Anneli Kiljunen  /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Esitän tässä lakialoitteessani syntymättömälle lapselle oikeutta päihteettömyyteen. Esitän tässä lakialoitteessani päihdehuoltolakiin tahdosta riippumatonta hoitoa tilanteisiin, joissa raskaana oleva nainen on päihteiden ongelmakäyttäjä ja päihteiden käyttö aiheuttaa välitöntä ja vakavaa vaaraa sikiön ja syntymättömän lapsen hengelle, terveydelle ja kehitykselle. Esitän myös, että sikiön terveysvaaran perusteella annettavan tahdonvastaisen hoidon enimmäisaika olisi ensisijaisesti viisi vuorokautta, mutta voisi tietyin edellytyksin olla pidempikin aika, kuitenkin enintään 90 vuorokautta.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä lainsäädäntö ei turvaa syntymättömälle lapselle oikeutta päihteettömyyteen. Kuitenkin yleisesti on tiedossa, että äidin runsas päihteiden käyttö raskauden aikana saattaa vaarantaa lapsen henkeä, kehitystä ja terveyttä. Sikiön alkoholivaurioista fas on pysyvä, pahimmillaan vaikea kehitysvamma, fae puolestaan aiheuttaa lievemmät hermostolliset vammat. Muita äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön lapselle aiheuttamia vaurioita ovat ylivilkkaus, tarkkaavaisuushäiriö sekä vaarantajun ja itsesäätelyn puute. Fas-lapsia syntyy Suomessa vuosittain noin 80, fae-lapsia toistasataa. Kaikkia näitä alkoholin vaurioittamia lapsia syntyy useita satoja. Tarkkoja lukuja ei ole saatavissa, sillä diagnoosin tekeminen on vaikeaa ja lievemmissä tapauksissa se lykkääntyy jopa lapsen koulunkäynnin alkuun. Joissakin tapauksissa diagnoosia ei haluta antaa, koska sitä pidetään negatiivisesti leimaavana.

Terveyskeskukset, sosiaalitoimistot, neuvolat ja päihdehuolto ovat keskeisessä asemassa päihdeäitien tunnistamisessa ja hoitoonohjauksessa. Ehkäisevä toiminta, varhainen puuttuminen ja vapaaehtoisuus ovat keskeisiä toimintamalleja. Hoitoon ohjautuminen perustuu ennen kaikkea valistukseen ja vapaaehtoisuuteen. Äitiyden ja vanhemmuuden tukeminen vapaaehtoisen päihdehoidon ohessa on tuottanut hyviä tuloksia, esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton ensikodit päihdeäideille ja heidän lapsilleen.

Vapaaehtoisuuteen perustuvaan hoitoon tulisikin ensisijaisesti satsata ja turvata hoitoon hakeutuvalle laadukkaat ja kattavat palvelut. Näin ei valitettavasti tänä päivänä ole. Päihdehuollon kehittämiseen on panostettu kunnissa vasta nyt, kun alkoholin kulutus on selvästi aiheuttanut laaja-alaista huolta ja keskustelua. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä neuvolan tarjoamien tukien ja hoitoonohjausketjujen tulisi olla selkeitä kaikkialla maassamme. Tärkeää on, että äiti saa kaiken tarvittavan tuen ja hoidon raskauden aikana sekä synnytyksen jälkeisen pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen hoidon, ei ainoastaan päihteettömyyteen vaan myös vanhemmuuden tukemiseen. Yhtäkään äitiä ja vauvaa ei saa tässä prosessissa hukata.

Lapsen odotus on otollista aikaa äidin alkoholinkäytön keskeyttämiselle, sillä motivaatio päihteettömyyteen on tällöin normaalia suurempi. On sanottu, että sosiaali- ja terveydenhuoltohenkilöstö ei tunnista päihteitä käyttäviä äitejä. En ole tästä varma, eikö tunnisteta vai eikö uskalleta tunnistaa. Päihteiden käyttöä tulisi kartoittaa jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä ja kertoa rohkeasti päihteiden käytön vaaroista. Näin ei kuitenkaan aina käy, vaan alkoholin käyttöä on usein vaikea ottaa puheeksi. Tarvitsemme siten lisää koulutusta, kuinka kohdata nainen, joka käyttää selkeästi runsaasti ja säännöllisesti alkoholia ja on riski syntymättömän lapsen kehitykselle.

Tuoreen tutkimuksen mukaan puolet perusterveydenhuollon lääkäreistä ei rohkene koskaan ottaa alkoholin käyttöä puheeksi vastaanotollaan. Alkoholiselvityksen tekee säännöllisesti vain joka kymmenes lääkäri. Kuitenkin tutkimusten mukaan 10 tai jopa 20 prosenttia alkoholin suurkuluttajista vähentäisi juomistaan, jos lääkäri ottaisi asian puheeksi. Vamp eli Valtakunnallinen mini-interventioprojekti yrittääkin nyt rohkaista lääkäreitä ja hoitajia alkoholin käytöstä keskustelemiseen kouluttamalla, motivoimalla ja tukemalla. Tämä on äärettömän tärkeä projekti, jonka tuloksia jäämme odottamaan.

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 2001 julkaistun väitöksen mukaan noin 6 prosenttia odottavista äideistä oli riippuvaisia päihteistä. Eräiden arvioiden mukaan noin 3 prosenttia raskaana olevista naisista käyttää runsaasti alkoholia. Alkoholin eriasteisesti vaurioittamia lapsia syntyy Suomessa vuosittain, kuten sanottu, useita satoja. Vaikka tilastot tulevat viiveellä, on oletettavaa, että myös odottavien ja pienten lasten äitien päihteiden käyttö on entisestään lisääntynyt tämän vuoden aikana, koska kulutus kaiken kaikkiaan on lisääntynyt reilusti.

Jokainen äidin alkoholinkäytön vammauttaman lapsen syntymä on inhimillinen ja, voisiko sanoa, turha tragedia. Turha se on siinä mielessä, että pystyisimme nämä tilanteet estämään. Lain mukaan syntymätön lapsi on osa äitiä, kunnes hän on syntynyt. Lainsäädäntö ei anna syntymättömälle lapselle turvaa eikä oikeutta päihteettömyyteen. Nykyisen päihdehuoltolain 10 §:n mukaan tahdosta riippumattomaan hoitoon voidaan määrätä henkilö oman terveysvaaran tai väkivaltaisuuden perusteella. Hoidon edellytyksenä on, että vapaaehtoisuuteen perustuvat palvelut eivät ole mahdollisia tai ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Lakialoitteessa ehdotetaan, että päihdehuoltolain 10 §:ään lisätään sikiön terveysvaara uutena hoitoon määräämisen edellytyksenä.

Sikiön suojelu on noussut aika ajoin keskusteluun, mutta mitään ei ole asialle tapahtunut. Tiedän, että eduskunnassa on käyty keskusteluja, joiden mukaan sikiöllä ei voi olla äidistä riippumattomia omia oikeuksia. Jos näin olisi, ei voitaisi tehdä abortteja. Jos sikiöllä olisi yksilön oikeudet, joutuisi äiti rikosoikeudelliseen vastuuseen pahoinpitelystä. Tällaista näkemystä en missään tapauksessa ole ajamassa. Aborttiin liittyvä lainsäädäntö on omansa.

Sikiön tai syntymättömän lapsen suojeleminen alkoholin haitoilta on lapsen koko elämän kannalta tärkeä asia. Tarkoituksena on estää lapsen syntyminen alkoholin vammauttamana. Sikiötä voidaan suojata alkoholilta vain suojelemalla äitiä alkoholilta. Raskaana olevan päihteiden ongelmakäyttäjän tahdonvastainen hoito on viimesijaisena hoitomuotona sekä äidin että lapsen etu. Äidit eivät jatkuvassa humalatilassa kerta kaikkiaan pysty näkemään, miten he vaurioittavat lastaan. He ovat myös täysin voimattomia tekemään asialle mitään. Suunnitelmallinen ja määrätietoinen hoito äidille auttaisi lasta syntymään terveempänä. Lyhytaikainenkin pakkohoito voi auttaa palauttamaan äidin harkintakyvyn. Äidin päihteiden ongelmakäytön lopettaminen jo ennen synnytystä vähentäisi huostaanotettujen lasten määrää.

Kehitysvammaliitto tutki pari vuotta sitten alkoholille sikiöaikana altistuneiden lasten tilannetta ja totesi, että lähes kaikki tutkimuksessa mukana olleet fas-lapset oli sijoitettu sijaisperheeseen ennen kouluikää ja heistä noin puolet jo ennen ensimmäistä ikävuottaan. Lapsista joka viidennellä oli ollut vähintään neljä sijoituspaikkaa. Näiden lasten elämän alkutaivalta tutkija luonnehtii kohtuuttoman vaikeaksi.

Toisessa Stakesin teettämässä tutkimuksessa "Voivatko vauvat odottaa?" selvitettiin lapsen edun toteuttamista huostaanottoprosessissa. Tässäkin tutkimuksessa nousi esiin tarve toteuttaa lapsen etua jo ennen kuin tilanteet olivat riistäytyneet käsistä. Etenkin raskausajan päihdeongelmat olisi saatava ratkaistua. Vaikka usein päihdeperheistä huostaanotetut lapset saavat sijais- tai adoptioperheestä turvallisen perheen, kehitysvammaisten fas-lasten sijoitus tai adoptio pitkittyy helposti ja tällöin ei myöskään hoitoennuste ole välttämättä hyvä.

Arvoisa puhemies! Päihdehuoltomme tukipalvelut vaativat kehittämistä. Tuoreen alkoholibarometrin mukaan suurin osa kuntien sosiaalijohtajista ja järjestöjohtajista katsoo, että A-klinikkapalveluita ja katkaisuhoitoa samoin kuin laitoshoitopalveluita ja päihdeneuvontaakin on riittävästi. Sen sijaan kuntoutus- ja asumispalveluita on liian vähän, päihdehoidon jälkeinen tuki on vähäistä ja lastensuojelusta puuttuu resursseja. Naisille ja äideille suunniteltua vapaaehtoista ja leimaamatonta hoitoa on liian vähän; niitä tulee edelleen kehittää. Vapaaehtoisen naisille kohdennetun hoitojärjestelmän rinnalle tulee kehittää tahdonvastaiseen hoitoon suunniteltu hoito- ja kuntoutusjärjestelmä, jossa huomioidaan ennen kaikkea naisten erityistarpeet.

Nämä hoitomuodot eivät sulje toisiaan pois. Silloinkin kun hoidossa ollaan tahdonvastaisesti, on olennaista, että hoito on äidin kannalta inhimillistä, luottamuksellista ja syyllistämätöntä. Lapsen syntymän jälkeen on turvattava pitkäaikainen hoito ja kuntoutus niin vastentahtoisesti kuin vapaaehtoisestikin hoitoon hakeutuneille. Hoitoprosessi on aina pitkä, ja päihteettömämpi raskausaika on siitä vain yksi osa.

Arvoisa herra puhemies! Jos otamme rohkeasti kantaa tahdonvastaisen hoidon puolesta, otamme samalla vastuuta yhteiskunnalle. Odottavalle äidille annetaan viesti, ettei hänen tarvitse yksinään kantaa ratkaisustaan vastuuta, vaan tukea annetaan kaikin tavoin. Viestitetään, että kyse on vakavasta asiasta ja se myös otetaan vakavasti. Antakaamme näille lapsille mahdollisuus syntyä terveenä, antakaamme näille ihmisille mahdollisuus toisenlaiseen elämään!