Markku Laukkanen  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, kun eduskunta hyväksyi lait Tiehallinnosta ja Tieliikelaitoksesta, hyväksyttiin samalla myöskin kuusi lausumaa, joista ensimmäinen koski omaisuuden jakoa, siis Tiehallinnon ja Tieliikelaitoksen kesken, lähtökohtana, ettei synny markkinahäiriöitä. Toinen koski henkilökunnan asemaa sillä tavoin, että lähtökohtana oli edellytys, että henkilökuntaa ei lomauteta, ei irtisanota eikä pakkosiirretä, ja kolmas edellytti, että Tieliikelaitokselle merkittyä velkaa valtiolle ei käytetä taloudellisena perusteena henkilökunnan irtisanomiseksi. Sitten neljäs edellytti, että Tiehallinto luovuttaa poliisille tämän pyytämät tieliikenteeseen liittyvät tiedot korvauksetta. Viides koski tämän uudistuksen seurantaa, johon liittyy tämä selonteko. Eduskunta edellytti, että hallitus laatii siirtymäajan päätyttyä eduskunnalle selonteon tiehallintomuutoksen vaikutuksesta tiestön kuntoon, liikenneturvallisuuteen ja tienpidosta valtiolle aiheutuviin eräisiin kustannuksiin.

Tällainen selonteko nyt sitten on hallitukselta tänne saatu. Liikenne- ja viestintävaliokunta on käsitellyt selontekoa, hyvin perusteellisesti, rohkenisin sanoa: yli 30 asiantuntijakuulemista, lisäksi kirjallisia lausuntoja. Arvostan erittäin paljon sitä, että valiokunta pystyi hyvin perusteelliseen työhön ja sai aikaan lopulta sitten vielä yksituumaisen mietinnön, joka nyt eduskunnalle esitellään. Koetan käytettävissä olevan ajan puitteissa tiiviisti käydä eräitä pääkohtia tästä mietinnöstämme nyt läpi.

Ensin eräitä huomioita tästä kilpailutilanteen toteutumisesta ja markkinoiden toimivuudesta. Valiokunta katsoo, että tielaitosuudistus on onnistunut ja uudistukselle asetetut tavoitteet on saavutettu. Siirtymäkaudella kilpailu on toiminut kaikissa tienpidon tuoteryhmissä ja markkinaosuuksien muutokset ovat tapahtuneet hallitusti ilman häiriöitä tai vääristymiä. Asiantuntijakuulemisessa on yleisesti arvioitu, että Tiehallinto on onnistunut tienpidon markkinoiden avaamisessa hyvin. Jotta maanrakennusalan kehityksen jatkuminen ja tasapainoinen kilpailutilanne markkinoilla voidaan varmistaa, valtion tulee omistajana saadun selvityksen mukaan edelleen viipymättä käynnistää toimet Tieliikelaitoksen kehittämiseksi.

Hoitourakoiden kilpailuttamisesta ja sen osalta on valiokunnan huomiota kiinnitetty siihen, että uudistuksen suurimmat muutokset ja ilman muuta suurimmat haasteet kohdistuivat hoidon kilpailulle avaamiseen. Tässä on tavallaan se ykkösasia. On selvää, että Tieliikelaitoksella on oman historiansa takia edelleen tavattoman vahva asema hoitomarkkinoilla, ja hoitomarkkinoille on syntynytkin hyvin erityyppisiä, erikokoisia yksityisiä yrityksiä runsaasti.

Valiokunta pitää hyvänä, että kilpailun avaamisen yhteydessä Tiehallinto laatii alan toimijoita kuultuaan hankintastrategian, jonka avulla tavoitellaan alan tuottavuuden merkittävää lisääntymistä. Tuottavuuden kasvuhan on keskeinen keino tyydyttää kasvavat tienpidon tarpeet niukan rahoituksen oloissa. No, tämän strategian keskeisiä elementtejä ovat aiempaa suuremmat hankintakokonaisuudet, eri työvaiheiden yhdistäminen saman sopimuksen piiriin, palveluntuottajan laatuvastuu, riskien jakaminen, asiakaslähtöisyyden turvaaminen, uuden teknologian hyödyntäminen ja innovaatiomahdollisuuksien lisääminen. Tiehallinto on ilmoittanut valiokunnalle, että Tiehallinto seuraa ja analysoi kilpailun toimivuutta jatkossakin säännöllisesti. Valiokunta korostaa tässä yhteydessä, että laatutaso määräytyy käytettävissä olevien budjettivarojen mukaan, ja kiinnittää tässä yhteydessä alleviivaten huomiota laadun liikenneturvallisuusvaikutuksiin.

Henkilökunnan sopeutumisen osalta selonteossa todetaan, että eduskunnan lausumassa edellytetty pitkä siirtymäaika osoittautuu Tieliikelaitoksen henkilöstön sopeuttamisen kannalta hyväksi ottaen huomioon varsinkin henkilöstön ikärakenteen. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että Tieliikelaitoksessa sopeutettavan henkilöstön määrä osoittautui kuitenkin huomattavasti, siis huomattavasti, suuremmaksi kuin valmisteluvaiheessa vuonna 99 arvioitiin ja mitä tuolloin myöskin silloiselle valiokunnalle ministeriön puolelta kerrottiin. Selonteon mukaan tämä johtui ennen kaikkea teiden hoitourakoissa vallitsevasta kovasta hintakilpailutilanteesta. Valiokunta toteaa, että liikenne- ja viestintäministeriö sitoutui sovittuihin henkilöstömääriin, vaikka niistä myöhemmin kuitenkin poikettiin, mikä johti taas sopeutettavien henkilöiden määrän lisäyksen myötä henkilöstön ennalta ilmoitettua suurempiin irtisanomisiin ja sopeuttamiskustannusten kasvuun sen myötä.

Valiokunta katsoo, että tielaitosuudistus on kokonaisuudessaan edennyt hyvin ja sen toteuttamisessa on mahdollisuuksien rajoissa noudatettu eduskunnan sille asettamia ehtoja. Kuten valtioneuvoston selonteossa on todettu, pitkä siirtymäkausi osoittautui erittäin tärkeäksi ja hyväksi henkilöstön sopeuttamisen kannalta ja antoi mahdollisuuksia sitten myöskin tällaiseen lopputulemaan.

Tiestön kunnon ja liikenneturvallisuuden osalta todetaan, että pääteiden laatutaso on pysynyt vähintäänkin samana, paikoin hieman parantunut. Laatuvaatimukset määriteltiin siirtymäkauden alussa jotakuinkin samoiksi kuin mitä silloisen Tielaitoksen sisäisessä toiminnassa käytettiin. Niiden tulkinta ja soveltaminen taas johti siirtymäkauden alussa hiukan muuttuneeseen lopputulokseen vähäliikenteisellä tieverkolla. Aluksi tapahtunut lievä notkahdus alaspäin on siirtymäkauden aikana kurottu umpeen laatuvaatimuksia tiukentamalla. Mutta kokonaisuudessaan laatu on nyt suunnilleen uudistusta edeltävällä tasolla, rahoituksen niukkuudesta johtuvien priorisointien takia se on paikoin alemmalla tieverkolla lievästi aiempaa alhaisempi mutta kuitenkin asetettujen alempien laatuvaatimusten mukainen.

Liikenneturvallisuudesta toteamme, että se on kehittynyt liikenteen määrän kehitykseen nähden lievän positiivisesti. Kun kesän ja talven onnettomuuskehitykset ovat lähes identtisiä, tielaitosuudistus ei ole talviturvallisuuteen näin ollen vaikuttanut. Valiokunta toteaa kuitenkin, että valtioneuvoston asettamia liikenneturvallisuustavoitteita ei ole saavutettu, ja kiinnittää huomiota siihen, että niiden saavuttamiseksi budjetissa on panostettava tarpeeksi tiestön kuntoon ja liikenneturvallisuutta edistäviin liikenneprojekteihin.

Toistaiseksi tielaitosuudistuksen kustannussäästöt on jouduttu käyttämään siirtymäajan sopeutustoimiin — sopeuttamiseen ja palveluprojekteihin on käytetty siirtymäkauden aikana muuten yhteensä noin 100 miljoonaa euroa. Valiokunta kuitenkin korostaa, että jatkossa on erittäin tärkeää, että nämä saavutetut kustannussäästöt käytetään alun perin suunnitellusti tienpitoon. Tämä on lähtökohta. Tämä on tärkeää, sillä tiestön huononemiskehitys on hädin tuskin saatu pysäytettyä ja siltojen osalta huononemiskehitystä ei ole edes pystytty pysäyttämään, pikemminkin päinvastoin.

Selonteossa todetaan, että tielaitosuudistuksen tavoitteeksi asetettu 50 miljoonan euron säästötavoite toteutui hyvin. Tienpidon avautuminen kilpailulle ja siirtymäkauden sopeuttamistoimien loppuminen ovat tuoneet tienpitoon vuositasolla yli 60 miljoonan euron säästön. Valiokunta korostaa selonteon lailla, että tulevien vuosien tienpidon kannalta on olennaisen tärkeää, että uudistuksen myötä syntyvät säästöt voidaan käyttää tienpitoon. Tämä on liikenneturvallisuuden ja koko tämän liikelaitostamisen tavoitteiden kannalta hyvin keskeinen, olennainen asia.

Jatkotoimien osalta vielä muutama sana. Hallitusohjelman mukaisestihan ministeriö asetti Tieliikelaitoksen organisaation kehittämisen selvityshenkilön, joksi nimettiin sittemmin edesmennyt pääjohtaja Mikko Talvitie. Selvitystyön lähtökohdan muodosti laitoksen nykyiseen organisaatioon liittyvien kehittämistarpeiden selvittäminen siten, että eri kehittämisvaihtoehtoja voitiin arvioida selvitystyössä esiin tulleiden kehittämistarpeiden pohjalta. Tähän liittyen oli erityisesti tarkasteltava Tieliikelaitoksen kilpailullisia liiketoiminnan kehittämisen edellytyksiä sekä Tieliikelaitoksen asemoitumista toimialan kilpailussa, ja selvitystyössä tuli erikseen sitten arvioida Tieliikelaitoksen jatkamista nykyisellään ja liikelaitosmallin kehittämistä sekä Tieliikelaitoksen yhtiöittämistä, johon myöskin selvitysmies Talvitie omassa suosituksessaan sitten päätyi.

Valiokunta kuuli tästäkin asiasta asiantuntijoita, kävi keskusteluja ja totesi, että valiokunta ei tähän asiaan määrittele kantaa mutta ei myöskään sulje pois mitään vaan jättää asian jatkovalmistelun sitten hallituksen tehtäväksi, mutta halusi kirjata mietintöönsä kummastakin mallista eräitä huomioita. Vastoin selvityshenkilön raportin johtopäätöksiä asiantuntijakuulemisessa on kannatettu myöskin liikelaitosmallia. On katsottu, että ei vielä ole mahdollista tehdä lopullista analyysia nykyisen organisaatiomallin menestymisestä ja että liikelaitosmallille pitäisi antaa aito mahdollisuus näyttää potentiaalinsa. Liikelaitosmallin raportissa esitetyt nykyiset rajoitteet on kuulemisessa vahvistettu ja on katsottu, että ne tulisi poistaa selvityshenkilön esittämällä tavalla pikaisesti. Liikelaitosmalli jättää valtion omistajaohjaukselle enemmän ja muitakin kuin liiketaloudellisia mahdollisuuksia toimia. Liikelaitos voi kuitenkin verokohtelussa saada tiettyä kilpailuetua, joka on otettava sitten huomioon voitonjaossa ja joka tietenkin saattaa sitten vaikuttaa myöskin itse kilpailutilanteeseen. Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että liikelaitosmallissa Tieliikelaitoksella on velvollisuus tarjota tienhoitoa koko maahan, mikä voi Suomen laajuisessa maassa olla merkityksellistä.

Puhemies! Yhtiömallista taas asiantuntijakuulemisessa on katsottu, että Tieliikelaitos olisi mahdollisimman pian saatava muutettua yhtiömuotoon. Tieliikelaitoksen yhtiöittämistä on pidetty luontaisena, nyt aloitetun kehitysprosessin seuraavana askeleena, koska vain osakeyhtiömuodossa Tieliikelaitoksen on mahdollista olla muihin verrattavissa oleva toimija hyvin kilpailluilla maanrakennusmarkkinoilla. Liikelaitosta ei voida pitää aitona riskinottajana markkinoilla, koska valtio vastaa aina viime kädessä liikelaitoksen velvoitteista. Tieliikelaitoksen yhtiöittämisen on katsottu varmistavan maanrakennusalan kehityksen jatkumisen ja tasapainoisen kilpailutilanteen markkinoilla. Kysymys on myös Tieliikelaitoksen imagosta tasavertaisena alan toimijana. Tässä yhteydessä valiokunta haluaa kiinnittää painokkaasti huomiota myös siihen, että yhtiöittämiseen liittyy myös eläkevastuiden täysi kattaminen, siis kysymys, joka on kaikissa yhtiöittämisratkaisuissa aikaisemminkin jouduttu tavalla tai toisella ratkaisemaan ja kattamaan.

Arvoisa puhemies! Kyseessä on tavattoman merkittävä, suuri uudistus, iso asiakokonaisuus. Valiokunta perehtyi tähän selontekoon huolella, ja kuten alussa totesin, arvostan tavattoman paljon, että valiokunta kykeni aikaansaamaan yksimielisen mietinnön ja nostamaan täältä mielestäni hyvin relevantteja huomioita esiin arvioidessaan hallituksen selontekoa tielaitosuudistuksesta.

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvosto antoi tielaitosuudistusta koskevan selonteon eduskunnalle viime keväänä, kuten tässä valiokunnan puheenjohtaja kertasi. Liikenne- ja viestintävaliokunta on nyt kevään ja alkusyksyn aikana kuullut yli 30:tä asiantuntijaa ja valmistellut hyvin perusteellisen mietinnön tästä selonteosta. Haluan kiittää valiokuntaa hyvin tehdystä työstä.

Selonteon mukaan tielaitosuudistus toteutui hyvin ja uudistukselle asetetut tavoitteet myöskin saavutettiin. Sama näkemys on esitetty nyt myös liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä. Tielaitosuudistuksen lähtökohtana oli tienpidon markkinoiden avaaminen erityisesti tiestön hoidossa. Tässä on niin liikenne- ja viestintävaliokunnan kuin valtioneuvostonkin mielestä onnistuttu. Tiestön hoito oli uudistuksen alkuun saakka pitkälti Tielaitoksen omaa työtä. Neljä vuotta kestäneen siirtymäkauden aikana eli vuosina 2001—2004 hoidon markkinat avautuivat vähitellen. Tienpidon tuotteiden hankinnasta vastaava Tiehallinto on luonut kilpailuttamiskäytännöt ja yhtenäiseen laatuun tähtäävät tilausasiakirjat. Siirtymäkauden aikana Tiehallinto on sidosryhmiään kuunnellen valmistellut hankintastrategian. On täysi syy uskoa siihen, että tienpidon kilpailu toimii myös tulevaisuudessa.

Pääteiden kunto on siirtymäkauden aikana pysynyt samana ja paikoin parantunutkin. Alemman tieverkon kuntoon puheenjohtajakin tuossa jo kiinnitti huomiota, mutta nyt laatuvaatimuksia tiukentamalla on kunto myös alemman verkon osalta saatu tyydyttäväksi. Tiehallinto on kehittänyt asiakastyytyväisyyden mittaustapoja ja saa tienkäyttäjiltä säännöllisesti palautetta. Laatuvaatimukset ovat nyt yhtenäiset. Kuluneen kesän tyytyväisyystutkimukset vahvistavat sitä, mitä selonteossa keväällä esitettiin.

Valiokunta tähdentää mielestäni aivan oikein mietinnössään sitä, että markkinoiden toimivuus on varmistettava jatkossakin. Valiokunta viittaa maanrakennusalan eettisiin ohjeisiin, joiden mukaan tarjouspyynnöissä ja tarjouksissa tulisi ilmoittaa urakan hoitamisessa käytettävät tärkeimmät alihankkijat. Tiehallinto on tietoinen tästä valiokunnassa esiin nousseesta puutteesta ja valmistautuu sisällyttämään hankinta-asiakirjoihinsa tavalla tai toisella maininnan aliurakoitsijoiden ilmoittamisesta.

Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietinnössä on useita mainintoja liikenneturvallisuudesta. Pidän tätä hyvänä. Mietinnössä todetaan, että uuden toimintamallin omaksuminen ei ole heikentänyt liikenneturvallisuutta, vaan pikemminkin liikenteen määrään suhteutettuna turvallisuus on parantunut. Valiokunta toteaa, että liikenneturvallisuustavoitteiden saavuttamiseksi budjetissa olisi panostettava riittävästi tiestön kuntoon ja liikenneturvallisuutta edistäviin projekteihin. Tästä olen valiokunnan kanssa yhtä mieltä. Perusväylänpidon rahoituksen turvaaminen on ensisijainen asia. Tämä on myös mitä parhainta liikenneturvallisuuspanostusta.

Vaikka uusista ja suurista hankkeista yleensä aina keskustellaan eniten, päivittäisen liikkumisen turvaaminen olemassa olevilla väylillä on ensisijaista. Ensin tulee huolehtia nykyisen väylästön pääoma-arvon säilymisestä ja sen jälkeen, jos ja kun varaa on, tulee aloittaa uusia hankkeita. Tieverkko on kansallisomaisuuttamme, josta on huolehdittava. Tielaitosuudistuksen myötä syntyneet säästöt on nyt siirtymäajan päätyttyä mahdollisuus kohdentaa täysimääräisesti tienpitoon. Pelkästään hoitokustannusten alenemisesta kilpailun kautta vuosittain syntyvä säästö on yli 40 miljoonaa euroa.

Eräs ennen tielaitosuudistusta puhuttaneista asioista oli luonnollisestikin henkilöstökysymys, jo vuonna 2000 oli tiedossa, että Tieliikelaitoksen henkilöstön määrää joudutaan sopeuttamaan. Valiokunta on todennut sen, mikä selonteossakin jo keväällä todettiin, että sopeutettavan henkilöstön määrä oli todellisuudessa suurempi kuin alun perin ennakoitiin. Sopeuttamisen keinoista on osapuolten kesken kuitenkin pystytty sopimaan. Tässä ovat olleet merkittävänä apuna valtion talousarviossa sopeuttamiseen varattu määräraha ja sen mahdollistamat tukipaketit. Tietenkin on niin, että näin suuressa asiakokonaisuudessa ja uudistuksessa on aina myös kriittisesti asioihin suhtautuvia, mutta kokonaisuutena henkilöstön kohtelu on mielestämme ollut asiallista ja hyvän henkilöstöpolitiikan mukaista.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi, valiokunta on listannut Tieliikelaitoksen kehittämisvaihtoehtojen eli liikelaitosmallin ja yhtiömallin hyviä ja huonoja puolia ottamatta kantaa kuitenkaan selvästi kummankaan mallin puolesta. Omalta puoleltani voin nyt tässä yhteydessä todeta, että liikenne- ja viestintäministeriö tulee nyt perehtymään näihin eduskunnan näkemyksiin tässä asiassa ja tekemään sitten valmistelutyötä tältä pohjalta.

Raimo Vistbacka  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ennen kuin valiokunnan puheenjohtaja poistuu, täytyy kiittää häntä hyvästä työstä ja siitä, että saatiin mietintö yksimieliseksi ja myöskin opposition edustajien kantoja on saatu kirjattua sinne. Tietysti tiukempiakin kantoja olisi ollut mahdollisuus ottaa, mutta ainakin itse lähdin siitä, ja ymmärsin myös, että ed. Pulliainen ja ed. Kangas lähtivät siitä, että mieluummin yksimielinen mietintö, jossa suhteellisen tiukasti otetaan niitä realiteetteja esiin, mitkä tässä uudistuksessa ovat tulleet esiin. Kiitos vielä puheenjohtajalle siitä!

Arvoisa puhemies! Kun eduskunta käsitteli tielaitosuudistusta silloin vuonna 2000, valiokunta ei ollut ihan yksimielinen. Itse olin toisella kannalla lähinnä henkilöstön osalta. Silloin kun tehtiin näitä erilaisia lausumia kuusi kappaletta, tämä toinen lausuma oli osoittautunut ongelmalliseksi. Työoikeuden asiantuntijoitten mukaan ministeri ilmeisesti sitten suoritti irtisanomisen sillä tavoin, että se tapahtui siirtymäkauden aikana, kun oma käsitykseni oli silloin se, että se olisi tullut toteuttaa silloin, kun siirtymäkausi päättyy, mutta tämä muotoilu ehkä antoi sitten jonkinlaista selkänojaa ministerin päätöksille. Tähän henkilöstöasiaan mitä ilmeisimmin ed. Pulliainen tulee omassa puheenvuorossaan puuttumaan, tähän alioikeuden päätökseen, joka on hiljakkoin tullut. Itse en ole sitä vielä nähnyt, mutta ilmeisesti ed. Pulliainen ottaa tältä osin sen esille.

Arvoisa puhemies! Kun mietinnössä todetaan, että tämä uudistus onnistui ja asetetut tavoitteet saavutettiin, tietysti varmasti näin on. Se riippuu vaan siitä vähän, kenen näkökantilta sitä katsotaan — tämä on oma toteamukseni tähän.

Hoitourakoiden kilpailuttamisesta haluaisin tuoda esiin sen ja painottaa, kun ministeri on paikalla, myös sitä, että on tullut esiin se, että kun on liian suuria urakoita, pienet yritykset eivät pääse mukaan kilpailuun. Niin kuin ministeri totesi, tarjouksiin tulee sisällyttää maanrakennusalan yleisten ohjeistusten mukaisesti tulevaisuudessa myös tärkeimmät alihankkijat. Tämä on minun mielestäni erittäin tärkeää sen johdosta, että tarkoitus ainakaan alun perin ei ollut se, että kilpailun voittaisivat ikään kuin sellaiset kermankuorijat, jotka itse eivät suorita mitään töitä vaan teetättävät ne kaikki muilla. Jonkinlaisia viitteitä tähän suuntaan erään asiantuntijan kuulemisessa ainakin minun mielestäni saatiin. Tietysti hän hyvin kauniisti esitti, mutta arvio on, että jonkin verran sellaista kilpailuttamista myöskin aliurakoitsijoiden osalta on, ja vaarana on se, että kun kilpailutetaan liikaa, silloin saattaa käydä kyllä joittenkin urakoitsijoiden kohdalla niin, että edessä on konkurssi. Kilpailuttamisessa aina pitää muistaa myös se, että sillä, joka tekee sen työn, on elämisen mahdollisuuksia.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on puhuttu aika paljon tiestön kunnosta ja valiokunta otti kantaa liikenneturvallisuuskysymykseen samalla, tässä yhteydessä voi todeta sen selonteosta, että eräässä kohtaa todettiin siitä, kun oli tiemestariaika entisaikoina ja tiemestareille oli kunnia-asia se, että tiet olivat erittäin hyvässä kunnossa. Sitä selonteossa hieman arvosteltiin, minä en sitä voi oikein ymmärtää. Mutta nyt on kyllä käynyt ilmi se, ainakin on väitetty näin, että jos aliurakoitsija tekee liian hyvän työn, niin siitä nämä kuuluisat tarkastajat joskus jopa huomauttavat, että taisit saada liian kovan hinnan, kun noin hyvää laatua teet. Kun tarjouskilpailussa Tiehallinto määrittelee laatutason, näyttää siltä, että kun alemman tiestön osalta laatuvaatimuksia on alennettu, niin myöskin tämän urakoitsijan pitäisi ymmärtää lähteä liikkeelle esimerkiksi vasta silloin, kun on tullut lunta ja on 15 senttiä auraamatonta lunta siellä. Se tuntuu joskus talonpoikaisjärjen vastaiselta, kun miettii, mitä se aiheuttaa myöhemmin: tulee polanteita, ja sitten kun tulee suvikeli, silloin tiestön kohdalla saattaa tulla hyvinkin paljon liikenneonnettomuuksia.

Nopeusrajoitusten ja painorajoitusten seuraus on kyllä se, että ne heikentävät maaseudun elinoloja ja vaikeuttavat nimenomaan peruselinkeinon harjoittamista. Viime vuosina on keinotekoisesti nostettu 8 tonnista 12 tonniin painorajoitus, ettei niin usein tarvitsisi niitä merkkejä tienvarsiin laittaa.

Kun on puhuttu siitä, miten on käynyt tieverkoston kohdalla, niin asiantuntijoitten mukaan viimeisten viiden vuoden aikana eli sinä aikana, kun tämä uudistus on ollut voimassa, tiestön pääoma-arvo on joka vuosi heikentynyt noin 100 miljoonaa euroa. Minun mielestäni se on kyllä jo aika arveluttavaa valtion omaisuuden hoitoa. Toivoisin, että ministeri nyt ainakin pyrkisi siihen, että tämä teiden rapistuminen saataisiin loppumaan. Minun mielestäni ei ole mitään järkeä siinä, mitä valtiovarainministeri itse täällä sanoi, että mieluummin lyhennetään ulkomaista velkaa. Miksemme lyhennä väylävelkaa, niin että saataisiin kunnon tiestö maaseudullekin ja pystyttäisiin pitämään maa asuttuna? Suurin piirtein noin 150 miljoonaa euroa lisää pitäisi saada perustienpitoon, jolloin pystyttäisiin hieman parantamaan nykyistä tilannetta.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi yhtiömallista ja liikelaitosmallista, joihin kumpaiseenkin otettiin jonkinlaisia näkökantoja, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja esitteli. Itse olen palauttanut mieleeni niitä keskusteluja ja asiantuntijakuulemisia silloin viitisen vuotta sitten, jolloin vakuutettiin, että minkäänlaisia tarkoituksia ei ole lähteä yhtiöittämään pitkään aikaan, ennen kuin nähdään, millä tavoin tämä liikelaitossysteemi pelaa. Itse olen kyllä liikelaitosmallin kannalla ainakin toistaiseksi, koska kokemuksia on myös siitä, millä tavoin tämän talon ohjaus säilyy sen jälkeen, jos yhtiöitetään. Suomen Posti Oyj on tyypillinen esimerkki siitä, että silloin kun yhtiöitetään, eduskunnan sananvalta ei ole muuta kuin lainsäädännössä enää eli silloin tämän talon määräykset määrättyihin asioihin loppuvat. Voi sanoa näin, että olisi valitettavaa, jos Tieliikelaitoksen osalta kävisi tällä tavoin, koska kuitenkin on hoidettava tiestö koko maassa. Aina silloin kun on yhtiöittämisestä ja yhtiöstä kyse, on vaarana se, että reuna-alueet häviävät.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa ... — Niin, pitää sanoa nykyään "herra puhemies", koska valtiopäiväneuvos Aaltonen sanoi minulle, että ei ole hyvä tapa sanoa "arvoisa herra puhemies". Hän lähetti siitä kirjoittamansa kolumnin.

Herra puhemies! Tämä liikelaitostaminen Tielaitoksessa oli suuri prosessi ja pitkäaikainen prosessi. Oikeastaan vaalikaudella 95—99 se oli ensimmäisen kerran esillä, ja silloinhan eduskunta sen tyrmäsi ja asia jäi hautumaan. Silloin eduskunnan enemmistö ei tukenut liikelaitostamista. Sitten uudelleen Lipposen kakkoshallituksen aikana asia nostettiin esille ja se tuli hallituksen yksimielisenä esityksenä meille liikennevaliokuntaan aikanaan. Täytyy sanoa, että se oli sen vaalikauden ehkä isoimpia ja vaikeimpia asioita viedä läpi. Toki olin sitten ed. Vistbackan kanssa yhdessä vastalausetta tekemässä, joten vastuun kantoi silloinen puheenjohtaja, josta tiedettiin, että se vastuun kanto ei ollut hänelle kovin helppo, mutta hän teki hallituspuolueen kansanedustajana sen velvollisuuden, mikä puheenjohtajalle kuuluikin.

Oikeastaan silloisen vastalauseen lähtökohtana oli kaksi asiaa: henkilökunnan työsuhteen turvaaminen, koska keski-ikä oli lähellä 50:tä vuotta, eläkepoistumaan saakka sillä lailla, että kilpailuttaminen olisi alkanut asteittain vain luonnollisen poistuman kautta, ja toisena tämä, mihin ed. Vistbacka viittasi, eli hoitourakoiden kilometrimäärät eli se, kuinka suuria hoitourakoita pannaan tarjouskyselyyn. Halusimme vastalauseessa, että pienet yrittäjät pääsisivät mukaan teiden kunnossapitoon. Silloinhan lopputulos oli tyrmäävä. Kuitenkin aika moni eduskunnasta lopullisesti äänesti vastaan, mutta hallituksen esitys meni täällä täysistunnossa lävitse eli lähdettiin tähän liikelaitosaikaan. No, onneksi siinä saatiin aikaan sellainen kompromissi, että tähän tuli tämä siirtymäaika henkilökunnan osalta, koska sopeuttamisen tarve oli 1 500 henkilöä. Varmaan valiokunnan työllä oli suuri merkitys, että voitiin avata valtionhallinnon avoimia työpaikkoja myöskin Tielaitoksen sopeutettaville. Tietenkin tämä siirtymäaika takasi sen, että myöskin voitiin käyttää eläkepoistumamahdollisuutta, mutta kuitenkin lähes 500 henkilöä irtisanottiin viime heinäkuussa.

Nyt kun tosiaan tätä meidän mietintöämme lähdettiin rakentamaan, tietysti yksimielisyyden kannalta oli tärkeätä, että saataisiin yksimielinen mietintö. Sitten lähtökohta oli se, että ne, jotka kannattivat yhtiöittämistä, ja me, jotka kannatimme liikelaitosmallin jatkamista kehittyneenä mallina, voimme antaa periksi. Sovittiin, että näin ei oteta kantaa sitten tässä valiokuntakäsittelyssä, vaan annetaan ministeriön tehdä mahdolliset esitykset sitten myöhemmin.

Varmaankin on näin, että maanrakennusalalla tämä kilpailu on toiminut, mutta teiden kunnossapito ja hoitourakat ovat olleet se ongelma, johonka me kansanedustajat, jotka olemme tuolta Kehä kolmosen ulkopuolelta, olemme törmänneet puhelinsoittoina jatkuvasti. Kyllä siinä ihan oleellinen muutos on tullut vuoden 2000 jälkeen, niitä yhteydenottoja on erittäin paljon. Tuolla rannikkoseudulla ei enää puhuta siitä, koska lähdetään auraamaan, vaan enemmän puhutaan, koska lähdetään hiekoittamaan. Sään vaihtelut ilmastonmuutoksen takia ovat nopeita, ja kunnossapitäjät, joita ovat osaksi yksityiset, eivät ole pystyneet vastaamaan siihen tarpeeseen, mitä haja-asutusalueiden elinkeinoelämä ja kauppa on tarvinnut, puhumattakaan niistä ihmisistä, jotka lähtevät näihin kuntakeskuksiin, kaupunkikeskuksiin, töihin aamulla maaseudulta. Tämä on ollut se akilleenkantapää.

Ainakin me, jotka vastustimme tätä liikelaitostamista, uskoimme siihen, mistä löytyy se säästö, etteikö se silloinen henkilökunta voisi säästää yhtä paljon, jos niitä kunnossapidon normeja olisi alennettu. Eli sitä säästöä syntyi siitä, kun ei enää tehty sitä laatua, mitä aiemmin oli tehty, ja se 500 henkilöä, mikä oli ylimääräistä, pantiin sitten kävelemään. Siitähän se säästö syntyi, ja sitä nyt sitten käytetään.

Oikeastaan lainaisin kahta käytettyä puheenvuoroa, jotka on käytetty huhtikuussa 2000. Ensinnä lainaan silloisen liikenneministerin Olli-Pekka Heinosen lausuntoa: "Näen, että nyt lähetekeskustelussa oleva organisaatiouudistus on välttämätön toteuttaa tienpidon kannalta. Uudistuksen lähtökohta on myöskin se, että nyt ollaan tekemässä pysyvää organisaatioratkaisua eikä mitään lyhyttä siirtymäkauden ratkaisua matkalla osakeyhtiöittämiseen. Liikelaitostamiseen organisaatiomuotona Tieliikelaitoksessa on sitouduttu." Tämä oli silloisen liikenneministerin Olli-Pekka Heinosen tältä paikalta pitämä puhe, jossa hän vakuutti niille, jotka tätä muutosta ajoivat, että tässä ei jatketa osakeyhtiömallilla, vaan tämä on pysyvä ratkaisu. Näinhän myöskin sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän enemmistö saatiin tämän taakse. Sanottiin, että tämä on nyt pysyvä malli ja tässä se sitten on.

Ed. Vihriälä, kun on paikalla, niin kerron, että te käytitte tällaisen puheenvuoron: "Ed. Wallin käytti hyvin perustellun ja asiallisen puheenvuoron, ja oli aivan ilo kuunnella siinä mielessä, että siinä oli, sanoisinko, vanha sosialidemokraattinen oikeudenmukaisuusnäkökulma, jossa vielä tuotiin esille, että koko maan peruspalveluista pitää kantaa huolta. Valitettavasti ed. Wallin taitaa olla omassa ryhmässään huutavan ääni korvessa, ettei se kanna pitkälle, kun näitä asioita käsitellään." Nyt minä esitänkin sitten vetoomuksen ed. Vihriälälle tämän voimakkaan puheenvuoron jälkeen, että kun te tulette nyt sitten puhujakorokkeelle, niin te tulette mukaan tähän liikelaitosmallin kannattajiin, koska itse ainakin näen muutaman seikan, mitkä puolustavat tätä liikelaitosmallia. (Ed. Vihriälä: En minä tule korokkeelle! — Ed. Laukkanen: Voisiko puhuja lukea uudestaan sen ed. Vihriälän kommentin? — Hän saa tämän sitten, henkilökohtaisesti ojennan sen hänelle.

Liikelaitosmallin tärkein peruste on se, että demokraattinen ohjaus säilyy, nimenomaan tällaisessa palvelutuotannossa, joka on aivan kautta maan tärkein, keskeinen palvelutuotanto koskien liikennettä. Tämä on minun mielestäni se tärkein seikka, miksi tätä kehittynyttä liikelaitosmallia pitää tästedeskin puolustaa.

Toinen on se, että kun luin selvitysmies Talvitielle tulleet lausunnot, niin siellä oli valtiovarainministeriön kansliapäällikön Raimo Sailaksen lausunto, jossa hän totesi, että valtiovarainministeriö ei ole millään lailla varautunut eikä tule varautumaankaan tulevaisuudessa siihen lisäeläketurvaan, mitä tämä yhtiöittäminen mahdollisesti vaatisi. Ja kun me saimme juuri paperin, että lisäeläketurvan kustannukset ovat 31 miljoonaa euroa, plus 600 000 euroa joka vuosi, ja kun valtiovarainministeriön kansliapäällikkö ilmoittaa, että rahaa ei varata penniäkään, ja tulevaisuudessakin vaaditaan lähes miljoona euroa vuosittain, niin tämähän tarkoittaisi siinä tapauksessa sitä, että niiden ihmisten, joita jo liikelaitosmallin aikana on kuritettu, syntyneitä eläkkeitä leikattaisiin. Oli hyvä, että tämä tieto saatiin, koska tämä on nyt ministerillekin erittäin tärkeä, kun te pohditte, miten tästä eteenpäin mennään.

Mutta toivoisin, niin kuin toivoin eilenkin, koskien Rautatievirastoa — tai silloinhan toive oli jo mennyt ohi — kuitenkin tässä vakaata harkintaa, kun miettii näitä organisaatiomalleja. Kuitenkin tämä demokraattinen ohjaus näinkin periaatteellisessa palvelussa tulisi mielestäni säilyttää.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä oli aika tuskallinen operaatio silloin puolenkymmentä vuotta sitten. Muistan, kuinka monta kertaa jouduinkaan vedetyksi kölin alta tämän asian yhteydessä sekä omassa ryhmässäni arvoisien leidikansanedustajien toimesta, jotka olivat sitä mieltä, että näin pitäisi tehdä, että sitten myöskin hallituksen uskolliseksi soturiksi painostettuna valiokunnan puheenjohtajana.

Nyt kun jälkeenpäin arvioi, mitenkä tämä kaikki sitten meni, niin ensinnäkin voi todeta, että tekninen suoritus sellaisenaan, siis se hallinnollinen jako Tiehallintoon ja Tieliikelaitokseen, toteutui ilmiselvästi ihan asiallisesti ja oikein, ei siinä ole mitään, ihan niin kuin tässä mietinnössäkin todetaan. Erittäin vaikea asia Tiehallinnon alla olleitten maa-ainesvarojen järjestämisestä ja ohjaamisesta erilaisiin varastoihin taisi sekin onnistua kohtalaisen hyvin. Siinähän istui työryhmä, jonka tehtäväksi tämä annettiin, ja rakennusneuvos Tervala teki siinä ilmiselvästi aikamoisen työn yrittäessään löytää ratkaisun eri intressitahojen välillä.

Edelleen kilpailuttamisen tekniikan opettelu. Siinähän oli kahdenlaiset mallit rinnakkain: avoimet kilpailut ja sovitut urakat. Sekin ilmiselvästi on kai hoidettu teknisesti aika hyvin, ja myöskin se, että löydettiin se tapa, millä kilpailutetaan, lienee kohtuullisesti toteutunut. Se, mikä on suuri pettymys, on se, että se tienhoitoluokitus muklattiin tässä yhteydessä. Se oli jo sitten pelisääntöjen vastainen operaatio, niin kuin todetaan nyt yksimielisessä mietinnössä harvinaisen selvästi ja moneen kertaan, ja sehän kävi täysin selväksi, että tästä oli juuri nimenomaan kysymys. No, sillä tavallahan hävitettiin tietty vertailtavuus kokonaan pois. Nyt arvoisa ministeri ilmoitti, että sitä on entrattu ylöspäin. No joo, se on sitten toinen asia. Mutta kun on kysymys selonteosta, tähän hallinnolliseen prosessiin ja eduskunnan kannanottoon se ei vaikuta, ei yhtään mitään.

Sitten edelleen tämä säästöoperaatio. Tämä on kyllä niin hieroglyfiä, että sen enemmän hieroglyfiä ei ole mikään. Siinä on täydellisesti hävitetty kaikki vertailtavuus. Sillä sadalla miljoonalla eurolla, jonka tämä sopeuttamisjakso kuulemma maksoi, on viimeistään tuhottu kaikki vertailtavuus tässä suhteessa, ja se nyt on vaan tapahtunut. Toivottavasti jatkossa näkyy se, että se, mikä luvattiin, mitä tämä kilpailuttaminen ja urakointijärjestelmän tähän asteeseen vieminen on toiminnallisesti säästänyt, sitten toteutuu myönteisesti.

Sitten tämä henkilöstön asema. Siinähän liikenne- ja viestintäministeriö harvinaisen yksiselitteisesti valiokunnassa erittäin monimutkaisen ja hankalan prosessin jälkeen sitoutui siihen, että sopeutettavien määrä on tämä ja sitten sen enempää ei tapahdu mitään. Sitten kävi niin, että ilmoitettiin selonteossa, että jouduttiin tekemään tällaisia lisäsopeutuksia — oliko se jonkun kilpailutilanteen tai jonkun muun sellaisen johdosta. Edelleen katsottiin, että ollaan oikeutettuja aloittamaan irtisanominen jo kesän 2004 puolivälissä. Tämä asia vietiin Oulun käräjäoikeuteen arvioitavaksi. Aivan erikoisen mielenkiintoista tässä oli se, että kohteena oli se henkilö, jota oli käytetty erityisasiantuntijana valiokunnassa, siis se aggressio kohdistui häneen. Kun hän oli mennyt valiokuntaan kertomaan kentän mielipiteitä, hänen kohdallaan ei voinut menetellä muuten kuin että hänet irtisanotaan ja mahdollisimman pian. Aika raskauttavaa.

Käräjäoikeus antoi viime viikolla päätöksensä, ja sen päätöksen mukaan irtisanomiselle ei ollut olemassa perusteita. Aikaisin ajankohta olisi ollut siirtymäajan jälkeen, niin kuin ed. Wallinkin tässä totesi aivan oikein, ja tämä oli meidän mielipiteemme myöskin, koska siinä sanottiin selvästi, että siirtymäajan aikana ei irtisanota ja sillä siisti. Näitä toiminnallis-taloudellisia perusteita ei ollut olemassa sen takia, että rakennusmestareita palkattiin sinä kuuden kuukauden aikana töihin pilvin pimein. Päätöksessä lukee, että asianomaiselle rakennusmestarille velvoitettiin maksamaan korvausta yli 14 000 euroa eli reippaat 2 300 euroa jokaiselta kuukaudelta. Jos tämä muutetaan nyt niiden 500:n kohdalle, jotka ovat ilmeisesti tasavertaisuuden mukaan oikeutettuja saamaan tämän 14 000 ja risat euroa korvausta, niin lasku on 7 miljoonaa euroa elikkä 42 miljoonaa vanhaa markkaa. Kannattipa potkaista aisan yli. Tämmöistä tämä on. Eduskunnan tahdolla ja näillä prosesseilla, mitä täällä käydään, ei tässäkään ollut sen suurempaa merkitystä niin kuin ei ylipäätään missään muussakaan. Virkamiehet tekevät ja järjestelmät tekevät, mitä niitä huvittaa.

Erinomaisen hyvänä pidän sitä, että tässä yksimielisessä mietinnössä liikelaitos- versus yhtiömalli tyydyttiin siihen, että todettiin näitä erityisiä näkökohtia. Siinä liikelaitosmallissahan on se erityinen etu, että siinä säilyy ohjausvalta tämän instituution toiminnassa koko maassa, mitä yhtiömallissa ei ole olemassa.

Arvoisa puhemies! Vielä aivan lyhyesti totean tämän rinnalle näistä eläkeasioista sen lisäksi, mitä täällä on jo todettu, että Postin kohdallahan kävi sillä tavalla, että Postin Eläkesäätiö lakkautetaan ja tapahtuu sammon ryöstö elikkä siellä otetaan rahaa 50 miljoonaa euroa ja vakuutus siirretään Ilmariselle. Että sillä lailla.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi todeta sen, että on erittäin hyödyllistä tarkastella Tielaitoksen tilannetta juuri nyt ja näin selonteon muodossa uuden organisaation toimittua muutaman vuoden eli vuoden 2001 alusta. Jos tai kun selvitys antaa aihetta myöhemmin toimenpiteisiin, niin niihin on myös syytä ryhtyä. Liikennevaliokunnan mietintö on minusta myöskin erittäin hyvä. Olen sen huolellisesti läpikäynyt.

Omalta osaltani tarkastelen lähinnä liikenneturvallisuuskysymyksiä. Selonteossa todetaan heti alussa yhteenvedossa: "Liikenneturvallisuus on säilynyt kokonaisuutena hyvänä organisaatiomuutoksen jälkeenkin. Valtioneuvoston asettamaan liikenneturvallisuustasoon ei ole päästy." Me kaikki tiedämme sen, mitä hyvät tieyhteydet merkitsevät: tavarat ja ihmiset liikkuvat paikasta toiseen joustavasti, taloudellisesti ja turvallisesti. Siinä on lausuttuna Tieliikelaitoksen tavoite lyhyesti myös tulevaisuudessa.

On annettava kiitos selonteon laatijoille siitä, että he tunnustavat avoimesti sen, ettei tavoiteltua turvallisuustasoa ole saavutettu. Meille keskisuomalaisille tämä on karua elävää elämää muun muassa Nelostien osalta. Jatkuvasti tapahtuu onnettomuuksia, jotkut todella suuria, ja syykin on mielestämme selvä. Nelostie vaatii pikaisen perusremontin, ja vain sitä kautta onnettomuudet voidaan välttää. Vastaavia esimerkkejä on varmasti maassamme muuallakin.

Mielestäni selonteon toteamus sivulla 15 on vähintäänkin kaunisteltu. Siinä sanotaan yksioikoisesti: "Perustienpidon investoinnit on kohdistettu liikenteellisesti tehokkaasti, pääosin valtakunnallisiin pääteiden liikenneturvallisuutta ja sujuvuutta parantaviin teemaohjelmiin. Teemaohjelmiin sisältyy hankkeita eri puolilta Suomea." Näin siis siinä selonteossa todetaan. On myönnettävä, että hankkeita on eri puolilla maata, mutta keskisuomalaisittain Nelostie on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle.

Selonteon sivuilla 36—37 todetaan: "Valtioneuvoston liikenneturvallisuutta koskeva periaatepäätös (18.1.2001) perustui osin näkemykseen, että liikenneturvallisuusinvestointeja voitaisiin lisätä erityisesti vilkkaimmille pääteille, joilla kuolemaan johtavien onnettomuuksien riski on suurin. Tiehallinto on sitoutunut osaltaan toteuttamaan periaatepäätöstä. Kireän rahoitustilanteen vuoksi pääteiden nopea parantaminen ei ole ollut mahdollista." Tämä oli suora lainaus tekstistä. On erinomainen asia, että Tiehallinto on sitoutunut päätöksen noudattamiseen. Suurin ongelmahan on siinä, että maan hallitus ei ole sitoutunut, vaikka rahoitustilanne sen sallisi, toisin kuin selonteossa todetaan.

Räikein esimerkki tästä oli ensi vuoden budjetin puitteissa tehdyt venkoilut ja välistävedot teiden rakentamisen osalta. Siinä rytäkässä juuri Nelostietä kohdeltiin jälleen kerran kaltoin. On pakko kysyä, kuinka paljon vakavia onnettomuuksia pitää tapahtua, ennen kuin Nelostien peruskorjaus käynnistetään. Hallitus ottaa tältä osin suuren riskin, ja liikennevaliokunta kiinnittää tähän myös erittäin hyvin huomiota, kun "Valiokunta toteaa - -, että valtioneuvoston asettamia liikenneturvallisuustavoitteita ei ole saavutettu, ja kiinnittää huomiota siihen, että niiden saavuttamiseksi budjetissa on panostettava tarpeeksi tiestön kuntoon ja liikenneturvallisuutta edistäviin liikenneprojekteihin".

Arvoisa puhemies! Meillä on juuri nyt varaa investoida teiden rakentamiseen. Valtion omaisuuden myyntitulojen sijoittaminen tieinvestointeihin olisi järkevintä taloudenhoitoa. Se olisi erinomainen tapa tukea kuntia ja yrityksiä sekä sitä kautta työllisyyttä. Se olisi erinomainen muoto parantaa liikenneturvallisuutta esimerkiksi juuri Nelostiellä. Valtion omaisuuden myyntituloja tulisi juuri nyt enemmän käyttää juuri tieinvestointeihin. Meille tulisi tuoda pikaisesti esitys siitä, että valtion omaisuudesta saatavia myyntituloja voidaan käyttää enemmän kuin voimassa oleva päätös oikeuttaa. Tuo päätöshän on, että yli 500 miljoonan euron menevältä osalta voidaan käyttää 10 prosenttia. Tuo prosenttiluku voisi aivan hyvin mielestäni olla jopa 30. Valtion omaisuus vaihtaisi vain muotoaan, ja toimenpide olisi siten hyvin järkevää varallisuuden valvontaa. Näinhän yksityinen ihminenkin tekee, hakee sijoituksilleen aina parempia kohteita. Toivon, että uusi liikenneministeri Huovinen saa hallituksen ymmärtämään tämän tilanteen ja Nelostien rakentamistoimenpiteet voitaisiin käynnistää jo ensi vuonna eli siis vuonna 2006.

Mikko Alatalo /kesk:

Herra puhemies! Kun noin viisi vuotta sitten eduskunta päätti Tielaitoksen jakamisesta kahteen osaan, päätös ei kuulemma ollut helppo. Monet aiheettomat ja aiheelliset pelot nousivat pintaan. Nyt on kulunut tuo siirtymäaika, jonka kuluessa koko tienpito on avattu, ainakin melkein, kilpailulle. Kun tutkii noita puheita, niin ainakaan silloisen liikenneministerin Heinosen puheessa ei ollut sitä päämäärää, että Tielaitoksen liikelaitostaminen olisi etappi kohti yhtiöittämistä, mutta kuten olemme kuulleet, Mikko Talvitie esitti tammikuisessa raportissaan, että Tieliikelaitos pitäisi nopeasti yhtiöittää. Hänen mielestään liikelaitosmalli rajoittaa liiketoimintaa ja heikentää markkinoiden kilpailuneutraliteettia.

Se on joka tapauksessa selvää, että liikenneturvallisuus vaatii teiden parempaa kuntoa ja myös kilpailukykymme, talouselämämme. Teitä ei saisi päästää rapistumaan, ei itään meneviä eikä myöskään länteen ja pohjoiseen meneviä. Niiden korjaaminen se vasta kalliiksi tuleekin, ja kansallisomaisuutemme on kyllä valitettavasti tuhoutumassa. Ed. Vistbacka otti esille tämän väylävelka-asian, ja ihan olen samaa mieltä, että jos valtion budjetissa on ylijäämää, niin kyllä infraan tulisi rahaa saada. Tästä samasta asiastahan viime viikolla liikennevaliokunnan puheenjohtaja Laukkanen kysyi eduskunnassa. Tämä on todella meille suuri haaste, mitä tapahtuu Suomen tiestölle.

Tielaitosuudistuksen henkenä oli se, että tienhoidon laatu ei kärsi, mutta ainakin sen laatu vaihtelee. Voin sanoa sen itse ympäri maata ajavana, että esimerkiksi teiden talvihuollossa on eroja eri tiepiirien välillä, ja minuunkin maaseudun ihmiset ovat ottaneet yhteyttä teiden kunnosta heidän kotikylillään.

Myös kilpailuongelmia on ilmennyt, yllätys yllätys, Etelä-Suomessa eikä, niin kuin ajateltiin, tuolla Pohjois-Suomessa. Urakat tulisi todellakin pilkkoa pienempiin kokonaisuuksiin eikä antaa kaikkia tehtäviä suurten maanrakennusfirmojen hoidettaviksi. Tämä toisi todellista kilpailua, tehokkuutta ja työpaikkoja. Alihankkijoita tulisi työllistää suoraan eikä välikäsien kautta.

Laaduntarkkailussa on ollut myös ongelmia. Se tehdään käytännössä pistokokeina ja silloin, kun ehditään. Totta kai on olemassa sanktioita ja niitä on käytettykin tiettävästi, mutta vastuu on painottunut yksityiselle puolelle ja tuottajalle, vaikka sen pitäisi olla tilaajalla.

Herra puhemies! Tieliikelaitoksen työntekijämäärä on pudonnut kilpailun avaamisen jälkeen radikaalisti. Samaan aikaan etenkin pikkutiet ovat tosiaan huonommalla hoidolla. Onko näillä asioilla yhteyttä, siitä voidaan tietysti täällä puhua pitkäänkin. Vai onko kyse vaan ihan puhtaasti rahapulasta, niin että tämän asian ratkaisisi se, että rahaa olisi riittävästi? Tuosta oli joku repliikki, luin jostakin lehdestä, että vastaus on se, että kun ennen yhtä tienpätkää hoiti kahdeksan aura-autoa, nyt hoitaa neljä. Pitäisikö sitten Tieliikelaitos muuttaa yksityiseksi osakeyhtiöksi, vai jatkaisiko se tällaisena virastotyyppisenä, jota myös yhteiskunta valvoo? Tarkoittaisiko se osakeyhtiöksi muuttaminen, että sitten olisi enää vain kaksi aura-autoa sillä samalla tienpätkällä, vai onko tosiaan kysymys rahapulasta?

Minulle ainakin keskustan edustajana ovat syrjäkylien kärrypolutkin tärkeitä. Minulle tämä ei ole sillä tavalla ideologinen kysymys, niin että jos yksityinen firma hoitaa yhtä hyvin kuin yhteiskunnan valvonnassa oleva liikelaitos, antaa mennä vaan! Mutta riittääkö bisnesfirmalla kiinnostusta maaseudun teiden pikku-urakoihin, sitä olen tässä kysynyt asiantuntijoiltakin. Miten käy sitten tämän yhteiskunnan ohjauksen, jos Tieliikelaitos onkin jonain päivänä Oy Tie Ab? Tuleeko Tiehallinnolla sitten olla suurempi rooli valvoa ja sanktioida, että koko maan syrjäisimmätkin tiet pysyisivät kunnossa? (Ed. Laukkanen: Vastuu tilaajalla!) — Niin, tilaajalla nimenomaan. — Pitääkö sillä olla isompi rooli tässä, kuten ed. Laukkanen juuri tuolta sanoi? Ja rahaa pitäisi tietysti molemmissa malleissa olla enemmän, jotta perustienpitoa pidetään riittävästi yllä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunta käsitteli asiaa ja teki yksimielisen mietinnön, mutta siitä huolimatta haluaisin tässä muutamiin kohtiin puuttua, jotka puhuttivat myös valiokunnassa. Vuonna 2001 tehdyn tielaitosuudistuksen yhteydessä Tielaitos teki henkilöstönsä kanssa sopimuksen tukipaketista, jossa luvattiin työpaikkojen säilyminen tietylle työntekijämäärälle. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa on annettu lopputili monelle ihmiselle eli työt ovat loppuneet useammalta kuin mitä paketissa sovittiin. Työntekijät kokevat, että heitä on petetty.

Valtioneuvoston selonteossa sanotaan, että pääteitten hoidon laatuvaatimuksia on nostettu ja että tiestön kunnon aleneminen on saatu pysähtymään. Alemman tieverkon sanotaan vastaavan asetettuja laatuvaatimuksia, mutta myönnetään, että taso on alentunut joillakin alueilla. Pääteitten hoidosta onkin huolehdittu, mutta kyllä alempiasteinen tieverkko on tällä hetkellä retuperällä. Olen sitä mieltä, että molempien, sekä pääteitten että alempiasteisen tieverkon, kunnosta pitää pitää yhtäläistä huolta. Totuus on, että taso on laskenut. Työntekijöitä olisi ollut, samoin paljon työtä, mutta silti väkeä irtisanottiin.

Arvoisa puhemies! Tienhoitourakoissa on havaittu keinottelua. Yksityiset urakoitsijat teettävät työt pienemmillä yrittäjillä ja kilpailuttavat heitä, kuka tekee halvimmalla. Tämä ei ole oikein. Myös irtisanottujen työntekijöitten kannalta tämä on ikävä asia. Kuten valiokunta perusteluissaan sanoo, hallituksen on seurattava tiukasti uudistuksen vaikutuksia henkilöstöön ja pidettävä huolta siitä, ettei irtisanomisia tule, ja tarvittaessa on jatkettava siirtymäaikaa, jos ei muu auta.

Pitäisikö Tielaitos säilyttää liikelaitoksena? Minun mielestäni pitäisi, säilyy koko maassa tapahtuva ohjaus, ja tiet pidetään kunnossa koko maassa. Epäilen, että jos siihen markkinavoimat tulee, niin sivutiet voivat jäädä kyllä pienemmälle hoidolle. Samaten, jos yhtiöitetään eläkevastuita, jotka täällä ovat olleet esillä, ei tulla kattamaan, ja se tietää kyllä eläkkeitten leikkauksia Tielaitoksen työntekijöille.

Täällä ministeri totesi, että pitäisi olemassa olevia teitä pitää kunnossa ja siihen satsata rahaa. Minun mielestäni ministerillä on aivan oikea linja, että näin tulee tehdä, ennen kuin ruvetaan uusia rakentamaan. Minulle läheinen Nelostie, joka nyt halkoo Suomen, olisi viipymättä saatava myös kunnostuksen piiriin, niin kuin täällä ed. Vielma totesi. Siellä on vakavia onnettomuuksia sattunut useita ja kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Se on Suomen vilkkain rekkatie ja, voisi sanoa, turistiliikennetiekin. Varsinkin kevättalvella, kun Lappiin ajetaan, tie on erittäin vaarallinen. Siellä Konginkankaallahan kohtasivat rahtiliikenne ja turistiliikenne. Meidän kaikkien tiedossa on, miten siinä sitten kävi.

Hallituksen pitäisi nyt satsata lisää rahaa, ja esimerkiksi tästä ylijäämästä, joka tulee tältä vuodelta, 3 miljardia euroa, ei paljon tarvitse tierahoihin laittaa, kun ne ovat kunnossa. Se on aivan ekstraa, mistä ei tiedetty, että se tulee, vaan luultiin, että budjetti on 500 miljoonaa miinuksella. Se on myös parasta aluepolitiikkaa, että teistä pidetään huolta, ja se on myös yrityselämälle kädenojennus.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa puhemies! Kun vuonna 2000 annettiin hallituksen esitys, tielaitosuudistuksen päätavoitteena oli toimivan tienpidon markkinoiden luominen ja ylläpito Suomessa. Siinä esityksessä arvioitiin myös, että tienpidon taloudellinen ja toiminnallinen tehokkuus parantuvat ja tiepoliittinen päätöksenteko järkeistyy, asiakasyhteistyö tehostuu ja teiden kunnossapidon laatu säilyy, ja myös tienpitoon liittyvän julkistalouden arvioitiin kehittyvän myönteisesti, mitä se sitten tarkoittaakaan.

Tämä siirtymäaika, neljä vuotta, on ollut aikaa, jolloin Tiehallinto ja Tieliikelaitos yhdessä ovat varmasti olleet valtionhallinnon tarkimpaan seurattuja organisaatioita. On tarkkaan arvioitu, mitä siellä tapahtuu ja miten mitäkin tehdään. Kun tätä siirtymäaikaa lähdettiin luomaan, kiinnitettiin erityistä huomiota Tielaitoksen siirtyvän henkilöstön asemaan ja pidettiin erittäin tärkeänä, että henkilöstöratkaisut on tehtävä hyvän henkilöstöpolitiikan mukaisesti yhteistyössä alan työntekijäjärjestöjen kanssa. Varmasti sen arvioiminen, miten se henkilöstötarve kehittyy, oli äärimmäisen vaikeata, ja isoissa asioissa on vaikea arvioida ja vaikeaa ja rohkeata mennä lupaamaan liian tiukkoja lukuja. Nyt henkilöstömäärä väheni nopeammin kuin oli arvioitu. Se maksoi yhteiskunnalle, ja se aiheutti kyllä epävarmuutta myöskin tekijöille.

Semmoisena surullisena lukuna tässä kaikessa on tietysti tämä ed. Pulliaisen kertoma esimerkki sieltä Oulusta, jossa käräjäoikeus on tuomionsa antanut. Se ei oikein innosta näihin eduskunnan päätöksiin, niin kuin ed. Pulliainenkin totesi, jollei niillä ole mitään merkitystä käytännössä.

Kun tätä ratkaisua sitten tulevaisuudessa eteenpäin mietitään, jatkaako tämä liikelaitoksena vai yhtiönä, tärkeintä kai lienee se, millä tavalla näistä tieasioista selvitään, kuinka ne pystytään parhaiten hoitamaan. Organisaatio sinänsä ei ole tärkein asia.

Silloin toukokuussa sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa sanottiin siitä näin ...

Voisinko yhden lauseen lukea, herra puhemies, täältä? — "Päätökset Tieliikelaitoksen tulevasta organisaatiomuodosta tulee kuitenkin tehdä perinpohjaisen keskustelun ja vakaan harkinnan jälkeen. Jo tehtäessä nyt käytössä olevaa liikelaitosuudistusta totesimme, että liikelaitos ei merkitse automaattisesti yhtiöittämistä." Me nyt tässä luotamme kovasti uuteen ministeriin, että hän todella tarkan ja tiukan keskustelun jälkeen näitä ratkaisuja aikanaan tekee.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö valtioneuvoston selonteosta tielaitosuudistuksesta on hyvä ja perusteellisesti tehty, ja ennen kaikkea on tärkeää, että tämä on yksimielinen.

Haluaisin, herra puhemies, täältä siteerata yhtä kappaletta, todeta tästä mietinnöstä: "Liikenneturvallisuus on kehittynyt liikenteen määrän kehitykseen nähden lievän positiivisesti. Kun kesän ja talven onnettomuuskehitykset ovat lähes identtisiä, tielaitosuudistus ei ole talviturvallisuuteen vaikuttanut. Kesäajan turvallisuuteen uudistus ei olisi paljon voinutkaan vaikuttaa." Sitten: "Valiokunta toteaa kuitenkin, että valtioneuvoston asettamia liikenneturvallisuustavoitteita ei ole saavutettu, ja kiinnittää huomiota siihen, että niiden saavuttamiseksi budjetissa on panostettava tarpeeksi tiestön kuntoon ja liikenneturvallisuutta edistäviin liikenneprojekteihin."

Haluaisin nyt, kun täällä ministerikin on paikalla, todeta, että hallitushan antaa lisäbudjetin ylihuomenna eli perjantaina eduskunnalle, ja nimenomaan tämän alleviivata, minkä valiokuntakin on täällä todennut, perustienpidon kuntoon osoitettujen rahojen suhteen, että näitä voitaisiin lisätä sekä ensi vuoden budjetissa vielä eduskuntakäsittelyn aikana että nyt myöskin, koska tämä momentti siellä tulee olemaan auki. Minusta tämä olisi tavattoman tärkeää. Tässä toteutuisi myöskin tämä eduskunnan, nyt tämän mietinnön, yksimielinen tahto, ne ongelmat ovat erittäin paljon täällä perustiestön kunnossa.

Herra puhemies! Sitten toteaisin, että kun ed. Wallin, joka ei ole enää paikalla, siteerasi allekirjoittaneen puhetta, niin hän jätti yhden lauseen siitä sanomatta, joka oli viimeinen. Jatkan siteeraamalla omaa lausettani sieltä vuodelta 2000 tällä tavalla: "Myöskin toteaisin sen, että hallituksen esitys on yksimielinen. Vaikka ed. Wallin totesi, että tässä esityksessä ei ole mitään järkeä, kyllä sosialidemokraatitkin ovat sitoutuneet tähän hallituksen yksimieliseen esitykseen." Tämä oli oma puheenvuoroni silloin vuonna 2000.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Aikanaan, kun Tielaitosta pilkottiin, itse äänestin vastaan. Käytännön kokemukset ovat kyllä osoittaneet, että kaikkien muidenkin olisi pitänyt äänestää vastaan eikä sitä pilkkomista tehdä. Silloin minun kantani oli se, jotta pitemmässä pelissä kuitenkin käy sillä tavalla, että tässä ei tule säästöjä ja tuottajapuoli tulee häviämään tästä ja pian ollaan markkinoiden armoilla ja tämä hoito keskittyy joidenkin isojen toimijoiden varaan ja sitten se osaaminen on hävinnyt meiltä Tielaitoksen tuottajapuolelta ja ollaan muiden armoilla. Sitten vahtipuoli kyllä jää, totta kai, koska pitäähän valtiolla omat vahtinsa olla.

Ihan käytännön esimerkin vaan totean ja ihmettelen sitä, miten tämä toteutettiin. Nimittäin ihmisiä, jotka ovat olleet Tielaitoksen palveluksessa, potkittiin tuolla meidänkin seudullamme hyvin paljon pois, näitä henkilöitä. Heille maksettiin kotiin palkka. Nämä kaverit soittivat, mikseivät he voi edes tienlaitoja lähteä vesomaan, mihin heidän kaikkien ammattitaito on hävinnyt. Annetaan pusikoiden pusikoitua ja hirvien siellä juosta ihan rauhassa sinne tielle, kun ihmisille maksetaan kotiin palkka. Se tuntuu aika hassulta säästöltä. Sen takia jotain tässä pitäisi oppia näistä toimista. Täällähän todetaankin, jotta tämä johti toisaalta paljon isompiin toimenpiteisiin kuin mitä silloin aikanaan tässä käsittelyssä oli.

Sitten ihan käytännön esimerkkinä tästä hoitourakoiden kilpailuttamisesta, mihin se on mennyt: Esimerkiksi viime talvena oli kova lumitalvi Itä-Suomessa. Siellä jotkut urakoitsijat ottivat niin pitkiä tienpätkiä kuin 250 kilsaa, kun ajetaan aurausta siellä, ajetaan niitä teitä. Toinen laita on auki, kun aamulla ajetaan toiseen päähän ja lähdetään ajamaan takaisinpäin. Sitten iltapäivällä aukaistaan se toinen puoli. Sinä aikana se toinen puoli on mennyt umpeen. Itse kysyin nimittäin yhdeltä urakoitsijalta, miten tämä on mahdollista, miten tämä tie on tässä kunnossa, vaikka tämä on olevinaan ihan yleinen maantie. Hän totesi, että hänellä on tämmöinen pätkä ja hän ajaa tämän. Kuulemma tämä välttää niiden normien mukaan, mitkä hänelle on annettu, mutta se tuntuu aika ihmeeltä. No, tosin se aika, oikein vahva luminen aika, on lyhyt, jotta siellä nyt sitten ei isompia vaurioita sattunut, mutta kyllä siellä ohitustilanteissa oli aika vaaratilanteita siinä, pääseekö ohi. Piti melkein penkkaan ajaa, jotta päästiin ohi, kun yksi kaista vaan oli auki.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Huomaan, että kun tätä kokonaiskeskustelua tässä seuraa, niin tämä tulevaisuuden arviointi jää kyllä nyt tavattoman yksipuoliseksi suhteessa tämä niin sanottu kehitetty liikelaitosmalli kontra sitten yhtiöittämismalli. Minusta olisi tärkeätä, että ministeri kuitenkin käyttäisi vielä loppupuheenvuoron, jossa kertoisi eduskunnalle, miten hallitus aikoo tässä asiassa nyt edetä: aikooko hallitus tällä vaalikaudella miettiä tätä yhtiöittämisasiaa ja tuoda siitä kenties jopa esityksiä, vai voidaanko selkeästi lähteä siitä, että se on sitten vaalien jälkeistä elämää ja tulevien hallitusneuvottelujen asia.

Mutta tämähän ei ole niin yksiselitteinen asia, sillä samaan aikaan ei voi puolustaa vahvaa liikelaitosta, jossa on paljon vielä vanhoja virastomaisia piirteitä ja joka toimii ilman liiketaloudellista riskiä, ja samalla puolustaa sitten pientä maarakennusalan yrittäjää. Se vaan ei toimi näin. Se pieni maarakennusalan yrittäjä on aina heikommalla suhteessa tähän isoon virastomaiseen toimijaan. Sen takia maarakennusalan kilpailutilanne tarvitsee tietyllä tavalla normalisointia, ja tätä kysymystä täytyy myös kilpailupoliittisesta näkökulmasta katsoen vääjäämättä tarkastella.

Sitten luodaan semmoinen mielikuva tavallaan tästä henkilöstönäkökulmasta, että valtio olisi luotettava työnantaja. Valtio ja liikelaitosmalli on hyvin erikoinen suomalainen ilmiö ja sopi tietysti tällaisen siirtymäkauden ratkaisuksi varmasti hyvin, jotta vältettiin isompia markkinahäiriöitä ja jotta voitiin henkilöstöratkaisut tehdä vähän tyylikkäämmin, mutta on hyvä kuitenkin muistaa, että 60-luvulla Tiehallinto työllisti 36 000 ihmistä, tänä päivänä 3 000. Voiko nyt joku sanoa, että valtio on luotettava työnantaja ja että se takaa sitten ne työpaikat? Ei varmasti. Kyllä tätä täytyy varmasti katsoa vähän eri näkökulmista.

Ministeriöhän pyysi Mikko Talvitien raportista lausunnot 22 taholta. Yhtiöittämistä tuki 20 lausunnonantajaa, kehitettyä liikelaitosmallia tuki 2 lausunnonantajaa eli Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL sekä palkansaajajärjestö Pardia, mutta Pardiakin toteaa, että jos päätetään kuitenkin yhtiöittää, yhtiö tulee yhtiöittää yhtenä kokonaisuutena, yhtiöittäminen tulisi toteuttaa noudattaen hyvää henkilöstöpolitiikkaa ja yhtiöittäminen tulisi toteuttaa aikaisintaan vuonna 2008. Eli näistä 22:sta vain VAL suhtautui jyrkän kielteisesti yhtiöittämiseen, Pardia äsken mainitulla varauksella ja kaikki muut tukivat yhtiöittämistä.

Kysehän onkin siitä, että jos nyt katsotaan vaikkapa rakennusteollisuuden ja Suomen Maarakentajien Keskusliiton kannalta, jossa ovat jäseninä myöskin sitten nämä pienet maarakennusurakoitsijat, joiden puolesta täällä on moni tänään puhunut, niin kiinnitetään huomiota siihen, että liikelaitosmuoto antaa Tieliikelaitokselle muita toimijoita paremman kilpailuaseman. Valtio vastaa viime kädessä liikelaitoksen velvoitteista, mikä voi johtaa riskinottoon kilpailuneutraliteetin kustannuksella. Liikelaitos ei voi joutua konkurssiin. Liikelaitos ei maksa tuloksestaan veroa. Lausunnonantajat katsovatkin, että Tieliikelaitoksen liikelaitosmuodon kehittämistä erillislakien muutoksilla ei pidä edes harkita ja yhtiöittämisen yhteydessä liikelaitos tulisi jakaa useammaksi osakeyhtiöksi. Konsultointi tulisi erottaa omakseen. Muita mahdollisia erillisten yhtiöiden toimialoja voisivat olla päällystystoiminta, uudisrakentaminen, liikenneväylien hoito ja lauttaliikenne.

Tässä mallissahan tietysti Tiehallinto tulisi olemaan sitten se tilaava viranomainen, joka määrittelee kriteerit, ja työnjako olisi tavattoman selvä. Tiehallinto itsehän lähtee siitä, että Tieliikelaitoksen yhtiöittäminen palvelee parhaiten ja pitemmällä aikavälillä myös henkilöstön etuja, kunhan selvityshenkilön asettamat henkilöstöpoliittiset näkökohdat otetaan muutoksessa huomioon, ja tähän liittyy muun muassa tämä eläkevastuun kattamisasia. Tiehallinto lähtee myös siitä, että nykyisen liikelaitoslain kehittäminen ei palvele liikelaitoksen aseman kehittämistä suhteessa sen kilpailijoihin, jotka ovat osakeyhtiöitä.

Tieliikelaitos taas katsoo, että keskeistä yhtiöittämisessä on, että valtion vanhojen työntekijöiden paremmat eläke- ja lomaedut turvataan yhtiöittämisessä ja että lisäeläkevastuun järjestämisestä aiheutuvat kustannukset kattaa valtio aiempien yhtiöittämisten tapaan, ja sitä korostetaan, että liikelaitos tulisi yhtiöittää yhtenä kokonaisuutena. Tämä vaihtoehto mahdollistaa koko tien elinkaareen liittyvän osaamisen yhdistämisen, minkä tarve kasvaa, kun tilaajatahon hankintastrategiat kehittyvät kokonaispalvelujen suuntaan.

Jos vielä katsotaan näistä kannanotoista vaikkapa valtiovarainministeriön ja Valtion työmarkkinalaitoksen yhteistä lausuntoa, niin kumpikin pitää laitoksen yhtiöittämistä hyvin perusteltuna ja katsoo, että jatkovalmistelussa tulee tehdä lausunnossa esitettyjä lisäselvityksiä, jotka koskevat muun muassa Tieliikelaitoksen ja VR-Rata Oy:n omistajapolitiikkaa, Tieliikelaitoksen taloudellisen kehityksen ja tulevaisuuden kartoittamista, hoitourakoiden tarjoustilannetta vähemmän kilpailluilla alueilla, henkilöstön asemaa ja tulevaisuutta jne.

Koneyrittäjien Liitto, Kuljetuskeskusten Liitto ja Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL sekä Suomen Yrittäjät katsovat, että Tieliikelaitoksen yhtiöittäminen esitetyllä tavalla mahdollisimman nopeasti on markkinoiden toimivuuden, kilpailuneutraliteetin ja toiminnan läpinäkyvyyden kannalta paras vaihtoehto. Tällöin sen hankintamenettely ja verokohtelu yhdenmukaistuvat alan muiden toimijoiden kanssa ja niin, että toiminnan jatkamista liikelaitoksena edes kehitetyssä muodossa ei voida kilpailullisista syistä hyväksyä, vaan yhtiöittäminen on ainoa hyväksyttävä tapa kehittää organisaatiota ja toimialan markkinoita. Tieliikelaitokselle asetettu velvoite tarjota tienpitopalveluja koko maassa on vailla käytännön merkitystä. Tarjokkaita on kyllä riittänyt ja riittää kaikkialla, ja velvoitteesta voidaan luopua.

Lopuksi vielä totean Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n kantana sen, että se kiinnittää huomiota nimenomaan maarakennusalan kehityksen jatkumiseen ja tasapainoiseen kilpailutilanteeseen ja sen turvaamiseen nimenomaan yhtiöittämisen kautta. Myöskin kauppa- ja teollisuusministeriö kiinnittää huomiota kilpailupoliittiseen näkökulmaan ja toteaa, että markkinaehtoisessa toiminnassa valtio ei voi omistajana tai toimijana ottaa erivapauksia tai asettaa omistamiaan yrityksiä muista poikkeavaan asemaan ilman, että samalla vaarannetaan markkinoiden toimivuutta, ja korostetaan myöskin kilpailuneutraliteetin toteutumista. Vastaava erottelu tulisi KTM:n mukaan toteuttaa myös nykyisin liikelaitosmuodossa harjoitettavassa toiminnassa siten, että markkinaehtoinen toiminta eriytetään osakeyhtiömuodossa harjoitettavaksi, jolloin se kilpailun neutraliteetti voisi toteutua ja ne ongelmat, joita siitä on, voidaan välttää. Kehitettyä liikelaitosmallia KTM pitää hyvin vaikeasti toteutettavana muun muassa lainsäädännöllisistä ja kilpailupoliittisista syistä ja kannattaa sitten yhtiöittämistä.

Valtio omistajana ei saa antaa uudelle yhtiölle muihin toimijoihin nähden perusteetonta kilpailuetua, mutta joka tapauksessa on selvää, että nämä 20 puoltavaa lausuntoa yhtiöittämisestä analysoivat minusta erittäin hyvin tätä tilannetta, minkä äärellä nyt sitten valtioneuvosto tämän jatkotyöstämisen kannalta on. Siinä on monta tekijää, koko maarakennusalan kilpailutilanne, jossa pitää kilpailun neutraliteettia korostaa ja kaiken aikaa löytää se tasapaino myöskin sen yhteiskunnallisesti merkittävän palvelutuotannon ja tehtävän kanssa. On aivan selvää, että valtiolla on äärimmäisen keskeinen rooli tienpidossa, sen hoitajana, ja silloin pitää arvioida Tiehallinnon roolia ennen muuta tilaajana, joka määrittelee myös ne kriteerit, miltä pohjalta laatukriteerit tulevaisuudessa määritellään.

Arvoisa puhemies! Vielä arvoisalle ministerille vaan pyyntö, että ehkä eduskunnalle olisi hyvä tätä problematiikkaa hieman avata, ennen muuta arviona siitä, aiotaanko tällä vaalikaudella tässä yhtiöittämiskysymyksessä edetä vai siirretäänkö se suosiolla tulevalle vaalikaudelle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että ministeri on paikalla, ja on tietysti hyvä todeta, että liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja on hyvin aktiivinen. Tunti sitten, kun kuljin tästä ohi, hän puhui, ja nyt hän puhui edelleenkin — ehkei ollut tunnin mittainen puhe. Tuolla alhaalla on ympäristövaliokunnan ja sähköntuottajien välinen palaveri, olin siellä.

Mutta Tieliikelaitoksesta haluaisin sen todeta, että se on kuitenkin pystynyt haasteisiin vastaamaan, on aivan selvästi kilpailukykyinen ollut myöskin tarjousten suhteen ja aika kohtuullisessa määrin myös pystynyt työntekijöistään huolehtimaan. Tässä mielessä kuitenkin se on minun mielestäni oman paikkansa aika hyvin ansainnut ja on myöskin omalta osaltaan niitä epäilyjä, mitä meillä kaikilla oli silloin, kun tämä tilanteen muuttaminen tapahtui, pystynyt hälventämään ja vastaamaan hyvällä toiminnalla niihin.

Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen

Arvoisa herra puhemies! Haluan aivan lyhyesti kiittää nyt eduskuntaa tästä käydystä keskustelusta ja niistä asiallisista huomioista, joita täällä on esitetty. Keskustelu kuvastaa kyllä mielestäni sitä, että kansanedustajat ovat hyvin perillä siitä, minkälaisissa olosuhteissa kansalaiset tuolla tien päällä liikkuvat, niin monenlaista terveistä tämän keskustelun aikana Tiehallinnonkin suuntaan tuli.

En kuitenkaan nyt aio tässä yhteydessä määritellä jatkon osalta etenemistä siten kuin valiokunnan puheenjohtaja tässä vähän toivoi, että jos nyt jo tässä yhteydessä kertoisin, mikä etenemismalli nyt valitaan. Haluan uutena ministerinä tietenkin perehtyä tarkemmin vielä tähän kokonaisuuteen, ja niin kuin valiokunnan puheenjohtajakin totesi tässä viimeisessä puheenvuorossa, tässä on monta asiaa harkittavana. Tulen pitämään hyvin tiiviisti tietenkin yhteyttä tänne eduskuntaan ja myös valiokuntaan tässä asiassa matkan varrella.

Vielä pariin asiaan, puhemies, jotka ovat nousseet tässä esille.

Ensinnäkin liikenneturvallisuuteen: On tietenkin aivan selvää, että tiestön ja väylästön kunto on erittäin keskeinen tekijä liikenneturvallisuudessa, mutta itse kyllä näen, että tekijöitä on toki myös monia muita, kuten autoilijoiden asenteet. Konginkankaan kaltaisen tapahtuman taustalla on varmasti asioita, joihin täytyy puuttua nyt, kun saamme loppuraportin myöskin siitä ja niistä toimenpiteistä, joita tullaan tarvitsemaan, jotta tällaiset voidaan jatkossa estää. Huomautan myös, että liikenteen telematiikka kehittyy koko ajan hurjaa vauhtia, meillä tulee olemaan mahdollisuuksia varoittaa tämän kaltaisista tilanteista ehkä tulevaisuudessa hyvinkin, lähitulevaisuudessakin jo, erilaisten teknisten kehitysten ansiosta.

Valiokunnan puheenjohtaja totesikin jo tämän asian, joka jäi ehkä tässä keskustelussa vähän liian vähälle, että tienpitopalveluja on kuitenkin tässä kilpailutilanteessakin ollut aivan kattavasti ympäri maata tarjolla. Toisaalta myöskin on todettava, että velvoite ei ole muodostunut sitten myöskään liikelaitokselle minkäänlaiseksi rasitteeksi.

Pahoittelen, arvoisa puhemies, kuvittelin olevani hieman tiivissanaisempi, mutta tämä taas vähän venähti.

Jatkan vielä sen verran, puhemies, että keskeinen asia oikeastaan koko tässä keskustelussa on ollut henkilöstöasia, monissa puheenvuoroissa kiinnitettiin huomiota siihen, ja vielä siihen haluan tuoda sen näkökulman ja yritin korostaa sitä kyllä jo aloituspuheenvuorossanikin, että jokainen varmasti ymmärtää, että tämä sopeuttaminen on ollut suuri ja vaikea tehtävä. Sitä ei varmasti kukaan kiistä, mutta kuitenkin korostan, että tätä sopeuttamista ja koko tätä sen edistymistä on tämän siirtymäajan aikana käsitelty systemaattisesti sekä Tieliikelaitoksen sisällä yhteistoimintamenettelyssä että myös liikenne- ja viestintäministeriön henkilöstötyöryhmässä, jossa ovat kaikki kolme henkilöstön keskusjärjestöä olleet edustettuina.

Näillä huomioilla, puhemies, kiitän keskustelusta.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki asiantuntijakuulemisessa kuullut tahot hyvin selkeästi toivat esille sen, että uudistus on ollut oikea ja sillä on saavutettu merkittäviä etuja. On toki todettava se, että henkilöstön osalta ei aivan pysytty niissä tavoitteissa, joita oli asetettu, mutta kuitenkin kaikki henkilöstöryhmätkin, joita kuultiin, totesivat, että yhteistyö on sujunut kohtuullisen hyvin.

Eräs kysymys, joka valiokuntakäsittelyssä ei minusta saanut riittävää painoarvoa ja joka olisi selkeämmin tullut kirjoittaa valiokunnan mietintöön, on se, että lähes kaikki asiantuntijat totesivat sen, että kilpailun läpinäkyvyyden kannalta pitäisi ryhtyä yhtiöittämisen osalta toimiin pikaisesti. Me kaikki täällä salissa korostamme sitä, että kilpailun tulee olla läpinäkyvää ja toimivaa. Tällä hetkellähän ongelma on se, että hankinnat ovat osittain menneet niin suuriksi, että tilanne, se kokonaisuus, ei enää pysy käsissä, ja pienet yrittäjät tässä ovat hävinneet. Olisin toivonut, että valiokunta olisi selkeästi linjannut omana viestinään sen, että yhtiöittäminen on ainut oikea tapa edetä tässä asiassa.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan nyt vielä arvoisalle ministerille sanoa, että en minä nyt ollut prässäämässä kantaani tässä ja nyt. Työrauha ilman muuta ministerille ja valtioneuvostolle tässä jatkotoimien fundeerauksessa jätetään. Minusta on hyvä, että valtioneuvosto saa rauhassa perehtyä tähän selonteosta annettavaan eduskunnan vastaukseen.

Mutta sitä haluan vielä tässä korostaa, että nämä tulevaisuuden vaihtoehdot eivät ole mustavalkoisia. Siellä on toisaalta tämä yhteiskunnallinen tehtävä ja siihen liittyvä kokonaisvastuu, joka aina viime kädessä on valtiolla. Mutta sitten on myös tämä kilpailupoliittinen neutraliteettikysymys, joka ei — ilman muuta se on minusta päivänselvää — tänä päivänä liikelaitosmallissa kontra pienet maanrakennusalan yrittäjät toteudu. Tämä on myös erittäin tärkeä näkökulma, kun näitä erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuuden osalta puntaroidaan.

Liikelaitosmalli oli hyvin puolusteltava tähän siirtymäkauden ratkaisuksi, kun mietittiin, että halutaan tämä toteuttaa henkilöstökysymysten kannalta säällisellä tavalla. Siinä on onnistuttu vähintäänkin kohtuullisesti ja käytetty erittäin paljon sopeutusmäärärahoja. Toisaalta haluttiin välttää ne markkinahäiriöt, joita varmasti olisi syntynytkin, jos olisi menty välittömästi virastosta yhtiöön. Sen takia tarvittiin liikelaitosmalli tähän väliin.

Tällä evästyksellä ja tällä keskustelukokonaisuudella haluan kyllä kannustaa ministeriä miettimään tätä asiaa hyvin laveasti ja myöskin ennakkoluulottomalla tavalla ja tekemään sitten tarvittavia poliittisia johtopäätöksiä siitä.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuteen katsominen on välttämätöntä, tästä talosta erikoisesti. Haluaisin ministerin kiinnittävän huomiota siihen, mikä asia tuli myös valiokunnassa esille, että emme sekoittaisi kahta asiaa: organisaatiomallia ja rahoitusta. Kysymyshän on siitä, että jos me tarpeellisen määrän suuntaamme rahoitusta tienpitoon yleisesti, niin organisaatiomalli myöskin yhtiönä voi toimia erinomaisen hyvin. Ja siihen minusta on kaikki ainekset tässä selonteossa koottu, luotu pohja sille, että voimme edetä tästä liikelaitosmallista eteenpäin. Toivon, että ministeri tältä näkemyspohjalta on asiaa valmis myös tarkastelemaan.