Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Luontoon ja luonnonvaroihin, niin metsästykseen kuin kalastukseenkin liittyvät lakimuutokset ovat aina vaikeasti ratkaistavia asioita. Onneksi Suomessa on laajasti hyväksytyt jokamiehenoikeudet ja myös omistamattoman luokan mahdollisuus kalastaa ja metsästää. Yhtä lailla on tunnustettava ne oikeudet, jotka liittyvät omistukseen tai ikimuistoiseen nautintaan.

Kalastuslain uudistus on ollut pitkä prosessi, kaikkiaan seitsemän vuotta. Tavoite kalavarojen laadukkaammasta käytöstä ja hoidosta on aivan oikea. Se ei onnistu ilman kunnollisia käyttö- ja hoitosuunnitelmia. Samoin tarve yksinkertaistaa lupa- ja maksumenettelyjä on kiistaton.

Kalastuslain valmistelussa minua on eniten häirinnyt pyrkimys siivota kotitarvekalastajat näkymättömiin. On haettu kaksinapaista mallia, jonka toisessa päässä ovat kaupalliset kalastajat ja toisessa päässä vapaa-ajankalastajat. Kuitenkin kotitarvekalastuksella on ollut ja on edelleenkin merkittävä rooli monessa kotitaloudessa. Moneen perheeseen kalastus on tuonut merkittävän leivän lisän, ja toisekseen kyse on myös omista juurista ja perinteisestä kulttuurista.

Eteläisessä Suomessa voi olla tarve rajoittaa kotitarvekalastusta, mutta ei ainakaan Pohjois-Suomessa, jossa monet järvet ovat alikalastettuja. Myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvitykset kertovat samaa. En ymmärrä, miksi yhtä ja ainoaa mallia runnotaan läpi koko Suomessa, kun tilanne vaihtelee niin paljon eri puolilla maata. Tarkennettu aluerajaus esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa olisi mahdollinen ja tarpeen, onhan tällaisia aluerajoja myös muussa lainsäädännössä, esimerkiksi metsästykseen liittyen.

Hallituksen esityksessä rajataan muilla kuin kaupallisilla kalastajilla verkkomäärä kahdeksaan verkkoon. Tuollainen rajaus, ainakin Pohjois-Suomessa, on aivan turha. Asiasta voisi aivan hyvin päättää ely-keskus tai kalatalousalue — niiden asemaa hallituksen esityksessä muuten vahvistetaan, niin kuin pitääkin vahvistaa — silloin saataisiin lain soveltamiseen paikallinen näkemys, mikä aivan liian usein uhkaa tässäkin talossa jäädä jalkoihin.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa on parhaillaan puitavana saamelaiskäräjälaki. Ainakin niiden, jotka puoltavat hallituksen esityksen hyväksymistä sellaisenaan, on syytä pohtia tämän hallituksen esityksen 43 §:ää. Siinä käsitellään kalastusoikeuksien yhteensovittamista erityisellä kalastusetuusalueella. Siinä esitetään, että puolet kalastusetuusalueen kestävän kalastuksen enimmäismäärästä kuuluu valtiolle ja puolet osakaskiinteistöille. Poikkeuksen tekee kuitenkin Inarijärvi, jossa valtiolle kuuluu kaksi kolmasosaa ja erityisperusteisten kalastusetuuksien osakaskiinteistöille yksi kolmasosa kestävän kalastuksen enimmäismäärästä.

Kun luin tuon pykälän yksityiskohtaiset perustelut, ei minulle auennut millään lailla, kuinka tuohon jako-osuuteen on päädytty ja vielä yleisestä linjasta selkeästi poiketen. Kyse on lähinnä saamelaisten ikiaikaisista oikeuksista, joita ollaan nyt oleellisesti kaventamassa. Kalastus on ollut poronhoidon ja metsästyksen ohella elinehto, ja erityisesti se on ollut sitä Inarijärven rannalla.

Mikäli hallituspuolueet eivät herää tämän epäkohdan oikaisuun, niin toivon, että perustuslakivaliokunta tarkastelee kysymystä erityisen huolellisesti. Kyse on paitsi elinkeinonvapaudesta myös luontaiselinkeinosta huomattavan osan toimeentulostaan saavien asukkaiden oikeuksista, joiden oikeus kalastaa on omaisuudensuojan piiriin kuuluva varallisuusarvoinen etu. Lisäksi saamelaisilla on alkuperäiskansana perustuslaissa turvattu oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan kulttuurin ylläpitäminen ja kehittäminen pitää sisällään myös perinteiset elinkeinot mukaan lukien kalastuksen.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesitys on tunteita herättävä sen takia, että se tulee meidän jokaisen iholle, ja hyvä on, että asiasta puhutaan. Tämä lakiesitys korostaa kestävän käytön mukaista kalastuksen ohjaamista, jonka keskeisiä välineitä ovat luontaisen lisääntymisen turvaaminen, viranomaisten riittävät valtuudet kalastuksen säätelyyn ja erityisesti vaelluskalakantojen elvyttäminen ja muiden uhanalaisten kalakantojen suojelu. Sitten tämä lakiesitys antaa alueellisille kalastusviranomaisille nykyistä huomattavasti paremmat valtuudet kalastuksen säätelyyn. Tulevaisuus toki näyttää, johtaako tämä nykyistä parempaan kalastuksen ohjaamiseen.

Kalastusmaksujärjestelmä suosii kalastuksen aloittamista jo nuorena ja sen jatkamista vielä eläkevuosinakin, sillä tämä lakiesitys säilyttää alle 18-vuotiaiden ja yli 65 vuotta täyttäneiden maksuttomat yleiskalastusoikeudet, mikä pitää tietenkin yllä kalastusharrastuksen suosiota ja luontaisesti lisääntyvien kalakantojen monipuolista käyttöä, poistaa esteitä kalastusharrastuksen aloittamiselta jo lapsuudessa ja rohkaisee jatkamaan sitä myöhäisemmälläkin iällä.

Mielestäni tämä alle 18-vuotiaiden tai 65 vuotta täyttäneiden maksuvapaus ei ole syrjivä, sillä kalastuslaistakin huolimatta kaikki kalastuksen harrastajat ikääntyvät, nauttivat lapsina ja nuorina maksuttomasta kalastuksesta, maksavat työvuosina kalastuksenhoitomaksuja ja pääsevät sen jälkeen taas nauttimaan maksuttomasta kalastuksesta. Järjestelmä on toimiva. Kaikilla on mahdollisuus harrastaa aikansa sekä maksutonta että maksullista. Ja kalastusmaksun palauttaminen yli 65 vuotta täyttäneille vähentäisi erityisesti satunnaisesti kalastusta harrastavia, joita valtaosa kalastuksen harrastajista toki on. Olisin toivonut, että myöskin opiskelijat ja työttömät olisivat saaneet tässä erityiskohtelun, mutta näin ei näytä olevan.

Arvoisa puhemies! Viehekalastajilla kalastusmaksut laskevat ja verkko- ja katiskakalastajilla nousevat. Lakiesitys vähentää 18—64 vuotta täyttäneiden viehekalastajien kalastusmaksuja. Nykyisin läänikohtaisella viehekortilla kalastava joutuu maksamaan 24 euron kalastuksenhoitomaksun ja 31 euron läänikohtaisen viehekortin eli 55 euroa. Uuden esityksen mukaan viehekalastus koko maassa maksaisi 39 euroa 65 vuotta täyttäneiden maksuvapautuksesta huolimatta. Viehekalastajien maksut vähenisivät lähes kolmanneksella eli 16 eurolla. Kalastusmaksujärjestelmän heikkous on mielestäni siinä, että se poistaa vapauden valita kalastusmaksunsa sen mukaan, miten kalastaa. Nyt mökkirannassaan kalastavat tai verkkokalastajat joutuvat maksamaan myös viehekalastuksesta, vaikka sitä eivät harrastaisikaan.

Nämä kalastuksenvalvontaraportit osoittavat, että viehekalastajien luvat ovat pääsääntöisesti kunnossa ja että luvattomien kalastajien osuus on yleensä muutaman prosentin luokkaa — sekin on tietenkin liikaa. Ongelmaksi jää, miten käy katiska- ja verkkokalastajien maksuvalmiuden, mikäli he kokevat maksun kohtuuttomaksi tai aiheettomaksi. Yhden maksun järjestelmä on tietenkin yksinkertainen, mutta se ei kyllä kohtele tasavertaisesti kaikkia maksuvelvollisia kalastuksen harrastajia. Olisiko kuitenkin viisaampaa pitää veroluontoinen kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastusmaksu erillään, vaikka ne voisikin sitten rasti ruutuun -menetelmällä maksaa samalla maksulla?

Ihan muutama sana verkkokalastuksesta: Verkkokalastajathan pyytävät yli puolet vapaa-ajankalastajien vuotuisesta kalansaaliista, ja verkkokalastusta pidetään kalastusoikeuden haltijan keskeisenä tapana käyttää kalastusoikeutta. Siksi siihen lain tasolla ei ole haluttu puuttua. Tämä verkkokalastuksen sääntely on jäänyt pääosin kalavesien omistajien asiaksi, ja tulokset ovat olleet vähän masentavia. Sääntelemätön ja huonosti säädetty verkkokalastus tappaa suurimman osan alamittaisista vaelluskaloista, estää niiden ja monien muiden taloudellisesti merkittä-vien kalakantojen, kuten kuhakantojen, luontaisen lisääntymisen, kun kalat pyydetään pois ennen kuin ne ehtivät edes kertaalleen lisääntyä. Parempi verkkokalastuksen sääntely, kuten verkkomäärien rajoittaminen ja alamittaisia kaloja tappavien niin sanottujen väliharvuusverkkojen käytön rajoittaminen, antaisi varmasti paremman taloudellisen tuoton kalakannoista sekä kalastusoikeuden haltijoille että muille kalastajille. Pienenä ongelmana näen myöskin tämän kelaonginnan. Maksuton yleiskalastusoikeus ei toteudu. Siihen olisi pitkät tarinat, minkä takia se pitäisi olla, mutta en mene siihen.

Ihan lopuksi sanon, että tämä lakiesityshän on tietenkin kompromissi. Mutta haluan korostaa sitä, että sosialidemokraatit ovat puolustaneet maata ja vesialueita omistamattomien oikeuksia kalastukseen jo vuosikymmenten ajan vaaleissa sekä vaalien välillä. Tämän ryhmän oikeus kalastaa on määrätietoisen voimakkaan poliittisen työn tulosta, eikä se säily ilman, että siitä poliittisesti pidetään huolta. Paineita muuttaa järjestelmää on jatkuvasti.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi kalastuslaiksi erottuu useimmista eduskunnan käsittelyyn tulevista lakiesityksistä. Sen kohderyhmä ei rajoitu vain johonkin tiettyyn elinkeinoon tai julkisen vallan käyttämisen menettelytapaan. Se on yleislaki, joka koskettaa välittömästi yli puoltatoista miljoonaa kalastuksen harrastajaa, ammattikalastusta unohtamatta. Se vaikuttaa ihmisten virkistymismahdollisuuksiin ja omien luonnonvarojemme käyttöön, luonnon suojelemista unohtamatta. Lakiesitys on kauan kaivattu ja pitkään valmisteltu. Sen sisällöstä on paljon hyvää sanottavaa.

Kalastuslakiesitys perustuu kestävän kalastuksen periaatteeseen. Tavoitteena on kalakantojen luontaisen lisääntymisen turvaaminen ja vaelluskalakantojen elvyttäminen. Siinä tunnustetaan viranomaissääntelyn tarve. Kalat ovat luonnonvaraisia eläimiä, joita omassa ympäristössään ei kukaan varsinaisesti omista. Sen vuoksi tarvitaan yhteisten intressien toimeenpanoa. Perämeren lohesta vuosien ajan käyty kiista on selkeyttänyt käsityksiä tästä.

Viranomaisvastuu on kalojen suojelussa ensiarvoisen tärkeää. Vaiteliaista luontokappaleista ei saa kampanjoiden maskotteja, mutta niidenkin suojelussa on kysymys uhatusta luonnon monimuotoisuudesta. Laki parantaa monen kalastuksen harrastajan asemaa. Koko maan kaikki vesialueet kattava viehekalastuslupa vähentää toisaalta maksutaakkaa, vaikkakaan se ei ratkaise kaikkia viehekalastajien tarpeita. Me olemme esittäneet ajatuksen, että yhden kortin malli tulisi jakaa veroluonteiseen kalastonhoitomaksuun ja valtakunnalliseen viehekalastukseen oikeuttavaan viehekalastusmaksuun. Vetouistelua varten tulisi oikeus lisämaksusta enintään kahden lisävavan ja vieheen käyttöön. Myönteistä laissa on kuitenkin kalastusmaksujen pääsääntöisesti järkevä kohdentaminen.

Vapaa virkistyskalastus on hyvä periaate, ja oikeus siihen on annettava muillekin kuin vesialueiden omistajille. Julkisuudessa on moitittu sosialidemokraatteja ääntenkalastelusta, kun olemme pitäneet kiinni lasten, nuorten ja eläkkeensaajien kalastusharrastuksen maksuttomuudesta. Politiikassa voi muuten käydä huonomminkin kuin tulla julkisesti syytetyksi lapsiperheiden ja ikäihmisten puolesta puhumisesta. Mutta tästä tässä asiassa ei ole kysymys. Kysymys on siitä, että SDP on aina muistanut vaalia omistamattomien asiaa. Kalastuslainsäädännössä on tästä asiasta ollut selkeä kanta jo niin monet vuosikymmenet, ettei yksien vaalien kampanjaa pidä tähän sekoittaa.

Arvoisa puhemies! Laki on toisinaan niin kuin se luetaan. Kalastuslain lukemisessa apuna on kalastusasetus. Usean lainkohdan tulkinnan selvittämiseksi olisi hallituksen annettava tämä asianomainen asetus viipymättä. Lain valiokuntakäsittelyssä pitäisi olla jo selkeät luonnokset aiotusta asetuksesta.

Lakia eduskunnassa käsiteltäessä on myös paikallaan karsia siitä kalatalouden ja kalakantojen suojelun kannalta tarpeetonta säätelyä. Uusi maksujärjestelmä on hyvistä puolistaan huolimatta ehkä turhan tarkka omassa mökkirannassaan paria verkkoa ja katiskaa pitävälle. Verkkokalastusta voitaisiin ohjata rajoittamalla verkkojen määrää kotitarpeisiin riittäväksi. Esimerkiksi vapaa-ajankalastajat ovat itse esittäneet neljän verkon rajoitusta. Vastaavasti maksuttoman onkimisen välinevalikoimaan voidaan hyväksyä kelavavan käyttö.

Arvoisa puhemies! Suomen talous ja tavallisten ihmisten hyvinvointi on tämän hetken tärkein keskustelunaihe. Yhteen laskien alle sadan miljoonan euron kalansaalis ei ole kansantalouden kannalta eturivin asia. Eduskunnan pitää kuitenkin pysähtyä laatimaan lakeja, jotka puuttuvat muuhunkin kuin kiireellisimpiin päivänkohtaisiin asioihin. Kalastus on monelle tavalliselle kansalaiselle henkireikä. Suomalaiselle elämäntavalle keskeinen kalastus on tärkeä. Kalastuslain uudistus on asiallisen keskustelun ja hyvän valmistelun arvoinen asia.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Kalastusoikeudet ovat olleet pitkään nimenomaan maa- ja vesialueita omistavien ja omistamatto-mien välisen jännitteen kohteena. Vuoden 1952 kalastuslaissa evakot, siirtolaiset ja sodan kokeneet ihmiset eivät voineet ymmärtää sitä, että heidän onkimisensa ja pilkkimisensä kytkettiin vuonna 52 lailla vesialueen omistukseen. Siksi syntyivät ensimmäiset kalamiesyhdistykset Suomeen, vuokratakseen kalavesiä harrastajille.

Kun aloitin vuonna 1983 eduskunnassa, otin tavoitteeksi — nimenomaan tämän aktiivisen kalastajakunnan, teollisuusväen, viestin mukaisesti — onginnan ja pilkinnän jokamiehenoikeuden ja läänikohtaisen viehekortin hankinnan. Asia ei edennyt hallitusten kautta. Se oli aina RKP:n, kokoomuksen tai keskustan jarruttama asia, ja asiat vaativat sen, että sitten lopulta 1995 jätin laki-aloitteen 4/1995, jonka mukaisesti onginnan ja pilkinnän jokamiehenoikeus, läänikohtainen viehekortti ja yli 65-vuotiaiden vapauttaminen alle 18-vuotiaiden ohella ja seitsemän vuorokauden matkailukortti luotiin Suomeen. Se oli hankala prosessi. Sen takana oli vuoden 95 vaalivoiton ansiosta maa- ja metsätalousvaliokunnassa viisi sosialidemokraattia, kaksi vasemmistoliittolaista, Erkki Pulliainen ja yksi ainut suoraan porvaripuolelta, kokoomuksen ainut mies, edustaja Minna Karhunen. Ja tällä 9—8-enemmistöllä tämä laki vietiin valiokunnassa läpi voimakkaasta jarrutuksesta huolimatta ja saatiin täällä päätökseen. Perustuslakivaliokunnan käsittelyllä rajoitettiin vapojen määrää. Koska väitettiin sen loukkaavan omistusoikeutta ja omaisuudensuojaa, tästä syntyi nimenomaan 350 000 uistelijan kokema ongelma, että vapamäärä on rajattu ja edellyttää kalastusalueiden lupaa.

Joka tapauksessa tavoitteena on ollut koko ajan kehittää vesien luonnonvarojen hyödyntämiseen perustuvia luontoliikuntamuotoja terveellisinä, elämyksellisinä, joskus saalista kotikäyttöön antavina. Harrastuksena onkiminen, pilkkiminen ja viehekalastus sopivat laajoille kansalaisjoukoille. Tässä suhteessa Suomessa olisi hyvä tältä osin enemmän tukea nimenomaan maaseutupoliittisesti ja muutoinkin tähän liittyviä mahdollisuuksia.

Tämä lakiesitys hallitusohjelman vastaisesti lähti ministeri Anttilan ja nyt Jari Koskisen toimesta menemään urille, joilla ei haluttukaan kehittää maksuttomia ja maksullisia kalastusoikeuksia, vaan esimerkiksi palautetaan maksuja takaisin yli 65-vuotiaille sekä tehdään myöskin monia muita sellaisia ratkaisuja, jotka eivät ole "käyttäjä maksaa" -periaatteen kannalta hyväksyttäviä. SDP:n vastustus johti siihen, että ei menty maksuttoman kalastusoikeuden rajoittamiseen, mutta valitettavasti tässä syntyy juuri "käyttäjä maksaa" -periaatteen vastainen tilanne, josta olen kyllä hämmentynyt, etteivät Suomen kansalaiset ole enempää heränneet keskustelemaan. Omassa rannassa katiskalla ja verkolla kalastavat pannaan maksamaan valtakunnallinen viehekortti. Jos tämä järjestelmä läänikohtaisen viehekortin osalta merkitsee tiettyä taloudellista etua, niin en minä ymmärrä, että omalla katiskallaan heiluva kaveri tarvitsee tällaiset valtakunnalliset luvat.

Tämä on ollut eräille valmistelijoille — Kalatalouden Keskusliitolle, vesialueille, MTK:lle, keskustalle, kokoomukselle, RKP:lle — rahastuslaki, ei kalastuslaki. Tältä osin on valitettavaa, että koko järjestelmän uskottavuus tulee kärsimään nyt tästä kohdasta. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö aika lailla suljettiin valmistelun ulkopuolelle ja tätä hoidettiin neuvos Kirjavaisen ja virkamiesten työnä pitkälti maa- ja metsätalousministeriössä. Se on aikaansaanut tarpeettomia jännitteitä myös tämän lain täytäntöönpanoon.

Nykyiselläkin lailla olisi ollut mahdollista uhanalaisten kalojen ynnä muiden suojelu, mutta verkkokalastuksen sääntelyn kirjoittaminen lakiin, joka on merkittävä askel oikeaan suuntaan, olisi vaatinut kyllä vapaa-ajankalastajien mukaan enintään neljän verkon rajan.

Sitten aivan käsittämätöntä on se, että viime hetkellä ennen rahakuntaa RKP sai läpi, että kelaonginnan maksuton yleiskalastusoikeus poistettiin. Hyvin pitkälti heittokalastukseen soveltuvan kelan ja vavan käyttö onginnassa lisäisi nimenomaan alihyödynnettyjen särkikalakantojen kalastusta paikoissa, joissa ei pystytä, on hankalasti käsiteltäviä — ja nimenomaan vesikasvillisuuden ja mataluuden takia — kohtia. Tämä siis viime hetkellä poistettiin maksuttomista. Joka tapauksessa tämä useamman vavan uistelumaksu olisi tuottanut enemmän kuin se ajateltu eläkeläisten rahastus 4 miljoonalla eurolla. 350 000 uistelijalla ja useamman vavan helpommalla luvanhankinnalla olisi saatu monin verroin. Tälläkin hetkellä 4—12 vavan käyttö edellyttää tietysti kalastusalueilla, sisävesien suurilla järvialueilla, lupajärjestelyä. Mutta olisi ollut hyvä hyödyntää tätä.

Sitten onginnasta ja pilkinnästä maksetaan edelleen korvauksia kalastusoikeuden haltijoille, vaikka peruste maksulle poistui jo vuonna 1997. Maksetaan siis jokamiehenoikeuteen liittyvistä onginnasta ja pilkinnästä vesialueiden omistajille miljoona euroa vuodessa korvauksia. Se olisi ihan sama asia kuin marjastuksesta ja sienestyksestä maksettaisiin maanomistajalle korvauksia. Toki sitäkin on Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen eräässä tutkimuksessa 90-luvulla kyllä väläytetty. Kun kantohinnat olivat alhaalla, niin ajateltiin, että tämä voisi olla parempi järjestely, että maksettaisiin siitä.

Henkilökohtaisesti sanon, että läänikohtainen viehekortti olisi toiminut edelleenkin. Valtaosa kalastajista kalastaa omalla alueellaan. Minun lailla hommaa sitten matkalle seitsemän vuorokauden luvan, jos lähtee pohjoiseen taikka länteen. Tässä tapauksessa ennustan, että ennen pitkää valtakunnallinen viehekortti tulee olemaan kovan rahastuksen kohteena vesialueiden, MTK:n ja Kalatalouden Keskusliiton taholta. Ensinnäkin se kärjistää nyt "käyttäjä maksaa" -periaatteen vastaisten ihmisten ärsytystä varmasti. Ja taas haetaan vesialueen omistajia, että saataisiin halvemmalla viikoksi lupa, kun aikoinaan haluttiin läänikohtaisella viehekortilla, että ongitaan ja haetaan kaloja eikä vesialueen omistajia. Edistyksellisimpiä olivat Etelä-Savon vesialueiden omistajat, kalastusalueet. He kannattivat jo vuonna 94 täällä eduskunnassa tämän järjestelmän kehittämistä.

Tässä suhteessa on tietysti nyt näin, että tämä laki on näin vietävä, mutta kyllä toivon, että tässä maassa otetaan nämä mahdollisuudet ja virkistys- ja vapaa-ajankalastuksen käyttö toisella asenteella jatkossa. Ei "omistajan merkki on suomussa" -ajattelulla ja rahastuksella, vaan nimenomaan monipuolisten kalavarantojemme hyödyntämisenä ja yhteisenä rikkautena ja hyödynnettävänä asiana.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla itselläni on semmoinen ajatusmalli, että kaikkea ei tarvitse laissa määrätä, kieltää tai sallia, ja että päätäntävaltaa pitää tuoda mahdollisimman lähelle sitä ruohonjuuritasoa. En ymmärrä, minkä takia kotitarvekalastajien, joista monet ovat maattomia ja eivät pysty muuten omistamaan, jos ei ole näin laajoja yleisoikeuksia, verkkomäärä ihan laissa määritellään 8 verkoksi, kun esimerkiksi Lapissa on nimenomaan ongelmana se, että monet järvet ovat alikalastettuja, ja kalavesien ja kalakannan hoito on nimenomaan sitä, että pyydetään kalaa, milloin mitäkin kalaa ja minkäkin verran, ja verkottaminen liittyy siihen. Jos on tämäntyyppinen ongelma ja jos Etelä-Suomessa on ongelmia kotitarvekalastuksen ja verkkomäärien kanssa, niin ei pidä mennä sitten ojasta allikkoon Pohjois-Suomessa, kun lainsäädännönhän voisi rakentaa niin, että on erilaiset alueet ja erilaiset säännöt.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on nimenomaan kyllä, olen samaa mieltä, oltava myöskin järjen käytön sallittua. Suomen pitkät etäisyydet ja erilaisten vesistöjen tilanne on otettava huomioon. Mutta esimerkiksi kuhakantojen luontaisen lisääntymisen kannalta on ollut vakava tilanne, kun kalat pyydetään pois ennen kuin ne ehtivät edes kertaalleen lisääntyä, ja monessa järvessä taimenen istutuksia tehdään toisessa päässä ja isännät vetävät verkolla seuraavalla viikolla kaikki ylös. Tässä suhteessa verkkojen käyttöä on hyvä hallita. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö oli sitä mieltä, että enintään 4 verkkoa olisi ollut oikea määrä. Pohjoisessa ovat olosuhteet erilaiset, ja olen siinä samaa mieltä, että kyllä pitää myöskin paikalliset olosuhteet ottaa huomioon.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Koskien käsittelyssä olevaa esitystä paljon keskustelua on käyty nimenomaan maksuttomasta kalastusoikeudesta. On totta, että edustaja Taimelan lainaus Kataisen hallitusohjelmakirjauksesta tuolla debatissa on juuri se, joka mahdollistaa sen, että tämmöinen monipuolinen lupien ja erilaisten kalastusoikeuksien kirjo on olemassa tässä maassa.

Toivoisin, että valiokuntakäsittelyssä keskeisesti nousisi esille tänään vasemmistoliiton toimesta jätetty rinnakkainen lakialoite, joka haluaa tuoda mahdollisuuden myös kaikkein pienituloisimmille kansalaisille harjoittaa kalastusta ilman lupamaksuja. Eli 700 euron peruspäivärahaa saavalle työttömälle kalastushoitomaksu on suuri summa, ja toisaalta kalastus toisi mielekästä tekemistä arkeen. Olisi oikeudenmukaista, että työttömältä ei perittäisi samaa maksua kuin citymaasturilla rantaan kaahaavalta vapaa-aikakalastajalta.

Todellakin on tärkeätä, että nähdään se sosiaalinen merkitys, mikä kalastuksella on, niin kuin tässä hallituksen esityksessä on perusteissa tuotu eläkeläisten osalta. Aivan varmasti tätä samaa tarvetta on niillä, joilla ne rahalliset mahdollisuudet lupamaksujen maksamiseen ovat melkeinpä poikkeuksetta vieläkin huonommat.

On hyvä, että hallituksen esityksessä on se peruslataus, että kalakantoja hoidetaan ja kalakannat ovat kestävällä tasolla ja mahdollistavat paremminkin vedenviljan hyötykäytön. Edustaja Mustajärvi otti oikein esille sen asian, voiko yhdellä järvellä olla perustuslaillisilla oikeuksilla olevalla väestöllä vain yhden kolmasosan mahdollisuus käyttää oikeuttaan, eli hallintaa enemmänkin sitten valtiovallan ja Metsähallituksen toimesta rajoitetaan Inarijärvellä.

Mitä tulee siihen, mikä on verkkojen määrä, niin edustaja Rajamäki melkeinpä varasti sanat suustani. On tärkeää, että alueellisesti pystytään harkitsemaan ja käyttämään harkintavaltaa. Siinä mielessä lakiesitys on hieman epäjohdonmukainen. Ely-keskuksille annetaan, sanotaanko, vastuu kehittää ja valvoa vesistöjen kalakantojen hyvää kasvattamista ja määritellä istutuksia, tehdä rajoituksia kalastuksen suhteen. Mutta miksi tätä oikeutta ei voida hyödyntää sitten alueellisesti samalla tavoin, että tätä verkkojen määrää voidaan eri tavoin hyödyntää?

Toisaalta olisi erittäin tärkeää, että niillä vesialueilla, missä ammattikalastusta on liian vähän eikä vapaa-aikakalastus eikä kotitarvekalastus hyödynnä runsaita kalavesiä, vesistökohtaisesti olisi verkkojen lupamaksut. On, arvoisa puhemies, hieman ihmeellistä, että samalla järvellä on monenlaisia lupamaksuja, osa-aikakalastajilta ja ammattikalastajilta, ja se painottaa sitten eri alueille sitä kalastuksen rasitusta, kun pitäisi nimenomaan käsitellä sitä vesistöä kokonaisuutena. Kalassa, siellä suomussa, ei todellakaan ole sitä omistajan merkkiä.

Hyvällä kalastuksen valvonnalla, hyvällä kalakannan hoidolla saavutetaan tässä maassa erinomainen tulos, niin että suomalaista kalaa on kuluttajan pöydässä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Olimme isännän kanssa verkoilla tässä vuosi sitten. Oli syyskuun loppu, tuiskusi, oli viima ja kylmä ja kaikkea mahdollista, mitä pystyy olemaan. Siinä minä sitten soudin sitä venettä isännän kanssa — no, mitä se nyt isännän ja emännän soutaminen ja verkottelu siinä vaiheessa on. Tämän uuden lain mukaan kyse on vapaa-ajankalastuksesta, virkistyskalastuksesta; minusta se ei kyllä oikein mitään virkistys- ja vapaa-ajankalastusta ollut, kyllä se on kotitarvekalastusta.

Tässä uudessa laissa on kyllä selkeästi unohdettu se, mitä tämä kotitarvekalastus tarkoittaa. Tähän lakiin on onneksi näitten lausuntojen jälkeen lisätty sana "kotitarvekalastus", koska sehän oli jätetty siitä aikaisemmin kokonaan pois. Mutta minulla on semmoinen mielikuva, että tässä laissa on vain sillä tavalla niin kuin teennäisesti laitettu tämä sana "kotitarvekalastus" tähän matkaan, sitä ei ole oikealla tavalla sisällytetty tähän lakiin kuitenkaan. Tämä laki pitäisi vielä pystyä puimaan uudella tavalla, sillä tavalla, että mitä se kotitarvekalastus tarkoittaa. Mitä tässä salissa on ollut keskustelua esimerkiksi virkistyskalastuksen verkkomäärästä ja muusta, niin tuntuu siltä, että kyse on siitä, että riidellään kotitarvekalastuksesta ja virkistyskalastuksesta.

Pannaan selvästi erilleen se, kumpi on virkistyskalastusta, kumpi on kotitarvekalastusta, koska kotitarvekalastuksen oikeuksien pitää olla ehdottomasti paljon korkeammat. Sillähän on ihmisten elinkeinolle merkitystä, koska kotitarvekalastuksen saalis käytetään kalastajien taloudessa ja sillä on tämän toimeentulon kannalta merkitystä, elikkä silloin myöskin vähäisen myymisen on siinä oltava mahdollista.

Sitten tämä verkkojen määrä. Esimerkiksi verkkojen määrästä on tässä puhuttu, että onko se 280 metriä, kahdeksan verkkoa, liikaa vai liian vähän. No, minä kotitarvekalastajana sanon, että ehdottomasti se on liian vähän. Tuossa kotiin kun soittelin, niin sanoivat, että ei missään tapauksessa niin pientä määrää, sillä silloin kun verkoille lähdetään, on oikeat kelit ja oikeat ilmat, pannaan verkkoja kunnolla veteen ja pyydetään, niin että saadaan talven kalat. Kysehän on siis talven kalojen saamisesta, ei siinä ole kyse mistään vapaa-ajankalastuksesta vaan oikeasta kotitarvekalastuksesta. Sen takia on ihan järjetöntä se, että tässä nyt yhtä aikaa puhutaan sitten virkistyskalastuksesta. No, jos se virkistyskalastuksella on se neljä verkkoa, niin olkoon, mutta kyllä kotitarvekalastuksessa pitää olla selkeästi mahdollisuudet laittaa oikealla lailla niitä verkkoja veteen — varsinkin kun kyse on yleensä meidän omista vesialueistamme. Kun me omistamme niitä vesialueita, ne ovat meidän vesialueitamme, niin sitten me saisimme laittaa vain kahdeksan verkkoa sinne. Ei siinä hommassa ole mitään järkeä. Harrastajat olkoot sitten asia erikseen.

Ja sitten vielä näistä verkkomääristä. Silloin kun aletaan isompia verkkomääriä laittamaan, niin kysehän on yleensä näistä hyvin vähän kalastetuista vesialueista Lapissa, Pohjois-Karjalassa ja monilla muilla syrjäisillä alueilla. Meidän vesistömme ovat alihoidettuja, ne ovat ihan ehdottomasti alikalastettuja, meidän pitäisi saada niille siis käyttöä huomattavasti lisää, ja verkkokalastus on kuitenkin se, millä se hoitaminen hyvin pitkälle tehdään.

Sitten tästä rysästä. Siitä pitää kyllä sanoa kiitos, että ministeriö on kuunnellut lausunnonantajia, että se rysäkalastus sitten olisi jatkossa mahdollista, koska tärkeää on se, että näitä vähän kalastettuja vesialueita pystytään hoitamaan, ja rysä ja nämä verkot, ennen kaikkea rysät, ovat hoitokalastuksessa erittäin tärkeitä asioita.

Sitten mennään siihen saaliin ensimyyntiin. Aikaisemmin oli, että 5 kiloa vuorokaudessa. Onneksi se jäi pois. Nytten tulee, että 100 kiloa vuodessa. Minusta tämä on erittäin huono kokonaisuus. Kun puhutaan, että suomalaista kalaa ei ole kaupassa, sitä ei ole missään ruokalassa, mistään et saa suomalaista kalaa, sitä ei saa, koska Suomessa on niin vähän ammattikalastajia. Eikö tämän lain tavoitteen pitäisi olla siinä, että me saisimme kotimaista kalaa markkinoille ja liikkeelle? Ja tämä laki, jos joku, estää kotimaisen kalan käyttämisen. Tämäkö tämän lain tarkoitus on, että kotimaista kalaa ei pysty enää käyttämään eikä saada myyntiin ja käytettäväksi? Ostetaan sitten vaikka mieluummin sitä kanadalaista haukea kouluille. Eikö olisi parempi, että meillä kannustettaisiin ihmisiä kalastamaan, ja jos sitten tulee vähän isompi määrä, niin hyvä? Lukeehan tässä laissa sitten, että on helppo yksinkertaisella menettelyllä hakea näitä lupia tähän asiaan. Mutta onko todellakin tarkoitus, että kaikki asiat pitää täyttää byrokratialla? Siis Suomen kaikki yritystoiminta on muutenkin tapettu sillä liialla byrokratialla, liialla paperisodalla, sillä, että mitään et saa tehdä ennen kuin kaikki paperiasiat ovat varmasti kunnossa, ettet vahingossakaan yritä tai tee mitään tämmöistä järkevää omatoimista asiaa.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi ely-keskusten roolista. Täällä on viime päivinä keskusteltu siitä, että ely-keskusten määrärahoja vähennetään, irtisanotaan henkilökuntaa. Nytten tämä laki on lisäämässä ely-keskusten työmäärää. Jo nyt on nähtävissä se, että siellä ely-keskuksissa ei selvitä nykyisistäkään töistä. Tämä laki laittaa ely-keskuksille niin valtavan roolin ja työkuvion, että ne eivät tule selviämään tästä tilanteesta, ja se meidän on ehdottomasti hyvä tajuta jo tässä vaiheessa, kun me tätä lakia säädämme: säädämmekö me lakia, mitä ei pystytä oikeasti toteuttamaan kunniallisesti? Että näillä eväillä.

Sitten vielä haluaisin sanoa edustaja Rajamäelle vesialueen hoitamisen maksujen palauttamisesta vesialueitten omistajille silloin, kun on kyse pilkkimisestä tai onkimisesta: Sehän voi äkkiä kuulostaa, että ne ovat jokamiehenoikeuksia. Ok, niin ovat. Mutta kyllähän ne vesialueetkin tulee hoitaa, eikä se vesialueen hoitaminenkaan ilmaista ole. (Kari Rajamäki: Särkiä ja ahvenia!) — Särkiä ja ahvenia. — Kaikkia vesistöjä pitää hoitaa, ja pienikin tuki kalastusalueelle, että he hoitavat ja saavat vähemmäksi sitä särkeä ja ahventa sieltä, niin sen jälkeen siellä on sitä pyydettävää kalaa myöskin vapaa-ajankalastajille. Sen jälkeen siellä on muun muassa edustaja Rajamäelle paljon enemmän särkeä ja ahventa kuin pilkkimisen jälkeen, kun sitä on hoidettu ja pienemmät otettu vähemmäksi.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Todettakoon heti alkuunsa, että kalastuspolitiikassa SDP on pitkään erottunut ja tulee erottumaan jatkossakin muista puolueista maa- ja vesialueita omistamattoman väestön-osan puolestapuhujana. Nykyisin itsestään selvinä pidetyt onginnan ja pilkinnän jokamiehenoikeudet saatiin läpi puolueemme aloitteesta, pitkän rutistuksen jälkeen vuonna 1997 voimaan tulleella kalastuslain muutoksella. En tiedä, kuinka moni tätä muistaa. Viimeaikainen keskustelu on ehkä osoittanut, että liian harva muistaa.

Hallitusohjelmaneuvotteluissa ajoimme kir-jauksen, jossa maksuttomia ja maksullisia yleiskalastusoikeuksia kehitetään ja vapaa-ajankalastusta laajennetaan kestävällä tavalla laajojen kansalaispiirien luontoharrastuksena. Debatissa tulin jo todenneeksi, että niin ministerit Koskinen kuin Orpo tiesivät varmasti, että vapamme ei tuossa asiassa taivu ja näin emme ole kirjauksen tahtotilasta valmiita luopumaan vaan päinvastoin.

Eläkkeensaajille on maassamme monenlaisia etuisuusjärjestelmiä, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä ja olleet voimassa jo kauan. Miksi ikään sidotulle poikkeukselle olla maksuvapauden piirissä kalastusmaksun kohdalla ei yhtäkkiä löytynytkään ymmärrystä? Jos tahtotilaa eduskunnan käsittelyssä löytyy, me voimme vielä halutessamme laajentaa maksuvapauden koskemaan kaikenikäisiä eläkkeensaajia, se on eduskunnan käsissä. Kalastusharrastus on merkittävä liikunnan ja sosiaalisen kanssakäymisen muoto ikäihmisten kohdalla. Tärkeä harrastusmuoto toimii osaltaan myös suurena syrjäytymisen ehkäisijänä, näin todetaan muun muassa Eläkkeensaajien Keskusliiton tiedotteessa. Eläkeläiset ovat myös loistava ryhmä juurruttamaan kalastusharrastusta nuoremmille sukupolville, muun muassa lastenlapsille.

Hallituksessa tehdään aina kompromisseja. Me ehdotimme uutta erityismaksuluokkaa useammalla vieheellä kalastaville, josta saaduilla tuloilla olisi 65 vuotta täyttäneiden maksuvapautus kustannettu. Tämä ei muille käynyt, ja näin ollen koko hallitus on esittämässä, että omassa rannassa kalastavan työttömän ja pienituloisen maksu nousee nykyisestä 24 eurosta 39 euroon.

Tämä pitkään valmistelussa ollut lakiesitys korostaa kestävän käytön mukaista kalastuksen ohjaamista, jonka keskeisiä välineitä ovat luontaisen lisääntymisen turvaaminen, viranomaisten riittävät valtuudet kalastuksen säätelyyn ja erityisesti vaelluskalakantojen elvyttäminen, unohtamatta uhanalaisten kalakantojen suojelua. Lakiesitys antaa myös alueelliselle kalastusviranomaiselle nykyistä huomattavasti paremmat valtuudet kalastuksen säätelyyn.

Lopuksi voisi todeta, että onneksi tämä pitkään valmisteltu laki on nyt vihdoin eduskunnalle annettu. Lain käsittely osaltani jatkuu omassa valiokuntatyössäni maa- ja metsätalousvaliokunnassa.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Kalastuspolitiikka on erittäin tärkeä osa luonnonvarojen hoitoa. Suomi on kymmenientuhansien järvien maa, ja me pystymme paljon parempaan tällä sektorilla, kun ymmärrämme ja oivallamme, miten suuria mahdollisuuksia sisävesistömmekin antaa ammattikalastukseen. Täytyy vain toivoa, että tämän kalastuslain myötä nämä olosuhteet paranevat ja Suomessa oivalletaan kalastonhoidon merkitys ihan tämmöisenä kansantaloudellisena ulottuvuutena. Virkistyskalastusta ei pidä ollenkaan väheksyä. Se on henkisesti erittäin tärkeä asia. Kotitarvekalastus, josta täällä on ansiokkaasti puhuttu, on perinteisesti keskeinen osa suomalaista kalastuskulttuuria, mutta uskon siihen, että ei ainoastaan merellä vaan myöskin sisävesistössä meillä on paljon paremmat mahdollisuudet toteuttaa ammattikalastusta, kunhan järkevästi ja oikealla tavalla viisaasti keskitymme kalastojemme hoitamiseen.

Puutun tässä puheenvuorossani erityisesti lukuun 7, jonka otsikkona on Vaelluskalat ja kalan kulun turvaaminen. Totean ensiksikin sen, että tämä on puutteellinen lähestymistapa vaelluskaloihin, sillä periaatteellisesti on tärkeää, että ymmärrämme, että vaelluskalat ovat jokinen luonnonvara: merelle syönnösvaellukselle lähtevät vaelluskalat käyvät merellä, mutta ne pystyvät lisääntymään vain makean veden joissa. Se on jokinen kala, ja sen pitäisi silloin antaa se näkökulma, miten näitä kalakantoja hoidetaan ja miten niitä hyödynnetään.

Tässä kyllä puhutaan jokikalaväylistä tarkoittaen sitä, että pitää olla riittävät mahdollisuudet kaloilla nousta jokiin, joen edustan kalastuksen rajoittamisesta. Mutta kuten maa- ja metsätalousvaliokunnassa työskentelevät hyvin tietävät, se ei riitä, vaan meillä täytyy olla oikeanlaiset riittävät mahdollisuudet rajoittaa meripyyntiä, kiintiöittää sitä ja niin, että näitten kiintiöitten määrittämisessä on sananvalta myös niillä, jotka ovat kalojen synnyinseuduilla, elikkä jokivarsien asukkailla. Nyt on välillinen kuuleminen mahdollista valiokunnan kautta, eduskunnan kautta, mutta se ei mielestäni riitä, vaan tässä, kun vaelluskalastrategiaa, lohistrategiaa, aletaan laittaa täytäntöön, täytyy muistaa, että juuri noita jokivarsien asukkaita, joilla on myös erityisperusteisia oikeuksia tähän kalastukseen, on kuultava paremmin.

Tähän kalastuslain käsittelyyn ei näköjään ehtinyt ministeriön tekemä selvitys erityisperusteisista oikeuksista koskien juuri vaelluskaloja Tornionjoella. Tämä selvitys on vielä kesken. On valitettavaa, että se ei tämän lain valmisteluun vielä ole pystynyt vaikuttamaan.

75 §:ssä on maininta istutettavien kalojen merkinnästä. Olen periaatteellisesti ollut tätä merkintää vastaan siitä syystä, että se on kohtuullisen kallis järjestelmä, ja toiseksi myös siitä syystä, että nämä istutetut kalat eivät kokemuksen mukaan ole kovin hyvin menestyneet Itämeressä. Nyt se kuitenkin täällä on, ja tämä johtaa ilmeisesti jonkin ajan kuluessa, vuosien kuluessa, siihen, että myös lohet ja taimenet merkitään, ja se silloin tulee johtamaan myöskin kalastuksen rajoituksen muutoksiin. Saattaa olla, että pyritään näistä lohenkalastuksen kevätrauhoitusaikarajoista luopumaan niin, että koko kalastuskauden saa kalastaa näitä eväleikattuja lohia ja taimenia. Sekin voi onnistua, jos kuitenkin valvonta on riittävän tehokasta, mutta sanoisin näin, että tämän toteuttamisessa kyllä pitää olla erityisen tarkka.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että yhdyn näihin ajatuksiin, jotka täällä on tuotu esiin, että perustuslakivaliokunnan tulee tämä Inarijärven kalastuskysymys kyllä selvittää. Tämä saaliinjako — vain yksi kolmasosa paikallisille — ei tunnu järkevältä. Samaten tästä verkkomäärästä, joka liittyy sitten tähän kotitarvekalastukseen: minusta täällä on esitetty hyviä näkemyksiä siitä, että maan erilaiset olosuhteet pitäisi huomioida ja ymmärtää se, että erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa on paljon ihmisiä, joille tämä on vielä yksi keskeinen osa sitä leivän jatketta — kotitarvekalastus nimenä juuri kertoo tämän.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi kiitos ministerille ja esikunnalle sujuvakielisestä lakiesityksestä, ainakin minusta tätä oli ilo lukea. Teknisesti tietysti puute on se, että nämä asetukset puuttuvat, jotka olisi kyllä syytä nähdä tätä lakia käsiteltäessä tuolla valiokunnassa.

Aluksi on pohdittava sitä, ovatko tähän esitykseen liittyvät maksut veroja vai kohdentuvatko ne ja niiden vaikutukset juuri sinne, missä kalastuksen hoito tapahtuu. Perinteisesti osakaskunnat ovat vuokranneet vesialueita kalastusseurojen hallintaan, ja nyt vesistöjä ollaan siirtämässä entistä enemmän ely-keskuksen ohjaukseen. Kalastusseurat ovat hoitaneet poikasistutuksia lupatuloilla ja ohjanneet vesistön käyttöä. Kun nyt tätä toimintaa, valvontaa, siirretään ely-keskuksille, miten käy tämän paikallistason tuntemuksen?

Lakiesityksessä on hyvä, että onkiminen ja pilkkiminen säilyvät maksuttomina jokamiehen-oikeuksina ja että kalastuksenhoitomaksua ei uloteta yli 65-vuotiaille. Kotitarvekalastuksesta täällä on todettu moneen kertaan, että se on merkityksellistä monellekin ikäluokalle, myös eläkeläisille.

Kotitarvekalastus on myös hoitokalastusta. Suomalaisessa ruokapöydässä on harmillisen vähän kotimaista kalaa. Silti kaksi miljoonaa suomalaista käy kalassa vähintään kerran vuodessa, ja se on tärkeä harrastus. Kotitarvekalastus on ilman muuta myös kalakantoja hoitavaa. Vähämerkityksellinen kala, särkikalakanta, saadaan pidettyä kurissa ainakin osin ja näin arvokalan määrää kasvatettua. Kaikistellen tietysti jään pohtimaan sitä, miten tällä tuetaan hoitokalastusta ja sen turvaamista jatkossa Suomessa niin, että sitä kehitetään ja hoitokalastuksen saalista hyödynnetään. Särkikalasta saadaan myös, joka on yleisin hoidettava kanta, herkullista kalaruokaa.

Arvokalakantoja on siis hoidettava, ja on hyvä, että lakiesitys kiinnittää huomiota kalakantojen kestävyyteen ja vaelluskalakantoihin. Meillä on monia hyviä esimerkkejä siitä, että vaelluskalakannat ovat elpyneet; lohi on noussut ennätyksellisesti Torniojokeen viime kesinä.

Mutta ammattikalastajista on todettava se, mikä on karusti todettu myös lakiesityksessä, että kalastuselinkeinon toimintaedellytykset ovat heikentyneet ja sitä myötä ammattikalastajien määrä on vähentynyt, vaikka ammattikalastajan statusta on helpotettu vuosien saatossa. Elikkä kotimaisen kalan määrä ruokapöydissämme täytyy saada suuremmaksi. Kala on arvokasta ravintoa.

Sitä peräänkuulutan tässä: Jos maksuja lisätään, kohdentuvatko nämä maksut hallinnoinnin kautta niin, että on lupa odottaa pysyvää tulosta muun muassa juuri ammattikalastuksessa tai kotimaisen kalan lisääntymisessä ruokapöydissämme? Me tarvitsemme sellaista sääntelyä, joka tuottaa lisäarvoa, ja sitten myös niitä korkean jalostusarvon tuotteita.

Toivon myös, että kalastusmatkailu saa tästä lisäpotkua, koska uskon, että kalastusmatkailussa on tulevaisuuden työpaikkoja — ei isoja volyymeja, mutta jokainen työpaikka, joka on kotimaassa, on kullan arvoinen. Kalastusmatkailua ei voida vielä Kiinaan. Meillä on jo kalastusoppaina työskenteleviä satakunta kaiken kaikkiaan ainakin tämän esityksen mukaan.

No, verkkojen määrästä olen aivan samaa mieltä kuin edustaja Mustajärvi: kyllä Pohjois-Suomen tilanne olisi nyt nähtävä toisin. Palaan edelleen särkikalojen uhkaan ja lisääntyvään vesistön sisäiseen kuormitukseen, joka uhkaa vähempiarvoisen kalakannan kautta. Eli minä olin kyllä hivenen pettynyt siihen, että Pohjois-Suomea ei muun muassa näitten edustajan Mustajärven esiin tuomien esimerkkien kautta nyt ole annettu mahdollisuutta kohdella toisin.

Lupamaksuvaroilla lisätään myös valvontaa. Olen huolissani valvonnan lisääntymisestä sikäli — suotakoon anteeksi, tämä nyt on esimerkkinä vähän kärjistetty — että kun ajetaan merellä isolla perämoottorilla varustetulla veneellä, jossa poliisi, rajavartio ja ely-keskuksen työntekijä tarkastavat verkkomerkkejä, niin kyllä lupamaksut ovat silloin hupaisaa rahaa kulumaan.

Talkootyötä edelleen tarvitaan. Toivon, että tämänkin lakiesityksen ja uudistuksen jälkeen talkootyötä arvostetaan vesillä. Talkoolaisia motivoivat myös joustavat viranomaismenettelyt ja tämmöinen myötäsukainen kohtelu.

Lopuksi haluan puhua maailman parhaan kalan, ainakin minun mielestäni, elikkä siian puolesta ja sen kalastuksesta. Olen huolissani siitä, että nykyään kalastusta kielletään siian kutupaikoilla, jolloin ainakin tuolla meren rannalla, hyljealueilla, hylkeet syövät käytännössä häiriöttä tätä mätikalaa, kutupaikalla siis, melkeinpä siinä kalastajan katsellessa rannalla. Istutukset auttavat aikansa, mutta olen sitä mieltä, että hylkeitä on myös voitava hyödyntää nyt myönnetyn pyyntikiintiön, täyden pyyntikiintiön, verran kaupallisesti.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä edustaja Mattilan näkemykseen tästä siian kalastuksen tärkeydestä. Tästä tulikin mieleeni, ja katsoin tätä kalastuslakiesitystä tarkemmin: täällä ei ole lainkaan mainintaa Torniojoella tapahtuvasta siian lippouksesta. Sitä ei ole tässä, kun luetellaan nämä eri kalastusmuodot. Se on kuitenkin historiallinen oikeus, ja nämä lippouspaikat ja lippousoikeudet siellä kuuluvat näihin eritysperusteisiin oikeuksiin, jotenka yhdyn täysin tuohon näkemykseen, jonka edustaja Mattila esitti siitä, että siiasta pitää pitää huolta, mutta pitää pitää huolta myöskin siitä, että ne kalastusmuodot, jotka siihen liittyvät, huomioidaan ja turvataan.

Toiseen kohtaan kommentoisin myöskin. Lohen viime kevään, kesän nousu ei ole ollut ennätysmäinen noin historiallisessa saatossa katsottuna, koska se on ehkä noin kolmasosa siitä, mitä se parhaimmillaan on ollut.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tervehdin ilolla sitä, että näitä kalastukseen liittyviä maksuja yksinkertaistetaan yhdistämällä kalastuksenhoitomaksu ja viehekalastusmaksu yhdeksi maksuksi. Edelleen pidän hyvänä sitä, että onkiminen ja pilkkiminen säilyvät maksuttomina. Lisäksi maksutonta tulevaisuudessa tulisi olemaan myös silakan litkaus, jota varmaan meistä monet täälläkin harrastavat.

Se, että yli 65-vuotiaat saavat kalastaa ilmaiseksi, on erittäin arvokas asia kalastuskulttuurin siirtämisessä tulevillekin sukupolville, kun isät ja äidit ovat töissä. Minäkin olen ensimmäiset katiskani kokenut vaarini kanssa. Eläkeläisiä rokotetaan tässä maassa jo ihan tarpeeksi monin muin keinoin, eli annetaan heidän siis edes kalastamalla hankkia itselleen jotain leivän päälle ja samalla vähän sisältöä sekä hyvinvointia elämään. Eli hienoa, että perussuomalaisten ajama asia otettiin hallituksessa SDP:n taholta onkeen. Hienoa.

Arvoisa puhemies! Lohikiintiöistä puhuminen herättää aina tunteita. Usein siinä joutuvat vastakkain ammattikalastajat ja vapaa-ajankalastajat. Tämä vastakkainasettelu on mielestäni turhaa, sillä nämä ryhmät eivät uhkaa toisiaan.

On totta, että turistin uistimessa killuessa on lohen kilohinta korkeimmillaan. Vapaa-ajankalastuksen merkitys ja erityisesti tulevaisuuden mahdollisuudet matkailu- ja ravintola-alalle esimerkiksi Lapissa ja meillä Kymijoella ovat erityisen mittavat. Ammattikalastajien määrä on kuitenkin laskenut vuosi vuodelta, eikä monelle jäljelle jääneelle se lohi ole mikään ykköskohde. Pahin ongelma lohen nousulle jokia ylös eivät siis ole rehelliset ammattikalastajat ulkomerellä, vaan tällaiset vähän epämääräiset puoliammattilaiset näillä suistoalueilla, jotka rysillään ja verkoillaan estävät lohen pääsemisen sinne, mistä siitä siis se suurin taloudellinen hyöty alueelle saataisiin. Toivoisin, että tähän kiinnitettäisiin tulevaisuudessa enemmänkin huomiota.

Mitä tulee kotitarvekalastukseen noin muuten, niin siihen en haluaisi edes näin paljon puuttua kuin mitä tässä esityksessä puututaan. Tämä äsken sanomani kosketti lähinnä vain matkailuarvoltaan merkittäviä lohijokia. — Kiitos.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Heti alkuun täytyy tietysti sanoa, että on erinomaisen hieno asia, että tämä esitys tuli eduskuntaan, jo senkin takia, että on erinomaisen mukavaa saada välillä tänne saliin myös sellaisia lakiesityksiä, jotka todella herättävät monenlaisia intohimoja.

Arvoisa puhemies! Muutama näkemys tähän itse lakiin, itse asiassa sellaisten keskustelujen pohjalta, joita tässä nyt tämän lakiesityksen kanssa on tullut alan harrastajien kanssa käytyä. Ensinnäkin tässä uudessa laissa ekologinen suunnittelu kalakantojen hoidossa on monella tavalla hyvä lähtökohta, mutta se edellyttää tietysti myös taloudellisia satsauksia monella tavoin rasitetuilla vesialueilla. Näin erityisesti virtakutuisten vaelluskalojen kohdalla.

Tämänkin lakiesityksen osalta ongelmallista on kyllä se, että monet kenttää kiinnostavat uudistukset tulevat näkyviin vasta asetusten antamisen jälkeen, eli kuten kaikki hyvin täällä tiedämme, niin asetukset annetaan ministeriössä ja sitä kautta ne ovat myös tietyllä tavalla eduskunnan käsittelyn ulkopuolella. Tuon lain perusteluosassa linjaukset ovat hyvin monipuolisia ja yleisesti hyväksyttäviä, mutta iso kysymys on, toimivatko ne kentällä, kun kalastusasetuksessa annetaan sitten tarkennetut ohjeet.

Esimerkiksi järvitaimenen muutettu alamitta tänä vuonna 60 senttiin noudattaa kyllä uutta tulossa olevaa strategiaa, mutta se ei toimi ainakaan vuosikymmeniin käytännössä kentällä. On helppo ymmärtää ja hyväksyä, että poikkeuksellisesti esimerkiksi Inarijärveen laskevissa lukuisissa joissa on jokaisessa oma geneettisesti erilainen taimenkantansa, jota tulee suojella. Yleisimmin kyseessä on viimeisen 50 vuoden aikana välttämättömän velvoite- ynnä muitten kalakantojen hoidon kautta syntynyt yleistaimen, joka lisääntyy, jos siihen tarjoutuu mahdollisuuksia. Onko siis perusteltua suojella tätä sinänsä hienoa sekoittunutta kantaa 60 sentin alamittamääräyksellä tai rasvaeväleikkauksella toteutetulla merkinnällä, vai pitäisikö kantaa pitää yllä vahvoilla istutuksilla, kalastusjärjestelyillä ja elinympäristön hoidolla? Eli kalastusasetuksessa eri taimenmuotojen alamitatkin on syytä miettiä uudelleen.

On myös huomioitava se, että tammukka on edelleen myös kalastuskohde. Sen vuoksi tulisikin määritellä maanlaajuisesti, missä on kyseessä tammukkapopulaatio ja missä taimen. Lähtökohtana voisi olla esimerkiksi vesialueen kulkukelpoisuus veneellä, kanootilla tai muulla. Sellainen toinen lähestymistapa on luonnollisesti kantojen alkuperän selvitys.

Esityksessä kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman linjaus on oikeansuuntainen. Valvonta ja sääntely on syytä pitää alueellisena, jolloin sopeuttaminen uusiin tilanteisiin on mahdollista. Kaikilla vesialueilla, joilla harjoitetaan kaupallista kalastusta, suunnitelmaan tulee sisällyttää tärkeimpien saaliskalojen kiintiöt niin, että ryöstökalastusta ei käytännössä pääse tapahtumaan.

Selvältä näyttää se, että kautta kalastuslain uudistusprosessin merialueitten ongelmat ovat heijastelleet myös määräyksiin näissä sisävesissä. Esimerkiksi kuhalle on annettavissa alamitaksi sisävesissä 45 senttiä, vaikka merialueelle se ehkä paremmin soveltuu.

Kalakantojen turvaamiseksi vapaa-ajankalastukseen tarvitaan mitä ilmeisimmin myös sitten verkkojen lukumäärärajoitus. Pelkästään kuha- ja siikakantojen hoidon kannalta rajoitus on kaiketi aivan välttämätön.

Kalastuslain uudistuksessa puututaan edellisten uudistusten tapaan kalaveden omistajan oikeuksiin laajentamalla yleiskalastusoikeuksia tai siirtämällä päätöksentekoa ely-keskuksille. Tä-mä on herättänyt ja herätti täällä debatissakin paljon keskustelua. Arvioisin itse sillä tavalla, että kaupallisella ja turismilla perusteltu lupien myöntämisperuste elyille tulisi kirjata näkyviin niin, että viranomaisella on vasta sovittelutilanteessa ja kalaston käyttö- ja hoitosuunnitelmaan perustuen oikeus luvan myöntämiseen.

Toinen paljon keskustelua herättänyt asia on tietysti sitten tämä alle 18- ja yli 65-vuotiaitten yleiskalastusoikeuden säilyttäminen. Se kohtelee hiukan eri tavalla harvaan asuttujen alueitten ikääntyvää väestöä, missä kalavedet ovat lähellä ja verkkoluvan voi hankkia osakaskunnalta tai vastaavalta. Se kohtelee hiukan eri tavalla Ruuhka-Suomen alueella kalastavia ihmisiä, mutta todettakoon nyt siitä vain se, että ministeriö varmaankin on päätynyt oikeanlaiseen ratkaisuun.

Kun tätä kalastuslakia täällä eduskunnassa käsitellään ja siitä maa- ja metsätalousvaliokunta antaa jossakin vaiheessa mietinnön, niin toki tähän lakiin sisältyy vielä monia kysymyksiä, joihin on syytä kiinnittää huomiota: Esimerkiksi, mikä on kalatalousalueen asema? Liukuuko päätösvalta hiukan liikaa virkamieshallinnon suuntaan? Mitkä ratkaisut kaiken kaikkiaan turvaavat alueelliset tarpeet? Mitä kuuluu Metsähallitukselle? Miten kalatalouskeskukset rahoittavat toimintansa ja niin edelleen? Joka tapauksessa meidän on muistettava se, että lain kesto on todennäköisesti vuosikymmeniä, eli meidän pitää tässä talossa tehdä kaikkemme, että tämä laki on myös kaikin tavoin toimiva.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on tietämäni mukaan noin puolitoista miljoonaa kalastajaa ja ammattikalastajia noin 2 150, noin arvioiden. Puheena olevasta lakiesityksestä on keskusteltu paljon, ja puheista on varmaan ollut apua, sillä esitystä on matkan varrella hiottu ja mielestäni parempaan suuntaan. Erittäin hyvä muutos oli se, että kalastuksenhoitomaksu poistettiin yli 65-vuotiailta. (Kari Rajamäki: Ei ole nytkään, tänään!) — Tästä on tänään keskusteltu salissa moneen otteeseen, ja lakiesityksessähän oli, että se otettaisiin 65-vuotiaille, mutta se poistettiin siitä esityksestä, ja se on minun mielestäni erinomaisen hyvä suunta. — Jonkun mielestä tässä kohdellaan eri ikäisiä ihmisiä eri tavalla. No, jos näin ajattelee, voi palautella mieleen eläkeläisten juna- taikka bussilippujen hintoja. Nekin käsitykseni mukaan ovat alhaisemmat eläkeläisillä, eikä niistä taida kukaan moitteen sanaa sanoa. Näitä ikärajoituksia ja -etuja tulee monessa muussakin kuin tässä kalastuksessa.

Vaikka esitys on monella tapaa hyvä, on siinä vielä kohtia, joita on syytä tarkastella erittäin kriittisesti. Esimerkkinä vaikkapa 13 §, jossa todetaan: "Kalavarojen kestävän tuoton ja hyödyntämisen sekä käyttö- ja hoitosuunnitelman toteuttamisen turvaamiseksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi myöntää" — siis voi myöntää — "kaupalliselle kalastajalle enintään viiden vuoden määräajaksi luvan kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen." Tässä mielestäni loukataan vesialueiden omistajien oikeutta omiin vesiinsä, se on minun ja aika monen muunkin tulkinta tästä pykälästä. Jos lakiehdotus hyväksytään tässä muodossa, on syytä pohdiskella ja kysyä, ollaanko samanlaista hyväksyntää esittämässä joskus myöskin metsästyslakiin. Metsästyslaissahan on nyt näin, että metsästysoikeus on sidottu maanomistusoikeuteen, mutta tulleeko tällainen esitys taikka uudistus joskus myöskin metsästyslain kanssa pohdittavaksi? Toivottavasti ei tule.

Toisena kritiikille alttiina kohtana on syytä mainita 23 §:ssä mainittu kalatalousalueen pakkojäsenyys, jolla monen mielestä loukataan perustuslain 13 §:ssä mainittua yhdistymisvapautta. Tästäkin on keskusteltu aika laajasti ja oltu yhteydessä.

Kolmantena kriittisesti tarkasteltavana kohtana nostan esiin 36 §:n, 37 §:n, 38 §:n, 39 §:n, 40 §:n ja 41 §:n. Näissä pykälissä mainitaan käyttö- ja hoitosuunnitelman laatiminen, edellä mainitun suunnitelman hyväksyminen, suunnitelman voimassaolo ja muuttaminen, suunnitelman toimeenpanon valvonta, toimeenpanon seuranta ja kalastuksen järjestäminen. Luin näitä pykäliä ja vedin mielessäni yhteen punaisen langan ja totesin, että esityksen pääasiallinen sisältö näyttää olevan se, että suunnitelmat sitovat osakaskuntia ja vesialueiden omistajia, ja tällä tavalla heiltä on minun tulkintani mukaan viety valta käyttää ja hoitaa omia, hallinnassaan olevia vesialueita. Esimerkiksi 39 §:ssä todetaan: "Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo, että kalatalousalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma toimeenpannaan." 41 § sinetöi lopullisesti ely-keskusten vallan, sillä tässä pykälässä todetaan: "Kalastus on järjestettävä käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti." Näillä pykälillä on siirretty valtaa ely-keskuksille. Toisaalta se on hyvä, jotta asia pysyy viranomaisten hallinnassa, toisaalta huono, koska mielestäni se kaventaa vesialueen omistajien oikeuksia. Näistä varmaan keskustelua ja mielipiteitä riittää tulevaisuudessakin.

Arvoisa herra puhemies! Kalastus on hyvä ja niin hieno harrastus, että minun mielestäni sitä ei ole syytä pilata liian tiukalla tai liian ahtaalla lainsäädännöllä. Kun asia etenee valiokuntavaiheeseen, toivon, että sieltä löytyy vielä sellaisia kohtia, joissa voidaan hioa yhteisymmärrystä, jotta saataisiin aikaan laki, jonka kanssa kaikki voisivat elää myöskin tulevaisuudessa. — Kiitoksia.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys uudeksi kalastuslaiksi on aiheuttanut keskustelua julkisuudessakin hyvin paljon, ja arvelin, että myös minä muutaman sanasen mainitsen. Alaan perehtyneet ovat kantanaan tuoneet näkemyksiään myös uuteen lakiin. Itse, joka en ole asiantuntija, haluan tuoda muutamia näkemyksiäni tähän.

Ensiksi, olen erittäin iloinen tästä, että tämä kalastuksenhoitomaksu, mikä oli suunniteltu yli 65-vuotiaille, nyt peruttiin. Tietysti siinä oli erittäin kova kansalaisten paine, joka aiheutti sitten hallituspuolueiden sisällä näkemyksiä, ja ennen kaikkea sosialidemokraattien valtiovarainministeri Rinne oli aktiivinen ja varmasti tätä asiaa vei siellä hallituksen sisällä eteenpäin.

No, sitten tietysti tässä on sellaisetkin kuin nämä harrastajakalastajat ja näiden saaliin kauppaaminen sitten. Kun ajatellaan tätä harrastajakalastajien puolelta, niin saaliit eivät ole suuria eikä muuta eikä se ole heille mikään pääelinkeino, ja jos he ovat myymässä näitä tuotteitaan sitten kaupoille tai ravintoloille, niin heiltä edellytetään elinkeinonharjoittamislupaa, ja tämä kyllä ihmetyttää. Vastaavasti he saavat sitten tuttavilleen, naapureilleen tätä kauppaa tehdä, ja tästä ei aiheudu mitään sen suurempia toimenpiteitä.

Sitten myös täällä keskustelussa on tullut esille näiden yksityisien vesialueiden asioiden siirtäminen jatkossa elylle. Tuntuisi kyllä näin maallikkona, että entinen järjestelmä olisi ollut ihan riittävä ja siellä olisi ollut sitä asiantuntemusta. Onko sitä nyt jatkossa sitten elyllä? Toivotaan, että he käyttävät sitten asiantuntijoiden apua näissä toimenpiteissään.

Mutta lopuksi voin todeta, että on hyvä, että tämä asia täältä lähetekeskustelun jälkeen siirtyy valiokuntiin, ja toivotaan, että siellä vielä hiotaan tarkennuksia tälle. Kalastus on kuitenkin tärkeä toimenpide hyvin monelle kansalaiselle tässä maassa.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vesien viljaa tulee hoitaa ja hyödyntää vastuullisesti, on sitten kyse kotitarve-, harrastus- tai ammattikalastuksesta. Tätä pitkään valmisteltua lakiehdotusta on odotettu toivein ja pelonsekaisin tuntein. On sanottava, että tämä lakiesitys ei tietyistä ansioistaan huolimatta ole vieläkään valmis. Tässä on valitettavasti eräitä kohtia, joihin tulee suhtautua äärimmäisen kriittisesti. Pahaa pelkään, että kun näin vaalien lähestyessä kiireessä ja kovassa työpaineessa ollaan hyväksymässä lakia, niin se sitten väistämättä jää torsoksi. Näinhän kävi esimerkiksi viime vaalien edellä, kun kiireessä hyväksyttiin kaivoslaki.

En valitettavasti voinut osallistua debattiin iltapäivällä, olin toisaalla tässä talossa tärkeissä ja mielenkiintoisissa, antoisissa keskusteluissa ja jäin osattomaksi siitä, mitä debatissa käytiin. Mutta mitä näitä puheenvuoroja on kuunnellut, niin hyvin ikävä tendenssi on monessa puheessa oikeutetusti tullut esille: se, että näitä maksuja käytettäisiin enenevässä määrin valvontaan, kenties hyvin turhaankin valvontaan tai lisääntyvään valvontaan, joka suoritettaisiin ely-keskusten toimesta, eli se ei sitten palvelisi tätä kalastuksen yksinkertaistamista ja harrastusmahdollisuuden lisääntymistä. Tällaisilla ratkaisuilla ei kyllä varmasti edistetä sitä, että saataisiin lisääntyvässä määrin kotimaista kalaa ruokapöytiin.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensiksi kalastusmaksusta. Tällä hetkelläkin liian suuri osa kalastajista ei maksa kalastusmaksua ollenkaan, ja syy, minkä takia kalastusmaksun korottamisesta on jouduttu puhumaan, on se, kun ihmiset eivät kerta kaikkiaan maksa kalastusmaksua. Nyt kun maksu tulee nousemaan entisestään, niin miten käy? Meillä on pelättävissä, että entistä harvempi maksaa sen maksun. Tämä on todella ikävä asia. Mutta miten tähän puututaan, se onkin jo vaikeampi asia.

Hyvää on se, että nyt tässä esityksessä on, että 65 vuotta täyttäneiden ei tarvitse maksaa tätä kalastusmaksua, mutta yksi asia olisi kyllä pitänyt paremmin ottaa huomioon. Se on se, että omilla vesillä kalastavat, vesioikeuksien omistajat, joutuvat nytten maksamaan korkeamman kalastusmaksun. Vaikka he eivät käytä mitään muuta kuin verkkoja siinä kotirannassa, omilla vesillä, he joutuvat nyt maksamaan korkeamman kalastusmaksun, elikkä he joutuvat maksamaan oman veden käytöstä maksua. Elikkä joutuu tuplaten (Kari Rajamäki: Kaikkea se Myllylä keksii!) — kaikkea sitä keksitään — oman vesialueen käytöstä maksamaan. Eli tämä on asia, mistä pitäisi vähintään huomauttaa jossakin, että tämä ei ole oikeudenmukainen tilanne.

Toinen asia on vesioikeuksien omistajien oikeudet laajemminkin. Edustaja Hongisto otti hyvin esille tämän vesioikeuksien omistajien oi- keuksien rajaamisen. Tämä ei ole mikään pikkuinen asia. Perustuslakivaliokunta tulee varmasti käsittelemään tätä asiaa ja pohtimaan sitä, ylitetäänkö tässä laissa vesialueitten oikeuksien omistajien osalta yksityisen omaisuuden oikeudet elikkä saako ely-keskuksille siirtää valtaa siitä, mitä minä omistan. Odotan mielenkiinnolla tätä, koska minun mielestäni tämä on perustuslaillisesti kaikkein vaikein kohta koko tässä laissa.

Sitten maksujen jako vesialueille. Tämä ei tule olemaan helppo prosessi. Miten tässä tulee käymään, miten tulevat jatkossa olemaan vesialueitten istutukset, hoitokalastukset ja kaikki nämä asiat? Tässä, kuulkaa, riidellään ja tapellaan vielä paljon siitä, ovatko nämä oikeudenmukaisia ja miten tulee käymään niitten alueitten kalamää-rien ja kalastuksenhoidon kanssa. Toivotaan parasta. Pelätään kyllä aika paljon pahaa, että miten siinä tulee käymään.

Sitten tästä Inarijärvestä on tänään tullut jo esille tämä kalastusoikeuksien yhteensovittaminen erityisellä kalastusalueella. Tässä kirjasessa sanotaan: "Inarijärven alueella edellä mainitusta pääsäännöstä poiketen kuitenkin valtiolle kuuluisi kaksi kolmasosaa ja erityisten kalastusetuuk-sien osakaskiintiöille yksi kolmasosa kalastusoikeudesta."

Inarin alue on kuitenkin vanhaa saamelaisaluetta, ja siinä pitäisi kyllä turvata ehdottomasti alkuperäisväestön mahdollisuudet harjoittaa luontaisia elinkeinoja. Tämä on toivottavasti kohta, mihin tullaan puuttumaan. Sen pitäisi vähintään olla puolet ja puolet eikä niin, että valtiolla on kaksi kolmasosaa ja yksityispuolella yksi kolmasosa näistä oikeuksista.

Viimeisenä asiana meinasin ottaa tässä esille kalojen alamitat. Hyvin paljon on ollut sellaista käsitystä, että tässä laissa säädetään muun muassa taimenen alamitta. Tässä laissahan ei todellakaan säädetä kalojen alamittoja, sanotaan vain, että asetuksella säädetään alamitoista. Mutta kuitenkin minun on pakko itse puuttua näihin alamitta-asioihin siten, että kyllä toivon, että ensi kesänä tätä asetusta, mikä viime kesänä hyväksyttiin, korjattaisiin ja muokattaisiin, sillä monilla järvillä ja alueilla suurin osa taimenista on nyt istutettuja kaloja, joten kyllä semmoisen reilun kaksikiloisen taimenen löysääminen, kun se on alle 60 senttiä pitkiä, on aivan täysi järjettömyys, istutetun taimenen löysääminen siitä vapaaksi.

Edustaja Korhonen otti esille tämän tammukan, tai niin kuin minä sanon: tammakko. Kyllähän se tulee tunnustaa omaksi lajiksi, aivan ehdottomasti. Siitä meillä Lapissa puhutaan harva se päivä, että minkälaista kalastusta oli siellä tammukkapurolla. Laitontahan se muka on, mutta emmeköhän me haluaisi olla laillisia toimijoita, ja laitamme sen jonnekin matkaan vihdoin ja viimein, että tammakko on ihan oikeasti taimenen erillinen laji, joka ei isommaksi koskaan kasvakaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se on ollut selvillä, että keskustassa on edelleen voimakkaasti vallalla se sama sitkeys hyvän asian vastustamiseen, joka jo vuonna 1982 läänikohtaisesta pilkintäkorttijärjestelmästä päätettäessä tuli esille. Peloteltiin tuhoutuvilla ahvenkannoilla, rantalaitureilla ja -saunoilla. Ja vuoden 1995 kalastuslain vastustajat näkivät sen romuttavan omaisuudensuojan ja voimassa olevan perustuslain. Perustuslakivaliokuntahan joutui oikein toteamaan: "Vesialueiden omistuksen kautta siinä syntyvä kalastusoikeus on sangen erikoislaatuinen omaisuuden laji."

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Rajamäelle: Onko teidän mielestänne jotakin outoa siinä, että esimerkiksi maanomistaja saa omissa metsissään metsästää ja hänellä lähtökohtaisesti on oikeus siihen, vai katsotteko, että riista on samalla tavalla omaisuudensuojan täysin ulkopuolella oleva asia? Kyllä vesien omistus on omistusta siinä missä maan omistuskin, ja minusta siitä kannattaa käydä keskustelua, miksi maanomistaja joutuu nyt maksamaan yleisestä, yhtäläisestä kalastuskortista, johon sisältyy myös viehemaksuoikeus, vaikka hän ei sitä tarvitsekaan, kun toinen saa aivan vapaasti, vaikkapa eläkeläinen, sitten tulla juuri hänen vesilleen yhdellä viehemaksulla samanarvoisesti kalastamaan. Minusta tätä on syytä pohtia.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin, sangen hienoa, että vesialueiden omistajien MTK, jonka johdossa edustaja Kalmari on, herää vihdoin tähän asiaan, josta sosialidemokraatit ovat alusta lähtien puhuneet, että käyttäjä maksaa -periaatetta pitäisi noudattaa. Elikkä jos ei käytä eikä edes näe virveliä ja vapaa, miten valtakunnallinen viehekortti ja viehemaksu tulevat kysymykseen? Mutta tähän ei teidän toiminnanjohtajanne Myllylä ja teidän järjestönne kyllä ole missään vaiheessa reagoinut. Vapaa-ajankalastajat ovat kyllä.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käymme lähetekeskustelua kalastuslain kokonaisvaltaisesta uudistamisesta. Tässä esityksessä on monia hyviä piirteitä, mutta huolta herättää ely-keskuksille annettava mahdollisuus myöntää lupia ammattimaiseen kalastukseen ohi osakaskuntien tahdon. Lakiesitys lisää melkoisesti elyn viranomaistoimintaa ja määräysvaltaa kalastusasioissa kalatalousalueiden ja vesien omistajien kustannuksella.

Vaikka kokonaisuuden kannalta julkisen vallan puuttuminen kalastuslupien myöntämiseen ammattimaista kalastamista varten saattaa olla perusteltua ja kalakannan kannalta hyvä, voiko käydä niin, että jonkin osakaskunnan alueelta viedään kalat pois kokonaan? Tämä tarkoittaisi silloin sitä, että yksittäisten maanomistajien, mökkiläisten tai muiden henkilöiden, joiden kalastusmahdollisuudet rajautuvat tiiviisti oman osakaskunnan vesialueeseen, kalat katoavat. Trooli tai muu vastaava ammattilaispyydys saattaa tyhjentää joiltain alueilta kalat pitkäksi aikaa, ja seurauksena on se, että tavallisen kalamiehen apajat ovat tyhjät. Onko tämä oikein?

Asiaa koordinoivat ely-keskusten asettamat kalatalousalueen yhteistyöryhmät, joista säädetään esityksen 33 §:ssä. Jos kyseessä ovat nimensä mukaisesti yhteistyöryhmät, olisi kohtuullista, että osakaskunnat eli vesialueiden omistajat olisivat niissä edustettuina. Ei ehkä riitä se, että vesialueiden omistajat voivat vaikuttaa asiaan ainoastaan välillisesti kalatalousalueen edustajan välityksellä tai osallistumalla käyttö- ja hoitosuunnitelmaprosessin kautta. Ely-keskusten tekemien ratkaisujen tulee perustua kalatalousalueen yhteistyöryhmien esityksiin. On hyvä, että perustelutekstissä mainitaan useasti, että ely-keskuksen tekemä lupaharkinta on tarkoitettu viimesijaiseksi keinoksi, kun neuvottelut ja kaikki muut keinot on käytetty.

Lakiesityksen 13 § on mielestäni tulkinnanvarainen. Kuinka esimerkiksi määritellään kalastusta harrastavalle mökkiläiselle aiheutuva merkittävä haitta? Edelleen ely-keskuksen tämän lain nojalla antamia lupia ammattikalastajille tulee seurata ja niistä tulee raportoida, jos ei nyt eduskunnalle, niin ainakin ministeriölle. On lähdettävä siitä, että elyn vastoin osakaskuntien tahtoa myöntämä lupa on poikkeuksellinen ja pykälää sovelletaan vain poikkeustilanteessa, eikä tällaisia tapauksia saa olla lukumääräisesti paljon. Jos tapauksia ilmenisi enemmän kuin muutamia vuodessa, olisi se osoitus uudessa laissa olevista valuvioista, ja ne tulee tällöin korjata.

Esityksen 14 §:ssä määritetään osakaskunnille maksettava korvaus tilanteessa, jossa ely-keskus on myöntänyt luvan kalastukselle. Miten toimitaan tilanteessa, jossa lupa-alueella ei ole aikaisemmin ollut ammattimaista kalastusta lainkaan eikä näin ollen käypää hintatasoakaan? Hinta ei voi perustua yksityisten kalastajien pyydysyksiköistä maksamaan korvaukseen vaan ennemminkin osuuteen saaliin arvosta. Käypä osuus saaliin arvosta voisi olla luokkaa 20 prosenttia, jonka ammattikalastaja tilittää osakaskunnalle. Kaiken kaikkiaan esityksen 13—15 §:t ovat mielestäni ongelmallisia eivätkä ne välttämättä esitetyssä muodossaan takaa ammattilaisten ja harrastajien yhteisymmärrystä vesillä.

Arvoisa puhemies! Joitain muita yksityiskohtaisia pohdintoja.

41 § koskee kalastuksen järjestämistä, ja siinä todetaan, että "kalastus on järjestettävä käyttö- ja hoitosuunnitelman mukaisesti". Riittäisikö tässä lievempi muoto, joka voisi kuulua: "Käyttö- ja hoitosuunnitelma toimii ohjeena kalastusoikeuden haltijalle kalastuksen järjestämisestä." Näin ei lainsäädännöllisesti asetettaisi lisävelvoitteita omistajille ja esitys siltä osaltaan olisi hallituksen normien vähentämiseen tähtäävän tavoitteen mukainen.

Lakiesityksen 49 §:ssä esitetään rajoitettavaksi pyydyskuntakohtaisen verkkopyydyksen pituus 240 metriin. Mielestäni tämä rajaus on tarpeeton ja sen voi tulkita puuttumiseksi vesialueen omistajien omistusoikeuteen. (Kari Rajamäki: Myllylän tekstiä!)

72 § koskee poikkeuksia kiellosta kalastaa jokisuualueella, kalaväylässä sekä kalatiessä. Sen uudelleenmuotoilua tulee harkita siten, että ely ei voi antaa lupia jokisuistoihin kuin erityisen painavilla, ei kuitenkaan kalataloudellisilla, perusteilla. Perusteena tälle on tietenkin tärkeiden kalakantojen suojeleminen ikimuistoisilla periaatteilla.

Stefan Wallin /r:

Ärade talman! Lagen om fiske har beretts under många år. Resultatet är en kompromiss som knappast någon är helt nöjd med men som regeringen trots allt har kunnat enas om.

I regeringsprogrammet står det att yrkesfiskets förutsättningar ska garanteras. Det här lagförslaget för tyvärr inte med sig någonting positivt nytt för yrkesfisket. Konsumtionen av inhemsk fisk har minskat dramatiskt sedan 1990-talet. Det är viktigt för konsumenterna att få köpa inhemsk fisk. Det kan inte bara vara hobbyfiskarna som ska ha en möjlighet att få tillgång till inhemsk fisk i framtiden.

Det stora problemet är hur vattenägarna behandlas i det här lagförslaget. Avgiften för att fiska på eget vatten höjs dramatiskt för vattenägare i och med att man övergår till en enda avgift och på grund av att personer över 65 år befrias från avgiften. För att tillspetsa lite: en 40-årig, fattig långtidsarbetslös eller fattig sjukpensionär betalar full avgift, medan det 65-åriga bergsrådet fiskar gratis. (Kari Rajamäki: Nykyisinkin!) Ett märkligt sätt att tillämpa social rättvisa är det här minsann, och det fanns en chans att avskaffa det, men det ville man inte göra.

Puhemies! Tärkeää on, että perustuslakivaliokunta käsittelee tämän lakiehdotuksen, jossa on useita pykäliä, jotka vaikuttavat elinkeinon harjoittamiseen ja vesien omistukseen. Valmistelun loppuvaiheessa palautettiin pykälä yli 65-vuotiaiden vapauttamisesta kalastuksenhoitomaksun maksamisvelvollisuudesta. (Kari Rajamäki: Se on nykyisinkin!) Tämän vuoksi omilla vesillä kalastavan vesienomistajan kalastuksenhoitomaksu nousee 22 eurosta 39 euroon eli 77 prosenttia. Korotus on kohtuuttoman suuri, koska maksun korotus ei anna vesienomistajalle mitään uutta. (Kari Rajamäki: Tehän sen ajoitte!)

Täysin epäselväksi jää, miksi yli 65-vuotiaiden ei tarvitse maksaa kalastuksenhoitomaksua. Monet oikeudentuntoiset suomalaiset pitävät suurena epäoikeudenmukaisuutena sitä, että vaikkapa 40-vuotias, työtön, köyhä sairaseläkeläinen tai pitkäaikaistyötön joutuu maksamaan pian reippaasti korotettua maksua, kun taas 65-vuotias eläkkeellä oleva vuorineuvos vapautetaan maksusta.

Puhemies! Onpa solidaarisuudella ja sosiaalisella oikeudenmukaisuudella ihmeelliset kasvot.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että yleensä Wahlroosin tekstejä esittelevä RKP yrittää kovasti sosiaalisesti hakea oikeudenmukaisuutta silloin, kun pyritään jatkamaan onginnan ja pilkinnän jokamiehenoikeutta, alle 18-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden vapauttamista maksusta. RKP ansaitsee vapaa-ajankalastuksen tinkimättömän vastustajan ansioristit. RKP on koko ajan vastustanut, johdonmukaisesti jarruttanut tätäkin lakia kaikin tavoin, ja kun katson vuoden 1996 tilannetta, niin laulu on ihan sama. Ministeri Enestam salissa: "Tämä romuttaa satojentuhansien mökkiläisten yksityisyyden." Edustaja Rosendahl: "Mielestäni kuitenkin ehdotus loukkaa omaisuudensuojaa, niin omien perustuslakiemme kuin Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen osalta. Kenenkään fyysisen tai oikeushenkilön oikeutta omaisuuteen ei saa loukata, ja kenenkään omaisuutta ei saa ottaa muun kuin yleisen edun nimissä."

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei tarvitse lukea mitään Wahlroosin tekstejä tai pian 20 vuotta vanhoja eduskunnan pöytäkirjoja. Riittää, että lukee tätä nyt käsittelyssä olevaa lakiesitystä, (Kari Rajamäki: Tämä puhekin riitti kyllä!) josta käy ilmi, että 65-vuotias, vaikkapa vuorineuvos, ei maksa lainkaan, kun taas köyhä pitkäaikaistyötön maksaa korotettua maksua. Tämä ei ole oikeudenmukaista.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Kalastuslain uudistuksella pyritään turvaamaan kalakantojen kestävä käyttö nykyistä paremmin. Ammattikalastajien määrä merialueilla on ollut jo pidempään laskussa, ja vuonna 2013 ammattikalastajarekisterissä oli yhteensä 2 158 ammattikalastajaa. Lain eräs ongelma on se, että lakiesitys ei turvaa ammattikalastajien asemaa lyhyellä tähtäimellä. Ammattikalastajien määrä uhkaa vähentyä radikaalisti ennen kuin laki ehtii vaikuttaa heikentyneiden kalakantojen kasvuun riittävästi. Tilannetta pitäisi jotenkin kompensoida, että saamme myös kotimaassa kalastettua kalaa ruokapöytään ja että kalastajien ansiotaso turvataan.

Kalan kulutus Suomessa on noussut kymmenessä vuodessa noin 30 prosenttia, mutta samalla kotimaisen kalan osuus on vähentynyt ja vähentyy entisestään. Tämä kulutuksen kasvu on kohdistunut ulkomailta tuotuun kalaan. Hyvää on, että kalastus on edelleen maksutonta yli 65-vuotiailta. Sehän on suhteellisen tasaista kaikille suomalaisille: jotka eivät kuole ennen kuin täyttävät 65, pääsevät nauttimaan tästä oikeudesta. Eläkkeellä olevat isovanhemmat voivat edelleen kuljettaa lastenlapsiaan kalastamassa ja opettaa heille ruuanhankintaa luonnosta. Tällä perusteella olisi ollut tietysti järkevää vapauttaa kalastusmaksusta myös pienituloiset ja työttömät.

Tämä uusi laki lisää ely-keskuksen valtaa yksityisiin kalavesiin ja kaventaa Suomessa perinteisiä vesialueiden omistajan oikeuksia omiin kalavesiinsä. Jää nähtäväksi, meneekö tämä yksityisten kalavesien hallintaoikeuksien sosialisointi läpi valiokuntakäsittelyssä.

Arvoisa puhemies! Toivottavasti valiokuntakeskusteluissa kiinnitetään huomiota lisääntyviin kalastus-, tarkastus- ja valvontamaksuihin ja nykyistä suurempi osa kerätyistä maksuista käytetään byrokratian sijasta kalavesien ja kalakantojen hoitoon.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun tuossa debatissa tuli annettua aika laillakin kritiikkiä siitä, että osakaskunnilta valtaa siirtyy ely-keskuksille, niin haluan antaa myös myönteistä palautetta tästä kalastuslaista. Oli hyvä, että kun tässä jossain vaiheessa oli tällainen käsittämätön 5 kilon myyntiraja vuorokaudessa, niin se poistettiin. On selvä asia, että jos joku esitys tuntuu täysin maalaisjärjen vastaiselta ja sitä ei voitaisi mitenkään valvoa, niin tällaista lainsäädäntöä ei pidä myöskään tehdä. Eli on hyvä, että nyt vähäiset kalamäärät voidaan ilman rekisteröitymistä myydä eteenpäin. Mutta koska meidän kaikkien toive varmasti täällä eduskunnassa on se, että lähikala yhä helpommin pääsisi kauppoihin ja ravintoloihin, niin ymmärrän toisaalta, koska nämä kilpailevat ammattikalastajien kalansaaliin kanssa, että siellä vaaditaan jonkunlaista rekisteröitymistä. Mutta haluaisin, että tämä rekisteröityminen tehtäisiin niin helpoksi ja houkuttelevaksi, että se lähikala sitten voisi paremmin ruokapöytiin tätäkin reittiä pitkin mennä. Mutta kiitos siitä, että tämä osio sieltä lainsäädännöstä poistettiin.

Mutta palaan vielä siihen asiaan, mistä debatissakin keskusteltiin, siihen, onko osakaskunnilla tulevaisuudessa sitä samaa valtaa, mitä heillä nyt on. Mielestäni ei ole, koska hoito- ja käyttösuunnitelmat pitää tehdä tietyn standardin mukaisesti ja niitä valvotaan, jolloin ely-keskuksilla on käytännössä päätäntävaltaa jo sitäkin kautta. Lisäksi ely-keskukset voivat myöntää lupia. Onneksi tässäkin on perälautaa, että ei ihan miten tahansa voi kelle tahansa troolarille ely-keskuksessa sitä lupaa myöntää, mutta joka tapauksessa myös osakaskuntien tahdon vastaisesti näin voidaan toimia, ja jossain kohtaa aika laillakin pelkoja tämä asia herättää.

Aivan samoin sopii miettiä, että kun kalastusalueella, osakaskuntien alueilla, on osattu tähänkin asti huolehtia kalakannoista — siellä on esimerkiksi alamittarajoja, jotka ovat tiukempia kuin yleisessä lainsäädännössä — niin miksi me annamme ely-keskuksille sellaisen vallan. Jos siellä ajatusmaailma onkin hyvin toisentyyppinen kuin mihin on totuttu, niin alueilla, joilla kalastusasiat ovat menneet tähän asti aivan kivuttomasti ja joilla ovat sulassa sovussa sekä ammattikalastajat, kotitarvekalastajat että vapaa-ajankalastajat voineet toimia, ely-keskus nyt pystyy ympäristöperustein säätelemään erilaisia asioita. Ja kuten heitin debatissa, pahimmillaan tämä voi tarkoittaa, että lohesta ja järvitaimenesta voi tulla uusi liito-orava niin, että kun esimerkiksi altaisiin on vesien säännöstelyn vuoksi istutustoimintaa tehty, ajateltaisiin, että tämä voi jotenkin olla uhkana vaikkapa taimenen kehitykselle ja ei saisikaan istutuslupia enää lainkaan, vaikka järven kalakanta on todellakin säätelyn vuoksi sellainen, että ilman istutuksia ei pärjätä — tai joitain muita käsittämättömiä rajoitteita, joita paikalliset, ketkään toimijat, edes välttämättä luonnonsuojeluihmiset, eivät siellä toivoisi. Eli tämä on mielestäni asia, johon valiokunnassa tulee erityisesti kiinnittää huomiota, niin että se omistusoikeus alueilla säilyy.

Sitten kalastusmaksu on asia, joka puhuttaa kovasti. Tosiasiahan on se, että nyt, kun ikäihmiset vapautettiin kalastusmaksuista, tämä tarkoittaa, että esimerkiksi pienosakkaat, vesienomistajat, maksavat sitten vaikkapa näitten eläkeläisten puolesta kalastusmaksua ja maksavat viehemaksuakin, vaikka eivät koskaan uistelemassa kävisi. 39 euroa 24 euron sijaan on aika korkea korotus, ja mielestäni se ei ole oikein omaisuudensuojan mukaista, että omilla vesillään joutuu tämäntyyppistä maksua maksamaan. Se on vähän sama asia kuin mediamaksu niiltä ihmisiltä, jotka eivät tosiasiallisesti kerta kaikkiaan pysty sitä tv:tä tai internetiä käyttämään.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kolme asiaa ovat tärkeitä kalastuslain uudistamisessa.

Ensimmäiseksi se, että me pystymme tällaisessa maassa, jossa järviä riittää, tuhansien jär-vien maassa, nostamaan kotimaisen kalan osuutta meidän syömästämme kalasta. Meillä on siihen kaikki mahdollisuus, ja se täytyy tällä lailla turvata ja säilyttää ja saada nousemaan sen kotimaisen kalan osuus kaikella tavalla.

Toiseksi, omistusoikeutta pitää kunnioittaa. Miksi? Tässä tapauksessa siksi, että kalavesien omistaja on käytännössä ainoa taho, joka huolehtii kalakantojen ja kalavesien hoidosta. Se on annettu omistajien vastuulle, ja omistajat sen vastuun myöskin kantavat. Tämä asia pitää myöskin tämän lainuudistuksen yhteydessä turvata kaikella tavalla.

Kolmas asia on se, että me emme saa rakentaa kalastuslaista niin monimutkaista, hallinnollista taakkaa lisäävää lainsäädäntöä, jota kukaan ei pysty enää valvomaan, joka estää näiden kahden aikaisemman tavoitteen toteutumisen. Siksi näihin asioihin pitää kiinnittää huomiota lain käsittelyssä, valiokuntien käsittelyssä, jotta nämä toteutuvat. Niillä me saamme sen ison tavoitteen myöskin saavutettua ja ainakin sitä vähennettyä, mikä meillä kalavesien osalta tässä maassa on.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä lisätä — kun tosiaan riistanhoitoasioissa teimme klausuulin siitä, että rahavirtojen pitää palautua alueille mahdollisimman suurelta osin — että toivon, että valiokunnassa voisimme tässäkin asiassa ihan vaikka tietyn prosenttiosuuden määrätä, niin ettei paisuva keskushallinto tai muu byrokratian kukkanen syö sitä kalastuksenhoitoon tarkoitettua maksua, joka jo nimestäkin ilmenee.