Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla talousarvioesityksessä todetaan, että "liikenteen toimialalla ylläpidetään ja kehitetään liikenneyhteyksiä kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin turvaamiseksi ja parantamiseksi". Esitys myös toteaa tavalla, joka on erittäin tärkeä huomio, että "eriytyvä aluekehitys lisää liikenteen kysyntää ja investointitarpeita kasvualueille".

Liikenne- ja viestintäministeriön toimialalla on tekeillä kaivattu liikennepoliittinen selonteko, joka antanee vastauksia ja askeleita aiempaa pitkäjänteisempään liikennepolitiikkaan. Itse olen kuitenkin huolissani siitä, että liikennepolitiikkaan on tuotu sektorikohtainen talousnäkökulma, jossa rationaalisena pidetään kehittämisen kohdentamista vain ja ainoastaan liikennemäärien mukaan. Tämä suuntaus on omalta osaltaan lisäämässä eriytyvää aluekehitystä, vaikka alueitten saavutettavuus on alueitten elämisen perusedellytys.

Kun tarkastellaan talouden kasvun ja työllisyyden vahvistamista, on keskeinen kysymys, miten julkisia investointeja tulisi kohdentaa. Liikenneväylien ylläpito, kunnostaminen sekä kehittäminen ja muu infrastruktuuri ovat pitkän aikavälin kasvun edellytyksiä. Nykyisessä suhdannetilanteessa ei uusien liikenneyhteyksien rakentamista voi kiihdyttää, mutta varautumista yli hallituskauden ulottuvaan pitkän aikavälin ohjelmaan voi pitää yhtenä kasvuedellytysten vahvistamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Siksikin liikennepoliittisen selonteon tekeminen on välttämätöntä. On myös välttämätöntä, että liikennehankkeitten rahoitustapoja pohditaan uudella tavalla, ja tähän pohdintaan on välttämätöntä liittää myös johtopäätökset siitä, onko syytä sisällyttää pitkäikäiset liikenneinvestoinnit budjettijärjestelmään käyttömenojen kirjaamistavalla.

Talousarvioesitys lähtee aivan oikein siitä, että joukkoliikennettä tulee tukea, ja niinpä talousarviossa esitetään tukeen 8 miljoonaa euroa kuluvaa vuotta enemmän. Summaan sisältyy Kemijärven yöjunaliikenteen tukemiseen hiukan yli miljoona euroa. Jotta alueitten saavutettavuudesta voitaisiin pitää kiinni, on välttämätöntä, että huolehditaan myös itäisen Suomen joukkoliikenteen toimivuudesta. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että mahdollisimman pikaisesti löydetään ratkaisut ja rahoitus kaksi vuotta sitten lakkautetulle Helsinki—Kajaani—Helsinki-yöjunavuorolle. Tässä kysymys on hyvin pitkälle myös VR:n tahdosta hoitaa tätä yöjunaliikennettä, mutta hyvin vahvasti myös valtiovallan tahdosta. On syytä toivoa, että liikenneministeri on tässä Itä-Suomen näkemysten takana.

Arvoisa puhemies! Yksityisteillä on tärkeä merkitys asumisen, vapaa-ajan asumisen, peruselinkeinojen ja puutavaraliikenteen kannalta. On erittäin myönteistä, että valtiovarainvaliokunnan käsittelyn jälkeen yksityisteitten valtionapumäärää nostettiin 5 miljoonalla eurolla 18 miljoonaan euroon. Valiokunnan näkemykseen siitä, että liikennepoliittisessa selonteossa tulee käsitellä myös yksityisteitten palvelutasoa osana liikennejärjestelmää, on helppo yhtyä. Toivon mukaan tällä tavalla myös säästytään jatkossa siitä, että jokaisen budjetinteon yhteydessä pitää vääntää yksityisteitten avustusmääristä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvän liikennepolitiikan perustana on pitkäjänteinen suunnittelu ja riittävät määrärahat. Siinä tulee huomioida liikenneturvallisuus, ympäristönäkökohdat sekä elinkeinoelämän toimintaedellytykset, kuten myös maan eri osien tarpeet. Ainakaan määrärahojen tason osalta hallituksen liikennepolitiikka ei vastaa näihin haasteisiin.

Keväällä työnsä valmiiksi saanut Lapin joukkoliikenneyhteyksien kehittämistä selvittänyt työryhmä katsoo perustellusti, että Lapin matkailuelinkeino on rinnastettava vientiteollisuuteen, jolloin saavutettavuuteen ja toimintaympäristön infrastruktuuriin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Matkailun saavutettavuudella ja matkaketjun toimivuudella on suuri merkitys Lapin kehittymiselle. Lappiin suuntautuva kansainvälinen liikenne perustuu lentoliikenteeseen. Kotimaan matkailussa lentojen osuus on parinkymmenen prosentin suuruusluokkaa. Lentoliikenteellä on ratkaiseva merkitys Lapin matkailuelinkeinon ja teollisuuden yritystarpeille.

Kansainvälisessä matkailussa tilauslentojen merkitys on suuri. Sen sijaan kotimaan matkailussa reittilentoliikenne muodostaa lentoliikenteen perustan. Kansainvälisessä matkailussa on kotimaan matkailua suuremmat mahdollisuudet kasvuun. Matkailun kausiluontoisuuden aiheuttamat liikennepalvelujen kysynnän vaihtelut vaikeuttavat säännöllisen liikenteen järjestämistä erityisesti kesäkaudella. Nykyisten lentoyhteyksien määrä ei myöskään riitä vastaamaan lyhytkestoisten lomien kysyntään. Lentoliikenteen osalta Lapin joukkoliikennetyöryhmä esittää matkailulentoasemien reittilentoliikenteeseen valtion subventiota ajallisesti rajattuna erityisesti kesäkauden lentosaavutettavuuteen. Menettely tukee matkailun ympärivuotisen kysynnän ja työllistymisen kehittymistä sekä luo edellytyksiä matkailukapasiteetin käyttöasteiden kasvulle. Siksi olen uudistanut lisäysesitykseni kohdistettavaksi Kittilän, Enontekiön ja Ivalon kesäaikaisten reittilentojen palvelujen ostoihin.

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittista selontekoa valmisteltaessa on hyvä ottaa huomioon, ettei Lapissa ole nykyisten päätösten mukaan käynnissä yhtään isompaa liikennehanketta sen jälkeen, kun Kemin sillat ja siihen liittyvä moottoritie saadaan valmiiksi. Lapin osalta liikennepoliittisen selonteon kiireellisten hankkeiden listalle tulisi sisällyttää sekä Valtatie 4:n perusparannus ja muuttaminen kaksiajorataiseksi välillä Rovaniemi—Alakorkalo että Muonion ja Kilpisjärven välisen tieyhteyden perusparannus Valtatiellä 21.

Valtatie 4, Rovaniemen kohta, toimii paitsi valtakunnallisena ja kansainvälisenä pääväylänä myös tärkeänä kaupunkiseudun työmatka- ja asiointiliikenteen välittäjänä. Tien liikenne on pahoin ruuhkautunut ja liikenneturvallisuus heikentynyt. Tiejakson onnettomuusaste on korkeampi kuin runkoverkon pahimman viidenneksen onnettomuusaste. Tien liikennemäärän kaupungin keskustan kohdalla ennustetaan kasvavan 1,5-kertaiseksi vuoteen 2020 mennessä.

Valtatie 21 välillä Muonio—Kilpisjärvi on merkittävä valtatieyhteys Kalottialueella. Tiellä liikkuu paljon matkailijoita ja runsaasti raskasta liikennettä. Tieyhteys on erittäin tärkeä käsivarren elinkeinojen elvyttämiseksi ja saavutettavuuden parantamiseksi. Tieyhteyden jatkuvan toimivuuden turvaaminen on tärkeää, jottei tarvitsisi turvautua noin 500 kilometrin mittaiseen kiertomatkaan Norjan kautta. Parempi tie avaisi suuria mahdollisuuksia muun muassa Luoteis-Lapin matkailulle. Hanke sijoitettiin edellisen hallituksen ministerityöryhmän laatimassa isojen hankkeiden kakkoskorissa vuosille 2008—2013.

Näiden kummankin hankkeen käynnistymisen lisäksi jo ensi vuoden budjetissa tulisi varata rahaa Ivalon ja Nellimin välisen tieyhteyden perusparannukseen sekä Kemin Ajoksen sataman tuloväylän syventämiseen.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääluokassa 31 käsitellään liikennepoliittista selontekoa, jonka aihealueena on muun muassa kaupunkiliikenne ja maaseudun liikenne sekä joukkoliikennepalvelut. Sen lisäksi, että hallitus on huomioinut suurten kaupunkien joukkoliikenteen ongelmat ja osoittaa niihin rahoitusta, tulee valtion viranomaisten joukkoliikennelain valmistelun yhteydessä huolehtia ensisijaisesti valtakunnallisen bussiliikenneverkoston toimintaedellytysten turvaamisesta. Bussilain valmistelun yhteydessä tulee huomioida koko maata kattavat julkisen liikenteen palveluverkot. Toivottu autoverouudistus ei saa johtaa julkisen liikenteen kilpailukyvyn heikkenemiseen tai sujuvuusongelmien lisääntymiseen esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla. Asiaa tulee seurata ja ongelmien esiintyessä tehdä tarvittavat muutokset. Matkustajien päivittäisiä matkapäätöksiä ohjaa kuitenkin aina matkan hinta ja sujuvuus.

Arvoisa puhemies! Nyt kun autoverouudistusta muutetaan, tulee valtion seuraavaksi osoittaa merkittäviä muutoksia joukkoliikenteen kilpailukyvyn parantamiseksi. Mahdolliset veroratkaisut ovat valtion keskeisimpiä keinoja vaikuttaa ihmisten kulkutavan valintaan ja samalla vaikuttaa haitallisen ilmastonmuutoksen hillintään. Verohelpotuksina voisivat olla henkilöliikenteen arvonlisäveron alentaminen nollaverokantaan, verottoman polttoaineen käyttö ja vapauttaminen vuotuisesta käyttöverosta. On havaittavissa, ettei EU-tasoinen palvelusopimusasetus Psa tarkastele bussiliikennettä valtakunnallisena verkkona, kuten Suomessa bussijärjestelmä toimii.

Toivon, että maassamme säilyy runsas liikennöitsijäyhtiöiden verkosto. Pitkälle perheyrityksinä toimivat omistajatahot varmistavat pitkäjänteisyyden tärkeällä joukkoliikennesektorilla. Yrityslähtöinen liikennesuunnittelu takaa toimivat joukkoliikennepalvelut niin kaupungeissa kuin maakunnissakin.

Arvoisa puhemies! Liikennepoliittisen selonteon yhdeksi painopistealueeksi tulee asettaa joukkoliikenteen suosiminen niin kaupungissa kuin haja-asutusalueillakin.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Herra puhemies! Suomessa kuljetetaan tavaraa asukasta kohden eniten Euroopassa. Yhteiskunnan kitkattoman toiminnan kannalta hyvät liikenneyhteydet ja sujuva kuljetus ovat perusedellytyksiä. Hyvät liikenneyhteydet takaavat ennen kaikkea elinkeinoelämän kilpailukyvyn mutta myös työssäkäynnin ja myös ovat osaltaan takaamassa tasa-arvoa eri alueilla asuvien ihmisten kesken.

Tieliikenne Suomessa kasvaa voimakkaasti vuosi vuodelta. Viimeisten kymmenen vuoden aikana liikenne on lisääntynyt jopa neljänneksen. Teitä pitäisi päällystää 4 400 kilometriä vuodessa, jotta tiestön nykykunto säilyisi, mutta näillä käytettävissä olevilla määrärahoilla teitä päällystetään vain noin parituhatta kilometriä. Näin ollen perusväylänpidolle tänä vuonna osoitetut lisämäärärahat ovat tulleet enemmän kuin tarpeeseen.

Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunta lisäsi yksityisteiden kunnossapitoon osoitettuja määrärahoja 5 miljoonalla eurolla. Määrärahataso nostettiin 18 miljoonaan euroon. Tämä oli suhteellisesti suurin, noin 40 prosentin lisäys, mitä eduskunta tähän budjettiin millekään momentille teki.

Suomessa on yksityisteitä kaikkiaan noin 350 000 kilometriä, joista valtionapuun oikeutettuja noin 60 000 kilometriä. Pitkällä tähtäimellä yksityisteiden valtionosuuksien määrää lisäämällä voidaan saavuttaa kokonaistaloudellista säästöä. Jos yksityisillä tiekunnilla olisi valtionosuuksien turvin mahdollisuus vuosittain korjata ja ennaltaehkäistä kelirikkovaurioita, säästettäisiin huomattavasti perusparannuskustannuksissa. Käytännössä yksityisteiden kuntoon vaikuttaa huomattavasti myös yhteiskunnassamme yleinen talkootyön määrän väheneminen, koska nimenomaan yksityisteiden osakkaat ovat perinteisesti kunnostaneet tiestöä talkoovoimin. Väestön ikääntymisen myötä yksityisteiden liikennöitävyyden säilyttäminen vaatii yhteiskunnalta huomattavasti nykyistä suurempaa panostusta valtionosuuksina.

Yksityisteillä on keskeinen merkitys maaseudun elinvoimaisuudelle sekä maa- ja metsätalouden tehokkaalle hoitamiselle. Tavoitteena tulee olla maaseudulla asuvien ihmisten tasavertainen kohtelu, johon sisältyy myöskin yksityisten teiden kunnossapito.

Arvoisa herra puhemies! Talousarviossa perustienpidon määrärahat ovat yhdellä momentilla. Perustienpidon momentin määrärahat tulisi jakaa kahteen osaan, kunnossapitoon ja investointeihin. Nykyisellään perustienpidosta rahoitetaan valtakunnalliset teemahankkeet, alueelliset investoinnit, teiden päivittäinen kunnossapito sekä tiestön kunnon ylläpito ja parantaminen. Kun määrärahat ovat yhdellä momentilla, syntyy helposti harhakuva siitä, että määrärahat riittävät turvaamaan teiden kunnossapidon sekä teiden ylläpitoon tarvittavat välttämättömät toimenpiteet. Selkeämmin tulisi tehdä ero kunnossapidolle ja investoinneille. Kunnossapidolla varmistetaan olemassa olevan väylästön kunnon riittävyys ja väylärakenteiden säilyminen. Investoinneilla taas kehitetään tätä koko väylästöä ja saadaan siten kokonaishyötyä yhteiskunnalle.

Ajatus perustienpidon määrärahojen jakamisesta kahteen osaan sisältyy myöskin tekemääni toimenpidealoitteeseen. Tämä tavoite määrärahamomentin jakamisesta sisältyy myös tähän valtiovarainvaliokunnan mietintöön, kun valiokunta toteaa, että investointi- ja käyttömenot pitäisi erottaa nykyistä selkeämmin toisistaan. Samalla selkeytettäisiin niihin käytettävien määrärahojen näkyvyyttä ja vältettäisiin nykyisen perustienpidon momentin käytön sekavuus.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sekä hallitus että valtiovarainvaliokunta painottavat, että iso osa väylähankkeista tullaan ratkaisemaan helmikuussa eduskunnalle annettavassa liikennepoliittisessa selonteossa. On tärkeää, että selonteosta todellakin löytyvät muun muassa selkeät aikataulut hankkeille, mahdollisten täydentävien rahoitusmallien kartoitukset sekä, kuten valtiovarainmietinnössä todetaan, konkreettinen rahoitussuunnitelma. Väylähankkeiden osalta ei voi yksioikoisesti tuijottaa vain viivan alle jäävää summaa. Väyläinvestointien osalta on huomioitava myös niiden vaikutukset tuottavuuden nousuun Suomessa.

Kuten budjettikirjassa todetaan, tehokas liikennejärjestelmä edistää maan kilpailukykyä ja ylläpitää hyvinvointia. Toimivat väylät tukevat siten elinkeinoelämän kilpailukykyä ja tasapainoista aluekehitystä. Viimeaikaisissa keskusteluissa on painottunut Pääkaupunkiseutu suurine hankkeineen ja vaille riittävää huomiota ovat jääneet kehyskunnat, jotka huolehtivat jo tällä hetkellä vahvasti alueen asumistarpeista, tarjoavat työpaikka-alueita ja ovat metropolialueen toimivuuden kannalta strategisesti tärkeitä. Odotan, että selonteossa priorisoidaan etenkin Uudenmaan tiepiirissä olevia perustienpitoon liittyviä akuutteja hankkeita, joiden toteuttaminen nykyisillä määrärahoilla kestäisi kymmeniä, jopa satoja vuosia.

Liikenteelle osoitettavat varat tulee keskittää kasvun ja kehitysodotusten mukaisesti laajalle metropolialueelle. Asuntopolitiikasta ja metropolista käydyssä keskustelussa on viime päivinä esitetty, että asuntopulaan vastaaviin kuntiin kohdennetaan jatkossa myös liikenteen ja infrastruktuurin kehittämisresursseja. Perusteena ei silti tulisi olla yksin sosiaalinen asuntotuotanto, koska kaavoitus, asuntotuotanto ja asuttaminen on kehyskunnissa, kuten Nurmijärvellä, toteutettu kysynnän ja tarpeen mukaan asukasmäärien kasvulukujen ollessa erittäin suuria.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että metropolialueella liikenneverkko on toimiva ja teiden välityskyvystä ja turvallisuudesta huolehditaan. Tiepiirin rahoituksessa tämä tulee huomioida. Kymmeniä vuosia Uudellamaalla on ollut odottamassa merkittävästi tieturvallisuuteen vaikuttavia kevyen liikenteen väyliä, kuten Nurmijärven ja Rajamäen välinen kevyen liikenteen väylä, sekä asuttamisen kannalta erittäin keskeisiä väyliä, kuten Klaukkalan ohikulkutie, joiden viipyminen hidastaa alueiden kaavoitusta ja aiheuttaa jatkuvasti vaaratilanteita. Keskimäärin 2 liikennekuolemaa ja 30 henkilövahinkoon johtanutta onnettomuutta vuodessa on liikaa.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Talousarvioon tehtyjen liikennehankkeiden toiveiden tynnyri on opposition esitysten myötä lainehtinut reunojen yli ja varsin pahasti. Kevään hallitusneuvottelujen jälkeen lisärahaa liikenteeseen on satsattu lähes 190 miljoonaa euroa, siis lähes 190 miljoonaa euroa. Panostus on merkittävä, ja napisijoiden olisikin syytä miettiä kritiikkinsä aiheellisuutta. Toki koko maan noin 455 000 kilometrin mittaisessa tieverkossa ja rautateissä on heikkoja linkkejä ja kunnostusta vaativia osia.

Maamme kulkuyhteyksien toimivuuden takaamiseen tarvitaan myös uusia liikenneväyliä. Ennen kaikkea kumipyörillä kuljettamista ympäristöystävällisempien rautateiden kunnon parantamiseen tulee panostaa. Pohjoispohjalaisena en malta olla painottamatta koko Seinäjoki—Oulu-radan kaksoisraiteistamisen tärkeyttä ja aikataulua. Ensi vuoden budjetissa Seinäjoki—Ylivieska-osuuden kohentaminen on hyvä askel eteenpäin.

Rakennustöihin ryhdyttäessä liikennepolitiikassa yleensäkin tulee kuitenkin muistaa pitkäjänteisyys. Hallitus kantaa vastuunsa tästä suunnittelusta alkuvuodesta julki tulevan liikennepoliittisen selonteon avulla. Luotan siihen, että selonteko tarjoaa meille eväät kestävään, pitkäjänteiseen liikennepoliittiseen suunnitteluun.

Perinteisen budjettirahoituksen tukena meidän tulee hyödyntää uusia tapoja rahoittaa liikenneinvestointeja. Valtiosihteeri Sailaksen johtama työryhmä jätti selvityksensä liikenneministerille juuri maanantaina. Työryhmän selvityksen perusteella esimerkiksi elinkaarimallin hyödyntäminen muutamissa tärkeissä suurissa hankkeissa olisi tervetullut vaihtoehto. Valtionyhtiöiden myyntituottojen sijoittaminen liikenneinfrastruktuuriin puolestaan on sijoitus yhteiskunnan perusrakenteisiin, meidän kansallisomaisuuteemme.

Maltillisen uteliaasti suhtaudun myös erilaisten liikennerahastojen kehittämiseen. Esimerkiksi eläkelaitosten varojen sijoitustoiminta on joka tapauksessa tämän päivän todellisuutta ja liikennehankkeisiin investoiminen olisi yhteistä hyvää sekä kansallista etuamme tukevaa sijoitustoimintaa siinä parhaimmillaan.

Liikenneturvallisuuteen ei panosteta koskaan liikaa. Tieverkoston yleiskuntoon ja ylläpitoon varatut määrärahat tuottavat tuskaa monessa tiepiirissä. Tiekilometrejä kertyy lisää, mutta rahat eivät kasva samassa suhteessa. Tämä on kaiketi se suurin vaikeus tässä yhtälössä. Talvikunnossapidon vaikeudet näkyvät jo näilläkin keleillä.

Tieliikennekuolemista puolet tapahtuu pääteillä, joten edelleen keskikaideratkaisuja voidaan edistää ja kannattaa. Nopeusrajoitukset ja riittävä valvonta ennaltaehkäisevät vaaratilanteita. Liikenneturvallisuuteen on jokaisen kansalaisenkin osallistuttava omalla panoksellaan. Oma esimerkki siirtyy isältä pojalle, ja heijastin on halpa henkivakuutus.

Janne  Seurujärvi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtion ensi vuoden talousarvioesityksen panostukset liikennehankkeisiin vievät liikennepolitiikkaa oikeaan suuntaan. Hallituksen ja eduskunnan tekemät 190 miljoonan euron lisäykset liikennesektorille ovat oikeita ja välttämättömiä. Siitä huolimatta voidaan todeta, että se ei vielä riitä kuin hyväksi aluksi. Opposition debattiosuudessa tänään esittämä suoranainen parku maamme väylästön huonosta tilasta pitää siis ainakin osittain paikkansa. (Ed. Kankaanniemi: Ihan täysin!) Sen sijaan sitä, että asiat olisivat keikahtaneet tähän tilaan istuvan hallituksen kahdeksan kuukauden taipaleen aikana, ei voi vakavasti ottaen väittää edes oppositio.

Liikennesektorille kasaantunut ylläpitovelka on kasvanut parin vuosikymmenen aikana jopa 1,5 miljardiin euroon. Kulloisestakin hallituksesta riippumatta pää on pistetty pensaaseen ja yhden merkittävimmistä kansallisomaisuuksista on annettu rapistua. Tätä velkaa ei korjata hetkessä, mutta korjausliikkeen aloittamisessa ei voi enää viivytellä. Suomen kokoisessa harvaanasutussa maassa väyläverkostolla on keskeisen tärkeä osa elinkeino- ja yritystoiminnan menestyksellisessä harjoittamisessa. Samalla se merkitsee ihmisten mahdollisimman tasa-arvoista asumisen ja elämisen mahdollisuutta paikasta riippumatta.

Ensi vuoden talousarvion 45 miljardin euron kokonaisuudesta liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaa pyöritetään reilun 2 miljardin euron vuosibudjetilla. Perustienpidon osuus kokonaisuudesta on neljännes, 525 miljoonaa euroa. Perusradanpitoon rahaa esitetään 328 miljoonaa euroa. Vesiväyliin ollaan osoittamassa 62 miljoonaa euroa, ja ilmailu pyörii käytännössä ulkona valtion budjetista. 80 000 kilometrin tieverkkoa ja 6 000 kilometrin rataverkkoa pyöritetään siis kokonaisuuteen nähden varsin niukalla rahamäärällä, liian niukalla.

Lisää riihikuivaa rahaa tarvitaan ennen kaikkea perustienpitoon, perusradanpitoon ja myös merenkulkuun. Meille pohjoissuomalaisille saavutettavuuden takaa puolestaan toimiva lentoliikenne, jonka turvaaminen ja kehittäminen vaatii myös panostuksia yhteiskunnalta.

Tulevaisuuden liikennepolitiikan odotetuin välietappi on ensi helmikuussa eduskunnalle annettava liikennepoliittinen selonteko. Selonteossa tullaan linjaamaan liikennepolitiikan pitkän aikavälin suuntaviivat ja väyläinvestoinnit. Pitkäjänteisempi liikennepolitiikka onkin paikallaan, ja sitä on perännyt myös valtiovarainvaliokunta.

Selonteon taustatöinä on valmistunut muiden muassa kaksi selvitystä, toinen koskien toteutettujen väylähankkeiden kustannusarvioiden ylityksiä ja toinen tulevien väylähankkeiden erilaisia rahoitusmahdollisuuksia. Ensin mainitun osalta tehdyistä virheistä on syytä ottaa opiksi. Opiksi ottamisen hinta on viimeksi päätettyjen investointien osalta peräti 170 miljoonaa euroa. Rahoitusselvityksen johtopäätöksiä on puolestaan syytä käyttää hyväksi selontekoa laadittaessa.

Itse ottaisin infrahankkeiden rahoituksessa käyttöön elinkaarimallin lisäksi myös kotimaiset eläkerahastot, jotka etsivät nyt aiempaa väljemmillä kriteereillä uusia sijoituskohteita. Synergiahyödyt olisivat siten yhteiset ja panostukset sinivalkoisia.

Tärkeä asia ensi vuoden budjetissa ovat yksityisteiden kunnossapitoon ja parantamiseen kohdistetut määrärahat. Niin kuin valiokunnan mietinnössä sanotaan, yksityisteiden kunnolla on suuri merkitys asumiselle, elinkeinon harjoittamiselle ja vapaa-ajan asumiselle. Valiokunnan momentille esittämä 5 miljoonan euron lisäys on erittäin perusteltu, ja se nostaa tuen 18 miljoonaan euroon. Pidän myös tärkeänä 20 miljoonan euron kertaluonteista määrärahaa teollisuuden puukuljetusten varmistamiseen sekä joukkoliikenteen tukeen osoitettuja määrärahalisäyksiä.

Liikennesektorille suunnatuista määrärahoista omaan kotimaakuntaani Lappiin kohdennetaan myös oma siivunsa. Valtatie 4:n ja siltojen kunnostukseen Kemin kohdalla sitoudutaan korotettuna rahoituksena 74 miljoonalla eurolla. Kemijärven yöjunaliikenteen investointeihin ja liikenteen aloittamiseen suunnattu 1,2 miljoonan euron määräraha ja nelivuotinen sitoumus jatkorahoituksesta on osoitus sekä alueen onnistuneesta edunvalvonnasta että hyvästä aluepolitiikasta. Tästä erityiskiitos ministeri Vehviläiselle, joka ensimmäisten päätöstensä joukossa hoiti tämän tärkeän asian kuntoon.

Arvoisa puhemies! Lopuksi sananen pääluokan toisesta osasta, viestinnästä.

Viestintään liittyen elämme edelleen tilanteessa, jossa kansalaiset ja yritykset sekä heitä turvaavat viranomaiset eivät valitettavasti ole samalla viivalla. Lapissa ja varmasti myös monella muulla alueella matkapuhelimen kuuluvuudessa on yhä laajoja katvealueita. Edes viranomaisverkko ei toimi laajoilla alueilla pohjoisessa, kuten tänä iltana MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmassa todistettiin. Laajakaistaa ei ole saatavilla kaikilla edes rahalla saatikka kohtuuhinnalla ja riittävän suorituskykyisenä. Digi-tv:n katvealueiden osalta lopullinen tilanne paljastuu puolestaan vuodenvaihteen jälkeen.

Laadukkaiden ja kattavien viestintäyhteyksien osalta kyse on kansalaisten yhdenvertaisuudesta ja jopa perustuslainmukaisten peruspalveluiden takaamisesta asuinpaikasta riippumatta. Hallitusohjelman mukaan hallitus on sitoutunut varmistamaan monipuolisten ja korkealaatuisten viestintäpalveluiden saatavuuden koko maassa edistäen verkkojen kehitystä myös (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) julkisin varoin alueilla, minne ei synny kaupallista tarjontaa.

Tähän tarkoitukseen osoitettua suoraa momenttia ei budjettiesityksestä kuitenkaan löydy. Pidän kuitenkin täysin selvänä, että hallituksen on löydettävä vaadittavat määrärahat tämän hallitusohjelman kirjauksen toteuttamiseen mahdollisimman pikaisesti.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Helsingin Sanomien pääkirjoitus otsikoitiin tänään, ei kun siis eilen, sanoin "Valtakunnan perusinvestointien ei saa antaa tukehtua kehyksiin". Sailas kritisoi liikenneministeri Vehviläiselle jättämässään selvityksessä etenkin menneiden hallituskausien vähäisiä investointeja sekä kansanedustajien kykenemättömyyttä selkeihin valintoihin. Kovaa tekstiä.

Aiheesta on kyllä keskusteltu tänään jo riittämiin, joten tässä vaiheessa on turhaa murehtia menneitä vaan on keskityttävä tulevaisuuteen. Pääpainon tulee olla oikean suuntaisilla pitkän aikavälin päätöksillä, joissa perusinvestoinnit eivät tukehdu kehyksiin ja vaihtoehtoiset rahoitukset elinkaarimallista rahastoihin selvitetään.

Ilmastonmuutoksen torjumiseen on alkanut löytyä vahvaa poliittista tahtoa. Samaa tahtoa toivoisi löytyvän myös liikenneturvallisuutta koskevien uhkakuvien torjumiseksi. Niitä ovat yletön riskinotto, rattijuopumus ja puutteet turvalaitteiden käytössä. On erittäin valitettavaa, että tietty ihmisryhmä toistuvasti kaahaa humalassa vaaratilanteita aiheuttaen. Kuten ed. Salovaara aiemmin iltapäivällä muistutti, niin 60 prosenttia liikenneonnettomuuksista johtuu kuljettajan vajaakuntoisuudesta ja suurin osa näistä on rattijuoppoja.

Yleistä liikenneturvallisuutta parannetaan ensi vuonna valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Tienpidon toimien lisäksi laajennetaan automaattista nopeudenvalvontaa, ja näin vuoden 2008 lopussa valvontakameroin varustettuja teitä on jo yli 2 800 kilometriä. Lisäksi Tiehallinto parantaa liikenteen turvallisuutta tarkistamalla nopeusrajoituksia taajamissa ja pääteillä liikenne- ja viestintäministeriön yleisohjeiden mukaisesti.

Liikenneturvallisuudesta puhuttaessa unohtuu helposti, kuinka suuri merkitys on toimivalla tiedottamisella ja tietojen keräämisellä. Ilmatieteen laitoksen tutkatietojen suurin käyttäjäkunta on juuri tieliikenne. Säätutkaverkoston ylläpito ja kehittäminen ovatkin välttämättömiä toimia liikenneturvallisuuden parantamiseksi. Budjetin määrärahat eivät kuitenkaan riitä kaikkien säätutkien uusimiseen, mikä on varsin valitettavaa, kun otetaan huomioon tutkien hyödyt talvikunnossapidon kunnostusten optimoinnissa.

Arvoisa herra puhemies! Ilmastonmuutoksen torjunnassa askeleet ovat oikean suuntaisia. Hallitusohjelman mukaan liikenteen verotusta kehitetään päästöjen vähentämiseksi sekä energian säästämiseksi. Autoverouudistus ja suurten kaupunkien joukkoliikennetuen aikaistaminen ovat tästä konkreettisia toimia. Yhteiskunnan kehittymisen ja talouden ylläpitämiseksi on kuitenkin huomioitava, että ydintoiminnot tarvitsevat logistisia palveluita ja toimivista liikenneyhteyksistä on huolehdittava.

Suomessa on perinteisesti korkeatasoista logistista osaamista, mitä meidän on hyödynnettävä globaaleilla markkinoilla. Logistiset toimintaedellytykset heijastuvat suoraan tuotannon kehittymiseen, tuottavuuden kasvuun, investointeihin ja työllisyyteen eli maan kilpailukykyyn ja mahdollisuuteen luoda hyvinvointia. Tehostamalla logistiikka- ja liikennejärjestelmiä päästään myös lähemmäksi tavoiteltuja ympäristö- ja ilmastovaikutuksia samalla, kun se tuo kustannussäästöjä yrityksille ja yksityisille.

Pitkäjänteistä politiikkaa on pitää huolta valtakunnan perusväylästöstä, koska se pitää koko yhteiskunnan verenkierron vahvana. Jään mielenkiinnolla odottamaan tulevaa liikennepoliittista selontekoa. Odotukset ovat suuret niin kuin tarpeetkin.

Arvoisa herra puhemies! Tieto- ja viestintäteknologialla on yhä suurempi merkitys kansalaistemme ja yritystemme arkipäivässä. Viestintäpolitiikan keskeinen haaste on varmistaa korkealuokkaisten viestintäpalveluiden saatavuus kohtuuhintaan koko maassa. Kun uutta teknologiaa ja uusia viestintäpalveluja kehitetään, ne on pyrittävä ottamaan käyttöön kaikilla elämänaloilla siten, että kansalaisten arki helpottuu.

Tällä hallituskaudella on olennaista päästä strategioista käytäntöön. Pankkipalvelut internetissä laskunmaksuineen ovat jo suurelle osalle itsestäänselvyys. Lähitulevaisuudessa voimme tehdä veroilmoituksen sähköisesti muista palveluista puhumattakaan. Otetaan esimerkiksi ikäihmiset ja sosiaali- ja terveyssektori. E-reseptien ja sähköisen laskutuksen myötä voittajia ovat sekä asiakas että palveluntuottaja.

Toimivalla teknologialla on myös linkki liikennepolitiikan puolelle. Kehittämällä etätyömahdollisuuksia pystymme vähentämään liikenteen päästöjä ja ruuhkaliikennettä sekä parantamaan liikenneturvallisuutta.

On hienoa, että kouluissakin tietoliikennettä käytetään opetuksen tukena, mutta tässäkin opettajien ja vanhempien vastuu tulee pitää mielessä. Valitettavasti tietoa käytetään myös vääriin tarkoituksiin. Viestintäinfrastruktuuri ei myöskään saa tulla herraksi. Sen osa on olla renki. Sisältö ja palvelut ovat taas kuninkaan roolissa.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! En muista, että olisin aiemmin puhunut tähän aikaan yöstä tässä salissa, mutta näyttää siltä, että tämä ajankohta ei ole ollenkaan huono, kuulijoita on normaalia enemmän.

Suuresti arvostamani taloustieteilijä John Maynard Keynes on todennut sarkastisesti, että "on parempi rakentaa vaikkapa pyramideja, jos työllisyyden hyväksi ei parempaa hyväksytä tai keksitä". Tämä oli varmaan 1950-luvulla perusteltu näkemys niin Isossa-Britanniassa kuin varmaan Suomessakin. Tänään yhteiskunnassa on aina tarjolla koko joukko järkevämpiäkin hankkeita, jos budjettipolitiikka sen vain sallii.

1990-luvun lama ja siihen liittynyt valtion säästöpolitiikka johtivat tie- ja muiden väylämäärärahojen vähentymiseen, vaikka työttömyydellä olisi voitu perustella toisenlaistakin valintaa. Reaalisesti ja suhteellisesti tiemäärärahat ovat nyt huomattavasti alemmalla tasolla kuin ne olivat 1990-luvun alussa, vaikka liikennesuoritteet ovat noista ajoista todellakin suuresti nousseet. Tänään ja ensi vuonnakin investointeihin riittää vain noin 70 prosenttia poistojen määrästä, täten noin 20 miljardin kansallisvarallisuus rappeutuu ja väylästön arvo laskee koko ajan.

Perusongelma tämän päivän tiepolitiikassa on se, että erityisesti väylien rakentamisessa on määrärahoihin osoitettavissa aivan liian vähän rahoitusta. Haluan korostaa sitä, että tie- ja määrärahat ovat arkista budjettipolitiikkaa, jossa heijastuvat talous-, työllisyys- ja yhteiskuntapoliittiset linjavalinnat, ja meidän pitäisi myöskin muistaa se, että kunnossa olevat liikenneväylät ja toimiva logistiikka ovat tärkeitä tekijöitä sekä maamme kilpailukyvyn että työllisyyden kannalta. Viennistämme tulee noin 40 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja logistiikka on erittäin merkittävä työllistäjä. Lähes 100 000 saa toimeentulonsa logistiikasta. Me tiedämme, että vientiteollisuudellamme on pitkät matkat päämarkkinoille, myös Suomen sisällä kuljetusmatkat ovat pitkiä. Tämäkin korostaa logistiikan merkitystä. Me — ja erityisesti elinkeinoelämämme — tarvitsemme kaikkia liikennemuotoja. Täten väylien on oltava kunnossa ja kohtuuhintaisia.

Mielestäni meillä on liikennepolitiikassa kaksi oleellista haastetta, ensinnäkin määrärahojen niukkuus ja päästöjen vähentämistarve. Olen edellä puhunut siitä, että määrärahat ovat liian alhaisella tasolla. Liikenteellä on myös epäsuoria ympäristövaikutuksia. Näillä on vaikutuksia myös kasvihuoneilmiöön, sillä liikenteen osuus hiilidioksidipäästöistä on noin viidennes. Liikenteen määrärahojen riittävyyden takaamiseksi on tehty monenlaisia selvityksiä. Mielestäni tilanne on kuitenkin se, että tämä ei ratkea selvityksillä. Tilanteen korjaamiseksi tarvitaan lisää rahaa.

Viimeksi selvitysmies Sailas on antanut oman raporttinsa, ja siitäkään ei löydy oleellista viisautta itse perusongelmaan eli määrärahojen niukkuuteen. Mielestäni Sailas on perustellusti peräänkuuluttanut pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa. Tämä on varmaan sinänsä hyvä ehdotus, sillä nyt on käynyt niin, että tiesuunnitelmat ovat monesti vanhentuneet, mistä on aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia. Täytyy tietenkin toivoa, että tuleva liikennepoliittinen selonteko tuo liikennepolitiikkaan Sailaksen kaipaamaa pitkäjänteisyyttä. Sailas on selvitystyössään myöskin erinomaisella tavalla analysoinut elinkaarimallia tiehankkeissa. Tässäkin mielessä on mielestäni helppo yhtyä Sailaksen varsin kriittisiinkin arvioihin elinkaarimallista. Se ei ole mikään ratkaisu rahoitukseen, mutta tietyissä tapauksissa se on perusteltu vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin nostaa esille Sailaksen nostaman ehdotuksen kuntien toteuttamista ja valtion jälkirahoituksella maksamista hankkeista. Tähän ehdotukseen pitää mielestäni suhtautua avoimesti, sillä tämä malli voi nopeuttaa monien hankkeiden toteuttamista Sailaksen esittämässä muodossa ja tämä on valtionkin kannalta hyvä vaihtoehto. Ihan yhtenä esimerkkinä haluan todeta sen, että kotikaupunkini Rauma on tehnyt ehdotuksen meriväylän rakentamisesta, (Puhemies: 5 minuuttia ylittynyt!) jonka valtio myöhemmin maksaisi jälkirahoituksena.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Sama tilanne, että aika myöhään tässä puhutaan, mutta ihan mielenkiintoinen yleisö on paikalla.

Todellakin elämme liikennepolitiikan puolella varsin mielenkiintoisia aikoja. Kaikkien suuresti odottama liikennepoliittinen selonteko tulee muutaman kuukauden sisällä, ja todellakin tämän viikon maanantaina valtiosihteeri Raimo Sailas antoi oman panoksensa tähän liikennepolitiikkaan ja ihan hyvän panoksensa antoikin. Itsekin korostan liikennepolitiikan pitkäjänteisyyttä. Täytyy tietysti poliittisesti ymmärtää se, että silloin kannustetaan pitkäjänteisyyteen, jos oma hanke on mukana, jos ei ole, niin voi olla, että politiikka kääntää toiseen ääripäähän tilanteen, mutta täytyisi löytää niitä yhteisiä pelisääntöjä.

Myöskin olen tämän yön tunteina havainnut, että arvoisasta oppositiosta on tullut selkeästi järkevämpiä kannanottoja siinä suhteessa, että esimerkiksi ed. Kallio kannusti juuri tähän pitkäjänteisyyteen. Alkuillastahan tilanne näytti olevan se, että kaikki hankkeet ovat erittäin tärkeitä ja joka paikkaan täytyy saada huomattavasti lisää, kun kuunteli opposition kannanottoja. Sailashan puolestaan linjasi, ja oikeastaan tässä selonteossakin on jo alustavasti listattu, että esimerkiksi yhteiskunnallisesti tärkeitä hankkeita ei ole, taikka nopean takaisinmaksun hankkeita on jo 150 ja nyt esitettiin noin 100 hanketta per maakunta, niin kyllä siinä aika monta miljardia yhtäkkiä yllättäen kuluu. Mutta korostan pitkäjänteisyyttä myöskin sen takia, koska se mahdollistaa nämä ppp-hankkeet, public—private-partnership-hankkeet, koska silloin tiedetään, koska mitäkin aloitetaan. Niin on myös Sailas korostanut, eli se on tämän kolikon toinen puoli.

Toinen on todellakin lisärahoituksen tarve, siitä varmasti olemme aika monet meistä yksimielisiä. Siinä tietysti valtiosihteerin terveiset olivat ehkä positiivisia, ehkä myöskin varovaisia osittain. Edelleen itse kyllä miettisin myöskin tiettyä liikennerahastomallia, löytyisikö sieltä jonkinlaisia ratkaisuja, jotka turvaisivat tasaisen rahoituksen hankkeille. Myöskin voidaan keskustella valtionyhtiöiden myyntituloista. Tietysti ne on aika paljon nyt sidottu tiettyihin asioihin, mutta se on myöskin yksi vaihtoehto. Myöskin esimerkiksi eläkerahastoyhtiöt ovat kiinnostuneita suhteellisen vakaasta tuotosta, joka liittyy infrahankkeisiin, niin se olisi yksi lähde. Ja neljäntenä tietysti ovat kuntapuolen rahoitukset, joita muutamissa kunnissa ollaan valmiita jo tekemään. Eli erilaisia rahoituslähteitä kyllä löytyy.

Olen samaa mieltä myöskin valtiosihteerin kanssa siitä, että näitä public—private-partnership-hankkeita, ppp-hankkeita, ei varmasti saa käyttää niin sanottuun jonon ohitukseen, eli valtion pitäisi määritellä ne prioriteetit, mitä hankkeita missäkin vaiheessa tehdään. Mutta sitä mieltä olen kyllä, että mikäli esimerkiksi yksityinen elinkeinoelämä ja kuntapuoli haluavat nopeuttaa näitä hankkeita, niin silloin pitäisi antaa se mahdollisuus, että valtio osallistuu rahoitukseen sen oman prioriteetin, aikataulun, mukaisesti. Mutta jos tietyt osapuolet haluavat nopeuttaa sitä hanketta, niin se täytyisi sallia.

Lopuksi, arvoisa puhemies, ehdottaisin sitä, että tässä liikennepoliittisessa selonteossa hankkeet todellakin jaoteltaisiin kahteen ryhmään. Sellaiset hankkeet, jotka ovat koko maan elinkelpoisena pitämisen kannalta oleellisen tärkeitä, että pidetään maa yhtenäisenä ja pidetään huolta liikenneväylistä joka puolella maata, ovat yhtenä ryhmänä, mutta toisena ryhmänä olisivat todellakin nämä yhteiskunnallisesti erittäin merkittävät ja nopean takaisinmaksun hankkeet.

Yhtenä esimerkkinä on esimerkiksi Tampereen Rantaväylä ja se tunneli. On mielenkiintoista, jos siinä ehdotetaan, että sitä maksetaan valtion osalta vasta vuonna 2015. Ja on todistettu, että se maksaa moninkertaisena valtiolle sitä ennen hankkeen takaisin verotuloina sekä asuntopuolelta että muissa hankkeissa. Toisin on aika järjetön tilanne, jos etukäteen saa rahat ja saa sen moninkertaisena, mutta vasta sitten myöhemmin joutuu osan maksamaan, niin ei se voi valtiollekaan eikä koko yhteiskunnalle olla kovin epätaloudellinen kuvio. Näistä voin näyttää ihan lukuja koska vaan. (Ed. Gustafsson: Puhuja puhui asiaa lopuksi!)

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vuorokausi on pyörähtänyt jo reippaasti torstain puolelle, ja kello on 01.45 eli varttia vaille kaksi. Myöhäisestä tai varhaisesta ajankohdasta riippuen vielä salissa on todella kuulijoita ja on ihan mukava todeta tämä asia, mutta onhan meillä tietysti tärkeä pääluokka 31 elikkä liikenne- ja viestintäministeriön pääluokka menossa parhaillaan.

Arvoisa puhemies! Tässä omassa puheenvuorossani keskityn jälleen kerran tähän lempiaiheeseeni eli yksityistieverkostoon. Maamme yksityistieverkosto on rappeutunut, koska yksityisteiden peruskunnostusta ja -parannusta ei ole rahanpuutteen vuoksi tehty vuosiin. Osa yksityisteistä on jopa kulkukelvottomia. Nyt kuitenkin pitkästä aikaa valtion talousarviossa vuodelle 2008 esitetään edellistä vuotta suurempaa määrärahaa yksityistieverkostolle, ja tämä on hyvä. Suunta on oikea, mutta määräraha on vielä liian pieni. No, voidaanhan todeta, että tässä on vielä vaalikautta jäljellä ja tällä hallituspohjalla, kun suunta on saatu oikeaksi, saadaan asiaa vietyä myönteiseen satamaan.

Rahoituksen vähäisyydestä johtuen maamme yksityistieverkosto on huonossa kunnossa ja kunto heikkenee nopeasti. Osa yksityisteistä on jopa kulkukelvottomia. Tämä perustieverkosto on rakennettu nykykuntoon 1960-luvulla, joten se on käytännössä elinkaarensa päässä. Tämä näkyy myös siltojen korjaustarpeen kasvamisena. Siltojen kantavuutta on jouduttu alentamaan ja teitä katkaisemaan siltojen kohdalla. Koko tässä verkostossa tikittää aikapommi, joka odottaa vain pamahtamista. Yksityistiet muodostavat koko tieverkostomme hiussuoniston. Yksityisteiden määrä on arviolta noin 350 000 kilometriä. Jos kaikki maamme tiet ja kadut laitettaisiin jonoon, niin 4 kilometristä 3 olisi yksityisteitä. Kysymys ei ole mistään vähäpätöisestä asiasta vaan monia ihmisiä ja ammattiryhmiä koskettavasta tieverkosta.

Maassamme on pysyvän asutuksen käyttämiä yksityisteitä noin 100 000 kilometriä. Yksityisteiden varressa maaseudulla asuu puoli miljoonaa ihmistä. Lisäksi monien kaupunkien ja taajamien asemakaava-alueiden omakotitalokin on katumaisen yksityistien varrella. Valtaosa maamme 400 000 kesäasunnosta sijaitsee yksityisteiden varressa tai niiden vaikutuspiirissä.

Peruselinkeinoelämälle yksityistieverkostolla on suuri merkitys. Puutavarasta yli 90 prosenttia lähtee yksityistien varrelta joko kuorma-autolla suoraan tehtaisiin tai rautateiden varteen. Myös energiaksi tarvittavan turpeen tai hakkeen kuljetukset tapahtuvat pääsääntöisesti yksityisteitä pitkin. Maatalouden kannalta yksityisteiden kunnolla on tärkeä merkitys. Maidonkuljetus ja muut elintarviketeollisuuteen liittyvät kuljetukset käyttävät päivittäin näitä teitä, unohtaa ei sovi koulukuljetuksia, kirjastoautoja, kauppa-autoja, palo- ja pelastusautoja sekä lukemattomia muita kuljetuksia ja palveluita, joita yksityisteiden varrella asuvat ihmiset päivittäin tarvitsevat.

Arvoisa herra puhemies! Yksityistienpidossa on siis pitkään ollut suuri rahoitusvaje. Yksityisteillä on suuri merkitys myös teiden yksityiskäyttöoikeuden kannalta. Valtio ja kunnat ovat tästä syystä vanhastaan osallistuneet yksityisteiden kustannuksiin. Valtio kuitenkin lopetti vuonna 1996 oman osuutensa maksamisen. Tiekunnat ja tieosakkaat eivät ymmärrettävästi yksin ole pystyneet ylläpitämään tätä laajaa, osittain yleisessä käytössä olevaa tieverkostoa.

Rahoitusvajeen helpottamiseksi on pikaisesti yksityisteiden arvonlisäverojärjestelmää muutettava poistamalla niiden arvonlisäverorasitus. Nimittäin yksityisteiden tiekunnat eivät voi hakeutua arvonlisäverovelvollisiksi, koska ne eivät harjoita varsinaista liiketoimintaa. Näin ollen niiden kohdalla niin sanottu arvonlisäveroketju katkeaa. Yksityisteiden tiekuntien osalta arvonlisävero voidaan poistaa yksinkertaisesti lakia muuttamalla siten, että nämä halutessaan voisivat vuosittain tehtävällä arvonlisäveroilmoituksella hakea takaisin kaikki vuoden aikana maksamansa arvonlisäverot. Menettely on lähes sama kuin varsinaista liiketoimintaa harjoittavalla arvonlisäverovelvollisella, kuitenkin niin, että ilmoitus tehtäisiin vain kerran vuodessa. Tällä arvonlisäveron palautuksella olisi suuri merkitys yksityisteiden taloudelliselle asemalle ja erityisesti tiekuntien mahdollisuuksille hoitaa teiden kuntoa.

Toimiva ja kunnossa oleva tieverkosto on osa suomalaista kansallisvarallisuutta. Sen hukkaaminen aikana, jolloin maa on rikkaampi kuin koskaan, tuntuu käsittämättömältä. Myös kansalaisten yhdenvertainen kohtelu asuinpaikasta riippumatta on arvo, jota pitää aina kaikin tavoin puolustaa. (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) Yksi perusasioista harvaanasutussa maassa on kaikkina vuodenaikoina liikennöitävässä kunnossa oleva tieverkosto. Tästä kansalaisten perusoikeudesta pitää valtiovallankin kantaa tulevaisuudessa entistä suurempaa huolta.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit ovat huolissaan kansallisen ja alueellisen kilpailukyvyn turvaamisesta. Me sosialidemokraatit linjasimme jo hallitustunnusteluissa, että liikenneväylien rakentaminen ja rahoitus pidetään vakaana ja liikenneyhteydet nähdään osana maamme kilpailukykyä.

Maassamme etäisyydet ovat pitkiä ja kuljetukset muodostuvat kalliiksi. Budjetin mukaisilla satsauksilla pystytään pitämään päätiet ja muut vilkkaat tiet kunnoltaan nykyisellä tasolla, mutta pienempien teiden kunnossapitoa ei voida turvata, vaan niiden kunto tulee heikkenemään. Myös siltojen yleiskunnon odotetaan heikkenevän ja vaurioiden määrän lisääntyvän. Nämä puutteet vaarantavat vakavasti liikenneturvallisuuden ja alueellisen kehityksen. Rappeutumaan päästetyn tiestön kunnostaminen tulee aina kalliimmaksi kuin oikea-aikainen puuttuminen ongelmiin. Siksi perusradanpitoon ja perustienpitoon on satsattava ja infraa on ylläpidettävä riittävällä rahoituksella. Valiokunnan mietinnössäkin tämä tarve on huomioitu toteamalla, että on olennaista huomioida perustienpidon todellinen rahoitustarve ja vastata siihen tarpeeseen. Nyt valitettavasti hallitus sulkee silmänsä todelliselta tarpeelta ja antaa kansallisomaisuutemme rapautua.

Arvoisa herra puhemies! Raideliikenne on turvallinen ja ympäristöystävällinen liikennemuoto. Raideliikenteen kehittäminen sekä henkilö- että tavarakuljetusten osalta on järkevää satsaamista myös tulevaisuuteen. Nyt meillä on kuitenkin perusradanpidossa suuri rahoitusvaje, johon olisi ollut mahdollista puuttua, mutta halua ei ollut. Rataverkon huonosta kunnosta johtuvat liikennerajoitukset heikentävät rautateiden kilpailukykyä, mikä on nykytilanteessa aivan järjenvastaista ja edesvastuutontakin politiikkaa. Rataverkon perusparannusinvestointien rahoitus pitää turvata, jotta matkustusmukavuus ja turvallisuus voidaan taata matkustajille.

Sosialidemokraatit ovat esittäneet vastalauseessaan perusradanpitoon 40 miljoonan euron lisäystä.

Joukkoliikenteellä voidaan tehokkaasti vähentää liikenteen ympäristöhaittoja. Valitettavasti hallitus ei tee riittävästi joukkoliikenteen edistämiseksi. Hallitus toimii myös vastuuttomasti korottamalla enemmän dieselöljyn kuin bensiinin verotusta. Veronkorotus siirtyy suoraan bussimatkustajien maksettavaksi matkalippujen muodossa. Sosialidemokraattien mielestä verotuksen tulisi ohjata nimenomaan ihmisten siirtymistä henkilöautoista joukkoliikenteen käyttöön ja ilmaston kannalta kestävään käyttäytymiseen.

Hallituksen nyt kaavailema tuki joukkoliikenteelle on mitätön tarpeeseen nähden. Sosialidemokraattien mielestä joukkoliikenteen peruspalvelutason lähtökohtana on oltava jokaisen suomalaisen arkielämän liikkumisen takaaminen ja vastuullisemman ilmastopolitiikan noudattaminen. Esitämme joukkoliikenteen tukemiseen 30 miljoonaa euroa. Tähän summaan sisältyisi myös maksuton joukkoliikenne lapsille ja nuorille. Näin yhä useammassa perheessä voitaisiin valita oman auton sijasta yhteisöllisempi ja vastuullisempi liikennemuoto. Tämä olisi paitsi järkevää ja helppoa asennekasvatusta myös monelle lapsiperheelle suuri taloudellinen helpotus. On kuitenkin tärkeää, ettei joidenkin ryhmien maksuttomuutta sitten maksateta muiden matkustajien lippujen hinnalla. Meillä on myös paljon pienituloisia erityisryhmiä, joiden lippujen hintoihin voisi toivoa alennusta.

Arvoisa herra puhemies! Tiedämme hyvin, minkälaiset paineet ovat Kaakkois-Suomen teillä Venäjän transitoliikenteen vuoksi. Itään suuntautuvien rekkojen määrä on viime vuodesta lisääntynyt 17 prosenttia. Viimeisten 5 vuoden aikana rekkamäärä on yli kaksinkertaistunut. Ennusteiden mukaan rekkojen määrä kasvaa vähintään 10 prosentin vuosivauhtia. Liikenne ruuhkautuu kapeilla teillä ja aiheuttaa jatkuvia vaaratilanteita, lisää epäviihtyisyyttä ja yleistä turvattomuutta. Hälytysajoneuvojen kulku estyy puhumattakaan alueen asukkaiden normaalista liikkumisesta. (Puhemies: 5 minuuttia!) Toistuvat rekkajonot venyvät 30 kilometrin pituisiksi sekä Vaalimaalla että Nuijamaalla että Imatralla.

Ratkaisuja on mietitty jo pitkään, ja Venäjä ja EU ovat neuvotelleet pitkään näitten ongelmien ratkaisuista. Yksi ratkaisu on infrastruktuurin parantaminen. Tämän lisäksi sähköinen tullaus lyhentää jonoja, mutta se tulee käyttöön vasta parin vuoden päästä. Vaalimaalle on suunnitteilla 1 000 rekan jättiparkkipaikka, jonka pitäisi olla valmis ensi vuoden loppuun mennessä. Alueen asukkaat ovat todella toivottomia rekkajonojen edessä, ja toimet ovat auttamattomasti myöhässä, kun tilanne jatkuvasti pahenee ja haittaa jokaisen asukkaan arkipäivää.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Tehokas infrastruktuurin ylläpito ja kehittäminen edistävät koko maan kilpailukykyä ja ylläpitävät hyvinvointia. Liikennepolitiikassa tulee pyrkiä pitkäjänteiseen suunnitteluun. Vasta valmistuneen Sailaksen raportin mukaan rahoituskeinoja on kehitettävä ja suunnitelmien on oltava nykyistä pidemmälle aikavälille. Poliittisen päätöksenteon tulisi pystyä sitoutumaan pitkällä aikavälillä riippumatta vaihdoksista päätöksenteossa. Jokaiselle hallitukselle tulisi jättää jonkinlainen liikkumavara, mutta perusjärjestyksen tiekohteissa tulisi olla pitävä.

Hallitusohjelman tavoite on osoittaa sellainen rahoitus liikenneväylien hoitoon ja ylläpitoon, jolla turvataan väyläverkoston palvelutaso ja liikenneturvallisuus. Liikenteen hyvällä suunnittelulla voidaan vähentää ympäristöön kohdentuvia haittavaikutuksia. Joukkoliikenteen kehittäminen siellä, missä se tuottaa etua, on järkevää. 3 miljoonan määräraha joukkoliikenteen kehittämiseen on tarpeen.

Harvan asutuksen ja pitkien välimatkojen alueella, kuten Lapissa, joukkoliikenteen merkitys on marginaalinen. Ihmisten mahdollisuudet liikkumiseen on taattava muilla keinoin. Tiestön on oltava kunnossa ja polttoaineen verotusta olisi tarkistettava näillä alueilla. Alueellinen kuljetustuki on nostettu 5 miljoonaan euroon, ja sillä on merkitystä aluekehitykselle. Tätä määrärahaa tulisi korottaa jatkossakin. Esimerkiksi Ruotsissa tuki on moninkertainen.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta esittää yksityisteiden ylläpitoon 5 miljoonan euron määrärahan lisäystä. Tällä on tarkoitus helpottaa puukuljetuksia, mutta myös muut maaseudun elinkeinot hyötyvät tästä.

Lentoliikenteen saatavuus on myös turvattava. Lapin matkailuelinkeino on yksi vahvasti kehittyvistä elinkeinoista Pohjois-Suomessa. Valtio on satsannut vahvasti osaltaan matkailuelinkeinon kehittämiseen. Kuitenkin on huomioitava, että matkailuelinkeinon kehittymisen elinehto on saavutettavuus. Lentoliikenteen ympärivuotinen, kitkaton toimivuus antaisi matkailuelinkeinon harjoittajille mahdollisuuden pitkäjänteiseen suunnitteluun ja investointeihin. Lentoliikenteen osalta olisi hyvä saada alueelle kilpailua, jotta hinnoittelu löytäisi realistisemman tason. Lisäksi pohjoisen raideliikenteen merkitystä ei voida liikaa korostaa ja myös VR:n hinnoittelua olisi syytä tarkistaa.

Liikennepoliittisessa selonteossa on otettava tulevaisuudessa monia seikkoja huomioon, ja odotukset sen suhteen ovat kovat, toivottavasti eivät liian kovat.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Yritän olla lyhytsanainen tähän yön aikaan.

On erittäin hyvä asia, että hallitus on päätynyt esittämään perustienpitoon kuuluvaksi noin 20 miljoonan euron kertaluontoista lisäystä nimenomaan teollisuuden puukuljetusten varmistamiseksi. Itse puhun mielelläni Keski-Suomen tieverkosta ja puuteollisuudesta, vaikka tiedän, että puuteollisuuden kuljetuksia on paljon muuallakin Suomessa. Meillä Keski-Suomessa raskaan liikenteen osuus tieverkoston käytöstä on kuitenkin huomattavan suuri. Tämä tarkoittaa sitä, että normaalilla perustienpidolla ja nykyisillä määrärahoilla ei pystytä ylläpitämään tiestöä siinä kunnossa, jota raskaan liikenteen näillä liikennemäärillä vaadittaisiin.

Omalla seutukunnallani on lukuisia tienpätkiä, joita voisi luokitella surmanloukuiksi, jos semmoinen määritelmä olisi olemassa. Yksi näistä on Kantatie 56 välillä Jämsä—Mänttä, jossa liikkuu päivittäin suuri määrä raskasta puuteollisuuden kuljetuskalustoa. Vaikka UPM näyttää lomauttelevan työntekijöitään, uskomme silti vahvasti puuteollisuuden voimaan tulevaisuudessa emmekä halua olla poissulkemassa niitä edellytyksiä, joita teollisuuden harjoittaminen vaatii. Tämän vuoksi olen ollut talousarvioon omalta osaltani vaatimassa yhden surmanloukun poistamista, kantatien ylläpito kun koskee yhtä lailla kaikkia tienkäyttäjiä, jos liikenneturvallisuudesta puhutaan.

Arvoisa puhemies! Tieverkoston lisäksi olen suuresti huolestunut rataverkon kunnosta. Liki päivittäin itsekin junalla matkustavana tiedän, että rataverkostomme ei ole siinä kunnossa, että sen rasitusta voitaisiin enää yhtään kasvattaa. Peruskunnostuksetkin ovat täysin kesken. Jos rataverkkomme olisi paremmassa kunnossa, voisimme siirtää muun muassa puuteollisuuden kuljetuksia yhä enemmän rautateiden kuljetuksiin, jolloin säästäisimme tiestömme paineita raskaan kuljetuksen osalta. Myös henkilöliikenteen osalta tulisi pyrkiä ratkaisuun, jolla voisimme ohjata muun muassa työmatkaliikennettä enemmän rautateille. Tämä tarkoittaa niin sanottujen pikkupendolinojen lisäämistä. Tätä kehitystä haluaisin nähdä kaikkialla Suomen maassa, ja tähän joukkoliikenteen kehittämiseen on myös sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä esittänyt toimia. Eli sen lisäksi, kun hallitaan perusradanpitoa, tulisi olla suunnitteilla myös uusia ratahankkeita tähtäimellä autoliikenteen vähentäminen.

Arvoisa puhemies! Myös lentoliikenteen osalta tulisi erityisesti ryhtyä kehittämään kotimaamme nykyisten lentokenttien ja lentovuorojen pysyvyyttä. Niin rautatieasema kuin lentokenttäkin ovat asioita, jotka tuovat elinvoimaa ja näkyvyyttä seutukunnalle. Lentoasemien osalta tulisi käynnistää selvitystyö, jossa käytäisiin läpi lentovuorojen kannattavuusaste ja tulevaisuudennäkymät maakunnittain.

Vielä täytyy ottaa osaa tähän edellisessä pääluokassa käytyyn susikeskusteluun siinä määrin, että jos jossakin kuljetetaan lapsia kouluun taksilla susipelon takia, toisaalla tämä tehdään sen takia, että tie ei ole muutoin tarpeeksi turvallinen koululaisille. Sitten nämä kunnat hakevat harkinnanvaraista apua valtiolta näiden kuljetuskustannusten peittämiseksi. (Ed. Kankaanniemi: Eivätkä saa!) — Niin, eivätkä saa, aivan oikein, ed. Kankaanniemi. — Eikö olisi kuitenkin järkevämpää laittaa tiet kuntoon?

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnön alkulehdiltä näkyy, että kansanedustajat ovat tehneet 1 069 talousarvioaloitetta hallituksen esityksen muuttamiseksi. Näistä 405 kohdistuu liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaan, ja näistä 405:stä varsin suuri osa on hallituspuolueiden tekemiä muutosesityksiä. Esimerkiksi ed. Hemmilä on tehnyt 12, ed. Salo 12, ed. Rossi 8, ed. Lauri Oinonen 6 ja meidän maakunnastamme edustajat Kalmari ja Virkkunen molemmat yhden, eli polttavia tarpeita näkevät myös hallituspuolueiden edustajat tavattoman paljon.

Nyt on kysyttävä, missä ne esitykset ovat, kun meille jaetuilla listoilla ei näy, että nämä olisivat tosissaan tehneet esityksiään, koska niitä ei haluta tuoda äänestyksiin. Pelkkää politikointia siis näillä aloitteilla maakunnissa. Ja jopa käy nyt varmasti niin huomenna, että kun me muut niitä esityksiä teemme, niin oman maakunnan edustajat äänestävät omia aloitteitaan vastaan. Tämä on mielestäni häpeällistä eduskunnan 100-vuotisjuhlavuonna. Näin käy, ja kansanvaltaa poljetaan. Tämän haluan todeta murhemielin, että kansanvalta, parlamentarismi, toimii niinpäin, että hallitus määrää ja eduskunnan pitää nauttia hallituksen luottamusta. Sen pitäisi olla toisinpäin.

Herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on yksimielistä tekstiä liikennepolitiikan osalta, joka on varsin synkkää, muun muassa maininta, että alempi tieverkosto rappeutuu ja siltojen kunto heikkenee. Tarkastusvaliokunnan kertomuksesta luimme taannoin, että meillä on tuhat siltaa, jotka ovat huonossa kunnossa ja jopa turvallisuusriskejä, eli tilanne on todella huolestuttava. Tästä huolimatta perustienpitoon hallitus esittää ensi vuodelle — ja valiokunta ei ole lisännyt määrärahaa — 524 miljoonaa euroa, kun viime vuoden tilinpäätöksen mukaan perustienpitoon käytettiin 518 miljoonaa euroa, eli korotus on 6 miljoonaa euroa. Tiedämme, että kustannustason nousu on ollut valtavan suuri ja esimerkiksi ensi vuodelle palkankorotukset sekä öljyn ja energian hinnannousu tavattoman suuria. Näin ollen tämä määräraha on täysin riittämätön perustienpitoon, joka on erityisesti maaseudun kannalta tavattoman tärkeä. Ihmettelenkin, että keskustalainen hallitus, keskustavetoinen hallitus, jatkaa tätä perustienpidon rappeuttamisen linjaa edelleen. Aloitteita tehdään, mutta toimenpiteet puuttuvat.

Herra puhemies! Täällä on selonteosta paljon puhuttu, ja se on ihan oikein. Selonteolta odotamme pitkäjänteisyyttä. Odotamme varmasti myös sitä, että ei tapahdu sellaisia välistävetoja kuin sosialidemokraattien johdolla tapahtui kaksi vuotta sitten, kun ohi ykköskorin vedettiin ulkopuolelta Tampereen läntinen ohitustie muun muassa Nelostien edelle, ja se viivästyi sen tähden sitten vuoden verran. Tällaisia välistävetoja selonteon pohjalta ei pitäisi sitten enää tulla, mutta vaara on, että selontekoon joudumme monelta osin sitten kuitenkin pettymään, koska rahoitusta ei näytä hallituksella olevan.

Nyt kuitenkin on pientä toivoa siinä suhteessa, että valtiovarainministeriön valtiosihteerin Sailaksen tuore raportti kertoo siitä, että valtiovarainministeriössä, vaikka hän on tehnyt sen selvitysmiehenä, on kuitenkin suhtautuminen uusiin rahoitusmuotoihin muuttunut. Valtiovarainministeriö on Sailaksen johdolla erittäin nihkeä ollut elinkaarimallille, tähän asti sitä on parissa kohteessa käytetty. Nyt hän antaa sille tietyin tiukoin ehdoin mahdollisuuksia. Yhdyn siihen, että se ei joka paikkaan sovellu, mutta vilkkaille teille se sopii.

Lisäksi on esillä ollut rahastomalli, myyntitulojen käyttö, siis valtion omaisuuden myyntitulojen käyttö, ja näitä pitää jatkossa käyttää. Ja uutena tuli nyt esille myös eläkevarojen käyttäminen näihin infrastruktuurihankkeisiin. Tähän asti eläkeyhtiöt ovat vastustaneet jyrkästi eläkevarojen sijoittamista tällä tavalla, mutta nyt kun valtiosihteeri Sailas nosti tämän esille, niin muun muassa Eläketurvakeskuksen johtaja Esa Swanljung antoi myönteisen lausunnon. Mielestäni juuri eläkevaroja kannattaa käyttää, koska ne on turvatusti sijoitettu ja valtio voi maksaa ihan teiden käytön mukaan siitä korvauksen niin, että eläkevarat eivät vähene vaan ovat tuottoisassa kohteessa. Nämä rahat pyörivät kansantaloudessa, ja näin ollen ne voivat tuottonsa kautta kartuttaa meidän eläketurvavarojamme, joista tietysti on pidettävä huoli. Olen sitä mieltä, että suomalaiseen tiestöön, rata- ja päätiehankkeisiin sijoitetut eläkevarat ovat paremmassa turvassa kuin kansainvälisiin yhtiöihin sijoitettuina. Siellä riskit ovat suuret. Ei niitä sinne ole tietysti kovin paljon sijoitettukaan, mutta se riski kuitenkin niitten sijoitusten osalta on koko ajan olemassa.

Mutta todella, kun valtiosihteeri Sailas on tällaiset asiat nostanut esille, niin toivon ja odotan, että hallitus niihin tarttuu ja ottaa todella käyttöön nämä ja näin saadaan liikenneturvallisuus kuntoon, toimivuus kuntoon. Se on ympäristön etujen mukaista, se on koko maan asuttuna pitämisen kannalta välttämätöntä ja tärkeää, se on puuhuollon kannalta tärkeää, se on kuntien ja aluekehityksen kannalta perusteltua, eli perusteita löytyy tienpidon todella selkeään tason muuttamiseen, mutta se vaatii kyllä aivan uutta otetta, aivan toisenlaista otetta kuin on nyt Vanhasen kakkoshallituksella ja oli edellisilläkin hallituksilla, eli tässä suhteessa toivoa voisi nähdä, mutta selonteko tulee paljastamaan, mikä on sitten sen toivon pohja.

Herra puhemies! Lopuksi totean, että oli häpeällistä, että hallitus esitti yksityisteiden avustuksiin vain 13:a miljoonaa euroa, kun tänä vuonna esimerkiksi rahaa on 14 miljoonaa euroa, mutta onneksi valtiovarainvaliokunta lisäsi tähän 5 miljoonaa euroa ja silloin yksityistieavustuksiin tuli kohtuullinen korotus ja kokonaistaso. Tästä lämpimät kiitokset valtiovarainvaliokunnalle, joka tämän korjauksen teki.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Näin aamulla kello kahden aikaan puheeni jälkeen ajattelin juoda kupin kahvia vielä, niin voi ainakin sanoa, että aamukahvilta ei myöhästy.

Arvoisa puhemies! Liikennehankkeista haluan sanoa vielä muutaman sanan.

Kiitän ed. Kankaanniemeä erinomaisesta puheenvuorosta sikäli, että hän nosti esille juuri tämän ongelman, että olemme tähän asti ikään kuin jättäneet liikennerahat pieneksi kulueräksi sinne budjetin nurkkaan, jota on supistettu sitten sitä mukaa kuin rahaa on ollut.

Kun Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelmaa on lähdetty toteuttamaan, niin on ilolla pantava merkille se, että liikenneministeri Vehviläinen on ottanut tomerasti ensi töikseen tämän hallinnonalan tiukkaan haltuun ja on teettänyt kaksi selvitystä. Ensimmäinen koskee kustannusten nousua, joka on mielestäni erittäin oikea linjaus. 170 miljoonan euron kustannusten nousu ei mielestäni ole millään perusteltu, olkoonkin että on nousukausi, koska 170 miljoonan euron kustannusten nousu helposti syö juuri muita liikennehankkeita, ja jos kiihdytämme vielä tätä rakentamista edelleen, ei siitä hyvää seuraa kustannusten edelleen noustessa. On tärkeämpää, että saadaan kustannukset haltuun, kuten Ratahallintokeskus on omalta osaltaan saanutkin aikanaan tarkan kurin, kustannuskurin, ja siellä kustannusarviota ei ylitetä. Tämä pitää panna merkille.

Toinen selvitys Raimo Sailaksen tekemänä koskien uusia rahoituskeinoja tiehankkeille on myös ansiokas, koska siinä nimenomaan selvitetään sitä, löytyisikö tästä maasta tahtoa ja halua ja keinoja uusien rahoituskeinojen löytämiseen.

Eläkerahastojen rahojen käyttäminen. Tervehdin sitä suurella ilolla, samoin sitä, että harkitaan vakavasti edelleen jo käytössä ollutta elinkaarimallia, sen käyttöönottoa. Lahti—Helsinki-moottoritiessähän sitä käytettiin, ja keino osoittautui erittäin toimivaksi. Olen hieman huolissani siitä, että siinä Sailaksen selvityksessä tätä rahastomallia ei mielestäni käsitelty riittävän syvällisesti. Toivon, että se otettaisiin vakavasti ja saataisiin näitä tieasioita vihdoinkin kuntoon. Yksikään hallitus tässä maassa viimeisten 20 vuoden aikana ei saa tässä asiassa puhtaita papereita.

Liikenneasiat ovat koko elinkeinoelämämme perusta. Aikanaan muuan ajattelija sanoi, että se kansakunta, joka sijoittaa liikenneväyliin, menestyy. Tämä on edelleen totta.

Todellakin kiitoksia ministeri Vehviläiselle vahvasta esiintymisestä oman ministerikautensa alussa, ja toivon hänelle menestystä, että saataisiin sitten liikenneselonteosta hyvä ja vahva kannanotto tulevaisuuteen. Selonteko on tärkeä. Ensi helmikuussa se tulee tämän talon käsittelyyn, ja silloin nimenomaan pitää ottaa kanta, että liikenneinfrapakettien joukkoon nostetaan perustienpidon, perusradanpidon ja yksityisteiden erillinen infrapaketti, jota ei sitten tämän hallituskauden aikana ollenkaan leikkailla, ja se tulee jäämään näin ollen hyvänä ohjeena myös seuraavan hallituksen aloittavaan työhön sitten aikanaan.

Toivon, että yksityisteiden rahoitukseen ja sen rakenteeseen saataisiin selvä muutos. On tärkeää, että saataisiin vihdoin ja viimein palautettua yksityisteiden arvonlisävero takaisin tiekunnille, koska yksityistiethän eivät pysty arvonlisäverollisia tuloja hankkimaan. Näin ollen se veron maksaminen pienistä rahoista, jotka kerätään vain ja ainoastaan tieyksiköiden omistajilta, on erittäin epäoikeudenmukainen, koska kyse on yleisestä tiestä.

Toinen merkittävä parannus pitäisi saada siihen, että yksityisteiden rahoituksessa otettaisiin käyttöön se käytäntö, että tierahat pystyisi käyttämään myös vuosittaiseen hoitoon. Nythän niitä voidaan käyttää vain perusparannuksiin.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Metsäteollisuuden huolestuttava kehitys on aika pitkälti seurausta siitä, että meillä ei ole näitä tieasioita hoidettu kuntoon riittävällä tarmolla. On totta, että siihen vaikuttaa monta muutakin seikkaa. Mutta esimerkiksi isot metsäteollisuushankkeet valtamerien taakse, esimerkiksi Fray Bentos, rakennettiin sinne hyvän raaka-ainevarannon ja ennen kaikkea loistavien liikenneyhteyksien takia.

Vesiteiden kotimaista käyttöönottoa kannustan. Kymijoen kanavalle on tässä talossa pyritty hymähtelemään, mutta kanavaryhmän kokouksissa on vakavasti tätä pidetty esillä. Esimerkkinä voin sanoa: Venäjän nahkeus, nihkeys neuvotella Saimaan kanavan jatkosopimuksesta osoittaa, että Venäjän liikennepoliittiset tavoitteet ovat ihan muualla. Se on ymmärrettävää heidän omaa teollistamis- ja liikennepolitiikkaansa, mutta toivon, että Suomi ottaa vakaan suomalaisen otteen asiaan ja Kymijoen hanketta lähdetään viemään eteenpäin jo tällä hallituskaudella vahvasti.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tiestöön, radanpitoon ja liikenteeseen kohdistuvat määrärahat ja niiden kohdistaminen ovat olleet eduskunnan puhutuimpia puheenaiheita. Kansanedustajan työssä näissä asioissa tulee ehkä eniten yhteydenottoja kansalaisilta ja myös kunnilta. Liikkumisen tarve ja liikenne ovat kasvaneet nopeammin kuin yhteiskunta on kyennyt näihin tarpeisiin vastaamaan. Kulloisenkin opposition taholta on ollut tapana hyökätä istuvaa hallitusta ja sen liikenneministeriä vastaan rahoituksen riittämättömyydestä. Niin kuin täällä on jo aiemmin todettu, peiliin katsomisen paikka tässä suhteessa on lähes kaikilla eduskunnassa edustettuina olevilla puolueilla.

Kehysbudjetin ja kehysbudjetoinnin tarjoamat mahdollisuudet korjata rahoituksen riittämättömyys näyttävät olevan rajalliset. Siksi uudet rahoitusvaihtoehdot ovatkin tervetulleita, ja tällaista palautettahan näissä puheenvuoroissa on tullut.

Eniten huolta on aiheuttanut perustienpidon rahoituksen riittämättömyys ja alemman tieverkon kunnon rapautuminen nykymenolla. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota myös Valtiontalouden tarkastusvirasto ja tarkastusvaliokunta viime vuoden valtion tilinpäätöksestä antamassaan mietinnössä. Odotan, että hallitus huomioi tämän kehityksen ensi vuoden alussa antamassaan liikennepoliittisessa selonteossa.

Liikenneväylien rakentamisjärjestys ja investointien rahoitus on ollut, ja on edelleen, iso haaste, kun näkemykset vaalipiireittäin eriävät toisistaan. Pirkanmaan kannalta on ensi vuonna valmistuva Tampereen läntinen kehätie ja sen kakkosvaiheen rahoitus ollut maakunnan tärkein infrahanke jo edelliselläkin vaalikaudella. Hankkeen loppurahoitus on talousarvioesityksessä varmistettu, ja tästä kiitos hallitukselle ja sen liikenneministerille.

Valtatie 3:n perusparannus ja sen liikenneturvallisuuden parantaminen on vaikutuksiltaan tärkeä hanke. Tampereen läntisen kehätien valmistuttua seuraava tärkeä kohde Kolmostiellä on Hämeenkyrön ohitustien rakentaminen. Toivon tälle hankkeelle pikaista rahoitusta. Suuri tarve on myös kevyen liikenteen väylien rakentamisessa koko maassa. Hankkeita on jonossa kymmeniksi vuosiksi nykyisellä rahoitusvauhdilla.

Arvoisa puhemies! Pidän hyvänä, että hallitus on osoittanut lisärahoitusta muun muassa puukuljetusten turvaamiseen ja että yksityisteiden ylläpitoon valtiovarainvaliokunta on osoittanut 5 miljoonan euron lisäystä.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda esille niitä keskisuomalaisia tiehankkeita, joita on yhdessä Keski-Suomen kansanedustajina aloitteina tuotu esille ja joita itsekin olen esille tuonut. Muun muassa Keuruun ja Ähtärin välinen soratie, kahden kaupunkikeskuksen välinen tie, on mutkainen, mäkinen soratie, jolle on varoitettu jopa raskaalla liikenteellä lähtemästä. Tämä tie tulisi saattaa nykytarvetta vastaavaan kuntoon mahdollisimman pian.

Samoin Petäjäveden ja Uuraisten välillä Kintaus—Ylä-Kintaus-osuudella on raskasta turve- ja puutavaraliikennettä varsin paljon tulossa. Samoin ed. Peltosen mainitsemalla Mäntän ja Jämsän välisellä kantatiellä, joka on talvella 70 kilometrin ajonopeudessa, on paljon raskasta puutavaraliikennettä. Se tulisi myös rakentaa parempaan ja sujuvampaan liikennekuntoon. Tässä eräitä esimerkkejä maakunnan teistä, näistä voisi luetella kyllä muitakin.

Arvoisa puhemies! Haluan keskittyä pääpoikkirataan, tarkoitan rataa, joka tulee Joensuusta Huutokosken, Pieksämäen, Jyväskylän ja Haapamäen kautta tällä hetkellä Vaasaan, mutta myös on rakennettu rata ollut Haapamäeltä Parkanon kautta Poriin. Tästä radasta voisi käyttää nimeä pääpoikkirata, se kulkee poikki Suomen Suomen leveimmällä kohdalla. Vastaavasti idässä se Huutokoskelta haarautuu myös Savonlinnaan, mikä rataosuus laitetaan nyt budjettiesityksen mukaan lähitulevaisuudessa kuntoon, ja edelleen Parikkalaan. Parikkalasta on aikoinaan ollut rata myös Elisenvaaraan, ja toivon, että tämä rata palautettaisiin.

Mielestäni tämä pääpoikkirata pitäisi rakentaa siihen kuntoon, että sitä todella voitaisiin käyttää ja hyödyntää länsirannikon, Rauman ja Porin, satamakapasiteettia. Edelleen se palvelisi Mittnordenia, poikki Suomen, yli Merenkurkun, poikki Keski-Ruotsin ja Keski-Norjan yhteyttä aina Atlantille kansainvälisenä reittinä. Toivon, että tätä ryhdyttäisiin kehittämään, kuten maaherrojen johdolla tätä on 20 vuotta sitten jo esille tuotu. Toivon, että tämä hanke aivan uudella tavalla nähtäisiin. Kaiken liikenteen ei ole pakko kulkea Salpausselkää pitkin, jossa on jo ahtautta junaliikenteessä. Tämä pääpoikkirata tulisi ottaa tehokkaaseen käyttöön.

Samoin näen, että Suomen tavaraliikenteen keskusasemaksi tulisi muodostaa Haapamäki, jota se on ollut 1978 asti monella tavalla. On tiedossa, että Tampereen tavaraliikennepiha tulee ahtaaksi ja jouduttaisiin hyvin kalliisiin maan ostoihin, monien siltojen tekemisiin yli valtateitten, yli pääradan, jotta tätä voitaisiin siirtää Tampereelta jonnekin muualle. Siksi vaihtoehto Haapamäki tulisi ottaa tässä hyvin vakavasti, ja keskeinen sijainti olisi vahva seikka puoltamassa juuri Suomen tavaraliikenteen järjestelyratapihaa Haapamäelle. Samalla vältettäisiin myös Jyväskylässä uuden tavaraliikenneratapihan rakentaminen. Tampereen nykyinen ratapiha riittäisi pitkäksi aikaa eteenpäin, jos Haapamäestä tulisi tämä järjestelyratapiha. Nämä ovat tulevaisuuden pitkän tähtäimen visioita.

Tuon yhden asian myös esille. Paljon on puhuttu Seinäjoki—Oulu-radan toisesta raideparista. Mielestäni pitäisi rakentaa Keski-Suomen rata, joka kulkee Jyväskylästä Äänekosken ja Saarijärven kautta Haapajärvelle, edelleen sieltä Ylivieskaan hyvää rataa myöten, siihen kuntoon, että se olisi todella vaihtoehto Helsingin ja Oulun välillä.

Vielä voitaisiin ajatella aikoinaan ollutta suunnitelmaa radasta Haapamäeltä Multian kautta Saarijärvelle. Tämä olisi lyhin yhteys, jos tuo rata olisi, Helsingin ja Oulun välillä.

Arvoisa puhemies! Kaikkein keskeisin yhteys on huolehtia siitä, että nykyinen liikenne Haapamäelle toimisi ja että myös uhanalainen illan kiskobussiyhteys kulkisi jatkossakin Haapamäelle siten parannettuna, että tuo kiskobussi ajaa Haapamäeltä Keuruulle. Tästä asiasta tulen jättämään huomenna myös toimenpidealoitteen.

Sampsa  Kataja  /kok:

Arvoisa puhemies! Valtatie 8 ja Valtatie 23 ovat yhdessä Porin pohjoispuolella osuudella Pori—Söörmarkku noin 10 kilometrin matka. Tämä tieosa on ollut jo pitkään pahasti ruuhkautunut, ja liikennemäärät ovat noin 13 000. Pitkämatkainen liikenne ja paikallinen liikenne sekoittuvat samassa verkossa, mikä erityisesti haittaa työmatkaliikennettä tällä välillä. Tien parannushankkeen tavoite, välityskyvyn lisääminen, toteutetaan rakentamalla uusi yksiajoratainen valtatieosuus tarvittavine eritasoliittymineen nykyisen tien länsipuolelle. Tällöin paikallinen liikenne, maatalousliikenne ja kevyt liikenne jäävät nykyiselle väylälle.

Tällaisen tien parannushankkeen arvioitu suunnitelmakustannus on noin 14 miljoonaa euroa. Vuodelle 2008 tai myöhemmille vuosille, kun hanke aloitetaan, kustannus olisi ensi vaiheessa noin 4 miljoonaa euroa. Kovasti toivon, kun nyt näyttää, että aivan ensi vuodelle tätä hanketta ei saada vietyä loppuun tai alullekaan vielä tässä vaiheessa, että myöhempinä vuosina tämä voitaisiin käynnistää, mitä nopeammin, sen parempi.

Lauri Oinonen /kesk:

Herra puhemies! Valtatie 23, josta ed. Kataja mainitsi, on Suomen pisin poikittaissuunnan valtatie: todellakin Porista Parkanon, Haapamäen kautta Jyväskylään, Pieksämäelle, edelleen Joensuuhun. Sen alku siellä Porissa on hieman ongelmallinen, kuten ed. Kataja mainitsi. Toivon, että tämä saataisiin kuntoon. Samoin alleviivaisin, että myös rata Parkanosta Kankaanpään kautta Poriin, mikä kulkee hyviä kangasmaastoja myöten, tulisi palauttaa ensimmäisenä osuutena Haapamäki—Parkano—Pori-radasta tehokkaaseen liikenteeseen. Tällöin Parkanosta voisivat pohjoisen suunnasta tulevat junat ajaa suoraan Porin satamiin ilman, että tarvitsisi suuntaa muuttaa. Tietysti, kun tuo rata olisi sitten toistaiseksi sähköistämätön, niin se pitäisi aikanaan sähköistää, jotta junat voisivat ajaa suoraan, ja muun muassa jääliikenteen vaikeutuessa pohjoisessa Porin satamat ovat hyvin tehokkaat ja siellä on kapasiteettia.