Arvoisa herra puhemies! Olisin halunnut tiedustella sosiaali- ja terveysministeri Perholta lonkka- ja polvileikkausten keskittämisratkaisuista. Kun on annettu määräys, että ne täytyy keskittää, olisin tiedustellut:

Kun on menossa muita hankkeita, Kansallinen terveysprojekti ja muita, mikä viisaus piilee nyt siinä, että tämän projektin lopputuloksia ennen tehdään päätöksiä, jotka saattavat muuttaa palvelurakennetta erittäin äkkinäisellä tavalla ja kenties sellaisella tavalla, ettei sitä ole välttämättä helppo yhdistää odotettavissa olevaan ratkaisuun? Olisin halunnut tietää, mitä ministeri Perho tietää tästä asiasta.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Julkiset terveyspalvelut kuuluvat peruspalveluministerille.

Esimerkiksi lonkkaleikkauksia tehdään Suomessa noin 60 sairaalassa. Moni näistä sairaaloista tekee niitä erittäin vähän. Näitten leikkausten laadussa on ollut jonkin verran toivomisen varaa. Myös potilasturvallisuuden kannalta on tärkeää, että ne tahot, jotka tekevät vaikeita leikkauksia, tekevät niitä riittävän paljon, jotta syntyy tiettyä ammattitaitoa. Voidaan totta kai harkita, että sama tiimi käy tekemässä niitä eri paikkakunnilla. Kysymyshän on nimenomaan sen tiimin ammattitaidosta, jolloin välttämättä potilaita ei tarvitse siirtää. On olemassa jopa eräs terveyskeskussairaala, joka tätä kautta saattaa saada oikeuden silloin tällöin järjestää näitä leikkauksia.

Emme me voi terveydenhuollon kehitystä nyt lopettaa kokonaan tämän projektin ajaksi. Terveyssektori on varsin yksimielinen keskittämisen tarpeesta. Eduskunnalle ollaan antamassa myös lakiesitys, joka itse asiassa tehostaisi tätä ohjausmahdollisuutta. Se on kovin saman suuntaista kuin terveysprojektissa joka tapauksessa hahmotellaan. Keskittäminen on kyllä potilasturvallisuuden kannalta erittäin tärkeä asia.

Arvoisa puhemies! En minäkään epäile sitä, ettei tämä toimi sinällänsä olisi potilasturvallisuudenkin kannalta järkevää. Kysymys on siitä, että se tulee niin nopeasti ja se koskee ennen kaikkea aluesairaaloita, joista joidenkin kohdalla se voi todella aiheuttaa koko sairaalan alasajon nopeuttamista. Sen takia minusta on syytä vielä — ja toivon, että ministeri voi vielä harkita — että siinä tulee riittävä siirtymäkausi, ettei tapahdu laajempaa alasajoa tämän yksittäisen syyn johdosta.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Ministeriön virkamiehet, jotka ovat valmistelusta vastuussa, ovat aluesairaaloihin suoraan yhteydessä. Tämä on jo nyt herättänyt aluesairaaloitten välistä työnjakoa ja yhteistyötä, että jotkin luopuvat joistakin asioista ja saavat naapurisairaalalta jotakin lisää. Se myös tehostaa toimintaa. Kun meillä aluesairaaloita on kovin paljon, ei ole ylläpidettävissä sitä, että niillä kaikilla on valmiudet ja osaaminen kaikkiin asioihin. Se on kertakaikkisesti mahdotonta. Varmasti pidämme huolta, että kiireen takia nyt ei mitään suurempia hölmöyksiä tapahdu. Esimerkiksi on neuvotteluja siitä, voiko samaa asiantuntemusta käyttää usealla paikkakunnalla, kunhan asiantuntemus vain on läsnä.

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Soininvaara on aivan oikealla asialla. Te kai tavallaan tarkoitatte eräänlaista osaamiskeskusten perustamista Suomeen. Olisin kysynyt:

Minkälaiseen selvitykseen luku 200 perustuu, ja miksi ainoastaan lonkkaleikkaukset on otettu esimerkiksi? Meillä on monilla pienillä erikoisaloilla paljon sellaista kirurgista toimintaa, joka olisi pitänyt jo aika päivät sitten siirtää vain muutamaan osaamiskeskukseen.

Minkälaisia selvityksiä teidän mielipiteenne takana on, ja kuinka paljon syvemmälle tässä on tarkoitus mennä?

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Pelkästään se, että se sattuu olemaan tasainen sataluku, on tietysti osoituksena siitä, ettei se mikään tavattoman tarkka luku ole, ettei se ollut 195 tai 207. Se on perustunut summittaiseen korrelaatioon, jossa näyttää siltä, että potilasturvallisuus siinä vaiheessa, kun ollaan noin 200:n paikkeilla, alkaa olla riittävä.

Kysyjä on aivan oikeassa siinä, että tätä työtä pitäisi jatkaa paljon enemmän, ja näin on tarkoitus tehdäkin. On tarkoitus pyytää eduskunnalta valtuutusta siihen, että ministeriö voisi tässä antaa yksityiskohtaisempia määräyksiä ja eräitten harvinaisten toimenpiteitten osalta suoraan osoittaa, missä sairaaloissa ne tehdään.

Arvoisa puhemies! Kysyn vielä lisää, perustuuko tämä päätös tosiaan luotettaviin tutkimustietoihin vai onko tämä nyt tuntuma sairaanhoitojärjestelmässä. Kysyn vielä, eikö olisi ollut luonnollisempaa, että olisi laskettu leikkausten lukumäärä lääkäriä kohti eikä sairaalaa kohti.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua tällä hetkellä — olen havainnut sähköpostistani — voimakkaasti käydään. Tässä tullaan ottamaan huomioon — sanon sen nyt kolmannen kerran — jos sama lääkäri käy usealla paikkakunnalla leikkaamassa, eikä tietenkään kelpaa se, että sairaalassa on 200 lääkäriä ja jokainen kerran vuodessa tekee yhden operaation. On päivänselvää, että näin ei tulla menettelemään. Lähtökohtana on tietysti se, että sairaalat järjestävät oman työnsä järkevästi.

Arvoisa puhemies! Nythän jo tapahtuu niin, että tietyt, esimerkiksi pahan laatuisten gynekologisten kasvainten operaatiot on keskitetty esimerkiksi Helsingin suuntaan, ja myöskin muuta keskittämistä tapahtuu ikään kuin vapaaehtoisuuden pohjalta ilman tarkkoja säädöksiä jostakin ministeriöstä. Tuollaista mielestäni pitäisi tukea.

Aivan samoin kuin ed. Löv painotan myös sitä, että on olemassa pieniä keskussairaaloita, joissa ortopedi leikkaa esimerkiksi yksin per operatööri paljon potilaita, paljon lonkkia. Näin ollen, jos nyt mennään tiukasti tällä linjalla, että yksikköä kohti lasketaan, silloin nämä ajetaan alas. Mieluummin pitäisi tukea, että saataisiin toinenkin ortopedi tekemään leikkauksia, niin kuin esimerkiksi Kemin keskussairaalassa tilanne lienee.

Toinen asia on, että yksi syy lonkkanivelten komplikaatioihin on toki se, että irtoamisen (Puhemies koputtaa) syy on materiaalissa, eli materiaalivalinta on ollut yksi syy niihin.

Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara

Arvoisa puhemies! Me voimme tietysti aina keskustella siitä, pitäisikö leikkauksia olla tässä tai tuossa sairaalassa. 60 sairaalaa on aivan ehdottomasti liikaa. Jonkinlainen ratkaisu siinä pitää saada. Lonkat ovat tässä vain yksi esimerkki. Sairauksia, joita on tarkoitus keskittää, on huomattavasti enemmän. On myös sellaisia operaatioita, joita koko maassa tehdään vain 50 vuodessa, jolloin on tietysti järkevää, että ne tehtäisiin vain yhdessä paikassa.