Arvoisa puhemies! Tuima.fi-verkkolehden artikkeli toimeentulotuella elävästä nuorukaisesta on herättänyt runsaasti keskustelua, ja ikävä kyllä kyse ei ole fiktiosta. Nuorten jatkuvasti kasvanut työttömyys on lisännyt myös alle 25-vuotiaiden toimeentulotuen saajien määrää. Helsingissä oli tällaisia nuoria viime vuonna noin 9 000 kappaletta, ja moni näistä nuorista on vakavassa syrjäytymisvaarassa. Kuluvana vuonna nuorten määrä on ollut edelleen kasvussa.

Toimeentulotukilain mukaan asiakkaalla on oikeus tavata sosiaalialan ammattilainen, mutta laki ei velvoita tähän kumpaakaan osapuolta. Näin nuori voi hakea pitkiäkin aikoja toimeentulotukea tapaamatta koskaan sosiaalityöntekijää tai -ohjaajaa kasvotusten. Kukaan ei siis oikein tiedä, keitä nämä nuoret ovat tai mikä heidän ongelmansa on, oikeasta avuntarpeesta tai tuesta puhumattakaan.

Pahimmillaan nuorena alkanut toimeentulotukikierre jatkuu läpi koko nuoren elämän ilman, että kukaan missään vaiheessa herää pohtimaan, olisiko tästä nuoresta mahdollisesti johonkin muuhunkin. Meillä ei ole varaa tähän, ei inhimillisesti eikä kansantaloudellisesti, ja näin nuorisotakuun aikakaudella järjestelmässä ei pitäisi olla tällaisia aukkoja. Kysyisin ministeri Huoviselta: miten tämä ylipäätään on mahdollista, ja mitä asialle voitaisiin tehdä?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että tämä julkisuuttakin saanut tarina on synnyttänyt vilkasta keskustelua. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että en usko, että nuoret laajamittaisesti ikään kuin köllöttelevät vain toimeentulotuen varassa, vaan kyllä suuri osa nuoristamme pyrkii aktiivisesti niin koulutukseen, työharjoitteluun kuin työhönkin. Mutta meillä on näitä ongelmia, joita varten meillä on myös tällä hetkellä työryhmä, joka pohtii toimeentulotuessa muitakin haasteellisia kohtia.

Lisäksi juuri viime keväänä on julkistettu toimeentulotuen soveltajille eli käytännön työtä tekeville opas siitä, että nimenomaan nuortenkin kohdalla pitäisi siirtyä yhä enemmän niin sanotun ennalta ehkäisevän toimeentulotuen, ehkäisevän toimeentulotuen, käyttöön, jossa nimenomaan se sosiaalityön rooli olisi paljon suurempi. Tätä työtä meidän täytyy tietenkin kunnissa vauhdittaa.

Arvoisa puhemies! On siis selkeää, että toimeentulotukilain säännökset eivät nykyisessä muodossa edistä sellaista tukemista, jolla sosiaaliviranomaisen aktiivinen puuttuminen voisi toimia nuoren parhaaksi.

Olisikin tärkeää, että sosiaalityöntekijät tai -ohjaajat velvoitettaisiin tapaamaan henkilökohtaisesti kaikki alle 25-vuotiaat toimeentulotukea hakevat, ja tähän liittyvän yli sadan kansanedustajan allekirjoittaman aloitteen olen eduskunnassa jättänyt. Tälläkin hetkellä on siis olemassa monia toimenpiteitä ja vastikkeellisuutta, ja tämä nuorten kohtaaminen henkilökohtaisesti on yksi tällainen toimi.

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston nuorten palvelujen ja aikuistyön johtaja Leila Palviainen on useaan otteeseen todennut ja kertonut, että tukikoukkuun jääminen on helppoa. Millaisia muita toimenpiteitä voisimme miettiä, jotta sosiaaliturvaa saisi pois passivoivasta nykysuunnasta kohti osallistavampaa suuntaa?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Tuossa meidän rakennepoliittisessa ohjelmassahan, joka elokuun lopussa päätettiin, on valmisteilla juuri tällaisen osallistavan sosiaaliturvan toimenpideohjelma, ja siitä sitten perästä kuuluu lisää.

Mutta siinä on nimenomaan ajateltu niin, että ketään ei jätettäisi oman onnensa nojaan vaan olisi mahdollisuus osallistua. Mitä kaikkia toimenpiteitä? Varmasti vaatii yleensäkin toimeentuloturvan lainsäädännön muutosta mutta ennen kaikkea tämän palvelujärjestelmän muutosta.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu tästä Tatusta on paitsi kiinnittänyt huomiota tärkeään asiaan, tukien väärinkäyttöön sinänsä, sillä on myöskin onnistuttu leimaamaan erittäin iso joukko sellaisia nuoria, jotka ovat aidossa syrjäytymisvaarassa ja jotka eivät ole kykeneviä työhön. Minä tiedustelisin ministeriltä tai ministereiltä: mitä ovat ne toimenpiteet, joilla tämä hallitusohjelmassakin perustettu työryhmä, jonka on tarkoitus estää syrjäytymistä, köyhtymistä ja edistää terveyttä, aikoo saada aikaiseksi nimenomaan tässä asiassa?

Asuminenkin liittyy tähän siltä osin, että jos esimerkiksi pääkaupunkiseudulla olisi aidosti tarjolla riittävän halpoja kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, niin sitä 600:aa euroa siitä 1 000:sta, joka tulee toimeentulotuen asumisosasta, ei tarvitsisi maksaa.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! On tosiaankin tärkeää muistaa, että meillä on nyt jo käytössä myös toimeentulotuessa mahdollisuus alentaa tätä perusosaa, ja juuri aika hiljakkoin tehdyn tutkimuksen mukaan itse asiassa on niin, että tuota perusosaa alennetaan varsin kaavamaisella tavalla, ilman että siihen kytketään tätä sosiaalityön tärkeää roolia. Näin usein sitten siltä nuorelta tai minkäikäiseltä ihmiseltä tahansa jää saamatta sitä apua, jota hän tarvitsisi saadakseen oman elämänsä polun reunasta jälleen kiinni. Sen takia mielestäni me tarvitsemme niin nuorten yhteiskuntatakuuta, me tarvitsemme työtä, koulutusta, erilaisia mahdollisuuksia oppia ja olla osallisena kuin me tarvitsemme myös tässä toimeentulotuessa tähän ehkäisevään puoleen lisää panostusta. Mutta tällä hetkellä on niin, että vaikka STM ohjaa toimeentulotukiasioissa, kunnilla on kuitenkin varsin itsenäinen rooli näissä kysymyksissä, ja tätä muun muassa selvittelemme nyt tässä työryhmätyössä.