kahvila. Asiakas ostaa pullan, istuu pöytään syömään ja käyttää sen jälkeen wc-tiloja esimerkiksi. Kahvilalle tulee kustannuksia palvelutapahtumasta ja viihtyisän ympäristön tarjoamisesta, ja verokanta on 22 prosenttia. Jos asiakas pyytää pullan pussiin kotiin tai ulos kuljetettavaksi, on verokanta 17. Verotuksessa suositaan siis vähemmän työllistävää toimintatapaa. Käytännössä harva kahvila soveltaa kahta verokantaa.

Arvoisa herra puhemies! Ravitsemuspalveluiden kilpailussa on vääristäviä tekijöitä. Esimerkiksi suuren marketin kahvila voi noudattaa 17 prosentin verokantaa. Asiakas ostaa tiskiltä valmiin tuotteen, jonka hän voi viedä kotiin tai nauttia lähellä olevassa pöydässä. Tilaa ei ole luokiteltu ravitsemusliikkeeksi, vaan pöydät ovat ikään kuin kauppaliikkeen sisällä. Verokantana käytetään 17:ää prosenttia. Ero kahvilaan tai ravintolaan on täysin keinotekoinen.

Nykyisen hallituksen ohjelman mukaan hallitus toimii EU:n säännösten muuttamiseksi siten, että ravintoloiden ja henkilöstöruokailun ruokatarjoilun arvonlisäverokanta voidaan alentaa elintarvikkeiden arvonlisäveron tasolle. Toistaiseksi hallitus on epäonnistunut pyrkimyksissään toteuttaa omaa hallitusohjelmaansa, ja siksi käsiteltävänä oleva aloitekin on toteutumiskelvoton, koska Suomen hallitus ei uskalla poiketa EU:n kuudennesta arvonlisäverodirektiivistä.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Laxell viittasi ravintoloiden arvonlisäveroon ja hallitusohjelmaan, niin todettakoon nyt, että tämä onnistuu ainoastaan, mikäli Euroopan unionissa ollaan yksimielisiä, ja toistaiseksi ainakin Tanska ja Saksa vastustavat sitä, että sovellettaisiin alhaisempaa arvonlisäveroa juuri sillä alalla, eli se ei ole hallituksesta kiinni vaan se on Euroopan unionista kiinni. Mikä merkitys sillä olisi sitten työllisyyden kannalta, siitäkin on erilaisia tutkimuksia, ja ne eivät kaikki kovin hyvää tulosta lupaa.

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiaankin ed. Laxell ihan oikein kiinnitti huomiota siihen, että meillä on tämä joissakin tapauksissa aika keinotekoiseltakin tuntuva ero siinä, myydäänkö sama elintarvike tämmöisen ruokapalvelun nimikkeellä vai myydäänkö se sitten elintarvikkeena sieltä tiskistä. Tänä päivänä monissa kauppaliikkeissä on mahdollisuus ostaa ruoka-annos 17 prosentilla, lämmittää se siinä uunissa tahi mikrossa ja ottaa siitä syötäväkseen todellakin vaikka aivan siinä ruokapöydän ääressä, joka on saatettu laittaa sinne liikkeen sisälle, joten kyllä on hyvin keinotekoista tehdä eroa, onko kysymyksessä ravintolapalvelu vai selkeä ruuan ostaminen elintarvikkeena.

Mutta tässä meidän lakialoitteessamme on kuitenkin kysymys ennen kaikkea siitä, että ruuan, mitä myydään elintarvikkeena, arvonlisäveroa lähdettäisiin alentamaan tästä nykyisestä 17 prosentista 5 prosenttiyksiköllä 12 prosenttiin. Elikkä ravintolapalveluna myytävän elintarvikkeen ja muutoin myytävän elintarvikkeen verotuksen eroon emme tässä lakialoitteessa ota sillä tavoin selkeästi kantaa.

Jouko  Laxell  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tarkkaan tiedä mutta myöskin epäilen, miten paljon yritykset näitä kahta verokantaa sitten käyttävät, mitä kysyinkin äsken.

Toimi Kankaanniemi  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti, joka on siis sekä tulot että menot sisältävä, niin kuin budjetin pitää olla, sisältää nipun lakialoitteita esitettyjen määrärahojen pohjaksi. Yksi näistä lakialoitteista käsiteltiin jo tiistaina. Se oli kansaneläkkeen 20 euron tasokorotus ja sen myötä muun muassa maatalousyrittäjien aseman parantaminen jne. Siinä oli liitteenä muita lakeja, jotka ovat sidottuja kansaneläkkeeseen.

Tänään käsittelyssä on muu osa eduskuntaryhmämme vaihtoehtobudjetista. Omissa nimissäni on opintotukilain 11 ja 19 §:n muuttaminen. Ed. Rauhalalla on lakialoitteet, jotka koskevat opintotukilakia eräiltä muilta osin. Tämä allekirjoittaneen ensimmäisenä allekirjoittama lakialoite tarkoittaa sitä, että toisen asteen opiskelijoiden opintotukietuuksiin vaikuttavia vanhempien tulorajoja nostettaisiin rahanarvon muutokset ja ansiokehitys huomioon ottaen 25 prosentilla.

Meillä on tämmöinen erikoinen järjestelmä, että toisen asteen opiskelijat, lukion ja ammattioppilaitosten opiskelijat, ovat siinä asemassa, että heidän opintotukiinsa vaikuttavat vanhempien tulot silloin, kun he ovat alle 20-vuotiaita. Kuitenkin oppilaitokset sijaitsevat usein kaukana tai ainakin niin kaukana kotoa, että nämä nuoret eivät voi kotoa opiskella, ja jos voivatkin, niin sitten matkakustannukset heitä kuitenkin helposti rasittavat. Näin ollen he ovat huonommassa asemassa kuin muut opiskelijat. Tälle on tietyt perusteet, ja siitä on tuon 19 §:n osalta äänestelty monta kertaa. Se pitäisi tietysti korjata niin, että opiskelijat olisivat tasavertaisia opiskeluaikana, kun heidän pitää työelämässäkin olla tasavertaisia, mutta tämä epäkohta on edelleen korjaamatta.

Toinen epäkohta, joka tässä lakialoitteessa on nostettu esille, on se, että viimeksi vanhempien tulorajoja, jotka vaikuttavat opintoetuuksiin näillä toisen asteen opiskelijoilla, on korotettu vuonna 1993, siis 12 vuotta sitten Ahon hallituksen erinomaisen opintotukiuudistuksen yhteydessä. Koko 90-luvun loppu ja aina tänne 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin asti on eletty, ilman että on tehty minkäänlaista tarkistusta noihin tulorajoihin. Aivan käsittämätöntä! Oikeastaan ihmettelen: Kun koko vasemmisto oli hallituksessa, niin olisi luullut, että näitä ammattiopiskelijoita olisi kohdeltu hieman oikeudenmukaisemmin, mutta näin asia on, ja tähän on nyt syytä tehdä korjaus.

Vuokrat ovat nousseet vuodesta 93 lähtien keskimäärin 46 prosenttia koko maassa ja Pääkaupunkiseudulla yli 56 prosenttia. Elinkustannukset ovat nousseet noin 18 prosenttia ja palkansaajien ansiotasoindeksi 46 prosenttia, eli todella jälkeenjääneisyys on vakava, keskimäärin noin 25 prosenttia. Eli esitämme tässä lakialoitteessa, että tehtäisiin nyt sen suuruinen korjaus. Jos ja kun toivon mukaan tällainen korjaus nyt tehdään, niin sitten täytyy huolehtia siitä, että uutta jälkeenjääneisyyttä ei pääse tapahtumaan, kun näitä ei indeksiin ole sidottu.

Tämä on asia, joka on opiskelijajärjestöjen myös vahvasti ajama asia. Toisen asteen opiskelijat ovat julkilausumansa perusteella erittäin pettyneitä hallituksen budjettiesitykseen nimenomaan tämän asian osalta. Opiskelijajärjestöt ovat vaatineet tähän pikaista parannusta yksin asuvien toisen asteen opiskelijoiden osalta erityisesti. 16. kesäkuuta yli puolta miljoonaa opiskelijaa edustava järjestöjoukko vaati pikaista parannusta toisen asteen opintotukeen.

Keski-Suomessa ilmestyy sellainen sanomalehti kuin Keskisuomalainen, ja tässä pari kolme viikkoa sitten silloinen kansanedustaja, nykyinen ministeri Susanna Huovinen, sosialidemokraatti, ja kansanedustaja Aila Paloniemi keskustasta kävivät kipakkaa väittelyä siitä, kumpi kaatoi tämän asian hallituksen budjettiriihessä. En pysty ratkaisemaan tietysti, kun en ollut budjettiriihessä mukana, kumpi oli oikeassa, mutta raju oli naisilla yhteenotto asiasta. Tosiasia on kuitenkin se, kaatoivat sitten sosialidemokraatit tai ministeri Karpela tämän, että asia jäi hoitamatta. (Ed. Vielma: Tämä hallitus kaatoi!) — Se on hallituksen syytä aivan täydellisesti. — Ministeri Karpela sai siellä budjettiriihessä muutaman miljoonan lisärahaa. En ihan tarkkaan muista, mihin hän sen ohjasi, mutta ei ainakaan näiden opiskelijoiden opintoetuuksien parantamiseen näitä vanhempien tulorajoja tarkistamalla, mikä olisi opiskelijajärjestöjen yksimielinen vaatimus ollut tässä asiassa.

Ed. Paloniemi onkin jättänyt lakialoitteen, joka oli taannoin lähetekeskustelussa, aloite numero 84/2005 vp. Saman sisältöinen näyttää olevan kuin tämä minun nimelläni oleva lakialoite. Toivon, että tämä tulee käsittelyyn ja keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Paloniemi nyt hoitaa tätä asiaa, niin että pääsemme tästä äänestämään ja hänkin pääsee äänestämään tämän uudistuksen puolesta. Nähdään, kaatavatko sen sitten sosialidemokraatit vai mahdollisesti pääministeri Vanhanen ed. Kallin johdolla, keskustan ryhmä.

Herra puhemies! Asia on kuitenkin todella vakava, vaikka siihen liittyy tällaista arvotonta poliittista peliä, jota Keskisuomalaisen sivuilla käytiin, ja tämä on meidän vaihtoehtobudjettimme yksi keskeinen asia näiden monien muiden esillä olevien aloitteiden joukossa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä yksi yrittäjyysajatus. Vanhan yrittäjän sydäntä lämmittää erityisesti ed. Essayahin ja muiden tekemä aloite, joka tähtää niin sanotun ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottamiseen. Suomessa valtaosa yrityksistä perustuu yksin yrittämiseen. Työllisyyden kannalta olisi tärkeätä, että yksinyrittäjille luotaisiin edellytykset kasvuun, ja juuri tähän aloite tähtää. Tuen tätä aloitetta. Näin luodaan edellytyksiä mikroyritysten kasvulle pk-yrityksiksi.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Täällä ed. Räsäsen nimellä jätetty lakialoite 100/2005 vp koskee yksinhuoltajien lapsilisän määrää, ja aloite on tietenkin aivan oikean suuntainen, koskee pienituloisia lapsiperheitä ja toteutuessaan auttaisi heidän toimeentuloaan.

On vaan syytä todeta, että kaikista pienituloisimmat lapsiperheet jäävät vielä tämänkin lakialoitteen ulkopuolelle. Tarkoitan tässä toimeentulotuen varassa eläviä lapsiperheitä, sillä heillehän käy niin, että jos lapsilisä nousee, niin vastaavasti toimeentulotuki pienenee ja heidän toimeentulonsa ei parane yhtään, elikkä se edellyttäisi myöskin toimeentulotukilain muutosta, niin että lapsilisät olisivat etuoikeutettua tuloa, jolloin myöskin näitten kaikista köyhimpien lapsiperheitten asema parantuisi.

Täällä ed. Kankaanniemi kantoi huolta ammattikoululaisten asiasta, ja olen siinä suhteessa samaa mieltä, että ammattikoululaisten tilanne ei ole kovin hyvä. Kun täällä puhutaan jatkuvasti, että korostetaan ammattikoulutuksen merkitystä ja ammattiosaajien tarvetta, mutta kumminkaan ei olla valmiita sitten panostamaan tähän ammattikoululaisten aseman parantamiseen, minulla on täällä lakialoite, joka tänä iltana tulee käsittelyyn ja joka koskee nimenomaan ammattikoululaisten asiaa, elikkä sitä, että ammattikoululaisten kirjat, jotka he tänä päivänä joutuvat itse kustantamaan, olisivat yhteiskunnan kustannettavissa ja sitä kautta helpotettaisiin ammattikoululaisten toimeentuloa. Tietenkin nämä opintososiaaliset edut ovat tärkeitä, ja olemme niistä myöskin joskus tehneet esityksiä, ja olen sitä mieltä, että niitä pitäisi ehdottomasti parantaa.