Tuula Väätäinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaostolle hyvin tehdystä työstä ja yhteisen ymmärryksen hakemisesta. Kiitos jaoston puolesta valiokunnalle ja puheenjohtaja Manniselle sekä suuret kiitokset valiokuntaneuvos Ikävalkolle.

Valiokunta nostaa määrärahan lisäysten ja kahden lausumaehdotuksen ohella mietinnössä joitakin yhteiskunnan kipupisteitä. Valiokunta korostaa, että hallitusohjelmaan sisältyvissä sosiaali- ja terveydenhuoltoon liittyvissä politiikkaohjelmissa ja hankkeissa on kauttaaltaan vahvistettava ennalta ehkäisevän työn asemaa ja merkitystä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että hankkeiden resursseista pidetään huolta ja että ne etenevät aikataulussa.

Hallitusohjelmassa sekä ensi vuoden talousarvioesityksessä on tavoitteita, jotka tähtäävät lasten ja lapsiperheiden aseman parantamiseen. Valiokunta pitää tavoitteita erittäin tärkeinä ja ajankohtaisina, sillä myös lasten ja lapsiperheiden pahoinvointi on lisääntynyt muun muassa alkoholi- ja mielenterveysongelmien vuoksi. Lapsiperheiden köyhyys on edelleen vakava ongelma. Valiokunnan mielestä selkeät lapsiperheiden asemaa parantavat toimenpiteet jäävät ensi vuoden talousarvioesityksessä suhteellisen vähäisiksi. Esimerkiksi lapsilisän yksinhuoltajakorotus leikkautuu pois toimeentulolaskelmassa eikä näin paranna kaikkein pienituloisimmassa asemassa olevien yksinhuoltajien tilannetta. Valiokunta korostaa toimia, joilla voidaan parantaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja lapsiperheiden vanhempien jaksamista. Lapsiperheiden arkea helpottaisivat esimerkiksi nykyistä paremmat kotipalvelut. Valiokunta nosti lapsiperheiden aseman korjaamisen lausumaksi.

Valiokunta täydentää hallituksen esitystä veteraanien ja sotainvalidien etuuksissa. Valiokunta lisää rahaa lievävammaisten sotainvalidien ja heidän puolisoiden kuntoutusoikeuden laajentamiseen 10 vuorokauteen ja nostaa veteraanikuntoutuksen määrärahaa yhteensä 3 miljoonaa. Valiokunnan mielestä etuuksia tulisi jatkossa kehittää siten, että veteraaneilla ja sotainvalideilla olisi mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet kuntoutukseen ja muihin etuuksiin.

Arvoisa puhemies! Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksiin ehdotetaan 5 miljardia euroa, jossa on lisäystä kuluvaan vuoteen verrattuna noin 768 miljoonaa. Valtionosuudet kasvavat, vaikka valtionosuusprosentti laskee nykyisestä.

Valiokunta toteaa hallitusohjelmaan sisältyvän useita omaishoidon kehittämistä koskevia toimenpiteitä. Uudesta omaishoitoa koskevasta laista huolimatta omaishoitoon liittyy edelleen epäkohtia, minkä vuoksi on välttämätöntä, että omaishoitajan asemaa vahvistetaan kuntien palvelujärjestelmässä.

Ikäihmisten hoidon ja palvelujen laatusuositukset ovat uudistumassa. Valiokunta pitää tärkeänä, että suositusten sitovuustasoa nostetaan ja että suosituksissa korostetaan palvelujen oikeudenmukaista kohdentamista ja riittävyyttä sekä riittävän osaavan henkilöstön turvaamista.

Uudistettu lastensuojelulaki tarvitsee toteutuakseen vielä paljon työtä ja myös resursseja. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kuntien valmistautumisessa lastensuojelulain toimeenpanoon on suuria eroja. Erityinen ongelma on koulutetun työvoiman saatavuus. Esimerkiksi Helsingissä sosiaalityöntekijöistä noin 40 prosentilla ei ole ammatillista sosiaalityöntekijän kelpoisuutta. Joissakin kunnissa päteviä sosiaalityöntekijöitä ei ole ollenkaan. Valiokunta korostaa, että uudistuksen onnistumisen kannalta on erittäin tärkeää, että kaikilla lastensuojelulakia soveltavilla tahoilla on riittävät perustiedot lain sisällöstä ja sen asettamista velvoitteista. Valiokunta lisää 300 000 euroa lastensuojelulain toimeenpanoon liittyvän koulutuksen järjestämiseen, ja valiokunta kiirehtii myös perhehoitoa koskevan lainsäädännön uudistamista ja korostaa sijaisperheiden merkitystä lastensuojelutyön vahvistamisessa ja lisää perhehoitajien rekrytointiin 150 000.

Kouluterveydenhuoltoa on ohjeistettu muun muassa STM:n antamilla laatusuosituksilla, ja Stakesin hiljattain valmistuneen raportin mukaan kouluterveydenhuollon toteuttamisessa on suuria eroja terveyskeskusten välillä. Tulokset viittaavat jopa erojen kasvamiseen vuoden 2004 jälkeen. Valiokunta korostaa, että kouluterveydenhuollon palvelut ovat perusterveydenhuollon palveluita, joihin oppilailla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet asuinpaikasta riippumatta. Niinpä valiokunta nosti kouluterveydenhuollon lausumaksi ja edellyttää hallitukselta toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi.

Valiokunta kiinnittää huomiota maatalousyrittäjien työterveyshuollon ja lomitusjärjestelmän kehittämiseen maatilayrittäjien jaksamisen tukemiseksi sekä työttömien terveydenhuoltohankkeen loppuun saattamiseen.

Kahdeksana vuonna on myönnetty erityismääräraha lasten ja nuorten psykiatrisiin palveluihin. Se on ollut välttämätöntä, mutta tavoitteena on ollut kuitenkin rahoituksen saattaminen pysyvälle pohjalle. Hallitus esittää, että sosiaali- ja terveydenhuollon hanke-momentille ehdotetusta hankerahasta rahoitettaisiin myös lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämistä. Valiokunta korostaa, että momentin määrärahasta tulee osoittaa vähintään 4 miljoonaa euroa lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen kehittämiseen. On myös huolehdittava siitä, että käynnissä olevien hankkeiden jatkuvuus turvataan.

Lasten oikeuspsykiatristen tutkimusten kustannukset siirtyvät kokonaan valtiolle vuodesta 2009 alkaen. Koska ensi vuodelle kunnille ei ole ehdotettu erillistä rahoitusta näiden kustannusten korvaamiseen eivätkä kunnat ole varautuneet niitä rahoittamaan, valiokunta ehdottaa, että kyseistä momenttia ei poisteta ja siihen lisätään miljoona euroa.

Erikoissairaanhoitolain mukaisen koulutuksen korvaukseen on tehty (Puhemies koputtaa) 5 miljoonan euron korotus kuluvaan vuoteen verrattuna, mutta tutkimuksen korvaukseen osoitettu määräraha on aiempien vuosien tasoa. Korvauksiin ei ole tehty kustannusten nousua vastaavia tarkistuksia, jolloin niiden reaalitaso on pudonnut voimakkaasti viimeisen 10 vuoden aikana ja kunnat ovat joutuneet ottamaan yhä suuremman taloudellisen vastuun. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtion rahoitusta terveystieteelliseen tutkimukseen lisätään. On tärkeätä, että tutkimus palvelee aidosti myös julkisen terveydenhuollon kehittämistä.

Hallitusohjelmaan sisältyy myös terveyden edistämisen politiikkaohjelma, jonka tavoitteina ovat väestön terveydentilan parantuminen ja terveyserojen kaventuminen. Niinpä valiokunta esittää (Puhemies koputtaa) 300 000 euroa terveyden edistämiseen ja ennalta ehkäisevään päihdetyöhön.

Mietintöön sisältyy kolme vastalausetta, ja haluan huomauttaa, että olen aika pahoillani siitä, että tämän pääluokan ajankohta on näin myöhään, koska on kyse tavattoman tärkeästä asiasta. Olisin toivonut, että olisimme saaneet päiväsaikaan tilaa tämän asian käsittelyyn.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Ensi vuoden talousarviossa sosiaali- ja terveysministeriön kohdalla palveluja ja rahallista tukea erityisesti kohdennetaan nyt yksinhuoltajille, eläkeläisille, veteraaneille ja maatalousyrittäjille. Meillähän näistä määrärahoista käytetään edelleen suurin osa sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksiin, ja jos lasketaan määrärahoittain, niin myöskin sitten eläkkeisiin, lapsilisiin ja sairausvakuutukseen. Mainittakoon, että toimeentuloturvamenojen indeksitarkistukset vielä lisäävät valtion menoja yli 100 miljoonaa euroa.

Merkittäväähän tässä on, että pienituloisten eläkeläisten asema paranee merkittävästi ensi vuonna, kun kansaneläkkeisiin tehdään 20 euron tasokorotus. Se toteutetaan samansuuruisena kaikille kansaneläkettä saaville, ja pienimmän korotuksen saavat sellaiset henkilöt, joiden kansaneläke on varhennettu tai suhteutettu asumisaikaan. Tämä korotushan nostaa sitten myöskin lesken eläkettä, pitkäaikaistyöttömien eläketukea, täysimääräistä maahanmuuttajan erityistukea, maatalousyrittäjien luopumistukea, maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkettä, ylimääräistä rintamalisää sekä sotilasavustusta. Halusin luetella nämä, koska näin monet ryhmät ovat niitä, jotka hyötyvät tästä. Tasokorotuksen ja siitä seuraavan eläketulovähennyksen kasvun yhteisvaikutuksen on arvioitu vaikuttavan siis 900 000 eläkkeensaajan nettotuloihin.

Sitten on huomattava tämä toisen kuntaryhmän osuus. Silloinhan se nousee myöskin ensimmäisen kuntaryhmän tasolle. Tässä erikoisinta on se, että 75 prosenttia kansaneläkeläisistä asuu tämän toisen kuntaryhmän alueella, ja heillähän siis tulot nousevat vielä sitten tämän päälle sen 20 euroa ja sitten indeksin, jonka arvioisin olevan 14—15 euroa, elikkä 54—55 euroa tulee lisää kuukaudessa valtaosalle näistä eläkeläisistä. Tämä parantaa erityisesti pienituloisten naisten asemaa, koska valtaosa näistä kansaneläkeläisistähän on naisia.

Tärkeä uudistus, arvoisa puhemies, on myöskin se, että avo- ja laitoshoidon rajanveto poistetaan ensi vuoden alusta. Tämä tarkoittaa sitä, että kansaneläkettä aletaan maksaa alentamattomana laitoshoidossa oleville, ja samalla sitten pitkäaikaisen laitoshoidon maksua korotetaan 82 prosenttiin henkilön tuloista. Työeläkelainsäädännössä tällaista kummallisuutta ei ole ollut, ja nyt tämä poistuu kansaneläkkeen saajilta. Tämä tarkoittaa kuntien kannalta sitä, että ei tarvitse enää miettiä tulojen takia hoitopaikkaa, vaan kyllä hoitopaikka nyt määräytyy asiakkaan tarpeen perusteella. Näin toivon.

Hallitusohjelmassa korostetaan myöskin sotainvalidien ja veteraanien asemaa. Näinhän tapahtuu sitten ensi vuonna. Meillä on tavoitteena huolehtia koko veteraanisukupolven vanhuudenhuollosta. Itsenäisyyden 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi on päätetty parantaa erityisellä toimenpidekokonaisuudella vielä veteraanien asemaa, itsenäistä selviytymistä kotona, ja toisaalta turvataan sitten sotainvalidien mahdollisuuksia päästä laitoshoitoon, kun omat voimat alkavat heiketä. Tähän toimenpidekokonaisuuteen osoitetaan ensi vuonna noin 10 miljoonaa euroa lisää rahaa. Kaikkiaanhan meillä veteraaneja muistetaan talousarviossa 421 miljoonalla eurolla, ja vielä eduskunta on siihen lisännyt päälle.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että erittäin suurella tyydytyksellä on otettava vastaan hammaslääkäripalkkioiden korvaustason nousu, jolloinka yhä useammat pystyvät käyttämään palveluja ja myöskin saamaan siitä sairausvakuutuksesta takaisin. Tähän kaikkiaan tulee rahaa 26 miljoonaa euroa lisää.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan osuus valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2008 on 14,1 miljardia euroa. Sosiaali- ja terveysministeriön talousarvioehdotukseen sisältyvät hallitusohjelman mukaiset määrärahojen siirrot työministeriön ja ympäristöministeriön hallinnonaloilta, jotka ovat yhteensä 1,3 miljardia euroa. Ehdotettu rahamäärä on 1,1 miljardia euroa kuluvan vuoden varsinaista talousarviota suurempi, siirrot kun huomioidaan, niin 2,4 miljardia euroa.

Talousarvioesityksessä kohdistetaan, kuten ministeri Hyssälä tuossa jo totesi, palveluja ja rahallista tukea erityisesti yksinhuoltajille, eläkeläisille, veteraaneille ja maatalousyrittäjille. Suurin osa määrärahoista käytetään edelleen kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuteen eli 768 miljoonaa euroa. Lisääntyvillä valtionosuuksilla kunnat voivat parantaa muun muassa vanhusten, sairaiden ja lapsiperheiden tarvitsemia palveluita.

Vuonna 2008 sosiaalimenojen arvioidaan olevan noin 46,4 miljardia euroa, josta valtion talousarvion kautta rahoitetaan noin kolmannes. Sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan osuus sosiaalimenoista on lähes neljännes, koska sosiaalimenoihin kuuluvia eriä rahoitetaan myös muiden pääluokkien kautta. Etuuksien osalta lapsilisän yksinhuoltajakorotusta nostetaan 10 eurolla kuukaudessa ja hammaslääkäripalkkioiden korvaustasoa korotetaan siten, että todellinen korvaustaso nousee 40 prosenttiin korvausperusteesta, kuten ministeri Hyssälä tuossa puheessa jo totesi ilahtuneena.

Maatalousyrittäjien vuosilomaan ehdotetaan yhden päivän lisäystä nykyisestä 24 päivästä 25 päivään. Kansaneläkkeiden kuntien kalleusluokituksesta luovutaan ja lisäksi kansaneläkkeitä ehdotetaan korotettavaksi 20 eurolla kuukaudessa, ja tämä parantaa eläkeläisten taloudellista asemaa.

Arvoisa herra puhemies! Palveluiden osalta tavoitteena on kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuuden, kattavuuden, laadun ja vaikuttavuuden turvaaminen koko maassa. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt useita kehittämishankkeita, jotka auttavat kuntia tuottamaan tavoitteiden mukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut asukkailleen. Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksiin on varattu 5 075 miljoonaa euroa, jossa on lisäystä noin 768 miljoonaa euroa vuoden 2007 varsinaiseen talousarvioon. Lisäyksestä 226 miljoonaa euroa aiheutuu valtion ja kuntien välisen kustannusjaon tarkastamisesta, joka toteutetaan nyt kuntien kannalta täysimääräisesti. Kunnilta emme siis ota pakkolainaa.

Hallitusohjelman mukaisesta valtionosuuksien korotuksesta vuoden 2008 osuus on 171,3 miljoonaa euroa. Tästä 150 miljoonaa euroa liittyy kunta-alan palkkaratkaisun tukemiseen. Loppuosalla on tarkoitus parantaa muun muassa perusterveydenhuoltoa ja lisätä vanhustenhuollon voimavaroja. Tarkemmat linjaukset määritellään sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa. Uuteen lastensuojelulakiin liittyvä valtionosuuden lisäys, 7,2 miljoonaa euroa, tukee kuntien lastensuojelun tehostamista. Raskauden ajan seulonnat yhtenäistetään koko maassa ja rintasyöpäseulonnat laajennetaan asteittain koskemaan 60—69-vuotiaita.

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuusprosentti on 32,74 prosenttia vuonna 2008. Valtionosuusprosentin muutos johtuu pääasiassa valtionosuusjärjestelmän selkeyttämisestä ja läpinäkyvyyden parantamisesta. Hallitusohjelman mukainen asiakasmaksujen jälkeenjääneisyyden huomioon ottava sosiaali- ja terveydenhuollon maksu-uudistus toteutetaan siten, että maksut nousevat 1.8.2008 alkaen. Esitykset tuodaan eduskunnalle niin, että niiden käsittely voi alkaa heti helmikuussa. Lähtökohtana on, että maksut palautetaan vuoden 2002 tasolle. Maksu-uudistuksen yhteydessä muutetaan pienten lasten päivähoidon maksuja niin, että todellinen perhekoko otetaan jatkossa huomioon maksuja määriteltäessä. Tämän seurauksena erityisesti pienituloisten ja monilapsisten perheiden päivähoitomaksut alenevat.

Valtion avustuksena kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin on varattu 24,8 miljoonaa euroa. Valtion avustuksella tuettavien hankkeiden painoalueet määritellään sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa eli Kaste-ohjelmassa. Tätä kautta rahoitetaan muun muassa lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon kehittämistä. Näin voidaan varmistaa pitkäjänteisempi kehittämistyö.

Kuntien verotulojen pieneneminen ansiotulojen ja eläketulojen verotuksen keventämisen sekä työsuhdeasuntovähennyksen käyttöönoton johdosta korvataan lisäämällä valtionosuuksia 119 miljoonalla eurolla.

Jos ihan lyhyesti saan vielä jatkaa, tässä menee vähän yli, mutta muutama sekunti. Valtion korvausta terveydenhuollon yksiköille, lääkäri- ja hammaslääkärikoulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin korotetaan 5 miljoonalla eurolla vuonna 2008 ja kaikkiaan 20 miljoonaa euroa vuoteen 2011 mennessä. Valtion avustusta sosiaalialan osaamiskeskuksiin on varattu 3 miljoonaa euroa, ja se on jopa puoli miljoonaa euroa enemmän kuin kuluvana vuonna.

Veteraanien kuntoutusta lisätään erityisellä paketilla, ja siitä äsken ministeri Hyssälä jo kertoikin. Terveyden edistämisen politiikkaohjelma saa myöskin varoja.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Otan esille sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut. Viime hallituskaudella sosialidemokraatit eivät lähteneet 9,3 prosentin maksukorotukseen, jota ministeri Hyssälä valmisteli, ja nyt hallitusohjelmaan on kirjattu 25 miljoonan euron korotus, niin että 1.8. sitä toteutetaan. Perusteita on aika vaikea löytää. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat Suomessa kolmen korkeimman Euroopan maan joukossa. Jos katsotaan aikaisempia vuosia, niin esimerkiksi vuonna 2005 on kerätty 1,1 miljardia euroa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, ja kuitenkin kansalaiset, kuntalaiset, maksavat kunnallisveroa, varsinkin eläkeläiset ja palkansaajat, ja sitten korotettaisiin näitä maksuja. Tämä on aika epätäydellinen yhtälö kaiken kaikkiaan.

Toinen asia, mihin haluan puuttua myös, on pienituloisten eläkeläisten asema, eli kun kansaneläkkeen tasokorotus tosiaan tulee budjetin kautta, niin siellä ovat kuitenkin nämä perhe-eläkeläiset, (Puhemies: Minuutti!) joilla on 1 030 euroa eläke, ja he eivät välttämättä hyödy mitään.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuulimme noin 12 minuuttia kahden ministerin suulla, mitä kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollossa ensi vuonna tapahtuu uutta, muutoksia nykyiseen. Ed. Koskisen avaus tähän debattivaiheeseen oli minusta hyvin tyypillistä sosialidemokraattien käyttäytymistä ja toimintaa tämän syksyn ajalta. Ei ole itsekullekin kovin helppoa vaihtaa roolia roolista toiseen, mutta tämä sosialidemokraattien tapa, jolla he ovat lähestyneet tämän syksyn aikana hallituksen esityksiä, on kyllä tapa, jolla pystyy toki puhegeneraattoreita ja retoriikkaa jauhamaan, maalaamaan uhkakuvia, maalaamaan ukkosenilmoja, (Ed. Pulliainen: Miten ed. Marjaana Koskinen on muuttunut?) näkemään asiat tavalla, jonka pystyy sitten itse ampumaan alas, ja esimerkiksi tämä maksupolitiikan uudistusasia on erinomainen esimerkki siitä, että maltettaisiin nyt sen verran, että hallitus saa esityksensä valmiiksi, ja katsotaan sen jälkeen, mitä tapahtuu. Tämä näkyy täällä sosialidemokraattien budjettivastalauseessakin: se on vailla mitään pohjaa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta on mietinnössään ansiokkaasti, mutta vähän häveliäästi kiinnittänyt huomiota lapsiköyhyyteen, toisaalta todennut, että tämän budjetin tarjoukset nimenomaan lapsiperheille ja erityisesti yksinhuoltajille ovat kovin vähäiset, ja sitten vielä erikseen kiinnittänyt huomiota tähän yksinhuoltajien lapsilisän erityiskorotukseen, siihen, että toimeentulotukea saavat yksinhuoltajat eivät sitä saa.

Ministeri Hyssälä ja ministeri Risikko, mikä tässä oikein jurraa, kun valiokunta on jopa lausumaan asti kiinnittänyt tähän asiaan huomiota? Tämä oli tiettävästi jo hallitusohjelmaankin tulossa, ja tässä eduskunnassa ei minun ymmärtääkseni ole ketään, joka sitä vastustaisi. Miksi tätä asiaa ei voitu hoitaa tässä ja nyt? Okei, Sata-komitea sitä varmaan käsittelee, (Puhemies: Minuutti!) mutta siellä se kestää ja kestää, ja jokainen kuukausi on yksinhuoltajalle kallis tässä.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minullakaan ei ole kysymystä nyt ministereille vaan oppositiolle, lähinnä sosialidemokraateille. Minun on nimittäin hyvin vaikea ymmärtää näistä teidän vastalauseistanne, kuinka paljon lisäyksiä te oikeastaan ehdotatte tähän valtion budjettiin etenkin tämän sosiaali- ja terveydenhuollon alueella, kun täällä yhdellä sivulla sanotaan, että te ehdotatte 600 miljoonaa lisää kuntien valtionapuihin, ja lisäksi te ehdotatte työmarkkinatukeen 123 miljoonaa, ja sitten te ehdotatte lapsilisiin 70 miljoonaa. Mikä on kaiken kaikkiaan se ehdotus, ja mistä nämä rahat tulevat?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin psykiatrisesta hoidosta nimenomaan lasten ja nuorten osalta. Kd on sen nostanut vastalauseessaan esiin. Kolme kysymystä:

Koska erikoissairaanhoidossa nuorten tyttöjen syömishäiriöongelmat ovat erittäin suuri osa, joka vie osuutta hoitoajasta, kysyisin, miten tämä on ajateltu ottaa huomioon nimenomaan nuortenpsykiatrian osalta.

Toisaalta kysyisin sitä, mitä aiotaan tehdä psykiatrian ennakoivassa ja tässä matalan kynnyksen työssä, koska se on meillä Suomessa vielä ontuvaa.

Ja kolmanneksi, miten taataan ympäri Suomea mahdollisuus saada erilaisia terapioita lapsille ja nuorille?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime vaalikauden aikana täällä puhuttiin hyvin paljon hoitojonoista ja iloksi havaittiin, kuinka ne lyhenevät sitten vaalikauden loppua kohti. Nyt sitten ollaan uudessa vaalikaudessa, ja viime viikolla kerrottiin, että tässä tunnetussa mittariyhteisössä elikkä Oulun yliopistollisen sairaalan tiimoilta, sen toimialueella, hoitojono ei kun kasvaa. (Ed. Karhu: Meillä olikin punamulta viimeksi!) — No niin, olipa nyt mikä tahansa, mutta minäpä just kyselenkin sitä, mistähän se mahtaa nyt johtua, onko väri vaihtunut semmoiseksi, että hoitojonot järjestelmästä johtuen pitenevät, koska tämä on hyvin huolestuttava kehitys.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Risikko on varsin perustellusti korostanut, että terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toiminnat kuuluvat niin luontevasti yhteen, että ne pitää yhtenäistää, oikeastaan siirtää saman ylläpitäjän alle, vastuulle. Kysynkin, mitä on tapahtumassa tässä budjettikirjassa ja mitä jatkossa on odotettavissa.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkin mieltäni askarruttaa lapsiperheiden köyhyys, ja sosiaali- ja työjaosto todella vakavasti tämän asian tähän mietintöön kirjoitti. Kysyisin ministeriltä, oletteko te keskustelleet ollenkaan siitä, että tätä ongelmaa voisi poistaa nostamalla toimeentulotuen lapsen perusosaa, mitä me esitämme nopeana keinona auttaa yksinhuoltajaperheitä, jotka ovat toimeentulotuen varassa?

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia vaan ministeriölle monista hienoista asioita, mitä on saatu tähän tulevaan budjettiin. Koko maailmaahan ei tietysti kerralla voi parantaa, mutta veteraaneille ja eläkeläisille saatiin merkittäviä asioita.

Seuraavassa en niinkään käy budjettia läpi, vaan eräästä asiasta, nimittäin vanhusten hoivapalvelujen järjestämisestä, haluaisin kysyä.

Stakesin tuoreen tutkimuksen mukaan tehostetun palveluasumisen paikkoja tarvittaisiin yli 75-vuotiaille vuoteen 2025 mennessä 10 000 lisää. Vanhusten laitoshoitoa on pyritty purkamaan jo vuosia, ja hyvä niin, mutta samaan aikaan pitäisi vähintään samalla innolla tukea avopalveluja, kotihoitoa ja omaishoitoa ja tehostetun palveluasumisen rakentamista. Kunnat talousvaikeuksissaan kyllä purkavat, mutta nämä satsaukset tänne avopuolelle kotihoitoon ja omaishoitoon ovat aivan mitättömät. Sen takia haluaisinkin kysyä, (Puhemies: Minuutti!) miten voisimme velvoittaa kuntia paremmin toimimaan niin, että tulevaisuutta rakennettaisiin kestävälle pohjalle.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienten sosiaalietuuksien korotusten luettelossa on aika monia etuuksia, mutta yhtä sieltä puuttuu ja minun mielestäni sen myötä kaikki: työmarkkinatuen korotus. Työmarkkinatukea ei ole korotettu seitsemään vuoteen. Nyt tuolla 13—15 euron päivittäin käteen jäävällä tulolla joutuu vuosittain kitkuttamaan useita satojatuhansia ihmisiä. Ei sillä elä. Työmarkkinatuen surkeus onkin suomalaisen laajaksi paisuneen köyhyyden pääsyy. Mistä tämä kertoo: kirskukovista asenteista kaikkein huono-osaisimpia kohtaan. Tuo kirskukova asenne leimaa kaikkia muita puolueita paitsi vasemmistoliittoa, (Välihuutoja) joka seitsemän vuotta sitten sai aikaan sen edellisen korotuksen. Demareillakin oli monta vuotta aikaa tehdä jotakin. On perussuomalaisissa ja kristillisissä vähän sydäntä myöskin, myönnän sen, mutta me olemme aika pienellä porukalla tätä huono-osaisinta kansanosaa puolustamassa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että hallitus toi tämän veteraanipaketin, jota vielä sitten valtiovarainvaliokunta paransi. Mutta milloin kaikille rintamaveteraaneille saadaan subjektiivinen oikeus, joka nyt on sotainvalideilla ja heidän puolisoillaan? Rintamaveteraanilla, jolla ei ole haitta-astetta, on oikeus rahojen sallimissa puitteissa ja puolisollakin vain jaettuun laitoskuntoutukseen, mutta ei lähikuntoutukseen, kun sotainvalidin puolisolle voidaan jakaa myöskin lähikuntoutus ja muut palvelut. Minä peräänkuulutan nyt subjektiivisen oikeuden lisäämistä tulevaisuudessa kaikille ja myöskin rintamaveteraanien puolisoiden pääsyä lähikuntoutukseen ja kotiin suuntautuvan tuen lisäämistä, jota Rintamaveteraaniliitto ja Sotaveteraaniliitto ovat peräänkuuluttaneet. Nyt pienempi osa ottaa suuremman osan kakusta, rahasta, eivätkä nämä, jotka ovat kaikki yhtä huonossa tai yhtä hyvässä kunnossa.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hammaslääkärikoulutusta rahoitetaan meillä paitsi opetusministeriön varoista, myös sosiaali- ja terveysministeriön varoista. Siksi kysyn, minkälaisia suunnitelmia hammaslääkärikoulutuksen lisäämiseen on tällä hetkellä. Opetusministeriöhän keväällä teetätti selvitysmies Happosella selvityksen, jossa todettiin, että hammaslääkärikoulutusta pitää nostaa merkittävästi, ja selvityksessä esitetään, että Kuopiossa jälleen käynnistettäisiin hammaslääkärikoulutus. Samaan aikaan Turussa on hyvin kriisiytymässä oleva tilanne rahoituksen kanssa, koska Turussa on hiljattain aloitettu uudelleen hammaslääkärikoulutus, ja näiden eri rahoitusjärjestelmien johdosta näyttää siltä, että Turussa on todella vakava vaara jäädä rahoituksetta tässä siirtymävaiheessa. Kysyn, minkälaisia suunnitelmia on hammaslääkärikoulutuksen rahoituksen turvaamiseksi.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän pääluokan kohdalla suurin huoleni on vanhustenhoidon tasossa ja sen tulevaisuudessa, samoin omaishoitajien puutteellisessa tuessa. Kysyn teiltä, ministeri Risikko, miten arvioitte sen, kun tuossa ennen vaaleja Valtiontilintarkastajat julkaisivat hyvin huolestuttavan raportin, jossa he totesivat, että vanhustenhoito on perusoikeuksien vastaisessa tilassa paikoitellen Suomessa, ja professori Kivelä erittäin huolestuttavan raportin myös antoi viime kesänä. Professori Kivelähän ehdotti vanhustenhoitolakia ja myös lisärahoitusta, jotta vanhustenhoito saataisiin kaikkialla riittävälle tasolle. Olen saanut sen käsityksen, että vaikka meillä vanhusmäärä lisääntyy, niin tämä hoitajien suhteellinen osuus (Puhemies: Minuutti!) vanhuksiin nähden ei ole ainakaan merkittävästi kasvamassa.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En vastaa, mutta hämmästelen ed. Asko-Seljavaaran talouspoliittista hurskastelua täällä. Me äänestimme lukuisia kertoja viime kaudella teidän, kokoomuksen, esityksiä nurin, jotka olivat erittäin kalliita, esimerkiksi lapsilisän sitominen indeksiin, jota nyt ei toteuteta, (Oikealta: Nyt esitätte itse samaa!) vaikka te sen lupasitte vaaleissa äänestäjillenne. (Vasemmalta: Toiveiden tynnyri!)

Arvoisa puhemies! Kysymys ministerille. Toivon, että vastaatte, ettei tarvitse maakunnissa sanoa, että ministeri ei vastannut.

Vaaleissa oli myös keskeisesti esillä työeläkeindeksin laskentamallin, tämä 20—80-mallin hitaus. Osa edustajista porvaripuolueista, ainakin meillä Pirkanmaalla eräs ja Varsinais-Suomessa eräs, lupasi jopa 50—50-indeksin palauttamisen, mikäli he ovat eduskunnassa ja vastuullisissa tehtävissä. Mitä hallitus aikoo tehdä tälle hitaalle indeksille, joka jättää koko ajan eläkeläisten ostovoimaa jälkeen?

Juha Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Karhu, juuri näin, hurskastelua tulla esittämään tänne valtionosuusmuutoksia.

Samoin yksi asia, jota todella odotin: puheenjohtaja Heinäluoma lupasi sosiaaliturvakomitean aloittaessa, että sosialidemokraatit tulevat sosiaaliturvauudistuksen johtoon. Melkoinen takamatka teillä takana on.

Toisekseen, ed. Tennilä puhui näistä etuuksien muutoksista, ja se on hyvä, että vasemmistoliiton piirissä on huomattu tämä ja tässä keskustelussa, ja tämän syksyn yksi poikkeuksia aikaisempiin vuosiin verrattunahan on se, että täällä ei ole kansaneläkkeistä äänestetty. Miksi ei ole? Hallituksen esitys, tämä Matti Vanhasen kakkoshallituksen esitys, 20 euroa tasokorotus, viime vaalikaudella tehty kuntakalleusluokituksen poisto 20 euroa ja siihen indeksitarkistus päälle: 54 euroa kansaneläkkeisiin. Ei ole äänestetty kansaneläkkeistä, mutta minä odotan tätä sosiaaliturvaan liittyvää aitoa keskustelua.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hämmästelen tätä keskustelua, joka tässä nyt avattiin. Kysyin ministereiltä selkeää asiaa viitaten vaalilupauksiin, joita annettiin porvaririveistä. Haluaisin saada siihen vastauksen. Mitä aiotte tehdä?

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! SDP:n vaihtoehtobudjetti on 1,3 miljardia, siitä 730 miljoonaa on pääluokkaa, jota nyt käsitellään, ja siitä 450 miljoonaa ollaan lisäämässä tai ehdottamassa sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin, koska me katsomme, että muutoin sosiaali- ja terveyspalvelujen tasavertainen saatavuus vaarantuu ja yksityisten palvelujen osuus vain kasvaa. Miksi esimerkiksi piti asettaa neuvottelukunta lisäämään yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä? Vastatkaa.

Ja yhdyn ed. Nepposen näkökulmaan siitä, että 15 vuoden kuluttua meidän nuorimmat veteraanimme ovat 100-vuotiaita. Lainaan ihan lyhyesti tämän valiokunnan mietintötekstin: "- - etuuksia tulisi jatkossa kehittää siten, että veteraaneilla ja sotainvalideilla olisi mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet kuntoutukseen ja muihin etuuksiin." Toivon ministereiltä tähän kommenttia.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tämän pääluokan kohdalla valtiovarainvaliokunta on nostanut hyviä asioita esille, muun muassa uuden lastensuojelulain täytäntöönpanon, ja siihen esittää myös lisärahoitusta. Mutta mielestäni on erittäin valitettavaa, että uutta lisärahoitusta ei esitetä määrättyihin kohteisiin, joita on vielä vahvemmin ollut täällä keskustelussa, ja niitä ovat juuri tämä omaishoito ja vanhustenhuolto kokonaisuudessaan.

Täällä valiokunta toteaa, että suosituksen sitovuustasoa nostetaan ja että suosituksessa korostetaan palvelujen oikeudenmukaista kohdentamista ja riittävyyttä sekä riittävän osaavan henkilöstön turvaamista. Minä kysyn, arvoisat ministerit, kun nyt valiokunta on tosiaan tätä sitovuutta korostanut, miten tähän vastataan ja millä aikataululla, koska mielestäni nämä selvitykset oikeastaan jo edellyttäisivät, että meillä olisi tämä sitovuustaso olemassa jo tällä hetkellä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Täällä on usein vedottu tähän uuteen sosiaaliturvauudistukseen. Kela on laskenut, että tarvittaisiin noin 30—35 prosenttia jälkeenjääneisyyden korjaamiseen. Paljonko ministerit ovat valmiit suunnittelemaan uutta rahaa, sillä uutta rahaa siihen tarvitaan, vai onko tarkoitus niin, että toiselta köyhältä otetaan ja annetaan toiselle köyhälle? Näyttää siltä, että esimerkiksi niiden yksinhuoltajien lapsilisiä ei todellisuudessa haluta korottaa, jotka saavat toimeentulotukea, ja samoiten on tämän työmarkkinatuen korotuksen laita: vain indeksitarkistukset ovat sinne tulleet. Työmarkkinatuki on suurin syy köyhyyden kasvussa.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi kiitokset ministereille hyvistä puheenvuoroista. Täällä kysyttiinkin jo lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista, joissa on suuria alueellisia eroja. Viime vuosina eduskunta on myöntänyt erillistä määrärahaa lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden järjestämiseen aina vuoden kerrallaan. Vuosittainen määrärahan lisääminen sopii kuitenkin huonosti nykyiseen rahoitusjärjestelmäämme. Kysyisinkin arvoisalta ministeriltä, minkälaisia suunnitelmia ministeriössä on, että lasten ja nuorten psykiatrinen hoito siihen suunnattuine määrärahoineen olisi suunnitelmallisempaa ja pitkäjänteisempää.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden köyhyyden kannalta tämän hallituksen sopimat etuuksien korotukset, yksinhuoltajien lapsilisän korotus, lapsilisän korotus kolmannesta lapsesta eteenpäin ja pienimmän äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan korotukset ovat kaikki eivät päätä huimaavia mutta perusteltuja ja kohdistuvat nimenomaan niille ryhmille, joissa lapsiperheköyhyyttä esiintyy.

Toinen sosiaali- ja terveysvaliokunnan tämän vuoden budjettimietinnön kaikkein keskeisimmistä viesteistä oli se, että tänä vuonna lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen olisi hyvä näkyä myös niissä perheissä, jotka saavat toimeentulotukea. Ovatko ministerit huomanneet tämän mietinnön? Olisi hyvä, jos he olisivat valmistelemassa tätä, että lapsen normia toimeentulotuessa voitaisiin korottaa sillä 10 eurolla, jolla myös tämä lapsilisän korotus nousi.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ymmärrän, että tuolta vasemmalta laidalta on halua asettaa tämän hallituksen otsaan leima kovalla statuksella, mutta kun luemme tätä budjettikirjaa, niin sieltä löytyy niin paljon ratkaisuja menneitten vuosien reikien paikkaamiseen, että tästä on hankala suuria aukkoja löytää.

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomiota lähinnä kehumisen mielessä lapsiperheiden auttamiseen, joka on otettu hyvin esille täällä budjettikirjassa. Mutta toinen asia liittyy vanhusten lääkkeiden käyttöön. Monet kotipalvelun ihmiset päivittelevät sitä, että joku vanhus saattaa käyttää jopa 20:tä lääkettä, seuraavaa lääkettä edellisen kompensoimiseen. Aikooko ministeriö puuttua jotenkin tähän asiaan, joka on myös taloudellinen kysymys näille vanhuksille itsellensä?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! SDP:n linjahan on ollut hyvin selkeä ja kirkas sekä ennen vaaleja että nyt vaalien jälkeen. Me olemme hakeneet merkittäviä lisäpanostuksia hyvinvointipalveluiden tuottamiseen. Meidän linjamme ei ole muuttunut. Se, mikä tässä hämmentää, on se, mitä on tapahtunut nykyisten hallituspuolueiden kannoille esimerkiksi suhteessa vanhustenhuollon palveluihin. Ja kun kuulimme täällä, minkälaisia vuodatuksia, toiveiden tynnyreitä tuli koko viime kauden kokoomuksen taholta, niin aivan hämmentävää on tämä nyt kuultu esimerkki täällä, että meidän esityksiämme ihmetellään, kun teillä vaan miljoonat vilisivät silmissä.

Haluan todeta, että kun täällä meidän linjaamme ja täysin asianmukaisia, perusteltuja palvelutarpeita kritisoidaan, niin kyllähän tämä ministerien luettelo oli myös melkoista kuultavaa. Olisin kyllä odottanut hieman kokonaisvaltaisempaa näkemystä ministereiltä siitä, miten hyvinvointipalvelut tulevaisuuden Suomessa turvataan. Miten te vastaatte kunnille kasvavaan palvelutarpeeseen?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Karhulle vielä kertaalleen on korostettava, että meillä ei ole ikuista rahasampoa, josta ammennetaan sitä rahaa. Eläkkeensaajat saavat hyvin paljon tässä meidän budjetissamme lähtien siitä, kuten ed. Rehula totesi, että siellä tulee kansaneläkkeiden korotus ja vielä tämän verotuksen saanti kohdallensa. Sen lisäksi on kiitettävä myöskin tässä kohdassa ministeriä siitä, että nollamaksuluokka säilyy. Tämä osoittaa ed. Tennilällekin, että meiltä löytyy sosiaalista sydäntä, joka välittää niistä heikoimmista. (Välihuutoja) Sen lisäksi on nostettava esille, että ilolla katson sitä, että meiltä löytyy rahaa myöskin terveydenhuollon kehittämiseen, kehittämishankkeisiin 25 miljoonaa euroa, johtuen siitä, että meillä on yhä kasvavat terveydenhuollon kustannukset. Jonot osoittavat palvelutarjonnan riittämättömyyttä. Samaan aikaan meillä on tutkimuksia, jotka osoittavat, että terveydenhuollossa on aidosti erittäin paljon tehtävissä, minkä vuoksi on erittäin tärkeätä, että valtio osaltaan osallistuu.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kun tänään on moneen kertaan tullut esille, niin suuri osa yksinhuoltajista ei hyödy euroakaan tästä korotuksesta, niin hyvä kuin tietysti periaatteessa se on, ja toivottavasti se syy, mistä se johtuu, korjataan. Kysyn arvoisilta ministereiltä, miten on, kun nyt näitä palvelumaksuja aiotaan tarkistaa, hoidetaanko se maksuasetuksilla, onko tarkoitus muuttaa päivähoitomaksuja oikeudenmukaisemmaksi. Tällä hetkellä se tulohaitari on erittäin pieni. Eli sitä voitaisiin laajentaa ja sitä kautta muun muassa yksinhuoltajien asemaa parantaa. Sosialidemokraatit omassa vaihtoehtobudjetissaan esittävät, että myös ensimmäisestä lapsesta suoritettaisiin tämä lapsilisän korotus ja sitä kautta pääsisivät todella lapsiperheet tämän korotuksen piiriin.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Uusi lastensuojelulaki korostaa ehkäisevän työn merkitystä ja työskentelyn painopisteen siirtämistä varhaisempaan vaiheeseen. Ehkäisevällä lastensuojelulla tarkoitetaan, kuten me kaikki tiedämme, äitiys- ja lastenneuvolassa tehtävää työtä, päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä annettavaa tukea silloinkin, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Kokemukset kertovat, että heti prosessin alussa huolellisesti tehty lastensuojelutarpeen selvitys vähentäisi olennaisesti raskaamman suojelun tarvetta.

Kysynkin, miten kuntia voitaisiin nyt ohjeistaa ja auttaa rakentamaan koko tämä lastensuojelun paletti, kokonaisuus, luomaan alueellisia malleja, joita on hyvin hitaasti lähdetty vielä luomaan, valitettavasti, kun tiedämme, että sosiaalityössä kunnissa ei ole päteviä henkilöitä, kaikissa pienissä kunnissa ei ollenkaan, jopa Helsingissä on 40 prosenttia epäpäteviä. Millä tavalla me pystyisimme tukemaan nyt kuntia tässä työssä, joka on erittäin tärkeää, jos me haluamme siirtää painopistettä ehkäisevään työhön?

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkan tuohon ed. Nepposen puheenvuoroon vähän. Lievävammaisten sotainvalidien niin sanotun jaetun laitoskuntoutuksen pituushan olisi edelleen vain 7 vuorokautta. Onneksi kuitenkin valtiovarainvaliokunta lisäsi 1,2 miljoonaa euroa tälle momentille, ja sitä kautta varmistetaan, että myös lievävammaisilla sotainvalideilla on mahdollisuus 10 päivän pituiseen jaettuun kuntoutukseen, kuten veteraaneilla.

Arvoisa puhemies! Toiseen asiaan. Kysyisin ministereiltä, luuletteko, että jotain kyetään tekemään pikaisesti tai viimeistään sitten sen Sata-komitean myötä sille ongelmalle, että vaikka kolme lääkäriä olisi määrännyt ihmisen sairauslomalle, Kela voi katsoa, että sairauspäivärahaa ei myönnetä, työnantaja katsoo, että ei ota töihin, koska on sairauslomalla, työvoimatoimisto katsoo, että ei ole sairauspäiviä 365:tä, ei pääse työkkäriin. Mitä ihmisen pitäisi tehdä?

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edelleen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista. Kun sitä lainsäädäntöä nyt ei ole tuotu budjettilakina, vaan tuodaan vuodenvaihteen jälkeen, niin ongelmana on myös se, että terveydenhuollon maksuja on säädetty asetusten kautta. Tuodaanko nyt sitten lainsäädäntöä, muutetaan asetukset lakipykäliksi? Ja edelleen muistutan sen ed. Rehulalle, että viime kaudella sosialidemokraatit eivät hyväksyneet yli 9 prosentin korotusta sosiaali- ja terveydenhuollon maksuihin. Sitten sanon myös sen, että on aika erikoislaatuista, että sanotaan, että sosialidemokraatit eivät halunneet sosiaaliturvauudistuskomiteaan. Käsittääkseni meiltä ei ole kauheasti kysytty, halutaanko sinne vai ei. Ja vihdoin ja viimein haluaisin kuulla sen, miten paljon sosiaaliturvakomitea on saanut määrärahaa. Onko se pelkkää nollasummapeliä, niin että köyhyyttä jaetaan köyhien kesken.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kaikki varmasti täällä olemme yhtä mieltä siitä, että vaikeavammaisella tulisi olla oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Tätähän eduskunta on myös yksimielisesti edellyttänyt. Moni vammainenhan tarvitsisi avustajaa selvitäkseen välttämättömimmistä arkielämän toimista. Budjettiin ei kuitenkaan tämä asia sisälly. Mitkä ovat aikataulut ja suunnitelmat konkreettisesti tämän asian eteenpäinviemisestä? Ei kai vain hallitusohjelman kirjaus tarkoita sitä, että hallitus lykkää tämän asian toteuttamista loppukauteen ja silloinkin se tulee koskemaan vain pientä joukkoa? Tämä palvelupanosten riittämättömyys huolestuttaa myös kokonaisuudessaan, etenkin vanhustenhuollon palvelujen laadun parantamisen laiminlyöminen ja huomioimatta jättäminen. Siihen todella tarvitaan parannusta, niin kuin täällä edellä on tuotu esiin.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minä olisin ihan toista mieltä kuin ed. Paloniemi tässä puheessaan tästä varhaisesta puuttumisesta ja lastensuojelulain ideasta. Tilanne on nimittäin kunnissa nyt sellainen, että lapsiperheet eivät uskalla hakea apua, koska pelkäävät, että lastensuojeluviranomaiset tulevat ja vievät heidän lapsensa pois. Tämä on ihan tosiasia, tiedän sen ihan kokemuksesta, että näin pelätään. Sen sijaan kotihoitojärjestelmää ei ole saatu eikä saada kuntiin, ellei valtion taholta edes puheissa sanota, että se tarvitaan takaisin. Tilanne on ihan kohtuuton lapsiperheitten kannalta, koska ne eivät uskalla hankkia apua sen takia, että pelkäävät, että tulee täti ja vie heidän lapsensa pois. Näin on. Minä olen ollut sote-lautakunnassa, sote-jaostossa näkemässä, minkälaisia tilanteita on. Ei kannata puistella päätä. Tilanne on aika vakava kunnissa.

Risto Autio /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tivaa ministereiltä omaishoitajuudesta enkä vanhusten hoivasta, vaikka ne itselleni tärkeitä asioita ovatkin, koska täällä niin monella suulla niistä on jo kysytty.

Sen sijaan haluaisin kysyä sosiaaliturvauudistuksesta. Sata-komitean työn alla on niin sanottu tatusotu-paketti, taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaongelmiin liittyviä asioita. Tiedän, että viime viikolla sosiaalipoliittinen ministeriryhmä on kokoontunut ja pohtinut näitä asioita, ja kun tiedän, että kentällä kovasti kaivataan päivitettyä tietoa siitä, missä mennään, niin kysyisin sitten ministereiltä, miten asia makaa tällä hetkellä tatusotu-paketin tiimoilta.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä salissa tulee kokoomuksen taholta täysin totuudenvastaisia julistuksia. Toivonkin, kun kausi on aluillaan, että kokoomuksen ensimmäisen kauden edustajat tutustuisivat kokoomuksen viime kauden avauksiin ja aloitteisiin. Se olisi reilua ja älyllisesti oikein, ja sen jälkeen voisimme sitten jatkaa keskustelua siitä, mitä täällä on esitetty ja mistä on puhuttu, eikä ihan vaan musta tuntuu -periaatteella heiteltäisi ihan mitä vain.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus teki monta ratkaisua, joihin voi olla tyytyväinen. On muutamia asioita, jotka henkilökohtaisesti jäivät pettymysten puolelle.

Yksi niistä asioista oli se, että me emme saaneet asiakasmaksulakeja uudistettua, me emme saaneet tehtyä niihin muutoksia. Nyt te, ed. Marjaana Koskinen, tulette tänne saliin ja kerrotte, miksi sosialidemokraatit eivät silloisen ministeri Hyssälän esityksiä hyväksyneet. Se on hyvä, että te sanotte sen ääneen, te sanotte sen tällä kertaa. Edellisen puheenvuoron aikana minua oikaistiin, että on kysymys ed. Koskisesta, ei koske sosialidemokraatteja. Nyt te puhutte sosialidemokraattien suulla. Siksi meillä on täällä asiakasmaksu-uudistus. On katsottava perin juurin pohjia myöten, millä 2010-luvulle näitten terveydenhuollon sosiaalitoimen asiakasmaksujen kanssa mennään. Kiitos ministeri Risikolle ja ministeri Risikon esikunnalle siitä, että me olemme tämän esityksen tänne saaneet. Ed. Koskinen ja muut (Puhemies koputtaa) sosialidemokraatit, (Puhemies: Minuutti!) olen pettynyt, että me emme viime vaalikaudella pystyneet sitä tekemään.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun käydään tätä keskustelua, niin sanottakoon, että viime kaudella oli noin 9 prosentin korotus suunniteltu sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin. Se oli asia, jota ei hyväksytty. On todettava myös se, että asiakasmaksut ovat tasaisesti nousseet. Nyt ollaan yli 1 miljardissa eurossa asiakasmaksujen kohdalla, ja se on suuri summa. Suomi on kolmen Euroopan maan joukossa perimässä korkeimpia sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Pitää ajatella, mitä sillä saadaan. Ne ihmiset, jotka maksavat kunnallisveroa, eläkeläiset, palkansaajat, ne maksavat myös korkean asiakasmaksun.

Ymmärrän tietty, että esimerkiksi yrittäjät ja muut tahot, jotka eivät välttämättä maksa korkeaa kunnallisveroa, voisivat asiakasmaksut maksaakin. Sitten ne korotukset vielä peritään pois kuntien valtionosuuksista. Tässä ei ole mitään reiluutta, ed. Rehula.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten esimerkiksi ed. Rehula on todennut, erityisesti eläkkeiden osalta on edetty hyvään suuntaan ja tullaan etenemään. Pienissä eläkkeissä on edelleen työtä, ja toivottavasti sosiaaliturvakomitea löytää tähän myös pikaisia ratkaisuja.

Asia, jossa myös on työtä, on ed. Nepposen esille nostama veteraanien kuntoutus. Tänä vuonna rahat ovat olleet monesta kunnasta loppu. Miten te, arvoisat ministerit, turvaatte sen, että näin ei käy tulevana vuonna? Mielestäni monen veteraanin kunto ja keski-ikä, 85 vuotta, edellyttävät sitä, että voisimme rinnastaa heidät kuntoutuksen osalta sotainvalideihin.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on nostettukin esille tämä uusi lastensuojelulaki. Sen tavoitteenahan on ohjata pitkällä tähtäimellä sijaishuollon painopistettä laitoshuollosta perhehoitoon. Sijaisperheiden työ on vaativaa ja kiinnipitävää, joten halukkaiden määrä sijaisperheeksi on vähentynyt jatkuvasti. Kysyisinkin arvoisalta ministeriltä, mitä suunnitelmia ministeriössä on, että näitä tärkeitä kodinomaisia sijaisperheitä saataisiin lisää, koska heistä on huutava pula kaikkialla Suomessa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Komi otti esiin lievävammaisten rintamaveteraanien ja sotainvalidien puolisoiden pääsyn yhtä pitkäksi aikaa kuntoutukseen kuin vammautumattomien rintamaveteraanien puolisot. Mutta muistutan, että sotainvalideilla ja heidän puolisoillaan on lakisääteinen oikeus jokavuotiseen laitoskuntoutukseen, mutta haavoittumattomat rintamaveteraanit pääsevät korkeintaan joka toinen vuosi, tuskin silloinkaan, kuntoutukseen. Kun tätä verrataan, että nämä piti saada nyt, niin unohdettiin, että rintamaveteraanit, joihin ei ole osunut tai on osunut niin vähän, ettei ole tullut vammautumisastetta, eivät pääse muuta kuin rahojen puitteissa. Se on se, joka nostaa kyllä vähän hikeä pintaan heillä, ja he arvostelevat sitä, että heidät on unohdettu. Rahat ei riitä, niin kuin ed. Puumalakin totesi.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karhulle ja ed. Huoviselle haluaisin sanoa, että tämä teidän 1,3 miljardin euron lisäyksenne ensi vuoden talousarvioon on kyllä käsittämätön, kun viime kaudella valtiovarainministeripuolueena olisitte voineet jo näitä hyviä tekojanne tehdä. Mutta on totta, että lapsiperheiden asema on heikentynyt viime vuosina ja pahoinvointi lisääntynyt ja alkoholiveron alennuksella on siihen merkittävä osuus. Nyt sinivihreä hallitus on ottanut tosissaan lapsiperheiden aseman parantamisen. Ensin tuli tämä yksinhuoltajakorotus lapsilisään. Sen lisäksi on lukuisia selvityksiä, kuten lasten- ja nuorten politiikkaohjelma. Sosiaaliturvauudistuksessa yksi työryhmä keskittyy lapsiperheiden toimeentulo-ongelmien parantamiseen. Haluaisin kysyä ministeri Risikolta. Olen kuullut, että sosiaalipoliittinen ministerityöryhmä on kaavaillut muutoksia päivähoitomaksuihin. Voisitteko kertoa tästä jotakin? Onko mahdollisesti pienituloisten, monilapsisten perheiden osalle tulossa kevennyksiä?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karhulle: Tärkeää on se, mitä nyt tehdään. Teot ratkaisevat. Ja opintojen äitinä vielä kerrataan nämä meidän tekomme, joita tämä nykyinen hallitus on tekemässä: Eläkeläisille 20 euron tasokorotus, kuntien kalleusluokan poistamisen myötä 75 prosenttia kansaneläkeläisistä saa 40 euroa enemmän, eläkeläisten verotusta alennetaan palkansaajien verotuksen tasolle, indeksikorotukset. Sen lisäksi kunnat saavat valtionosuuksia 755 miljoonaa euroa lisää, josta roima osa on sosiaali- ja terveyspuolen rahoja. (Ed. Erkki Virtanen: Ei ole!) Sen lisäksi meille on tulossa yksinhuoltajakorotus 10 euroa. 30 euroa kolmen lapsen perheessä on yhden päivän ruokaostokset, sitä ei pidä vähätellä. Erityisryhmien asunto-oloja parannetaan. Lista on pitkä.

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kommentoida ed. Ukkolan huolta siitä, että tämän uuden lastensuojelulain mukaisen varhaisen puuttumisen painottuminen lastensuojelutoimenpiteissä uhkaisi lasten vanhempien oikeusturvaa. Voi olla, että näin koetaan ja näitä tilanteita syntyy, mutta kun lastensuojelulakia kehitettiin ja se sitten tuli voimaan, siinä vastapuolena on taas sitten vahvistettu oikeusturvaa niin, että tahdonvastaiset huostaanotot viedään hallinto-oikeuden käsiteltäväksi, joten se kokonaisuus on aika tasapainoinen.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Sanoin todella, että monia näitä ihan pienimpiä päivärahoja nostetaan sosiaalipuolella, mutta nekin nostetaan nyt vaan kuitenkin työmarkkinatuen tasolle, joka sinällään on ihan riittämätön ja sillä ei elä. (Välihuuto) — Joo, mutta sillä työmarkkinatuella ei elä. — Työmarkkinatukea pitää myös nostaa, jolloin nousevat ne surkean pienet päivärahatkin. Sehän tässä on se tarve. Että miksi tämä köyhin joukko unohdetaan? Kyllä minusta siinä on kysymys siitä, että se on poliittisestikin vähemmän aktiivinen ja siksi siitä ei piitata, sieltä ei tule ääniä. Pidän vaarallisena tämmöistä ajattelua, ettei välitetä niistä, jotka eivät osaa puoliaan pitää, koska näin tulee äärimmäisen eriarvoinen Suomi, joka on jo kehityksessään pitkällä tässä muodossaan, ja päädymme semmoiseen pikku-Amerikkaan, joka lopulta on erittäin turvaton ja huono kaikille.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaaliturvan uudistamistyön etenemisestä haluaisin minäkin kuulla. Halusin tässä yhteydessä rauhoittaa keskustaa siinä mielessä, että meillä todella on tämä työryhmä olemassa puolueessa, joka selvittää sosiaaliturvauudistuksen sisältöä. Me tiedämme jokainen, että se on tavattoman vaativa, vaikea työ, etenkin, jos tavoitteena on se, että haluaisi, että se on entistä parempi eikä se kohtelisi ihmisiä epäoikeudenmukaisesti. Minä voin luvata teille, että heti kun me saamme sen valmiiksi, kyllä kerromme ja autamme teitä sitten tämän teidän oman uudistustyönne kanssa, joten eiköhän siellä yhdessä hyvä tule. (Eduskunnasta: Näin tulee olemaan!)

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vuonna 2005 tuli voimaan laki pitkäaikaisesti työttömien henkilöiden eläketuesta ja sen myötä henkilölle turvattiin kertaratkaisuna pysyvä toimeentulo eläketukena ennen vanhuuseläkettä, mutta tämä laki on ollut sellainen, että siinä on ollut myöntämisedellytyksissä tulkintavaikeuksia ja ongelmatilanteita. 10 vuotta työttömänä olleet yli 58-vuotiaat eivät ole päässeet tämän lain piiriin. Tämä joukko ei ole kovin suuri, ja valiokuntakin on nostanut tämän asian esille.

Minun kysymykseni on, missä vaiheessa tämän asian käsittely on, että tämä joukko, joka on ilmeisesti hyvinkin pieni tällä hetkellä, saisi kuitenkin sillä lailla inhimillisen kohtelun, että koska se tosiasiallisesti ei voi enää työllistyä, se pääsisi tämän (Puhemies: Minuutti on kulunut umpeen!) eläketuen piiriin.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On todella mielenkiintoista kuunnella tätä sosialidemokraattien, keskustan ja kokoomuksen keskustelua viime kaudesta, kun itse tein vastalauseita sekä ministeri Risikon että myöskin ed. Koskisen kanssa. Ed. Rehulan kanssa en tehnyt yhtään.

Mutta olisin kysynyt ministereiltä, kun tästä palvelumaksusta on nyt näin laajalti puhuttu, vieläkö te olette sitä mieltä, että kuntien kyky tuottaa palveluita laadukkaammin ja niitten saatavuus paranee sillä, että valtio leikkaa nämä korotukset pois kunnilta.

Ja ministeri Hyssälälle vielä kehotuksena tähän toimeentulotukea saavien yksinhuoltajien aseman parantamiseen: Kun olemme nyt yhdessä päättäneet tehdä vallankumouksen, joko sosiaalisen tai sosialistisen, niin aloitetaan se tästä.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi haluaisin sanoa, kun ed. Marjaana Koskinen taisi tässä tuoda esiin tämän palvelumaksujen korotuksen ja vertailun muihin EU-maihin, että minusta se ei ole ihan relevanttia, koska järjestelmät ovat erilaisia. Monissa maissa ei ole vanhustenhoitoa, ei lastenhoitoa järjestetty valtion taholta. Ei voida nostaa vain yhtä osaa sieltä esille.

Toiseksi minä haluaisin ministeriltä kysyä. Viime viikolla kyselytunnilla kohosi jälleen tämä Jokelan traaginen tapaus esille, mutta aseiden kautta, että ne pitäisi saada lukkojen taakse. Minusta tässä mennään ihan väärille poluille. Haluaisinkin kysyä, millaisia toimenpiteitä tai keskusteluja Jokelan tapaus on sosiaali- ja terveysministeriössä herättänyt siitä, että kouluissa ei ole riittävästi terveydenhoitajia, koulukuraattoreja, koulupsykologeja, opinto-ohjaajia, niitä ihmisiä, jotka ovat siellä sitä varten, että meillä kasvaisi terveitä ihmisiä, oikeita kunnon kansalaisia.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varhaisen puuttumisen ajatus on aivan välttämätön lastensuojelussa. Otan esimerkin vaikkapa perheväkivallasta. Sen taustalla on useimmiten päihde- ja mielenterveysongelmia, ja lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan osa näistä vanhemmista kärsii tämän lisäksi vaikeista persoonallisuushäiriöistä. Juuri nämä vanhemmat eivät itse useinkaan halua edes hoitoa, vaikka sitä olisi tarjolla. Näissä perheissä lasten pahoinpitely ja kaltoinkohtelu vain jatkuu. Lapseen kohdistuva väkivalta on Suomessa rikos. Siihen pitää puuttua, mutta valitettavasti aikuisten oikeus ajaa Suomessa liian monissa tapauksissa lapsen edun edelle, jopa siinäkin tapauksessa, kun lapsen henki ja terveys ovat vaarassa. Varhaisen puuttumisen ajatusta pitää voimakkaasti viedä eteenpäin, ed. Ukkola.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päivähoitomaksuistahan hallitus on ministeri Risikon johdolla linjannut sen, että tulorajat nousevat eli korkeinta maksua maksavat jatkossa ihmiset, joiden tulot ovat suuremmat kuin tällä hetkellä, että nollamaksuluokka säilyy ja että maksut nousevat sosiaali- ja terveystoimen indeksin mukana. On myös linjattu, että perhe-käsitettä uudistetaan, ja tämä tulee tarkoittamaan sitä, että monilapsisten perheiden ja monien yksinhuoltajaperheiden maksut noususta huolimatta itse asiassa kevenevät.

Asiakasmaksuista muuten valiokunta painotti sitä, että olisi perusteltua, että kunnat saisivat käyttöönsä nämä maksut, joita jatkossa kerätään.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy tähän keskusteluun tuoda yksi positiivinenkin asia. Stakesin tilastot osoittavat sen, että aikuispsykiatriassa ei ole jonoja eli palvelut toimivat.

Mutta olen todella huolissani köyhyydestä. Meillä on 600 000 köyhää, ja siellä on paljon lapsiperheitä, siellä on eläkeläisiä, opiskelijoita, ja toivon, että siinä vaiheessa, kun tämä sosiaaliturvauudistus saadaan valmiiksi, se todella korjaa näitten vähäosaisten, köyhien ihmisten asemaa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa luvataan kehittää vammaisten henkilökohtaista avustajajärjestelmää ja tukea vammaisten aktiivista osallistumista yhteiskuntaan ja työelämään. Henkilökohtainen avustaja on vammaiselle myös ensiarvoisen tärkeä itsenäisen elämän mahdollistaja. Avustajajärjestelmä myös takaa vammaisen henkilön perusoikeuksien toteutumisen paremmin kuin vaihtoehtoiset avun tarjoamisen tavat, kuten laitosasuminen tai kotihoito. Avustajajärjestelmää kehittämällä voitaisiin myös säästää, koska silloin erittäin kalliista laitosasumisen tarpeesta päästäisiin vähemmällä. Ministeri Hyssälä, kysynkin teiltä, millä aikataululla olette ajatellut edistää hallitusohjelmaan sisältyvää lupausta vammaisten avustajajärjestelmän kehittämisestä.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lastensuojelukysymykset ovat olleet täällä, oikein, esillä, ja hyvä, että lastensuojelulain täytäntöönpanon koulutukseen eduskunta lisäsikin rahoja. Lain toteuttamiseen, muun muassa lastensuojeluselvityksiin, tarvittaisiin myös kipeästi lisäresursseja. Niitä ei kuitenkaan olla kunnille riittävässä määrin ohjaamassa. Satsausta tarvittaisiin kipeästi ennalta ehkäiseviin lastensuojelutoimiin ja perheiden tukipalveluihin. Tarvitaan riittävät resurssit lastensuojelutyöhön. On huolestuttavaa, että monet kunnat eivät aio lisätä lastensuojeluresursseja edes valtionosuuksien vertaa. Kysyisinkin, miten hallitus aikoo varmistaa lastensuojelulain toteuttamisen ja avun näille kaikkein vaikeimmassa asemassa oleville lapsille.

Ed. Ukkolalle haluaisin todella todeta, että lapset kyllä ovat nähneet aivan liian paljon pahaa, ennen kuin heidät huostaanotetaan, joten siitä ei kyllä tarvitse olla peloissaan, että lapsia liian helposti Suomessa huostaan otettaisiin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä jokin aika sitten oli Tehyn työtaisteluoperaatio, ja nyt tietysti kiinnostaisi kuulla se, millä tavalla sairaalat ovat päässeet normaaliin päiväjärjestykseen työssään vai ovatko ylipäätään päässeet. Minulla on jo siellä yksi kysymys, joka koskee hoitojonojen purkamista ja sen tilanteen analyysia. Toivon siihen vastausta.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä nyt monet kokoomuslaiset edustajat vallankin viittaavat aivan vääriin lukemiin, mitä sosialidemokraattien esityksiin tulee. Puhutaan joistakin miljardeista, kun ensi vuoden osalta olemme tehneet esitykset hieman reilusta 700 miljoonasta. Ja mihin perustuvat sosiaali- ja terveystoimen osalta nämä lukemat? Hyvin hoidettuun talous- ja työllisyyspolitiikkaan, jonka hedelmiä tässä nyt poimitaan ja johon olisi nyt varaa. Esimerkiksi tämä vanhustenhuolto voitaisiin laittaa kuntoon, ja siitä oltiin pyhän yksimielisiä vaalien alla. Nyt tästä tärkeästä asiasta ei juurikaan kuule avauksia hallituspuolueiden toimesta.

Haluaisin vielä todella kysyä ministereiltä, milloin kuulemme kokonaisvaltaisen näkemyksen siitä, miten suomalaisten hyvinvointipalvelut turvataan esimerkiksi vuoteen 2015 saakka.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kysyisin ed. Taiveaholta, miksi ihmeessä kuntien pitäisi lisätä rahaa varhaiseen puuttumiseen ja lastensuojeluun, jos kunnissa ei ole lastensuojelutarvetta. Tämähän on ihan päätöntä hommaa.

Mutta minä sanoisin vain sen tässä asiassa, että lapsiperheet eivät tarvitse välttämättä muuta kuin kotiapua, ja sitä ei tällä hetkellä kunnista saa. Uuden lastensuojelulain hankaluus on siinä, näin minulle on kerrottu, että se suosii huostaanottoja, koska niitä tuetaan valtion varoilla, mutta ei kotiapua.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on jo puhuttu vaikeavammaisten henkilökohtaisesta avustajajärjestelmästä, ja jatkan siitä vielä. Nykyisessä käytännössä laitoshoidossa olevan vaikeavammaisen erityishuolto katkeaa hänen joutuessaan tilapäisesti erityissairaanhoidon asiakkaaksi. Näissä normaaleista poikkeavissa olosuhteissa avustajan rooli kasvaa entisestään, ja käytännön avun lisäksi hän tuo turvallisuuden tunnetta vaikeavammaiselle henkilölle, jolla on valitettavan usein myös vajaa tai puuttuva kommunikaatiotaito. Käytännössä ongelmaa ovat ratkaisseet vammaisten lähiomaiset toimimalla avustajina tällaisissa tilanteissa, mutta kaikissa tapauksissa se ei suinkaan ole mahdollista.

Paras-hankkeeseen liittyy sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien yhdistäminen, ja kysynkin ministeriltä, milloin on odotettavissa konkreettisia parannuksia laitoshoidossa asuvien vaikeavammaisten oikeuteen avustajaan erityistilanteissa, kuten lyhytaikaisen sairaanhoidon aikana. Näin turvattaisiin heidän perustarpeittensa toteutuminen heidän sairaalassa ollessaan.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kunnat ovat jättäneet ministeriölle toimenpide-ehdotuksiaan siitä, miten ne aikovat tulevaisuudessa järjestää perusterveydenhuoltonsa puitelain mukaisesti. Nyt on kuitenkin ilmennyt monissa suunnitelmissa se, että sosiaali- ja terveyspuoli ovat eriytymässä, eikä se ole ollut tietenkään lain tarkoituksena. Kysyisinkin arvoisalta ministeriltä, onko näihin toimenpide-ehdotuksiin tulossa jotain uusia ohjeistuksia. Kyseessähän on erittäin tärkeä asia, joka tähtää kaikilta osin sosiaali- ja terveydenhuoltomme saatavuuden turvaamiseen tulevaisuudessakin.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Korjataan nyt vielä toistamiseen tuo virhe, eli se luku, jota me sosiaali- ja terveydenhuoltoon esitämme, on 731 miljoonaa euroa, ja se pitää sisällään muun muassa sen, että asiakasmaksuja ei tarvitse korottaa, ja tämän mahdollistaa punamultahallituksen tekemä hyvä talous- ja työllisyyspolitiikka. Valtio on nyt rikkaampi kuin esimerkiksi neljä vuotta sitten, kun punamultahallitus aloitti.

Täällä sitten toinen kokoomusedustaja totesi, että mitäs sillä on väliä, mitä oppositiossa on luvattu. Nyt ollaan tässä ja nyt. En jaa tätä näkemystä kanssanne. Tämä on makukysymys, te voitte olla sitä mieltä. Minä olen sitä mieltä, että myös oppositiossa täytyy olla jonkinlainen ryhti siinä, mitä esitetään, koska sitten kun ollaan hallitusvastuussa, täytyy niihin (Ed. Rehula: Aivan, niin mekin ajattelemme!) lupauksiin pystyä vastaamaan. Kun katsotaan esimerkiksi viime kevään vaaleja, kokoomuksen ohjelmaa, katsotaan viime kauden kokoomuksen avauksia täällä, niin kyllä aivan erinäköinen on tämä budjetti kuin silloin luvattiin.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huoviselle toteaisin, että on hyvin vaikea 5 minuutissa tehdä mitään suuria linjauksia, kun niitä peräänkuulutitte. Pyydän lukemaan hallitusohjelmaa; siellä ovat tämän hallituksen linjaukset, mitä tulee näihin asioihin. (Ed. Erkki Virtanen: Rahat puuttuvat!) Ed. Tennilä täällä sanoi, että joku työmarkkinatuella vuosia kituuttaa, vuosia kituuttaa. (Ed. Tennilä: Vuodessa, vuodessa!) — Minä olin kirjoittanut tänne, että vuosia, ja ajattelin vastata, että työmarkkinatukea ei ole tarkoitettu kuin tilapäiseen toimeentuloon.

Nyt täytyy vain sitten koettaa päästä työn syrjästä kiinni, ja nyt on erittäin hyvä työllisyystilanne, mistä me olemme iloisia. Toivon, että kaikki työmarkkinatukilaiset pääsisivät nyt jotenkin työn syrjään kiinni. Kaikki eivät pääse, ja silloin meillä on kuntoutusmahdollisuus ja koulutus- ja muita polkuja, kurssipolkuja. Nythän työmarkkinatoimistot räätälöivät näille ihmisille suorastaan näitä polkuja, ja ymmärrän, että siitä huolimatta kaikki eivät pääse töihin. Sosiaaliturvauudistuksessa pyrimme näitä pieniä tuloja ja sosiaaliturvaa yhdistämään paremmin, jotta ihminen pääsisi siitä elannon syrjästä jotenkin kiinni.

Sitten tästä veteraanien kuntoutuksesta. Me käytämme ensi vuonna 421 miljoonaa euroa veteraanien ja sotainvalidien tarpeisiin. (Ed. Saarinen: Se on upeata!) Nyt sitten ovat ne, jotka eivät pääse vielä, sitä asiaa täällä peräänkuulutettiin. Kyllä meillä on vanhusvaihe menossa. Nämä ovat 80 ja yli, ehkä 90:tä lähempänä, ja meillä ovat kaikki samassa vanhusvaiheessa: siellä ovat kotirintamanaiset ja siellä ovat muut. Meillä on vaativa vanhustenhoidon vaihe menossa. Mitä ryhmää sieltä sitten erikseen nostaisi? Suomi on hoitanut veteraanien ja invalidien aseman kyllä mielestäni mallikelpoisesti, ja edelleen sitä nyt parantavat hallitus ja eduskunta, ja siitä me olemme iloisia.

Mitä tulee tähän indeksiin 50—50, niin se ei ole hallitusohjelmassa.

Hammaslääkärikoulutuksesta täällä kysyttiin. Se on opetusministeriön asia, mutta sen verran täytyy todeta, että meillä on nyt kyllä kova pula hammaslääkäreistä ja sekä Oulun että Helsingin yliopisto toivon mukaan pysyvät koulutustavoitteessaan entistä paremmin, jotta saadaan se määrä, mikä on suunniteltu, myöskin sitten markkinoille hammaslääkäreitä. (Ed. Erkki Virtanen: Entäs Kuopion koulutus?) — Kuopion koulutus on opetusministerin asia. Siihen en halua ottaa kantaa.

Ed. Kerola kysyi vanhusten lääkehoidosta. Meillä on sähköinen resepti tulossa ensi vuonna koekäyttöön jo ainakin kahdelle paikkakunnalle, ja kun me saamme sen, niin se lääkerepertoaari tulee läpinäkyväksi, mikä vanhuksilla on. Sehän se nyt tahtoo olla, että kukaan ei tiedä, mutta nyt sitten nähdään ruudulta se lääkeasia.

Ed. Komille vastaisin, että väliinputoajia ovat nämä, kun järjestelmät eivät tule vastaan toisiaan. Jos tipahtaa sinne väliin, niin tipahtaa perusteellisesti. Tämä on juuri tarkoitus, että nämä eri järjestelmät pitää käydä läpi.

Ed. Autiolle toteaisin, että meillä on todellakin ryhmä, nämä apurahansaajat, jotka ovat tutkijoita ja taiteilijoita, joilla ei ole sosiaaliturvaa tässä maassa. Kaikilla muilla liki on. Nyt on tarkoitus, että apurahansaajat saisivat sairausvakuutusturvan, tapaturmaturvan, eläketurvan, työkyvyttömyysturvan, ja vielä selvitämme sitten työttömyysturvaa. Nämä ovat sellaisia perusasioita, joita kyllä kaikki ihmiset Suomenmaassa tarvitsevat, ja tätä nyt olemme tekemässä ja järjestämässä mahdollisimman pian.

Eläketukea kysyttiin täällä. Sehän oli se armolaki, joka avattiin ja toivottiin, että ne, jotka silloin olivat tuossa tilanteessa, pääsevät siihen kiinni. Ei ole tarkoitus, että tällaisia armahduslakeja tulee jatkuvasti, vaan meillä on olemassa olevat hyvät järjestelmät, jotka tukevat niitä, jotka eivät työllisty, eikä tämä eläke ole ratkaisu siihen, että ihminen ei työllisty, vaan täytyy olla sitten kuntoutus tai koulutus tai joku muu ratkaisu, mutta ei se ratkaisu voi olla se, että eläkkeen peruste on se, että ei työllisty.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, Jokelan tapaus. Me olemme terapiapalvelut hoitaneet. Erinomaisella tavalla on varmistettu, että niitä saadaan. Ministeri Risikko varmasti tästä jatkaa.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Täällä tuli hyvin monia kysymyksiä, joista ainakin osaan ehdin tässä ajassa vastata.

Maksu-uudistuksesta kysyttiin, ja täällä ed. Sinnemäki teki siihen jo hyvän katsauksen, ja en siihen nyt kauheasti enää puutu. Totean vain sen, että siitä löytyy tiedote STM:n sivuilta, ja vastauksena näihin moniin kysymyksiin, yksityiskohtaisiin kysymyksiin: kyllä sieltä löytyy vastaus.

Siitä olen tosi iloinen, että tätä maksukattoa ei tarvinnut nostaa, (Ed. Erkki Virtanen: Alentaa pitäisi!) pystyttiin niiden sopimusten mukaisesti, mitä oli sovittu näistä rahoista, kuitenkin maksukatto pitämään ja sitten myöskin pystyttiin ottamaan huomioon lapsiperheitten todellinen koko näissä päivähoitomaksuissa. Mutta eiväthän maksut koskaan mukavia asioita ole, niiden korottaminen, mutta tässä tilanteessa se oli nyt ihan väistämätöntä.

Sitten lasten- ja nuortenpsykiatrisesta hoidosta täällä kysyttiin, ja aivan totta: viime vuosina ovat aina vuoden kerrallaan tulleet nämä rahat eduskunnasta. Nyt me olemme siirtäneet sen asian sinne kehittämisohjelmaan eli Kaste-ohjelman sisälle, ja nyt päästään vähintään neljän vuoden pitkäkestoisempaan tutkimus- ja kehittämistyöhön, ja aivan kuten ed. Sihto täällä totesi, niin tähän on ollut tarvetta, ja tämä nyt sitten hoidetaan sieltä kehittämishankkeen kautta.

Tietysti yksi tärkeä asia, mikä tässä nyt on, on myöskin nämä Jokelan tapauksen esiin nostamat asiat, jotka sitten otetaan huomioon näissä. Samoin alueelliset erothan meillä ovat hyvin suuret tässä lasten- ja nuortenpsykiatrisessa hoidossa. Laitoshoito näyttää kyllä onnistuvan, mutta sitten avopuolen palveluja tarvittaisiin lisää ja nimenomaan sitä varhaista puuttumista.

Hoitojonoista samat sanat kuin kyselytunnilla: eroja eri alueilla on, ja meillä kyllä leikkausjonot ovat aika hyvällä mallilla, mutta esimerkiksi terveyskeskusjonoja on ja sinne hoitoon pääsy ei aina kaikilla alueilla hoidu. Osaksi on syynä lääkäripula, mutta myöskin toimintakäytännöissä on eroja.

Tehyn työtaistelu-uhka aiheutti jonkin verran sitten niitä jonoja lisää, ja kun kysyttiin, onko päästy päiväjärjestykseen, niin lähestulkoon on. Elikkä siinä mielessä on hyvin korjautunut tämä järjestelmä nopsasti.

Sitten vanhuksista tuli monia kysymyksiä ja vanhustenhuollosta, tärkeä asia. Se, mihin meidän pitäisi tulevaisuudessa entistä enemmän pystyä satsaamaan, on avohuolto ja nimenomaan kotiin vietävät palvelut. Meillä on kaksi isoa asiaa kehitettävänä: kotiin vietäviä palveluja lisää ja sitten laitoshoidon aivan uuden tyyppinen konsepti. Monessa kunnassa on tarjolla vain se kotihoito ja sitten terveyskeskuksen vuodeosasto, kun meillä pitäisi olla siinä välilläkin monenlaisia, erilaisia tarpeita vastaavia, kodinomaisia tehostetun yksikön paikkoja ja tällaista tehostettua hoivahoitohoitoa mahdollisuus antaa ja myöskin intervallipaikkoja, että välillä voisi olla kotona ja välillä sitten laitoksessa. Mutta kyllä lähtökohta on se, että terveyskeskukset ovat muuta toimintaa varten kuin pitkäaikaishoitoon vanhukselle. Se ei ole vanhuksen oikea paikka, terveyskeskus, ei vanhuksenkaan kannalta. Ei meistäkään kukaan haluaisi olla kymmentä vuotta terveyskeskuksessa, vaikka hyvää hoitoa saisikin. Tämä on se, mihin meidän on huomio kiinnitettävä.

Veteraanikuntoutuksen osalta sanon, että kuntoutuksen sisältöä on muutettava. Siinä meillä on kehittämisen paikka. Ja sitten on myöskin se, mitä veteraanit tarvitsevat: he tarvitsevat apua kotiin. Ja sitten myöskin se kuntoutus voisi mahdollisesti olla siellä kotona. Eivät kaikki halua lähteä sinne laitoskuntoutukseen. Ja sitten eikö myös olekin aika ihmeellistä, että kuntoutusta ei viedä sinne kotiin entistä enemmän, kun siellähän sitä pitäisi tulla toimeen ja siellä sitä pitäisi harjoittaa sitä toimintakykyä? (Ed. Nepponen: Juuri näin, ja pienemmillä kustannuksilla!)

Professori Kivelä on tehnyt ansiokasta työtä viime kaudella ja tuottanut erinomaisen raportin, ja siitä on hyvin moni asia jo otettukin esille, esimerkiksi monilääkitysongelmaan on puututtu työryhmässä, ja nämä erilaiset hallitusohjelmakirjaukset, mitä nykyhallituksella on, pitkälti juontuvat sieltä Kivelän raportista.

Sitten vielä totean lastensuojeluasioista, että kyllä on totta, että siihen koulutukseen pitää satsata ja nimenomaan saada apua kotiin, kuten täällä tuli esille. Paras-hanke toivottavasti auttaa myös lastensuojeluasioissa, ja sitten se, että niissäkin painotetaan nimenomaan näitä avopuolen asioita. Kun viime kaudella sovittiin tästä lastensuojelulaista, että se avopuoli painottuisi, niin se pitää sillä saada hoitumaan.

Sitten vaikeavammaisten henkilökohtaisen avun järjestelmä käynnistyy, tiedoksi vain, 2009. Se on päätetty.

Oppilashuoltoa pitää kehittää ja nimenomaan moniammatillista oppilashuoltoa, jossa on kouluterveydenhuolto, oppilaanohjaus ja koulukuraattorit.

Sitten palautekirje on mennyt kunnille tästä Paras-hankeasiasta, elikkä kun täällä viitattiin pirstoutumiseen, niin kunnille on mennyt palautekirje.

Varpu-hankkeesta vain totean, että kyllä varhaista puuttumista tarvitaan. Sitä metodia on kehitetty vuosien varrella ja toivottavasti jatketaan.

Ja ihan viimeiseksi lopuksi: Ed. Huovinen kysyi, milloin kuulemme kokonaisvaltaisen katsauksen terveydenhuollon ja yleensä hyvinvointipalvelujen turvaamisesta. Viidessä minuutissa on erittäin vaikea sitä tehdä, nimittäin me jouduimme odottamaan sitä neljä vuotta viime kaudella, ja nyt sitten sitä odotetaan viidessä minuutissa. Elikkä kannattaa lukea hallitusohjelma.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vanhusten määrä kasvaa voimakkaasti lähivuosina. Tätä lausetta on toistettu tässäkin salissa viime päivinä runsaasti, hyvä niin. On kuitenkin harmillista, että keskustelun sävy on ollut se, että ikääntyvän väestön määrän kasvu todetaan vain uhkatekijänä hyvinvointivaltiolle ja talouskasvulle. Keskustelussa ei mennä uhkakuvien luomista pidemmälle. Totta kai ikääntyminen on kansantaloudellinen haaste, ja juuri sen takia keskustelussa pitää mennä syvemmälle. Haluan tässä puheenvuorossa korostaa kahta elementtiä, joilla voimme vaikuttaa lähitulevaisuuden vanhusten laitoshoidon tarpeeseen. Ne ovat omaishoidon kehittäminen ja erilaisten asumisvaihtoehtojen rakentaminen ikääntyville.

Omaishoidon tuen maksaminen tulisi ehdottomasti siirtää kunnilta valtiolle ja Kelan alaisuuteen. Se on edellytys omaishoitajien tasa-arvoiselle kohtelulle asuinpaikasta riippumatta. Omaishoitajat ja yleensäkin puolustuskyvyttömimmät kansalaiset, kuten lapset, sairaat ja vanhukset, joutuvat helposti heittopusseiksi kuntien lyhytnäköisessä säästämisvimmassa. Tästä tuore esimerkki on Mikkelistä, missä olisi ilman asiasta noussutta kohua leikattu omaishoidon tuki kaikilta yli 65-vuotiailta. Voiko olla lyhytnäköisempää politiikkaa? (Ed. Pulliainen: Voi sitäkin olla!) Omaishoidon tuen siirtäminen pois kuntien harkinnanvaraisuuden piiristä Kelalle takaisi kansalaisille tasa-arvoisemman kohtelun riippumatta asuinkunnasta ja sen varallisuudesta tai kunnan harjoittamasta paikallispolitiikasta.

Arvoisa puhemies! Stakesin lokakuussa julkaiseman selvityksen mukaan Suomessa tarvitaan vuoteen 2025 mennessä vähintään noin 10 000 lisäpaikkaa tehostettuun palveluasumiseen 75 vuotta täyttäneille. Vanhusten laitoshoidon purkamista on hoettu jo vuosikausia, ja kunnat näkevät tämän mahdottoman hyvänä säästämiskeinona. Vanhusten paikka olkoon kotona. Mutta vastuulliseen politiikkaan kuuluisi, että samaan hengenvetoon edellytetään, että resursseja kotihoitoon ja muihin avopalveluihin todella järjestetään. Monessa kunnassa on kirjattu hienot ikästrategiat, mutta niistä ei toteudu kuin se laitoshoidon purkaminen. (Ed. Erkki Virtanen: Kun ei ole rahaa!) Kotihoitoon ja avopalveluihin ei ohjata resursseja kunnan huonoon taloustilanteeseen vedoten. Säästäisimme — huomio, ed. Virtanen — sosiaali- ja terveysministeriön laskelmien mukaan vuositasolla 400 miljoonaa euroa, jos vanhusten pitkäaikainen hoiva pystyttäisiin järjestämään enenevässä määrin tehostetun palveluasumisen yksiköissä ja hoivakotihoitona. Tämä tarkoittaisi, että pitkäaikaisessa laitoshoidossa, vanhainkodeissa tai terveyskeskussairaaloissa, hoidettavien yli 75-vuotiaiden määrä saataisiin laskemaan nykyisestä 6,8 prosentista 3 prosenttiin. Tehostetun palveluasumisen lisäämisen 11 000 asukkaalla puolestaan tarkoittaisi 300 miljoonan euron lisäkustannuksia. Vieläkin jäisi siis 100 miljoonaa euroa, joka tulisi kohdentaa kotihoidon ja omaishoidon tukemiseen.

Omaishoitajien jaksamiseen ja kotona hoidettavien vanhusten hyvinvointiin sijoitetut eurot maksavat itsensä muutamassa vuodessa takaisin, kun vanhusten laitoshoitoa saadaan lykätyksi tai sitä ei tarvita lainkaan. Toivon, että hallituksella on näkemystä ja tahtotilaa toteuttaa vanhuspolitiikkaa, joka aidosti palvelisi ikäihmisiä. Tutkittua tietoa on yllin kyllin, nyt pitää vain siirtyä konkreettisiin toimiin. Minä kaipaan tiukempaa normiohjausta kunnille, sillä pelkät suositukset eivät näytä riittävän esimerkiksi hoitopaikkojen henkilöstömitoituksissa.

Arvoisa puhemies! Erityisen hyvilläni olen talousarvioesityksen kymmenestä miljoonasta eurosta sotainvalidien ja veteraanien aseman parantamiseksi. Veteraanien ja sotainvalidien keski-ikä on yli 85 vuotta, ja kuntoutuksella on tärkeä merkitys fyysisen ja psyykkisen kunnon parantamisessa ja ylläpitämisessä. Valtiovarainvaliokunta lisäsi mietinnössään 1 200 000 euroa lievävammaisten sotainvalidien kuntoutuksen laajentamiseen. Lisäksi valiokunta lisää 1 800 000 euroa veteraanikuntoutukseen. Kaikkiaan sotainvalideja ja veteraaneja ensi vuonna tuetaan valtion budjetista lähes 425 miljoonalla eurolla. Kiitos siitä, että kunniakansalaisemme saavat tukea muutenkin kuin juhlapuheissa. Kun viimeinen iltahuuto saavuttaa veteraanejamme kiihtyvällä vauhdilla, olisi mielestäni luonnollista ohjata vapautuvat varat siihen, että tuettuun kuntoutukseen olisivat jatkossa oikeutettuja monet sotatoimialueiden ulkopuolella sotiemme aikana tärkeän panoksensa antaneet ihmiset.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Veteraaneille ja sotainvalideille on tosiaan ensi vuonna tulossa jälleen parannuksia etuuksiin. Toimenpidekokonaisuuteen ohjattiin se 10 miljoonaa budjetissa, ja nyt valtiovarainvaliokunta lisää tämän 3 miljoonaa tuohon pottiin Suomen 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tällä yritetään nyt varmistaa jokaiselle mahdollisuus joko avo- tai laitoskuntoutukseen vuosittain ja myös veteraanien puolisoiden kuntoutusta parannetaan. Tuo summa sotainvalideille ja veteraaneille: heille kohdistetaan reilut 430 miljoonaa euroa budjetissa ensi vuonna minun laskelmieni mukaan, hieman enemmän kuin ed. Heikkinen tuossa mainitsi.

Kotihoidon tuen kattavuutta sekä laitoshoidon laatua on edelleen parannettava. Esimerkiksi juuri erilaisia avopalveluita kehittämällä voidaan hillitä kustannusten nousua ja parantaa ikääntyneiden elämänlaatua. Monet heistähän asuisivat kotioloissa niin pitkään kuin mahdollista. Parhaillaan hallituksella on valmistelussa ikäihmisten hoidon ja laatusuositusten uudistaminen. On myös tärkeää, että kyetään luomaan kattava neuvonta- ja palveluverkosto, jolloin parannetaan mahdollisuuksia puuttua ajoittaiseen toimintakyvyn heikkenemiseen ja tätä kautta tukea ikäihmisten kotona asumista.

Kuopion hammaslääkärikoulutuksesta sanon vaan sen verran tässä yhteydessä, että sen aloittamismahdollisuudesta on myös huolehdittava, niin että lääkäreitä riittää Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollossa on kauttaaltaan vahvistettava ennalta ehkäisevän työn asemaa. Se on tehokkain tapa hillitä palvelujen ja menojen jatkuvaa kasvua, ja tätä kautta edistetään ennen kaikkea kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Muun muassa lapsiperheiden taloudellisen aseman parantaminen on olennaista, kuten myös niiden keinojen löytäminen, joilla jatketaan perhe- ja työelämän yhteensovittamisen parantamista.

Lapset ja nuoret ovat niin opetustoimen, sosiaali- ja terveydenhuollon kuin työhallinnonkin asiakasryhmiä. Siksi myös erilaisia ohjaavia säädöksiä on paljon ja esimerkiksi monimutkaiset salassapitosäännöt voivat hidastaa varhaista puuttumista lasten ja nuorten ongelmiin. Tarvitaankin moniammatillista yhteistyötä. Yhteiskunnallehan aiheutuu aina suuri lasku silloin, kun nuori ajautuu sosiaalisesti huono-osaiselle elämänuralle ja syrjäytyy pysyvästi työmarkkinoilta, puhumattakaan siitä henkilökohtaisesta huonosta olosta.

Esimerkiksi JJR-kunnissa — Joroisissa, Rantasalmella ja Juvalla — on ollut valmisteilla lapsipoliittinen ohjelma, jonka avulla pyritään vastaamaan juuri lapsiperheiden tarpeisiin kunnassa ja kiinnitetään huomiota heti ensimmäisiin elinvuosiin etenkin. Jo tähänastiset tulokset yli hallinnonrajojen tapahtuvasta toiminnasta ovat olleet hyviä.

Uuden lastensuojelulain täytäntöönpanon kohdalla on tärkeää uudistuksen onnistumiseksi, että kuntien sosiaalitoimessa työskentelevillä ja muita lakia soveltavilla on riittävät perustiedot laista ja sen sisällöstä. Siksi onkin hyvä, että koulutukseen saadaan vielä mietinnön myötä kunnille 300 000 euroa. Uuden lain tavoitteena on myös ohjata sijaishuollon painopistettä laitoshuollosta perhehuoltoon, mutta esimerkiksi sijaisperheiksi haluavien perheiden määrä on ollut laskussa. Haastetta siis riittää tällä saralla edelleen, vaikka tuo 150 000 euroa rekrytointiin ohjattiinkin.

Myös kouluterveydenhuoltoa tulee vahvistaa. Kouluterveydenhuollosta on annettu laatusuositukset, jotka antavat hyvän pohjan, ja nyt sosiaali- ja terveysministeriössä on ymmärtääkseni käynnistetty kouluterveydenhuoltoa koskevan asetuksen valmistelu. Kuitenkin tuo lausumaehdotus 3 on ihan tärkeä asian varmistamiseksi.

Lasten- ja nuortenpsykiatrian ja ennaltaehkäisyn palveluihin tarvitaan riittävät resurssit myös kouluissa. Kuntien on saatettava nämä palvelut samalle viivalle muiden terveyspalveluiden kanssa, kun asiaan on nyt oman eduskuntaurani aikana saatu kiinnitettyä huomiota erillisellä momentilla. Tämä asia ei voi jatkuvasti roikkua vuosittaisen korvamerkityn määrärahan varassa, vaikka muun muassa oman aloitteeni avulla se kyettiin aikanaan aloittamaankin vuoden 2000 budjettiin 70 miljoonalla markalla. Toki on hyvä, että lasten oikeuspsykiatrisen tutkimustoiminnan jatkuvuus turvataan ensi vuoden osalta tuolla 1 miljoonan määrärahalla. Se oli tarpeen. Lisäksi varmistetaan edelleen, niin kuin täällä on debatissa tullut jo esille, että lasten- ja nuortenpsykiatristen palvelujen parantamiseen käytetään vähintään 4 miljoonaa euroa budjetissa esitetystä kehittämisrahasta.

Arvoisa puhemies! Yksi oma ongelmakenttänsä on se, että maatalousyrittäjistä vain 40 prosenttia on mukana työterveyshuollossa. Lisäksi työttömien terveystarkastuksiin sekä pitkäaikaistyöttömien eläke-edellytysten selvittämiseen on panostettava edelleen.

Omaishoitajien asemaa parannettiin vuoden 2006 alussa voimaan astuneen omaishoidon tukea koskevan lain myötä. Uudistamistyöstä huolimatta omaishoidossa riittää edelleen tehtävää.

Arvoisa puhemies! Kehuin nuo päätetyt lomitusuudistukset jo eilen itse asiassa maa- ja metsätalousministeriön pääluokan keskustelussa, mutta edelleen pidän hyvänä sitä, että ne kaksi lisälomapäivää tällä hallituskaudella tulevat. Mutta ongelmia on edelleen esimerkiksi sijaisavussa ja hevostilojen lomaoikeudessa. Hevosmäärävaatimus pitäisi saada 12:sta 8:aan, ja toivonkin, että ministeriössä tämä on edelleen valmistelussa. Ehkä ministeri Risikko voi tähän vastata.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On erinomainen asia, että tämä vammaisten henkilökohtainen avustajajärjestelmä nyt ohjelmana käynnistyy vuoden 2009 budjetissa. Minä hartaasti toivon, että kun me olemme luvanneet sen asteittain, vaiheittain toteuttaa, niin painopiste on siinä vuodessa 2009 niin, että sitten se, mitä jää toteutumatta, on 2010 ja 2011 budjeteissa niin, että tämä lähes ikuisuusasiaksi muodostunut asia hoitaantuu pois päiväjärjestyksestä.

Arvoisa puhemies! Hoitojonoista olen yrittänyt saada valaistusta, ja nyt jälleen siitä kuulimme. Lohdullista oli se, että tuo Tehy-selkkauksen aiheuttama tilanne on nyt jollakin tavalla korjaantunut.

Mutta, arvoisa puhemies, tästä itse ideasta tai ajatuksesta, mikä täällä hoitojonojärjestelmän takana on, kävimme edellisen eduskunnan aikana tässä salissa aika perusteellista keskustelua. Silloin näytti siltä, että sellainen malli olisi mahdollinen, että kun on kysymys erityissairaanhoidosta, niin henkilö on yhden sairauden, ongelman perusteella hoitojonossa. Kun on saanut sen vaivansa korjatuksi, niin menee taas toisen sairauden hoitojonon päähän jne. Kun on sitten ed. Rehulan kanssa tätä mietitty alun perin hankkimiemme kokemusten perusteella, kun on siitä ajasta kulunut pari vuotta, niin nyt on voinut systemaattisesti kerätä havaintoja siitä, pitäisiköhän tämä teoria sitten todellisuudessa paikkansa, ja se kovasti näyttää pitävän paikkansa, eli tässä on myöskin sisäänrakennettu mekanismi, joka tuottaa hoitojonoja. Se olisi tietysti arvoisan ministerinkin hyvä ottaa näissä suunnitelmissa huomioon, joissa pyritään miettimään kokonaisvaltaisesti, kuinka asiat hoidetaan.

Sitten vaikeimmin vammaisten asiasta. Olen yhdessä vaikeimmin vammaisten lasten vanhempien kanssa jättänyt arvoisalle ministerille kirjelmän, joka liittyy näihin hoitokäytäntöihin. Nyt ne viimeiset tapaukset parin viikon ajalta Husista ovat aika järkyttäviä, mutta merkittäviä siinä mielessä, että kun hallinto ja koko järjestelmä ei pystynyt korjaamaan asiaa, niin lääkärit ottivat homman hoitaakseen, siis niin kuin urakkahommalla. Se on minusta aivan fantastisen upea juttu, että tämmöinen eettinen puoli on lääkäreillä näin vahva. Nyt kun me odotamme, että tämä asia menee pois päiväjärjestyksestä, niin minä toivon hartaasti, että arvoisa ministeri pystyisi kirjallisesti vastaamaan tähän kysymyssarjaan.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä asiana tuo tilaaja—tuottaja-malli. Kun vihreät olivat hallitusoven takana, niin pääministerikandidaatti kysyi, hyväksyttekö tilaaja—tuottaja-mallin. Siihen sitten vastattiin suurin piirtein, että kyllä kai se on pakko hyväksyä, jos se oven aukaisemisen ehto on. (Ed. Erkki Virtanen: Ei se ole koskaan terveydenhuollossa toiminut!) Nyt kun on kokemuksia kertynyt tässä senkin jälkeen, tämän puolen vuoden jälkeen, niin ovat ne aika huikeita. Yhdessä tapauksessa, jossa oli sovellettu tätä järjestelmää, työntekijät menettivät 300 euroa kuukaudessa palkkaansa sen takia, että välikäsi otti sen rahan.

Sitten on paljastunut sellaista, että on sellainen verkostoitunut asiakaskunta tällaisella sairaalalla ja siellä sen verkoston sisällä on sitten näitten johtajien sukulaisia niin, että jonkunlainen nepotismijärjestelmä on sinne mahdutettu sisälle.

Sitten vielä yksi asia, joka sinne on mahtunut jo tämän puolen vuoden kokemusten perusteella, on, että kun on kilpailutettu vanhusten palvelukotipaikkoja, niin vanhukset on viety kotikunnan ulkopuolelle niin, ettei ole mitään julkisen liikenteen välineitäkään, jotka veisivät perille.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen haasteena on saada terveydenhuollon kustannukset alas, taata palvelut ja myöskin saada kansa pysymään terveenä, jotta töitä pystyisi tekemään mahdollisimman pitkään. On hienoa, että meillä on terveyden edistämisen ohjelma. Kyse on samaan aikaan Suomen kannalta hyvin tärkeästä asiasta ja myöskin ihmisten näkökulmasta. Tässä toiveena olisi se, että me saisimme myöskin valtiovarainministeriön vahvasti mukaan osaksi terveyden edistämisen ohjelmaa. Yhtenä keinona voisi olla terveellisen ruoan arvonlisäveron alentaminen. On oikeastaan aika turha lähteä kaikkien elintarvikkeiden veroa alentamaan. Tämän keinon käyttäminen on mahdollista, koska me voimme käyttää hyödyksemme nykyisiä verokantoja.

Toinen asia, josta voinemme olla huolissamme: Vattin mukaan terveys- ja hoivapalveluiden työntekijöiden tarve kasvaa jopa 200 000 hengellä vuoteen 2040 mennessä. Toivottavasti terveyden edistämisen ohjelma on yksi keino siinä, jotta näin paljon ei tarvittaisi alalle ihmisiä. Nyt alalla on 375 000 työntekijää. Näin ollen voidaan sanoa, että sosiaalipalveluala on kasvuala. Alan liikevaihto onkin kasvanut viime vuodet 20 prosentin vauhdilla. Jos ajatellaan, minkälaisia yrityksiä me tarvitsemme alalla, me tarvitsemme pieniä, joustavia yrityksiä.

Vuonna 2006 sosiaalipalveluyrityksiä oli jo noin 2 780. Lisää kuitenkin tarvitaan. Me kaikki tiedämme ikääntymisen haasteet. Pienet sosiaalipalveluyritykset toimivat yhden kunnan ostojen varassa usein ja ovat senkin vuoksi hyvin varovaisia palkkaamaan työntekijöitä. Palkkatukikokeilun ulottaminen sosiaalipalveluyrityksiin ympäri Suomen voisi tuoda alalle huomattavasti uusia yrityksiä. Veronmaksajien ja kuntatalouden kannalta on hyvä, jos alalla on pieniä toimijoita, koska silloin yritysten välille syntyy aitoa kilpailua ja hinnat pysyvät kohtuullisina. Silloin myös asiakas pystyy paremmin vaikuttamaan siihen, miten hänen palvelunsa järjestetään.

Tällä hetkellä monissa paikoissa asiakas hukkuu ison yrityksen tai kunnan oman koneiston byrokratiaan. Kyse on myös kustannusten hallinnasta. Vammaiset odottavat turhaan takseja, ja mummot odottavat, minkähänlainen ihminen tänään tulee ovesta sisään, antaa lääkkeet ja auttaa suihkuun. Kuntien kannalta sosiaalipalveluyritykset tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Pienissä kunnissa sosiaalialan yritykset saattavat olla myöskin merkittäviä työllistäjiä ja veronmaksajia samalla, ennen kaikkea sopivia yhteistyökumppaneita, jotka auttavat kuntaa selviytymään lakisääteisistä tehtävistään.

Palveluseteli on yksi hyvä keino siirtää palvelun hankinta sen käyttäjälle. Näin myös saadaan luotua kilpailutilanne. Ennen kaikkea kunnissa, joissa pieni kunta toimii ostajana, on eräällä tavalla hankala kilpailua luoda ja hankala myöskin saada uusia yrityksiä markkinoille. On erinomaista, jos palveluseteleitä voidaan käyttää myös kotipalvelun hankintaan ja jos kotitalousvähennystäkin voitaisiin ehkä tulevaisuudessa hallitussa määrin käyttää hoivapalvelujen ostoon.

Toinen näkökulma, jonka haluaisin nostaa esille, oli ministeri Hyssälälle, hän ei ole täällä paikalla. Useimmat näistä hoivapalveluyrittäjistä ovat naisia, ja naisyrittäjyys tarjoaa myöskin omalla tavallaan uudenlaisen tavan sovittaa perhe ja ura yhteen. Mutta meillä on muutamia ongelmapisteitä, esimerkiksi toiminimellä toimiessaan naisyrittäjä ei pysty esimerkiksi vähentämään sairaan lapsen hoitokuluja. Toivottavasti tämä asia saadaan kuntoon tulevina vuosina.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaaliturvan kokonaisuudistus on yksi tämän hallituskauden mittavimmista urakoista sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen ja riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa. Tähän jättiurakkaan ei ole ryhdytty yhtään liian aikaisin.

Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaosto perää toimia lasten ja lapsiperheiden aseman parantamiseksi. Pahoinvointi on lisääntynyt, päihteet ja mielenterveysongelmat sekä köyhyys syventävät syrjäytymiskierrettä monissa lapsiperheissä. Erityisesti päihdeperheissä elävät lapset ovat jääneet valitettavasti palveluverkossamme lähes kokonaan vaille tukea, apua ja huomiota. Tämä puute on korjattava, tähän työhön on lähdettävä, ja on tietysti selvää, että lapsiperheiden taloudellista asemaa on voitava parantaa.

Stakesin hiljattain julkaisema tutkimuskatsaus paljastaa laajan ja voimakkaan yhteyden lapsuudenaikaisten ongelmien ja aikuisuuden mielenterveysongelmien kehittymisen välillä. Se osoittaa, miten tärkeätä olisi huolehtia perheistä ja lasten hyvinvoinnista koko kasvun ja kehityksen ajan sekä kotona, koulussa että toveripiirissä. Lasten ja nuorten hyvinvointi syntyy ensisijaisesti perheissä ja lähiyhteisöissä. Perheiden hyvinvoinnin ytimenä on toimiva parisuhde sekä tasapainoinen vanhemmuus.

Neuvolatoimintaa onkin kehitettävä perhekeskeisempään ja asiakaslähtöisempään suuntaan, niin että vanhempien parisuhteeseen ja vanhemmuuden laatuun kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Perheen sosiaalisten ongelmien ja kriisien tunnistamiseen tarvitaan paitsi neuvolahenkilökunnan täydennyskoulutusta ja moniammatillista yhteistyötä, myös riittävästi aikaa vanhempien tapaamistilanteissa. Uusi lastensuojelulaki korostaa ehkäisevän työn merkitystä, ja se tarkoittaa uudenlaista työtä myös päivähoidossa, opetuksessa ja nuorisotyössä ja nimenomaan sitä yhteistyötä.

Yksi jaoston historiallinen budjettilisäys — siitä pitää kertoa — on 150 000 euron määrärahan osoittaminen sijaisvanhempien eli perhehoitajien valtakunnalliseen rekrytointikampanjaan. Uuden lastensuojelulain tavoitteena on ohjata sijaishuollon painopistettä laitoshoidosta perhehoitoon. Tiukoissa talousraameissa painivia kuntapäättäjiä luulisi kiinnostavan inhimillisen ja monin verroin laitoshoitoa edullisemman perhehoidon kehittämisen.

Sijaisvanhempien joka toinen vuosi toteutettu valtakunnallinen rekrytointikampanja on tuottanut esimerkiksi Norjassa 500 valmennettua perhettä maan lastensuojelun tarpeisiin. Eipä siis ihme, että tuossa vuonojen maassa yli 80 prosenttia sijoitetuista lapsista ja nuorista saa kasvaa perheessä, kun luku meillä Suomessa jää alle puoleen siitä.

Sijaisperheeseen pääsy loisi suurimmalle osalle sijoitetuista lapsista ja nuorista ylivoimaiset edellytykset kasvaa, kiintyä ja sosiaalistua yhteiskuntaan silloin, kun omat vanhemmat eivät tuota turvaa kykene tarjoamaan. Suomessa on tällä hetkellä yksi Euroopan laitosvaltaisimpia lastensuojelun sijaishuoltoja. Se on aivan totta, ja siitä pitää nyt päästä kyllä painopistettä muuttamaan.

Olen erittäin iloinen myös siitä, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden kehittämiseen ohjataan nyt rahaa selvästi enemmän kuin kuluneina vuosina. Palveluiden järjestämisessä on edelleen suuria alueellisia eroja, ja hoitojonot ovat aivan liian pitkiä. Lapsi ei voi ongelmineen odottaa, häntä on suojattava, autettava ja tuettava viivytyksettä.

Sosiaali- ja työjaosto kiinnittää huomiota vahvasti tähän vuodenvaihteessa voimaan astuvaan lastensuojelulakiin ja sen toimeenpanovaikeuksiin kunnissa. Täällä on käynyt jo esille ja ilmi se, että kunnista puuttuu paitsi perustietoa lastensuojelulain sisällöstä myös ammattitaitoista henkilökuntaa tuon lain toteuttamiseksi. Esimerkiksi Helsingissä 40 prosenttia sosiaalityöntekijöistä on epäpäteviä, ja meillä on suuri joukko kuntia, joissa sosiaalityöntekijöitä ei ole lainkaan.

Kun sitten tämän lisäksi vielä otetaan huomioon, että sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelee tällä hetkellä vain yksi lastensuojeluasioihin keskittyvä juristi, voidaan aiheellisesti kysyä, miten tämän valtavan lastensuojelun kentän tarpeista ja haasteista selvitään. Jaosto lisäsi budjettiin 300 000 euroa nimenomaan koulutustilaisuuksien järjestämiseen ja tämän alueen osaamisen vahvistamiseen myös ministeriössä, ja toivon, että tämä työ tuottaa osaltaan hedelmää.

Vaikka ed. Ukkola ei nyt salissa taida ollakaan, niin haluaisin vielä sanoa tähän loppuun, että huostaanottoja ei Suomessa tehdä huvikseen. Murrosikäisten huostaanotot ovat viime vuosina lisääntyneet 300 prosentilla muutaman vuoden sisällä, kun pienten lasten huostaanotot ovat vähentyneet 30 prosenttia. Mistä tämä kertoo? Tämä kertoo siitä, että huostaanottoja tehdään aivan liian myöhään eli murrosikäinen nuori on jo niin traumatisoitunut, että hän osaa häiriökäyttäytyä riittävästi, jotta hänet otetaan huostaan. Samoihin perheisiin saatetaan jättää jopa useita alle kouluikäisiä lapsia traumatisoitumaan lisää. Tämä ei voi olla järkevää. Tämä on lasten heitteillejättöä, ja tästä asiasta meidän ihan oikeasti tässä sivistysvaltiossa pitää päästä eroon.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lasten ja nuorten pahoinvointi on puhututtanut paljon taas viime aikoina Jokelan kouluampumisen vuoksi. Elämäntapojen muutokset ovat lisänneet riskejä yhteiskunnassamme. Muutokset ja kansainvälisyys ovat avanneet uusia mahdollisuuksia, mutta samalla rinnalle on tullut uusia riskitekijöitä. Lapsista ja nuorista on tullut yksinäisiä, koska enää ei tarvitse olla välttämättä sosiaalinen, voi viettää aikaansa internetissä ja pelata. Yksinäisyys ja masennus eivät koskaan ole hyvä yhdistelmä, ja ne voivat olla yhtenä syynä järjettömiin vihan tunteisiin ja sen purkauksiin. Pidänkin erityisen tärkeänä hallituksen lupausta sitoutua vähentämään lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia ja syrjäytymistä.

Väestötutkimuksen mukaan lasten psyykkiset oireet ovat lisääntyneet. Kaikista häiriintyneistä lapsista arvioidaan hoidossa olevan yksi kuudesta ja vakavasti häiriintyneistä lapsista noin 40 prosenttia. Jokin psyykkinen häiriö on joidenkin arvioiden mukaan havaittavissa noin joka viidennellä. Sosiaali- ja terveysministeriö onkin selvittänyt mielenterveyspalveluiden tilaa. Selvitystyön keskeinen johtopäätös oli voimavarojen niukkuus. Perusterveydenhuollossa mielenterveystyön resurssit eivät ole kasvaneet lisääntyneiden tehtävien myötä. Pidän tärkeänä, että lasten ja nuorten mielenterveyspalveluita parannettaisiin ja niihin voitaisiin puuttua mahdollisimman nopeasti. Ennalta ehkäisevään työhön on panostettava.

Pidän huolestuttavana, että oppilashuollossa ja kouluterveydenhuollossa on ongelmia, kuten opetushallituskin myöntää. Mielestäni tulee panostaa opettajien, erityisopettajien, kuraattoreiden ja psykologien määrään ja ammattitaitoon ennemmin kuin turvatoimiin.

Hallituksen käynnistämää sosiaaliturvauudistusta pidän tärkeänä. Sosiaaliturvauudistuksen tavoitteena on työn kannustavuuden parantaminen, köyhyyden vähentäminen sekä riittävän perusturvan tason turvaaminen kaikissa elämäntilanteissa.

Myös työmarkkinoiden toimivuuden parantamismahdollisuuksia tullaan arvioimaan.

Hyvää on myös se, että tukien saajan asemaa parannetaan yksinkertaistamalla ja selkeyttämällä järjestelmää. Uudistus on tarkoitus toteuttaa niin, että sosiaaliturvan rahoitus on kestävällä pohjalla myös pitkällä tähtäimellä, mikä on tärkeätä huomioida.

Arvoisa herra puhemies! Suomi ikääntyy nopeasti, ja se tulee tulevaisuudessa näkymään eri tavoin. Tämä on meille haaste. Olemme varautuneet tilanteeseen kuitenkin paremmin kuin muut, muun muassa pitkäjänteisen ja kasvua tukevan talouspolitiikan avulla, sekä uudistamalla eläkejärjestelmää ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Olen samaa mieltä hallitusohjelman kirjauksen kanssa siitä, että kestävän eläkepolitiikan perustana ja tavoitteena ovat talouden kasvu, yleinen luottamus järjestelmän kestävyyteen, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja nykyistä pidempi jaksaminen työelämässä.

Kansaneläkkeiden korottaminen 20,46 eurolla vuoden 2008 alusta on tärkeätä. Kuntakalleusluokkajärjestelmä poistuu myös vuoden alusta, joten aiemmin toisen kuntaryhmän alueella yksinasuvan eläke kasvaa 21,81 euroa eli yhteensä 42,27 eurolla. Lisäksi 2,3 prosentin indeksitarkistus korottaa eläkkeitä 54—55 euroon, kuten tässä salissa on jo tuotu esillekin. Tätä tervehdin ilolla. Hallitusohjelmaan kirjattua kaikkein pienimpien eläketulojen varassa elävien toimeentulon nykyistä paremmin turvaavan mallin kehittämistä 31.12.2009 mennessä pidän hyvin tärkeänä.

Arvoisa herra puhemies! Tulevaisuudessa haasteet tulevat varmasti vielä kasvamaan, mutta niihin on mielestäni pystyttävä vastaamaan. Ensi vuoden budjetti tuo muutoksia, uudistuksia ja lisää rahaa. Olemme hyvässä alussa, vaikka vielä onkin paljon tehtävää.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Stakesin tekemän tutkimuksen mukaan Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa, joista omaishoidon tukea kuitenkin saa vain 30 000. Laissa omaishoidon tuella tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu hoidettavalle tarvittavista palveluista ja omaishoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Laki omaishoidon tuesta on lavea, ja kunnat tulkitsevat sitä hyvinkin eri tavalla ja yleensä omaksi edukseen. 5 §:ssä sanotaan, että omaishoitajan palkkion taso määräytyy hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan. Kunnissa pitäisi olla asiaan perehtynyt ammattihenkilö kartoittamassa omaisen ja hoidettavan tilanne ja mahdollisuus omaishoitaja-statukseen, mutta näin ei suinkaan aina ole. Ammatti-ihmisistä on sosiaalialalla huutava puute. Ratkaisut ovat sen mukaisia. Mieluummin hylätään tai maksetaan se pienin summa.

Omaishoidon tukea on kolme luokkaa: 310 euroa, 600 euroa ja 1 294 euroa, jota saavat vain harvat — he, jotka hoitavat hyvin rankkaa laitosmaista hoitoa vaativaa omaistaan. Tuki on verollista tuloa, jotenka esimerkiksi, jos saa 310 euroa miinus 30 prosenttia, ei se kovinkaan häävi summa ole. Stakesin tilastojen mukaan yli 6 000 omaishoitajaa hoitaa omaistaan, joka on siinä kunnossa, että omaishoitaja joutuu tekemään kaiken muun lisäksi myös sairaanhoidollisia tehtäviä ja on kiinni hoidettavassaan 24 tuntia vuorokaudessa. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuisi, jos nämä 6 000 hoitajaa heittäisivät hanskat nurkkaan ja kärräisivät hoidettavansa läheiseen laitokseen, jossa vuorokausimaksu on 100 eurosta 205:een euroa ainakin. Omaishoitajat ovat hiljaisia puurtajia, joiden selkänahasta yhteiskunta vetää isot säästöt.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2006 voimaan tulleessa laissa omaishoidon tuesta sanotaan, että tuen myöntämisedellytykset toteutuvat, jos "hoitajan terveys ja toimintakyky vastaavat omaishoidon asettamia palveluja" tai jos "koti on terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan siellä annettavalle hoidolle sopiva".

Tavallinen omaishoitajan tukea hakeva on esimerkiksi iäkäs vaimo, jolla on kaikenlaista kremppaa jo itselläänkin. Hän hoitaa aviomiestään asunnossa, joka on mahdollisesti pieni ja hissittömässä kerrostalossa, elikkä hän ei täytä omaishoitajan statusta eikä siis saa palkkaa eikä omaishoitajalle kuuluvia etuja. Hän joutuu ostamaan palvelut, jotka ovat hyvinkin kalliita, esimerkiksi siivouspalvelua, jota monessa kunnassa ei pystytä tarjoamaan, vaan se täytyy ostaa yksityiseltä. Kun laki astui voimaan 2006 tammikuussa, moni iäkäs omaishoitaja menetti julmasti näiden kahden pykälän takia jo vuosia saamansa omaishoitajan statuksen, mutta kuten viranomainen hyvin tietää, hoitaa se kuitenkin.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajat joutuvat hankalien asioiden eteen hakiessaan etujaan ja oikeuksiaan. He joutuvat niitä hakemaan, sillä monessa kunnassa säästetään silläkin, että ei kerrota palveluista eikä niitä kysymättä tarjota. Lain säätämät kolme vapaata päivää eivät välttämättä toteudu johtuen siitä, että monella paikkakunnalla ei ole paikkoja, jonne voisi hoidettavansa turvallisesti viedä. Hoidettavaa ei voi parkkeerata minne vain. Vapaapäivät ovat hoitajalle elintärkeät, mutta hän ei voi nauttia ja kerätä voimia, jos ei ole varma, että hoidettava on turvallisessa paikassa, jossa hän myös viihtyy ja jonne menee mielellään. Tätä on päättäjien vaikea ymmärtää. On liian paljon tositarinoita siitä, kuinka intervallipaikassa pumpataan lääkkeitä niin, että omaishoitaja saa tehdä todella rankkaa työtä saadakseen omaisensa taas entiseen vireyskuntoon, kun tämä palaa kotiin. Lisäksi joissakin laitoksissa on ahne rahastussysteemi. Laitospaikkaan pääsee vasta kello 12 jälkeen ja sieltä on lähdettävä kolmantena päivänä ennen kello 12, seuraava on jo tulossa. Omaishoitajan vapaat kolme päivää ovatkin näin ollen kaksi päivää. Hän kuitenkin maksaa kolmesta vuorokaudesta.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajien tarve tulee kasvamaan ikääntymisen myötä ja myös vaikeutumaan, sillä yksinäisiä ihmisiä alkaa olla yhä enemmän. Ei ole aviopuolisoa tai lasta, joka haluaa tai jaksaa hoitaa. Hallitusohjelmassa on kirjattu, että omaishoitajan tuki saataisiin Kelan maksamaksi. Se on odotettu, hyvä tieto, mutta omaishoitajan saama tuki täytyy tulla nimenomaan Kelan maksamaksi etuoikeutetuksi tuloksi. Näin omaishoitaja pystyy mahdollisen palkkansa tai muiden tukiensa avulla hoitamaan omaistaan ilman suhteetonta tulojen pienenemistä. On myös varmistettava, että kriteerit omaishoitajaksi ja tuen suuruus ovat yhtenäiset kaikissa kunnissa.

On myös pidettävä huolta, että omaishoitajan tuki osoitetaan nimenomaan omaishoitajalle. Sitä ei saa yhdistää hoidettavalle kuuluviin hoitotukiin. Omaishoitajan työ on saatettava ansaittuun arvoon. Jokaisen sitä tekevän täytyy saada työstään korvaus. Raha täytyy löytyä. Jokaista omaistaan hoitavaa on tuettava sekä taloudellisesti että henkisesti. Heitä ei saa käyttää kunnan säästöpossuina.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalallahan on runsaasti uudistuksia tulossa, kuten ministerit avauspuheenvuoroissaan esittivät. Nämähän jatkuvat vielä ensi vuoden jälkeenkin. Ensi vuonnahan tapahtuu erittäin suuret tulonsiirrot, eli siis me hyvin toimeentulevat ihmiset rahoitamme nyt köyhiä ihmisiä eli autamme eläkeläisiä ja opiskelijoita. Vaikka vasemmisto ei sitä näytä uskovan, näinpä se vaan on. Esimerkiksi tämä kakkoskalleusluokassa asuva eläkeläinen saa jopa 55 euron korotuksen kuukaudessa kansaneläkkeeseensä ja lisäksi eläkeläisten verotus kevenee. Eli kaikkeen tähän käytetään jopa 500 miljoonaa euroa, eli siis kokoomus pitää lupauksensa ja antaa jopa enemmän, hyvät sosialidemokraatit.

Hoitotakuun jälkeen terveydenhuollossa suurimpia uudistuksia tulevat olemaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttaminen ja uusi terveydenhuoltolaki. Uskon, että sekä perusterveydenhuolto että erikoissairaanhoito tehostuvat, kun palvelurakenneuudistus toteutetaan. Päivystyspisteitä on pakko vähentää. Meidän täytyy vähentää noin 100 terveyskeskusta ja vaativat hoidot täytyy keskittää. Tuottavuustavoitteet saavutetaan ilman, että henkilöstöä tarvitsee yhtään vähentää, päinvastoin, me voimme maltillisesti lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä ja sairaanhoitajat, eli tehyläiset, tulevat saamaan palkankorotuksensa, jotka on sidottu tähän Tuottavuusohjelmaan. Hankkeen toteuttamisessa on erityisesti kuunneltava terveydenhuollon ammattilaisia ja heidän tekemiään suunnitelmia eikä pelkästään konsultteja ja paikallisia kunnallispoliitikkoja.

Synnytykset ovat esimerkki keskitettävistä palveluista. Ei ole taloudellista eikä myöskään turvallista synnyttää pienessä sairaalassa, ei veden alla, ei keinutuolissa tai muissa ihmeellisissä paikoissa. Suomen lapsikuolleisuus on maailman alhaisin, ja tämä jatkuu vain huippuosaavissa sairaaloissa.

Vanhuspalveluiden laatusuositukset ovat loppusuoralla, kuten ed. Tallqvist jo mainitsi, ja niissä tullaan antamaan suosituksia sekä henkilöstömitoituksista että myös palveluasumisesta ja hoivamuodoista. Kun Raha-automaattiyhdistys ei voi enää rahoittaa näitä palveluasuntoja, niin nyt on varattu ympäristöministeriön hallinnonalalle 85 miljoonaa euroa, jota voidaan käyttää vanhusten, vammaisten, opiskelijoiden asuntojen rakentamiseen. Juuri äsken televisiossa näimme, miten annettiin esitys meidän asuntoministerillemme Vapaavuorelle tämmöisestä rahoittamisesta.

Kuntien valtionosuudet nousevat kaikkiaan 755 miljoonaa euroa ensi vuonna verrattuna tähän vuoteen. Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetissa esitetään ensin yhteenvedossa, että lisätään 600 miljoonaa, mutta nopeasti laskin kaikki heidän ehdotuksensa, ja, totta vieköön, kuten ed. Huovinen esitti, he esittävät tälle pääluokalle 731 miljoonaa lisää. Onko tämä todellakin sellaista finanssipolitiikkaa, mitä meidän pitää toteuttaa? (Ed. Taiveaho: Ei kaikkea voi mitata rahassa!) Onko se vastuullista? Onko meillä tähän varaa? Kyllä me niin monta kertaa olemme kuulleet valiokunnissa, että ... (Ed. Virtasen ja ed. Taiveahon välihuudot) — Näin paljon rahaa ei ole.

Minusta tämä kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetti on erittäin rehellinen. Siinä kerrotaan suoraan, mistä nämä ylimääräiset rahat tulevat. Ne tulevat muun muassa tupakka- ja alkoholiveroa korottamalla. Tietenkin se mielestäni on hieman tiukkapipoista ja holhoavaa, mutta paljon rehellisempää kuin sosialidemokraattien huiskaisut.

Kataisen budjetissa hammaslääkärin kelakorvauksia nostetaan ja koulutusta lisätään.

Sosiaali- ja terveydenhuollon alalla on kymmeniä eri projekteja, joihin hallitus antaa lisää määrärahaa ensi vuodeksi ja seuraaviksikin. Pääasia kuitenkin on, että kunta- ja palvelurakenneuudistus toteutuu ja että siinä ovat mukana terveydenhuollon ammattilaiset.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta aloittaa mietintönsä tämän osan puhumalla lapsista, ja se on aivan oikein. Meillä on tuskin tärkeämpää tehtävää täällä eduskunnassakaan, ja erityisesti täällä eduskunnassa, kuin yrittää turvata kaikille suomalaisille lapsille sosiaalisesta tai taloudellisesta taustasta riippumatta onnellinen ja ihmisarvoinen elämä.

Arvoisa puhemies! Lapsenlapseni Ilona Mononen syntyi tasan neljä vuotta sitten. Tästä pöntöstä silloin, kun ministeri Hyssälä istui silloinkin tuossa tuolilla — en ole varma oliko se tuo tuoli, mutta joka tapauksessa tuossa aitiossa — lupasin ministerille, että tulen tämän tapahtuneen syntymäpäivän kunniaksi joka kerta sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan käsittelyn yhteydessä arvioimaan sitä, miten hän ja hallitus, jossa hän istuu, ovat selvinneet tästä lasten asiaa koskevasta vastuustaan.

Kun vuodatan tämän arvion tämän hallituksen osalta, niin en minä nyt aivan murheelliseksi heittäydy, mutta siitä olen kyllä pahoillani, että jo täällä debatissa useamman kerran esiin noussut kysymys lapsilisien etuoikeutetuksi tekemisestä toimeentulotukea maksettaessa ei ole korjaantunut (Ed. Asko-Seljavaara: Se on luvattu!) enkä saanut debatissa edes vastausta siihen, kuka sen estää toteutumasta, kun jopa valtiovarainvaliokuntakin yksimielisesti nostaa tämän asian lausuman tasolle. Ja kaksi hallituspuolueista on ilmoittanut, vihreät ilmoittivat täällä ed. Sinnemäen suulla, että asialle pitäisi pikaisesti tehdä jotakin, ja Rkp:n eduskuntaryhmä on tehnyt asiasta jopa ryhmäaloitteen. Minä en voi ymmärtää, miksi tämä asia ei korjaannu. Valiokunta toteaa, että tämän asian korjaamista tulisi edelleen tehostaa. On se hyvä, että tehostetaan tämän asian kuntoon saattamista, mutta minusta olisi kyllä paljon yksinkertaisempaa saattaa se kuntoon. On nimittäin niin, että jos asia on Sata-komitean käsittelyssä, se on siellä nyt ainakin seuraavan vuoden, (Ed. Asko-Seljavaara: Ei ole!) ja pelkäänpä, että se saattaa olla siellä pian toisenkin vuoden, ja jokainen hetki, jokainen kuukausi, jona toimeentulotukea saavilta yksinhuoltajilta jää esimerkiksi tämä lapsilisien korotus saamatta, on kohtuutonta. Vetoan nyt vielä kerran sekä ministereihin että tähän eduskuntaan, että tämä asia saatettaisiin asianmukaiselle tolalle ja tämä suomalaisen sosiaaliturvan tämän hetken ehkä pahin häpeäpilkku saataisiin korjattua.

Sitten täällä erityisesti kokoomuksen taholta on kiinnitetty huomiota siihen, kuinka ruhtinaallisesti nämä valtionosuudet nyt nousevat. Minä nyt vielä kerran toistan sen, minkä nyt olen ainakin seitsemäntoista kertaa tästä pöntöstä tänä syksynä toistanut, että valtionosuusprosentti sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin laskee. Valiokunta toteaa, että tämä johtuu pääasiassa laskennan perusteena olevien kustannusten jälkeenjääneisyyden tarkistamisesta. Niinhän se johtuukin, kun prosenttia laskemalla kompensoidaan se vanha indeksien jälkeenjääneisyyden tarkistus. Mutta se tarkoittaa samalla sitä, että ensi vuonna sitä jälkeenjääneisyyttä ei ole, mutta ensi vuonna se prosentti on edelleen alhaisempi, eli ensi vuonna ja siitä eteenpäin kertyvistä kuntien kustannuksista se prosentin alennus puree. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ei sinne kuntiin tule tursuamalla sitä rahaa.

Iso osa niistä ongelmista, jotka täällä ovat esillä olleet, ovat johtuneet ja johtuvat edelleen siitä, että kuntien talous ei ole riittävässä kunnossa, että ne pystyisivät tuottamaan näitä palveluita. Tämä asia pitää, arvoisa puhemies, saattaa kuntoon. Emme me voi piiloutua prosenttien tai laskennallisten lukujen taakse. Vain raha ratkaisee, vain sillä voidaan turvata se, että ihmisillä, köyhilläkin ihmisillä, on saatavana riittävästi kunnallisia palveluita, joilla yhteiskunnallinen ja taloudellinen tasa-arvo voidaan turvata. Se pitää huolehtia myöskin valtion budjetissa.

Sirpa  Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtanen ei nyt varmaan muista, että teidän omassa valiokunnassanne, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, myöskin huomautettiin lausunnossa, että lapsilisät täytyy saattaa etuoikeutetuksi tuloksi. Se on Sata-komitean työn alla. Uskoisin, että ministerit voivat luvata, että me voimme ensi vuonna korjata sen ja saamme seuraavan vuoden budjettiin, mutta lapsilisäthän eivät ole ainoa tämmöinen asia, joka täytyy saattaa etuoikeutetuksi, ja sen takia tämä kokonaisselvitys täytyy ensin saada. Se on nyt työn alla.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten olen täällä joskus aiemminkin todennut, Lauri Viita sanoi aikanaan, että "ei minulla ole mitään sitä vastaan, että runoutta käsitellään, mutta olisi hyvä, että sitä luetaankin". On ihan hyvä, että tehdään selvityksiä, niitä on tästäkin asiasta tehty jo runsaasti. Niillä lapsiperheillä kun vaan ei ole rahaa edes peruselämisen ehtoihin, niin ei ole oikein pitkään varaa odottaa pelkkiä selvityksiä. Jos ministeri Hyssälä tai ministeri Risikko nyt lupaa, että se tulee kuntoon, niin minä kiitän teitä ja olen kauhian tyytyväinen.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ihan tähän vastatakseni Sata-komitean osalta. Se ei ole sellainen uudistus, että sinne työnnettäisiin määrättömästi rahaa. Siitä nyt ei ole tässä sosiaaliturvauudistuksessa kysymys, vaan kysymys on nyt siitä, että me katsomme näitä rakenteita ja saadaan siellä tehokkuutta ja saadaan tämmöistä synergiaetua, voidaan mennä kohti yhden luukun periaatetta ja siitäkin voi tulla tehokkuutta, saadaan kannustavuutta, töihin ihmisiä, työtulojen ja sosiaaliturvan yhdistämistä. Se ei ole semmoinen uudistus, jossa miljoona- tai miljarditolkulla työnnettäisiin lisää rahaa.

Meidän täytyy saada sieltä sisältä myöskin sitten aikaa myöten tämän uudistuksen myötä säästöjä, joilla sitten sitä edelleen rahoitetaan. Tässä on niin kuin kysymys rakenteellisista uudistuksista pikemminkin kuin siitä, että sinne miljarditolkulla työnnettäisiin lisää rahaa. Siellä on tämmöistä byrokratian pöhötautia, kun on laki pantu lain päälle, ja siitä huolimatta meillä on kunnianhimoiset tavoitteet, että me saisimme virtaviivaisempaa sosiaaliturvaa ja nimenomaan köyhyyttä vähenemään, perusturvan vahvistamista näillä elementeillä, joista kerroin.

Merja  Kuusisto  /sd:

Arvoisa puhemies! Hoitotakuu laadittiin, että ihmiset saisivat palvelut kohtuuajassa. Tällä hetkellä hoitotakuu ei toteudu. Erikoissairaanhoidon jonot ovat kasvaneet. Noin 9 200 ihmistä on odottanut hoitoon pääsyä yli puoli vuotta. Surkein tilanne palveluiden saannissa on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin alueella. Ihmisiä harmittaa tosi paljon, jos ei ole työkykyinen eikä saa tarvitsemaansa hoitoa tervehtyäkseen ja päästäkseen takaisin työelämään ja normaaliin arkeen. Sairaana on aina ikävä odottaa hoitoon pääsyä. Odottelu aiheuttaa turhaa surua, lisävaivoja, sairauslomia ja kuluja sekä toimeentulon heikkenemistä. Sairas ihminen tuntee myös voimattomuutta, kun asiat eivät suju. Tilanne on yksilölle kohtuuton. Tilanne tulee korjata.

Hoidon saanti vaihtelee paljon niin perusterveydenhoidon kuin erikoissairaanhoidon saatavuudessa. Eri puolilla maata terveyspalveluiden saatavuudessa on suuria vaihteluita. Myös sosioekonomisten väestöryhmien terveyserot ovat suuret. Hyvin koulutetut ovat terveempiä ja elävät pitempään kuin suorittavan työn tekijät. Köyhyys johtaa kehään, josta on vaikea päästä pois. Huono ravitsemus altistaa sairauksille. Sairauksien hoitoon tarvittavien palveluiden ja lääkkeiden ostoon ei ole rahaa. Oecd:n tekemän kansainvälisen tutkimuksen mukaan potilaan tulotaso vaikuttaa Suomessa lääkärissä käyntiin enemmän kuin useimmissa muissa läntisissä maissa.

Mielenterveysseura on toiminut 110 vuotta Suomessa. Se on todennut, että nykyisin ihmiset joutuvat ottamaan yhä suuremman vastuun omasta hyvinvoinnistaan, hoidostaan ja mielenterveydestään. On selvästi osoitettavissa, että mielenterveyden ongelmat vaikuttavat muiden sairauksien syntyyn ja ennusteeseen, esimerkiksi sepelvaltimotautiin. Hallituksen tulee tulevina vuosina panostaa mielenterveyden palvelujen lisäämiseen. Sen myötä ihmisten terveys paranee. Tällä hetkellä mielenterveyden häiriöt ovat sairausryhmä, joka aiheuttaa eniten kustannuksia yhteiskunnalle sekä sairauden hoitona että työkyvyttömyytenä. Mielenterveydenhoitoon kannattaa satsata.

Potilasmaksujen korotus vaikuttaa kaikkein kovimmin juuri vähävaraisten ihmisten mahdollisuuteen saada terveyspalveluita. Terveyserojen vähentäminen on myös EU-politiikan keskeinen teema. Terveyserojen kannalta perusterveydenhuollon toimintakykyä rapauttavat ongelmat huolestuttavat. Työikäiset ovat työterveyshuollon piirissä ja korkeakouluopiskelijat pääsevät tarvittaessa opiskelijaterveydenhoitoon, mutta ne, jotka eniten tarvitsevat palveluita, ovat pääasiassa perusterveydenhoidon varassa.

Seniori-ikäisten määrä lisääntyy tulevina vuosina. Monet heistä haluavat asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Jossain vaiheessa voi toiveena olla siirtyminen omasta kodista palvelutaloon. Tällä hetkellä palveluasuntoja ei ole riittävästi. Nyt on aika vastata seniorien palveluasuntojen tarpeeseen.

Avohoito on aina parempi vaihtoehto kuin laitoshoito. On viisasta panostaa perusterveydenhoitoon. Satsaus kannattaa, sillä sen myötä on mahdollista kaventaa väestön terveyseroja. Näin meistä tulee terveempi ja hyvinvoiva kansa, jonka jäsenet viihtyvät kauemmin työelämässä ja elävät virkeinä ja omatoimisina myös ikäihmisinä.

Arvoisa puhemies! Veteraanien palveluiden osalta hallituksen esitykset ovat pääosin hyviä. Sosialidemokraatit esittävät kuitenkin määrärahalisäystä, jonka avulla sotilasvammalainmukaista avopalvelua laajennettaisiin myös 10—15 prosentin sotainvalideihin. Tämä on perusteltua, jotta he halutessaan voisivat asua mahdollisimman pitkään kotona.

Koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto on tärkeä osa ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä. Opetushallituksen ja Stakesin selvityksen mukana vain noin 7 prosenttia kouluista ilmoitti, että oppilaiden laaja terveystarkastus oli tehty kouluterveydenhuollon laatusuositusten mukaisesti. Psykologitoimintaa ei ollut lainkaan noin 15 prosentissa kouluista, ja siellä, missä psykologipalveluita oli saatavilla, sitä oli keskimäärin 0,4 tuntia viikossa sataa oppilasta kohden. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon on panostettava nyt, sillä sen avulla voidaan edistää pysyvästi terveyttä ja parantaa opiskelijoiden fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Erityisesti toisen asteen, lukioiden ja ammattikoulujen, sekä ammattikorkeakoulujen opiskelijaterveydenhuoltoa on kehitettävä. Sosialidemokraatit ehdottavat siksi 15 miljoonan euron lisäystä koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon momentille.

Risto Autio /kesk:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta teki eriävän kannanoton hallituksen esityksestä alkoholiveron nostamiseksi. Valiokunta katsoi yksimielisesti, että hallituksen esitys oli riittämätön, jotta sillä olisi alkoholipolitiikkaan tai terveyteen vaikuttavia merkityksiä. Kuunneltuaan maan parhaita asiantuntijoita valiokunta tuli siihen tulokseen, että alkoholiveroa pitäisi nostaa sekä väkevien että mietojen juomien osalta vähintään 20 prosenttia.

Tutkimukset maailmanlaajuisesti todistavat, että alkoholin kulutusta säätelevät vain hinta ja saatavuus. Valistus ei ole riittävä ohjauskeino. Erityisen huolissaan valiokunta oli, ja on tietysti edelleen, liiallisen kulutuksen aiheuttamista terveyshaitoista ja niiden välillisistä vaikutuksista kansanterveydelle ja taloudelle. Alkoholikuolleisuus on lisääntynyt hälyttävästi, mutta yhtä hälyttävä on Suomessa vallitseva alkoholimyönteinen käyttöasenne. Me hyväksymme pussikaljojen kanssa kadulla kännäämisen, mutta sellainen ei ole eurooppalaista juomakulttuuria. Tämän päivän 19—24-vuotiaitten nuorten naisten juomatottumukset vastaavat 70-luvun alun keski-ikäisen miehen humalahakuista dokaamista. En ole myöskään mielissäni lätkä- tai futiskatsomoissa öykkäröivistä penkkiurheilijoista, jotka kaljan voimalla kannustavat esikuviaan. Mielelläni käyn peleissä minäkin, mutta lapsille on todella vaikea selittää yleisön outoja huutoja tai käyttäytymistä.

Ehkä merkittävin huomio alkoholiveron nostossa on se tosiasia, että mietojen juomien hinnat todennäköisesti laskevat tölkkiveron poistumisen ja eurooppalaisen panimoteollisuuden vapaan kilpailun vuoksi. Toivon, että hallitus tarkistaa alkoholiveron noston tarvetta heti ensi vuonna uudestaan, olisihan valiokunnan ehdottama 20 prosentin nosto tuonut valtion kassaan erään arvion mukaan jopa 150 miljoonaa euroa.

Viime viikolla sosiaalipoliittinen ministeriryhmä asettui pohtimaan taiteilijoiden ja tutkijoiden sosiaaliturvaongelmia. Vaikka tämä niin sanottu tatusotu-paketti kuuluukin osaksi suurta sosiaaliturvauudistusta ja Sata-komitean työtä, katsottiin, että apurahoilla elävien täydellinen vakuutus-, eläke- ja työttömyysturvapuute pitää ratkaista nopeasti. Voin kertoa, miten kentällä riemuitaan. Vihdoinkin on oivallettu, että ongelmat ovat todellisia. Ehkä on tehty sekin havainto, että kulttuuri-ihmiset ovat oikeita ihmisiä, joille myös kuuluu sellainen perustavaa laatua oleva itsestäänselvyys kuin eläke tai edes jollain lailla toteutuva työttömyysturva.

Sosiaaliturvauudistusta pohtiva Sata-komitea on valtavan urakan edessä. Komitean jaostot tarkastelevat erikseen muun muassa köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistä, perheen ja lasten aseman turvaamista, työkyvyn edistämistä, työhön kannustamista, sosiaalimenojen rahoitusta, sosiaaliturvan ja lainsäädännön selkeyttämistä.

Muutama viikko sitten äänestimme täällä hallituksen esityksestä laeiksi työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain ja työttömyysetuuksien rahoituksesta annetun lain muuttamisesta annetun lain muuttamisesta. Läpi meni. Käsi sydämelle, kuinka moni meistä tiesi, mistä oli kyse tai mitä lainmuutos oikeasti koski. Käsitellessämme tätä esitystä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ensimmäinen asiantuntija aloitti puhkumalla, että "tämä on sitten aika vaikeata ymmärtää", ja toinen asiantuntija huokaisi, että "tämä on jo 16. kerta, kun minä olen tätä lakia täällä muuttamassa". On siis hyvin tyypillistä, että joudumme korjaamaan alvariinsa alkuperäistä lakia tai laadimme uusia lakeja, joita ei noudateta tai niitä ei voi noudattaa. Pitääkö siis laatia laki siitä, että lakia noudatetaan, vai uusia koko sosiaaliturvaa koskeva lainsäädäntö niin, että jokainen ymmärtää, mistä on kyse? Tavallisella kansalaisella pitää olla mahdollisuus tuntea hänen etujaan valvova säännöstö. Perusturvauudistuksella yritetään palata jonkinlaiseen järjelliseen lähtötilanteeseen. Tämä on hyvä asia.

Arvoisa puhemies! Sata-komitean työ ulottuu vuoteen 2017. Suomi täyttää silloin 100 vuotta. Vaikka maali on niin pitkällä, niin komitea haluaa saattaa uudistuksia vireille hyvinkin joutuisasti. Kiireellisesti valmistuvien asioiden listalta löytyy muun muassa byrokratian poistaminen, omaishoidon tuen vieminen Kelalle, kuntoutusetuuksien kehittäminen siten, että muun muassa psykoterapiaan pääsy helpottuu. Myös sairauspäivärahoihin liittyvät monet erilaiset korvauskäytännöt pyritään yhdenmukaistamaan sekä nostamaan samalle työmarkkinatuen tasolle kuin on jo sovittu vanhempain etuuksissa. Iso, pikainen ratkaistava ongelma on myös työkyvyttömyyseläkkeellä olevien mahdollisuus uudelleen työllistymiseen.

Arvoisa puhemies! Pyrkimys suomalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen taitaa nyt olla aitoa.

Henna  Virkkunen  /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin sosiaali- ja terveysministeriön pääluokasta voi todeta, että rahoitus on kasvanut erittäin merkittävästi ensi vuoden budjetissa. Pääluokan koko on jo 5 miljardia euroa, jossa lisäystä on 768 miljoonaa euroa tässä hallituksen ehdotuksessa verrattuna tähän vuoteen, joten siinä mielessä tämä on kasvava pääluokka, ja sen kyllä ymmärtää sitä taustaa vasten, että suomalaisten ikärakenne muuttuu hyvin voimakkaasti ja myös sosiaali- ja terveystoimen osalta palvelutarve jatkuvasti kasvaa.

On myös syytä todeta ilo siitä, että nyt on saatu käyntiin erittäin merkittäviä uudistushankkeita, joista itse pidän tärkeimpänä sosiaaliturvan uudistamista. Suomessa on erittäin sirpaleinen sosiaaliturva. Kela maksaa muistaakseni tällä hetkellä noin 140:tä erilaista etuutta, ja tämä viidakko on kaikin tavoin hyvin vaikeasti ymmärrettävä viranhaltijoillekin, saatikka sitten kansalaisille, ja missään tapauksessa sosiaaliturva nykyisellään ei ole tarpeeksi kannustava.

Erittäin tärkeätä on se, että sosiaaliturvan uudistuksen yhteydessä myös erityisesti yrittäjien sosiaaliturvaa samoin kuin muun muassa omaishoitajien sosiaaliturvaa nyt selvitetään ja pyritään myös parantamaan.

Iäkkäiden kansalaisten osalta ilahduttavaa ensi vuoden budjetissa on se, että nyt pystytään merkittävällä tavalla nostamaan kansaneläkkeitä. Tiedämme, että erityisesti ikääntyneet, kansaneläkkeen varassa elävät naiset ovat todellisessa köyhyysloukussa Suomessa. Erityisen huolestuttavaa on se, että näyttää siltä, että heillä tämä köyhyys usein pitkittyy eli siihen ei välttämättä ole parannusta tullut moneen vuoteen, ja kansaneläkkeen merkittävä korotus nyt vuoden alussa auttaa kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiä merkittävällä tavalla.

Toinen köyhyysongelmista kärsivä ryhmä on lapsiperheet, joihin tässäkin on kiinnitetty huomiota niin keskustelussa kuin näissä mietinnöissäkin. Lapsiperheiden osalta tietysti on ilahduttavaa todeta se, että heillä köyhyys ei useinkaan pitkity samalla tavalla, vaan jos vanhemmat saavat töitä, toimeentulo myös lapsiperheissä silloin paranee, koska ennen kaikkea kyse on työttömyydestä ja pitkäaikaistyöttömyydestä kärsivistä lapsiperheistä.

Ensi vuoden budjetissa lapsilisän yksinhuoltajakorotus nousee 10 euroa. Täällä on kritisoitu sitä, että tämä ei paranna kaikkein pienituloisimpien yksinhuoltajien tilannetta, koska tukea määriteltäessä lapsilisän korotus pienentää toimeentulotukea. Periaatteessa kuitenkin mielestäni on oikein, että toimeentulotuki on aina se viimesijainen tukimuoto. Kaikki muut tuet on tarkoitettu sitä ennen käytettäviksi, ja toimeentulotukea tuleekin myöntää vasta silloin, kun muita tuloja ei riittävästi ole, joten siinä mielessä näen, että järjestys on oikea. On myös huomattava se, että läheskään kaikki yksinhuoltajat eivät ole toimeentulotuen saajia.

Toimeentulotuen saajien määrä ylipäätään Suomessa on jatkuvasti vähentynyt, ja pyrimme luonnollisesti siihen, hallitus aktiivisella politiikallaan, että ihmiset voisivat entistä paremmin työllistää itsensä ja elättää itsensä omalla työllään. Sen täytyy olla pääsääntö niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Mutta on huomattava, että myös yksinhuoltajaperheistä ainoastaan neljännes tällä hetkellä saa toimeentulotukea. Monet kokevatkin tämän keskustelun sillä tavalla hyvin kategorisoivaksi, että aina puhutaan siitä, että yksinhuoltajat olisivat aina toimeentulotuen saajia. Näinhän ei ole. Vain neljännes saa toimeentulotukea.

Iäkkäiden kansalaisten osalta on erittäin hyvä, että nyt vanhustenhuoltoon ollaan tekemässä yhtenäiset laatusuositukset ja myös omaishoidon osalta pyritään yhtenäistämään käytäntöjä, koska tilanne on todella tällä hetkellä se, että omaishoidon tuen myöntämisessä on kirjavuutta eri kunnissa ja palvelujen saatavuus ja niistä perityt maksut vaihtelevat erittäin paljon. On hyvin tärkeätä, että käytännöt yhtenäistetään, koska jatkossa tarvitsemme yhä enemmän omaishoitoa. Tällä hetkellä myös itse asiassa omaishoitoa tekevistä kovinkaan moni ei edes saa tätä tukea, ja on huomattava, että suuri osa omaishoitajista on itsekin jo varsin iäkkäitä ja huonokuntoisia. Siinä mielessä on tärkeää, että nyt omaishoitoa myös tässä yhteydessä kehitetään voimakkaasti.

Sosiaali- ja terveystoimen osalta keskeistä on Paras-hankkeen uudistaminen ja eteenpäinvieminen sillä tavalla, että sosiaali- ja terveydenhuollosta saadaan tarpeeksi suuria kokonaisuuksia, jolloin saadaan ammattitaitoista työvoimaa ja voidaan turvata palvelut kansalaisille joka puolella Suomea.

Huolestuttavaa on se, että kunnissa on töissä erittäin paljon muun muassa sosiaalityöntekijöitä, joilla ei ole ammatillista sosiaalityöntekijän kelpoisuutta. Tämä on tietysti hyvin ongelmallinen tilanne nykyään, kun tiedämme, että myös sosiaalihuollossa asiakkaiden tapaukset ovat yhä monimutkaisempia ja tarvitaan kyllä ammattitaitoista työvoimaa, jotta nämä asiat saadaan selvitettyä ja asiakkaiden elämäntilanne saadaan kokonaisvaltaisesti parannettua.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä sosiaali- ja terveysministeriön pääluokan budjetti sisältää monia erinomaisia parannuksia, jotka kohdistuvat erityisesti heikompiosaisille, vaikka on kritiikkiä tullutkin ja sanottu, että näin ei olisi.

Kuntakalleusluokituksen poistuminen sekä kansaneläkkeen taso- ja indeksikorotukset tuovat yhteensä noin 55 euron korotuksen yli 483 000 kansaneläkkeensaajalle ensi vuoden alussa. Tässä on selkeä ero edelliseen vaalikauteen, jolloin kansaneläkkeitä korotettiin 5 ja 7 eurolla. Lisäksi eläkkeiden verotusta muutetaan oikeudenmukaisemmaksi vihdoin ja viimein, niin että se on kaikilla tulotasoilla enintään palkansaajien verotuksen tasolla.

Kiitosta ansaitsee myös lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostaminen 10 eurolla kuukaudessa. Se on hyvä avaus lapsiperheiden suuntaan, ja onkin tärkeää kohdentaa nämä lapsilisän korotukset niitä eniten tarvitseville.

Täälläkin on paljon keskustelua käyty niistä yksinhuoltajaperheistä, jotka saavat toimeentulotukea. Niiden käteenjäävä tulo ei korotuksesta huolimatta suurene, ja olisikin tärkeää, että tässä sosiaaliturvauudistuksen yhteydessä kuitenkin tarkastellaan näiden yksinhuoltajaperheiden aseman parantamista. Tähän ovat sekä sosiaali- ja terveysvaliokunta että valtiovarainvaliokunta kiinnittäneet huomionsa.

Lapsiperheiden asema on heikentynyt ja pahoinvointikin lisääntynyt viime vuosina, ja yksi merkittävä syy tähän on varmastikin ollut alkoholiveron alennus. Tästä ed. Autio kertoi hyviä linjauksia, joita sosiaali- ja terveysvaliokunta yksimielisesti kannatti. Mutta on selvää, että näiden ongelmien, jotka ovat vuosien aikana syntyneet, korjaamiseenkin tarvitaan aikaa ja selvityksiä on tehtävä. Mutta olen tyytyväinen, että valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt huomiota lapsiperheiden aseman parantamiseen ja myöskin siihen, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista parannetaan.

Lisäksi muun muassa Etla tuoreessa Pohjoismainen malli -raportissaan korostaa tulevaisuuden hyvinvointimme kannalta juuri nuorten ja lapsiperheitten asettamista kaikessa etusijalle. Tähän minun on henkilökohtaisesti helppo yhtyä. Tulevaisuutemme on juuri niin hyvinvoiva kuin ovat lapsemme ja nuoremme. Heistä on vain yksinkertaisesti pidettävä parempaa huolta. Tämä huolenpito on muutakin kuin taloudellista. Se vaatii meiltä aikuisilta aikaa ja läsnäoloa.

Hallitus on ottanut lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen painopisteekseen. Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen politiikkaohjelmissa panostetaan lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Sosiaaliturvauudistuksessakin yhtenä painopisteenä on perheen ja lasten aseman turvaaminen.

On myös tärkeää, että kaikessa lainsäädännössä kiinnitetään perusteellisemmin huomiota lapsivaikutusten arviointiin. Lapsivaikutukset eivät koske vain sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja opetustointa, vaan lainsäädännöllä vaikutetaan merkittävällä tavalla muutoinkin lasten elinympäristöön ja elinolosuhteisiin. Eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmä on korostanut, että valiokuntien tulee jatkossa arvioida lapsivaikutukset käsittelemiensä lakiesitysten osalta. Myös talousarvion käsittelyn yhteyteen olisi hyvä liittää lapsivaikutusten arviointi.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden kasvanut pahoinvointi näkyy muun muassa koulun ja lastensuojelun arjessa. Siksi tärkeään asemaan nousevat muun muassa neuvolat ja kouluterveydenhuolto, ja yksi ongelma, mistä tänäänkin on puhuttu, on tämä vaihtelevasti toimiva kouluterveydenhuolto eri kunnissa. Koska kouluterveydenhuollon laatusuositukset eivät ole juridisesti sitovia, kouluterveydenhuolto ei vastaa sille asetettuja vaatimuksia ja erot kuntien välillä saattavat aiheuttaa sen, että oppilaat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa. Tarvitaankin sitovampaa säännöstöä, ja olen ymmärtänyt, että tämä työ on ministeriössä jo käynnissä.

Kouluterveydenhuollon merkitys on suuri, koska se on ainoa paikka, joka tavoittaa kaikki 7—15-vuotiaat koululaiset ja se on aito matalan kynnyksen paikka. Läsnä on aina aikuinen, joka kuuntelee ja neuvoo.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä omaishoidosta, josta jo ed. Virkkunenkin tässä meille kertoi. Omaishoidon merkitys on erittäin suuri yhteiskunnassamme. Se ehkäisee ja korvaa laitoshoitoa, mahdollistaa vanhusten kotona asumisen ja on taloudellisesti edullinen hoitomuoto. Hallitusohjelmassa onkin useita omaishoidon tuen kehittämistä koskevia toimenpiteitä, ja omaishoidon kehittäminen sisältyy myös sosiaaliturvauudistukseen, ja on hyvä, että käynnissä on nyt selvitys omaishoidon tuen maksun siirrosta Kelaan, koska nykyisin tuensaantimahdollisuudet ovat erilaiset eri kunnissa ja omaishoitajat eivät ole tasavertaisia eri kunnissa.

Lisäksi pohditaan omaisten hoidon ja toisaalta työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen sekä omaishoitajan (Puhemies: 5 minuuttia!) hoitovapaaseen liittyviä kysymyksiä. Omaishoidon merkitys tulee kasvamaan aina vaan yhteiskunnassamme. Meidän on vaikea selviytyä hyvinvointivelvoitteistamme ilman panostuksia omaishoitoon.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyse on sosiaali- ja terveysministeriön pääluokasta, pääluokasta, joka on jokaiselle suomalaiselle tärkeä, pääluokasta, jossa sisältönä olevat asiat eivät valmistu koskaan. On kyse pääluokasta, jossa, kun yksi ongelma saadaan ratkaistua, toiset ovat odottamassa. On elettävä ajassa ja tehtävä päätöksiä silloin, kun niitä pitää tehdä. Käsittelemme myös pääluokkaa, josta tässä eduskunnan salissa eri puolueitten välillä on aidosti erilaisia näkemyksiä siitä, miten tulevaisuutta pitäisi viitoittaa ja linjata. Me olemme perusturvapuolueita, tai me olemme ansiosidonnaiseen turvaan sidottuja puolueita. Toiset asettavat palvelut edelle, toiset antavat tulonsiirroille enemmän arvoa kuin palveluille.

Näköala meillä on jokaisella omista lähtökohdistamme oikea. Ratkottavaa riittää. Jonkun pitää tehdä painopistevalintoja. Tarvitaan myös rohkeutta. Pitää uskaltaa tarttua niihin tilanteisiin, jotka eteen tulevat. Otan yhtenä esimerkkinä tänäänkin keskustellun aiheen hoitotakuusta. Pidän henkilökohtaisesti edelleenkin erinomaisena asiana sitä, että viime vaalikaudella säädettiin hoitotakuulaki. Päästiin tilanteeseen, jossa leikkausjonoissa olleet kymmenettuhannet ihmiset saivat omaan elämäntilanteeseensa avun. Meillä on tänä päivänä tilanne, missä pääsimme jo 6 000 jonottajan määrään, yli asetettujen tavoitteitten ja normien. Tämän hetken tilanteen mukaan ollaan 9 000:ssa. Tänään pitää kysyä, mitä on tapahtunut, mitä voidaan tehdä, jotta lain edellytykset ja tavoitteet täyttyvät. Mutta ei minusta silti esimerkiksi hoitotakuulakia voi kyseenalaistaa tai huonoksi tehdä. Tämä on asia, joka pitää vaan ratkaista ja jolle pitää joku lopputulema löytää.

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on käsitellyt tänä syksynä asioita niin, että olemme saaneet 25 mietintöä ja hieman toistakymmentä lausuntoa valmiiksi. Aloitimme palvelusetelin laajennuksesta kotisairaanhoitoon ja päätimme siihen, että Kelan hallintoa uudistettiin, tehtiin Kelan hallinnosta nykyaikaisempi kuin se tässä viimeiset viisi vuotta on ollut. Nämä ovat pieniä asioita. Suuri asia sen sijaan on, kun puhumme köyhyydestä, puhumme köyhyyden olemuksesta ja sisällöstä. Tutkimukset kertovat, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ovat yksinhuoltajia, monilapsisiin perheisiin kuuluvia ja kansaneläkkeen varassa olevia.

Kyllä tämän syksyn ja tämän Matti Vanhasen toisen hallituksen yksi suurimpia saavutuksia on se, että kansaneläkkeet nousevat tammikuun alusta 20 euroa. Tähän kun lisätään kuntakalleusluokituksen muutos ja tähän kun lisätään indeksitarkistus, se tarkoittaa sitä, että kansaneläkkeeseen noin 500 euron tämänhetkiseen tilanteeseen tulee 54 euroa lisää. Se on periaatteellisesti erittäin iso asia. Minä pidän sitä tämän hallituspohjan yhtenä sellaisena saavutuksena, josta kyllä kelpaa puhua. Sen tietää, että ne, jotka tuon 54 euroa lisää eläkkeeseensä saavat tulevan vuoden alusta, ovat odottaneet kenties vieläkin enemmän, mutta kun historian valossa tätä asiaa peilaa, niin tällä uudistuksella kyllä kelpaa kylillä kulkea.

Sosiaali- ja työjaosto on mietintöä laatiessaan keskittynyt aivan oikeisiin asioihin, oikeisiin painopisteisiin, puhuessaan omaishoidosta, puhuessaan vanhuspalvelujen tulevaisuudesta, puhuessaan lastensuojelulain toimeenpanosta. Nämä ovat niitä tulevan vuoden keskeisiä asioita ja ratkaisua odottavia kysymyksiä. Me olemme riippumatta puoluekannastamme ja riippumatta hallitus—oppositio-asetelmasta varmasti kaikki yhtä mieltä siitä, että jotain pitää tehdä. Kaikki ei tapahdu ihan tammikuun 1. päivän jälkeen, mutta joka tapauksessa liikkeellä pitää olla.

Arvoisa herra puhemies! Matti Vanhasen toinen hallitus on sosiaalisesti oikeudenmukainen, ja sitä on näiltä osin erittäin miellyttävä tukea.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rehulan puheenvuorosta on helppo jatkaa, mutta pikkasen tulee katsoa myös niitä kohtia, joissa on kriittisiä huomautuksia. Kansaneläkkeet tosiaan nousevat, ja olemme päättäneet hallituksen esityksen 95 perusteella nämä tasokorotukset, mutta ongelmana on se, että tähän lainsäädäntöön liittyy myös heikennys, eli eläkeläisten asumistukea heikennetään. Niillä eläkeläisillä, joilla on korkoja huomioitu asumistuen perusteissa, tulevaisuudessa ei enää huomioida, eli 15 000 eläkeläisen asumistuki tulee huononemaan noin 7—14 euroa per henkilö, eli tavallaan taas tapahtuu se, että toisesta taskusta otetaan ja toiseen annetaan.

Sitten on tämä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulainsäädäntö eli tämä 25 miljoonaa euroa, minkä kunnat nostavat näitä asiakasmaksuja. Tässä tuli keskustelun aikana esille se — esimerkiksi vihreitten ed. Sinnemäki toi esille sen kannan — että sosiaali- ja terveysvaliokunta on ottanut kantaa sen puolesta, että kunnilta tätä valtionosuutta ei leikattaisi. Myös nollamaksuluokan kohdalla olemme saaneet jo aiemmin sen uutisen, että päivähoidon nollamaksuluokkaa ei poisteta. Mutta olisi tietty mielenkiintoista kuulla, mitä sitten tullaan tekemään, miten tämä 25 miljoonaa euroa, tämä korotus, aiotaan toteuttaa, nostetaanko poliklinikkamaksua, sairaanhoitomaksua, sairaalamaksua vai mitkä ovat ne maksut, jotka nyt sitten nousevat. Minun käsittääkseni joka tapauksessa maksut nousevat silloin, kun on kyse noin suuresta summasta. Ja tämä on 1.8.2008 lähtien. Sitten vuonna 2009 se nousu on noin 60 miljoonaa euroa.

Jos ajatellaan sitä, että me tosiaan Suomessa olemme eurooppalaisen mittapuun mukaan kolmen korkeimpien maksujen maan joukossa näitten asiakasmaksujen kohdalla ja ihmiset kuitenkin maksavat kohtuullisen korkeaa kunnallisveroa, niin tämä on aika suuressa ristiriidassa. Meillä on käynyt niin — kun aina sanotaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksu on jäänyt jälkeen — että vuonna 1993 summa oli 316 miljoonaa euroa, 1999 oltiin 574 miljoonassa ja 2003 oltiin miljardissa ja 2005 noin 1,1 miljardissa eurossa, ja käyttökustannusten osuuskin on kuitenkin noussut, niin että nämä perustelut eivät ole kauhean hyviä.

Eli onko lasten päivähoitomaksuun tulossa korotusta vai näihin terveydenhuollon maksuihin? Tämä olisi mielenkiintoista kuulla, ja varmaan viimeistään sitten kuullaan, kun sitä alkuvuodesta käsitellään. Tässä yhteydessä voisi odottaa myös, että nämä terveydenhuollon asetuksen kautta säädettävät maksut tuotaisiin lain yhteyteen. Minulla on tästä talousarvioaloite, ja siitä päästään huomenna äänestämään.

Toimeentulotuen perusosan korottamista ei myöskään ole tehty, ei viimeisten kymmenien vuosien aikana täällä eduskunnassa, eikä edes sitä, että lapsilisät olisivat etuoikeutettua tuloa. Nyt kun on lapsilisän yksinhuoltajakorotusta 10 eurolla korotettu, niin tosiaan nämä yksinhuoltajaperheet, jotka saavat toimeentulotukea, eivät hyödy tästä korotuksesta, koska toimeentulotukinormilaskelma leikkaa tämän korotuksen pois. Toimeentulotuessa on noin 340 000 tuensaajaa, ja yksinäisen kohdalla tämän ruokarahan osuus on noin 5 euroa päivässä. Jokainen meistä voi ajatella, mitä tällä 5 eurolla kaiken kaikkiaan saa, kun sen kanssa joutuu kauppaan menemään. Ei todellakaan paljon mitään.

Talousarvioaloite 72 esittää 80 miljoonan euron korotusta tähän toimeentulotuen perusosaan, ei pelkästään lapsiperheitten kohdalla vaan kaikkien toimeentulotukiasiakkaitten kohdalla. Toimeentulotukea leikattiin silloin aikoinaan Paavo Lipposen ykköshallituksen aikaan, kun Sauli Niinistö oli valtiovarainministeri. Tuli tämä asumiskulujen 7 prosentin omavastuu, ja Eero Heinäluoman ollessa valtiovarainministeri tämä asumiskulujen 7 prosentin omavastuu poistettiin.

Sanoisin, että meillä on myös muita merkittäviä asioita, joita ei ole kauheasti käsitelty. Esimerkiksi lääkkeitten omavastuu on viime aikoina noussut kansalaisten kohdalla, eli maksetaan suurempaa omavastuuta kuin aikaisemmin. Lääkekustannukset ovat laskeneet, eli ne ovat aika hyvällä mallilla. Kuitenkin nyt suunnitellaan lääkkeisiin viitehintajärjestelmää, joka pahimmillaan tekee sen, että potilaitten kohdalla tulee suurempi lääkkeitten omavastuu kuin aikaisemmin, jos ainoastaan halvin lääke korvataan sairausvakuutuksen kautta. Tästäkin on hallitusohjelmassa kirjaus.

Sitten ihan tähän loppuun haluaisin tuoda esille sen, kun puheenvuoroissa on tullut esille tämä hoitotakuu. Kun meillä oli tämä Tehyn työtaistelutoimenpide, niin siinä yhteydessä on esimerkiksi Turun Sanomat kirjoittanut, että ruvettaisiin sanktioimaan sitä, jos hoitotakuu ei toteudu. Se on minun mielestäni aika ristiriitaista, että kunnat tai sairaanhoitopiirit (Puhemies: 5 minuuttia!) maksaisivat lääninhallituksille ja valtiolle sanktiomaksuja. Teo on tällaista asiaa nyt valmistellut, ja minun mielestäni se on asia, josta haluaisin kuulla meidän ministeriemme kantaa, ovatko he samalla kannalla.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Vastaan ihan tästä lääkkeitten viitehintajärjestelmästä, että tässä on joku ajatuskatkos ehkä nyt olemassa, ed. Koskinen. Viitehintajärjestelmällähän nimenomaan tätä asiakasnäkökulmaa — potilaitten parhaaksihan se tehdään, eikä tehdä kenenkään muun — pyritään turvaamaan, että lääkkeitten saaja saa edullisemmin lääkkeitä. Jos ei halua vaihtaa, niin silloinhan se on se valinta vaan, ettei halua vaihtaa ja maksaa sen erotuksen halvempaan. Tällä pyritään turvaamaan, että myöskin jatkossa, kun lääkekulut koko ajan kasvavat — niillähän ei ole mitään trendiä alaspäin, vaan ylöspäin — pyritään turvaamaan lääkkeitten saajan mahdollisuus saada lääkkeitä edullisesti. Tämä on kaikkialla Euroopassa, voi sanoa, että EU-maissa, käytössä. Nyt Suomi on siihen siirtymässä, se on meidän hallitusohjelmassa. En näe tässä mitään ristiriitaa potilaan edun, asiakkaan edun, näkökulmasta.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että näin käy, miten ministeri Hyssälä vakuuttaa, että potilaitten, lääkkeitten käyttäjien, kroonisten potilaitten, kohdalla ei tule taloudellista heikennystä. Mutta halusin tietää, kuka maksaa sen säästön, joka on arvioitu hallitusohjelmassa. Lääketeollisuus halusi viime kierroksilla lääkkeiden viitehintajärjestelmän, ja tällä hetkellä lääketeollisuus on ollut aika hiljaa. Jos on näin, että potilaat eivät sitä maksa, hyvä on, mutta minä haluan muistuttaa sitten tästä keskustelusta, mitä täällä on tänään käyty.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvostettu puhemies! Sosialidemokraatit ovat esittäneet 600 miljoonan euron lisäystä kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksiin. Kunnat tarvitsevat lisärahoitusta muun muassa perusterveydenhuollon ja vanhustenhuollon sekä lapsiperheiden palveluiden vahvistamiseen, vammaisten palvelutarjontaan, mielenterveyspalveluihin, omaishoitajien palveluihin ja päihdepalveluihin. Tähän palvelutarpeeseen nähden hallituksen esittämä nettolisäys 21,3 miljoonaa euroa on täysin riittämätön.

Sosiaali- ja terveyspalveluihin satsaamisessa on kyse paitsi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamisesta myös yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden toteuttamisesta. Samaa oikeudenmukaisuuden tunnetta perään hallitukselta, joka on korottamassa sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuja tietäen, että maksujen korotukset koskettavat kipeimmin paljon sairastavia, työttömiä ja vähätuloisia ihmisiä.

Sosialidemokraatit eivät kannata hallituksen esityksiä asiakasmaksujen korottamisesta, emmekä voi hyväksyä, että asiakasmaksujen korottamista vastaava osuus aiotaan leikata kuntien valtionosuuksista. Asiakasmaksujen ja lääkekustannusten kokonaisuus aiheuttaa erityisesti pienituloisille, vammaisille ja pitkäaikaissairaille ihmisille tilanteita, joissa perustuslain mukainen oikeus yhdenvertaisuuteen ja oikeus sosiaaliturvaan eivät toteudu. Maksujen korotukset kasvattavat tuloeroja yhteiskunnassamme.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit ovat huolissaan kasvaneesta lapsiperheköyhyydestä. Hallituksen esittämä lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nosto on sinänsä positiivinen linjaus. Kuten valiokuntakin mietinnössään korostaa, ei tällä tavoin kuitenkaan auteta kaikkein köyhimpiä yksinhuoltajaperheitä, sillä yksinhuoltajakorotuksen lisäys pienentää toimeentulotukea. Tehokkaampi toimenpide lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi onkin toimeentulotuen lapsen perusosan nostaminen. Esitämme myös ensimmäisen lapsen lapsilisän korottamista, sillä tutkimusten mukaan ensimmäisestä lapsesta aiheutuvat perheelle yleensä suurimmat kustannukset. Ensimmäisen lapsen lapsilisän korottaminen 10 eurolla maksaisi 75 miljoonaa euroa vuodessa.

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan lailla turvataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Perustuslain nojalla niin sanottua syyperusteista toimeentuloa saavien ei siten tulisi joutua viimesijaisen toimeentuloturvan eli toimeentulotuen piiriin. Työmarkkinatuen taso ei kuitenkaan riitä työttömän perustoimeentuloon, ja osa työmarkkinatuen saajista joutuu asumistuen lisäksi turvautumaan toimeentulotukeen. Kaikkein vähävaraisimpien kansalaisten asemaa onkin parannettava toimeentulotukiriippuvuuden vähentämiseksi.

Sosialidemokraatit ovat esittäneet työmarkkinatuen korottamista 1,5 eurolla päivässä. Lisäksi tarvitaan aktiivisempia toimia, joilla pitkäaikaistyöttömiä voidaan auttaa työllistymään uudelleen.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia asioita, jotka sisältyvät myös sosialidemokraattien vastalauseeseen.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Poliittiset päätökset kertovat aina vallitsevista arvoista, niin myös budjetti. Ensi vuoden budjetissa hallitus on unohtanut vanhukset, lastensuojelulapset, mielenterveys- ja päihdeongelmien kanssa kamppailevat sekä pienituloisimmat. Arvostukset ovat siis olleet toisenlaiset.

Olen huolissani julkisten hyvinvointipalvelujen rahoituksen riittämättömyydestä. Erityisen huolestuttavaa on vanhustenhuollon laadun parantamisen unohtaminen. Vanhustenhuollon laadun puutteisiin ei tartuta, vaikka hyvinvointiyhteiskuntamme rakentaneen ikäluokan ihmisarvoisen elämän toteutuminen sitä vaatisi. Vanhuspuolelle tarvittaisiin ehdottomasti hallituksen esittämää enemmän resursseja. Tarvitaan lisää käsipareja, tarvitaan myös normiohjauksen kiristämistä, valvonta- ja ohjaustoiminnan tehostamista ja palveluiden sisällön kehittämistä. Miksi ikäihmisten hätähuutoa ei oteta tosissaan? Miksi ei löydy tahtoa turvata heille hyvä elämä?

Erityistä huolta aiheuttavat Tehy-ratkaisun tehokkuuspykälät. On uskomatonta, että voidaan edes ajatella henkilökunnan vähentämistä tai lisäämistarpeen kieltämistä. Tehokkuutta voidaan saada hieman tietoteknisten mahdollisuuksien avulla sekä hallintoa ja rakenteita kehittämällä, mutta työ tehdään käsin, ammattilaisten työpanoksina, ja siinä tehokkuusrajat ovat tulleet vastaan jo kauan aikaa sitten suurimmassa osassa kuntia. (Ed. Karhuvaara: Ei ole!) Huolta aiheuttaa myös se, että Tehy-ratkaisu jätettiin kuntien vastuulle, sillä pahimmillaan se nyt johtaa henkilökunnan vähentämiseen ja lisäysten perumiseen, mikä suinkaan ei ole työntekijöiden saati asiakkaiden etu. Tapahtuu myös kunnallisveron korotuksia ja asiakasmaksujen nostoja, jotka kohtelevat pienituloisimpia kaikista raaimmin. Muutoinkin hallituksen päätös nostaa asiakasmaksuja on huutava vääryys, kun tulot eivät jää kuntiin palveluiden parantamiseen vaan senkin valtio vähentää kunnilta.

Vaikeavammaisten oikeus henkilökohtaiseen avustajaan olisi pitänyt saada hallitusohjelman mukaisesti liikkeelle, mutta siihenkään ei tahtoa löydy, vaikka moni vammainen tarvitsisi avustajaa arjen pakollisimmista tarpeista selvitäkseen ja voidakseen elää mahdollisimman täyttä elämää. Jokainen vammaisten parissa toiminut tietää, että tämä todella tulisi varmistaa.

Lastensuojelulaki säädettiin viime kaudella ja hyvä niin, mutta sen toteuttamiseen, muun muassa lastensuojeluselvityksiin, tarvitaan lisäresursseja. Niitä ei tähän kuitenkaan olla kunnille riittävässä määrin ohjaamassa. Satsausta tarvitaan kipeästi ennalta ehkäiseviin lastensuojelutoimiin ja perheiden tukipalveluihin. Tarvitaan riittävät resurssit lastensuojelutyöhön, jotta heikoimmassa asemassa olevia lapsia voidaan auttaa. Se on yhteiskunnan tärkeimpiä tehtäviä. On huolestuttavaa, että monet kunnat eivät aio lisätä lastensuojeluresursseja edes valtionosuuden verran. Kuinka siis lastensuojelulain toteutus onnistuu, ja kuinka voidaan varmistaa, ettei kukaan jää ilman riittäviä tukipalveluja? Lasten ja nuorten psykoterapiarahoitustakin tarvittaisiin edelleen lisää.

Pikkiriikkisiä parannuksia eduskuntakäsittelyssä onneksi budjettiin saatiin, muun muassa lastensuojelulain täytäntöönpanon koulutukseen, erityisammattikoulujen, kuten Perttulan, toiminnan jatkoon, terveyden edistämiseen sekä lasten- ja nuortenpsykiatristen palveluiden turvaamiseksi. Mutta päälinja budjetissa säilyy varsin kovana. Muutamia hyviä asioita toki alkuperäiseenkin budjettiin sisältyy, joista mainittakoon lapsilisän yksinhuoltajakorotus, kansaneläkkeen korotus sekä opintorahan korotus.

Sosialidemokraattien esitysten toteuttamisella — palvelupainotusten korottamisella 600 miljoonalla eurolla, lapsilisän korotuksen kohdentamisella kaikille lapsiperheille, kaikista köyhimpien lapsiperheiden auttamisella toimeentulotuen lasten perusosan korotuksen avulla, pienituloisimpien auttamisella muun muassa nostamalla kunnallista perusvähennystä ja työmarkkinatuen korotuksella (Ed. Heinonen: Mistä rahat?) — voitaisiin auttaa pienituloisia ja apua tarvitsevia. Nämä olisivat sosialidemokraattien arvovalintoja ja kipeästi tarvittavia toimia. Lisäksi elatustuki kaipaisi todella nostoa ja opiskelijaterveydenhuolto lisäresursseja, kuten aloitteissani esitin.

Arvoisa puhemies! Budjetista voisi sanoa paljon monesta muustakin kohtaa, mutta tässä 5 minuutissa halusin erityisesti nostaa esiin ikäihmisten, vammaisten ja vaikeassa asemassa olevien lasten hätähuudon. Nyt mitataan sitä, kuuluuko se, kuunnellaanko — vai miten se vaaleissa menikään, ja onko vähän kuin itseään äänestäisi — vain hyvin toimeentulevien ja omistavan luokan ääntä vai kuuluuko siihen inhimillisyyttä. Unohtuikohan vihreiltä lapsiköyhyys hallitukseen mennessä, vai voitaisiinko ihan oikeasti, niin hallitus kuin oppositio yhdessä, nostaa heikommassa asemassa olevien asiat kärkeen ja myöntää se, että yhteiskunnan mitta todella on se, kuinka se heikommistaan huolehtii, ja että politiikkaa tarvitaan ennen kaikkea heikompien auttamiseksi?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näyttää olevan sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetti Taiveahon käsialaa. En usko, että se Heinäluoman voi olla, sillä hänhän totesi, että lisämenojen ehdottaminen ilman, että sanoo, mitä vastaavia säästöjä tehdään, ei ole vastuullista politiikkaa. Tämä sosialidemokraattien tekemä budjettivaihtoehtohan perustuu pelkästään määrärahojen holtittomaan kasvattamiseen: heitetään STM:ään 730 miljoonaa, OPM:ään 280 miljoonaa, liikenne- ja viestintäministeriöön 205 miljoonaa, ja kun laskimme tämän päivän äänestyksiä yhteen, niin eivät edes nämä luvut riitä. Jotain vastuullisuutta!

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Taiveaho viittasi täällä Tehy-ratkaisuun ja henkilöstömääriin kaiken kaikkiaan. Ihan voin kertoa, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön määrä on nyt noin 240 000 ja yksityinen sektori mukaan lukien noin 340 000. Tämä edustaa noin 15:tä prosenttia työllisestä työvoimasta. Kun näitä henkilöstömääriä tarkastellaan sitten aikoinaan makrotasolla, niin on ihan selvää, että me emme tule saamaan sitä henkilöstömäärää pysymään, mitä tässä nyt poistuu esimerkiksi eläköitymisen vuoksi. Noin 25 000 työntekijää poistuu seuraavan neljän vuoden aikana. Tämä Tehy-ratkaisu on minun mielestäni ollut päänavaaja kaiken kaikkiaan tälle asialle, ja tällaista tiettyä vastuuta myös Tehy on tuntenut tässä asiassa.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on aina niin helppo syyttää, että mistä rahat, mistä rahat. Rahojen käyttö on arvovalintoja. Hallitus käyttää rahaa moneen sellaiseen tarkoitukseen, mihin oppositio ja SDP eivät sitä käyttäisi. Olemme myös vaihtoehtobudjetissa selvästi osoittaneet, mistä rahat otamme: valtion velan lyhennyksen tahtia hidastetaan. Monet painotuksemme ovat myös ennalta ehkäiseviä, jotka tuovat pitkällä juoksulla myös säästöä, kun ne toteutettaisiin nyt. Kyllä tämä politiikka on arvovalintoja, ja taloudellinen tilanne on nyt Suomessa niin hyvä, paljon parempi kuin edellisen hallituksen aloittaessa työtä, joten kyllä nyt on rahaa ja mahdollisuus myös käyttää rahaa hyvinvointiin ja pienituloisimpien aseman parantamiseen. Se on meidän arvovalintamme, teidän on valitettavasti toinen.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jatkan edelleen sitä, että meidän budjettimme pitää tosiaan sisällään myös leikkausesitykset. Yksi on tämä valtionvelan lyhentäminen hitaammalla aikataululla, mutta sitten on työasuntolaajennus, jossa ei lähdetä niin laajasti liikkeelle, se on 15 miljoonaa euroa, polttoaineveroon tehdyt muutokset, tulee 66 miljoonaa euroa, eli nämä loppusummat, mitä esitetään lisää ja mitä leikataan, ovat aivan samat. Ne ovat tosiaan arvovalintoja, joita tehdään. Tässä talossa on aina totuttu siihen, että pelataan nollasummapeliä. Ei täällä esitetä yhtään sen enempää kuin ollaan ottamassa pois. Meillä on erilaiset painotukset.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinonen viittasi tämän päivän budjettikäsittelyyn ja siihen, mikä on vastuullista. Onko se vastuullista, että ei ole kuin yhden värinen nappula ainoastaan, jopa niin, että vaikka on itse tehnyt alun pitäen talousarvioaloitteen, niin sitä ei niin sanotusti voi eikä saa uudistaa eikä aktivoida? Onko se vastuullista kansanedustajan toimintaa?

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen sosialidemokraattien kanssa aivan eri mieltä tästä velan lyhentämisestä. Täällä on tänään ja koko tämä viikko puhuttu hyvin aktiivisesti suomalaisten ikärakenteen muutoksesta, joka tulee aivan dramaattisesti vaikuttamaan koko yhteiskuntaamme seuraavien vuosien aikana. Juuri nyt, kun verotuloja on kertynyt ennakoitua enemmän, on hyvin tärkeää, että valtionvelkaa myös pyritään lyhentämään, koska meille on tulossa taloudellisesti paljon haastavampia aikoja, kun työvoiman tarjonta tulee merkittävästi vähenemään ja samaan aikaan ikääntyvien palvelutarve kasvaa.

Tässä yhteydessä haluan kyllä peräänkuuluttaa myös ihmisten omaa vastuuta itsestään ja lähimmäisistään. Emme voi tuudittautua tulevaisuudessa sen varaan, että kaikki hoito olisi jatkossa yhteiskunnan tehtävä. Kyllä myös ihmisillä itsellään täytyy olla vastuu itsestään ja omista lähimmäisistään.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien vaihtoehtobudjetti pitää pelkästään määrärahalisäyksiä sisällään 1,3 miljardia. Tämän lisäksi on esitetty valtuuksien korotuksia. Opintotuen aikaistamisesta johtuvia menoja, verotulojen menetyksiä, lisämenoja ja tulojen vähennyksiä yritetään kattaa arvioimalla ennen muuta vain verotuottoja suuremmiksi ja sitten kiristämällä veroja ja jopa keksimällä uusia veroja. SDP esittää, että tulovero- ja arvonlisäverokertymän arvioita nostetaan 175 miljoonalla eurolla, eli lopputulemana omassa vaihtoehtobudjetissaan demarit siis ovat pelkästään verotuloja uudelleen arvioimalla 350 miljoonaa euroa ilman päällä. Tätä heidän oma puheenjohtajansa viime ja edellisvuonna näissä samoissa keskusteluissa joulukuussa totesi. Hän totesi, Eero Heinäluoma, 13.12.: "Kyllä se vaihtoehtobudjetti on ilman päällä silloin kun esitetään, että arvioidaan verotuloja ylöspäin." Tästä oli kyse.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän tässä budjetissa on kiinnitetty huomiota arvovalintoihin. Nimenomaan määrärahoja on lisätty muun muassa yksinhuoltajille, pienempien kansaneläkkeitten varassa eläville ja opiskelijoille. Kyllä tämä budjetti kohdistuu nimenomaan niihin, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kunnille ei riitä 21,3 miljoonan korotus sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksiin. Sillä ei hoideta perusterveydenhuollon ja vanhustenhuollon sekä lapsiperheiden palveluita. Vammaisten palvelutarjontaan, muun muassa henkilökohtaisen avustajapalvelun parantamiseen, mielenterveys- ja päihdepalveluihin sekä omaishoitajapalveluihin tarvitaan lisää rahaa.

Kuntien palvelurakenteiden tehostaminen on tarpeen. Tästä huolimatta sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökuntaa tarvitaan lisää. Peruspalveluohjelmassa todettu nettolisätarve on noin 4 000 työntekijää vuodessa. Hallitus ei turvaa kunnille resursseja tästä lisäystarpeesta aiheutuviin menoihin. Sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskunnan että henkilöstön hyvinvointi edellyttää, että riittävä työntekijämäärä turvataan. Esitämme 450 miljoonan euron lisäystä sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksiin. Valtionosuuslisäyksien jakautuminen asukasluvun mukaan tasaisesti kuntien kesken varmistaisi eri asemassa olevien kuntien yhdenvertaisuuden toteutumisen.

Perustuslailla turvataan jokaiselle oikeus perustoimeentuloon, turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella. Perustuslain nojalla niin sanottua syyperusteista toimeentuloa saavien ei siten tulisi joutua viimesijaisen toimeentuloturvan eli toimeentulotuen piiriin. Työmarkkinatuen ja muun työttömyysturvan keskinäisen kytkennän vuoksi työmarkkinatuen korotus nostaa myös työttömän peruspäivärahan tasoja sekä niihin kytkettyä ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Edellä olevan perusteella ehdotamme työmarkkinatuen korottamiseen lisää määrärahaa.

Lisäksi esitämme seuraavaa vastalausetta: "Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen, jolla kunnallisveron perusvähennys nostetaan 1 480 eurosta 2 000 euroon. Valtion on kompensoitava perusvähennyksen korotuksen aiheuttama verotulomenetys kunnille."

Erikoissairaanhoitolain mukaan valtio suorittaa korvausta kuntayhtymille lääkäreiden ja hammaslääkäreiden koulutukseen sekä yliopistotasoiseen terveystieteelliseen tutkimustoimintaan, niin sanottuja evo-rahoja. Viimeisen kymmenen vuoden aikana valtion korvaus on jäänyt selvästi jälkeen ja kuntien osuus on kasvanut. Ehdotamme, että tutkimuksen ja koulutuksen määrärahoja korotetaan.

Veteraanien ja sotainvalidien etuuksia on kehitettävä siten, että heillä on mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet kuntoutukseen ja muihin etuuksiin. Esitämme sotainvalidien kunnallisiin avopalveluihin oikeuttavan haitta-asterajan laskemista 10 prosenttiin ja määrärahan nostamista siihen. Jatkossa sotilasvammalain mukaisten etuuksien edellytyksenä olevasta haitta-asteprosentista voidaan luopua kokonaan.

Asiakasmaksukorotukset kohdentuvat voimakkaimmin paljon sairastaviin, työttömiin ja vähätuloisiin ihmisiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja ei tule korottaa eikä lääkehuoltoon liittyviä uudistuksia tehdä, ennen kuin sosiaali- ja terveyspalvelujen ja lääkekustannusten maksukattoa koskevat päätökset on tehty.

Kasvanut lapsiperheköyhyys on edelleen selkeä yhteiskunnallinen ongelma. Tehokas toimenpide lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi on toimeentulotuen lapsen perusosan nostaminen, jota esitämme. Esitämme myös ensimmäisen lapsen lapsilisän korottamista, sillä tutkimusten mukaan ensimmäisestä lapsesta aiheutuvat perheelle suurimmat kustannukset. Lisäksi katsomme, että sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen yhteydessä tulee selvittää lapsilisän maksaminen myös 17-vuotiaalle sekä lapsilisien yhteensovittamista opintotuen ja muiden sosiaalietuuksien kanssa.

Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarve on viime vuosina kasvanut jatkuvasti. Oman osuutensa kasvuun ovat aiheuttaneet muun muassa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän lisääntyminen sekä vanhempien päihteidenkäytön kasvu. Osaava ja oikea-aikainen hoito on lasten ja nuorten kehityksen kannalta ensisijaisen tärkeää. Tällä vahvistetaan lapsen ja nuoren selviytymistä tasapainoiseen aikuisuuteen ja vähennetään myöhempien, huomattavasti kalliimpien hoitomuotojen tarvetta. Sosialidemokraatit katsovat, että lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden parantamiseen tarkoitettu erityisvaltionosuus on myönnettävä kunnille korotettuna myös ensi vuonna, kunnes voimme olla varmoja siitä, että hallituksen esitys todellisuudessa kohtaa lasten ja nuorten psykiatriset tarpeet.

Stakesin selvityksen mukaan vain harvoissa terveyskeskuksissa kouluterveydenhuolto on järjestetty kansallisten suositusten mukaisesti. Suositusten ja mitoitusten noudattamiseksi tulee kouluterveydenhuollon resursseista ja työmenetelmistä laatia selvitys ja arviointi kaikissa Suomen kunnissa. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon kehittämistyössä on erityisesti kiinnitettävä huomiota toisen asteen, lukioiden ja ammattioppilaitosten, opiskelijaterveydenhuoltoon ja sen järjestämiseen. Esitämme lisämäärärahoitusta kohdennettuna koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon.

Leena  Rauhala  /kd:

Arvoisa puhemies! Budjetin rakentamisen tulee lähteä arvovalinnoista. Jos arvovalinnoista lähdetään, itse asettaisin erityisesti ikääntyvät ja lapset ja perheet hyvin vahvasti ensi sijalle. Tässä budjetissa on erittäin hyviä painotuksia, mutta surulla on katsottava sitä, että omaishoitoa ei ole riittävästi resursoitu, ja sitä osoittaa se, että kunnissa ei pystytä tekemään omaishoidon sopimuksia riittävästi, niin paljon kuin tulisi, ja nimenomaan se, että omaishoidon tuen saaminen on ikään kuin sattumanvaraista, koska sitä omaishoidon tukea ei ole määritelty laissa subjektiiviseksi oikeudeksi.

Mielestäni omaishoidon tuen saajien määrää tulee määrätietoisesti kasvattaa ja mahdollisuus omaishoidon tukeen tulee taata jokaiselle kriteerit täyttävälle henkilölle. Lisäksi vapaapäiviä tulisi olla vähintään yksi päivä jokaista viikkoa kohti. Näin voidaan paremmin turvata omaishoitajan fyysinen ja henkinen jaksaminen. Nyt voimassa oleva omaishoitajille kuuluva etu, kolme vapaapäivää kuukaudessa, ei mielestäni ole riittävä.

Tiedämme myös, että kaiken kaikkiaan vanhustenhoidossa, vanhustenhuollossa on puutteita. Kunnallisessa vanhusten laitoshuollossa henkilöstön lukumäärä on vähentynyt viimeisten 15 vuoden aikana. Suomen vanhustenhuollossa sinnitellään puolella Ruotsin henkilökunnasta ja vanhusten laitoshoidon tavoitetasosta, jos ajatellaan laatusuosituksia — esimerkiksi tehostetun hoidon osalta 0,8 hoitajaa vanhusta kohden — saatetaan jäädä pahimmillaan käytännössä puoleen. Mikä on vielä ikävämpää, hoitajien puutetta saatetaan korvata tutkijoiden arvioiden mukaan lääkkeillä, masennus- ja rauhoittavia lääkkeitä määrätään jopa 98 prosentille vanhuksista, kolme kertaa muita Pohjoismaita enemmän.

Vanhustenhoitoa erityisesti rasittaa myös se, että henkilöstö on alimiehitetty. Se heikentää hoidon tasoa ja koettelee hoitajien jaksamista. Työterveyslaitoksen kesällä julkaistun tutkimuksen mukaan kunta-alan sairauspoissaolot kääntyivät toissa vuonna selvään nousuun ja nousu on jatkunut. Nousu on ollut erityisen jyrkkä sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden kohdalla. Tämän vuosikymmenen alkupuolen aikana on menetetty sairauspoissaoloina jo 24 000 työvuotta sairastamiseen. Mielestäni vanhusten ihmisarvoisen ja yksilöä kunnioittavan hoivan tulee olla yhteisössämme, yhteiskunnassamme sivistyksen mittari ja siihen tulee saada lisää resursseja eli rahoitusta. Myös toivoisin, että tätä vanhustenhoitolakia, mikä meillä on ollut moneen kertaan keskustelussa, lähdetään tekemään.

Suomi on myös sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, Euroopan neuvoston, Euroopan unionin vammaispolitiikan linjauksiin. Suomi on hyväksynyt viime vuoden puolella vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan kansainvälisen ihmisoikeussopimuksen, ja edellä mainittujen tavoitteena on syrjinnän poistaminen, vammaisten henkilöiden täyden osallistumisen mahdollistaminen sekä vammaisnäkökulman valtavirtaistaminen kaikkialla yhteiskunnassa. Näkisin erittäin tärkeänä, että vaikeavammaisten henkilökohtainen avustajajärjestelmä mahdollisimman nopeasti saatettaisiin alulle, käyttöön ja saataisiin henkilökohtaisia avustajia se riittävä määrä, mikä on tarpeen.

Vielä, arvoisa puhemies: Lapsiperheille suunnattua ennalta ehkäisevää kotipalvelua vähennettiin kunnissa voimakkaasti viime vuosikymmenellä. Määrä on laskenut kolmasosaan reilun kymmenen vuoden aikana. Monissa perheissä ei ole enää isovanhempia ja muita sukulaisia auttamassa tilanteissa, joissa kotiapua tarvittaisiin. Tiedämme ne monet vaikeudet, mitkä ovat lastensuojelun puolella, ja usein ongelmat nousevat siitä, kun ei ole riittävästi ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Toivoisinkin nimenomaan, että lapsiperheille suunnattua, ennalta ehkäisevää, varhaisen puuttumisen ja tuen mahdollistavaa kotipalvelua saataisiin enemmän. Nykyisen talousarvioesityksen puitteissa tämä ei toteudu vaan tarvitaan lisärahoitusta, (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) jolla ennalta ehkäisevä kotipalvelu voidaan järjestää sitä tarvitseville.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveyssektori koskettaa meitä jokaista. Moninainen hallinnonala on vaativa ja jatkuvien muutospaineiden alla. Olenkin iloinen, että budjetti on kasvanut kansalaisten palvelutarvetta vastaamaan. Paraikaa käynnissä oleva Paras-hanke on osaltaan uudistamassa sosiaali- ja terveyssektoria, ja luonnollisesti runsaasti muutoksia on tulossa myös sosiaaliturvauudistuksen myötä.

Tänään kyselytunnilla nousi esiin vuokratyöfirmojen käyttö terveyspalveluiden tuottajana negatiivisessa mielessä kalliina vaihtoehtona. Lisäksi oppositio kyseenalaisti lääkärien moraalin ahneina yrittäjinä. Todellisuudessa meidän lääkärimme ovat lääkärinvalassaan sitoutuneet ensisijaisesti toimimaan potilaan parhaaksi. Ei ole terveydenhuollon henkilökunnan vika, jos järjestelmä ei toimi. Meidän on myös tunnustettava, että raha ei ole henkilöstölle ainoa motivaattori, vaan hyvä työnjohto, miellyttävä työilmapiiri sekä mahdollisuus vaikuttaa oman työnsä sisältöön ovat ratkaisevassa roolissa. Viime tiistaina Ajankohtaisessa kakkosessa vuokratyöfirman palveluksessa oleva hoitaja puolusti tätä näkemystä vahvasti.

Suomessa meillä on erittäin laadukas terveydenhoito, ammattitaitoinen henkilökunta ja toimiva terveyskeskus- ja sairaalaverkosto. Väestön ikääntyessä hoitopalveluiden työntekijätarve kasvaa runsaasti, tänään saamamme tiedon mukaan jopa 200 000 hengellä vuoteen 2040 mennessä, eli toimiala on pidettävä houkuttelevana ja arvostettuna.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä oleellista on hoidon vaikuttavuuden merkitys. Tällä hetkellä käytössä on paljon hoitoja ja lääkkeitä, joiden todellinen hyöty on kyseenalaista. Tarvitaan rohkeutta ohjata rahat sinne, missä niistä on tutkitusti hyötyä. Mielestäni kaikkea ei tarvitse tai voidakaan hoitaa yhteiskunnan toimesta. Kyse ei ole kuitenkaan yksityistämisestä vaan siitä, että rahan ohjaaminen hyödyttömään hoitoon on epäeettistä ja se tulisi ohjata periaatteella oikeaa hoitoa oikea-aikaisesti oikeassa paikassa.

Myöskään terveydenhuollon organisoinnin ongelmia ei ole syytä kieltää. Säästöjä toteutetaan supistamalla nykyistä toimintaa, kun se pitäisi tehdä muuttamalla koko tapaa tehdä työtä. Korkeasti koulutettuja hoitajia käytetään töissä, jonka voisi hyvin tehdä joku muu. Esimerkkinä tästä voidaan mainita potilaiden kuljetukset osastolta leikkaussaliin, poliklinikka- ja leikkauskutsujen postitukset, kirjaamiset, ja listaa voisi jatkaa pitkään. Tavoitteena tulisi olla niin sanotun yhden luukun periaate, eli potilas saisi samasta organisaatiosta kaiken palvelun, tutkimuksesta toimenpiteen kautta kuntoutukseen ja jälkihoitoon.

Sosiaalisesti oikeudenmukainen budjetti korottaa valtionosuuksia merkittävästi, millä on vaikutusta myös sosiaali- ja terveyspalveluihin. Pelkästään ensi vuonna kunnat saavat lisärahoitusta 755 miljoonaa euroa hallituksen päätösten mukaisesti. Sairauksia ehkäisevänä ja terveyttä edistävänä toimenpiteenä hallitusohjelmaan on kirjattu terveyden edistämisen politiikkaohjelma tavoitteenaan väestön terveydentilan parantuminen sekä terveyserojen kaventuminen. Tämä jos mikä on vastuullista ja pitkäjänteistä politiikkaa. Ohjelman toteutuminen vaatii myös kansalaisten panostusta sekä itsensä että koko yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Terveyssektorilla on takanaan historiallisen vaikea syksy. Kiitän ministeri Risikkoa, että hän hoiti tilanteen esimerkillisesti ja ammattitaitoisesti ja voimme luottaa siihen, että koulutettu ja luotettava hoitohenkilökuntamme on terveyskeskuksissa ja sairaaloissa meitä varten.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvä ministeri! Päivän edellisiin puheenvuoroihin viitaten hallitus on todella ryhtynyt toimenpiteisiin terveydenhuollon järkeistämiseksi, jotta voimme jättää tämän valtakunnan joskus vielä omille lapsillemmekin vakaampana ja varmempana ja ehkä helpommin hallittavana.

Varsinkin sosiaali- ja terveyssektorilla sekä opetustoimessa vaikuttavuus toiminnassa on nostettava olennaiseksi osaksi tuottavuuskäsitteen yhteydessä. Julkisen sektorin organisointi, toimintatavat ja ammatilliset osaamissisällöt ja niiden tarpeiden mukainen joustavuus ovat ensiarvoisen tärkeitä julkisen sektorin tuottavuuden parantamisessa. Ikävä kyllä usein suurin paikallistason ongelma on kuitenkin asenne. Sen muuttaminen ei ole edes kiinni aina rahasta, vaan lähinnä yksittäisen kansalaisen ja työntekijän korvien välistä.

Hoitoonpääsyn turvaaminen, niin että sairauslomapäiviä hoitoa odotellessa ei syntyisi tai niitä syntyisi mahdollisimman vähän, lääkinnällisen kuntoutuksen lähete- ja toteuttamiskäytäntöjen terävöittäminen, niin että vaikuttavaksi havaittu kuntoutus varsinkin neurologisten, sydän- ja verisuonisairauksien sekä tule-ongelmien kanssa toteutuisi kaikkien kohdalla aktiivisena, oikea-aikaisena ja riittävänä, on entistä tärkeämpää silloin, kun kyseessä on kasvava lapsi, työikäinen tai yksin kotona asuva vanhus. Terveydenhuollon lakien ja lisäasetuksien muutos antaakin toimenpiteille jatkossa toimivan pohjan.

Terveysseuranta ja saattaen tai ohjaten hallittu siirtyminen työterveyshuollosta perusterveyskeskuksen asiakkaaksi pitäisi toteuttaa nykyistä kattavammin, kuitenkin niin, että tautien puhkeamisen diagnostisointi 65—70-vuotiaana ei viivästyisi huomaamattomuuden takia. Siihenkin varmaan tämä uusi terveydenhuollon laki tuo jonkinlaista selvennystä.

Sotainvalidien puolisoiden ja leskien kuntoutukseen osoitettu lisämääräraha mahdollistaa niidenkin sotainvalidien leskien kuntoutuksen, joiden puoliso on kuollut 1960 tai sen jälkeen. Tarkoitus on myös laajentaa yleisestikin veteraanien puolisoiden laitoskuntoutusjaksoa vastaamaan veteraanien kuntoutusjaksoa ja kehittää koko kuntoutuksen sisältöä, kuten ministeri aiemmin kertoi, tukemaan kotona selviämistä.

Myönnetyn määrärahan riittävyyttä puolisoiden kuntoutukseen on kuitenkin jatkossa ehkä aktiivisesti seurattava ja ryhdyttävä toimenpiteisiin, mikäli nähdään, että raha loppuu aiemman kauden tavoin kesken.

Johanna  Karimäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Julkisen puolen kasvavat menot, terveyspalveluiden hintojen nousu ja työvoimapula ovat haasteita kuntien taloudelle, mutta jo ensi vuodelle on luvassa helpotusta, sillä kuntien valtionosuudet nousevat.

Tässä salissa on herättänyt kiivasta keskustelua se, että on epäilty kuntien valtionosuuksien pienenevän, koska valtionosuusprosentti laskee 34 prosentista 33 prosenttiin. Tämä johtuu pääasiassa laskennan perustana olevien kustannusten tarkistamisesta. Uusi laskentaperuste vastaa paremmin todellista tarvetta, ja kunnille osoitettu valtionosuus on ensi vuonna 768 miljoonaa euroa suurempi kuin nyt. Tämä tulee vanhusten, sairaiden ja lapsiperheiden hyväksi.

Ensi vuoden budjetti sosiaali- ja terveyspuolen osalta parantaa lapsiperheiden hyvinvointia, muttei riittävästi. Erityisesti olen huolissani vähävaraisista lapsiperheistä. Näihin lukeutuu suuri osa yksinhuoltajien perheistä sekä myös monilapsisia perheitä. Stakesin vuosi sitten julkaisemassa laajassa hyvinvointitutkimuksessa todettiin, että suhteellinen köyhyys oli lisääntynyt ja nimenomaan lapsiperheiden köyhyys oli kasvanut.

Yksinhuoltajaperheiden arki on kiireistä ja usein taloudellisesti tiukkaa. Yksinhuoltajat tarvitsevat myös aivan erityisesti hoivapalveluita. Pienille koululaisille tarkoitettu iltapäiväkerho tuo helpotusta perheiden elämään. Koulujen harrastekerhot ovat tärkeitä, sillä usein yksinhuoltajavanhemmilla ei ole varaa kalliisiin harrastuksiin. Nämä ovat kysymyksiä, joihin toivon konkreettisia parannuksia hallituksen lasten ja nuorten politiikkaohjelmassa.

Lapsiperheiden asemaa parantavat toimenpiteet jäävät ensi vuoden talousarvioesityksessä suhteellisen vähäisiksi. Esimerkiksi lapsilisän yksinhuoltajakorotuksen nostaminen 10 eurolla ei paranna kaikkein pienituloisimpien yksinhuoltajien tilannetta, koska lapsilisän korotus pienentää toimeentulotukea. Sama tilanne koskee myös kolmannesta lapsesta lähtien maksettavaa 10 euron lapsilisän korotusta.

Toivon, että hallitus harkitsee vakavasti lapsilisän sitomista indeksiin sosiaaliturvan uudistuksen yhteydessä. Silloin lapsilisät vastaisivat paremmin kohoavia elinkustannuksia. Varsinkin Pääkaupunkiseudulla asumiskustannukset ovat todella suuret ja yksihuoltajaperheissä ne ovat yhden aikuisen kontolla.

Merkittävä parannus sen sijaan on minimivanhempainrahan nosto alimman työttömyysturvan tasalle. Tämä parantaa opiskelevan nuoren äidin asemaa huomattavasti. Kiitokset voi myös lausua siitä, että monilapsisten perheiden ja vähävaraisten perheiden päivähoitomaksut alenevat päivähoitomaksu-uudistuksen myötä. Hallitus päätyi myös inhimilliseen ratkaisuun, kun päivähoidon nollamaksuluokka säilyy.

On myös tärkeää panostaa ongelmien varhaiseen tunnistamiseen sekä perheitä tukevien palveluketjujen toimivuuteen. Hyvä asia on nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja työllisyyden edistämiseen tarkoitettu 15 miljoonan euron lisäys.

Myös vanhusten osa paranee ensi vuonna. Eläkeläisten asemaa parantaa kansaneläkkeen korotus, joka kohdistuu erityisesti kaikkein pienituloisimmille eläkeläisille. Olen myös ilahtunut veteraaneille osoitetusta tukipaketista, joka tukee veteraanien itsenäistä selviytymistä ja turvaa sotainvalidien laitoshoidon. Veteraanien huomioiminen on tärkeää, sillä vaikka veteraani olisi selvinnyt sodasta ilman ulkoista vammaa, voi vanhalla soturilla olla sirpale sielussaan.

Vielä muutama sana omaishoidosta. Omaishoitajien asema parani vuoden 2006 alussa lakiuudistuksen myötä, mutta siinä on silti epäkohtia. Pahimmat puutteet ovat omaishoidon tuen myöntämisen kirjavuus eri kunnissa, palvelujen saatavuus ja niistä perityt maksut. Omaishoitajilla ei myöskään aina ole mahdollisuutta lakisääteisiin vapaapäiviin. Näitä puutteita on määrätietoisesti parannettava.

Hallitusohjelmaan sisältyy terveyden edistämisen politiikkaohjelma, jonka tavoitteena on väestön terveydentilan parantuminen ja terveyserojen kaventuminen. Tavoitteita on muun muassa ylipainoisuuden, tupakoinnin ja alkoholihaittojen väheneminen. On hienoa, että tämän päivän trendi on ongelmien ennaltaehkäisy. Vähentämällä elintasosairauksia saamme säästöjä erikoissairaanhoidosta, mutta ennen kaikkea se vähentää inhimillistä kärsimystä. Sosiaali- ja terveyspuolen palvelut kattavat koko elämän kirjon, ja niiden korkea taso on sivistysvaltion mitta.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Totean heti aluksi asian, josta jo vaalien alla puhuttiin. Silloin sanottiin, että tarvitaan 20 000 uutta ihmistä hyvinvointipalveluiden hoitamiseen, tarvitaan erityisesti omaishoitajien tukipalvelujen vahvistamista, vanhuksille riittäviä kotipalveluita ja vanhustenhuollon palvelutason ohjeistus, myös kuntakohtainen vanhustenhuollon palvelutason arviointi on syytä tarkistaa ja myöskin muuten ikäihmisille kunnan tuottamissa palveluissa on varmasti uudelleentarkastelun paikka.

Keskustelu maamme terveydenhuollosta oli varsin vilkasta ennen eduskuntavaaleja. Usealta taholta lauottiin suuria viisauksia siitä, mihin pitäisi terveydenhuollossa varautua. Vähemmän sen sijaan käytiin keskustelua tai tehtiin konkreettisia esityksiä siitä, mihin pitäisi puuttua ja mitä oikein pitäisi tehdä. On totta, että terveydenhuoltomme on ollut monien haasteiden edessä ja elämme myös tänään niiden keskellä. Muutospaineet ja muutokset johtuvat kohonneista terveydenhuollon kustannuksista, joihin on omat syynsä, ja käytössä olevien resurssien niukkuudesta.

Merkittävää mielestäni kuitenkin on, että tähän asti Suomi on onnistunut hoitamaan terveydenhuoltonsa runsaan 7 prosentin osuudella bruttokansantuotteesta. Tarkasteltaessa, mitä sillä on saatu aikaan, voidaan myös todeta, että terveydenhuollon perusta on kunnossa, mutta edessä on toki haasteita. Uskon, että myös niissä maissa, joissa terveydenhuoltomenot ylittävät 10 prosenttia bruttokansantuotteesta, osataan arvostaa sitä, mitä olemme saaneet aikaan tällä pienemmällä rahalla.

Näkemykseni on, että pelkällä talouden lisäpanostuksilla ei haasteista selvitä. Niille, jotka uskovat, että rahalla saa ja hevosella pääsee, tuttua sanontaa lainatakseni, haluan todeta, että kaikki raha, mikä johonkin tarkoitukseen osoitetaan, tulee yleensä käytetyksi ja mikään ei tunnu riittävän. Sen tähden kysymys ei voi olla pelkästään rahasta vaan siitä, että sen käytölle löydetään oikeita kohteita. Nyt on mielestäni sen keskustelun aika, mitenkä nämä käytettävissä olevat voimavarat tullaan terveyden- ja vanhustenhuollossa hyödyntämään. Lisäresursseja tarvitaan, niin kuin totesin, sekin on selvä, mutta niiden käytön oikea kohdentaminen täytyy toteuttaa mielestäni nykyistä tehokkaammalla tavalla.

Paljon on käyty keskustelua vaalien alla ja vaalien jälkeenkin yksityiset vai julkiset palvelut -teeman alla. Terveydenhuoltoa uudistettaessa käydään keskustelua muun ohella siitä, mikä osuus näistä tuotetaan julkisena ja mikä yksityisten palveluntuottajien toimesta. Näyttää siltä, että markkinaehtoiset palvelut valtaavat yhä kiihtyvällä vauhdilla lisää tilaa julkisten palvelujen kustannuksella. Maassamme on jo useita terveysasemia ja terveyskeskuksia, joiden palvelut tuottaa joku yksityinen lääkärifirma. Tämän lisäksi suunta näyttää olevan, että kansalaisetkin turvautuvat enenevässä määrin julkisen terveydenhuollon ulkopuolisiin palveluihin. Jo neljännes kaikista potilaskäynneistä suuntautuu yksityislääkärille. Tähänkin on varmasti omat syynsä, mutta mitä ne syyt ovat, se on vähintään keskustelun arvoinen asia. Vastausta haettaessa on syytä kysyä, ovatko julkiset palvelut menettäneet uskottavuuttaan kansalaisten keskuudessa, eivätkö ne enää kykene vastaamaan riittävästi niistä palveluista, jotka niille muun muassa eduskunnan säätämien lakien mukaan kuuluvat.

On ilmeistä, että yksi syy käytösmuutokseen löytyy hoitosuhteiden pirstaloitumisesta, joka ei mielestäni ole kenenkään etu. Potilaalle ei ole yhdentekevää, kuka häntä hoitaa. Aikanaan luodun omalääkärijärjestelmän tarkoitus oli luoda hyvä potilas—lääkäri-hoitosuhde, joka vastasi ainakin minun mielestäni hyvin tarkoitustaan, mutta se on koko ajan menettänyt merkitystään. Pidän tätä erityisesti perusterveydenhuollon kannalta valitettavana. Onneksi ministeri Risikko on muun muassa puhunut lämpimästi perusterveydenhuollon korjaamistarpeesta, johon on helppo yhtyä. Toivottavasti asiaan saadaan sellaista vauhtia, jota tilanne todella nyt ja tulevaisuudessa vaatii.

Katselin vielä vaalien alla julkisuudessa esitettyjä mielipiteitä maamme terveydenhuollosta. (Puhemies: 5 minuuttia kulunut!) Silloinen kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen kirjoitti otsikon "Kuka sinua ja rakkaitasi hoitaa tulevaisuudessa?" alla tästä terveydenhuollon tilanteesta. Kansliapäällikkö pohti asiaa muun muassa maamme väestökehityksen valossa kysyen, miten, kuka ja millä rahalla tulevaisuudessa hoitaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat. Minun mielestäni hyvä kysymyksenasettelu, mutta siihen pitää yhdistää myös se pohdinta, mistä ongelmat tulevat. Kansliapäällikkö (Puhemies: Aika kulunut!) kirjoittaa: "Koska ikääntymisen tuoma haaste sijoittuu muutaman vuoden päähän, sitä on jopa helppo yrittää vähätellä — työntää päätä pensaaseen." Ilmeisesti kansliapäällikkö on nähnyt tässä ajassa tällaisia ilmiöitä, eikä hänen mielestään ole niihin riittävällä vakavuudella puututtu.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kuittaan osin hänen näkemyksensä. Terveydenhuolto ja sosiaalitoimi ovat todella ongelmallisen tilanteen edessä, johon on haettava ratkaisuja. Ei voi työntää päätä pensaaseen.

Varaan sitten jatkopuheenvuoron, kun jäi kaksi minuuttia kesken.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Psyyken sairauksista on lyhyessä ajassa tullut todellinen kansantauti. Vaikka sairastavuus ei sinänsä ole noussut, mielenterveysongelmilla on nyt paljon suurempi vaikutus yhteiskuntaan ja kansantalouteen kuin vielä 10 vuotta sitten. Esimerkiksi Kansaneläkelaitokselta mielenterveyssyistä kuntoutuspalveluja saaneiden suomalaisten määrä on kasvanut 10 vuodessa 2,3-kertaiseksi. Viime vuonna siis 25 500 suomalaista sai kuntoutuspalveluita mielenterveyssyistä.

Kela korvasi viime vuonna psyyken sairauksien aiheuttamia sairauspäivärahapäiviä 2,1-kertaisen määrän vuoteen 1996 verrattuna. Viime vuonna suomalaiset olivat mielenterveyssyistä sairauslomalla 4 098 900 päivää. Se tekee neljänneksen suomalaisten viime vuonna pitämistä sairauslomista. Lisäksi 8 695 suomalaista jäi työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyiden tai käyttäytymisen häiriöiden takia, kolmannes kaikista työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä. Viime vuonna mielenterveyssyistä myönnetyllä työkyvyttömyyseläkkeellä oli 112 613 suomalaista, yhtä paljon kuin Lahdessa ja Kontiolahdessa on asukkaita yhteensä. Näiden lukujen valossa on vaikea uskoa, että psyyken sairaudet eivät ole Suomessa yleistyneet, mutta niin epidemiologit meille kertovat. Ongelma on siis jossain ihan muualla.

Meidän yhteiskuntamme sietää aiempaa heikommin psyykkisesti vajaakuntoisia ihmisiä, ja tämä asennemuutos on ollut Suomessa raju ja nopea. Psyykkisesti sairastuneen toipumiselle ja kuntoutumiselle ei anneta enää tilaa eikä tukea, vaan hänet työnnetään pysyvästi sivuun. Meidän terveydenhoitojärjestelmämme toimii myös huonosti nimenomaan psyyken sairauksien kohdalla, sillä hoitoon pääsee vasta, kun sairaus on ehtinyt edetä niin pitkälle, ettei paluuta entiseen enää ole. Tässä vaiheessa myös potilaan muu elämä on usein jo ehtinyt hajota, työpaikka on mennyt ja perhe särkynyt. Juuri ne tukipylväät, joiden varassa potilas voisi kuntoutua, ovat romahtaneet. Mielenterveyden keskusliiton mukaan hoitotakuu on psykiatrisen sairaanhoidon osalta myös epäonnistunut. Ensiapua on tarjolla, mutta diagnoosin jälkeen hoito jää helposti postitse lähetettävien lääkereseptien varaan.

Arvoisa puhemies! Viime vuosina on keskusteltu lasten ja nuorten henkisestä pahoinvoinnista, ja hyvä niin, sillä psykiatrian alan laitoshoitoa saaneiden alle 15-vuotiaiden potilaiden määrä on yli kaksinkertaistunut 10 vuodessa. Se, miten eduskunta on kahdeksan kertaa joutunut lisäämään talousarvioon erillisen määrärahan lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen järjestämiseen, on ollut lähinnä irvokasta. Tästäkään budjetista on turha etsiä erillistä määrärahaa lasten ja nuorten psykiatrisille palveluille. Ne on leivottu sisään sosiaali- ja terveydenhuollon valtionavustuksiin.

Valiokunnan ottama kanta, että tästä määrärahasta on korvamerkittävä vähintään 4 miljoonaa euroa lasten- ja nuortenpsykiatriaan, on enemmän kuin tervetullut, sillä jos jotain olen politiikasta oppinut, niin sen, että mitä ei ole kirjoitettu päätökseksi, sitä ei ole olemassa. Lasten- ja nuortenpsykiatria on unohdettu päätöksistä aivan liian monta kertaa, ja se näkyy. Esimerkiksi lasten- ja nuortenpsykiatrisia osastoja joudutaan sulkemaan kesälomien ajaksi, koska rahaa ja sijaisia ei yksinkertaisesti ole. Jopa itsetuhoiset lapset voidaan passittaa kesäksi kotiin avohoitoon, asettaa vanhemmat vastuuseen itsemurhariskissä olevan nuoren ympärivuorokautisesta valvonnasta.

Mutta lasten- ja nuortenpsykiatria ei ole suinkaan ainoa psykiatrisen sairaanhoidon alue, jossa tarvitaan lisää voimavaroja. Esimerkiksi vanhuspsykiatrian resurssit ovat tarpeeseen nähden aivan riittämättömät. Eivät mielenterveysongelmat mihinkään katoa, kun ihminen ikääntyy, päinvastoin ikäihmisten määrä vain lisääntyy.

Suomen psykiatrisen hoitojärjestelmän suurimpana ongelmana on kuitenkin sen keskittyminen akuutin sairauden hoitoon. Ennaltaehkäisy ja kuntoutus ovat jääneet vähälle huomiolle. Kuinka moni sairauseläke olisi voitu välttää, jos tilanteeseen olisi tartuttu ajoissa, jos hoito olisi ollut muutakin kuin pelkkää reseptien uusimista, jos kuntoutuksen lähtökohtana olisi ollut työelämään palaaminen, jos joku olisi kysynyt potilaan perheeltä, miten se voi? 38 prosenttia mielenterveyspotilaiden lähiomaisista sairastuu depressioon.

Arvoisa puhemies! Psyykkisten sairauksien inhimillinen ja taloudellinen hinta on valtava. Onko meillä varaa hukata tuhansia suomalaisia työkyvyttömyyseläkkeelle joka vuosi, tuhlata miljoonia sairauslomapäiviä, vai pitäisikö mielenterveystyö ja psykiatrinen sairaanhoito nostaa resursseja jaettaessa mielenterveysongelmien taloudellista ja inhimillistä merkitystä vastaavaan asemaan?

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Valtionosuuksien euromääräisestä kasvusta huolimatta valtion rahoitusosuus kuntien järjestämässä sosiaali- ja terveydenhuollossa pienenee merkittävästi, sillä valtionosuuksien lisäys muodostuu lähes kokonaan valtion ja kuntien kustannustenjaon tarkistuksesta, kuntien kustannusindeksikorotuksesta sekä kuntien verotulomenetysten korvaamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksina. Aito korotus sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksiin ensi vuodelle jää siis kovin vähäiseksi. Summalla pitäisi satsata vanhustenhuollon ja perusterveydenhuollon parantamiseen. Tehdyt palkkaratkaisut kunnallisveroprosentin nostona tai sopeuttamalla henkilöstömäärää palkkabudjettiin ovat totta jo ensi vuonna.

Väestö ikääntyy ja palvelutarve kunnissa kasvaa. Pelkästään tällä hallituskaudella tarvitaan parikymmentätuhatta uutta henkilöä terveydenhuoltoalalle. Hallituksen esittämä valtionosuus kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin on täysin riittämätön tiedossa oleviin tarpeisiin nähden. Lisähenkilökuntaa tarvitaan kipeästi muun muassa sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja vanhustenhuollon palveluissa. Lisäksi tulisi vahvistaa vanhustenhuollon palvelutarjontaa muun muassa kotipalveluiden, omaishoidon ja perusterveydenhuollon osalta. Tämän lisäksi rahoitusta tulee ohjata vaikeavammaisten henkilökohtaiseen avustajajärjestelmään, mielenterveys- ja lapsiperheiden palvelujen sekä päihdepalvelujen kehittämiseen.

Ei voi kuin ihmetellä intoa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korottamiseen ja maksujen sitomiseen indeksiin, vaikka monia muitakaan asiakkaiden sosiaaliturvatulonsiirtoja ei ole kyllä sidottu indeksiin. Korotukset koskevat ja vaikuttavat kipeimmin paljon sairastaviin, työttömiin ja vähätuloisiin ihmisiin. Mahdollisten uusien laatusuositusten tulisi olla aiempaa konkreettisemmat ja sitovammat. Henkilökunnan vähimmäismitoituksesta olisi lausuttava tarkemmin.

Nyt suomalaiset ovat kovin eriarvoisessa asemassa asuinkunnasta riippuen. Myös vanhustenhuollon palveluiden valvonta-, kantelu- ja lupahallintotyötä tulisi selkeyttää. Tulevana vuonna pitäisi siis konkreettisemmin puuttua köyhien lapsiperheiden aseman parantamiseen myös, sillä heidän asemansa on vaikeutunut nopeimmin viimeisen 10 vuoden aikana. Stakesin mukaan toimeentulotukea saavissa lapsiperheissä oli vuonna 2005 jo noin 98 000 lasta. Hallituksen ehdottomat menolisäykset eivät paranna merkittävästi juuri näiden ihmisten asemaa ensi vuonna.

Arvoisa puhemies! On hyvin kannatettavaa lähteä toimeentulotukilain uudistamiseen, mutta sitä varten tulisi varata myös rahoja. Toimeentulotuen muodostumista pitempiaikaiseksi toimeentulolähteeksi tulee välttää. Jotta köyhyyttä ja yhteiskunnallista syrjäytymistä voidaan ehkäistä, tarvitaan työttömyyden alentamiseksi lisäksi ensisijaisen sosiaaliturvan kehittämistä. Myös työmarkkinatuen saajat joutuvat liian usein hakemaan toimeentulotukea työmarkkinatuen alhaisen tason vuoksi. Siksi myös työmarkkinatuen tasoa on nostettava asteittain niin, että toimeentulotukeen turvautuminen ei ole enää välttämätöntä. Siten myös työmarkkinatuen taso on sidoksissa työttömyysturvan peruspäivärahaan ja työttömyysturvan peruspäivärahan ja myös ansiopäivärahan taso nousisivat.

Lopuksi, evästykseksi tähän loppuun haluaisin vielä kiinnittää huomiota suomalaisten kasvaviin mielenterveysongelmiin. Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyteen on jatkossa syytä kiinnittää yhä paremmin huomiota. Tein talousarvioaloitteen lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon 4 miljoonan määrärahan korvamerkinnästä. Olen kovin tyytyväinen siihen, että myös valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että ainakin 4 miljoonan edestä pitäisi korvamerkitä lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoon varattavia määrärahoja.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Tässä on nyt ihan pakko käyttää tämä puheenvuoro. Tässä muun muassa ed. Kasvi käytti puheenvuoron siitä, että näistä psykiatrisista rahoista olisi muka vähennetty. Se ei todellakaan pidä paikkaansa, vaan edellisenä vuotena on ollut nimenomaan 2 miljoonaa euroa ja se on ollut aina vain kerran vuodessa. Ja nyt on sovittu, että kehittämisohjelman kautta siihen yli 4 miljoonaa mutta vähintään se 4 miljoonaa laitetaan. Se on tehty ministeriössä jo se päätös aikaisemmin. Mielestäni se on hyvä asia, ja minun mielestäni se ei ansaitse negatiivista palautetta. Se on kuitenkin eteenpäinmenoa, ja saadaan pitkäjänteistä kehittämistä.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiinnitän samaan asiaan huomiota kuin ministeri Risikkokin, että kun ed. Kasvi tässä kertoi karua totuutta psykiatrisesta hoitotyöstä, niin voin sanoa, että alueellisesti tässäkin on suuria eroja. Nimenomaan masennuksen hoidosta ja tästä ennaltaehkäisystä ja siihen huomion kiinnittämisestä haluaisin kiittää ministeri Hyssälää, että hän on halunnut ottaa tämän sydämen asiakseen.

Omalta alueeltani voin kertoa, että masennus, joka on kaikkein suurimmassa määrin tällainen psykiatrinen sairaus, joka johtaa työkyvyttömyyteen, niin on kiinnitetty suurta huomiota masennuksen varhaiseen puuttumiseen. Terveyskeskuksiin on perustettu tällaisia depressiohoitajia, jotka hyvin varhaisessa vaiheessa saavat tästä masennuksen hoidosta kiinni, ja sillä lailla säästetään hyvin paljon siitä, ettei jouduta sairauslomille eikä turhille työkyvyttömyyseläkkeille. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Eli nimenomaan tällainen hankerahoitus, mitä alueellammekin on tehty, on hirveän tärkeä, ja haluan siitä kiittää ministereitä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa puhemies! Terveydenhuollon palkkakiistan ratkaisu tuli suurena helpotuksena kaikille kansalaisille. Hoitohenkilökunta on palkkansa ansainnut, koska tarvitsemme osaavaa ammattityövoimaa nyt ja etenkin tulevaisuudessa siirtyessämme senioriyhteiskuntaan. Kilpailukykyisellä palkalla voimme varmistua siitä, että alalle riittää vetovoimaa ja tämän myötä opiskelijoita tulevaisuudessakin. Kuntia ei kuitenkaan tule jättää yksin selviämään palkanmaksuvelvoitteidensa kanssa. Vielä vaalien alla Katainen lupasi hövelisti, että valtio maksaa kunnille sen osuuden naisvaltaisten alojen palkankorotuksista, joka ylittää yleisen korotustason. Hallituksen panostuksella tämä lupaus jää satojen miljoonien eurojen päähän toteutumisesta. Noidankehä on valmis, kun kuntien on pakko kiristää verotusta ja nostaa palvelumaksuja turvatakseen välttämättömät hoivapalvelut.

Näihin haasteisiin vastaamiseksi sosialidemokraatit ovat vaatineet hallitukselta satsauksia kuntien sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluihin. Kunnallisen palkkasopimuksen seurauksena valtion verotulot kasvavat noin 300 miljoonaa euroa sopimuskauden aikana. Valtion saama verohyöty on tuloutettava takaisin kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen valtionosuuksina. Myös sosiaali- ja terveyspalvelumaksujen korotuksilla vuosittain kerättävät 60 miljoonaa euroa on tilitettävä kunnille.

Hallitusohjelman ensisijainen tavoite vanhustenhuollossa on ikääntyvien kotona asumisen tukeminen. Tämä edellyttää panostuksia avopalveluihin, jotta voidaan tehokkaasti tukea ikäihmisten itsenäistä selviytymistä ja kotona asumista. Yhteiskunnassa on arvioitava väestön ikääntymisen mahdollisuudet ja haasteet kokonaisvaltaisesti ja otettava päätöksenteossa huomioon ikäihmisten näkökulma. Ohjenuorana tuleekin olla vanhustenhoidon avopalveluiden lisääminen ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevien ikäihmisten hoidon laadun parantaminen. Tämän vuoksi on tärkeää huolehtia riittävistä voimavaroista sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä vanhuspalveluissa.

Suomessa tarvittaisiin niin sanottu vanhustenhuoltolaki, jolla selkeästi määriteltäisiin hoitovastuu ja laatusuositukset. On selvää, että väestön ikääntyessä hoiva- ja hoitotyötä tekemään tarvitaan lisää käsipareja. Naisvaltaisten hoiva-alojen arvostukseen, määräaikaisten työsuhteiden vakinaistamiseen ja riittävän henkilöstön saamiseen on kiinnitettävä huomiota. Kuten tänään uutisoitiin, Vatt arvioi, että hoitopalveluiden työntekijätarve kasvaa jopa 200 000 hengellä vuoteen 2040 mennessä. Nykyisin alalla on 375 000 työntekijää.

Arvoisa puhemies! Haluan ottaa esille vielä omaishoitajien aseman. Omaishoitolakihan tuli voimaan 1.1.2006 alkaen. Laissa muun muassa määriteltiin palkkion alarajaksi 310 euroa ja lisättiin vapaapäivien määrä kolmeen. Valitettavasti laki ei tältä osin kunnissa kaikilta osin toteudu. Kunnat harkitsevat, kenelle omaishoidon tukea myönnetään, ja käytännöt poikkeavat eri kunnissa toisistaan. Tällöin tulee tilanteita, jolloin kaikki ne, joille omaishoidon tuki kuuluisi, eivät sitä saa. Esimerkiksi pitkässä avioliitossa olevien oletetaan hoitavan joka tapauksessa puolisonsa ilman tukeakin. Myös vapaapäivien osalta lain kirjain ei toteudu, koska hoidettaville ei välttämättä löydy kunnalta sijaispaikkaa omaishoitajan loman ajaksi. Tämän vuoksi erilaisia vaihtoehtoja sijoituspaikaksi on kehitettävä. Valitettavasti myös omaishoitajat itse sairastavat usein. Omaishoitajan omasta terveydestä tuleekin huolehtia ja siitä, että he saavat pitää ansaitut vapaapäivät.

Ihmisarvoisten vanhuspalvelujen turvaaminen on nostettava tulevien vuosien keskeiseksi painopisteeksi, johon valtion ja kuntien on sitouduttava. Selviytyminen vanhustenhuollon tulevaisuuden haasteista vaatii selkeitä lisäpanostuksia. Tällä hetkellä eri kunnissa on palveluiden saatavuudessa ja laadussa liian suurta kirjavuutta.

Myös lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. Erityisesti yksinhuoltajaperheiden asema on heikentynyt selvästi vuosituhannen vaihteen jälkeen. Lapsiperheiden hyvinvointi on haaste päätöksentekijöille. Verotuksen kautta annettavan tuen merkitys lapsiperheille väheni merkittävästi, kun lapsi- ja yksinhuoltajavähennys poistettiin vuonna 94. Kaikkein köyhimpien lapsiperheiden asemaa sinivihreä hallitus pyrkii parantamaan korottamalla lapsilisän yksinhuoltajakorotusta ja lapsilisää kolmannen lapsen osalta. Suuri osa lapsiperheistä jää kuitenkin vaille korotuksia ja näidenkin korotusten vaikutukset uhkaavat valua tyhjiin korotusten aiheuttaman toimeentulon laskun vuoksi. Vielä ennen vaaleja lapsilisän sitominen indeksiin oli kokoomukselle hallitukseen menon kynnyskysymys, mutta valitettavasti tämäkin lupaus unohtui vaalien jälkeisenä aamuna. Toivon kuitenkin, että lapsilisän ja lasten kotihoidon tuen sitominen elinkustannusindeksiin selvitetään ja siihen pyritään tulevaisuudessa.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt tuntitolkulla kuultu ja puhuttu siitä, kuinka sosiaali- ja terveyspuolen asioita tulisi hoitaa ja kuinka niihin tulee varautua tulevaisuudessa ja niin edelleen. Itse asiassa nyt, kun näitä puheenvuoroja on kuunnellut, niin tuntuu siltä, että vähän jo säälittää nämä rouva ministerit täällä, jotka joutuvat tähän kellonaikaan kuuntelemaan näitä samoja jaarituksia, joita sekä hallituksesta että oppositiosta tulee, mutta lopputulema on kuitenkin sama: hallitus päättää ja oppositio joutuu ainoastaan vaan puhumaan.

Mutta arvoisa puhemies, kuitenkin tästä johdannosta huolimatta käytän tämän oman etukäteen kirjoitetun puheenvuoron kertoakseni siitä, mitä mieltä itse olen tästä sosiaali- ja terveystoimen budjetista.

Julkisuudessa on viime viikkoina keskusteltu paljon terveydenhuollon ongelmista ja esimerkiksi lääkäreiden hakeutumisesta pois terveyskeskuksista. Stakesin tuoreen selvityksen mukaan terveyspalvelut jakautuvat yhä eriarvoisemmin. Tilipussin paksuus määrää entistä selvemmin, kuka Suomessa saa terveyspalveluja. Terveyskeskukset pitäisi remontoida ripeästi, jotta myös pienituloiset pääsisivät lääkäriin ja saisivat ajoissa hoitoa. Yleisenä mielipiteenä on tullut esille, että julkinen terveydenhuolto kaipaa vahvistamista. Mitä tapahtuu? Tapahtuu se, että maassa on porvarihallitus, ja se näkyy tehdyistä päätöksistä.

Hallitus päätti vastikään neuvottelukunnan asettamisesta edistääkseen yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä. Tämän neuvottelukunnan tehtävänä on muun muassa edistää palvelurakenteiden monipuolistumista, parantaa yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä ja arvioida yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintaa. Myös palveluseteleiden käytön laajentamista halutaan edistää, jotta yksityisiä palvelumarkkinoita syntyisi. Sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalialan kehittämishankkeessa etsitään ratkaisua lähiajan kiireellisimpiin kehittämistarpeisiin. On suorastaan ennenkuulumatonta, että tähän koko maata ja kaikkia kansalaisia koskettavan asian kehittämistyöhön oppositiolle ei ole annettu mahdollisuutta osallistua.

Tänä päivänä julkisen talouden ja toiminnan ohjausta harjoitetaan kapeasta uusliberalistisesta näkövinkkelistä. Joskus tuntuu, että pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan edut ja vaikutus talouden kasvun mahdollistajana unohtuu kokonaan. Valtion tuottavuusohjelmalla pyritään uudistamaan toimintatapoja, kehittämään palvelujen sähköistä asiointia ja tehostamaan valtion alue- ja paikallishallintoa. Tässä yhteydessä on tarpeen lausua muutama varoittava sana.

Vaikka Suomi onkin joskus mainostanut itseään tietoyhteiskuntakehityksen ykkösmaana maailmassa, suuri osa kansasta on edelleen tietoverkkojen ja tietokonetaitojen ulottumattomissa. Heitä sähköiset asioinnit tai muut modernin tietoyhteiskunnan ratkaisut eivät pysty auttamaan. Manuaali- ja analogisia palveluja tarvitaan jatkossakin, ja niiden aiheuttamat kustannukset pitää maksaa, tehostettiinpa toimintoja kuinka paljon tahansa. Tämä on hyvä muistaa myös Tehyn työehtosopimuksen sisältämien palkankorotusten tehostamisklausuulienkin kohdalla. Vaikka miten tehostettaisiin, suuri osa terveyspalvelujen käyttäjistä on vanhoja ja sairaita, joilla ei ole taitoja tai laitteita tutkimusaikojen tilailuun tai itsehoitoon verkon välityksellä.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston asettamien tavoitteiden mukaisesti valtio on luvannut turvata kunnallisten peruspalvelujen toimintaedellytykset ja kuntien vastuulla olevien palvelujen riittävän taloudellisen perustan. Tätä ongelmaa ei ole kuitenkaan ensi vuoden budjetissa lähdetty toteuttamaan lisäresurssien antamisella kunnille, vaan edellytetään, että kunta- ja palvelurakennetta vahvistetaan, kuntatalous pidetään vakaana, lisätään tuottavuutta ja hillitään kuntien menojen kasvua.

Sinänsä hyvänkuuloisia tavoitteita, mutta tosiasia on se, että kunnat kärvistelevät rahanpuutteessa, tavoitteet muuttuvat arjen tasolla palvelutason heikentämiseksi ja vaikeuttavat palvelujen saatavuutta. Riittävät peruspalvelut on turvattava kuntalaisille kasvavista kustannuspaineista huolimatta. Laskua ei pidä maksattaa kuntalaisilla korotettuina kunnallisveroina.

On hyvä muistaa, että kuntavero tasaverona rasittaa eniten pienituloisia. Ensi vuonna yli sata kuntaa nostaa kunnallisveroa, ja on syytä muistaa, että kuntavero rasittaa eniten juuri köyhimpiä ja vanhimpia kansalaisiamme.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tämä Vanhasen toinen hallitus aloitti ja hallitusohjelma hyväksyttiin, pääministeri taisi jossain yhteydessä todeta, että tällä hallituksella on edeltäjiään tai ainakin monia edeltäjiään herkempi sosiaalinen omatunto. Mielestäni tämä asia on hallituksen toiminnassa ja ohjelmassa näkynyt, ja se on näkynyt myös paikalla olevien ministerien toiminnassa ja tavoitteissa. Hallitus on lähtenyt liikkeelle nimenomaan tämän sektorin osalta varsin haasteellisessa tilanteessa, ja paljon tarvitaan uusia ajatuksia ja uusia toimia, ja voi sanoa, että uutta rahaakin.

Hallitusohjelmaan sisältyy kaksi merkittävää politiikkaohjelmaa, terveyden edistämisen politiikkaohjelma sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma. Uskon, että näiden ohjelmien avulla saadaan paljon hyvää aikaan. Jollain lailla ne myös liittyvät toisiinsa.

Arvoisa puhemies! Tämän budjetin osalta puutun muutamaan kohtaan. Valtiovarainvaliokunta on paljon mietinnössään käsitellyt perheiden asemaa. Ja tämä hallitus on, niin kuin tämä politiikkaohjelmakin kertoo, puuttunut perheiden tilanteeseen. On todettu muun muassa Stakesin tutkimuksessa ja monessa muussa, että köyhimmässä taloudellisessa asemassa olevien joukkoon kuuluvat keskeisenä joukkona monilapsiset perheet. Perheiden hyvinvointi on koko yhteiskunnan kannalta erittäin tärkeä asia. Vanhastaan on todettu, että perhe on yhteiskunnan perussolu. Tämä on meidän syytä muistaa, että jos perheet voivat hyvin, tämä yhteiskunta voi hyvin. Perheiden hyvinvoinnin turvaaminen on yhteiskunnan keskeinen tehtävä.

Ennen kuin puutun joihinkin taloudellisiin kohtiin, otan esille yhden asian, joka on hyvin ajankohtainen. Avioerojen määrä yhteiskunnassamme on valtavan suuri. Siksi perheiden eheyden turvaamiseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Me tarvitsemme paljon ammatti-ihmisiä avioerotilanteissa. Nyt en tarkoita tällä, että syyllistäisin ketään tai mielessäni olisi yksikään erityinen tapaus, vaan yleisesti tarvitaan siihen paljon tukihenkilöitä ja ammatti-ihmisiä. Mutta tässä yhteydessä tulisi muistaa se, että erityisesti tarvittaisiin tukea, että ne perheet pysyisivät koossa. Monissa selvityksissä kouluikäisiltä lapsilta on kysytty, mitä he pelkäävät eniten. He pelkäävät sitä, että isä ja äiti eroavat. Siksi juuri tähän asiaan tulisi kiinnittää huomiota, ettei meidän ihanteemme yhteiskunnassa olisi se, että se eroaminen kuuluu pikemminkin tavoitteisiin kuin se, että avioliitto olisi elinikäinen. Sitä sen tulisi olla.

Olen joskus kertonut pitkäaikaisesta kunnallismiehestä. Aikaisemmin avioerotilanteen tullessa esiin osapuolten välejä oli soviteltava. Tämä vanha SKDL:n kunnallismies, valtuutettu, oli sosiaalilautakunnan puheenjohtaja. Hän sanoi, että hän on eräämmän kerran sovitellut avioerotapauksen, pyysi kotiinsa käymään ihmiset ja keskusteltiin, ja sitten todettiin, että eihän tämä avioero kannatakaan. Ja hän on vielä vuosia jälkeenkin päin saanut kukkia siitä keskustelusta. Se oli niin tarpeen. Eli tähän juuri tarvitaan tukea.

Arvoisa puhemies! Ensi vuoden talousarviossa ei kovin paljon lapsiperheiden hyvinvointiin ole vielä lisää, mutta seuraavina vuosina on enemmän, ja se on hyvin tärkeää. Lapsilisän yksinhuoltajakorotus on merkittävä asia. Myöhemmin tulee, seuraavina vuosina muun muassa, pienimpien äitiyspäivärahojen korotus ja niin edelleen. Korotusta tulee myöhemmin kotihoidon tukeen. Näihin tarvitaan korotuksia.

Yksi suuri ongelma, josta on puhuttu ja joka muistaakseni Lipposen ykköshallituksen aikana muuttui, oli, kun sairauspäivärahasta poistuivat sekä alaraja että yläraja. Monessa perheessä kotona oleva puoliso kun sairastuu, niin käytännössä hän sitten on 55 päivää ilman päivärahaa, ja se todella on vaikea tilanne. Tämä on varmaan ensimmäisiä asioita, johon tässä sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa olisi syytä kiinnittää huomiota.

Arvoisa puhemies! Sitten eläkeläisten asemasta on paljon puhuttu. Ei ole ihan vähäinen asia se, että ensi vuoden alusta kansaneläkkeen tasokorotus toteutuu. Samanaikaisesti kun paikkakuntakalleusluokitus poistuu ja tulee merkittävä indeksikorotus, niin kansaneläkkeiden taso nousee enemmän kuin pitkään pitkään aikaan. Voi tietysti kysyä, onko se riittävä. Ei varmasti, kun ajattelee tasoa, mutta näin merkittävää korotusta ei ole tapahtunut pitkään aikaan, ja samalla on syytä todeta, että eläkeläisten verotus muuttuu sitten palkansaajan tasolle, eli tämä asia ei ole vähäinen.

Veteraanien asiasta on tänä iltana puhuttu. On syytä todeta mielihyvällä se, että tämä veteraanipaketti saatiin aikaan. On siinä vieläkin paljon tekemistä, ja niillä asioilla on kiire, koska veteraanien keski-ikä on niin korkea.

Tänä iltana alkoholiasioista puhui ed. Autio hyvin painavasti. Niihin kannanottoihin on syytä yhtyä. Alkoholin aiheuttamista haitoista muistaakseni juuri tänään uutisoitiin, miten päihdeongelmaisten äitien tilanne on ongelmallinen.

Omaishoito on ollut hyvin paljon esillä. Omaishoidon kehittäminen ja omaishoitajan aseman parantaminen on hyvin tärkeä lähiajan asia, ja on mielihyvällä todettava se, että hallitus on tähän asiaan puuttunut ja on ilmeisesti puuttumassa vielä enemmän.

Otin tänään aikaisemmin esille, kun työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaa alettiin käsitellä, yhden asian, joka liittyy ensisijaisesti kuitenkin sosiaali- ja terveysministeriön pääluokkaan. Se liittyy työvoimakysymykseen. Meillä on käsillä työvoimapula, joka tulee pahenemaan. Meillä on merkittävä määrä ihmisiä eri syistä ja perustellusti työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta monet heistä haluaisivat tavalla tai toisella olla joko osa-aikaisesti tai kokonaankin työelämässä. Jotkut ovat kuntoutuneet, mutta nykyinen eläkejärjestelmä on niin jäykkä, että se ei kovin paljon anna mahdollisuuksia. Mielestäni tämän asian kartoittaminen, selvittäminen ja läpikäyminen on sekä työvoimakysymyksen kannalta että myös hyvinvoinnin kannalta merkittävä, koska vanhastaan on todettu se, että työ on yksi parhaimpia lääkkeitä. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän tulisi pakottaa eläkkeellä olevat töihin, mutta se tulee tehdä mahdolliseksi.

Arvoisa puhemies! Jos jollakin toimialalla, niin nimenomaan sosiaali- ja terveysministeriön alalla on hyvin tärkeää, että me muistamme, mikä on tärkein asia. Se tärkein asia on ihminen ja ihmisen hyvinvointi eikä järjestelmä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Arvoisat ministerit! Tuossa kun tulin Kotkasta, kävin katsomassa postilaatikon, ja siellä oli kouvolalainen, ilmeisesti eläkeläinen, lähettänyt Iltalehden kolumnin. Luen tästä pätkän, koska tämä mielestäni kuvaa hiukan tätä tilannetta, mikä liittyy eläkeläisten asioihin.

Sitaatti alkaa:

"Terveyskeskuskin saattaa olla vähävaraisilla usein bussimatkan päässä, joten sielläkin käynti maksaa enemmän. Jotkut kunnat saattavat myös korottaa maksujaan terveyskeskuksissa, kun palkat nousevat. Ja taas käyvät kansanedustajat mummon kukkarolla.

Eikö teitä kansanedustajia yhtään hävetä! Ymmärrän, ettei asia teitä koske, koska syötte eduskunnassa verovaroin tuettuja halpoja aterioita, käytte ilmaiseksi eduskunnan lääkärillä, matkustatte ilmaiseksi eduskunnan taksi- ja muilla seteleillä ja saatte lisäksi tuhansia euroja verovapaasti omakotitalojenne lämmittämiseen. Mutta mummo, jota kyykytätte, ei saa ensi vuonna kuin kolmekymmentä euroa lisää kansaneläkettä.

Miksi te vihaatte niin paljon ihmisiä, joiden elämä ei muutenkaan ole ruusuilla tanssimista? Kateus, tuo yleinen kansansairautemme, tuskin on siihen syynä. Vai kadehditteko te ilkimykset kansaneläkkeellä kituuttavaa mummoa? Jos sen teette, olette sairaampia kuin luulin."

Arvoisat kansanedustajat! Tämä on kai entinen johtaja Kalle Isokallio, eikä tämä mielestäni ole oleellista, että Isokallio näin kirjoittaa tässä lehdessä, Iltalehdessä, tämä vähän kuuluu kolumnistien tyyliin, mutta oleellista on, että eläkeläinen lähettää tämän, eläkeläinen, joka on ollut 41 vuotta työelämässä ja sen jälkeen eläkkeellä ja katsoo, että häntä on kohdeltu pahasti. Eli se todellisuus, joka on tuolla ovien ja kaltereiden ulkopuolella, on toinen kuin meidän sisäisessä maailmassamme, ainakin monien eläkeläisten mielestä.

Puhemies! Mielelläni jatkan sillä, että köyhyys siis on lisääntynyt ja lisääntyy Suomessa huolimatta siitä, että elämme noususuhdanteen huippua. Se myös periytyy, ja on hyvä muistuttaa jälleen, että meillä on toistasataatuhatta köyhyyden piirissä elävää lasta.

Täällä todettiin, että tällä hallituksella on erityinen omatunto, ja olen ihan varma, että meidän arvoisilla ministereillämme, jotka ovat tänään myöhäisellä hetkellä täällä, on omatunto, joka liittyy nimenomaan oikeudenmukaisuuteen, mutta itse hallituksen omatunto on mielestäni laajentunut. Se on vähän niin kuin sydämen toimintavajauksessa on sydän laajentunut, hyvin laaja omatunto, mutta se ei oikein toimi. Se on laajentunut ja nimenomaan johtuen siitä, että se ei enää toimi kunnolla.

Tämä näkyy siinä, että hallitus ei piittaa ja nimenomaan sen valtiovarainministeriö siitä, että kunnat eivät pysty tuottamaan potilaille tarvittavia palveluja, eivät pysty huolehtimaan asukkaittensa hyvinvoinnista, mihinkä kuntalaki kunnat velvoittaa. Potilasmaksuja halutaan nostaa, niin kuin tuo Kalle Isokalliokin tuolta osin oikein totesi, ja laittaa ikään kuin kuntien taloudelliset ongelmat kuntoon sairaiden kustannuksella. Sairaaloiden paikkatilannetta vaikeutetaan, ja ed. Koski täällä, asiantunteva kansanedustaja, tietää, että näin tapahtuu Kymenlaaksossa, meidän sairaanhoitopiirissämme. Juuri lopetettiin Kymenlaakson keskussairaalasta yksi kirurgian osasto.

Eli tosiasiassa koko ajan on ongelmia yhä enemmän ja enemmän, ja sairaiden mahdollisuus päästä oikeaan hoitopaikkaan on vaikeata. Tänään tuli esille kyselytunnilla, että jonot poliklinikoille pitenevät jatkuvasti. Avohoitoa, avohoitoa, avohoitoa, sitä pitäisi lisätä, mutta ei ole myöskään resursseja edes siihen.

Samalla on kummallisia hankkeita, niin kuin Kymenlaaksossa keksitään, että rakennetaan uusi sairaala. Lopetetaan Kuusankosken aluesairaala ja Kymenlaakson keskussairaala Kotkasta. Tehdään Anjalankoskelle, lainausmerkeissä puolueettomalle alueelle, siis maantieteellisesti, sinne väliin, uusi sairaala. Tosin sekin olisi sitten Kouvolassa. Mutta joka tapauksessa hukkuva tarttuu vaikka oljenkorteen, ja kaikenlaiset mielikuvat saattavat alkaa häiritä todellisuutta.

Mutta yksityistäminen ei ole mikään ratkaisu tähän tilanteeseen, ja väitän, että edes meillä Isokallion mainitsemilla rikkailla kansanedustajilla, jotka sortavat köyhää, edes meillä kansanedustajilla ei olisi mahdollisuutta hoidattaa oikeita sairauksia yksityisellä sektorilla. Se on aivan selvä asia. Esimerkiksi polven keinonivelen asettaminen maksaa ehkä 7 500 euroa, ja tuskin siihen on mahdollisuuksia.

Lääkäreistä on puhuttu ja siitä, että heitä tarvitaan entistä enemmän ja missä he sitten ovatkaan. Mutta työolosuhteet ja nimenomaan työolosuhteiden puutteet ovat niitä, jotka aiheuttavat terveyskeskuslääkäreiden vajeen, ja vajehan on lisääntymässä. Se on tällä hetkellä käytännössä noin 20 prosenttia. Amerikkalaisen ohjaajan Michael Mooren uusi elokuva "Sicko — aivan sairasta" kertoo siitä tilanteesta, mistä Yhdysvallat haluaa pois, mutta mihin Suomi haluaa ainakin tietyn poliittisen oikeiston osan vauhdittamana mennä, eli yksityiseen sairaanhoitoon ja terveydenhoitoon.

Tämän hetken tilanne Suomessa, mikä liittyy viime aikojen tapahtumiin, ei todellakaan kerro sitä, että meidän kouluterveydenhoitomme olisi onnistunut. Päinvastoin ehkä kaikkein huonoimmassa asemassa kunnissa on kouluterveydenhoito. Siitä on puhuttu täälläkin aika paljon, mutta tosiasiassa tulokset ovat jääneet heikoille. On todella tutkimusten mukaan runsaasti kuntia, joissa se käytännössä ei toimi ollenkaan.

Vielä tuohon täälläkin puhuttuun veteraanitilanteeseen ja sotainvalidien tilanteeseen haluan todeta tässäkin sen, että haitta-asteen poistaminen kaiken kaikkiaan on järkevää ja tarpeellista ja siihen pitäisi pystyä jo mielestäni viimeistään nyt sitten 2009, koska 2008 siihen ei ole pystytty.

Aivan lopuksi, koska täällä on avainhenkilöitä paikalla, molemmat ministerit ja ed. Sihto, niin tuohon Tehyn neuvottelun lopputulokseen ja sen 6 §:n 2 momentin ongelmaan: En nyt ajan puutteessa enää siihen mene sisälle, mitä se on, mutta itse lopputulos, mitä sitten tehyläisille jää käteen tämän sinänsä erittäin kunnioitettavan työtaistelun jälkeen, jää nähtäväksi. Mutta jos se on huonompi kuin ne ajatukset ja uskomukset, mitkä nyt ehkä vieläkin jäsenistön piirissä ovat, niin se johtaa siihen, että tullaan kärsimään entistä suuremmasta hoitajavajeesta. — Vielä olisi ollut aikaa 30 sekuntia.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Toisin kuin edellinen puhuja, en yritäkään käydä kattavasti läpi koko tätä sektoria. Totean vain, että on erinomainen asia, että eläkeläisten asemaa parannetaan ensi vuonna tuntuvasti ja samoin nimenomaan tämä veteraanipaketti, joka Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi on tehty ja toki muutenkin sen takia, että veteraanit ovat sen tarpeessa. Ne ovat tärkeitä asioita.

Mutta, arvoisa puhemies, varsinaisesti pyysin puheenvuoron sanoakseni muutaman sanan omaishoidosta. Kun katsoo täältä budjettikirjasta Suomen väestön ikärakennetta, niin se antaa varsin hätkähdyttäviä tietoja. Jo vuoteen 2010 mennessä tästä hetkestä eläkeläisten määrä kasvaa 66 000:lla, yli 85-vuotiaiden ihmisten määrä 15 000:lla, ja kun mennään eteenpäin, niin tämä kasvu on vieläkin voimakkaampaa.

Tätä, että voimme turvata kaikille turvatun vanhuuden, ei voida ratkaista millään muulla kuin sillä, että omaishoitoon satsataan aikaisempaa enemmän. Se tarkoittaa sitä, että myöskin sitä palkkiota on aika ajoin pystyttävä nostamaan. Se tarkoittaa kunnilta viisautta. Olen huomannut, että Pirkanmaalla on tapahtunut selvää kehitystä. Vammala avasi pään niin, että piikki on auki: aina kun omaishoito korvaa laitoshoidon, niin omaishoidon tuki maksetaan. Ensi vuoden alusta Tampere siirtyy — kiitos hyvän porvarillisen johdon, mikä siellä on — tähän järjestelmään. Se on erinomainen asia.

Sitten vielä, kun saadaan omaishoitajille nämä hoitovapaat eli siis se, että voi olla pois työelämästä ja palata sitten entisin ehdoin työelämään, niin tämä on erinomainen asia. Tästä viime mainitusta haluan ministereitä, sekä Risikkoa että Hyssälää, kiittää, koska te olette omaishoitaja-asian ottaneet vahvasti esille, ja kiitän myöskin ministeri Cronbergia, joka on jo asettanut työryhmän ja aikoo tästä ensi vuoden aikana tuoda esityksen.

Valto  Koski  /sd:

Arvoisa puhemies! Jatkaakseni sitä aloittamaani puheenvuoroa, joka jäi vähän kesken, käytän tämän ajan siihen.

Totesin tuossa entisen kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikön Virtasen mielipiteitä ja lopetin siihen, että ei päätä voi työntää pensaaseen, niin kuin hän on sanonut. Mutta totta kai niin on, että jotain on sentään tehtykin. Mutta on todennäköisesti niin, että suurimmat ongelmat ja haasteet ovat vasta edessä, ja ehkä näistä kansliapäällikkö on ollut enemmän huolissaan, että niissä ei ole tapahtunut riittävästi.

Täytyy myös yhtyä siihen, että jossakin määrin maamme terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa on näköalattomuutta. Ongelmaksi se näyttää muodostuvan, jos tästä näköalattomuudesta ei olla huolestuneita. Totean, että näyttää siltä, että detaljeja hallitaan, mutta kuka hallitsee kokonaisuuden, se on iso kysymys.

Arvoisa puhemies! Katsellessani valtiovarainvaliokunnan budjettimietintöä tulin huolestuneeksi sen takia, että siinä ei juurikaan käsitellä maamme vanhustenhuoltoa konkreettisella tavalla. Mietinnöstä voidaan löytää kaksi kohtaa: omaishoito ja vanhuspalvelut, mutta niiden alle kirjoitettu tekstiosa ei avaa juuri millään lailla tätä yhteiskuntamme tulevan kehitystarpeen suurta ongelmaa, puhumattakaan ratkaisuehdotuksista.

Tutkin tätä omaa puhettani tehdessäni esimerkiksi dementian hoidon osalta tehtyjä esityksiä ja yhdyn siinä mielessä ed. Satosen puheenvuoroon, että nämä kustannukset ovat aika nopeasti lisääntymässä. Vaikka dementiaa hoidetaan nykyisellä järjestelmällä, joka ei ole riittävä, ne kulut nousevat, ja jos dementiahoidon työryhmän esitykset otetaan käyttöön, niin sitten kulut nousevat tosi paljon. Tältä osin olisi tietysti, kun budjetista puhutaan ja hallituksen ensimmäisestä kaudesta, ollut hyvä, että edes tästä asiasta olisi jollakin tavoin mainittu budjettikannanotossa. Mutta ei sitä näytä siellä olevan. Sitten toivoisin tietysti, että se, mitä asiasta on kirjoitettu hallitusohjelmaan ja mihin myös valtiovarainvaliokunta viittaa, alkaisi pian tulla käytäntöön.

Rajoitetun puheajan takia en ryhdy käymään tarkemmin läpi näitä vanhustenhuollon hoitokäytännöistä esitettyjä mielipiteitä. Muun muassa professori Kivelä on tehnyt näistä omat havaintonsa. Tutkimuksen mukaan ei ole kovinkaan mairittelevaa Suomelle, että vanhuksiamme hoidetaan niin vähäisellä henkilökunnalla kuin hoidetaan kaikkiin muihin Pohjoismaihin verrattuna ja kaikissa hoitomuodoissa ja kaikkina hoitoaikoina. Ikävä on todeta sen jälkeen vielä se, että jotta tällainen hoito on mahdollista, niin näyttää tutkimusten mukaan, että vanhusten psyykenlääkitystä on täytynyt lisätä, mikä sekään ei mairittele vanhustenhuoltoamme eikä ole myöskään inhimillisesti katsottuna ihmisarvoista.

En halua omaishoidosta sen enempää puhua, mutta oma käsitykseni on, että Suomen kuntien talous on sellaisessa tilassa, että tästä haasteesta ei tällä järjestelmällä selvitä. Oma näkemykseni on, että omaishoitotyölle pitäisi määritellä jonkunlaiset kriteerit ja sitten jakaa ne kustannukset valtion ja kuntien kesken, niin että siitä tulisi jonkun tyyppinen subjektiivinen oikeus näiden kriteereiden perusteella.

Mitä sitten vielä tulee keskusteluun eläkkeistä, niin on tietysti ihan luonnollista, että kun nyt pitkästä aikaa kansaneläkkeisiin tulee kaksi korotusta yhdistettynä, toinen edellisen hallituksen tekemän kuntien kalleusluokituksen poistamisen kautta ja toisaalta nykyisen hallituksen päätös, niin onhan se summana merkittävä. Mutta kyllä meillä on vielä aika iso joukko pelkkää kansaneläkettä saavia ihmisiä senkin jälkeen, kun nämä korotukset tulevat käteen, joilla se raha ei valitettavasti vaan riitä. Valitettavaa se on silloin, jos tällainen eläkkeensaaja on yksinään eikä ole puolisoa, jonka tulojen kautta voidaan jollakin tavalla kompensoida sitä tarvetta.

Sillä tavoin täytyisi ajatella, että jos näitten ihmisten rahat loppuvat, niin silloin täytyy olla tarjolla palveluita. Nyt minä olen aika huolissani siitä, että näitten ihmisten osalta, joilla on taloudellisesti vaikeaa — paljolti näiden pelkkää kansaneläkettä saavien yksinäisten vanhusten — sitten kun rahat loppuvat, ei ole enää kunnolla näitä palvelujakaan saatavissa. Tämä on tosi iso ongelma. Jos vielä palvelumaksut määritellään näille ihmisille, niin jokainen ymmärtää, että rasitus vaan lisääntyy.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Vanhasen toisen hallituksen ohjelma on hyvä, eräiltä osin voi sanoa, että ihan erinomainen. Olisi odottanut, että jo nyt ensimmäinen budjetti, jonka Vanhasen toinen hallitus on eduskunnalle antanut ja joka nyt on valiokunnat läpikäynyt, olisi paremmin vastannut hallitusohjelman hyviä tavoitteita sosiaali- ja terveyspolitiikan osalta. Mutta valitettavasti nyt ei voi antaa kovin suurta kiitosta budjetille. Siellä todetaankin, että tulossa on seuraavina vuosina parannuksia muun muassa lapsiperheitten asemaan, mihin valtiovarainvaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota.

Tällä hetkellä talouskehitys maassa on poikkeuksellisen hyvä. Se on jatkunut pitkään hyvänä ja on edelleen hyvä. Tässä tilanteessa olisi odottanut, että tämä talouskasvu ja sen hedelmät jaettaisiin oikeudenmukaisemmin tässä yhteiskunnassa kuin on tapahtunut, mutta näin nyt emme valitettavasti pääse tässä toteamaan.

Herra puhemies! Tuossa ed. Tölli totesi, että ihmisen näkökulma on tärkein, ja siihen on helppo yhtyä. Ihmiselämä alkaa hedelmöityksestä, ja meillä on ollut tänäänkin esillä täällä tämä tavattoman ikävä asia eli odottavien äitien päihteiden käyttö ja sitä kautta syntymättömien lasten altistuminen päihteille ja niiden aiheuttamat sairaudet syntyvälle lapselle ja sitä kautta hänen koko elämälleen. Tämä on niin vakava asia, että minä toivoisin ja vakavasti vetoaisin, että hallitus todella paneutuisi tähän nyt huolella ja tulisi toimenpiteitä. On puhuttu, että Norjassa on käytössä malli, jota voitaisiin harkita jne. Mutta se on sellainen kysymys, joka on tämän lapsen osalta elinikäinen ongelma, se on yhteiskunnalle kallis, se on perheelle iso rasite monella tavalla, todella vakava kysymys. Kun meillä alkoholinkäyttö valitettavasti on runsasta, niin tähän pitää kiinnittää huomiota eikä vain kiinnittää huomiota vaan tehdä toimenpiteitä.

Arvoisa puhemies! Lapset ja lapsiperheet elävät valitettavasti aika haavoittuvissa oloissa tässä yhteiskunnassa, ja se näkyy monella tavalla häiriökäyttäytymisenä ja vaikeuksina. Elinoloihin pitää kiinnittää jatkuvasti huomiota. Siinä on asunto-olot, liikenneolot, kouluolot ja monet muut tekijät, mutta sosiaali- ja terveystoimen osalta erityisesti lapsiperheiden taloudellinen tilanne. Kyllä ikävä on todeta ja häpeälliseksi sanottava se tosiasia, että Suomessa edelleen vuoteen 2008 siirryttäessä on reilusti yli 100 000 köyhyydessä elävää lasta. Se on kyllä niin ikävä asia, että odottaisi, että tällaisessa taloudellisessa tilanteessa tähän saataisiin reipasta korjausta, koska siinä on kysymys niin sanotusti vain rahasta. Mutta nämä ovat odottaneet ja monenlaiset veropäätökset, varallisuusverojen poistot ja muut ovat ajaneet ohi, ja lapsiperheiden köyhyys on pysynyt ja saattanut välillä kasvaakin. Tarkkaa määrää en tällä hetkellä tiedä, mutta reilusti yli 100 000 näitä lapsia kuitenkin on.

Valiokunta esittää lausumaa 2, joka tähän kohdistuu, ja se on tietysti tärkeä, vaikka se on aika ympäripyöreä. Eli todellakin tiiviitä toimenpiteitä ja nopeasti lapsiperheiden taloudellisen aseman parantamiseksi, erityisesti niiden, jotka ovat vaikeassa asemassa.

Herra puhemies! Nuorten kohdalla meillä on koulussa syrjäytymisongelma. Noin 15 prosentin ikäluokasta väitetään olevan tällaisessa vaarassa tai syrjäytymässä vuosittain, ja se on iso osa. 30 oppilaan luokasta 5—6 oppilasta syrjäytyy. Meillä ei tällaiseen tässä väestökehityksessä ja ikärakennekehityksessä ole varaa. Siihen on myös voimakkaasti puututtava, mutta nämä toimenpiteet eivät oikein näy missään. Tämä sama kehitys näkyy sitten armeijassa, jossa 15—20 prosentin osuus nuorista miehistä keskeyttää palveluksen sen takia, että fyysinen tai psyykkinen kunto ei ole kohdallaan, ja ilmeisesti jo ennen armeijaan menoa osa joutuu sivuun sen tähden, että löytyy se palvelukseen kelpaamattomuuden syy jo aikaisemmin. Tämä siis osoittaa sen, että meillä nuorten ongelmat ovat myös varsin suuret, ja tätä koskee sama kuin mitä tuossa äsken mainitsin, että meillä tällaiseen ei ole varaa. Järjestelmä on siis joltakin osin vakavasti vinossa, ja siihen pitäisi paneutua paljon tehokkaammin kuin nyt on tehty.

Nuorten perheiden velkataakka on myös ongelma. Meillä kotitalouksien velkaantumisaste on ollut kovassa nousussa viimeiset viisi vuotta ja 20 prosentilla perheistä on 80 prosenttia tuosta kotitalouksien kokonaisvelkamäärästä, eli nuoret perheet, noin kolmekymppiset lapsiperheet, ovat suuressa vaarassa, kun korot nousevat ja häiriöitä yhteiskunnan taloudessa uhkaa taas tulla. Se on vakava kysymys, johon pitää myös kiinnittää huomiota.

Vammaisten ja työttömien taloudellisista eduista on syytä aina muistuttaa. He ansaitsevat saman ihmisarvon kuin kaikki muutkin eivätkä ole syyllisiä omaan tilanteeseensa. Yhteiskunnan on ihmisarvoa kunnioittaen kannettava heistä vastuuta. Esimerkiksi tämä vaikeavammaisten henkilökohtaisten avustajien kysymys on edelleen odottamassa vuoroaan.

Herra puhemies! Sitten ikääntyvät ja eläkeläiset on ryhmä, josta paljon puhutaan, koska heillä on äänioikeus ja heidän määränsä jatkuvasti nopeasti kasvaa. On annettava hallitukselle erityinen kiitos siitä, että tämä 20 euron tasokorotus kansaneläkkeisiin tulee. Kalleusluokan poistaminen toteutettiin jo edellisen hallituksen toimesta, ja se oli vain vanhan vääryyden korjaaminen niissä kunnissa, jotka ovat kakkoskalleusluokassa, joten sitä ei voi pitää minkäänlaisena tasokorotuksena, vaikka se joillekin tuo sitten myös lisää eläkettä. Mutta heille se kuuluu ja olisi kuulunut jo paljon aikaisemmin. Indeksikorotukset toki kuuluvat aina eläkeläisille. Niitä ei voi laskea siinä mielessä miksikään uudeksi eduksi. Kustannusten nousu korvataan indeksitarkistuksilla, ja se on totta kai aivan välttämätöntä pienissä eläkkeissä ja kaiken kokoisissakin eläkkeissä. Muita toimenpiteitä eläkeläisten osalta odotetaan, esimerkiksi indeksijärjestelmän korjaamista.

Omaishoidosta täällä puhuttiin, ja erityisesti jäi mieleeni ed. Satosen äsken mainitsema Vammalan-malli. Se on ihan hyvä ja varmasti kannattaa jokaisessa kunnassa ottaa se vakavasti. Eli pitää sitoa omaishoidon tuki tässä vaiheessa siihen, että sen maksamisella voidaan estää laitoshoitoon siirtyminen. Ed. Koski mainitsi, että ei ole varaa tällaiseen. Mielestäni tähän on varaa, koska omaishoidon tuki on valtavan paljon edullisempi kuin laitoshoito. Juuri näin voidaan tehdä, että tarkkaan katsotaan, että laitoshoitoon siirtyminen voidaan estää omaishoidon tuella. Kaikille 300 000:lle omaishoidossa olevalle omaishoidon tuen maksamiseen ryhtyminen yhtäkkiä vaatisi valtavat rahat, ja se ei ehkä ole mahdollista pitkiin aikoihin, mutta tällainen kohdentaminen on tärkeää.

Herra puhemies! Sitten vielä totean, että kuntapalvelut ovat tällä hetkellä melkeinpä tuuliajolla ja odotetaan, miten kuntien asiat tämän uudistuksen myötä kehittyvät. Sitä sosiaali- ja terveysministeriön on todella tarkkaan seurattava ja ohjattava. Samaten valtionosuusjärjestelmää ei sosiaali- ja terveysministeriön ole syytä päästää valtiovarainministeriön hoidettavaksi, vaan tulee seurata tarkkaan, miten se viedään eteenpäin, toteutetaan niin, että nämä tärkeät kuntatalouden kysymykset tätä kautta voidaan hoitaa.

Sata-työryhmän toiminta on tärkeää, mutta sen odotteluun meillä ei ole aikaa. Nämä epäkohdat, mistä tässä mainitsin, pitää korjata nopeammin kuin jonkun toimikunnan työn lopputuloksia odottamalla.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää vielä tässä lopuksi huomiota omaistenhoitoon. On aivan totta, niin kuin tässä jo hallituspuolueiden edustajat ovat vakuuttaneetkin, että omaistenhoidon tukea kehitetään. Suunnitelmissa on monenlaisia toimenpiteitä. Tavoitteena on kehittää omaistenhoitoa ja lisätä omaistenhoidon tuen piiriin kuuluvien määrää. Tavoitteena on myös tarkistaa ja selvittää mahdollisuuksia siihen, että omaistenhoidon tuki siirtyisi Kelalle.

Jo edellisen hallituskauden aikana saatiin uutta lainsäädäntöä, ja tästä uudesta lainsäädännöstä huolimatta meillä on vielä paljon erilaisia omaistenhoitoon liittyviä epäkohtia, joita pitäisi parantaa. Ensinnäkin Suomessa on 300 000 omaistenhoitajaa, joista kuitenkin kunnallisen omaistenhoidon piirissä on vain noin 10 prosenttia. Omaistenhoito tukee julkisia palveluita korvaavana ja täydentävänä, ja se ehkäisee ja korvaa laitoshoitoa. Asuinkunnasta riippumatta pitäisi olla niin, että omaistenhoidon tukea olisi mahdollista maksaa kaikille niille, jotka täyttävät nuo omaistenhoitajan kriteerit. Lisäksi pitäisi olla niin, että omaistenhoitajien jaksamista tuettaisiin lakiin kirjatuilla mahdollisuuksilla viettää oikeutettuja vapaapäiviä. Siksi olenkin hallituspuolueiden edustajien kanssa eri mieltä yhdestä asiasta. Nimittäin omaistenhoidon kehittäminen ei ole mahdollista ilman resursseja, ja niitä resursseja on arvioitu tarvittavan jopa 120 miljoonaa. Näitä suunnitelmia, joita juuri äsken tässä ihailin ja arvostan kovasti, ei ole mahdollista toteuttaa ilman riittäviä määrärahoja.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen aikaisemmin totesi sillä lailla suunnilleen, että Tampereella on terveydenhoito, sairaanhoito erittäin hyvässä kunnossa, koska siellä on, oliko se kokoomuslainen vai oikeistolainen kaupunginhallinto. No, sehän on niin hyvässä kunnossa ollut, että lääninhallitus on erityisesti kiinnittänyt siihen huomiota ja todennut vanhusten hoivan riittämättömäksi.

Mutta edelleenkin tähän asiaan, mikä liittyy eläkeläisten tilanteeseen. Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus ei ole saanut anteeksiantoa eläkeläisiltä, ja he odottavat edelleenkin toimenpiteitä. Heidän odotuksensa on perusteltua sikäli, että Suomen taloudellinen tilanne on nyt toinen kuin se oli silloin 95—96. Leikattu indeksi on tietysti asia, joka pitäisi saada kuntoon, eli tasaindeksiksi eläkeindeksi. Muuten eläkeläisten suhteellinen köyhtyminen jatkuu entistä voimakkaammin. Onkin niin, että hallituksen ohjelmassa on niin epämääräisesti esitetty se, mitä halutaan tehdä, että voi tulla mieleen, että kaikki indeksit yleensäkin viedään yhteen indeksimuotoon, jolloinka tämä leikattukin indeksi saattaa sitten muuttua entistä huonommaksi.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Nostaisin tässä yhteydessä esille omaishoitajien vaikean tilanteen. Kun ikääntyvä puoliso suostuu pitkäaikaisen elämänkumppaninsa omaishoitajaksi, päätös tehdään yleensä nopeasti ilman todellista tietoa sairaudesta tai ymmärrystä siitä, mitä tämä sairauden paheneminen lopulta merkitsee omaishoitajalle. Kun 70-vuotias puoliso hoitaa 80-vuotiasta puolisoaan, siinä ovat voimat koetuksella. Omaishoitajat tarvitsevat lepoa raskaassa työssään.

Ongelma on se, että sairaalle omaiselle ei ole kunnollisia hoitopaikkoja näiden lomajaksojen ajaksi. Hengitysongelmainen ihminen laitetaan viikoksi vaikeasti dementoituneiden pariin tai liikuntavammainen lapsi laitetaan vaikeasti kehitysvammaisten lasten pariin. On normaalia, että hoidettava puoliso tai lapsi ei enää tällaisen lepojakson jälkeen halua hakeutua uudelleen kyseiseen hoitopaikkaan. Tämän seurauksena omaishoitajat eivät myöskään itse raaski pakottaa omaistaan tai lastaan näihin kuvattuihin hoitopaikkoihin, ja senpä takia he mieluummin kieltäytyvät oikeudesta lomaan. Jokainen meistä tietää, mikä hinta tästä maksetaan. Tuloksena on pahimmillaan kaksi uupunutta potilasta. Jotta omaishoitajuus olisi mahdollisuus, jolla ratkaistaan ikääntyvän väestön hoivantarve tulevaisuudessa, on nyt kiinnitettävä erityistä huomiota omaishoitajien lepojaksoihin, että heidän omaisensa saavat kunnolliset hoitopaikat loman ajaksi. Tästä on lähdettävä.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tässä tuoda esille näitten huomenna esitettävien muutosehdotusten osalta sen, miltä tällä hetkellä nyt näyttää se, mitä asioita pidetään tärkeinä aikana, jolloin Suomi voi paremmin kuin koskaan makrotaloudessa. Täällä tulevat esille yleensä eläkeläisten asiat ja muun muassa niiden, jotka ovat Ruotsissa saaneet tämän eläketurvansa, siihen liittyvä verotus, mielenterveysongelmat, kansanterveys ja työterveys yleensä ja työsuojelu. Sitten täällä näissä muutosehdotuksissa on toimeentulon tasoon monia ehdotuksia, jotka liittyvät työttömyyteen, vanhempainrahaan, pelkän kansaneläkkeen varassa eläviin, invalidien asemaan, sotainvalideihin, rintamaveteraaneihin ja sitten vammaisten asemaan. Tämä viimeinen toimeentulon muoto eli toimeentulotuki tulee esille niin, että nämä vähimmäistasot eivät ole riittäviä. Sitten palveluissa ovat nämä henkilökohtaiset avustajat, joiden osalta täällä vuosi toisensa jälkeen ollaan tilanteessa, jossa asiaa ei ole riittävästi hoidettu, samaten kotipalvelut ja omaishoito eli se, että jokainen voisi elää kotonaan elämänsä loppuun asti. Sitten ovat nämä valitettavasti suomalaiseen yhteiskuntaan kuuluvat asiat, kuten päihteet ja syrjäytyminen, niissä on muutosehdotuksia. Sitten ihan lopuksi tulevat esille kunnat ja kuntien asema niin, että valtio ei riittävästi korvaa kunnille näitä sosiaali- ja terveysalan kustannuksia. Siihen liittyy myös sitten kunnallisvero, se, kuinka paljon kunnalle joudutaan näitä veroja maksamaan.