Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on tehty paljon kuntaliitoksia ja niitä ilmeisesti tehdään yhä edelleenkin. Vuonna 2007 on esitetty, että kuntalakia muutettaisiin siten, että Ruotsin mallin mukainen kunnanosahallinto voitaisiin toteuttaa myös Suomessa. Tällöin todettiin, että laillisesti kunnanosavaltuustojen perustamiselle ei ole estettä, mutta Ruotsin mallin mukainen laaja määräysvalta koskien jopa muun muassa kansanterveyttä ei ole mahdollinen.

Laillista estettä ei siis ole kunnanosavaltuustoille, mutta henkilökohtaisesti pelkään lähidemokratian vaarantuvan suurten kuntayksiköitten myötä. Esimerkiksi Jyväskylässä on käyty voimakasta keskustelua kirjastoverkon harvenemisesta. Ne kaupunginosien asukkaat, jotka asuvat siellä, mistä lähikirjastot ovat katoamassa, vastustavat sitä, ja tähän ei virallista paikallista hallintoelintä ole. Jos sattuu olemaan tuolta osa-alueelta lautakunnan jäsen, valtuutettu tai kaupunginhallituksen jäsen, hän tietysti voi välittää tämän kaupunginosan mielipiteen, mutta jonkunlainen puute on siinä, että selkeään lähidemokratiaan ei välttämättä ole kanavia. On tietysti yhdistyksiä, mutta virallista kunnallista elintä ei ole.

Keuruulla, edistyksellisessä kunnassa, 1960-luvulla syntyi kunnan kakkostaajamaan — ja monessa suhteessa aiemmin vireämpään taajamaan kuin Keuruun kirkonkylä — Haapamäen-jaosto. Se oli kunnanhallituksen Haapamäen-jaosto, mutta sen jäsenet eivät välttämättä olleet kunnanhallituksessa. Kun sitten tuli 1977 uusi kuntalaki, niin silloin kunnanhallituksen jaostolta olisi edellytetty, että sen jäsenet ovat kunnanhallituksen jäseniä. Silloin tämä muutettiin virallisesti Haapamäen-jaostoksi. Itsekin olen aikoinaan ollut siellä kunnalliselämää opettelemassa.

Näkisin, että nyt kuntaliitosten myötä lähidemokratian säilyttäminen, sen turvaaminen, on tarpeen. Hallintorakenteita yksinkertaistettaessa, kustannuksia vähennettäessä on käynyt osaltaan niin, että tuo Keuruun Haapamäen-jaosto lakkautettiin, mikä on näkynyt taajaman kielteisenä kehityksenä. Mutta tässä on monissa muissakin kunnissa käynyt vastaavaa kehitystä. Lähidemokratia on vaarassa. Nyt yhdentyneissä kunnissa, joissa kuntaliitoksia on tehty, on perustettu kuitenkin omatoimisesti eri nimillä toimivia aluehallintoelimiä. Se on minusta hyvin merkittävä asia, ja toivon näille menestystä. Lakialoitteellani haluan kannustaa tähän.

Näen paitsi lähiyhteisön vaikuttamisen ja lähidemokratian myös perinteet ja tunnesiteet tärkeinä. On arvokasta, että vaikka ihmiset tänä aikana muuttavat hyvin paljon, monella on joku paikkakunta, mistä hän itse on kotoisin tai mistä suku on kotoisin, ja vaikka näitä paikkakuntia olisi useampia, ne ovat elämässä kuitenkin tärkeitä kiinnekohtia.

Osaltaan kun 1970-luvulla toteutettiin ja 1960-luvulla alkoi tämä aiempi kuntaliitosbuumi, joka ei kovin suuri ollut, niin silloin pidettiin keskeisenä periaatteena, että evankelisluterilaisen kirkon seurakunnat jäävät perinteitten vaalijoiksi ja ne ovat itsenäisiä kirkkoherrakuntia, tosin yhteistaloudessa. Nyt sitten vuosikymmenten saatossa nämä seurakunnat ovat osaksi sulautuneet emäseurakuntiin. Näin on käynyt Keuruun naapureissa: Pohjaslahti on sulautunut Vilppulaan, joka nyt on Mänttä-Vilppulaa. Pihlajavesi, joka liittyi Keuruuseen, on kappeliseurakunnan hallintoyksikkö. Koskenpää, joka liittyi ensiksi Jämsänkoskeen ja nyt kuuluu Jämsään, on kadottanut itsenäistä identiteettiään. Nämä ovat osaltaan menetyksiä siellä asuvien ihmisten kokemuksissa.

Haluan tällä lakialoitteella herättää keskustelua siitä, mitenkä turvataan myös tämä aiempi perinne, joka on liittynyt paikallisseurakuntiin. Tämähän on tietysti kirkkolain asia ja kuuluu enemmän sille puolelle, mutta toivon, että myös tässä talossa nähdään se, että paikallisia perinteitä, paikallista identiteettiä on vaarassa kadota kuntaliitosten myötä ja pitäisi löytää keinoja, millä näitä vaalittaisiin. Sen vuoksi kuntalain 27 §:ään olen ehdottamassa a §:ää, jossa olen tuomassa esille aluelautakunnan muodostamisen. Se on yksi vaihtoehto. Parempia vaihtoehtoja voi olla, mutta haluan tällä herättää keskustelua ja toivon, että mikäli kuntaliitoksia tehdään, niin suunniteltaisiin tätä siinä vaiheessa ja myös näitten usein pitkän perinteen ja historian omaavien liitettävien kuntien alueitten kysymyksiä vakavasti pohdittaisiin.

Aloitteen tavoite on, että aluelautakunnan perustamista käsitellään siinä yhteydessä kunnanvaltuustoissa, kun yhdistyminen on ajankohtaista, ja sitten paikallisesti voidaan tietysti nähdä olosuhteet ja päättää, mitä nämä aluelautakunnat tekevät, päättää niitten toimivallasta, päättää niitten kokoonpanosta. Lakialoitteellani haluan sitä, että kuntaliitoksen yhteydessä pohditaan sitä, että ei vain katoa kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihin. Helposti käy niin, että yhdistyneessä suurkunnassa valittavat ovat keskustaajamasta, ja kun me tiedämme puoluekurikäytännöt ja monet muut seikat, niin helposti se lähidemokratian toteuttaminen sitten voi vaarantua. Ehkä sieltä sivummalta olevasta kunnasta oleva edustaja voidaan kokea jonkunlaisena häirikkönä suuressa kuntayksikössä — jos vähän kuvaannollista ilmaisua käytän — silloin kun hän pitää sen lähiyhteisönsä puolta. Toivoisin, että tämän lähiyhteisön puolestapuhujana, ajatuksien esilletuojana voisi olla vaikkapa lakialoitteessani esittämä aluelautakunta tai mikä tahansa muu yksikkö, mikä paremmaksi katsottaisiin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Oinonen totesi tuossa, jotta "jos näitä kuntaliitoksia tulee". Minä epäilen, jotta tässä lähivuosina tulee tapahtumaan aika paljon kuntaliitoksia vielä, koska kuntien talous on mikä on ja on pieniä kuntia ja vaikka minkälaisia himmeleitä on rakennettu sitten sosiaali- ja terveyspuolen osalta Paras-lain innoittamana. Sen takia uskon, jotta kun huomataan näiden himmeleiden kalleus, niin kuntaliitoksia tulee varmasti, ja on järkevää, että kun on tämmöinen väestöpohjaltaan sopivan kokoinen kunta, niin se pystyy tehokkaammin ilman tämmöisiä ylimääräisiä rakenteita tekemään nämä palvelut ja kokonaisena kaikki muutkin palvelut.

Tässä aloitteessa on se puoli, jotta jos annetaan jollekin aluelautakunnalle valtaa, niin silloin pitäisi antaa kanssa rahoja. Olen ymmärtänyt, että monissakin paikoissa, missä tämäntyyppistä toimintaa on jo tehty, enemmän ne ovat niin kuin kahvikerhoja. Sinällään hyvä, jotta se viesti tulee ja semmoinen vähän kylätoimikunnan tapainen juttu, kasaannutaan kahvinjuontiin ja pohditaan, että tuo tienpätkä pitäisi pinnoittaa ja pusikoita tuosta kaataa. Minusta tämän voisi kyllä jättää aktiivin kansalaistoiminnan piiriin, koska jos on aktiiviporukkaa jollakin alueella, niin se ääni kyllä tulee kuuluviin ja se tulee sieltäkin. Mutta en tyrmää tätä. Voihan se olla niin, että joissakin paikoissa, jos tästä on apua siihen lähidemokratiaan, tämä on ok. Mutta kun meillä on olemassa järjestelmät, kuitenkin odotetaan, että vapaaehtoinen ja kolmannen sektorin toiminta päinvastoin tulisi tehostumaan, niin luulisi, että sillä puolen löytyisi näissäkin tilanteissa sitten tämmöistä innovaatiota. Uskon, että jos joku haluaa kehittää asuinaluettaan ja yhteisöä, niin sieltä löytyy aina joku puolestapuhuja ja saa tukea myös niiltä ympärillä olevilta henkilöiltä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinonen oli puheessaan vilpitön; ed. Esa Lahtela oli puheessaan oikeassa, mitä tulee rahaan.

Nimittäin kun Oulussa toteutettiin Rajakylä—Pateniemen suuralueella tällainen aluelautakuntakokeilu vuosia sitten — sehän sai erittäin paljon kansallista, taisi saada peräti pohjoismaistakin, julkisuutta — niin silloin hoksattiin, että ensimmäinen suuri virhe tehtiin siinä, ettei annettu tarpeeksi rahavaltaa, ja toinen kurja juttu tuli siinä, että eräs oikeistopuolue, joka on nykyisin merkittävässä gallupsuosiossa Suomessa, ei saanut yhtään valtuutettua — vai saiko yhden — ja siitä oli seurauksena, että tämä puolue, merkittävä puolue, vetäytyi koko hommasta pois ja siihen se sitten lässähti. Sitten keksittiin, että se, mitä olisi pitänyt tehdä, oli se, että täksi aluelautakunnan vetäjäksi olisi pitänyt saada tämän pudonneen puolueen edustaja tietysti, mutta eihän meillä fiksuutta ollut niin paljon olemassakaan.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinosen erittäin hyvin perusteltu puheenvuoro kuntalain muuttamisesta oli hyvä, se oikein havahrutti, kuinka kuntien pitääs toimia. Nimittäin Kurikka ja Jurva meni yhteen, täst tuloo vuoden vaihtees kaks vuotta. Ensimmäisenä vaihrettihin vaakuna tasapuolisesti, meillä oli itsenäiset komiat vaakunat molemmilla, niin otettiin Kurikan vaakunasta yläosa ja Jurvan vaakunasta alaosa eli Kurikan hirvenpää ja Jurvan, kun se on kuuluusa huonekaluteollisuudesta, kunnon höylä. Taikka laitettihin, niin kuin voirahan sanoa, rinta rinnan, ei ylösalaasin. Mutta totta kai kun Pohojanmaasta on kysymys, niin siellä oli hirvittävä riita siitä, kuinka voi kaksi kuntaa mennä yhteen.

No aluksi Kurikan kans ei tullu mitään, Ilimajoen kans ei tullu mitään, Kurikan kans oli puolittaan valamis, neuvottelu tehtiin. Viikko aikaa vuoren vaihteeseen, ja mentihin yhteen. Ja tämä virvoitti sellaasen puheen, että siellä identiteetti pitää kummaskin kunnas säilyä, ja ainakin ny kaharen vuoren periodilla tuntuu siltä, että siellä säilyy eri kylissä oma identiteetti ja vireys. Totta kai sanahelinää on vieläkin. Saa nährä, kuinka käy, mutta ollahan hyvällä mallilla, toivotahan parasta ja sitä, että joka ikinen kylä pysyys jatkossakin omaanlaasena ja tasapuolisesti iso Kurikka nyt kehittyis.

Lauri Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitos syntyneestä keskustelusta ja kiitos ed. Juha Miedolle kuulumisista Kurikasta, ne ovat mielenkiintoisia ja hyviä kuultavia.

Itse olen ollut aikoinaan Keuruun kunnan Haapamäen jaostossa kunnallisuraa, jos näin ilmaisee, aloittaessani. Siinä kokoonpanossa toteutui tuon yhdyskunnan poliittinen tahtotila. Siinä oli muistaakseni kuusi sosialidemokraattia, yksi vasemmistoliitosta, yksi kokoomuksesta, yksi liberaaleista ja yksi keskustalainen, elikkä minä, ja tämä elin edusti yhdyskunnan Haapamäen poliittisia voimasuhteita. Se toi Keuruun kunnanhallintoon niitä näkemyksiä, mitä tällä taajamalla oli, ja pidin sitä hyvin arvokkaana. Se edusti täysin toisin kuin muun kunnan poliittinen voimajakautuma. Näin ollen siinä toteutui tämä lähidemokratian ulottuvuus tuotakin kautta. Se oli kunnanvaltuuston valitsema.

Nyt kun sitä elintä ei ole ollut runsaaseen 15 vuoteen, kylätoimikunta on yrittänyt täyttää puutteen kiitettävällä tavalla tahtoen, mutta epävirallisena yhdistyksenä toimien tehtävä ei ole onnistunut. Tämän Haapamäen jaoston kautta käsiteltiin neuvotellen ja keskustellen yhdyskuntaa koskevia kaavoitusratkaisuja, tieratkaisuja, elinkeinopoliittisia ratkaisuja, liikennepoliittisia ratkaisuja, koulupoliittisia ratkaisuja. Nyt tätä elintä ei ole. Ei näitä asioita kansalaispalautteina valitettavasti voida saada riittävästi esille. Elikkä puute on ollut, mutta puute on myöskin toisin päin. Tämän Haapamäen jaoston kautta välittyivät kunnan virkamiestenkin näkemykset ja ajankohtainen asiantuntemus yhdyskunnan käyttöön.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Tämän ed. Lauri Oinosen lakialoitteen 73/2010 idea on tässä demokratian toteuttamisessa. Se, mikä todellakin uhkaa demokratiaa, on tietysti se, että tapahtuu laajoja kuntafuusioita, kuntien yhteenliittymistä, ja tämän yhdistymisen tuloksena päätöksenteko kaikkoaa kauemmaksi kuntalaisista. Siinä mielessä näitä erilaisia, tätä ilmiötä vähentäviä rakenteita voidaan ehdottaa ja esittää. Näin ollen tässä lienee tämän aluelautakunnankin perustelut.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itse olin Värtsilän päivillä puhumassa viime kesänä. Siis Värtsilä ja Tohmajärvi tekivät liitoksen tässä muutama vuosi sitten, taitaa olla neljä viisi vuotta jo aikaa. Siellä tämän tilaisuuden järjesti kotiseutuyhdistys. Kotiseutuyhdistyksen vetäjä, puheenjohtaja, piti puheen ja totesi, että Värtsilä on yhä Värtsilä. He ovat korvanneet sen alueellisen lautakunnan, vai mikä se on, mutta he kokivat, että he ovat se kanava. Siellä ainakin tuntui toimivan oikein hyvin se viestin vienti Tohmajärven päättäjiin ja virkamiehiin päin. Se vaan kuvasti sitä ajatusta, että Värtsilä aikaisemmin iski hanttiin tiukasti, että he eivät halua missään tapauksessa kuntaliitosta. Nyt kun he ovat olleet siellä muistaakseni neljä, taitaa tulla just viisi vuotta kohta aikaa, niin he ovat kokeneet, jotta ei heidän identiteettinsä ole hävinnyt yhtään mihinkään. He ovat yhä edelleen värtsiläläisiä, vaikka ovatkin Tohmajärven kunnan nimissä. Mutta se Värtsilä on yhä edelleen olemassa eikä se mihinkään siitä häviä.

Toinen iso asia. Demokratian häviämisestä paljon isompi uhka on olemassa siinä, kun tässä Paras-lain vanavedessä tehtiin, vaikka meidän alueellamme, kunnallinen liikelaitos Helli, joka kattaa siis kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut kokonaan. Siitä sitten valitettavasti enemmistö meidän kuntien valtuutetuista oli sitä mieltä, jotta perustetaan tämmöinen irrallaan oleva elin. Elikkä se Helli on täydellisesti sillä tavalla luottamushenkilöiden ulottumattomissa, että siinä on ammattijohtokunta, johon ei edes luottamushenkilöitä kelpuutettu yhtään mukaan.

Siinä demokratia on kyllä hävinnyt täydellisesti. Se on mennyt hyvin harvojen käsiin, ja me voimme joskus jossakin pitää puheita ja toivoa, että tapahtuisi, että johonkin tehdään ohjelmaa tämmöisestä neljän kunnan yhteistyöstä. (Puhemies: 2 minuuttia!) Se on kaikkein pahin uhka demokratialle.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa kuulla, kun ed. Esa Lahtela kertoi Pohjois-Karjalasta esimerkin, jossa kuntaliitoksen jälkeen perinteitä vaalitaan. Kaikki tunnustus Värtsilälle, ja Värtsilä on ollut sitkeä kunta, koska se menetti rauhansopimuksessa suurimman osan maa-alueestaan, ja jäljelle jäänyt pieni Värtsilä sitten sinnitteli sitkeästi. Menestystä tälle kotiseutuyhdistykselle, joka näin hyvänä esimerkkinä tuotiin esille.

Varmasti paikallisia esimerkkejä on monia, ja näin toimitaan, mutta sitten kun aikaa kuluu, saattaa tulla kuntiin sellaisia virkamiehiä, jotka eivät muista niitä puheita, mitä kuntaliitoksen yhteydessä on sovittu. Vastaavasti seurakuntiin saattaa tulla semmoinen luottamushenkilöpolvi, joka ei enää muista, mistä on ollut kyse, kun kuntaliitosta tehdään. Tämä on yksi semmoinen tekijä, että toivoisi, että olisi joku virallinen elin, joka voisi tarjota tämän lähidemokratian toteutumisen.

Ed. Esa Lahtela toi esille todellisen demokratiavajeen, mikä liittyy sitten näihin uusiin Paras-lain erilaisiin himmeliratkaisuihin, mutta aloitteeni ei sitten sitä käsitellyt.