Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä, josta hallintovaliokunta on antanut mietinnön, ehdotetaan säädettäväksi laki ortodoksisesta kirkosta. Sillä korvattaisiin nykyinen, yli 35 vuotta vanha lainsäädäntö. Suomen ortodoksinen kirkko on samanaikaisesti suomalainen julkisoikeudellinen yhteisö ja osa maailmanlaajuista ortodoksista kirkkoa. Ortodoksinen kirkko on evankelisluterilaisen kirkon ohella toinen maamme kansallisista kirkoista, joiden oikeudellinen asema poikkeaa muista uskonnollisista yhdyskunnista. Ortodoksinen kirkko ja sen seurakunnat ovat julkisyhteisöjä, joiden asema ja järjestysmuoto perustuvat lakiin ortodoksisesta kirkosta. Maamme ortodoksisessa kirkossa on noin 60 000 jäsentä.

Hallituksen esityksen mukaan ortodoksisella kirkolla säilyisi perusteiltaan nykyisen kaltainen julkisoikeudellinen erityisasema. Esityksen mukaan kirkossa otettaisiin käyttöön kirkkojärjestys, jossa annettaisiin tarkemmat säännökset kirkon toiminnasta ja hallinnosta. Kirkkojärjestyksen antaisi kirkolliskokous. Ortodoksisen kirkon keskus- ja hiippakuntahallinnon asemaa muutettaisiin riippumattomammaksi valtiosta siten, että sen toimintamenoja ei enää maksettaisi suoraan valtion varoista. Kirkon taloudelliset toimintaedellytykset turvattaisiin kuitenkin vastaavan suuruisella valtionavulla.

Eräät opetusministeriölle nykyisin kuuluvat, kirkon sisäistä toimintaa ja hallintoa koskevat hallintoasiat siirrettäisiin kirkon omille toimielimille. Kirkon ja seurakuntien hallintoa koskeviin säännöksiin ehdotetaan useita muutoksia. Kirkollishallinnon perusrakenne säilyisi kuitenkin pääosin ennallaan. Ortodoksisessa kirkossa ja seurakunnissa siirryttäisiin yhteen palvelussuhdelajiin siten, että kirkollishallituksen virkamiehet ja seurakuntien viranhaltijat siirtyisivät työsopi mussuhteeseen ja henkilöstön palvelussuhteen ehdoista sovittaisiin työehtosopimuksella.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen keskeisin tavoite on vahvistaa ortodoksisen kirkon itsehallintoa sen sisäisissä asioissa. Lakiehdotuksen mukaan kirkolliskokous antaa tarkemmat säännökset kirkon toimintaa ja hallintoa koskevissa asioissa. Hallintovaliokunta tukee tätä tavoitetta. Valiokunta tähdentää, että esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa ortodoksisen kirkon aseman perusteita suhteessa valtioon. Tavanomaista laajempaa norminantovallan delegointia puoltavat kuitenkin kirkkokunnan erityisluonne itsehallinnollisena uskonnollisena yhteisönä sekä uskonnonvapauteen liittyvä uskonnollinen järjestäytymisvapaus.

Perustuslakivaliokunnan lausunnostakin ilmenee, ettei toimivallanjako lainsäätäjän ja kirkolliskokouksen välillä ole perustuslain kannalta ongelmallinen.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta pitää erittäin tärkeänä ortodoksista kirkkoa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistusta. Uudistuksella turvataan kirkon hallinnollinen asema ja taloudelliset toimintaedellytykset toisena kansallisena kirkkonamme ja maamme merkittävänä vähemmistökulttuurina. Samalla uudistus tuo lisää joustavuutta ja kehittämismahdollisuuksia kirkon sisäiseen struktuuriin sekä kirkon mission ja todistuksen toteuttamiseen. Lakiehdotus on hallintovaliokunnan mielestä nykyistä selkeästi johdonmukaisempi ja selkeämpi sekä hyvin valmisteltu.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Maamme toisessa kansankirkossa, ortodoksisessa kirkossa, on noin 60 000 jäsentä, ja niin kuin tiedämme, kirkko on jaettu Karjalan, Helsingin ja Oulun hiippakuntiin. Minusta on tavattoman tärkeää, kun laki, joka nyt on voimassa, on vuodelta 69, että nyt säädetään uusi laki.

Kuten ed. Tölli toi täällä esille, niin tämän keskeinen tavoite on vahvistaa ortodoksisen kirkon itsehallintoa sen sisäisissä asioissa. Ennen kaikkea myöskin tässä hyvin valiokunta tähdentää, että esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa ortodoksisen kirkon asemaa suhteessa valtioon. Tämäkin on merkittävä, tärkeä näkökohta. Minusta on tavattoman suuri kansallinen rikkaus, että meillä on kaksi kansallista kirkkoa, sekä luterilainen että ortodoksinen kirkkokunta.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Laki ortodoksisen kirkkokunnan lain uudistamisesta on mielestäni pienelle kirkkokunnalle erittäin merkittävä lakiuudistus, koska siinä kuitenkin pari kolme asiaa toteutuvat sillä tavalla, että kirkon oma autonomia lisääntyy, kuuluuhan Suomen ortodoksinen kirkko suoraan Konstantinopolin patriarkaatin alaisuuteen. Itsenäiselle pienelle kirkolle täällä noin 60 000 hengen jäsenistöllään, joka on vielä kaiken lisäksi levinnyt suuressa maassa, Suomessa, tasaisesti ympäri valtakuntaa, voi sanoa, että sillä on suurta merkitystä kirkkokunnan tulevan kehityksen kannalta.

Suuri uudistus oli siinä, että vanhasta virkajärjestelmästä luovutaan ja aloitetaan uusi järjestelmä, jossa kaikki työsuhteet ovat normaaleja työsuhteita ja mahdollisiin työsuhteen päättymisiin ja muihin tällaisiin ongelmakohtiin liittyvissä asioissa normaali valitusmenettely tulee käytäntöön. Siinä yhteydessä hallintovaliokunta kävi hyvin rakentavan ja hyvän keskustelun ja päätyi yksimieliseen mietintöön, joka mielestäni on erittäin korkeatasoinen ja antaa oikean ja hyvän pohjan ortodoksisen kirkon jatkokehitykselle.

Toinen merkittävä asia on tietenkin se, että ortodoksisen kirkkokunnan lain uudistus tässä vaiheessa tulee tietysti merkittävään aikaan sikäli, että ortodoksisen kirkon jäsenkehitys on ollut vakaa koko ajan ja se on pyrkinyt omaa perinnettään noudattamaan ja omaa kirkollista traditiotaan vaalimaan. Tämä uusi lakiesitys sinänsä ei millään lailla muuta sitä, paremminkin vahvistaa ja luo sen aseman, joka ortodoksiselle kirkolle pienenä vähemmistökirkkona Suomessa kuuluu.

Oikeastaan voi sanoa, että kirkkokunta itse on, totta kai, ollut mukana lain valmistelussa oikein ansiokkaasti ja nimenomaan tuonut esille ne pienen kirkkokunnan ongelmat, jotka liittyvät pieneen jäsenmäärään ja hyvin hajallaan olevaan asutukseen. Jäsenistöä on ympäri Suomea. Ehkä tyypillisimmillään jossakin Lapissa ja Itä-Suomessa voi olla kirkkomatka jollakin seurakuntalaisella esimerkiksi 70—80 kilometriä, Lapissa jopa yli 100, ja tämä asettaa seurakunnan tarjoamille palveluille erittäin vaativat olosuhteet, koska pitkät välimatkat ja esimerkiksi papin saaminen paikalle tarvittaessa on aika tiukan takana joskus.

Oikeastaan ortodoksinen kirkkokunta on tavallaan siinä mielessä jännittävän tilanteen edessä, että nyt uuden kirkkolain perusteella, jonka toivon mukaan eduskunta hyväksyy ihan juohevassa aikataulussa, laaditaan uusi kirkkojärjestys, joka astuisi voimaan vuoden 2007 alusta. Elikkä tämän lain valmistuttua ja tultua hyväksytyksi eduskunnassa ortodoksinen kirkolliskokous tulee kokoontumaan ja uuden hyväksytyn lain perusteella laatii kirkkojärjestyksen, jonka perusteella kirkkokunta jatkaa itsenäisenä kirkkokuntana ja, kuten ed. Vihriälä äsken totesi, kolmen hiippakunnan alueella. Ortodoksisen kirkon pääpaikkahan sijaitsee Kuopiossa, ja arkkipiispa Leo on kirkkomme päämies.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tässä lähes kolme kautta nyt olen ollut eduskunnassa, niin minulle on tämän lain käsittelyn yhteydessä tullut mieleen semmoinen ajatus, jotta kun on kirkkolakia muutettu vähän väliä, milloin ortodoksiselta, milloin luterilaiselta puolelta, niin mitä nämä asiat sinällään kuuluvat Suomen eduskunnalle. Nimittäin täällä on hirveän paljon ihmisiä, jotka ovat pakanoita, eivät kuulu kumpaankaan kirkkokuntaan, jotka ovat kansankirkkoja. Sen takia minä ajattelen, eikö meidän pitäisi kehittää tätä järjestelmää sillä tavalla, jotta kirkot itsenäisesti päättäisivät hyvin pitkälle näistä asioita, miten ne hoitavat henkilöstöpolitiikkansa, kaikki nämä asiat, ja eduskunnan tehtävä olisi vain valvoa, jos jotain tapahtuu, mennään perustuslain ulkopuolelle tai jonkun muun lain ulkopuolelle. Näiden kirkkojen pitäisi vaan noudattaa Suomen lakeja. Mutta minusta tämä tilanne ei ole oikein linjassa ainakaan minun ajatusmaailmani kanssa sen takia, jotta täällä semmoiset henkilöt, jotka eivät välttämättä näistä asioista ole perillä, ovat päättämässä näistä asioista ja määräämässä pykäliä ja lakeja ja säännöksiä, koska nehän ovat näiden kirkkojen omia asioita, niiden ihmisten ja niiden uskontokuntien ihmisten, jotka ovat näissä kirkoissa jäseninä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Tulin puhujakorokkeelle käyttämään puheenvuoron tästä ortodoksisen kirkon lainmuutoksesta lähinnä sen vuoksi, että vaikka olen luterilainen, olen jo 50-luvulla kasvanut arkkipiispa Johanneksen johtamassa koulussa ja saanut paljon sellaista taustaa, mitä ortodoksit antavat ja mitä ehkä eivät muut kirkkokunnat niinkään hyvin anna. Saman olen kokenut jossain Heinäveden luostarissa — ihana paikka rauhoittua ja miettiä. Ja vaikka ympäristöstä ei ymmärtäisikään niin paljon ulkopuolinen ihminen, niin kuin ed. Lahtela sanoi, tunnelma on sellainen, josta sietäisi ottaa kyllä monen muun kirkkokunnan oppia.

Siitä asiasta olen todella iloinen, että tämä laki on täällä ja se vahvistaa nimenomaan ortodoksisen kirkon toimintaa kaiken kaikkiaan. Kun ed. Lahtela sanoi varmaan kaikella ystävyydellä, että täällä on hyvin paljon pakanoita, minä välttäisin sanomasta näin kyllä kenestäkään ihmisestä. Täällä kyllä pystytään arvioimaan tätäkin asiaa varmasti siltä osin kuin se eduskunnalle kuuluu. Hallintovaliokunnassa käyty keskustelu oli minusta erittäin asiallista ja hyvää ja asiantuntijakuulemisvaiheessa myöskin hyvin opettavaista ja antoisaa noin kaiken kaikkiaan.

Mutta minä halusin tulla tämän sanomaan, että ortodoksinen kirkko Suomessa on meidän rikkautemme. Se on ehdottomasti meidän rikkautemme, ja kun se saa eduskunnan täyden tuen, niin se on myöskin tulevaisuudessa vielä paremmin suomalaisten rikkaus.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Suorastaan liikutuin ed. Esa Lahtelan vankkaan uskoon edustajien kyvystä ymmärtää muita asioita kuin uskonnollisia yhteisöjä koskevia asioita. Mitenkäs se menikään, "usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan". Itse en vierasta sanaa "pakana", kun pidän itseäni sellaisena määritelmän mukaan, koska en kuulu uskonnollisiin yhteisöihin, ja voin siinä katsannossa tietysti tietyllä tavalla ymmärtää ed. Esa Lahtelaa. Kuitenkin olen valinnastani huolimatta oppinut arvostamaan sekä evankelisluterilaista että ortodoksista kirkkoa erityisesti siitä molempien työstä, mitä ne tekevät kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksi tässä maassa. Mieleeni on joskus jopa tullut, että kun olen nyt seurannut tämän Matti Vanhasen hallituksen politiikkaa näissä samoissa asioissa, niin minä kohta eroan valtiosta ja liityn kirkkoon. Mutta siitä huolimatta ehkä nyt kuvittelen kuitenkin, että eduskunta pystyy tämän lain päättämään ihan asiallisesti, tämänkin lain, vaikka ei minulla mitään sitä vastaan ole, että tämä homma voitaisiin hoitaa kirkkojen sisäisenä puuhanakin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Vielma on semmoiselta paikkakunnalta kotoisin, missä puhuttiin niistä ihmisistä, jotka eivät ole kirkon tai minkään muun uskonnollisen yhteisön jäseniä, että he ovat pakanoita. Välttämättä se ei ole haukkumanimi eikä paha ollenkaan, vaan heillä on joku muu vakaumus sitten, joka ei liity uskontoon. Siellä omalla paikkakunnalla, missä satuin pienessä kylässä kasvamaan, samalla kylällä oli Jehovan todistajia, helluntailaisia, sitten oli adventisteja, taisi olla muutama mormonikin vielä ja sitten luterilaisia ja ortodokseja. Se on semmoinen aika jännä yhteisö, että siinä oppii kaikennäköisiä tämmöisiä termejä, jotka välttämättä eivät ole tuttuja täällä sivistyneessä maailmassa, jossa puhutaan hienoilla kielikuvilla. Täällä se sana voi olla paha asia, mutta tämä ei ole millään tavalla pahaksi tarkoitettu.

Sinällään tällä hetkellä, kun tämä laki tässä on, niin okei, tämä on nyt varmaan ihan hyvin käsitelty ja tämä on hyvä asia. Tässä on odotuksia kirkkokunnan keskuudessa, mutta kyllä minä peräänkuulutan yhä edelleen, eikö näille kirkoille voisi enemmän antaa itsenäistä päätösvaltaa. Silloin tulee juuri semmoisia päätöksiä ja sääntöjä, mitä ne haluavat. Tämmöinen laitos on aika raskas, ja edustajat eivät ole sisällä niissä asioissa eli kirkkokunnan sisällä, mutta siellä tuntemus olisi paljon parempi ja me vaan valvoisimme sitten, onko jotain tapahtumassa, mennäänkö ohi Suomen lain.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen vähän ihmeissäni kuunnellut ed. Esa Lahtelan puheenvuoroja tästä meidän kyvyttömyydestämme käsitellä eri kirkkokuntiin liittyviä lakiesityksiä. Minä olen aikoinani 12 vuotta kirkkovaliokunnassa elikkä hallintovaliokunnassa mukana olleena saanut sen vaikutelman, että itse kirkkokunnat tekevät erittäin perusteellista omaa itseään koskevan lainsäädännön kehitystyötä ihan jatkuvasti. Meillähän ev.lut.kirkon puolelta tulee jatkuvasti pieniä korjauksia ja niitä joskus tulee kuukausittainkin. Meidän tehtävämme on tietysti sillä viisaudella, mikä meille itse kullekin on annettu, arvioida niitä ja projisoida niitä sitten kaikkeen muuhun tarjolla olevaan lainsäädäntötyöhön ja sen tuloksiin ja sillä tavalla hyvässä uskossa tehdä hyvää työtä, ja siinä kaikki. Minä en kyllä diskvalifioisi meitä pois sellaisesta työstä, mihinkä kirkkokunnat itse haluavat meidän osallistuvan.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan pari huomiota vielä Esa Lahtelan edellisen puheenvuoron kirvoittamana. Todellakaan tässä ei varmastikaan erilaisia ihmisiä aseteta mihinkään erityisiin asemiin tai paikkoihin, vaan kysymys on vain ortodoksisen kirkkokunnan lainsäädäntöpohjan uudistamisesta. Tällä halutaan nykyaikaistaa ortodoksisen kirkkokunnan lainsäädäntö. Ortodoksisella kirkkokunnalla kuitenkin on tietynlaista julkisoikeudellista erityisasemaa, ja halutaan sen voimassaoloa tällä uudella lainsäädännöllä ikään kuin vahvistaa.

Toinen merkittävä muutos on tietysti rahoitusmuodossa sikäli, että kirkkokunnan toiminnan rahoittamiseen tähän asti on tullut opetusministeriön kautta vuosittain valtion raha, mikä sinne tulee, mutta nyt se tavallaan lopetettaisiin ja palattaisiin normaaliin järjestykseen, jossa opetusministeriön kautta valtion varoista maksettaisiin tietynlainen vuosittainen avustus ja kirkkokunta itsenäisesti päättäisi sen rahan käytöstä. Elikkä kyllä tässä kuitenkin merkittävää muutosta nykyiseen tilaan tulee, mutta se ei kirkkokunnan itsensä toiminnassa näy millään tavoin.

Yksi huomio vielä, arvoisa rouva puhemies. Hallintovaliokunta kävi hyvän keskustelun ja totesi, että kun ortodoksisen kirkon julkisoikeudelliset tehtävät kuitenkin ovat vähäisiä liittyen esimerkiksi avioliiton esteiden tutkintaan, niin varsinaisten virkatehtävien ylläpito siinä ympäristössä ei ollut enää sillä keinoin niin tärkeä asia, että tällaisten virkojen muuttaminen työsuhdeperustaisiksi on tätä kautta ihan ymmärrettävää.

Lopuksi haluan vielä kiittää hallintovaliokuntaa ja erityisesti hallintovaliokunnan puheenjohtajaa siitä hyvästä ja vahvasta valmistelusta, jonka tämä mietintö sai. Toivon toki, arvoisa rouva puhemies, lopuksi, että tämä laki saisi eduskunnassa nopean ja hyvän käsittelyn.

Esa Lahtela /sd:

Ihan lyhyesti, arvoisa puhemies! Ihan sen takia olen huolissani siitä, kun kirkot ovat nimittäin aika tyhjiä. Sanotaan, että joulukirkot ovat täynnä, mutta sitten pitkin vuotta ovat tyhjillään. Johtuuko se siitä, että meillä on valtionkirkko? Siksi minä haluaisin, että siellä olisi enemmän valtaa kirkon itse päättää asioista. Nimittäin ei joskus aikanaan siellä alkuseurakunnissa minun käsitykseni mukaan, kun olen vanhoja kirjoituksia tutkinut, ollut hirveän paljon lainsäädäntöä olemassa, mutta siellä ihmiset lähtivät halusta mukaan ja innosta siihen uuteen aatteeseen ja näkemykseen ja tämmöiseen solidaarisuuteen, joka meiltä Suomesta näköjään on pikkuhiljaa karisemassa. Toivoisin, että ne kirkot täyttyisivät, koska siellä on ihan hyvää sanomaa joka sunnuntaisaarnassa ja välillä viikollakin.