Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Tämän asian ensimmäisessä käsittelyssä käytin perusteellisen puheenvuoron ja pari lyhyttä vastauspuheenvuoroa myös asian toisen käsittelyn alkaessa viime perjantaina. Näin ollen en nyt toista kaikkea sanomaani. Pysyn kuitenkin kaikessa sanomassani ja tuon tässäkin vielä esiin muutaman perusasian.

Aikaisemmin Suomessa oli voimassa sellainen lainsäädäntö ja käytäntö, että kun henkilö syyllistyi veropetokseen, niin lievemmässä ta-pauksessa siitä seurasi veronkorotus, joka saattoi tulla jo siitä, että laiminlöi esimerkiksi veroilmoituksen. Sen sijaan törkeissä veropetoksissa ja törkeimmissä tapauksissa aikaisemmin oli kaksi seuraamusta. Ensinnäkin, koska verokonnan arin paikka on hänen lompakkonsa, niin verorikolliselle säädettiin veronkorotus, joka parhaimmillaan saattoi olla jopa 10—20 prosenttia huijatusta veromäärästä. Tämän hallinnollisessa menettelyssä tulevan veronkorotuksen lisäksi ja ohella tällainen törkeän veropetoksen tekijä tai siitä epäilty joutui rikosprosessiin, missä hänelle tuomittiin rikosseuraamus, esimerkiksi ehdollinen vankeustuomio, ja sen lisäksi luonnollisesti korvattavaksi korkoineen huijatut verot. Tämä käytäntö toimi Suomessa pitkään, ja minun mielestäni se oli aika lailla perusteltu käytäntö.

Sen jälkeen muutama vuosi sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että tässä on erittäin suuri ihmisoikeusongelma ja että loukkaa ihmisten perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia se, että kahdessa eri prosessissa määrätään kaksi eri seuraamusta, jotka molemmat voidaan katsoa rangaistuksen luontoisiksi. Itse en osaa tätä pitää minään suurena ihmisoikeusloukkauksena, mutta tämä on ollut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanta ja lienee myös vallitseva kanta täällä Suomessa.

Niinpä tämä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linja johti siihen, että Suomessakin ylimmät tuomioistuimet ryhtyivät jo soveltamaan tätä uutta linjaa, eli jos ihmiselle määrättiin veronkorotus, häntä ei voitu viedä oikeuteen, tai jos hänet oli viety oikeuteen, niin ei voitu määrätä veronkorotusta. Eli kun aikaisemmin oli sekä—että, niin nyt, tänä päivänä on joko—tai. Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, että kun on määrätty veronkorotus parissasadassa törkeän veropetoksen tilanteessa, niin nämä kaikki törkeän veropetoksen tehneet ihmiset selviävät ilman rikosseuraamusta. Nyt käsittelyssä olevalla lainmuutoksella meidän lainsäädäntömme saatetaan vastaamaan tätä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja oman maamme korkeimpien oikeuksien omaksumaa linjaa. Eli jatkossa verottajan on harkittava, tyydytäänkö veronkorotukseen vai viedäänkö asia rikosprosessiin.

Olen sanonut ensimmäisessä käsittelyssä ja myös viime perjantaina, että tämän uuden omaksutun käytännön jälkeen varsinkin törkeät verokonnat, törkeimmät talousrikokset verotuksen puolella, selviävät vähemmällä kuin aikaisemmin, ja pysyn ehdottomasti tässä käsityksessäni. Kun aikaisemmin he joutuivat kärsimään sekä veronkorotuksen että esimerkiksi ehdollisen vankeustuomion vahingonkorvauksineen, niin jatkossa he eivät joudu kärsimään veronkorotusta, vaan nimenomaan törkeissä tapauksissa asia viedään aina käytännössä oikeuteen ja he joutuvat kärsimään kyllä yleensä ehdollisen vankeustuomion ja vahingonkorvaukset, mutta he eivät joudu kärsimään tätä veronkorotusta, joka, kuten sanoin, on kuitenkin verokonnalle hänen arin paikkansa eli kohdistuu lompakkoon.

Tätäkö me Suomessa nyt haluamme? Tätäkö Suomen kansa haluaa, tätäkö kansanedustajat haluavat? Siis sitä, että törkeän veropetoksen tehneet ihmiset pääsevät jatkossa helpommalla, siis rahojen osalta helpommalla, kuin aikaisemmin. Väitän, että silloin he pääsevät helpommalla, koska se, saako yhden tai kaksi kuukautta enemmän ehdollista, ei minun mielestäni ole kovempi rangaistus kuin se, että joutuu myös veronkorotuksen kohteeksi. Minä väitän, että veronkorotuksen kohteeksi joutuminen on tosiasiassa kovempi rangaistus juuri taloudellisten seuraamusten valossa. Minun mielestäni me emme tätä halua, emme kansanedustajina, enkä usko, että myöskään Suomen kansa tätä haluaa. Mutta nyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjaukset ovat tähän johtaneet. Siis verokonnat pääsevät nyt helpommalla kuin aikaisemmin.

Ihmettelen, että tämä ei ole myöskään Suomen valtamediassa saanut juurikaan mitään huomiota. Sikäli kuin olen oikein havainnut, niin vain poliittinen verkkojulkaisu Verkkouutiset on noteerannut tässä valossa tämän muutoksen, (Kari Rajamäki: Ja Demari eilen!) ja sikäli kuin nytkin katson, niin täällä näyttää olevan Verkkouutisten toimittaja lehterillä. — Sen lisäksi, aivan kuten edustaja Rajamäki välihuudossaan totesi, myös Demari-lehti on kirjoittanut tästä näkyvästi.

No, jos emme halua, tai haluaisi, päästää verokonnia, varsinkaan törkeitä verokonnia, jatkossa helpommalla kuin nykyisin, niin mitä sitten pitäisi tehdä?

Herra puhemies! Tunnettu ja arvostamani perustuslakiasiantuntija, edustaja Sasi sanoi ensimmäisen käsittelyn kuluessa, että ei ole estettä valtiosäännön tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjan kannalta sille, että samassa prosessissa, siis yhdessä ja samassa tuomioistuinprosessissa, henkilölle määrättäisiin seuraamuksina sekä rikosoikeudellinen rangaistus, eli sakkoa tai vankeutta, että myös veronkorotus yhtenä seuraamuksena. Siis tälle ei edustaja Sasin arvion mukaan ole valtiosääntöoikeudellista tai Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvaa estettä.

Näin ollen minun mielestäni on aivan selvää, mitä pitäisi tehdä. Meidän pitäisi pikimmiten uudistaa näitä säädöksiä vielä siten, että kun törkeä veropetos tulee oikeuskäsittelyyn, niin yhtenä mahdollisena sanktiona vankeustuomion ja sakon ohella olisi veronkorotuksen määrääminen. Näin tiettävästi menetellään Ruotsissa. Ruotsissa on jouduttu aivan samaan tilanteeseen kuin Suomessa jouduttiin, ja sikäli kuin tiedän, niin Ruotsissa lainsäädäntöä ollaan juuri niin muuttamassa, että kahdessa eri prosessissa ei enää voi antaa tätä seuraamusta mutta yhdessä ja samassa prosessissa voi antaa sekä perinteisen rikosoikeudellisen seuraamuksen että veronkorotuksen.

Myös valtiovarainvaliokunta kiinnittää tähän asiaan mietinnössään huomiota. Se nimittäin hyväksyi yksimielisesti ponnen, jossa todetaan seuraavaa: "Samassa yhteydessä ministeriön tulee selvittää yhdessä oikeusministeriön kanssa myös se vaihtoehto, että veronkorotus määrättäisiin rikosprosessissa silloin, kun asia käsitellään yleisessä tuomioistuimessa."

Herra puhemies! Tätä valtiovarainvaliokunnan pontta, jonka eduskunta nyt hyväksyy, erittäin vahvasti kannatan ja myös kiirehdin asian selvittämistä.

Aivan lopuksi, herra puhemies, en malta olla sanomatta, että kun suomalaisen Supercell-yhtiön enemmistö myytiin yli miljardilla eurolla japanilaisille, mikä oli aivan upea kauppa, saatiin kuulla fantastisen hyviä lausuntoja niiltä yrittäjiltä, jotka tässä kaupassa, sanoisinko, satumaisesti rikastuivat. Nämä nuoret yrittäjät sanoivat julkisuudessa, että he haluavat maksaa verot ja he haluavat maksaa verot nimenomaan Suomeen, koska ovat saaneet suomalaiselta yhteiskunnalta niin paljon ja nyt on heidän mahdollisuutensa antaa takaisin.

Herra puhemies! Kaikkien Liechtenstein-uutisten jälkeen toivoisin, että myös vanhemmat teollisuus- ja yrittäjäsuvut suhtautuisivat veronmaksuun samalla patrioottisella tavalla.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiehdotus on rikollistenpaapomisesitys. Tämä poistaa varsinaiset haitalliset seuraamukset ja tuo tilalle näennäisrangaistukset. Ehdollinen vankeusrangaistus ei rikollista hetkauta mutta hekotuttaa kyllä. Vastaava toiminta saa jatkua ja jatkua. Jos me oikeasti haluaisimme puuttua veronkiertoon ja varojen siirtämiseen veroparatiisiin, meidän olisi tehtävä asialle jotakin, perustavaa laatua olevia asioita, mitä jostain syystä ei ole haluttu tähän mennessä tehdä.

Arvoisa puhemies! Meidän pitäisi tehdä kaksi asiaa, vain kaksi asiaa. Ensimmäinen on iso ja periaatteellinen asia. Sen toteutuminen tarvitsee poliittista tahtotilaa. Kyse on siitä, halutaanko veronkierto torpata vai eikö sitä haluta torpata. Minun mielestäni meidän pitäisi palkata tähän maahan kaksinkertainen määrä verotarkastajia. On totta, että ensi alkuun se lisäisi valtion kuluja, mutta kun tiedetään se, että jokainen verotarkastaja kerää vuodessa noin kymmenkertaisesti sen mitä hän tienaa vuodessa rahoja valtiolle, niin tähän kannattaisi panostaa. Tätä asiaa kannattaa itse kunkin kysäistä joltakin tuntemaltaan verotarkastajalta, vai onko niin, että puntit tutisevat, ei haluta verotarkastajia kovin liki? Mutta se homma kannattaisi tehdä. Tässä on kysymys pelkästään poliittisesta tahdosta, pelkästään kyse siitä, halutaanko rötöstelijät kuriin vaiko ei.

Arvoisa puhemies! En ymmärrä tässä salissa kokoomuksen taholta pidettyä palopuhetta veronkiertäjien paapomiseksi. Edustaja Zyskowicz kyllä on toista mieltä, mitä kokoomuslaiset ovat noin muuten olleet ja mitä edustaja Sasi muun muassa viimeksi puhui. Toivottavasti te, edustaja Zyskowicz, tässä äänestyksessä äänestätte tätä lakiesitystä vastaan ettekä sen puolesta, vaikka ryhmä niin käskisi.

On täysin luonnollista, että veronkiertäjä saa korotetun veron ja sen lisäksi tuntuvan rahallisen rangaistuksen, sakon, ja lisäksi vieläpä kunnollisen vapausrangaistuksen. Jos ajatellaan tavallista tallaajaa, joka ulkomailta tuodessaan on aivan vahingossa ostanut kaksi ylimääräistä tupakkiaskia, sellaista mentolin makuista, ja jos tullimies löytää ne sieltä taskusta, tämä kaveri joutuu maksamaan näistä verottomista savukkeista veron, menettää savukkeet valtiolle ja sen lisäksi saa tuntuvat sakot salakuljetuksesta. Samalla logiikalla, mitä kokoomus on tässä salissa aikaisemmin sanonut, tästä pitäisi poistaa kaksi eli joko tupakat valtiolle tai vero maksetaan tai saadaan sakot, mutta vain yksi näistä rangaistuksista, ei koskaan kolmea. Mutta tämä on yleinen käytäntö rajoilla: kolme napsahtaa, vaikka kyse olisi vain 20 eurosta.

Arvoisa puhemies! Lisäksi veronkiertoasioissa olisi puututtava konserniavustuksiin rankalla kädellä. EU-tuomioistuimen linjausten mukaan konserniavustusta ei saa maksaa toisessa maassa olevalle tytär- tai emoyhtiölle, vaikka nämä olisivat toisessa EU-maassa. Tämä tarkoittaa silloin sitä, että etenkään Caymansaarille ei näitä saa maksaa. Tämä on tällä hetkellä mahdotonta ja oikeustajun vastaista hyväksyä, että niin Suomi kuin muutkin EU-maat sijoittavat rahojaan turvaan verottajalta Caymansaarille verosuunnittelun avulla — sitäkin voitaisiin rötöstelynä pitää — ja tämä vain sen takia, että sanotaan, että se on maan tapa. Maan tapa on pitää yllä rikollista toimintaa, maan tapa on siirtää veromarkat pois kunkin kansallisen maan verottajan ulottuvilta.

Mikäli konserniavustusasiaan puututtaisiin rankasti koko EU:n alueella, ei Euroopan unionissa olisi alijäämää, ei Suomessa olisi alijäämää, koko Euroopan unionin alueella ei olisi minkäänlaista lamaa. Siellä on nimittäin tälläkin hetkellä niin paljon rahaa kuin tarvittaisiin koko unionin alueen nostamiseksi pystyyn. On lisäksi muistettava, että Suomen osalta tämä konserniavustuslaki on voimassa sellaiselta ajalta, milloin eivät vielä pääomat vapaasti ylittäneet rajoja. Mutta toivon todella, että tähän asiaan saadaan muutos ja ymmärretään se, että rötöstelijöille kuuluu rötöstelijöiden tuomio.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Täällä emme edustaja Zyskowiczin kanssa kyllä saa viime perjantain kaltaista Sampsa—Rajamäki-keskustelua nyt aikaiseksi, enkä myöskään toista kaikkea kahdessa aikaisemmassa istunnossa sanomaani. Tässä on kuitenkin vakavalla tavalla kyse myös siitä, miten kansallisesti niin taloudellisesti kuin moraalisesti Suomi selviytyy.

Ne ilmiöt, jotka suomalaisissa taloudellisissa ja valitettavasti myös hallintoa sivuavissa ratkaisuissa ovat näkyneet myöskin rikostorjunnan ja harmaan talouden torjunnan etulinjan heikkenemisenä Krp:ssä veropuolella pimeän ulkomaisen työn osalta, luovat valitettavasti kuvan siitä, että meillä tosiasiallisesti aletaan tunnustaa kahdet työmarkkinat ja myös harmaan talouden rooli. Tämä on vakava asia. Tästä aikoinaan viime kaudella jouduin silloisen ministeri Holmlundin ja myös valtiovarainministeri Kataisen kanssa itse asiassa otattamaan täällä salissa.

Olen huolissani ylipäänsä niistä mittasuhteista, joita harmaa talous on kuitenkin saanut huolimatta siitä, että tämä hallitus on nyt tähän asiaan eri muodoin pyrkinyt puuttumaan. Jos ei ole riittävästi pimeän ulkomaisen työn torjujia, krp:n voimavarat eivät ole kunnossa työsuojelupuolella ja niin poispäin, niin on selvää, että on vaikea pärjätä. Jos Verohallinto ja poliisi eivät pysty ennakoivasti myöskään toimimaan, niin tilanne on nopeasti se, että me puhumme 6 prosentin bruttokansantuotevaikutuksesta aikana, jolloin maa järisee Suomen talouden alla vakavasti, työttömyys kasvaa, sosiaaliturvaa ja perusturvaa uhataan jopa valtiontaloudellisista syistä heikentää. Kysymys on vakavasta rikoksesta kansakuntaa ja ihmisiä vastaan, kun on kyse veroparatiiseissa majailevasta suomalaisesta rahasta tai niistä, jotka tekevät pimeän ulkomaisen työn tai talousrikoksien puolella askareitaan. Tässä suhteessa on kysymys jopa yli 10 miljardin valtiontaloudellisista vaikutuksista.

Aikaisemmin käsittelyssä toin esille sen, että tämä korkeimman oikeuden ratkaisu vaatii ehdottomasti oikeus- ynnä muulla lainsäädäntöpuolella toimenpiteitä. On varmistettava, että seuraukset ovat samalla tasolla kuin nykymaailmassa, ja ei voida jatkaa niin, että niin sanottu tuplarangaistus estetään. On jatkovalmistelussa varmistettava, että käräjäoikeus voi määrätä veronkorotuksen rangaistusseuraamuksen oheen.

Ei voi olla myöskään niin kuin täällä verojaoston puheenjohtaja Kataja kovasti mainosti, että tässä on hienoja avauksia, että rahalla voi ostaa ennakoivasti verorikoksensa ynnä muut anteeksi, että se on Suomelle hyvä bisnes, elikkä että rahalla pääsee piiloon ja pystyy myöskin vakavia, törkeitä talousrikoksia kuittaamaan. Se on juuri kuten edustaja Zyskowicz mainitsi, että tässä on noin 170 vakavaa, törkeää talousrikosta, jotka vastaavat 10:tä prosenttia tämän hetken vakavien rikosten torjunnasta, jotka ollaan painamassa ikään kuin pois hallinnollisiksi prosesseiksi ja pois rangaistusseuraamusten puolelta. Tähän asiaan on myös tosiaan puututtava sillä tavalla, että vakava talousrikos pitää olla kuitattavissa muulla kuin rahalla ja ehdollisella vankeustuomiolla.

Tässä yhteiskunnassa on laajemmin lisättävä tietoisuutta siitä, että näissä asioissa on todella kyse suomalaisten lapsiperheiden, työttömyyden uhan alla olevien ja myös meidän sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen rahoituksen perustan nakertamisesta rikollisella tavalla. Valitettavasti näyttää siltä, että se vanha kansanviisaus, että leipävarkaat laitetaan vankilaan ja laki kiertää isot rosvot, on valitettavan kovasti arkipäivää tässä maassa.

Valtiovarainvaliokunnan lausuma siitä, että varmistetaan, että rangaistukset pysyvät samalla tasolla, ei riitä, vaan sosialidemokraattien edellyttämällä tavalla olisi pitänyt erikseen vielä päättää, että valtiovarainministeriö selvittää yhdessä oikeusministeriön kanssa hallinnollisen veronkorotussanktion julkisuuden lisäämistä nykyisen rangaistustason säilyttämiseksi ja yleisestävyyden vahvistamiseksi, koska on ilman muuta tärkeätä, että teon paheksuttavuus säilyy juuri sillä, että yhteiskunta viestii siitä, että verorötöstelijöiden rangaistusten ja tekojen on oltava julkisia.

Tältä osin valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen viime torstaina sosialidemokraattiselle valtiovarainvaliokunnan ryhmälle antama lupaus siitä, että hän lähtee välittömästi edistämään sitä, että verotietojen salassapidosta annettua lainsäädäntöä muutettaisiin siten, että sanktioluonteisista veronkorotusseuraamuksista tehtäisiin julkisia, on meille hyvin tärkeä asia. Valitettavasti valtiovarainvaliokunnan ja verojaoston kokoomusjohto ei ollut valmis tästä sosialidemokraattien näkemyksestä etenemään, jonka takia emme tätä asiaa täällä salissa äänestytä. Meille on tärkeintä, että paine tämän asian hoitoon lähtee kasvamaan eteenpäin.

Joka tapauksessa tämä on vakavan tutkiskelun paikka, korkeimman oikeus päätös, oikeus, oikeuden toteutuminen, oikeudenmukaisuus. Kansan oikeudentuntoa ja oikeustajua ei vastaa nykyinen vakavien törkeiden talousrikosten käsittely tässä maassa. Jotta siihen voidaan puuttua, tarvitaan sen vakavuuden tunnustamista myös rangaistuspuolella, mutta ennaltaestävyyttä rikostorjunnan ja julkisuuden kautta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Tolppanen arveli, että olisin tässä asiassa jokin yksityisajattelija tai toisinajattelija kokoomuksen ryhmän piirissä ja että ryhmä olisi minua johonkin käskemässä. Näin ei tässä asiassa ole. Päinvastoin se ongelma, jonka tässä asiassa näen, pyritään korjaamaan ponnella, joka on valtiovarainvaliokunnan yksimielinen ponsi, ja nyt on kyse siitä, että mahdollisimman nopeasti saisimme valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön yhteistyössä valmistelemaan tässä mainitsemassani ponnessa tarkoitetun muutoksen.

Se on totta, että edustaja Sasin kanssa meillä tuntuu olevan vähän eri näkemys siitä, onko tämä Suomen vanha käytäntö ollut ihmisoikeuksien vastainen käytäntö. Minulla on ehkä ihmisoikeuksista vähän erilainen näkemys, enkä kyllä näe, että kaikki nämä tilanteet, missä parannetaan erilaisten rosvojen ja vankien ja muiden olosuhteita ja asioita siitä, millä mallilla ne ovat Suomessa esimerkiksi kymmenen vuotta sitten olleet, ovat olleet Suomessa joitain suuria ihmisoikeusriistoja tai -loukkauksia.

Samoin näkyy olleen edustaja Katajan kanssa viime perjantain keskustelussa vähän eri tulkinta siitä, pääseekö verokonna tämän uuden oikeuskäytännön myötä helpommalla kuin ennen. Minun mielestäni on aivan selvää, että pääsee, niillä perusteilla, mitkä puheenvuorossani toin jo aikaisemmin esiin.

Mitä sitten edustaja Rajamäen puheenvuoroon tulee, niin pitää sanoa, että en tunne niitä keskusteluja, mitä valtiovarainvaliokunnan piirissä on käyty vielä uudesta ponnesta tässä salissa tässä yhteydessä, mutta totean kuitenkin sen, että törkeimmät ja törkeät veropetokset minun ymmärtääkseni jatkossakin viedään tuomioistuimiin. Näin ollen ne ovat jatkossakin julkisia. Sen sijaan lievät veropetokset ja lievemmät teot voidaan hoitaa pelkillä veronkorotuksilla.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Nämä armahdus- ynnä muut viritykset, joita erityisesti verojaoston puheenjohtaja Sampsa Kataja täällä viime perjantaina korosti, korostavat sitä, että törkeitäkin rikoksia voidaan hallinnollisiin prosesseihin veronkorotuksina piilottaa julkisuudelta. Itse asiassa valitettavasti verojaoston puheenjohtaja Katajan puheenvuorot täällä perjantaina eivät olleet minun mielestäni sillä vakavuudella näihin tekoihin suhtautumista kuin pitäisi. Hän puhui karkkipusseista, karkkipussien palauttamisista; minä henkilökohtaisesti en voi luottaa tämäntyyppiseen, sanotaan, poliittiseen voimaan — joka pitäisi olla näissä asioissa — mitä puheenjohtajan puheenvuorot täällä perjantaina edustivat. Ne ovat luettavissa eduskunnan pöytäkirjoista.

Sen sijaan, samoin kuin edustaja Zyskowicz, olen hyvin surullinen siitä, että kun on todella isoja kansalaisten talouteen, arkeen, koko Suomeen vaikuttavia asioita, niin mediajulkisuus on kyllä olematonta. Tämä on hyvin vakava kysymys suomalaisen kansanvallan koko toimivuuden kannalta. Jos me emme saa edes merkittävien talous- ja veroasioiden käsittelyyn liittyvistä epäkohdista viestiä Suomen kansalle, kansanvallan ylimmän edustuksellisen demokratian päätöksenteosta, niin on hyvin surullinen tunne siitä, miten tämä yleinen tietoisuus ja maan selviytyminen on mahdollista, jos eivät asiat tule tutuiksi eivätkä selviä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Todella ilolla katson sitä, että kaksi suurta hallituspuoluetta täällä ovat samoilla linjoilla siinä, että rangaistuksia täytyy näissä asioissa tulla. Ikävää, että edustajatoverinne eivät ole täällä olemassa kanssanne samaa mieltä ja tukemassa teitä. Toivon, että te olette suoraselkäisiä siinä vaiheessa, kun asia tulee tänne saliin äänestettäväksi. Se on niin kaunista, kun tuolla taululla on paljon vihreää ja punaista.

Mitä taas tulee näihin julkisuusperiaatteisiin, kun ihminen on tuomittu: sehän on totta, että paperit ovat julkisia. Meillä on riippumattomat tuomioistuimet, jotka ovat riippumattomia myös suhteessa toisiinsa. Eli siltikään, vaikka asia menee tuomioistuimen ratkaistavaksi, ei ole suinkaan sanottua, että rangaistus samankaltaisesta asiasta olisi samankaltainen. Ja mikä on syy siihen? Syy ei suinkaan ole tuomioistuimen, vaan syy on, arvoisa puhemies, tämän salin. Tämän salin sen takia, että me olemme säätäneet sellaisia lakeja, joita voidaan tulkita monella eri tavalla. Toivon, että tässä nimenomaisessa kohdassa pääsisimme niin tiukkaan lakiin, että se toisi jonkinlaisen kunnollisen, tuntuvan rangaistuksen veronkiertäjille.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan edustaja Tolppasen puheenvuoron johdosta vielä kerrata nämä keskeiset faktat. Eli kiitos Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintalinjan meillä Suomessa on jo korkeimmissa oikeuksissamme omaksuttu se käytäntö, että törkeissä veropetoksissa voidaan määrätä joko veronkorotus tai rikosoikeudellinen seuraamus mutta ei molempia. Nyt tämä puheena oleva hallituksen esitys saattaa meidän lainsäädäntömme sopusointuun tämän jo vallitsevan oikeustilan kanssa. Eli voidaan sanoa, että oikeuskehitys on mennyt tässä vähän niin kuin lainsäätäjän ohi.

No, nyt on kyse siitä, mitä lainsäätäjä tässä tilanteessa tahtoo. Itse olisin pitänyt mahdollisena — kun tässä nyt ei enää ole niin kovaa kiirettä, koska oikeuskäytäntö on jo mennyt lainsäätäjän ohi — että tässä samassa yhteydessä, kun tämä asia on esillä, olisi otettu ehkä puolen vuoden lisäaika ja — Ruotsin tapaan — samassa yhteydessä olisi muutettu lainsäädäntöä siten, että jatkossa törkeissä verorikoksissa, törkeissä veropetoksissa voi tämän rikosoikeudellisen seuraamuksen osana olla myös veronkorotus.

Tähän ei valtiovarainvaliokunnassa nyt päädytty, mutta sen sijaan, edustaja Tolppanen, täällä on valtiovarainvaliokunnan yksimielinen ponsiesitys, jonka eduskunta tulee yksimielisesti hyväksymään, jossa kehotetaan hallitusta valmistelemaan tällaista muutosta. Minun mielestäni on tärkeätä, että me kannustamme hallitusta toimimaan tässä asiassa ripeästi, jotta mahdollisimman nopeasti saamme Suomessa sen oikeustilan, jossa verokonnat, törkeät verokonnat, eivät pääse helpommalla kuin ennen, toisin kuin mitä he nyt pääsevät tällä hetkellä.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Meidän kaikkien päättäjien pitäisi olla sitä mieltä, että on isompia tai pienempiä konnia, niin ne pitäisi saada tulla tuomituksi. Mutta kun tätäkin mietintöä lukee, niin tulee miettineeksi, että ketä tässä varjellaan, ja hallitushan on se, joka säätää lakeja, antaa meille tänne eduskuntaan lakeja. Niiden pitäisi olla niin selviä, että myös nämä konnat joutuvat vastuuseen. Yhtenä esimerkkinä on myös se, että Suomen valtio saisi rahaa, jotta panostettaisiin harmaaseen talouteen, mutta syystä tai toisesta ei haluta tehdä niitä toimenpiteitä, niin kuin naapurimaissa on tehty, että harmaa talous pantaisiin kuriin. Riippuu siitä, kauniit puheet eivät auta, vaan hallituksen pitää toimia ja tuoda tänne sellaisia esityksiä, joita varmaan oppositiokin on hyväksymässä, että tämä harmaa talous ja kaikki keinottelut saataisiin kuriin.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz on aivan oikeassa siinä, että verokonnat saadaan kiinni ja myös näiden konnien kukkarossa tuntuu se, että he ovat kiertäneet veroja. Erityisen ilahtunut olin myös siitä, että edustaja Rajamäki vaati täällä veroasioista puhetta ja niiden nostamista julkisuuteen, jotta oikeus aina kaikissa tapauksissa toteutuu.

Odotan mielenkiinnolla, kun alamme tässä lähiaikoina käsitellä valtion osuutta veron perinnässä ja varsinkin laittomien verojen perinnässä, mikä tulee olemaan valtion vastaus edustaja Rajamäen vaatimaan oikeudenmukaisuuteen, mutta tähän asiaan me palaamme tässä aivan lähiaikoina.