Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä aikaisemmin istunnossa on keskusteltu kokoomuksen tekemästä niin kutsutusta varjobudjettiesityksestä, jota he itse eivät kuitenkaan budjettiesitykseksi rohjenneet kutsua. Vasemmistoliitto on tehnyt oman esityksen, budjetin, jonka olemme nimenneet oikeudenmukaisemmaksi vaihtoehdoksi.

Aikanaan, kun vaihtoehtoiset talousarvioaloitteet tehtiin, silloin teimme nämä esitykset, ja näiden esitysten osalta voisin tässä todeta, että toisin kuin kokoomuksen esitys, vasemmistoliiton vaihtoehto lähtee nimenomaan oikeudenmukaisuuden lisäämisestä ja siitä, että nimenomaan perusturvaa ja palveluja parannetaan ja myös verotusta oikeudenmukaistetaan. Silloin talousarvioaloitteiden osalta suurin osa näistä esityksistä on tehty raha-asia-aloitteina, eli olemme esittäneet oman vaihtoehtomme budjetille ja tänään on käsittelyssä pääasiassa vasemmistoliiton lakipaketti verotuksen oikeudenmukaistamiseksi.

Budjettiesityksen oikeudenmukaistamistavoitteita ovat muun muassa opintorahan korottaminen 15 prosentilla, työmarkkinatuen ja peruspäivärahan korottaminen 86 eurolla kuukaudessa, kansaneläkkeen korottaminen 20 eurolla kuukaudessa, mitä esimerkiksi kokoomus ei ole rohjennut tehdä. Tämä parantaisi myös eläketulovähennyksen nousun takia tavallista työeläkettä saavien eli kaikkiaan lähes 900 000 eläkeläisen toimeentuloa. Lisäksi esitämme toimeentulotuen ehtojen muuttamista niin, että lapsilisä tai sen korotus ei pienennä toimeentulotukea. Kaiken kaikkiaan haluamme siis palvelut paremmiksi ja jonot pois ja siksi lisää rahaa kunnille.

Palvelujen parantamiseksi ja hoitoonpääsyjonojen lyhentämiseksi valtionosuuksiin olemme esittäneet yhteensä 104 miljoonan euron korotusta. Vasemmistoliitolla on esitys myös vanhuspalvelujen parantamiseksi sillä tavoin, että säädettäisiin uusi vanhuspalvelulaki, joka takaisi näitä palveluita niitä tarvitseville.

Budjettiesityksessä olemme myös tehneet esityksiä perustien- ja radanpidon kunnostukseen, yksityisteiden kunnostukseen, joukkoliikenteeseen, ympäristötöihin, aluekehitykseen ja kehitysyhteistyövaroihin.

Paljon keskustelua on myös ollut siitä, halveksiiko tämä hallitus kansalaisjärjestötoimintaa, ja sen vuoksi olemme ehdottaneet järjestöjen avustusten leikkausten poistamista, eli rauhanjärjestöiltä ja ystävyysjärjestöiltä on leikattu rahaa ja meidän mielestämme se ei edistä kansalaisjärjestötoimintaa.

Tänään keskustelussa on vasemmistoliiton osalta ensisijaisesti verotukseen tehtyjä muutoksia, ja tämän kokonaisuuden tavoitteena on nimenomaan verotuksen oikeudenmukaistaminen ja sen lisäksi myös osaltaan tulojen lisääminen. Tuloja saadaan myös tehostamalla harmaan talouden tutkintaa ja vähentämällä Valtion Eläkerahaston kasvattamista.

Vasemmistoliiton oikeudenmukaisemman verotuksen lakipaketti sisältää lakialoitteet elintarvikkeiden verotuksen alentamisesta, eläketulovähennyksen kaltaisen sosiaalitulovähennyksen käyttöön ottamisesta sekä tuloveroasteikon uusimisesta. Pienituloisia suosivaa verolinjaa rahoitettaisiin alkoholiveroa nostamalla ja palauttamalla varallisuusvero. Ruuan arvonlisäveron alennus on vasemmistoliiton mielestä sosiaalisesti oikeudenmukainen veronkevennys, joka hyödyttää ensisijaisesti pienituloisia. Esitämme arvonlisäveron alentamista 12 prosenttiin, jolloin kuluttajahinnat laskisivat noin 3,5 prosenttia. Veronkevennys tulisi esityksen mukaan voimaan ensi vuoden kesäkuussa.

Toinen veronkevennysaloite koskee sosiaalietuuksia saavia. Palkka- ja työtulojen verotusta on alennettu, mutta sosiaalietuuksien verotusta on kiristetty viime vuosina. Myös kunnallisverotuksen kiristyminen on kohdistunut selkeimmin pienituloisiin ja erityisesti päivärahan saajiin. Esimerkki nykyisestä verotuksesta: 6 000 euron vuositulosta työtön saa 360 euroa vähemmän käteen kuin palkansaaja. Tämän vuoksi esitämme sosiaalitulovähennyksen käyttöönottoa, ja se koskisi työttömyys-, sairaus- ja äitiyspäivärahan saajia. Rakenteeltaan vähennys olisi samanlainen kuin kunnallinen eläketulovähennys.

Tuloveroasteikkoa korjaisimme siten, että ylintä marginaaliveroprosenttia ei alennettaisi ja myös toiseksi ylimmän tuloluokan marginaaliveroprosentti pidettäisiin ennallaan. Oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi, mutta myös valtion verotulojen lisäämiseksi vasemmistoliitto haluaa palauttaa varallisuusveron. Lakialoitteessa ehdotetaan veron palauttamista seuraavin muutoksin vuoden 2005 lakiin verrattuna: lapsivähennys olisi 3 000 euroa, aiemmin 2 000 euroa; vähennys omasta asunnosta 20 000 euroa, aiemmin 10 000 euroa. Näin säädettyä veroa joutuisi maksamaan Suomen 30 000 äveriäintä verovelvollista. On ollut aivan käsittämätöntä, miten hallitus on voinut esittää ja miten eduskunta on voinut hyväksyä tämän varallisuusveron poiston.

Sen lisäksi esitämme myös väkevien viinojen veron korottamista, ja esityksemme on sama kuin oli aikanaan silloin, kun sitä laskettiin, eli esitämme sitä samaa nyt, emmekä niin kuin kokoomus, joka silloin kannatti veron alennusta ja nyt on tullut sitten toisiin ajatuksiin. (Ed. Hemmilä: Mitä veronalennusta?) — Alkoholiveron alennusta kokoomus kannatti ryhmänä. — Korotustarvetta oma ryhmämme perustelee nimenomaan alkoholihaittojen pienentämisellä.

Nämä vasemmistoliiton lakialoitteet on tehty niin, että ed. Sirnö esittää elintarvikkeiden arvonlisäveron muuttamista sekä opintotuen korottamista, ed. Uotila esittää sosiaalitulovähennyksen käyttöönottoa ja varallisuusveron palautusta, ed. Polvi vuoden 2007 tuloveroasteikon uusimista ja ed. Virtanen alkoholiveron nostamista sekä ed. Mustajärvi työttömyysturvan korottamista.

Omissa nimissäni on, tai olen ensimmäisenä allekirjoittajana, toimeentulotukea koskeva muutos, joka pitää sisällään sen, että suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia lapsiperheiden osalta on se, että kaikkein köyhimmät lapsiperheet eli ne perheet, jotka saavat kunnallista toimeentulotukea, eivät saa lapsilisää, koska lapsilisä vähennetään tästä toimeentulotuesta. Sen sijaan Suomessa kaikkein rikkaimmat perheet kyllä saavat lapsilisää, mutta jotta tämä vääryys poistuisi, tämän lakialoitteen mukaan lapsilisästä tulisi ensimmäisen lapsen osalta etuoikeutettua tuloa, niin että tämä tulo ei vähentäisi kunnallista toimeentulotukea. Tällä tavoin niin lapsilisä kuin sen mahdolliset korotuksetkin tulisivat lapsiperheen hyväksi eikä niin kuin nyt, että se vähennetään toimeentulotuesta.

Kaiken kaikkiaan vasemmistoliiton talousarvioaloitteet ja nämä lakialoitteet, jotka tänään ovat käsittelyssä, tähtäävät nimenomaan oikeudenmukaisempaan ja tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan eikä niin kuin aikaisemmin tänään kuulemamme kokoomuksen aloitteet, jotka ensi sijassa tähtäävät kylmään ja kovaan kilpailuyhteiskuntaan.

Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):

Puhemies! Jouduin ryhmätoverille ja ryhmäpuheenjohtajalle selittämään, minkä takia keskeytimme siinä alkuvaiheessa pienillä huudoilla hänen puheenvuoronsa. Kaikkien meidän kolme tuntia ennen istuntoa varatut puheenvuoromme olivat yllättäen kadoksissa, mutta ne nyt onneksi, kiitos hyvän virkamiestyön, löytyivät sieltä sitten jälleen.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Olin eilen Tampereella Asunnottomien yössä, jossa minulta kysyttiin, onko mielestäni Suomessa köyhyyttä ja näkevätkö ihmiset Suomessa nälkää. Tunnustan pettyneeni sekä itseeni että kanssakumppaneihini ja kollegoihini paikallispäättäjinä ja kansanedustajina, kun minun oli itse asiassa aivan pakko myöntää, että kyllä, Suomessa on köyhyyttä ja Suomessa ihmiset näkevät nälkää. Tämä kaikki tapahtuu aikana, jolloin Suomi on rikkaampi kuin koskaan, mutta tuloerot kasvavat ja osa suomalaisista on syrjäytynyt jokapäiväisen leivän syrjästä. Jostain syystä me päättäjät omilla arvovalinnoillamme olemme ruokkineet nälän ja köyhyyden lisääntymistä sen poistamisen sijaan.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL kysyi ennen viime eduskuntavaaleja kaikilta kansanedustajaehdokkailta tuntoja ruoan arvonlisäveron suhteen. Kyselyn tulos viittasi siihen, että ruoan arvonlisäveron alennus nautti suurta kannatusta yli puoluerajojen. Erityiskiitokset SEL antoi vastaamisaktiivisuudesta tuolloin vasemmistoliiton ja vihreiden edustajaehdokkaille, joista yli 40 prosenttia otti osaa kyselyyn. SELin kyselyyn vastanneista 461 ehdokkaasta peräti 93 prosenttia oli alennuksen kannalla, ja kyseessä oli siis edustajaehdokkaita, tännetulijoita, kaikista puolueista. Vaaleja ennen annetuilla vastauksilla ja lupauksilla tuppaa näin lyhyelläkin Arkadianmäen kokemuksella usein käymään niin, että ne unohtuvat tai vesittyvät matkan varrella. Ruoan arvonlisäveronalennuksen osalta ei kuitenkaan toivoisi käyvän näin. Miljoona pienituloista suomalaista käyttää keskimäärin noin 17 prosenttia ansioistaan ruokaan, rikkaimmat 10 prosenttia. Siksi ei ole aivan sama, paljonko ruoka Suomessa maksaa.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on sitoutunut köyhyyden kitkemiseen. Osana tätä projektia eduskuntaryhmämme esittelee tänään täällä oman oikeudenmukaisemman veropakettinsa, jonka osana esitämme ruoan arvonlisäveron alentamista 5 prosenttiyksiköllä ensi vuoden kesäkuusta lähtien.

Ruoka ja asuminen ovat ihmisen perusoikeuksia. Suomalaisten enemmistön vaurastuminen näkyy ruokakauppojen hyllyillä, jotka notkuvat kalliita ulkomaisia ja kotimaisia erikoisherkkuja. Samaan aikaan kaikista pienituloisimpien suomalaisten kansaneläkeläisten, opiskelijoiden, pitkäaikaistyöttömien, pitkäaikaissairaiden ja yksinhuoltajien on ruksittava ostoslistalta jopa päivittäin tarvittavia elintarvikkeita. Tätä vasten on hämmentävää, että erityisesti vihreiden edustajat ovat julkisuudessa kutsuneet keskustalaisten, kristillisdemokraattien ja vasemmistolaisten ruoan arvonlisäveroalevaadetta pölhöpopulismiksi.

Toki vihreät ovat osittain oikeassa siinä, että jokainen veroale vaarantaa julkisten palvelujen saatavuuden, mutta veroilla ja veroilla on eroa ja veroissa on aina kyse arvovalinnoista. Omiin arvovalintoihini ei edes hallitusvastuussa olisi kuulunut varallisuusverosta luopuminen. Vasemmistoliitto ei ole tekemässä ruoan arvolisäveroesitystään ilman, että samalla esittäisi korjausliikkeitä sekä verotuksen oikeudenmukaisempaan painottamiseen että eläkeläisten ja vaikkapa työmarkkinatukilaisten tuloperusteisiin.

Eniten minua itseäni kuitenkin loukkasi vihreiden edustajien väite ruoan arvonlisäveron merkityksen vähättelynä. Joko vihreät edustajat ovat kadottaneet tuntumansa köyhimmistä köyhimpien arkeen tai kyse on yksinkertaisesti välinpitämättömyydestä. Olen itse elänyt yli vuoden peruspäivärahalla Ahon hallituksen aikana. Olen itse elänyt yli vuoden ruhtinaallisella 370 euron ansiosidonnaisella päivärahalla Lipposen hallituksen aikana ja olen omakohtaisesti kokenut, miltä tuntuu, kun 1,5 euron pitää riittää ruokaan viikoksi. 5 tai 6 euron lisä elämiseen kuukaudessa voi näyttää Arkadianmäen norsunluutorneista olemattomalta tai turhalta, mutta isolle joukolle ihmisiä se konkretisoituu maitolitroina, leipinä ja halvempina hedelminä ja terveellisempinä ruokina ja valintoina. Jos ette usko minua, uskokaa tutkimuksia, joissa yksikantaan todetaan, että ruokakorin kalleus johtaa osaltaan epäterveellisiin ruokatottumuksiin, kun monet pienituloiset kuluttajat joutuvat tyytymään mahdollisimman halpaan ruokaan.

Pelko siitä, että ruoan arvonlisäveron alennus ei laskisi hintoja, pidätteli vuosikausia vasemmistoliittoa esittämästä täällä omaa veroale-esitystään. Tutkittua tietoa ei yksinkertaisesti ollut. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin, Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen Ptt:n ja Turun yliopiston taloustieteen laitoksen tuoreessa tutkimuksessa arvioidaan, että ruoan hinnat laskisivat noin 3,5 prosenttia, jos elintarvikkeiden arvonlisäveroa laskettaisiin nykyisestä 17 prosentista 12 prosenttiin, aivan kuten vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on nyt esittämässä. Ruoan kysyntä kasvaisi hintojen alentuessa, ja tutkimuksessa arvioidaan, että kauppaan, muihin palveluihin ja elintarviketeollisuuteen voisi siksi syntyä yhteensä yli 6 000 henkilötyövuoden edestä lisää työpaikkoja. Tästä seuraisi, että vaikka veroale leikkaisi valtion tuloja, leikkauksista 150 miljoonaa tulisi takaisin valtion kirstuun, kun työllistyneet maksaisivat enemmän veroja ja kuluttajat kuluttaisivat enemmän.

Osa tutkijoista arvelee, että mahdollinen alennus ei näkyisi hinnoissa täysimääräisenä, sillä kaupan, yritysten, voitot, työntekijöiden palkat ja elintarvikkeiden tuottajahintojen nousu veisivät oman osuutensa. Veroalea ajavat kaupan alan työnantajat vakuuttavat kuitenkin käsi sydämellä, että hinnat laskisivat selvästi. Muun muassa Päivittäistavarakauppa ry:n toimitusjohtaja Osmo Laine on todennut, että kauppojen välinen kilpailu huolehtii siitä. Kyse onkin ennen kaikkea eduskunnan luottamuksesta elintarviketuottajiin ja alan yrittäjiin. Toisaalta eduskuntahan on jo osoittanut, että luotamme arvonlisäveron alennuksen siirtymiseen kuluttajahintoihin. Olemmehan vastikään päättäneet alentaa kampaamopalveluiden arvonlisäveroa.

Useampi terveellinen ateria ja ainakin yksi lämmin ruoka päivässä on vasemmistoliiton eduskuntaryhmän tavoite. Siksi kannamme ruoan arvonlisäveroale-esityksessämme ja sen ohessa huolta ravintoloiden ja ruokaloiden kohtalosta ja vaadimme hallitukselta aktiivisuutta Brysselin suuntaan, niin että tulevaisuudessa ravintolapalvelujen arvonlisäverotusta olisi myös mahdollisuus alentaa.

Kari Uotila /vas (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puhemiesneuvosto teki hyvän yrityksen pyrkiessään saamaan poliittista jännitettä ja poliittista keskustelua niputtamalla näitä oppositiopuolueiden budjettiin liittyviä lakiehdotuksia nippuun ja samalle illalle. Tässä on kuitenkin selvästi kehittämisen varaa, ja siitä jo pääsihteerin kanssa keskustelin, koska näin tämä ei ehkä parhaalla mahdollisella tavalla toimi. Olisi ehkä ollut parempi niin, että olisi heti kello 15 äänestysten jälkeen esitelty kaikkien oppositiopuolueiden budjetin vaihtoehtoihin liittyvät lakiehdotukset ja käyty siitä sitten räväkkä debatti ja sitten keskusteltu kaikki yhtä aikaa. Nyt täällä on kokoomuksen budjettiehdotuksia käsitelty neljä tuntia. Sitten toinen huono puolihan tässä tietysti on se, että hallituspuolueet ovat loistaneet koko ajan poissaolollaan, ja jos nämä olisi keskitetty yhteen heti alussa, niin ehkä olisi sitten ainakin osittain saatu hallituspuolueiden edustajia paikalla pysymään. Mutta ensi syksynä varmaan tässä voidaan edelleen mennä eteenpäin ja kehittää näitä menettelytapoja. (Välihuuto) — Niinpä niin, ja pysytään salissa sitten.

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on käyty verotuksen osalta keskustelua siitä, onko lisäveronalennuksiin varaa vai ei, ja sosialidemokraattienkin piiristä on tullut sellaisia varoittelevia puheenvuoroja, että nyt ei pitäisi veronalennuksiin suuntautua. Valtiovarainministeri Heinäluoma on ilmoittanut, että hänen ministeriönsä tekee tammikuussa laskelman siitä, että minkälaisiin veronalennusmahdollisuuksiin ensi vaalikaudella on varaa. SAK:n puheenjohtaja Ihalainen toi julki sen, että pitäisi kiinnittää enemmän huomiota palkankorotuksiin ja vähemmän veronalennuksiin. Minusta, arvoisa puhemies, näissä puheissa paistaa selvästi veronalennuskrapula, kun muistetaan se, että sosialidemokraatit yhtenä keskeisenä hallituspuolueena ovat sitoutuneet toteuttamaan tällä vaalikaudella yli kaksinkertaisesti ne tuloveron kevennykset, joihin he hallitusohjelmassaan sitoutuivat. Sen lisäksi he ovat poistaneet kaikista rikkaimmilta suomalaisilta myöskin varallisuusveron tavalla, joka ei ollut hallitusohjelmassa.

Nyt kun on keskusteluun nostettu esimerkiksi elintarvikkeiden arvonlisävero ja tutkimuksenkin mukaan on hyvät perusteet elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamiselle, niin myös sitä on pyritty mollaamaan ja toteamaan, että parempia vaihtoehtoja on. Totta kai on parempia vaihtoehtoja. Jos ajatellaan tuloerojen kasvamista, köyhyyden kasvamista ja tähän puuttumista, niin paras tapa on tietysti nostaa tulonsiirtoja, tehdä kunnon tasokorotukset pienimpiin eläkkeisiin, tehdä kunnon tasokorotukset opintotukeen, tehdä kunnon tasokorotukset työttömyysturvaan ja työmarkkinatukeen, nostaa lapsilisiä jne. Tämä on paras vaihtoehto, mutta poliittista tahtoa tämän vaihtoehdon toteuttamiseen ei tältä hallitukselta ole löytynyt. Verotusratkaisut ovat suosineet euromääräisesti suurituloisia, ja silloin, jos puhutaan veroratkaisuista, niin elintarvikkeiden arvonlisävero on parempi kuin toteutetut veromallit tällä vaalikaudella.

Vasemmistoliiton vaihtoehtobudjettiin sisältyy veroratkaisuja, joita jo ryhmäpuheenjohtaja Annika Lapintie tuossa esitteli. Kun luemme lehdestä, kuka on saanut lottovoiton, niin olemme aina kiinnostuneita siitä, onkohan se nyt mennyt köyhään taloon tai rikkaaseen taloon. Ja varmasti tietysti toivomme, että se lottovoitto tulisi omalle kohdalle, mutta varmasti kaikki ovat iloisia silloin kun luemme lehdestä, että joku pienituloinen on voittanut lotossa ja niin edelleen. Se lottovoitto, jonka hallitus antoi 30 000:lle kaikista rikkaimmalle suomalaiselle kokoomuksen vankalla tuella, se on sellainen lottovoitto, joka tulee vuosittain, ja se ei kohdistu niille pienituloisille, joille me kernaasti toivoisimme lottovoittojen tulevan, vaan se tulee todella kaikista äveriäimmille suomalaisille. Sen vuoksi vasemmistoliitto ja vasemmistoliiton eduskuntaryhmä lähtevät siitä, että se, mikä on kerran säädetty, voidaan säätää takaisinkin. Esitämme varallisuusveron palauttamista kuitenkin siten korjattuna, että lapsivähennys nousee 2 000:sta eurosta 3 000 euroon ja oman asunnon vähennys 10 000:sta eurosta 20 000 euroon, mutta muutoin vanhalta pohjalta.

Verotukseen sisältyy rakenteellinen ongelma, ja se koskee etuisuustuloja. Sen vuoksi vasemmistoliiton vaihtoehtobudjettiin ja käsittelyssä olevaan lakipakettiin sisältyy lakiehdotus sosiaalitulovähennyksestä, joka toisi käytännön hyötyä veronalennuksista myöskin niille, jotka joutuvat tulemaan toimeen esimerkiksi työttömyyspäivärahalla ja muilla sosiaalietuisuuksilla. Tämä kehityshän on eriytynyt. Pienistäkin ansio- tai palkkatuloista verotus on kevyempää kuin esimerkiksi työttömyysturvasta, ja sehän ei voi olla tulonjaon kannalta oikeudenmukaista.

Vuosien varrella ansio- ja sosiaaliturvatulojen verotuksen eriytymiseen ovat johtaneet monet syyt. Ensinnäkin palkkatuloista on peritty vuodesta 1993 eläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja ja vuodesta 2006 alkaen myöskin sairausvakuutuksen päivärahamaksua. Nämä ovat vähennyskelpoisia tuloverotuksessa. Ansiotulovähennys vuodesta 1997 lähtien on rajattu työtuloihin, ja tämä koskee myöskin sitten tänä vuonna käyttöön otettua valtionverotuksen ansiotulovähennystä. Tulonhankkimisvähennystä myönnetään automaattisesti palkkatuloista, mikä on tietysti luonnollista, ja sitä on säännöllisesti korotettu. 2006 voimaan tulleessa sairausvakuutuksen rahoitusuudistuksessa määritelty sairaanhoitomaksu on suurempi sosiaalietuuksissa, 1,5 prosenttia, kuin työtuloissa, 1,33 prosenttia. Perusvähennystä, joka koskee sosiaalietuuksia ainoana vähennyksenä, ei ole tarkistettu vuoden 1991 jälkeen. Sen lisäksi hyvätuloiset ovat hyötyneet ansiotulovähennyksen laajenemisen ohella valtion tuloveroasteikon alennuksista, kun taas kunnallisverotuksen kiristyminen hyvin useassa kunnassa on näkynyt suoraan näiden etuisuustulojen varassa olevien ihmisten verotuksen suoranaisena kiristymisenä.

Arvoisa puhemies! En esittele näitä ehdotuksia sen tarkemmin. Näillä tähdätään tuloerojen kaventamiseen ja köyhyyden vähentämiseen. Ja kun puhutaan ensi vaalikauden tavoitteista, niin kernaasti toivon, että vaalikentillä, arvoisat kollegat, kysytään, mikä puolue on valmis sitoutumaan siihen, että seuraavalla vaalikaudella ryhdytään todella puuttumaan tuloerojen kasvuun ja köyhyyden lisääntymiseen tässä maassa. Se on tärkeintä. Kun siihen sitoudutaan, sen jälkeen on mahdollista miettiä, mitkä ovat ne konkreettiset toimenpiteet, mitä tehdään verotuksen alalla, mitä tehdään tulonsiirtojen korottamisen alalla jne. Mutta tärkeintä on löytää laajaa sitoutumista tämän kielteisen kehityksen pysäyttämiseen, joka on liian kauan tässä maassa jatkunut tuloerojen kasvuna ja köyhyyden lisääntymisenä.

Iivo Polvi /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nimissäni oleva lakialoite 103 on rinnakkaislakiesitys tämän hallituksen esitykselle vuoden 2007 tuloveroasteikkolaiksi. Tuossa hallituksen esityksessä tuloveroasteikkolaiksihan on lähtökohtana madaltaa progressiota, jossa lähtökohtana on se, että kolmatta eli toiseksi ylintä tuloveroprosenttia alennetaan 1 prosenttiyksiköllä ja ylintä tuloveroprosenttia 0,5 prosenttiyksiköllä, korottamalla asteikon ylintä tulorajaa 1 400 eurolla sekä poistamalla asteikon toinen tuloluokka. Noilla ratkaisuillahan käytännössä myönnetään tämän esityksen perustelujen mukaan 655 miljoonan euron veronalennukset. Ja kun se toteutetaan tuolla hallituksen esityksessä esitetyllä tavalla, se merkitsee sitä, että progressio madaltuu ja se tietenkin palvelee erityisesti suurituloisia palkansaajia.

Hallituksen esityksen perusteluissa on laskettu palkkatulon veroasteen muutoksia koskeva taulukko ja perusteluissa todetaan, että valtion tuloveroasteikkoon tehtävät muutokset keventävät myös eläke- ja etuustulojen verotusta. Sen sijaan nyt on jäänyt pois se toteamus, että tämä kohdistuu erityisesti pieni- ja keskituloisiin, niin kuin aikaisemmin yleensä on virheellisesti väitetty. Mutta tuo väite, että tuloveroasteikkoon tehtävät muutokset keventävät myös eläke- ja etuustulojen verotusta, on omituinen. Se on sitä erityisesti sen takia, että kun tiedetään, mitä ovat etuustulot ja mitä ovat eläketulot ja kuinka ne jakautuvat, niin voidaan päätyä täysin toisen tyyppiseen johtopäätökseen. Eli ainakin se on helppo todistaa, että tuo hallituksen perusteluissa esittämä väite on suurelta osin harhaa.

Eläketilaston mukaan viime vuoden lopussa eläketulonsaajia oli 1 264 168. Kun tuon tuloverotaulukon alapuolella, 12 400 euron alapuolella, olevasta tulosta ei tuloveroa peritä, niin sitä pienemmät eläketulot jäävät valtionverotuksessa verottamatta ja näin ollen eivät hyödy taulukkomuutoksista. Tuon tulorajan alapuolella olevia eläkeläisiä 31.12.2005 oli 711 042 henkeä. Nämä eläketuloa saavat eivät saa siltä osin sentinkään alennusta taulukkomuutosten johdosta. Samaten jos verrataan muita etuustuloja saavia, vaikkapa työmarkkinatuella olevia ja työttömyysturvan peruspäivärahoilla olevia, joita lienee joku 160 000—170 000 henkeä, he eivät hyödy senttiäkään näistä taulukkomuutoksista.

Eli kun taulukkomuutokset kohdistuvat erityisesti suurempituloisiin, sen vuoksi vasemmistoliiton lähtökohtana on, että taulukkoa ei muuteta hallituksen esittämällä tavalla, ja tuo tuloveroasteikkolakia koskeva rinnakkaisaloite lähtee siitä, että suurituloisille myönnettäviä veronalennuksia vähennetään ja osa niistä kohdennetaan erityisesti pienituloisten hyväksi toteuttamalla tämä sosiaalivähennys, jonka ed. Uotila tuossa aikaisemmassa puheenvuorossaan esitteli. Sen toteuttamisella saadaan aikaan tavallaan se vaikutus, mihinkä hallitus tuloveroasteikkolain perusteluissa viittaa, pyrkimys alentaa myös eläkeläisten verotusta ja etuustulonsaajien verotusta. Eläketuloa saavista vain vajaa 500 000 on niitä, jotka saavat jonkinasteisen veronalennuksen taulukkoasteikon muutoksen myötä. Sen sijaan tuolla sosiaalietuusvähennyksen toteuttamisella kyetään kaikista pienituloisimpaa väestönosaa helpottamaan, ja siinä mielessä se on oikeampi tapa kuin taulukon kautta myöntää veronalennukset suurituloisille. Sen vuoksi on tuo tuloveroasteikkolakia koskeva lakialoite jätetty.

Markus Mustajärvi /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa 119 ehdotetaan työttömyysturvan peruspäivärahan korottamista 4 eurolla päivässä nykyiseen verrattuna. Korotuksen jälkeen peruspäiväraha olisi 27,50 euroa päivässä. Lakialoitteeseen liittyvät myös talousarvioaloitteet ensi vuodelle korotetun peruspäivärahan ja työmarkkinatuen maksamisesta.

Jos ajatellaan suomalaisen työttömyyden ja köyhyyden rakennetta, korotuksessa ei ole yhtään liikaa. Jos oli varaa poistaa rikkaitten varallisuusvero, niin pitäisi olla varaa parantaa kädestä suuhun elävien asemaakin. Työttömät on lyöty laimin jo neljän vuoden ajan. Heidän perusturvaansa ei tämän hallituksen aikana ole tullut minkäänlaista tasokorotusta, ei edes sellaisia rippeitä, joita on pariin otteeseen ripoteltu eläkeläisille. Työttömyyden rakenne on muuttunut vaikeaksi; jo kolme viidesosaa kaikista työttömistä joutuu tulemaan toimeen peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella. Pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömien osuus on korkea, ja heidän sijoittumisensa työmarkkinoille on epätodennäköistä ilman erityisiä tukitoimia. Myös ensi kertaa työmarkkinoille tulevien taloudellinen asema on heikko.

Tällä hetkellä pitkäaikaistyöttömiä on yli 60 000 ja työttömiä nuoria liki 30 000. Kokonaistyöttömyys noussee talven aikana yli 250 000:n. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ennusti tämän vaalikauden aikana, että hallituksen lopettaessa työttömiä on vielä 251 000, ja valitettavasti tämä ennustus toteutuu hyvin.

Työttömyydenaikaisen toimeentulon parantaminen on välttämätöntä, jotta mahdollisimman moni syrjäytymisuhan alla elävistä työttömistä pysyy työmarkkinoitten käytettävissä. Työtön henkilö ei kykene suunnittelemaan pitkäjänteisesti tulevaisuuttaan, mikäli hänen perusturvansa ei ole riittävä. Tanskassa tämä on tajuttu, korkea perusturva ei ole este työllistymiselle. Suomessa hyvin suuri joukko työttömistä ja heidän perheistään joutuu turvautumaan toimeentulotukeen. Työmarkkinatuen määräaikaistaminen huononsi tilannetta entisestään, ja työttömyys on kiistatta suomalaisen köyhyyden suurin yksittäinen aiheuttaja.

Arvoisa puhemies! Olen lueskellut aikani kuluksi keskustalaisten nuorten poliitikkojen keväällä julkaistua kirjaa "Vahvan keskustan tie, tervetuloa 2020-luku!" Kirjasta löytyy luku "Suomi tarvitsee koko työreformin". Kirjoittajat sanovat ääneen sen, minkä pääministeri Vanhanen hiljaisesti ajaa eteenpäin. En tiedä, kiistääkö pääministeri esimerkiksi arvion, suora lainaus: "Nyt voidaan kuitenkin sanoa, että työreformin sisältö on valtaosin jo toteutunut. Tämä on asioiden kannalta olennaisinta."

Olen kirjoittajien kanssa täysin samaa mieltä. Työttömyysturvan taso pidetään tarkoituksella riittämättömänä, työmarkkinatuki määräaikaistettiin ja käyttöön otettiin matalapalkkatuki. Matalapalkkatuki on kaikessa karuudessaan puhutteleva. Työnantaja palkitaan huomattavalla julkisen sektorin tuella siitä, että se maksaa työntekijälle riittävän pientä palkkaa. Ei ole ihme, että kokoomus tuki ja tukee tätä mallia. Siitä suunnasta on jo esitetty matalapalkkatukimallin laajentamista koskemaan myös muita kuin yli 54-vuotiaita. Ehdotus on samaa sarjaa kuin nuorille esitetyt työehtosopimuksia alemmat palkat työmarkkinoille tultaessa. Matalapalkkatuki on täysin vastikkeeton tuki työnantajalle ilman mitään työllistämisvelvoitetta. Mielenkiintoista onkin saada eteen hallituksen selvitys, kuinka monta uutta työpaikkaa tämä malli on luonut.

Arvoisa puhemies! Suomalaiset köyhyystutkijat ovat todenneet, että yhteiskunnan reunalla elävät ryhmät eivät ole poliittisesti kiinnostavia, koska heidän äänestysaktiivisuutensa ja yhteiskunnallinen vaikuttamisensa on niin vaatimatonta, ja se varmaan pitää paikkansa. Samalla tutkijat esittivät, että paras tapa parantaa pienituloisien asemaa olisi luoda yhtäläinen verovähennysjärjestelmä, joka takaisi edes jonkinlaisen toimeentulon niille 600 000 kansalaiselle, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella. Niin kauan kuin tällaiseen järjestelmään ei päästä, heikoimpien sosiaaliryhmien asemaa pitää yrittää parantaa nykyisiä etuisuuksia korottamalla. Siksi työttömyysturvan tasokorotus on välttämätön tehdä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Suomen menestys perustuu koko nuorisoon ja myöskin laajemmin väestön koulutusjärjestelmään. Jatkossa osaamisen merkitys kasvaa edelleen, ja siksi nuoriso pitää saada vielä enemmän opiskelemaan, ja on selvää, että myös aikuisväestö tarvitsee jatkossa vieläkin useammin osaamisensa uudistamista ja myöskin uuden ammatin hankintaa työelämän muutosten kiihtyessä. Muutoksien maailmassahan yhdellä ammatilla ei enää elämänsä pituisesti selviä.

Suomen strategiasta, joka perustuu siis osaamiseen, ei ole erimielisyyttä. Siksi onkin outoa, että opiskelijoiden toimeentulosta ei kanneta käytännössä huolta. Opintorahan tasohan on viimeisten 14 vuoden aikana pudonnut peräti 20 prosenttia. Siitä on seurannut, että opiskelijoiden on joko saatava rahaa kotoaan, mikä ei läheskään kaikkien osalta ole mahdollista, tai käytävä töissä, mikä vaikeuttaa opintoihin keskittymistä ja pitkittää valmistumista. Eipä siis ole kumma, että opiskelijat ovat olleet syksyn aikana barrikadeilla kautta maan vaatimassa 15 prosentin tasokorotusta opintorahaan. Sekään ei kunnollista toimeentuloa opiskelijalle vielä takaa, mutta tuntuva korotus merkitsee kuitenkin käännettä tässä opintorahan kannalta erittäin kielteisessä, viimeiset 15 vuotta jatkuneessa kehityksessä.

Opintorahan lisäksi tarvitaan myöskin asumislisän turvaamista myös kesäajalle. Onhan se omalaatuista, että opiskelijat eivät asumislisää saa ympärivuotisesti, vaikka asuminen tiettävästi tässä maassa on ympärivuotisesti välttämätöntä. Ajattelu, että opiskelijat asukoot kesät vaikka veneen alla, ei ole tästä maailmasta.

Meillä puhutaan siitä, että ikärasismi kohdistuu yleensä iäkkäisiin ihmisiin, mutta kyllä opiskelijamaailmassa ikärasismia on sielläkin viranomaisten, julkisen vallan taholta. Itsenäisesti asuvat, alle 20-vuotiaat ammattioppilaitoksissa ja lukioissa opiskelevathan saavat opintotukea, joka on riippuvainen vanhempien tuloista. Se on ällistyttävää. Me vaadimmekin vasemmistoliittona ikärajasta luopumista.

Barrikadeilla ovat olleet korkeakouluopiskelijoiden rinnalla myöskin lukiolaiset ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevatkin, ja heillä on myöskin tähän esiintymiseen vahvaa tarvetta, sillä meillä puhutaan ilmaisesta koulusta, mutta sitähän ei lukioissa ja ammattikouluissa se opiskelu ole. Kun joudutaan ostamaan oppikirjat ja oppimateriaalit hankkimaan itse, se tarkoittaa, että erityisesti pienituloisille perheille tämä voi merkitä todella suuria vaikeuksia, joissakin tapauksissa jopa koulunkäymisen estettä, sillä kuluthan tulevat lukioissa ja ammattioppilaitoksissa näitten hankintojen kautta nousemaan jopa satoihin euroihin vuodessa.

Tietenkin meiltä kysytään, mistä rahat. Täällä on jo moneen kertaan todettu meidän taholtamme, että verohelpotukset siinä laajuudessa, miten niitä Suomessa on pantu toimeen, eivät ole olleet perusteltuja kokonaiskehittämisen kannalta. Viimeisin näyttö selvästi väärästä veropäätöksestä on varallisuusveron poistaminen Suomen rikkailta. Jos tätä toimenpidettä ei olisi tehty, siinä olisivat heti olleet rahat kaikkien näiden opiskelijamaailman tarvitsemien korjausten rahoittamiseen. Miksi se piti tehdä, sitä me kysymme. Joka tapauksessa lähdemme siitä, että nämä opiskelijoiden asemaa parantavat esityksemme tulee toteuttaa pikaisesti, ja painetta siis pitää jatkaa.

Me olimme marssimassa opiskelijoiden rinnalla tai tukena, apuna, ja olemme tässä liikkeessä jatkossakin mukana, sillä niin kuin sanottu, Suomi on selvinnyt vain osaamisella ja jatkossa osaamisen merkitys vain kasvaa. Siis kysymys on viime kädessä tämän maan edusta, kun opiskelijoiden asemaa pyritään parantamaan.

Erkki Virtanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt on kyse aloitteesta, joka on osa tätä vasemmistoliiton tänään esiteltävää aloitepakettia, jonka tarkoituksena on toisaalta parantaa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämisen edellytyksiä ja toisaalta osoittaa niitten parannusten vaatimille kustannuksille rahanlähteet.

Tämän minun ensimmäisenä allekirjoittamani aloitteen tarkoituksena on peruuttaa osittain väkevien alkoholijuomien vuoden 2004 alusta toteutettu alkoholiveroalennus sen alennuksen ilmiselvien sosiaalisten haittojen vuoksi ja toisaalta verotulojen keräämiseksi hallituksen esitystä oikeudenmukaisemman valtion vuoden 2007 talousarvion rahoittamiseksi. Käytännössä tämän aloitteen toteuttaminen merkitsisi vuoden 2004 suuren alkoholiveroalennuksen puolittamista väkevien viinojen osalta.

Arvoisa puhemies! Kun silloin 2004 käsittelimme tätä viinaveron alentamista, jonka "välttämättömyyden", käyttäisin nyt tässä yhteydessä reilusti lainausmerkkejä, valtiovarainministeriö meille sekä tuolla valiokunnassa että sitten lopulta mietintömme ja lakiesityksen kautta koko tälle salille todisti. Se todisti sen vastoin substanssiministeriön eli sosiaali- ja terveysministeriön kantaa. Sosiaali- ja terveysministeriöhän olisi halunnut matalamman alennuksen, ja muistan, kuinka koin siihenastisen edustajanurani ainutlaatuisimpia hetkiä, kun asiaa valiokunnassa esitellyt ministeriön edustaja ilmoitti, että tämä esitys on äärimmäisen huono.

Kieltämättä olihan se varsin mielenkiintoinen lakiesitys. Sen lakiesityksen perusteluissahan sanottiin ja sanotaan se tietenkin siellä edelleenkin, että tämän lain toteutuminen tulee merkitsemään 500 ihmisen kuolemaa vuodessa lisää verrattuna aiempaan tilanteeseen alkoholinkäytön seurauksena. Me siis säädimme lain, jonka perusteluissa ilmoitettiin, että tämän lain säätämällä tuomitsette 500 ihmistä kuolemaan. Näin jälkikäteen ajatellen jo silloinkin se tuntui aika mielenkiintoiselta päätökseltä, ja siksi tein valiokunnassa asiasta vastalauseen, johon vihreitten varaedustaja, ed. Forsius yhtyi. Oli kuvaavaa sinänsä, että se vastalause ei tietysti erityistä huomiota tiedotusvälineissä saavuttanut. Sen sijaan kylläkin seuraavan aamun tiedotusvälineissä ed. Forsius sinänsä saavutti kohtuullista huomiota. Iltapäivälehdissä oli kummassakin toista sivua huomiota sille, että ed. Forsius oli mennyt kihloihin, mutta se on sitten kokonaan toinen juttu.

Joka tapauksessa lain perusteluissa esitetyt ennustukset ovat toteutuneet yli odotusten, valitettavasti. Meillä on siitä tilastotietoakin, tosin vain vuoteen 2004, mutta on ilmeistä, että itse asiassa kehitys on ollut sen jälkeen vielä murheellisempaa. Alkoholinkäytön takia kuoli vuonna 2004 lähes 2 900 ihmistä. Kuolleiden määrä kasvoi edellisestä vuodesta 15 prosenttia, ja erityisen voimakkaasti lisääntyivät alkoholisairauksista ja -myrkytyksistä johtuvat kuolemat, joita oli lähes 1 900 ja joissa kasvu oli 19 prosenttia. Täytyy oikeastaan ihailla, vaikka ei yhtään mieli tekisi, sosiaali- ja terveysministeriön kykyä arvioida tulevaisuutta, koska kun näistä prosenttiluvuista ja lähtöluvuista laskee absoluuttisia lukuja, niin päätyy siihen, että arvio 500 ihmisen lisäkuolemasta osui valitettavan oikeaan.

Sama kehitys näkyi tietenkin myöskin sitten hoitopäiväluvuissa ja liikenneonnettomuuksissa, poliisien huostaanotoissa jne., eikä siinä kehityksessä ole parannusta näkynyt. Aivan samalla tavalla näyttää pitäneen paikkansa perusteluissa esitetty ennustus siitä, että tämä lakiesitys tulee lisäämään sosiaali- ja terveyssektorin kustannuksia noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa. Kun tämä oli tiedossa ja toisaalta tämä laki säädettiin kuitenkin perimmiltään valtiovarainministeriön toiveitten mukaisesti ja taloudelliset lähtökohdat pontimenaan, niin tulee mieleen se, mitä olen täällä usein aiemminkin kaivannut, että kun kustannusvaikuttavuuksia eri lakien ja asioitten osalta säädetään, niin ei riitä, että otetaan huomioon vain välittömät kustannukset, vaan on otettava mukaan myöskin välilliset kustannukset. Itse asiassa välittömiä kustannuksiakin on varsin runsaasti tästä veroalennuksesta, mutta ennen kaikkea välillisiä kustannuksia, puhumattakaan kaikesta siitä sosiaalisesta murheesta, jonka tämä korotus on aiheuttanut.

Arvoisa puhemies! En ryhdy todistelemaan pidemmälle sitä, että vuonna 2004 tehty päätös ainakin väkevien alkoholijuomien osalta oli väärä eivätkä siitä mahdollisesti koituneet taloudelliset hyödyt riitä kattamaan niitä vahinkoja, joita siitä seurasi. Siksi esitämme tässä aloitteessa, että väkevien viinojen osalta alkoholiveroa korotettaisiin niin, että päädytään sille tasolle, jota esitimme jo kaksi vuotta sitten, eli noin puoleen siitä veronalennuksesta, jonka tämä eduskunta silloin hyväksyi äänestyksen jälkeen. Samalla turvaamme myöskin kohtuullisesti lisää liikkumavaraa budjetin välttämättömien lisämenojen rahoittamiseksi.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ruuan arvonlisäveron alentaminen tasoittaa hieman tuloeroja, koska 40 prosenttia suomalaisista hyötyy siitä enemmän kuin tuloveronalennuksista. Erityisesti siitä hyötyisivät pienituloiset lapsiperheet. Elintarvikkeiden veroton hinta on Suomessa noin 5 prosenttia korkeampi kuin muissa EU-maissa. Kun arvonlisävero on vielä noin 14 prosenttia korkeampi, kohoaa elintarvikkeiden vähittäismyyntihinta kalliimmaksi kuin monissa EU-maissa. Siksi ruuan arvonlisäverokantaa pitää alentaa 12 prosenttiin. Ravintoloiden ja kahviloiden ruokatarjoilun arvonlisäveron laskeminen elintarvikkeiden arvonlisäverotasolle on myös välttämätöntä. Pidän käsittämättömänä käytäntöä, jossa kahvilasta noudettua pullaa ja kahvia verotetaan ruuan arvonlisäveron mukaan, mutta kahvilassa syötyä pullaa ja juotua kahvia verotetaan 22 prosentin arvonlisäveron mukaan.

Kannatan ed. Sirnön tekemää aloitetta ruuan arvonlisäveron alentamiseksi. Sen sijaan ed. Sirnön vaatimukset ravintoloiden ja kahviloiden arvonlisäveron alentamiseksi ovat turhan maltillisia tarpeisiin nähden.

Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Säälin edellisen puheenvuoron aikana edustajatovereitani samasta ryhmästä, jotka olivat sinnikkäästi istuneet täällä, ja esittelin yhden aloitteeni kerralla, niin kuin normaalioloissa olisimme tehneet, jos olisimme menneet asia kerrallansa.

Toinen nimissäni oleva aloite koskee tällä eduskuntakaudella ja ehkä jo vähän pidempäänkin vallinnutta ikuisuusaihetta eli opiskelijoiden pitkäaikaisköyhyyden kitkemistä. Tällä eduskuntakaudella tapahtuneet konkreettiset toimenpiteet ja konkreettiset eurot asian eteen ovat mahdollistuneet täällä eduskunnassa. Niihin valitettavasti ei hirvittävästi voi sanoa, että hallituksella tai hallituksen esityksillä olisi ollut vaikutusta. Eduskunta on täällä yksimielisesti korottanut ateriatukea, kun hallitus salli opiskelijoitten ateriahintojen noston. Eduskunta tulee tänäkin syksynä varmasti yksimielisesti jälleen kerran tekemään saman operaation, kun jälleen ministeri Saarelan putiikki on sallinut aterioiden hinnan nousun.

Eduskunta on yksimielisesti myös hyväksynyt opiskelijoiden asumistuen korotuksen. Sitä ei esittänyt hallitus. Sen esitti alun perin joukko kaikkien puolueiden kansanedustajia, jotka tekivät yhteisen esityksen tästä asiasta vuotta ennen kuin sitten eduskunta tämän toteutti.

Hallitus on selkeästi epäonnistunut omassa opintososiaalisessa politiikassaan. Opiskelijoiden köyhyys ei ole tällä kaudella vähentynyt. Päinvastoin opiskelijoiden köyhyys on osittain jopa syventynyt. Tänään olemme täällä kuulleet kokoomuksen mallin opintososiaalisista etuuksista ja opiskelijoiden elämän tukemisesta. Kokoomus on poiminut opintososiaalisista etuuksista itsensä näköisen mallin, joka on vain piirun verran parempi tai piirun verran köyhyyttä poistavampi kuin hallituksen esitys. Kokoomuksen mallissa toki korotetaan opintorahaa niille kokoomuksenkin kansanedustajien lupaamille euroluvuille, mutta samalla kokoomuksen malli ajaa opiskelijoita putkitutkintoihin, suosii työssäkäyntiä kokopäiväopiskelun kustannuksella ja ennen kaikkea painottaa lainapainotteisuutta. Kokoomuksen malli, kuten myös eduskunnassa kuullut hallituksen mallit, lainapainotteisuutta tai työssäoloa suosivilla suunnillaan eriarvoistavat huomattavasti opiskelijoita. Opintoaikojen pidentyminen tai lyhentyminen ei ole aina opiskelijasta itsestään kiinni, vaan siihen voivat vaikuttaa monet seikat, muun muassa jopa opintojen sisältö itse.

Ministeri Saarela tuli elokuussa näyttävästi esiin paitsi riitelemällä valtiovarainministerin kanssa, myös uudella opintososiaalisella mallillansa. Ministeri Saarelan elokuinen ehdotus opintorahaan liittyvän tulorajan nostosta on selkeästi ristiriidassa hallituksen aiempien koulutuspoliittisten linjausten kanssa. Vasta muutamia kuukausia sittenhän hallitus opetusministerinsä johdolla pyrki rajaamaan opintojen pituutta.

Sen sijaan Saarelan esitys on täysin linjassa hänen aiempien opintososiaalisten linjaustensa kanssa, joiden tarkoituksena on vähentää perinteistä yhteisvastuutamme tasa-arvoisista opiskelumahdollisuuksista. Saarelan sanelemana opiskelumahdollisuuksista on tulossa yhä useammin riippuvaisia omasta tai vanhempien varallisuudesta. Ministeri Saarelan edellinen, jokseenkin epäonnistuneeksi osoittautunut opintososiaalinen uudistus perustui juuri lainapainotteisuuden lisäämiseen. Opiskelijat eivät ole kuitenkaan uskaltaneet epävarmojen tulevaisuusnäkymien johdosta ottaa kallista syömälainaa, jonka takaisinmaksukyky epäsäännöllisten työsuhteiden yleistyessä on vähintäänkin kyseenalaista.

Omista vuosien takaisista kokemuksistani voin kertoa, kun tuolloinhan vuosia, vuosia sitten olimme mallissa, joka oli selkeästi lainapainotteinen, näistä kokemuksista voin todeta, ettei 20 000 euron opintolaina kannustanut minua nopeaan valmistumiseen. Päinvastoin lykkäsin valmistumista, koska tiesin, että en ole saamassa pysyvää työtä enkä siten saavuttamassa mahdollisuutta lainan takaisinmaksuun.

Arvoisa puhemies! Useilla julkisen sektorin matalapalkkaisilla aloilla pätevyysvaatimukset ja pätevyyden antavan koulutuksen kesto ovat samat kuin korkeamminkin palkatuilla aloilla, eli opintojen pituus ja opintojen suorittamisen vaatima lainamäärä eivät ole suoraan verrannollisia tulevaan ansiotasoon. Tätä todellisuutta kokoomus ei mallissaan huomioi. Koska pääosa opintotuesta on tällä hetkellä lainaperusteista, motivaatio kouluttautua näille matalapalkka-aloille tulevaisuuden käsiksi julkiselle sektorille laskee entisestään. Vasemmistoliitto ei ole tähän valmis.

On nurinkurista, että ministeri Saarela paikkailee lainapainotteisemmaksi muuttuneen opintososiaalisen tuen puutteita pakottamalla opiskelijat aiempaa enemmän töihin opiskelun sijaan. Ministeri Saarelan ja nyttemmin myös näemmä kokoomuksen esitys viestittääkin, ettei opiskelu enää olisikaan opiskelijan päätehtävä. Ministeri Saarelan esitys ei edes poista opiskelijoiden köyhyysloukkua, kuten ei tee myöskään kokoomuksen opintososiaalinen malli. Päinvastoin esitykset jakavat opiskelijat entistä enemmän hyväosaisiin ja vähemmän hyväosaisiin opiskeluaikaisten työnsaantimahdollisuuksien mukaan.

Hallituksen ja toivottavasti myös kokoomuksen työllistämistoimien pitäisi ensisijaisesti kohdistua työttömiin, ei opiskelijoihin. Opiskelijoilla pitäisi olla oikeus keskittyä päätehtäväänsä eli kokopäiväiseen opiskeluun, ja sen mahdollistaa ainoastaan ja vain tuntuva korotus itse opintorahaan. Valitettavasti ministeri Saarela on kuitenkin tällä hallituskaudella jo ainakin kolme kertaa torjunut opintorahan korotusyritykset. Koska ministeri ei ole valmis taistelemaan tasa-arvoisten opiskelumahdollisuuksien puolesta, eduskunnan itsensä on tehtävä opintorahakorotukset ja jo ensi vuoden budjetin yhteydessä. Siksi vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ehdottaa opintorahaan 15 prosentin korotusta jo ensi vuoden alusta ilman minkäänlaisia putkitutkintoehtoja, ja uskon, että liikahdus oikeaan suuntaan on tapahtumassa tänä syksynä, koska opiskelijajärjestöille on eduskunnasta hallituspuolueitten suulla luvattu, että näin tulee tapahtumaan.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt käymme keskustelua opposition lakialoitteista, jotka liittyvät ensi vuoden budjettiin, ja täytyy yhtyä niihin valitteluihin, joita täällä aikaisemmin on salissa esitetty, että hallituspuolueiden edustajat loistavat poissaolollaan. Ei näköjään heitä kiinnosta opposition vaihtoehdot. Sitten he kuitenkin ovat valmiita teilaamaan ne kuuntelematta edes, miten esityksiä täällä perustellaan.

Arvoisa puhemies! Tämä oli nyt uusi tapa koota opposition lakialoitteet tällä tavoin käytyyn keskusteluun, mutta kyllä täytyy todeta, ettei tämä kovin onnistunut malli ole. Olisi ollut järkevää sen sijaan, että laitetaan oppositioryhmien suuruusjärjestyksessä kaikki lait putkeen peräkkäin. Olisi ollut hyvä laittaa samaan aihepiiriin liittyvät eri oppositioryhmien asiat järjestykseen, joten olisimme siis samoista kokonaisuuksista voineet keskustella esimerkiksi niin, että eri oppositioryhmien opintotukiesityksistä olisi keskusteltu yhtä aikaa peräkkäin, samoin olisi tehty alkoholi- ja alkoholijuomaverosta, tuloveroista jne. Silloin tässä olisi ollut jotakin jäynää. Nyt tämä on todellakin niin, että kokoomus sai kahmittua suurimman osan valveillaoloaikaa täällä, ja tämä ei ole välttämättä mielestäni, arvoisa puhemies, reilua, mutta haluan täällä todeta, että toivottavasti, kun näitä menetelmiä kehitetään, voidaan miettiä vähän uudella tavalla.

Mitä tulee tämän hallituksen budjettiin, olemme siis vasemmistoliitossa tyytymättömiä siihen siltä osin, että se todella kasvattaa tuloeroja maassa ja on omiaan lisäämään köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Olemme joutuneet tekemään ja halunneetkin tehdä, niin kuin muinakin vuosina, oman vaihtoehtobudjettimme, jota hallituspuolueet ovat kautta aikojen vaatineet. Mutta todella sitten, kun niitä täällä esitellään yksityiskohtaisesti, ne eivät tunnu kiinnostavan.

Erityisen huolissani olen siitä, että sosialidemokraatit loistavat nyt poissaolollaan. Nyt olisi oiva tilaisuus käydä keskustelua myöskin todella kansalaisten pahoinvoinnista, eriarvoisuuden lisääntymisestä. On erittäin kummallista, että sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Backman julkisuudessa ilmoittaa, että seuraavalla eduskuntakaudella täytyy tehdä köyhyyspaketti.

Jos sitä poliittista tahtoa todella olisi, niin tällainen köyhyyspaketti olisi voitu tehdä, kunnollinen köyhyyspaketti, myöskin vielä tämän eduskunnan aikana. Valtiontalous ja valtion tulojen kehitys ja yleensä koko kansantuotteen kasvu olisivat antaneet tähän kyllä mahdollisuuden. Mutta täytyy todeta, että se poliittinen tahto puuttuu, ja silloin on tietysti todettava, että puheet sitten ensi kaudella tehtävistä köyhyyspaketeista on pakko lukea vaalipuheiden piikkiin eikä ollenkaan niin, että oltaisiin vakavissaan asiassa.

Köyhyyspaketteja on tarvittu, ja voi olla, että niitä tarvitaan jatkossakin, mutta arvoisa puhemies, olen kyllä tosi huolissani siitä, että Suomessa yhä enemmän ryhdytään puhumaan ja toimimaan köyhyyspolitiikan puitteissa. Aika moni yhteiskuntatutkija on viime aikoina juuri varoittanut tästä, että Suomi on siirtymässä tällaiseen keski-, eteläeurooppalaiseen, lähinnä katolisissa maissa mallina olevaan hyvinvointiyhteiskuntamalliin, jossa nimenomaan ensisijainen vastuu on ensin ihmisellä itsellään, lähipiirillä ja sen jälkeen kirkolla ja hyväntekeväisyysjärjestöillä. Tähän yhteiskuntamalliin ja politiikkaan kuuluvat sitten tällaiset köyhyys- ja almutoimet.

Itse asiassa on surullista, että Suomessa köyhyys on päässyt nyt viime vuosina kasvamaan voimakkaasti ja nimenomaan että tästä meille pohjoismaiseen malliin niin olennaisesti kuuluvasta universaalista hyvinvointimallista ollaan pikkuhiljaa luopumassa tai ainakin sitä on viime vuosina nakerrettu hyvin voimakkaasti. Tämä universaali malli, joka siis tunnustaa kaikkien kansalaisten oikeudet toimeentuloon, mutta ei ainoastaan toimeentuloon, vaan myöskin, niin kuin meidän perustuslakiimme 2000-luvun alussa saatiin, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet, jolloin siis kansalaisille riippumatta siitä, ovatko he juuri itse aiheuttaneet ongelmansa tai joutuneet työttömiksi tai vammautuneet, kuuluu kuitenkin tietyt perusoikeudet, tämä malli ei enää olekaan itsestäänselvä, vaan Suomessa on selvästi nähtävissä, että pikkuhiljaa siirrytään yhä tiukempaan kontrolliin kaikenlaisten sosiaalietuuksien osalta, syyllistetään niitä ihmisiä, jotka eivät itse pysty nousemaan ehkä siitä työttömyyden ja kurjuuden kierteestä, ja nimenomaan erilaisilla konsteilla yritetään sitten etuisuuksia kiristämällä saada heidät takaisin esimerkiksi työelämään, kun monen kohdalla se ongelma ei suinkaan ole haluttomuus olla mukana yhteiskunnassa tai päästä mukaan työelämään, vaan se, että yksinkertaisesti heitä ei enää kelpuuteta. Meillä on lukematon määrä ikääntyviä työttömiä, yli viisikymppisiä ja jopa vähän alle viisikymppisiä, joilla on pitkä työkokemus, hyvä ammattitaito, mutta joille työtä hakiessaan yksinkertaisesti todetaan, että he ovat liian vanhoja, he eivät enää kelpaa. Työnantajat haluavat nuoria ja joustavia työntekijöitä, työntekijöitä, jotka eivät uskalla puolustaa etujansa.

Tässä mielessä on huono asia, että me emme nyt korjaa näitä lamasta jääneitä seurauksia. Nimenomaan pitäisi nyt nostaa esimerkiksi työmarkkinatuen tasoa ja korjata se lapsiperheiden kohdalla oleva ongelma, että toimeentulotukea saavissa perheissä lapsilisäkorotus ei tulekaan, koska se vähentää toimeentulotukea. Tämähän on aivan älytön järjestelmä. Jo ministeri Mönkäre aikoinaan lupasi tähän korjauksia, mutta näin ei hänen aikanaan tapahtunut eikä ole hänen seuraajiensakaan kohdalla tapahtunut.

On yksi ongelma, josta nyt emme ole tehneet lakia, mutta muistutan siitäkin. Silloin kun työeläkejärjestelmää hiljattain uudistettiin, kävi niin — se oli kolmikannassa sovittu asia, ja tietysti oli hyvin tärkeää, että sellainen eläkeuudistus saatiin aikaiseksi, jossa varaudutaan kasvavaan ikääntymiseen ja kasvaviin eläkemenoihin — että siinä yhteydessä kansaneläkettä saavat unohdettiin tämän joustavan järjestelyn piirissä. Tämäkin luvattiin korjata myöhemmin eduskunnassa, mutta sitäkään ei ole tapahtunut. Minä nyt vielä omillekin kollegoille muistuttaisin, että tämä asia kannattaisi kyllä vielä ottaa esille tämän eduskunnan aikana, koska se on todella sellainen puute, joka jäi silloin, kun työeläkejärjestelmään tätä muutosta tehtiin, koska kansaneläkettä saavien ongelmia ei välttämättä työmarkkinapöydissä tunnisteta.

Arvoisa puhemies! Todellakin toivon, että näille hyville lakialoitteille nyt sitten ainakin valiokunnissa saataisiin asianmukainen käsittely, kun näyttää, että lähetekeskustelussa näin ei ole käynyt, kun ainoastaan oppositiopuolueet täällä näistä omista lakialoitteistaan keskustelevat.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Eilen Suomessa vietettiin Asunnottomien yön tilaisuuksia, ja niiden yhteydessä tuli esiin se tosiasia, että vaikka perustuslain 19 §:ssä todetaan, että julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä, niin tämä edistäminen ja tukeminen ei ole johtanut tulokseen. Edelleen on noin 8 000 asunnotonta yksin elävää ihmistä ja 400 perhettä, joilla ei ole pysyvää asuntoa. Asunnottomuushan piiloutuu. Se ei ole kaikki näkyvillä, jotenka nämä viralliset luvut ovat alakanttiin.

Samalla tuossa Kotkassa vietetyssä Asunnottomien yön tilaisuudessa tuli esille termi "perusoikeusrikos". Perustuslaissa on siis perusoikeudet, oikeus asunnon lisäksi terveyteen, sosiaaliseen turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden, vanhuuden aikana; perustoimeentulo kaiken kaikkiaan on tässä mukana. Mutta vahvasti 19 § määrittelee nimenomaan julkisen vallan velvollisuuden turvata myös terveyspalvelut. Tätä perusoikeutta ei siis toteuteta ja tapahtuu perusoikeusrikos. Kysymys: missä on rikollinen, keitä ne ovat?

Eduskunnan oikeusasiamies on toistuvasti ratkaisuissaan viitannut siihen, että jos virkamiehet tai luottamushenkilöt tietoisesti alibudjetoivat vaikkapa omahoitajamäärärahaa tai muuta sosiaali- ja terveydenhoidon perusoikeuksiin kuuluvaa sosiaaliturvan osuutta esimerkiksi, niin se on väärin ja tuomittavaa. Tässä tapahtuu mielestäni rikos. Tämä voi tapahtua kunnassa lautakuntatasolla, valtuustotasolla, myös epäsuorasti kunnanhallituksessa, se voi tapahtua ministeriöissä, se voi tapahtua meidän kaikkien toimesta täällä, kun emme anna kylliksi kunnille mahdollisuuksia toteuttaa palvelujen turvaamista.

Peruspalvelut eivät toimi. Yksityistäminen on etsitty avuksi. Täällä Helsingissä käydään keskustelua Marian sairaalan kohdalla yksityisistä sairaalaosastoista, Kotkassa, Kuusankoskella on koko avoterveydenhoito tai osa siitä yksityistetty, Kouvolassa on tapahtunut viime viikolla useiden terveyskeskuslääkäreiden yhtäaikainen irtisanoutuminen työstä. Näiden syiden selvittäminen, miksi näin tapahtuu, olisi erittäin tärkeätä. Kun Lääkäriliitto on selvittänyt niitä, niin yksi syy on työolosuhteet, ei palkkaus niinkään vaan työolosuhteet. Meitä odottaa kohta sairaanhoitajien kohdalla myöskin vahva työvoimapula.

Näin ollen meillä on tänään käyty keskustelua lakialoitteista, joilla pyritään parantamaan myös terveydenhoidon, sairaanhoidon rahoitusta. Useissa puheenvuoroissa on kritisoitu nykytilannetta. Meidän vain pitäisi päästä puheista tekoihin. Tässä mielessä on syytä kyllä todeta, että kyllähän tämä nyt on opposition, lähinnä kolmen oppositioryhmän, keskinäinen keskustelu. Itse en debattiin päässyt, koska olin virkamatkalla eduskunnan ympäristövaliokunnan delegaation kanssa Kuopiossa, jossa sivumennen sanoen kehuttiin kovasti Niiralan Kulma Oy:tä ja yhtiön senaikaista toimitusjohtajaa, nykyistä kansanedustaja Virtasta, mutta en ollut siis debatissa. Debatissa ehkä on päästy paremmin keskusteluun. Mukana oli ainakin, kun katsoin pöytäkirjoja, ed. Gustafsson, mutta tämä klo 16:n jälkeen tapahtunut keskustelu on jäänyt kolmen oppositiopuolueen edustajien väliseksi ja heidän suorittamakseen lakialoitteiden esittelyksi. Sen lisäksi tänään, juuri siinä alkuvaiheessa ehkä, olisi pitänyt olla paikalla myös ministereitä. Tässä vaiheessa tämä voidaan todeta, mutta niin kuin ed. Outi Ojala sanoi, asioitahan voi kehittää ja tätäkin menettelyä edelleen parantaa. Näin ollen, jotta demokratia, siis parlamentarismi nimenomaan, toimisi, vaaditaan myös se toinen osa.