Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin hyvä lakialoite. Kaikenlaiset toimet lasten kaltoinkohtelun kitkemiseksi ovat tervetulleita ja tarpeellisia. Erittäin hyvää on myös se, että tässä pyritään lopettamaan salailu. Meillä suomalaisilla on maan tapana suojella itsemme hengiltä. Tietosuojalaki on niin tiukka, että se estää viranomaisia ja lääkäreitä toimimasta ihmisen, niin lapsen kuin aikuisenkin, parhaaksi silloinkin, kun siihen on ilmiselvä tarve.

Tässä lakialoitteessa pyritään parantamaan lapsen asemaa seksuaalisen hyväksikäytön ja muiden pahoinpitelyiden osalta. Tämä laki haluaa taata kaltoin kohdelluille lapsille kunnollisen tutkinnan ja tarvittavat lääkäri-, psykologi- ja sosiaalipalvelut. Mutta tuoko tämä laki lisää resursseja, tuoko lain voimaan saattaminen lisää psykologeja ja ammatillisesti koulutettuja sosiaalityöntekijöitä tai erityisesti kaltoin kohdeltuihin lapsiin erikoistuneita lääkäreitä? Jollei näin ole, mikä on sanktio valtiolle siitä, että se ei järjestä edellytyksiä eduskunnan säätämän lain käyttöönotolle ja käytölle?

Arvoisa puhemies! Tässä laissa nämä mainitut toimet on siirretty yliopistollisille sairaanhoitopiireille. Se kuulostaa hienolta, mutta onko se sitä? Tarkoittaako se mahdollisesti sitä, että kaltoin kohdellut lapset rahdataan tiettyyn yliopistolliseen sairaalaan tutkimuksia varten? Esimerkiksi Inarissa asuva kaltoin kohdeltu lapsi viedään Ouluun, Vaasassa kaltoin kohdeltu tai seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutunut lapsi viedään Turkuun. Onko se lapsen edun mukaista? Ei, sitä se ei ole. Se on minun mielestäni lisärangaistus ja nöyryytys kaltoin kohdelluille lapsille.

Arvoisa puhemies! Minusta tällaisessa esimerkkitapauksessa pitäisi pystyä takaamaan se, että asiansa osaavat lääkärit, sosiaalityöntekijät ja psykologit tuodaan lapsen omalle kotipaikkakunnalle eikä lasta lähdetä riepottamaan minnekään muualle. Toivoisin todella, että tässä salissa mietittäisiin myös sitä, miten nämä toimet taataan. Vaikka maksumiehenä on nyt valtio, niin käytännön toimien järjestäminen tapahtuu lähimpänä lasta, ja täytyy pitää asia niin, että valtio maksaa nämä kulut. Jos ne menevät kuntien maksettaviksi, se ei takaa lapsille yhdenvertaista asemaa eri puolilla maata. Lisäksi meidän pitäisi varmistaa se, että lapsen pahoinpitelijä tai seksuaalinen hyväksikäyttäjä samoin kuin sellaista tekoa suunnitteleva ihminen varmasti saa tuntuvan rangaistuksen. Eli myös suunnittelun ja suunnitelman pitäisi olla rangaistava.

Lapset ovat kaikkein heikoimmassa asemassa, koska kaikkein pienimmät eivät edes tiedä, että heitä on kohdeltu kaltoin. On lapsia, jotka joutuvat tässäkin maassa elämään epäinhimillisissä olosuhteissa, eivätkä he pidä sitä sinänsä minään sen takia, että he eivät tiedä, että parempaakin on olemassa. Nämä ovat niitä kohtia, missä tämän salin, joka valitettavasti on aika lailla tyhjä nyt, mutta sitten kun tämä on täysi, on puututtava siihen ja taattava se, että meidän lapsemme, meidän nuoremme ja meidän tulevaisuutemme voivat elää turvallisessa, kaltoin kohtelemattomassa maassa ja että mikäli tällainen ihmisarvoa alentava teko tapahtuu, sen tekijä joutuu asianmukaisesti siitä tuomiolle.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Tämä on kannatettava laki ja askel oikeaan suuntaan. Voidaan pitää hyvänä, että kaltoin kohdeltujen lasten oikeusturva toteutuu yhteneväisesti koko maassa ja yhdenvertaisesti seksuaalirikoksia kokeneiden lasten kanssa ja että alueellinen eriarvoisuus poistuisi.

Oikeusturvan laajentamisen hintalappu on 2,2 miljoonaa alussa. Vähintäänkin yhtä tärkeää kuin rikostapausten tutkiminen olisi pahoinpitelyjen ehkäisyyn panostaminen. Ennalta ehkäisevän työn merkitys tiedetään, mutta tuki perheille on lähes olematonta ja nykyisin kuntien vastuulla. Tulisi panostaa tässäkin asiassa perheneuvontaan ja kriisiapuun matalan kynnyksen periaatteella. Tämänkin lakimuutoksen kautta toki saadaan ennalta ehkäisevää vaikutusta, jos kiinnijäämisen riski ja rikosseuraamukset ovat riittävän kovat, mutta pahoinpitelyt ovat monimutkainen ilmiö, usein perhepiirissä ja lähipiirissä tapahtuvia, joiden ennalta ehkäisevä työ olisi myös tehtävä paljon monipuolisemmaksi, jatkuvaksi ja johdonmukaiseksi.

Mutta, arvoisa puhemies, tämäkään laki ei käytännössä toteudu, ellei ole riittävästi henkilökuntaa ja ammattimaista henkilökuntaa, varsinkin jos ajatellaan tässäkin asiassa ennalta ehkäisevää työtä.