Ritva Elomaa /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun 2011 uutena edustajana tulin tänne eduskuntaan, niin sinä vuonna jäi varsinkin yksi päivä mieleen sykähdyttävänä, ja se oli päivä vähän ennen itsenäisyyspäivää, kun tänne eduskuntaan tuli toistasataa sotiemme veteraania, miehiä ja naisia, prenikat rinnassa. He tulivat ilmoittamaan, että he ovat vielä elossa ja moni muukin veteraani on vielä elossa, älkäähän leikatko niitä kuntoutusrahoja. Tämä vaikutus, minkä he tekivät, oli niin suuri, että eduskunnassa päätettiin sitten antaa lisää rahoitusta heille. Tämä sama toimenpide, että veteraanijärjestöt ovat joka vuosi ottaneet syksyllä yhteyttä ja ilmoittaneet saman asian — älkää leikatko kuntoutusrahoja — tuntuu pahalta: miksi heidän pitää ottaa yhteyttä tässä asiassa, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys, että kuntoutusrahoja tarvitaan ihan yhtä lailla, niiden summien pitäisi olla vähintään yhtä suuret, vaikka veteraaneja on vähemmän joka vuosi, koska he tarvitsevat paljon enemmän hoitoa, kotiin vietäviä palveluja, myös laitoshoitoa? Pitäisi olla niin, että sitä ei tarvitse joka vuosi erikseen pyytää. Ja olen aivan varma, että Suomen kansa on ollut aina tämän asian puolesta. Se ei ole kovin suuri raha, mitä pitäisi budjetoida, mutta se ei ole ollut ikinä riittävä raha, eikä ole tänä päivänäkään.

Lakialoitteeni koskee haitta-astetta, ja nyt menen sitten paperiin, jonka olen kirjoittanut, puheeseen tästä lakialoitteesta, mitä se esittää:

Arvoisa puhemies! Itsenäisyyspäivä lähenee taas. Veteraaniasiat saavat medianäkyvyyttä, ja poliitikot alkavat puheissaan muistamaan itsenäisyytemme puolesta ponnistelleita kansalaisia. Puheissa on helppo lupailla kaikenlaista, mutta käytännön teot asioiden muuttamiseksi jäävät usein tekemättä. Veteraanien hyvinvoinnin eteen on toimittava nyt: ei ensi vuonna tai sitten joskus vaan nyt heti. Sotaveteraanien keski-ikä on, kuten tiedämme, yli 90 vuotta, ja heidän määränsä vähenee jatkuvasti.

Nykyisen sotilasvammalain perusteella siinä määriteltyihin palveluihin ja korvauksiin on tällä hetkellä oikeutettu sellainen henkilö, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään 20 prosenttia. Näihin palveluihin ja korvauksiin sisältyy esimerkiksi sairaanhoito- ja kuntoutuspalveluja. Esitän lakialoitteessani sotilasvammalain haitta-asteluokittelun ja nykyisen 20 prosentin työkyvyttömyysasteen vaatimuksen poistamista kokonaan Suomen sodissa vuosina 1939—1945 palvelleiden henkilöiden kohdalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien vuosina 1939—1945 Suomen sodissa palvelleiden henkilöiden tulisi olla oikeutettuja sotilasvammalaissa tarkoitettuihin palveluihin ja korvauksiin työkyvyttömyysasteesta riippumatta.

Veteraanien hyvinvoinnista huolehtiminen on kunniakysymys. Veteraanien korkea keski-ikä tarkoittaa käytännössä, että hoitotarve kasvaa jatkuvasti, mikä puolestaan asettaa uusia haasteita niin laitoshoidon järjestämiselle kuin avopalveluille. Veteraaneja on elossa enää alle 27 000. Näin ollen vuodelta 1948 peräisin oleva sotilasvammalain haitta-asteluokittelu ja lain 20 prosentin työkyvyttömyysaste eivät ole enää vuonna 2014 perusteltuja toisen maailmansodan aikaan palvelleiden veteraanien kohdalla.

Tämän haitta-asteluokittelun tarkoituksenmukaisuutta on ihmetelty, ja asia on noussut esille, kun olen keskustellut veteraanien itsensä kanssa. Viimeksi olin Laitilan veljeskodissa. Hoitohenkilökunta muun muassa sanoi, että yleensä koko prosenttihaitta-asteluokitus pitäisi poistaa ehdottomasti ja olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten tämä toimenpide.

Haitta-asteluokittelun prosenttirajan pudottaminen ei mielestäni riitä, vaan se on poistettava kokonaan. Toivon, että näin tulee tapahtumaan. — Kiitos.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kannatan tätä edustaja Elomaan tekemää lakialoitetta, joka on myös kulkenut käsittääkseni perussuomalaisten eduskuntaryhmän koko toimintahistorian ajan perussuomalaisten politiikassa. Toivon tietysti myös, että tämä aloite — riippumatta siitä, että siinä nyt on allekirjoittajia vain perussuomalaisten eduskuntaryhmästä — saisi laajempaakin kannatusta. En tiedä, onko tähän... (Tapani Tölli: On tässä muitakin!) — On siellä yksi keskustalainenkin ilmeisesti, hyvä. (Välihuuto) — Vasenryhmästä, joo, se on hyvä asia, ja silloin se onkin tainnut olla kaikkien allekirjoitettavana. — Mitä siitä sitten pitäisi ajatella, että sen kuitenkin on vain selvä vähemmistö kansanedustajista allekirjoittanut? On ikävää, että tämä puoluepoliittinen ulottuvuus näyttää edelleen vaikuttavan. Mielestäni, kun tässä on vanhoilla puolueilla ollut aikaa nyt vuosikaudet tämä asia hoitaa, se on nyt kyllä niin, että vanhojen puolueitten pitää vain uskaltaa lähteä näihin perussuomalaistenkin aloitteisiin mukaan, jos he ovat tämän asian takana, eikä karsastaa niitä sen takia, että ensimmäinen allekirjoittaja on perussuomalainen. Tämä asia on niin tärkeä, ja olen aina ihmetellyt sitä, minkä takia yli 90-vuotiaan sotaveteraanin kohdalla vielä puhutaan työkyvyttömyysprosentista.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Myös minä kannatan lämpimästi tätä aloitetta ja olen yksi tämän aloitteen allekirjoittanut.

Edustaja Elomaa perusteli erittäin hyvin tätä ja kertoi, miten hän on tavannut matkan varrella veteraaneja, ja muisteli myös sitä, kuinka vuonna 2011 uusina edustajina tulimme ja tosiaan veteraanit marssivat sitten joukolla tuolta asemalta tänne Eduskuntataloon ja toivat sitä viestiä, että pitäisi nyt lopultakin heidän kunniavelkansa laittaa oikeaan järjestykseen. Kyllähän sitä täytyy ihmetellä, että meillä pitää luokitella vielä haitta-asteita heidän kohdallaan. He ovat tämän maan meille vapaaksi puolustaneet, ja olisin nähnyt, että jo aikoja sitten asiat olisi täytynyt hoitaa siihen malliin.

Muistan, kun meidän perussuomalaisten edeltäjä Suomen Maaseudun Puolue ja sen edustajat vahvasti puhuivat aina veteraanien ja invalidien asiaa täällä. Tästä syystä toivon, että todella nyt tämä kunniavelka palautetaan ja asia laitetaan siltä osin järjestykseen, että ei luokitella enää näitä jäljellä olevia veteraaneja, onko heillä joku haitta-aste vai ei, vaan hoidamme kaikki mallilla kuntoon.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Maamme kohtalonhetkellä isänmaan kutsun kuuli noin 700 000 suomalaista nuorta miestä ja noin 95 000 nuorta naista. Nuorukaiset noudattivat sotilasvalansa kaavaa viimeiseen kirjaimeen asti. Heistä noin 94 000 saateltiin kotikirkon multiin. Saman verran vammautui pysyvästi. Sotaveteraanin ja lotan poikana rohkenen sanoa, että jokainen rintamalla palvellut vammautui jollakin tavalla. Vaikka fyysistä vammaa ei kehoon tullutkaan, niin henkiset haavat olivat monelle syvät ja raskaat kantaa.

Olemme saaneet elää syvää rauhan aikaa lähes 70 vuotta. Suurin osa sotureistamme on jo osallistunut viimeiseen iltahuutoon. Jäljellä on enää noin 27 000 taistelijaa. Heidän keski-ikänsä on jo yli 90 vuotta. Suomalaiset eläköityvät hieman yli 60-vuotiaina. Kun puhutaan 30 vuotta vanhemmista henkilöistä, on päivänselvää, että heidän työkykynsä ei voi olla ainakaan parempi kuin 30 vuotta nuoremmilla, juuri eläkkeelle jääneillä. On perusteltua syytä kysyä, minkä vuoksi 90-vuotiailta vaaditaan todistus vähintään 20 prosentin työkyvyttömyydestä, kun he ovat voineet olla eläkkeellä, poissa työelämästä, jo 30 vuotta.

Tätä taustaa vasten tarkasteltuna tuntuu suorastaan järjenvastaiselta, että näiltä parhaan nuoruutensa isänmaan palvelukseen antaneilta vaaditaan edelleen 20 prosentin työkyvyttömyysaste ja haitta-asteluokittelu, jotta he ovat oikeutettuja sotilasvammalain mukaisiin palveluihin.

Nykyinen sotilasvammalaki on vuodelta 1948. Minä ymmärrän hyvin, että tuohon aikaan laadittu laki on ollut aikansa ja aikalaistensa mielen mukainen. Lain laatimisen aikoihin vamma on saattanut olla alle 30-vuotiaalla miehellä, jolla haitta on ollut selvästi määriteltävissä, ja siten on voitu myös määritellä, miten vamma on haitannut verrattuna verrokkina olevan täysin terveen samanikäisen miehen elämään. Kun nyt kuitenkin puhutaan yli kolme kertaa vanhemmista miehistä, ei liene eroa sillä, verrataanko lievästi vammautunutta ja vammatonta henkilöä keskenään: molemmilla on kehossaan ja elimistössään samanlaiset vaivat ja kankeudet. Vuodelta 1948 olevan sotilasvammalain haitta-asteluokittelu on kiireesti päivitettävä tähän hetkeen ja poistettava kaikki ehdot, jotka viittaavat työkyvyttömyyteen taikka haitta-asteeseen.

Arvoisa herra puhemies! Olen allekirjoittanut edustaja Elomaan lakialoitteen ja kannatan sitä kaikin käytettävissäni olevin voimin.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! On erittäin arvokasta, että edustaja Elomaa tässä aloitteessaan kiinnittää huomiota sotiemme veteraaneihin. Kun täällä on jo kerrottu tämän laki-aloitteen sisältö, niin on tietenkin todettava, että tästä samasta aiheesta on tulossa myös hallituksen esitys, jossa sitä haitta-astetta alennetaan, ja sekin on arvokas ja hyvä asia. Se sen sijaan ei ole arvokasta, että Suomi on ollut kovin hitaasti liikkeellä veteraanien asioiden suhteen. On totta kai selvää, että monessa yksityiskohdassa on edistytty, mutta pidän surullisena sitä, että vuodesta toiseen veteraanit ja sotainvalidit ja heidän etujärjestönsä joutuvat kamppailemaan jo hyvin iäkkäiden sotiemme veteraanien palveluihin ja kuntoutukseen liittyvien määrärahojen vuoksi. On tietenkin selvää, että näissä asioissa on tehtävää myös kuntatasolla, jotta rahat tulevat käytetyksi oikein ja siten kuin niiden kuuluu.

Ikäihmisten asiat ovat muutenkin olleet hyvin paljon esillä esimerkiksi vanhuspalvelulain myötä. Kun Suomessa tavoitellaan sitä, että ihmiset asuvat kotona mahdollisimman pitkään ja että laitoshoidosta päästään eroon, niin on todettava, että nämä ovat sinänsä hyviä tavoitteita mutta vaativat tuekseen todellisia panostuksia kotiin vietävään arjen apuun ja hoivaan. Toivon, että veteraaneille ja muille vanhuksille avautuu todellinen mahdollisuus valita omien lähtökohtiensa mukaan, millaista apua tai palveluja tai millaista kuntoutusta he tarvitsevat.

Lainsäädännön pyörät tuntuvat useimmissa asioissa pyörivän hyvin hitaasti, mutta suotavaa olisi, ettei sotaveteraanien kohdalla päädyttäisi sellaiseen tilanteeseen, jossa sanotaan, että silloin olisi pitänyt toimia niin tai näin. Eli ei näissä asioissa jälkiviisautta, vaan selkeitä ratkaisuja silloin, kun niille on tarvetta.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Elomaan lakialoite on hyvin kannatettava. On todellakin aika luopua sotiemme veteraanien kohdalla haitta-astevaatimuksesta ja työkyvyttömyydestä puhumisesta, kun kyseessä ovat jo ainakin reilusti yli 80-vuotiaat tai yli 90-vuotiaat henkilöt. Vaikka he olivatkin uutteria työntekijöitä ja saattaa olla, että olivat parempikuntoisiakin ja henkisesti paljon vahvempia sotien jälkeen kuin nykyikäpolvet, niin kyllä nyt on todella aika luopua haitta-astevaatimuksesta näitten kuntoutusrahojen kohdalla. Monet heistä ovat odottaneet niitä rahoja jo ihan riittävän kauan.

Suomessa on kohdeltu huonosti sotiemme veteraaneja ja sodassa palvelleita lottia ja muita sen ikäpolven ihmisiä. Sen paremmin eivät kyllä ole asiat nykyään rauhanturvaajiksi ja mahdollisiin EU-joukkoihin houkuteltavien nuorten miesten ja naisten kohdallakaan. Heillekään ei ole vahingon sattuessa mitään korvauslakia kunnolla olemassa. Sen jälkeen, kun he sairaalasta pääsevät siviiliin oltuaan siellä hoidossa, he ovat omillaan ja puilla paljailla, jos sillä reissulla on huonosti käynyt. Tämäkin on semmoinen asia, mikä tässä valtiossa on jäänyt säätämättä ihan kokonaan. Silti ollaan milloin menossa EU-joukkoihin ja milloin houkuttelemassa porukkaa Natoon. Ei riitä se, että puolustettaisiin vain tätä omaa isänmaata ja siihen varustauduttaisiin kunnolla.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! On muistettava, että sotiemme veteraanien ansiosta olemme täällä keskustelemassa tästä lakialoitteesta. Eiköhän pistetä tämä asia kerralla kuntoon. Kaikki sitten osaltamme toimimme niin, että lakialoite tulee kunnolla käsiteltyä. Tuskinpa siitä pitää edes äänestää.

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Toki itsekin pidän tätä aloitetta erinomaisen hyvänä. On täysin järkevää, totta kai, tämän haitta-asteen poistaminen, mutta samalla meidän täytyy myös tehdä jotain sen eteen, että kaikki veteraanimme, sotainvalidit myös osaisivat hakeutua kuntoutukseen. Meillä on kuitenkin näitä kuntakohtaisia tilanteita, että osittain kaikkia varattuja kuntoutusmäärärahoja ei ole edes käytetty kuntoutukseen siitä syystä, että välttämättä kaikki siihen oikeutetut eivät ole edes hakeutuneet kuntoutukseen ja heitä ei eri syistä tavoiteta. Varmasti tämänkin osalta jotain olisi tässä samassa yhteydessä syytä tehdä.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Nämä kuntoutusmäärärahojen palautukset ovat johtuneet tosiaan siitä, että varsinkin isoissa kaupungeissa veteraaneja ei ole tavoitettu. Nyt siihen käsittääkseni on tulossa muutos: se tietosuoja sen suhteen poistuu, että saataisiin kiinni ne loputkin, jotka ovat oikeutettuja kuntoutukseen. Mutta se on tullut todella myöhään, se on valitettavaa, koska heitä on enää niin vähän jäljellä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Perussuomalaisilla on ollut tämä veteraaniasia aina esillä, jo talonpoikien puolueessa SMP:ssä, kuten edustaja Osmo Kokko tuossa mainitsi. Mutta olen varma siitä, että tämä asia on jokaisen puolueen edustajan sydämessä, ja se pitäisi saada kuntoon. Tosiaan lakialoitteessa on muutamien muidenkin puolueiden kuin perussuomalaisten edustajien nimiä.

Toivoisin, että lakiesitys menisi eteenpäin ja tulisi äänestykseen ja se vietäisiin positiivisesti loppuun.

Minä kiitän erittäin paljon näistä puheenvuoroista, jotka ovat olleet todella hyviä, täällä salissa. — Kiitos.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Ehkä tässä yhteydessä on syytä katsoa tätä koko määrärahaa, joka on osoitettu talousarviossa veteraanien tukemiseen. Siihenhän liittyy paljon muutakin kuin kuntoutusmääräraha. Veteraanien tukemisen määräraha kokonaisuudessaan oli vuonna 2013 tilinpäätöksen mukaan lähes 290 miljoonaa, tämän vuoden varsinaisessa talousarviossa 275 miljoonaa, ja sitten tämä ensi vuoden esitys on 248,5 miljoonaa. Eli kahdessa vuodessa tämä kokonaismääräraha on pienentymässä 40 miljoonaa.

Kysymyksessä ei ole, jos tämä aloite toteutuisi, lisämääräraha kokonaisuudessaan vaan se, että tämä koko veteraanien tukemisen määräraha pienenee suunniteltua vähemmän, että tämä rahoitus on hoidettavissa tällä tavalla. Kysymys on tässä mielessä siitä, halutaanko tämä asia hoitaa vai ei. Haluan ottaa tämän kokonaisuuden esille. Siitä kokonaisuudesta merkittävin osa ovat sotilasvammakorvaukset ja sitten toisaalta rintamalisät, joiden molempien määrärahat pienenevät veteraanien poistuman myötä hyvin nopeasti.

Arvoisa puhemies! Sitten täällä on kiinnitetty huomiota kuntoutusrahojen palauttamiseen. Siinä on aika paljon kuntakohtaisia eroja, millä tavalla milläkin paikkakunnalla asia on hoidettu ja hoidetaan. Tässä on paljon tekemistä, että kunkin kunnan organisaatiossa tämä asia otetaan riittävällä vakavuudella, että ei palautuksia tässä mielessä tulisi, että kaikki kuntoutukseen oikeutetut pääsisivät kuntoutukseen.