Martti Mölsä /ps:
Arvoisa puhemies! Olemme yksi Euroopan kalleimmista maista
asumiskustannuksia tarkasteltaessa. Heinäkuussa 2011 annoitte,
ministeri Kiuru, kovia lupauksia, jotka jäivät
pysyvästi mieleeni. Totesitte, että nyt on rakennettava
nopeasti kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, joiden vuokrat ovat jopa
neljä euroa neliötä kohti edullisempia
kuin nykyinen taso, ja että tämä toteutettaisiin
ilman valtion tukitoimia. Tämän vuoden elokuussa
jouduitte hieman korjaamaan ajatuksianne. Vuokra-asuntojen rakentamistavoitteeseen
pyritään sillä, että valtio
tukee rakentamista laskemalla korkotukilainojen koron omavastuuosuutta.
Tarvitaan siis sittenkin valtion tukea, eikä ihme, sillä tilastojen
mukaan asuntotuotanto on romahtanut koko maassa. Nyt olette viime
aikoina vielä voimakkaammin tuonut esiin, että tukitoimia
tarvitaan lisää. Ministeri Kiuru, millaisiin tukitoimenpiteisiin
aiotte ryhtyä, että edullisen asuntotuotannon
huutavaan pulaan löytyisi vihdoinkin ratkaisu?
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Minä kiitän siitä,
että perussuomalaiset ottavat tämän kohtuuhintaisen
asuntotuotannon esille, koska olen odottanutkin sitä avausta,
että myös oppositio kiinnostuisi tämän hallituksen
hyvistä hankkeista. (Naurua) Nimittäin koko tämän
kymmenen vuoden kaaren ajan, kun me katsomme taaksepäin,
meidän iso ongelmamme on ollut se, että me olemme
vähätelleet kohtuuhintaisen asuntotuotannon rakentamista. Erityisesti
iso ongelma, niin kuin kysyjä esittää, on
normaalin vuokra-asuntotuotannon puolella. Me olemme tehneet lukuisia
avauksia, ja varmasti nyt, kun tässä on ensimmäisestä kysymyksestä kysymys,
saan esitellä erilaisia asioita, jotka ovat nyt tulossa.
Mutta isoin asia on se, onko tahtotilaa. Eduskunta omalta osaltaan
on nyt todennut, myöskin opposition tuella, että tahtotilaa
löytyy, ja minusta se on tärkein asia. Volyymiä vuokra-asuntotuotannon
rakentamiseen on merkittävästi korotettu, ja se
alkaa näkyä pikkuhiljaa.
Martti Mölsä /ps:
Arvoisa puhemies! Ministeri Kiuru, olette puhunut Normitalkoista
eli toimenpiteistä, joilla vähennetään
kohtuuhintaista rakentamista vaikeuttavia säännöksiä.
Tämän pitäisi helpottaa ja nopeuttaa
rakentamista. Nyt kuitenkin hallituksen suunnitelmissa on päinvastoin
kiristää rakentamiseen liittyviä lakeja,
asetuksia ja määräyksiä. Esimerkkinä tästä on
hallituksen tuoma esitys maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta,
jolloin rakentamisen normeja kiristettäisiin. Käytännössä tästä seuraa,
että näillä uusilla ja kohtuuttomilla
normeilla hallitus vain tarpeettomasti lisää rakentamisen
kustannuksia ja hinnat nousevat. Kysyn edelleen teiltä,
ministeri Kiuru: Miten tämä normien kiristys edistää edullisen
asumisen rakentamista? Eikö hallituksen tulisi nyt päinvastoin
pyrkiä löytämään keinoja
kohtuuhintaisen rakentamisen helpottamiseksi?
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Juuri niin on, että me joudumme myöskin
tekemään yhteisiä eurooppalaisia talkoita.
EU:ssa on päätetty, että energiatehokkuus
tulee jäädäkseen meidän asuntotuotantomme
yhdeksi palikaksi, jolla on tarkoitus vastata tämän
ajan isoihin ilmasto- ja energiapoliittisiin haasteisiin.
On totta, että näin tulee olemaan, että me
joudumme omalta osaltamme myöskin reguloimaan meidän
asuntorakentamista jatkossa. Siitä ensimmäinen
osa on tehty. Se koskee uudistuotantoa, jota on noin 1,5 prosenttia
meidän koko tuotannosta. Siellä on jo viety energiatehokkuus lainsäädäntöön,
ja sitä kautta uudistuotanto tulee siirtymään,
niin kuin EU:ssa on linjattu, vuoteen 2020 mennessä siihen
tilanteeseen, että me puhumme lähes nollaenergiaratkaisuista.
Tätä kautta myöskin näiden tavallaan
vanhojen rakennusten eli korjausrakentamisen puolella tuo regulaatio
myöskin etenee, eli tällä hallituskaudella
on päätettävä EU:lle viime kaudella
tehty lupaus siitä, että energiatehokkuus tulee
myöskin vanhaan rakennuskantaan, ja näin valitettavasti
joudutaan tekemään.
Varmasti tämä Normitalkoot-keskustelu muiden
asioiden osalta vielä tässä jatkuu ja
saan sitten vastata vielä tarkemmin näihin muihin
asioihin, joita me (Puhemies koputtaa) kuitenkin pyrimme purkamaan.
Juha Väätäinen /ps:
Herra puhemies! Kansallisomaisuudestamme satoja miljardeja
on kiinni rakennuskannassamme, joka tällä hetkellä menee
alamäkeä. Edellinen hallitus lisäsi korjausavustuksiin
90 miljoonaa euroa. Tämä hallitus on laskenut
sitä kymmeniä miljoonia. Nyt olemme 50 miljoonassa.
Mitenkä tämä on mahdollista, jos haluamme
säilyttää kansallisen omaisuutemme? Rouva
ministeri, mitä aiotte tehdä korjausavustusten
nostamiseksi? Ja myöskin: eikö tämä työministeriä kiinnostaisi,
koska työllistämiskysymys on myöskin
tästä paljon riippuvainen?
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Olisi todella hienoa vastata edustajalle,
että kyllä me tukisimme myöskin korjausrakentamista,
mutta kun tässä ajassa valitettavasti se ei vain
ole mahdollista. Tämän hallituskauden alettua
meillä oli valtavan iso alijäämä,
jota me joudumme nyt tasapainottamaan kaikilla sektoreilla. Sitä kautta
olisi tietenkin helpottavaa minunkin sanoa, että kyllä me
tuemme suomalaisia energiatehokkuustalkoissa isoilla rahatukuilla,
mutta valitettavasti se nyt ei tässä taloudellisessa
tilanteessa ole mahdollista.
Samassa kuitenkin meidän pitää muistaa,
että meidän energiatehokkuuteen tarkoitetut pienet porkkanat
olivat ei-tulosidonnaisia ja siitä asiasta käytiin
jo hallitusohjelmaneuvotteluissa keskustelu, jolloin ajatus oli,
että kaikkein pienituloisimmille olisi voitu kohdentaa
näitä avustuksia. Onneksi kaikkia avustuksia,
jotka meillä kuitenkin on käytössä,
ei ole viety tämän yleisen tasapainottamisohjelman
vuoksi, ja joitakin asioita me pystymme kuitenkin jatkossakin tuke-maan.
Eli tilanne ei ole ihan lohduton.
Eero Reijonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Totesitte ensimmäisessä vastauksessa,
että olette tehnyt lukuisia avauksia sosiaalisen asuntotuotannon
vauhdittamiseksi. Tosiasiassa tilanne on niin, että ette
ole tehnyt mitään muuta avausta kuin omavastuukoron
puolituksen. Oletteko valmis tunnustamaan sen, että olette
epäonnistunut sosiaalisen asuntotuotannon toteuttamisessa?
Onko teillä valmiutta avata yleishyödyllisyyslainsäädäntöä,
vai onko se vaihtoehto toinen, mikä julkisuudessa on ollut
myös keskustelussa, että polkaistaan valtion oma
rakennusliike pystyyn?
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Minä olen tosi kiitollinen, että kysytte
tätä, edustaja, koska nyt alkavat näkyä ne
erot, (Naurua) mitkä ovat tämän hallituksen
ja edeltävän hallituksen toiminnan välillä.
Keskustapuolueella oli kahdeksan vuotta aikaa laittaa suomalainen
asuntopolitiikka kuntoon, (Välihuutoja keskustan ryhmästä)
ja nyt te olette yrittäneet puskista hyökätä ja
kertoa, että Kiurulla on ollut aikaa noin vuoden verran
näitä asioita laittaa kuntoon, ja nyt te olette
valmiit jo ristiinnaulitsemaan tämän hallituksen.
Minä vielä muistutan, että koko kymmenvuotistaipaleella,
kun me katsomme taaksepäin, me valitettavasti emme ole
rakentaneet niitä kohtuuhintaisia asuntoja, ja keskusta
oli yksi innokkaimpia tämän niin sanotun välimallin
kannattajia viime kaudella, ja se oli kuitenkin tapa mitata sitä,
voidaanko yleishyödyllisyyslainsäädäntöä ruveta purkamaan.
Sillä mallilla kyllä syntyi asuntoja, mutta
sillä ei syntynyt niitä kohtuuhintaisia normaaleja vuokra-asuntoja,
joita kaikkein pienituloisimmat tarvitsevat, ja se on juuri ero
siinä, että tällä hallituskaudella
me edistämme pieni- ja keskituloisten ihmisten mahdollisuuksia
asua edullisemmin, ja valitettavasti siihen ei ole aikaisemmin pystytty.
Nyt näitä kiintiöitä rakentaa
näitä asuntoja on merkittävästi
nostettu ja myös muita toimia on esitetty, ja kun meillä on
uudelleen tulossa budjetin täydennys, (Puhemies koputtaa)
niin katsotaan siinä yhteydessä, mihin muuhun
lähdetään.
Antti Rantakangas /kesk:
Arvoisa puhemies! Ministeri Kiuru, ei keskusta ammu puskista.
Me esitämme kysymyksen Suomen kansan nähden ja
kuullen suorassa lähetyksessä. (Naurua)
Jokainen suomalainen tarvitsee toimeentulon, palvelut ja oman
kodin, siis asunnon. Valtiovarainvaliokunnan asunto- ja ympäristöjaostossa kaikki
asiantuntijat ovat olleet sitä mieltä, että näihin
tavoitteisiin, mitä hallituksella on, ei päästä,
ei päästä lähellekään.
Asuntopolitiikkaa on hoidettu nyt tavalla, joka saa arvosanakseen
välttävä miinus. Onko hallituksella kaikissa
kysymyksissä sama linja? Kun te ette saa aikaan työpaikkoja,
talouskasvun vahvistusta, ette pysty hillitsemään
velkaantumista ettekä ratkaisemaan sosiaali- ja terveyspalveluita,
niin te otatte retoriikan käyttöön, retoriikan,
jolla vastaatte eduskunnassa opposition oikeuteen esittää kysymyksiä hallitukselle.
Ei tässä nyt, ministeri Kiuru ja pääministeri
Katainen, retoriikka auta, vaan teot ja toiminta.
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Olen itsekin sitä mieltä, että enemmän
tekoja, vähemmän loruja, ja näin se vain
on, että me olemme muuttaneet ensimmäisen historiallisen
päätöksen jo valtion niin sanotusti toimintalinjaan, siihen
aikaisempaan toimintalinjaan, josta me emme ole olleet vastuussa.
Se, mikä on muutettu tällä hallituskaudella,
on se, että me moninkertaistamme kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon
näinä kiintiöinä, ja seuraavaksi,
mitä me teimme, oli se, että me jouduimme eduskunnan
tahtotilan, hallituksen tahtotilan lisäksi rakentamaan
sitä tahtotilaa erityisesti niillä alueilla, joilla
tilanne on vaikein. Erityisesti pääkaupunkiseudulla
meillä on sellainen tilanne, että meillä ei
ole rakennettu kohtuuhintaista normaalia vuokra-asuntotuotantoa.
Me kesään mennessä sovimme, miten nämä uudet
kiintiöt tullaan osittamaan joka ainoalle kunnalle, ja niin
kuin olen julkisuudessa todennut, tämän kesäkuisen
päätöksen jälkeen valitettavasti
tällä alueella ei ole vielä vipinää sattunut.
Se on iso, harmillinen asia, että meidän yhteinen
tahtoti-lamme ei näy vielä tahtotilana kuntakentällä, mutta
kysymys on myöskin siitä, että kuntapäättäjät
joutuvat itse myöskin keräämään
nämä kaikki mahdolliset (Puhemies koputtaa) teot
sanoiksi ja sitä kautta vielä teoiksi.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Oli ikävää kuultavaa
Jakomäkeen, Suvelaan, Hakunilaan, Kontulaan ja Korsoon,
että korjausrakentamista ei tueta, vaikka se olisi ollut
hyvin tärkeätä. Se olisi myöskin
olemassa olevan asuntokannan huoltamista ja sen arvon säilyttämistä.
Mutta kysyn teiltä, mistä me otamme ne opettajat, mistä me
otamme ne sairaanhoitajat, joita me tarvitsemme täällä auttamaan
vanhuksia, lapsia päivähoidossa, jos ei meillä ole
kohtuuhintaista vuokra-asuntoa. Me haluamme heitä tänne
töihin. Se on aivan oikein. Minne me sijoitamme heidät?
Mistä he saavat katon päänsä päälle
hoitaakseen meidän läheisiä ihmisiä?
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Juuri tästä on kysymys.
Meillä on yhteiskunnassa paljon ihmisryhmiä, joilla ei
ole mahdollisuutta asua enää kohta kasvukeskuksissa
ja pääkaupunkiseudulla, ellemme pidä huolta
siitä, että myöskin kunnissa on tahtotila sille,
tämä eduskunnan iso tahtotila siihen, että meillä on
valtiolla taloudelliset resurssit nyt asetettu sille korkeudelle,
että me voimme myöskin tukea vuokra-asuntotuotantoa.
Sitä kautta on tärkeää,
että myöskin te, edustaja Soini, otatte vastuun
kuntapäättäjänä siitä,
että te pidätte huolta, että Espoo hoitaa
myöskin oman mandaattinsa, ja tämä on
erittäin tärkeää, että jokainen
kuntapäättäjä katsoo sitä omaa
tilastoaan, jossa joidenkin kohdalta osoittaa pelkkä nolla.
Me tarvitsemme kuntapäättäjiä,
jotka myöskin itse haluavat pitää huolta
siitä, että kohtuuhintaista asuntotuotantoa (Pertti
Virtanen: Ja hallitus!) rakennetaan. Iso ongelma meillä on vielä se,
jonka olen julkisuudessakin todennut, että meillä ei
ole enää siinä mittakaavassa yleishyödyllisiä toimijoita,
jotka tulisivat näihin talkoisiin mukaan, ja sitä kautta
olen esittänyt myöskin sitä mahdollisuutta,
että valtio tulee myöskin näissä asioissa
peliin.
Tapani Mäkinen /kok:
Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tästä asiasta
puhutaan, nimittäin tilannehan on kuitenkin pääkaupunkiseudulla
erittäin paha. Tilanne on katastrofaalinen, se on ylikuumentunut.
Asuntojen hinnat, vuokra-asuntojen hinnat ovat korkeammalla kuin
koskaan aikaisemmin, ja kaiken lisäksi niitä asuntoja
ei tällä hetkellä saa.
Totta on myöskin se, että viime hallituskaudella
vuokra-asuntoja tälle alueelle syntyi noin vajaat 2 000
vuodessa ja välimalli toi toiset 2 000 vuodessa
lisää. Totta on se, että tuhansia asuntoja
syntyi viime kaudella. Tällä hetkellä,
tänä vuonna, on vain sata vuokra-asuntoa valmistunut.
(Välihuutoja) Tämä on ihan oikeasti huomionarvoinen
asia. Nyt kysynkin ministeriltä, kun monet toimijat, itse
asiassa kaikki, ovat sanoneet, että lääke
tähän tilanteeseen on se, mikä hallitusohjelmaan
on kirjattu, yleishyödyllisen lainsäädännön
tarkastelu ja siellä arviointi esimerkiksi määräajoista,
40 vuoden määräaika 20 vuoteen. Kaikki
toimijat ilmoittavat, että 500 asuntoa lähtee
rakentumaan saman tien jokaisen toimesta tälle alueelle.
Arvoisa ministeri: milloin tämä asia tulee käsittelyynne?
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Nyt edustaja Mäkinen osuu siihen
naulan kantaan, nimittäin meillä on erilaista
asuntotuotantoa. Meillä on asuntotuotantoa, joka lähtee
siitä, että rakennetaan asuntoja yhteiskuntaan.
Pääkaupunkiseudulla yksistään
rakennetaan 12 000—13 000 asuntoa vuodessa. Niin
on yhdessä nyt linjattu pääkaupunkiseudun kuntien
kanssa. Mutta kun tärkeää on kysyä tietenkin,
että jos me yhdessä tuemme veronmaksajien rahoilla
tätä asuntotuotantoa, niin kai me pidämme
siitä huolta, että veronmaksajien tuki ohjautuu
juuri siihen, että niistä asunnoista osa on edullisia
asuntoja, ja sitä kautta tämä edullisten asuntojen
kiintiö, eli 2 500 esimerkiksi pääkaupunkiseudulla
koko tuosta äskeisestä potista, saattaisi rakentua
markkinahintoja edullisemmin, joka on 3,50 eurosta ylöspäin.
Tämä on se keskeinen kysymys: mihin tuo tuki ohjautuu.
Valitettavasti meillä ei ole sellaisia toimijoita ilmaantunut
ministerin eteen, jotka sanoisivat, että sadoissa päin
rakennettaisiin näitä uusia asuntoja, jos meidän
yleishyödyllisyyslainsäädäntömme
pantaisiin päreiksi. Hallitusohjelma lähtee siitä,
että me voimme pohtia noista rajoitusajoista keskustelun
käymistä, ja on totta, että tämä asia
on vielä edessä, mutta se ei tarkoita sitä,
mitä edustaja Mäkinen täällä kysyy.
Eli minä en usko yksin siihen, että yleishyödyllisyyslainsäädännöllä (Puhemies
koputtaa) rakennettaisiin paljon uusia asuntoja, koska se olisi
jo tehty.
Kari Uotila /vas:
Arvoisa puhemies! Kyllä ongelma on suuri. Jonot ovat
kymmeniätuhansia, vuokrat ovat kohtuuttoman korkeita, ja
mitä tulee valtion rooliin tavallisen vuokra-asumisen tukijana,
niin eihän sitä tukea ole. Sitä on noin
15 miljoonaa, ja samaan aikaan valtio ottaa budjetin yleiskatteeksi
Aravasta noin 115 miljoonaa, elikkä se on 100 miljoonaa
miinuksella. Eri asia on sitten erityisryhmien asumisen järjestäminen, joka
on toinen juttu.
Markkinat eivät hoida tätä vuokra-asuntotilannetta,
ja sen vuoksi tarvitaan yhteiskunnalta, tietysti kuntatasolta mutta
myös valtion tasolta, uusia konkreettisia keinoja. Ministerikin
on väläyttänyt paria vaihtoehtoa. Käynnistysavustus,
joka on budjettirahaa vaativa ratkaisu, pitäisi nyt ihan oikeasti
ottaa pääkaupunkiseudulla käyttöön, esimerkiksi
2 000—3 000 ensimmäiselle käynnistyvälle
asunnolle, jotta se käynnistys tapahtuisi. Toinen on sitten
myöskin omarahoituksen osuus siltä osin, että valtiontakaus
ulottuisi siihen. Kyllä nyt tarvitaan valtiovallalta myöskin konkreettisia
taloudellisia panostuksia.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ministeri Kiuru löysi tästä kysymyksen.
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Minä lähden tästä loppupäästä liikkeelle,
koska minusta siinä myöskin ehdotetaan ratkaisuja.
Meillä on tulossa budjetin täydennys, ja yritän
omalta osaltani viedä valtioneuvoston päätettäväksi
uusia toimia, ja jos me myöskin pääsemme
niistä yksimielisyyteen, niin sitä kautta tietenkin
sitten saadaan mahdollisesti uusia lisäpanostuksia kentälle.
Itse en usko siihen, että sen jälkeen, kun
meillä on eduskunnan tahtotila, kuntien yhdessä muodostama
tahtotila kesään mennessä, me pystyisimme
valtiona olemaan olematta myöskin näissä lisätalkoissa
mukana. Tätä kautta pitää pohtia,
mitkä ovat ne kaikkein vaikuttavimmat keinot. Me olemme
esittäneet käynnistysavustuksia. Me olemme myöskin
esittäneet ratkaisua liittyen siihen oman pääoman
problematiikkaan, joka loppuviimeksi johtaa siihen, että normaalia vuokra-asuntotuotantoa
ei ole syntynyt, mutta olen myöskin esittänyt
sitä, että pääkaupunkiseudulla
koottaisiin yhden toimijan alle velvoite rakentaa ne asunnot, joita
kuitenkaan yhteiskunnassa ei ole vielä syntynyt. Tätä kautta
on tärkeää pohtia myöskin sitä,
voiko valtio tukea joko Kuuma-kuntien yhdessä perustamaa,
koko 14 kunnan (Puhemies koputtaa) alueen yhteistä toimijaa
tai sitten ihan omaa toimijaa, Kruunuasuntoja. Nämä asiat
tulevat pohdintaan.
Osmo Soininvaara /vihr:
Arvoisa puhemies! En mitenkään pysty ymmärtämään,
minkä takia vuokra-asuntojen rakentamisen pitäisi
olla nykyistä kannattavampaa. Helsingin kaupunki ainakaan
ei ole myynyt yhtään vuokra-asuntoa vapaille markkinoille,
vaikka ne ovat vapautuneet, enkä ymmärrä,
miksi me rakentaisimme niitä ikään kuin
vähäksi aikaa ja sitten panisimme lihoiksi. Se
on hyvin kannattavaa toimintaa jo nyt, ja pääkaupunkiseudulle
riittää täysin hyvin, että kunnat
toimivat itse rakennuttajana. Ne eivät tarvitse siihen
mitään välikäsiä.
Se, että kunnat eivät rakenna, johtuu siitä,
että kukaan ei halua sitä tehdä sen takia,
että kuntien välinen kilpailu, jossa pyritään
välttämään sairaita ja köyhiä,
johtaa tämmöiseen epäsosiaalisuuteen.
Sen takia toivoisin asuntoministeriltä aika voimakkaita
toimia kuntia vastaan, että ne paukutetaan kaikki tässä tekemään
jotakin, sen takia, että vapaaehtoisesti tämä ei
näytä syntyvän, ja sitten kunnon sanktiot
päälle. Helsingin kaupunki tällä hetkellä estää näitten
asuntojen rakentamisen sillä, että se vaatii niihin
50 000 euron suuruisen parkkipaikan. Voisi kysyä,
onko tälle potentiaaliselle asukkaalle parempi se, ettei
ole asuntoa eikä parkkipaikkaa, sen sijaan, että olisi asunto
mutta ei parkkipaikkaa.
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Edustaja viittaa siihen, että Normitalkoita
pitää jatkaa. Meillä on monta hankalaa
asiaa, väestönsuoja-asia esimerkiksi, joista me
olemme jo ministeri Räsäsen kanssa vähän keskustelleetkin
jne. Eli kyllä näitä asioita meillä riittää Normitalkoiden
puolella, eivätkä parkkipaikat ole niistä edes
ainoa. Mutta tärkeä asia on se, onko tahtotilaa
rakentaa. Niin kuin minä totesin, vaikka eduskunta seisoisi
päällään, meillä on
nyt olemassa rahat siihen, että me voimme rakentaa 3 500
kohtuuhintaista asuntoa vuodessa, ja minä joudun myöntämään,
että niitä ei vain synny. Vaikka me kesäkuussa
olemme tehneet jo sopimuksen pääkaupunkiseudun
kuntien kanssa ja Turun seudun kuntien kanssa, että rakennetaan
osa näistä isoista massoista asuntoja valtion tuella
kohtuuhintaisemmaksi, niin kun niitä ei ole syntynyt, me
tarvitsemme uusia toimia. Olen luvannut omalta puoleltani, että valtio
myöskin voisi tehdä omia ehdotuksia, ja niitä on
syntynyt.
Pääkaupunkiseudulla iso ongelma on se, että kuntien
kantokyky ei kerta kaikkiaan riitä siihen, että itse
kannetaan tätä vastuuta kokonaan, vaan tarvitaan
myöskin yleishyödyllisiä toimijoita. Valitettavasti
esimerkiksi Kuuma-kunnissa tällä hetkellä tämän
vuoden kiintiö näyttää ihan
nollaa, eli iso juttu on se, mistä Helsingin kaupunki rakentaa
niistä kohtuuhintaisista asunnoista toisen puolen. (Puhemies
koputtaa) Nämä ovat isoja juttuja, ja sitä kautta
kannattaa pohtia vielä tarkkaan, miten lisätään
yleishyödyllisiä toimijoita.
Antti Lindtman /sd:
Arvoisa puhemies! On totta, että tällä kokoomuksen
ajamalla välimallilla syntyi vuokra-asuntoja, mutta rehellistä olisi myös
kertoa, kuinka moni niistä asunnoista oli kohtuuhintainen.
Siitähän me nyt täällä puhumme,
että miten saadaan kohtuuhintaisia asuntoja. Vastaus on:
nolla, ei yksikään. Tällä hetkellä keskimääräinen
Ara-asunto Helsingissä maksaa vähän reilut
10 euroa per neliö. Tällä välimallilla
ei saatu yhtään asuntoa alle 15 euron per neliö,
oli jopa 20 euron eli tuplahintaisia. Siihen laitettiin valtion
rahaa, asukkaiden rahaa, ja sijoittajat tekivät valtavat
voitot.
Nyt kysymys on siitä, että mistä löydämme niitä toimijoita,
jotka toimivat yleishyödyllisesti eivätkä revi
niin suuria voittoja kuin ikinä pystyvät vuokralaisten
selkänahasta. Kaupunkien yhtiöt kyllä hoitavat
hommansa, ja kysynkin nyt vastaavalta ministeriltä: olisiko
mahdollista saada esimerkiksi valtion ja esimerkiksi metropolikuntien
yhteinen toimija, joka laittaisi vedet liikenteeseen tällä alalla,
jossa tehdään liikaa (Puhemies koputtaa) bisnestä pienipalkkaisten
ihmisten kustannuksella?
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Kysymys on tietenkin siitä tahdosta,
että tahdotaanko, että kuntia autetaan siinä,
että jos näitä yleishyödyllisiä toimijoita
ei ole, niin silloin me joudumme myöskin omalta osaltamme
linjaamaan, mitä tehdään. Olen yhtenä vaihtoehtona
kertonut, että jos kunnat eivät pysty muodostamaan
suurempia hartioita ottaa tätä yleishyödyllisyyden
taakkaa vastaan, niin silloin myöskin valtiolla olisi mahdollisuus Kruunuasunnoissa,
jolla on jo vuokra-asuntoja ja jolla on ihan releet ja vehkeet valmiina
olemassa, ja he voisivat omalta osaltaan tukea kuntia siinä,
että yleishyödyllisiä toimijoita saadaan
markkinoille. Olisi siis toimija, joka joka tapauksessa rakentaisi
tuon yhdessä sovitun kiintiön joka vuosi kuntoon.
Nyt on kysymys siitä, haluaako eduskunta panna nämä asiat
kuntoon. Tämä on yksi asia.
On aivan turha kuvitella, että asuntomarkkinat hoitaisivat
nämä asiat. Kyllä vain asiat ovat niin,
että markkinat tätä ongelmaa eivät
hoida. Jos markkinat olisivat sen hoitaneet, niin se olisi nyt jo
kunnossa ja sen takia ei tarvitsisi enää tänään
käydäkään tätä keskustelua.
Eli asuntomarkkinat valitettavasti ovat epätasapainossa,
ja markkinat pääkaupunkiseudulla eivät
pysty tätä asiaa yksistään hoitamaan.
Jari Lindström /ps:
Arvoisa herra puhemies! Hallitus on, kuten ministeri Kiuru
totesi, asettanut 3 500 kohtuuhintaisen asunnon vuositavoitteen.
Niistä 2 500:n on tarkoitus nousta pääkaupunkiseudulle.
Me tiedämme nyt, että tästä tavoitteesta
on jääty ja jäädään
todella kauas.
Ministeri Kiuru, olette korostanut kuntien asemaa ja vastuuta
sekä peräänkuuluttanut yleishyödyllisiä toimijoita
vastaamaan yhä kasvavaan asuntotarpeeseen ja olette korostanut
myös tätä tahtotilaa. Arvoisa ministeri
Kiuru, Kansan Uutisten nettilehdessään 27.9. julkaisemassa
haastattelussa te toteatte, että jos sekään
ei auta, on valtion puututtava peliin ja tultava markkinoille. "Se
on viimeinen vaihtoehto, jos mikään muu ei auta.
Valtion pitää ottaa lisää vastuuta."
Arvoisa puhemies! Kysyn ministeri Kiurulta: kuinka lähellä olemme
tätä viimeistä vaihtoehtoa, jossa valtion
on puututtava tähän tilanteeseen?
Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Meillä on vielä tahoja,
jotka uskovat siihen, että jos me luovumme yleishyödyllisyyslainsäädännön
puolella rajoituksista, tai ainakin vähennämme
niitä, niin me voisimme saada tuloksia aikaan.
Minä olen itse yrittänyt puolitoista vuotta
hakea niitä toimijoita, jotka lupaisivat satoja vuokra-asuntoja
tällä keinolla. Valitettavasti niitä minun
sohvallani ei ole ainakaan vielä istunut, ja minä olisin
voinut vaikka treffata niitä bussipysäkilläkin,
mutta niitä toimijoita ei kerta kaikkiaan ole ilmaantunut.
Minä olen alkanut yhä enemmän uskoa
siihen, että jos me haluamme nämä asiat
laittaa kuntoon, me joudumme, ainakin väliaikaisina toimina,
tekemään sellaisia ratkaisuja, joissa me joudumme
myöntämään, että markkinat
eivät kaikilta osin tätä asiaa hoida.
Edustajan kysymykseen: aika alkaa olla lähellä.