Täysistunnon pöytäkirja 105/2002 vp

PTK 105/2002 vp

105. TORSTAINA 26. SYYSKUUTA 2002 kello 18

Tarkistettu versio 2.0

2) Laki kuntoutusrahalain 8 §:n muuttamisesta

 

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Tällä lakialoitteella kuntoutusrahalain 8 §:n muuttamisesta ehdotetaan kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta sekä kuntoutumisjaksojen väliseltä ajalta maksetun kuntoutusrahan maksamista täysimääräisenä ilman nykyisessä laissa olevaa 20 prosentin alenemaa. Lain nykyinen muoto on sellainen, että kuntoutuspäätöksen antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta sekä kuntoutumisjaksojen väliseltä ajalta saa alennettua kuntoutusrahaa. Se ei kannusta kuntoutujaa aloittamaan tai jatkamaan kuntoutusta.

Tämä on sellainen erityinen ongelma, joka on tullut esille kuntoutusrahalla esimerkiksi tutkintoon opiskelevien koulutukseen liittyvien loma-aikojen osalta, jolloin kuntoutusrahalla elävä joutuu tulemaan toimeen tällä pienemmällä tulolla. Monen kuntoutujan entisestäänkin pienissä kuntoutusrahoissa tämä on merkittävää. Pääasiallisena tulona loma-aikana on vaan toimeentulotuki. Se ei ole oikein. Se ei kannusta. Se ei motivoi. Kuntoutusrahalla opiskelevan kuntoutujan toimeentulon turvaamiseksi ja työmahdollisuuksien parantamiseksi pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, kannustaa. Ennen kaikkea tietysti kuntoutuksella täytyy olla merkittävä tavoite. Tämän tilanteen korjaamiseksi tämän aloitteen olen tehnyt.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä ed. Leea Hiltunen on osunut naulan kantaan. Nimittäin viime kesänäkin tuli monta soittoa loma-aikaan ihmisiltä, jotka olivat lähteneet kuntoutusrahalla koulutukseen aikuiskoulutuskeskuksissa. Siellä opettajat pitivät lomaa, ei hyvin pitkään, mutta lomajaksoa kuitenkin. Ihmiset ihmettelivät, minkä ihmeen takia heille sinä aikana ei makseta tätä kuntoutusrahaa, vaan he joutuvat menemään sossun luukulle.

Minusta se on aika kova paikka sinällään, kun ihminen on lähtenyt niin sanottuun aktivointitoimeen mukaan, niin sitä sitten vielä luukutellaan eri paikkoihin. Minusta sen pitäisi olla sellainen kokonaisvaltainen juttu, että ei tarvitse enää hyppyyttää useammalla luukulla, kun on selkeästi jossakin toimenpiteessä mukana. Minusta tämä pitäisi kyllä korjata. Tämä ei voi millään olla sinällään hirveän iso rahakysymys, kun se raha kuitenkin tulee, vain sieltä toiselta luukulta. Tosin tämä on pikkuisen isompi kuin se toimeentulotuki. Mutta pitää kysyä, kun ihminen aktivoituu, pitääkö siitä hommasta vielä kurittaa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on, niin kuin on jo todettu, oikean suuntainen asia. Nimenomaan loma-aika on ongelmallinen. Se katkaisee tämän kuntoutussuhteen. Vaikka koulutusta antava laitos olisikin lomalla, siitä huolimatta tämän kuntoutettavan, ammatillisessa kuntoutuksessa olevan ihmisen, tilannehan vaatisi pitkäjänteisyyttä.

Mutta eräs asia ammatillisessa kuntoutuksessa on ollut ongelma. Se on se, että nämä kuntoutusjaksot ja ammatin hankkiminen varsin usein kyllä suuntautuvat sen tyyppiseen ammattiin, joka ei sitten kuitenkaan välttämättä tarjoa työtä ja on näitä ikään kuin muotiammatteja, muotikuntoutusta, muotiammatillista kuntoutusta. Lähihoitajana aikaisemmin hoitotyössä ollut tai koulunkäyntiavustaja — tämän tyyppisiä valmistuu merkonomiksi, merkantiksi, mutta ilman sellaista vakuuttavuutta, että löytyisi työpaikka. Varmasti ensisijainen valinnan kriteeri näiden fyysisten ja henkisten voimavarojen arvioinnin jälkeen pitäisi olla sen, että koulutus myös työllistäisi.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen kiinnitti hyvin merkittävään asiaan huomiota. Meidän yhteiskunnassamme laajemminkin ei aina työ ja työntekijä kohtaa toisiaan.

Kiinnittäisin tässä aloitteessa vielä huomiota siihen, miten nämä ihmiset joutuvat toimeentulotuen piiriin. Sehän merkitsee sitten aina myös lisää työtä sosiaalityöntekijöille. Aivan samalla tavalla opiskelijoille ei valtaosalle makseta kesäkuukausilta asumistukea ja hekin joutuvat monesti hakeutumaan toimeentulotuen piiriin. Siinä suhteessa, jos tämä asia nyt etenisi myönteisesti, se vapauttaisi myös sosiaalityöntekijöiden työaikaa sellaisten ihmisten pariin ja tueksi, jotka ehkä vielä enemmän kaipaavat sitä heidän antamaansa apua.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ihan haluan todeta vielä sen, että nämä henkilöt, jotka todella ovat tässä elämäntilanteessa, että terveyden tai muun takia haetaan tätä uutta osaamista ja ammattia kuntoutuksen kautta, ja kuntoutusraha ikään kuin luo niitä edellytyksiä, ovat todella varmasti hyvinkin pitkän tien tähän vaiheeseen jo tulleet. Silloin saatetaan olla juuri tässä tilanteessa, minkä ed. Tiusanen otti esille, kuinka uusi ammatti sitten todella kohtaa sen työntekijän. Saattaa olla, että on todella huonokin lopputulos.

Aivan samoin meillä tällä hetkellä aktiivisten työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohdalla tämä tilanne on hyvinkin arkea. Kurssien ja toimenpiteiden jälkeen pitkäaikainen ja pitkäjänteinen työ, joka toisi turvallisuutta ja elämänhallintaa, ei ikään kuin hoidukaan. Mutta mielestäni siihenkin löytyy omia ratkaisuja, ja niitä täytyy hakea edelleen sekä työvoimahallinnossa että myöskin terveydenhuollon, sosiaalitoimen ja koulutuksen toimenpiteillä.

Keskustelu päättyy.