Täysistunnon pöytäkirja 105/2003 vp

PTK 105/2003 vp

105. TORSTAINA 4. JOULUKUUTA 2003 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys konkurssilainsäädännön uudistamiseksi

 

Tuija Brax /vihr (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Voimassa oleva konkurssisääntö on alun perin vuodelta 1868. Olemme harvinaisen vanhan lainsäädännön uudistamisen kanssa tekemisissä, missä yhteydessä en malta olla kertomatta vanhaa tarinaa siitä, kuinka sortovuosien aikana laillisuuslinja ja isänmaallinen linja vetosivat mahtipontisesti tunnettuun runoon: "Laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää." Näissä muun muassa, ja vielä viime vuosikymmenillä saatoimme sanoa saman rikoslaista, asia kääntyi sitten nuorempien juristisukupolvien suussa muotoon: "Laki ennen mua syntynyt, se yhä enemmän ajastaan jälkeen jää." On siis todellakin tervetullutta ja hyvää, että konkurssilaki muutetaan, ja lakivaliokunta yksimielisesti on ollut hyvin tyytyväinen ministeriön esityksiin.

Vaikka nykyinen konkurssisääntö on joiltain osin ollut voimassa jo 130 vuotta, tosiasiassa sitä on osittaisuudistuksilla tässä matkan varrella uudistettu, erityisen paljon 90-luvulla. Sen lisäksi lainsäädännön rinnalla ovat alan toimijat yhdessä käyvän konkurssitavan myötä käytännössä edistäneet ja yhtenäistäneet ja nykyaikaistaneet konkurssikäytäntöä hyvin pitkälle ja hyvin toimivaksi. Se on osaltaan helpottanut varmastikin tätä lainsäädäntötyötä, koska käytännössä tässä hallituksen esityksessä on hyvin pitkälle kyse myös siitä, että jo omaksutut käytännöt kodifioidaan uudeksi lainsäädännöksi. Se on varmasti myös osasyy siihen, minkä takia valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä vain muutamilla mietinnössä näkyvillä muutoksilla, joista muutamaa tässä kommentoin.

Sitä ennen kuitenkin kerron, mitkä asiat valiokunnassa ja asiantuntijakuulemisessa ehkä suurina linjoina eniten puhuttivat, ennen kuin päädyimme siihen, että hallitus on loppujen lopuksi punninnut nämä asiat hyvin tasapainoisella tavalla.

Toinen näistä asioista on se, että velkojien päätösvallan käyttämistä koskevissa säännöksissä on päädytty säilyttämään nykytila, jossa panttivelkojat osallistuvat kaikkeen päätöksentekoon. Pantittomat velkojat kokivat, että tämä on epätasapainoinen ja epäreilu tilanne, jossa usein käytännössä isot institutionaaliset velkojat, jotka eivät ole siis julkisvelkojia — käytännössä siis pankit — pääsevät pantittomien velkojien mielestä sanelemaan konkurssipesän hoidon ja yksin nimeämään myös konkurssin hoitajan. Vastaavasti taas luottolaitokset kokivat, että heille tuleva kuittauskielto, joka on siis uusi ja perustuu näkemykseen, että nykyinen rajoittamaton kuittausoikeus merkitsee pankeille etua muihin velkojiin verrattuna, on heitä kohtaan epäreilu ja epätasapainossa.

Kun kaikkia näitä eri aspekteja valiokunta punnitsi, tulimme siihen tulokseen, että valmistelussa on laitettu kirkko keskelle kylää. Siltä osin on syytä nähdä, että on oikein toisaalta tuoda kuittauskielto, jota ilman muun muassa käyttötileillä olleet varat ovat voineet olla pankkivelkojan käytettävissä muiden velkojien jäädessä niiltä osin niin sanotusti nuolemaan näppejään.

Valiokunta moneen otteeseen pohti myös lain yhteyksiä harmaan talouden ja suorastaan laittoman talouden, konkurssirikollisuuden tai talousrikollisuuden, torjuntaan ja siinä yhteydessä pitkään mietti sitä, onko aiheellista se, mitä hallitus esittää, että toisin kuin tänä päivänä pääsääntöisesti vain, jos pesänhoitaja niin erikseen vaatii, pesäluettelo vahvistetaan tuomioistuimessa ja siis silloin niin sanotusti vannotaan pesä oikeaksi. Muun muassa keskusrikospoliisin taholta esitettiin näkemyksiä, että täytyisi olla myös mahdollisuus, että syyttäjä tai konkurssiasiamies voisi tarvittaessa sitä vaatia. Päädyimme kuitenkin tässä yhteydessä lähinnä sen takia, että käytännössä syyttäjien ja konkurssiasiamiehen resurssit ovat niin tiukoilla, siihen, että vaadimme, että erityisesti seurataan käytännössä, onko mahdollista, että se, että vain pesänhoitaja voi vaatia asian tuomioistuimeen viemistä, siis pesäluettelon vahvistamista ja vannomista, on omiaan edistämään mahdollisesti harmaata taloutta taikka epäselvää konkurssipesän hoitoa.

Konkursseja tulee jatkossa todennäköisesti tämän lain myötä raukeamaan entistä enemmän, mikä johtuu siitä, että tarkoitus on aivan turhaa selvitystyötä vähentää, jos on nähtävissä, että pesästä ei riitä jaettavaa tai että korkeintaan jaettavaa riittää pesänhoidon kustannuksiin, mutta ei varsinaisesti velkojille. Toisaalta entistä suurempi joukko pesiä joutuu tai lain mukaan pääsee julkiseen selvittämiseen, mikä taas palvelee nimenomaan harmaan talouden selvittämisintressiä. Valiokunta pitää näitä molempia asioita erittäin perusteltuina, mutta julkisselvitys käytännössä — ja tästä valiokunta on yksimielinen ja esittää sen takia asiaa koskevaa ponttakin — ei tule auttamaan julkista intressiä selvittää pesiä ja myöskään valvoa talousrikollisuutta, jos ei Konkurssiasiamiehen toimistoon saada lisää väkeä. Ensi vuodelle valtion budjetissa ei ole tätä varten varattu lainkaan rahaa, ja se käytännössä tarkoittaa, koska Konkurssiasiamiehen toimisto on jo nyt hyvin työllistynyt, että näitä julkisselvityksiä ei todennäköisesti päästä tekemään alkuunkaan niin paljon kuin tämän lain ratio ja perustelut vaatisivat. Julkisselvityksellä olisi siis tarkoitus tutkia myös niitä pesiä, jotka nykyään raukeavat ja jotka jäävät ikään kuin selvittämättä, onko siellä sittenkin ollut epäasiallista tai peräti laitonta toimintaa. Siksi valiokunta esittää lausumaa, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että Konkurssiasiamiehen toimistolle varataan viimeistään vuoden 2005 talousarvioesityksessä uuden julkisselvityssäännöstön käytännön toteuttamista varten tarpeelliset ja riittävät määrärahat.

Arvoisa puhemies! Saatavan selvittämisestä ovat viime vuosina, itse asiassa koko 90-luvun järkyttävän velkaantumisen, ylivelkaantumisen ja talouslaman jälkeen, velkaantuneiden järjestöt ja yksittäiset aktiiviset konkurssin läpikäyneet rehelliset yrittäjät hyvin paljon ottaneet yhteyttä meistä varmaan kaikkiin. Käytännössä on ollut oikeustapauksiakin varsinkin 90-luvun alkupuolella, joissa todistustaakka on niin omituisesti tutkittu ja lainsäädäntökin on ollut hiukan epäselvää, että velallinen ei ole pystynyt kääntämään velkojalle velvollisuutta todistamaan velkahistoriaa: mitä kaikkea on lyhennetty ja varsinkin, mihin lyhennys on käytetty, onko sitä käytetty pääomaan vai korkoihin. Tämä asia on ollut erittäin akuutti ja on yhä varsinkin ulosottotilanteissa ja niissä tilanteissa, kun suuri määrä velkoja on myyty eteenpäin perintään, varsinkin jos sitten velallinen omalta osaltaan on esimerkiksi mielenterveys- tai muiden vaikeuksien kautta hävittänyt oman kirjanpitonsa tai ei pysty enää sitä löytämään. Konkurssilain osalta asian pitäisi nyt olla selvä, ja valiokunta on informatiivisista syistä sen vielä mietintöön kertonut. Jo pesänselvityksen yhteydessä velkahistoria pitää huolellisen pesänselvittäjän selvittää, mutta viime kädessä on aina myös mahdollista, että velallinen riitauttaa tai pesä riitauttaa saatavan, ja siinä oikeudenkäynnissä viimeistään todistustaakka velkahistoriasta ja saatavan koko synnystä ja oikeellisuudesta siirtyy vaatijalle, velkojalle. Näin ollen katsomme, että tämän lain osalta asia on kunnossa. Sen sijaan on todennäköistä, että ulosottolain yhteydessä, kun se uudistus tulee, asiaan pitää siellä puolella vielä kiinnittää erityistä huomiota erikseen.

Talousvaliokunta lausunnossaan meille kiinnitti huomiota samaan tärkeään asiaan, josta myös hallituksen esityksessä puhuttiin ja joka puhutti myös lakivaliokuntaa hyvin paljon, nimittäin yrittäjyyden edistämiseen ja konkurssin vääränlaisen leimaamisen poistamiseen. Konkurssi voi tulla ja tuleekin usein aivan rehellisen yrittämisen jälkeen. Meillä suomalaisessa vieläkin yrittäjyydelle ei niin kannustavassa ilmapiirissä on erityiseksi ongelmaksi koettu ajatus siitä, että on suuri häpeä epäonnistua ja joutua konkurssiin. Osana tätä ongelmaa on myös se, että Suomen lainsäädäntö ei toistaiseksi tunne henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta, mikä taas aiheuttaa sen, että monet yrittäjäksi ryhtyvät tai sitä miettivät pelkäävät loppuiän velkataakkaa ja toisena, mihin myös talousvaliokunta kiinnitti huomiota, oman kodin menettämistä. Näiltä osin lakivaliokunta yhtyy sekä talousvaliokunnan että hallituksen esityksenkin näkymiin ja pitää erittäin tärkeänä, että ensi keväänä selvitetään tämä asia. Toivomme vilpittömästi, että siinä selvityksessä saadaan aikaan konkreettisia esityksiä yrittäjän asemaa helpottamaan. Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen, ja pitää olla rehellinen myös sen suhteen, että niiden ratkaisujen täytyy olla semmoisia, että ne eivät samalla tosiasiallisesti nosta rahoituksen hintaa tai vaikeuta yrittäjien saamaa rahoitusta. Sen takia toivotamme onnea ja haluamme osaltamme auttaa asian valmistelijoita.

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta seurasi muutamia muutoksia. Ensinnäkin lain 4 luvun 4 §:ää "Velallisille tulleet viestit ja muut lähetykset" lakivaliokunta on päättänyt selventää niin, että siitä varmasti käy selville, että pesänhoitajan oikeus kirjeenvaihtoon ja muuhun postiin koskee vain sitä kirjeliikennettä, joka on välttämätöntä pesän hoitamisen kannalta, ei yksityistä kirjeenvaihtoa.

Perustuslakivaliokunta myös katsoi, että pakkokeinoissa olisi ollut ainakin vakavasti syytä harkita perusoikeusnäkökulmasta sitä, että kuuden kuukauden mahdollinen painostusvankeus on liian pitkä. Lakivaliokunta päätyi kuitenkin siihen, että koska samalla tässä yhteydessä poistuu mahdollisuus tuomita niin sanotusta niskoittelusta kahdeksi vuodeksi vankeuteen, jos velallinen ei halua auttaa pesänselvittämistä, niin tässä yhteydessä on syytä pitää hallituksen esittämä mahdollisuus kuuteen kuukauteen, semminkin kun kaikkien selvitysten mukaan käytännössä painostusvankeus yleensä kestää vain muutamia päiviä eikä suinkaan kovin pitkää aikaa, mutta talousrikollisuuden vastaisen taistelun takia halusimme pitää sen mahdollisuuden. Mutta pidimme perustuslakivaliokunnan lausuntoa siinä määrin painavana, että katsoimme, että siinä vaiheessa, kun tulee myös todistajia koskeva painostusvankeusasia käsittelyyn, on samassa yhteydessä yhteismitallisesti arvioitava näitä molempia painostusvankeuksia perustuslakivaliokunnan lausunnossa ilmenevien seikkojen kautta, ja mahdollisesti siinä yhteydessä myös sitten tiedetään paremmin, mitä on vaikuttanut, kun poistetaan tämä kahden vuoden mahdollisuus.

Näillä sanoilla toivon, että asia hyväksyttäisiin valiokuntamme esittämässä muodossa.

Arja Alho /sd:

Arvoisa puhemies! Konkurssilainsäädännön uudistaminen on todella tarpeellista, ja valmistelu on ollut huolellista ja erinomaista monessa mielessä. Kysymys on hyvin monimutkaisesta kokonaisuudesta, jossa on ollut paljon eri vuosikymmeneltä tullutta ainesta. Perustuslakivaliokunnan näkökulmasta puheenjohtaja Brax jo viittasikin muutamaan asiaan. Mehän tarkastelimme asiaa perustuslakivaliokunnassa sekä omaisuuden suojan, henkilökohtaisen vapauden ja muun muassa luottamuksellisen viestin näkökulmasta. Tässä yhteydessä ajattelin kuitenkin vielä muutaman sanan sanoa tästä painostusvankeudesta. Se ei mielestäni nyt ole tietenkään tämän kokonaisuuden kannalta mikään kovin merkittävä asia, mutta kylläkin perustuslakivaliokunnan asiantuntijakuulemisen näkökulmasta ja ihmisoikeusnäkökulmasta erittäinkin pulmallinen.

Meillähän on uusi perustuslaki, joka lähtee oikeudesta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, ja Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen tulkinnat. Nyt kysymys on, että tässä painostusvankeus, joka on oikeastaan vanhaa lastia ja perua, tulee mukaan ja että nykyinen kahden kuukauden painostusvankeus nousee kuuteen kuukauteen. Sitä perustellaan sillä, että oikeudenkäyntikaari vuodelta 48 sallii tällaisen menettelyn todistajan kohdalta. Toivonkin, että oikeusministeriössä selvitettäisiin nyt koko painostusvankeuden hyödyllisyys ja järkevyys, koska on varmaankin niin, että jos tällä todella halutaan puuttua konkurssirikollisuuteen, niin silloin ehkä painostusvankeus ei ole se oikea tapa, vaan mieluumminkin sitten pitää säätää rangaistavaksi se, että pesää ei suostu vannomaan oikeaksi.

Näiltä osin haluaisin siis korostaa sitä, että työtä pitäisi vielä tältä osin tehdä. Muutoinhan ilman muuta tämä laki merkitsee sitä, että konkurssin voi tehdä ja sen jälkeen yrittäjällä on elämää, niin kuin pitää ollakin, tässä mielessä ehdotus auttaa tässä modernin, uuden kulttuurin luomisessa.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan hyvän mietinnön liitteenä olevassa talousvaliokunnan lausunnossa todetaan tärkeäksi, että kyseinen uusi konkurssilainsäädäntö saatetaan voimaan viivyttelemättä. En toista niitä yksityiskohtia, jotka sisältyvät meidän lausuntoomme, vaan haluan kiinnittää huomiotanne siihen, että tätä lakia tulee täydentää joillakin uusilla pykälillä, joilla parannetaan yrittäjien asemaa ja luodaan kannustimia yrittäjyydelle.

Varsin moni yrittäjä päätyy Suomessa konkurssiin syistä, joihin hän itse ei välttämättä ole syypää. Niin kuin täällä on jo moneen kertaan todettu, kerran konkurssiin joutuneena hänellä on ikuinen leima otsassaan, eikä tämä nyt käsittelyssä oleva laki tuo siihen oleellista muutosta. Yhdysvalloissa, jossa yritteliäisyyttä arvostetaan ja kunnioitetaan, on ymmärretty, että yrittäjä voi epäonnistua, mutta siitä ei pidä lannistua vaan tulee yrittää uudelleen. Tehdyistä virheistä on saatu oppia, ja valtaosa näistä uudelleenyrittäjistä pärjää sitten toisella kerralla. Edellytykset tähän löytyvät Yhdysvaltain konkurssilainsäädännön luvuista 7 ja 13.

Tässä kohdassa en malta olla toteamatta, että vuosina 87—89 jouduin Yhdysvalloissa hoitamaan suurta konkurssitapausta, jossa olivat vastakkain amerikkalainen yritys ja suomalainen teollisuusyhtiö. USA:n konkurssilainsäädäntö tuli silloin varsin tutuksi, etenkin sen 11 luku, mutta myös 7 ja 13 luku, joihin myös talousvaliokunnan mietinnössä viitataan. Nämä ovat sellaisia, jotka tulevat joka päivä vastaan siellä ja joiden pohjalta luodaan uutta yritteliäisyyttä. Täällä todettiin, että jos tämäntapaisiin lakeihin mentäisiin Suomessa, ehkä rahan hinta nousisi. Ei se ainakaan Yhdysvalloissa mihinkään noussut, eivätkä siellä vakuudet ole loppuneet. Uskon, että Suomessakin voidaan toimia varsin hyvin, jos tämäntapaisiin lakeihin täällä päädytään.

Kun aikoinaan sitten vuonna 89 perustin Masa-Yardsin Meriteollisuuden konkurssin jälkeen, olikin luonnollista soveltaa juuri tämän 11 luvun oppeja Suomeen, jossa lainsäädäntö tältä osin oli kotoisin ja on edelleen osittain vuodelta 1868, kuten ed. Brax omassa erittäin hyvässä esityksessään totesi. Yritys onnistui, kuten ehkä joku teistä tietää, ja tältä pohjalta syntyi sitten vuonna 93 osittain korjattu lainsäädäntö tältä osin. Nyt esitetty lakiehdotus tuo tähän tilanteeseen paljon uutta, mutta ei välttämättä ratkaise sitä.

Arvoisa herra puhemies! Kuten valiokunnan mietinnössä ja valiokunnassa, painotan nytkin sitä, että hallitus ryhtyisi kiireellisiin toimenpiteisiin tämän kohdan selvittämiseksi ja toisi esityksen eduskunnalle mahdollisimman pikaisesti. Tarkoitan tässä näitä pienen yrittäjän ja yksityishenkilön konkurssia koskevia lukuja 7 ja 13, koska me kaikki tiedämme, että yrittäjyyttä pitää kannustaa ja tämä on eräs kohta, joka estää yrittäjiä yrittämästä sen pelossa, että jos ei onnistu, jos epäonnistuu, ikuinen luuserin leima on otsassa eikä mitään mahdollisuutta ole yrittää uudestaan.

Juhani  Sjöblom  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys todella ei tuo mitään radikaalia uutta, mutta se tuo yksiin kansiin pääosan tästä lainsäädännöstä. Kaikki yritystoiminta hiipuu jossain vaiheessa. Sillä on ihan selkeä elinkaari, ja konkurssi on yksi sen päättymismuoto.

Korostaisin tässä talousvaliokunnan yksimielistä kannanottoa, että tämä laki tarvitsee jatkoa. Heti, kun hallitus saa keväällä 2004 selvityksensä, toivon, että siitä tehdään esitykset eduskunnan käsittelyyn.

Siinä on minusta kolme asiaa, jotka pitää selvittää: fresh start -oppi, sen soveltamismahdollisuudet; henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus; ja sitten tulee selvittää oman asunnon suojaosuus, miten se voisi käytännössä toimia.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Puutun kahteen asiaan tässä.

Ensittäinkin tämä saatavan määrän selvittäminen: Siitä ovat, niin kuin ed. Brax totesi, monet kansalaiset ottaneet yhteyttä, ja itselläkin on lukemattomia esimerkkejä, joissa on käynyt sillä tavalla, jotta edes tuomioistuimessa ei ole selvitetty saatavan suuruutta, jolloin voi vain kuvitella, mitä se tarkoittaa oikeustajun ja luottamuksen kannalta siihen, mitä suomalainen lainsäädäntö pitää sisällään. Sen takia minusta tässä on nyt hyvä lisäys kuitenkin, joka muuttaa tämän tilanteen sillä tavalla, jotta velallinen voi riitauttaa sen asian. Silloin se muuttuu oikeaan järjestykseen, että sen, joka on saamapuolella, pitää näyttää toteen paperilla, mitä tämä oikeasti on, mitä on tapahtunut, paljonko on nostettu, mitä on lyhennetty, mihin rahat ovat menneet. Tämä on se ongelma, joka esimerkkitapauksessa ei ole toteutunut. Osa niistä varmaan on nyt jo vanhentunut, ei niitä enää pysty penkomaankaan, mutta toivon mukaan tämä nyt jatkossa saadaan oikealle tolalle.

Toinen oli tämä mahdollisuus, että voi säilyttää oman asunnon tässä tilanteessa. Minusta tämä on sillä tavalla tärkeää, kun eletään kuitenkin näissä pohjoisissa olosuhteissa, jotta pitää olla kuitenkin pesä. Suomessa ei pysty teltassa asumaan ja vaaditaan suhtkoht hyvät asunnot. Minusta tämä pitäisi jotenkin saada järjestettyä sillä tavalla, että oma asunto jäisi kuitenkin turvapaikaksi viime kädessä, vaikka olisi epäonni kohdannut yritystoiminnassa. Sehän edellyttää sitä, että meidän pitäisi löytää muita rahoitusjärjestelyjä. Nythän käytetään asuntoa vakuutena, mikä tarkoittaa sitä, että se heikentää tavallaan mahdollisuuksia, jos ei löydetä muita vakuuskeinoja. Sen takia odotan, että tulevaisuudessa saadaan tämä oikeisiin puihin ja oma asunto säilymään näissä tilanteissa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tässä konkurssilainsäädännön uudistamisessa kiinnittäisin huomiota siihen, että hallitusohjelmassa ja myös oikeusministeriössä on luvattu tehdä selvityksiä ja selvitysten perusteella sitten valmistella myöskin tälle nyt hyväksyttävälle lakiuudistukselle jatkoa. Täällä ovat useat edustajat jo viitanneet niihin linjauksiin, joita jo valiokunnan puheenjohtaja ed. Braxkin toi esille ja myös talousvaliokunnan jäsenet. Myös itse haluan niitä kiirehtiä.

Maksukyvyttömyysmenettelyn on oltava joustavaa ja tehokasta ja nopeaa. Näin voidaan tarpeettomia kustannuksia välttää ja myös turvata kaikkien osapuolten edut ja oikeudet. Toimintakelpoisuuden rajoituksia ei kannata yhtään sen enempää pitää voimassa kuin suinkin tarpeen on ja konkurssipesän selvittämisen kannalta voidaan pitää riittävinä. Näin ei vaikeuteta sitten toimeentuloa eikä työllä ja ammatilla elävien tai elinkeinoa harjoittavien asemaa. Samoin selvitykset oman asunnon suojaosuuksien osalta ovat toivon mukaan pikaisesti eduskunnalle esiteltävissä, ja myöskin pitää pohtia sitä Yhdysvaltojen tyyppistä konkurssimenettelyä henkilökohtaisen konkurssin muodossa.

Tästä tullaan siihen, mitä täällä jo ainakin ed. Sjöblom mainitsi tästä fresh startista, uuden alun opista, jotta yritystoimintaa pystytään edelleenkin kehittämään ja kannustamaan niin, että se ilmapiiri myöskin Suomessa muodostuisi hieman toisenlaiseksi kuin mitä tällä hetkellä asianlaita on, jotta sitä konkurssin käynyttä ei myöskään sitten henkisellä puolella, mentaalipuolella, rangaista sillä tavalla. Siellä on paljon oppia ja työllistämispotentiaalia edelleen olemassa, ja se meidän yhteiskuntamme pitää saada käyttöön.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokuntamme armas puheenjohtaja ed. Brax kävi täällä jo pitämässä erinomaisen esittelypuheenvuoron, johon sinänsä ei ole mitään olennaista lisättävää. Ajattelinkin vain lyhyesti puuttua kolmeen asiaan, joihin jo ed. Brax ja eräät muut ovat kiinnittäneet huomiota.

Kun täällä ed. Saarikangas kävi kehumassa lakivaliokunnan hyvää mietintöä, niin omalta puoleltani haluaisin kiittää talousvaliokuntaa hyvästä lausunnosta, erittäin paljon lisäarvoa tuovasta lausunnosta, joka korostaa yrittäjyyden merkitystä tässä yhteiskunnassa.

On sanottu hieman kärjistäen, että kun Suomessa jokainen konkurssin tehnyt yrittäjä on epäonnistunut, niin Yhdysvalloissa sellainen yrittäjä, joka ei ole tehnyt konkurssia, ei vielä ymmärrä elinkeinoelämästä paljoakaan. Tämä on tietenkin kärjistettyä, mutta tosiasia on, että valtaenemmistö kaikista konkursseista on rehellisiä. Se yleinen asenneilmapiiri, joka Suomessa tämän suhteen vallitsee, on yrittäjyyttä ja sen uutta syntymistä heikentävää ja hidastavaa ja siinä mielessä hyvin ongelmallista. Talousvaliokunta on kiinnittänyt tähän huomiota, ja tässä salissa on jo tähän mennessä käytetty monia erittäin hyviä puheenvuoroja tästä. Pitää edelleen muistaa, että yrittämiseen liittyy määritelmänomaisesti riski. Jos siitä riskistä tehdään sen kaltainen, että se toimii vain toiseen suuntaan ja toinen suunta tehdään liian kielteiseksi eikä sitä tässä yhteiskunnassa oikealla tavalla ymmärretä eikä arvosteta niitäkin, jotka ovat yrittäneet, mutta eivät ole onnistuneet, on varmaa, että siitä koko yhteiskunta kärsii.

Toinen asia liittyy julkisselvitykseen. Tämän lain myötä raukeavien konkurssien määrä tulee lisääntymään, kuten täällä on jo todettu. Siihen saattaa liittyä se riski, että konkursseihin liittyvien väärinkäytösten valvonta heikkenee, mikä tältä osin saattaa lisätä talousrikollisuutta ja harmaata taloutta. Käytän tässä sanaa "saattaa", koska asiantuntijat lakivaliokunnassakin olivat tästä erimielisiä, mutta joka tapauksessa tämmöistä riskiä pidettiin kohtuullisen yleisesti olemassa olevana. Tätä lisääntyvää raukeavien konkurssien määrää kompensoidaan tässä lakiesityksessä julkisselvitysinstituutiolla, mutta kuten lakivaliokunnan mietinnössä todetaan, julkisselvityksestä on hyötyä vain, jos varataan riittävät resurssit julkisselvitysten tekemiseen Konkurssiasiamiehen toimistossa. Siinä mielessä yhdyn jälleen kerran mielelläni täällä jo käytettyihin puheenvuoroihin ja lakivaliokunnan yksimieliseen kantaan siitä, että tämä resursointi on otettava vakavasti. Tässäkin mielessä on erinomaisen miellyttävää havaita, että oikeusministeri itse haluaa olla täällä paikalla kuuntelemassa tätä keskustelua.

Kolmas näkökohta liittyy kysymykseen painostusvankeudesta, jota täällä on jo käsitelty ja jota varsinkin ed. Alho hieman kritisoi. Tämä liittyy perustuslakivaliokunnan lausuntoon, josta haluan nyt muutamin osin täältä siteerata. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan sanatarkasti ensinnäkin: "Ehdotetuille säännöksille painostusvankeudesta on perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävät perusteet". Hieman myöhemmin todetaan, ja tämä on ehkä se perustuslakivaliokunnan lausunnon keskeisin kohta: "Valiokunnan mielestä onkin aiheellista vielä arvioida, onko painostusvankeuden enimmäisajan pidentäminen kahdesta kuuteen kuukauteen tarpeen. Ehdotettua lyhyempi painostusvankeusaika olisi selvästi paremmin sopusoinnussa perusoikeusjärjestelmän kanssa."

Tässä on kaksi lausetta, jotka minun mielestäni pitää ja voi lukea vain yhdessä. On ilman muuta selvää, että lyhyempi painostusvankeusaika olisi selvästi paremmin sopusoinnussa perusoikeusjärjestelmän kanssa, eikä tästä peruslähtökohdasta vallinnut lakivaliokunnassa erimielisyyttä. Tätä ennen kuitenkin perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että on aiheellista arvioida, onko sen pidentäminen tarpeen, eli tämä pitää sisällään sen mahdollisuuden, että mikäli se katsotaan tarpeelliseksi, niin se on täysin mahdollista. Kun lakivaliokunta tätä asiaa arvioi, niin minulle syntyneen mielikuvan mukaan ainakin seuraavat asiat vaikuttivat siihen, että lakivaliokunta pitäytyi tässä hallituksen esityksessä.

Tilanne tällä hetkellä on se, että painostusvankeuden maksimiaika on kaksi kuukautta, mutta sen lisäksi niskoitteleva velallinen voidaan tuomita jopa kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Eli tämän hetken tilanne on se, että maksimiaika noin teoriassa on kaksi vuotta ja kaksi kuukautta. Nyt tämä kahden vuoden vankeusmahdollisuus poistuu kokonaan ja sitä tavallaan kompensoi se, että painostusvankeus pidentyy kuuteen kuukauteen, eli ei voi lähteä vain siitä, että painostusvankeus pidentyy, koska pitää ottaa huomioon myös tämä toinen elementti tässä.

Toinen näkökohta, joka otettiin huomioon, on se, jota myös oikeusministeri on painottanut, että harmaan talouden vastaisessa taistelussa pelotteiden on oltava riittäviä. Kyse on todennäköisesti äärimmäisen harvoista tapauksista, kun on kyse niskoittelevasta velallisesta, mutta tietyllä todennäköisyydellä voi olla kyse talousrikollisesta, voi olla kyse isoista talousrikoksista, ja silloin sen pelotteen pitää olla riittävä.

Kolmas perustelu oli se, että voimassa olevan lainsäädännön mukaan niskoitteleva todistaja voidaan määrätä kuuden kuukauden painostusvankeuteen. Tässä mielessä olisi syntynyt tietty epäsuhta, jos konkurssivelallisen painostusvankeuden maksimiaika olisi ollut kaksi kuukautta, mutta todistajan painostusvankeuden maksimiaika kuusi kuukautta.

Neljäs perustelu, joka on mainittu valiokunnan mietinnössä, on oikeusvertailu. Painostusvankeus on käytössä useissa meitä lähellä olevissa, järjestelmältään meidän kaltaisissamme maissa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa, ja näistä vain Ruotsissa se maksimiaika on pienempi kuin Suomessa.

Sitten ehkä viimeisenä asiana vielä punnintaamme vaikutti se, että myös oikeusministeriö sen jälkeen, kun perustuslakivaliokunnan lausunto oli tiedossa, edelleen tuki alkuperäistä kantaansa siitä, että kuuden kuukauden painostusvankeusaikaa ei pitäisi lyhentää.

Oikeusministeri Johannes Koskinen

Herra puhemies! Kiitoksia asiallisesta keskustelusta, joka tämän lakivaliokunnan mietinnön ja siihen liitettyjen perustuslakivaliokunnan ja talousvaliokunnan lausuntojen perusteella on ollut käynnissä. Olen iloinen siitä, että tämä asian laajuuteen nähden kuitenkin kohtuullisessa ajassa saatiin eduskunnassa käsitellyksi. Tarve konkurssisäännöstön modernisoimiseen on ollut jo vuosikymmeniä, ja nyt tämä iso hanke sitten lopulta on saatu valmiiksi asti. Lakivaliokunnan esittämät pykälämuutokset ovat perusteltuja ja ne ovat yhdessä oikeusministeriön kanssa fiilattuja. Myöskin nämä lausumissa esillä olevat asiat ovat sitten jatkotehtäviksi soveliaita.

Kommentoisin lähinnä tätä julkisselvityksen organisoimista ja sitten näitä tulevia lainsäädäntöhankkeita.

Meillähän tällä hetkellä Konkurssiasiamiehen toimistossa on konkurssiasiamiehen lisäksi toimistopäällikkö, viisi konkurssiylitarkastajaa ja kaksi sihteeriä, eli aika pieni miehitys. Yksi konkurssiylitarkastaja toimii Tampereella ja yksi Turussa. On katsottu, että on järkevää olla lähellä niitä tarkastettavia pesiä valvonnan tehokkaaksi järjestämiseksi. Nythän tulevan vuoden budjettiin sisältyy vain yhden asiantuntijan taikka valmistelijan palkkaaminen lisää Konkurssiasiamiehen toimistoon. Varmasti jatkossa tarvitaan lisää, niin kuin lausumassa todetaan, näin siitä huolimatta, että vain osaksi Konkurssiasiamiehen toimistossa näitä julkisselvityksiä tehtäisiin. Pääosinhan niitä annettaisiin sitten toimeksiantoina asianajajille. Tällainen seulontavaihe on joka tapauksessa järkevää hoitaa Konkurssiasiamiehen toimistossa.

Jos arvioidaan näistä luvuista, että meillä on 3 000 konkurssia suunnilleen vuosittain, niin kun aika iso osa peruutetaan ja aloitetuista konkursseista jopa puolet raukeaa, niin päädytään siihen, että joitakin satoja pesiä vuosittain on sellaisia, joissa tällainen ainakin alustava seulonta pitää tehdä, katsoa, onko sellaisia syitä, että pitäisi lähteä julkisselvitystä tekemään, ja sitä varten ottaa esimerkiksi yhteyksiä päävelkojiin ja selvittää pesän tausta. Sen ohella tietysti pesänhoitaja on se keskeinen myöskin tällaisessa aloitetun konkurssipesän tapauksessa, jolta näitä lisätietoja saadaan. Joka tapauksessa tämä työmäärä on kevyenkin seulonnan osalta sen kaltainen, että se useampia henkilötyövuosia sitten jatkossa vaatii.

Konkurssien määrä sinänsä on vaihdellut aika lailla suhdanteiden mukaan ja on ollut alenemassa viime aikoina. Toivottuahan oli silloin, kun yrityssaneerauslaki säädettiin, että meillä melkoisen iso osa konkursseista pystyttäisiin välttämään yrityssaneerauksen kautta. Ensimmäisen huuman jälkeen tämä yrityssaneerausten määrä on jäänyt kohtuullisen pieneksi. Osaltaan tähän liittyy se, että nykyisin ennen kaikkea aloittavat yritykset lähtevät hyvin pienellä pääomalla liikkeelle. Ei ole varoja juurikaan, on liisattua, vuokrattua välineistöä, tiloja, joiden varassa toimitaan. Silloin myöskin tämä yrityksen kaatuminen on helpompaa ja kevyempää kuin silloin, jos sitten pystyttäisiin osoittamaan velkojat ja kannattaisi lähteä yrityssaneerauksen kautta pelastamaan yritystä pidemmälle. Onnistuneesta yrityssaneerauksesta on paljon esimerkkejä ed. Saarikankaan mainitseman ison tapauksen ohella myös pienemmästä ja keskisuuresta yritystoiminnasta. Tämän yrityssaneerauksen käyttöä pitäisi kyetä jonkun verran nähdäkseni lisäämään.

Mitä sitten tulee näihin lainsäädäntöhankkeisiin, niin tämä vertailu Yhdysvaltoihin on sikäli hankalaa, että siellä tämän peruskehikon lisäksi on hyvin isoja osavaltiokohtaisia eroja. Itse yleisliittolaisesta USA:n konkurssilainsäädännöstä voidaan todeta, että siellä sisällä olevat menettelyt, joihin ed. Saarikangas viittasi, vastaavat aika lailla sitä, mikä meillä konkurssisäännön sijasta kirjoitettiin erillisiksi laeiksi: yrityssaneerauslaiksi ja velkajärjestelylaiksi. Myöskin henkilökohtaista konkurssia hyvin lähelle tulee velkajärjestely varsinkin niiden muutosten jälkeen, joita pari vuotta sitten tehtiin, joiden mukaan on mahdollista lyhentää maksuohjelman kestoa ja kynnystä saada velkajärjestely alennettiin olennaisesti. Yhdysvalloissa näille henkilökohtaisille konkursseille on tyypillistä se, että esimerkiksi sellaista oman asunnon suojaa ei ole järjestetty kuin Suomen velkajärjestelyssä elikkä tyypillisessä tapauksessa kaikki omaisuus realisoidaan hyvin nopeasti ja sen jälkeen pääsee kylläkin pikemmin sitten veloista vapaaksi kuin meidän velkajärjestelymme kanssa asianlaita on. Toisessa mallissa sitten taas, missä peritään tulevista tuloista velkoja, nämä suojaosuudet ovat pienempiä kuin Suomen ulosotto- ja velkajärjestelynormeissa, eli kyllä tuommoinen kokonaistarkastelu tuo nämä meidän mallimme aika edistyksellisiksi kansainvälisessä vertailussa.

Mutta näitä kansainvälisiä vertailuja täydennetään juuri tulevan kevään selvityksissä, joissa katsotaan sitten myöskin uudempia eri maiden normeja, onko löydetty esimerkiksi sellaisia käypiä malleja, jotka toimivat juuri tämän fresh start -ideologian mukaisesti, että helpotetaan yritystoiminnan käynnistämistä uudelleen, mutta jotka eivät sitten vaaranna yritysten rahoituksen saamista tai nosta rahoituksen hintaa aloittavilla yrityksillä kohtuuttoman kovaksi.

Nämä kaikki kysymykset, joita esimerkiksi ed. Sjöblom totesi, tulevat esille tässä kevätkauden selvittelyssä, myöskin siis oman asunnon suojan järjestäminen, onko haettavissa sellaista rajaa luototuksessa, miten voitaisiin estää tai ehkäistä sitä oman asunnon käyttöä panttina yritystoimintaa käynnistettäessä. Se on vaan kovin vaikeata. Varmasti tehokkainta tässä on juuri neuvonta ja myöskin tällaisten riskirahoitusmallien kehittäminen aloittaville yrityksille. Olisi aika holhoavaa sekin, että kielletään panemasta pantiksi omaa asuntoa yritystoiminnan rahoittamiseksi, kun me sallimme sen käyttämisen vaikka vedonlyöntiin taikka mihin tahansa henkilökohtaiseen velkaantumiseen. Pantin suojaahan ei missään maassa tai näissä järjestelyissä ole purettu. Silloin kun omaa omaisuutta annetaan velan vakuudeksi, niin silloin annetaan, ja siitä sitten taas velkoja saa realisoida saatavansa, ennen kuin sieltä mitään velalliselle palaa.

Tällaisiin ongelmiin tässä jatkossakin tullaan, mutta nämä ovat aivan oikeita asioita, joihin noissa lausumissa on kiinnitetty huomiota. Myöskin hallitusohjelman ja tämän uuden Vanhasen hallituksen yrittäjyysohjelman puitteissa on sitouduttu nämä selvitykset tekemään.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä oli ehkä tämän uuden eduskunnan lakivaliokunnan ensimmäinen niin sanottu suuri puristus. Mehän aloitimme jo keväällä asiantuntijakuulemisen, joka valitettavasti keskeytyi aika pitkäksi aikaa, niin että moni joutui kerta kaikkiaan päivittämään tavallaan pitkän ajanjakson osalta asiantuntijalausunnot uudelleen, mutta siitä huolimatta olen kyllä tähän lopputulokseen aivan tyytyväinen. Kiitokset siitä kuuluvat myöskin meidän valiokuntamme puheenjohtajalle ed. Braxille, joka on ehkä muuttanut aika paljonkin lakivaliokunnan toimintatapoja siitä, mitä ne ovat joskus aikaisemmin olleet. Tarkoitan, että keskitytään olennaisiin asioihin, pystytään nopeaan päätöksentekoon ja ymmärretään epäolennaisen ja olennaisen asian erot.

Näistä asioista, joihin ministerikin äsken puuttui ja joihin edustajat Saarikangas ja Sjöblom ottivat oivasti kantaa, minulle jäi kumminkin kuva oikeusministerin äskeisestä puheenvuorosta, että hän suhtautui todella vakavasti lakivaliokunnan yksimieliseen mietintöön ja myöskin talousvaliokunnan lausuntoon, niin että ensi vuoden aikana saatamme odottaa jo jonkinlaista keskustelua tämän problemaattisen lainsäädännön tuomiseksi tänne eduskuntaan, jotta me saamme kaikki ne yhteiskunnan yrittäjävoimat mukaan, joita on edelleenkin tällä hetkellä aivan liian paljon sellaisessa pinteessä, että uuden yrittämisen mahdollisuudet ovat edelleen rajoitetut. Ymmärrän kyllä ne problemaattiset asiat esimerkiksi pantista ja oman asunnon panttaamisesta, kuten kerroitte. Näitä asioita me mielellämme kumminkin haluaisimme lakivaliokunnassa pohtia. Meillä on siihen valmiutta ja halua viedä se vaikea lainsäädäntö läpi. Toivon, että saamme siitä mahdollisimman pian hallituksen esityksen.

Klaus Pentti /kesk:

Herra puhemies! Tämä hallituksen esitys konkurssilainsäädännön uudistamisesta parantaa yrittämisen edellytyksiä, ja tässä mielessä tämän lain valmistelussa on tehty kyllä hyvää työtä. Lakivaliokunnan esittelyssä kuulimme, että edelleenkin on tarkoitus kehittää tätä meidän konkurssilainsäädäntöämme niin, että se kannustaa yrittäjyyteen, ja jatkossa ehkä entistä enemmänkin pitäisi painottaa rehellisen yrittämisen mahdollisuuksia ja rehellisen yrittäjän asemaa.

Tätä valmistelua on tehty myös, niin kuin tässä kävi ilmi, perustuslakivaliokunnassa ja talousvaliokunnassa. Talousvaliokunnassa erityisesti yrittäjyyden näkökulmasta tähän asiaan paneuduttiin, ja tässä ed. Saarikangaskin viittasi, niin kuin talousvaliokunnan lausunnossakin viitataan, Yhdysvaltain konkurssilainsäädäntöön. Siellä on kyllä hyviä kokemuksia. Minä ymmärsin oikeusministerin puheenvuorosta, että tarkoitus on edelleen kehittää tosiaan tätä lainsäädäntöä, ja se on kyllä tärkeä tehtävä, jotta me voimme näitä yrittämisen edellytyksiä parantaa.

Perustuslakivaliokunnassa tämä painostusvankeus, niin kuin täällä jo kuultiinkin, herätti keskustelua. Itse koen, että painostusvankeus on kyllä tärkeä väline nimenomaan taisteltaessa harmaata taloutta vastaan, ja se ei varmastikaan koske rehellistä yrittäjää. Näen, että painostusvankeuden tehtävä on myös sitten turvata näitten rehellisten osapuolten asemaa konkurssitilanteessa epärehellisen yrittäjän toimenpiteitä vastaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteiskunnassa pitäisi tehdä kaikki mahdollinen sen hyväksi, että yrittäminen tulisi entistä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Tiedän, että ongelma on myöskin jossain määrin asenteissa. Toimin itse aikaisemmin ammattikorkeakoulun opettajana ja kysyin kaikilta oppilailtani, oletteko ajatelleet ryhtyä yrittäjäksi tai ajatteletteko sitä yhtenä potentiaalisena vaihtoehtona. Kun liiketaloustieteen opiskelijoistakin kaksi kolmasosaa vastaa, että missään nimessä en ajattele ryhtyä yrittäjäksi, niin kyllä sillä asenteellisella puolellakin on tehtävää.

Mutta kyse ei pelkästään ole asenteista, vaan kyse on myöskin siitä, että kun ihminen toimii rationaalisesti — näin ainakin voidaan olettaa — ja vertailee niitä riskejä, joita yrittäjänä toimiessa on suhteessa palkansaajana toimimiseen, niin on hyvinkin ymmärrettävää se, että arkuutta tähän yrittämiseen on. Siinä suhteessa yhdyn niihin puheenvuoroihin, jotka täällä on käytetty, että tämä lakiesitys on sinällänsä ihan oikean suuntainen, mutta se tarvitsee vielä rinnalleen niitä toimia, jotka nimenomaan houkuttelevat yrittäjyyteen ryhtymiseen.

Siinä tämä kysymys oman asunnon suojaamisen mahdollisuudesta, joka on jo useissa puheenvuoroissa tullut esille, on aivan keskeinen. Tätä myöskin tutkimustulokset nimenomaan Yhdysvalloista tukevat. Kun ministeri aikaisemmin sanoi, että meillä näiden velkajärjestelyjen kautta itse asiassa velallisen asema on turvattu ehkä samalla tavalla tai ehkä jopa paremminkin kuin mahdollisesti Yhdysvalloissa ainakin joissakin osavaltioissa, niin tässä puhutaan nyt kahdesta hiukan eri asiasta siinä mielessä, että kun ihminen ajattelee sitä, ryhtyykö hän yrittäjäksi, hän ei ensimmäisenä kyllä ajattele sitä asiaa, minkälainen on velkajärjestelylaki, ikään kuin niin pitkälle ei ajatusmaailma ei mene, vaan ajatellaan ensinnäkin sitä, onko minulla nyt kaikki pelissä vai onko mahdollista, että tässä olisi edes oma asunto mahdollista säilyttää. Luulen, että psykologiallakin on tässä merkitystä. Siinä mielessä on erittäin tärkeää, että tätä asiaa selvitetään. Uskon niin, että joka tapauksessa, vaikka vakuusjärjestelyjen puolella saattaisikin olla pieniä vaikeuksia tulla vastaan, kun omaa asuntoa ei panttaa, siellä olisi mahdollista tuoda uusia yrittäjiä tähän suomalaiseen yhteiskuntaan.

Mitä tähän lakiin tulee, tässä on tietysti sellainen ongelma, että konkurssin tehneitä on monenlaisia. Valtaosa heistä on rehellisiä, ja pitäisi tietysti erilaisin toimenpitein tukea sitä, että nämä rehellisen konkurssin tehneet yrittäjät aloittaisivat uudelleen ja sitä kautta hyödyttäisivät yhteiskuntaa ja ennen kaikkea pääsisivät myös itse uudelleen elämään kiinni. Toinen puoli on se, että on myöskin niitä yrittäjiä, tai en tiedä, voiko heitä edes yrittäjiksi kutsua, mutta ainakin sellaisia henkilöitä, jotka jo yrityksen perustaessaan tietävät, että yritys menee konkurssiin. Tämän lähtökohtaisesti epärehellisen liiketoiminnan porsaanreiät pitää lainsäädännöin myös tukkia. Siinä mielessä tietysti, kun konkurssilakia tehdään, ollaan ikään kuin näiden kahden ulottuvuuden välillä.

Tähän liittyy myös kysymys painostusvankeudesta, joka, kuten täällä on todettu, perustuslakivaliokunnassa herätti varsin paljon keskustelua. Siellä hyvin monissa asiantuntijalausunnoissa viitattiin siihen, että kun tätä painostusvankeutta ei tähän asti ole tarvinnut käyttää kuin muutamia päiviä tai muutamia viikkoja, niin onko tämä kuusi kuukautta liian pitkä aika. Mutta toisaalta se kertoo juuri siitä, että painostusvankeus on nimenomaan silloin toiminut, kun nämä tiedot on ikään kuin saatu puserrettua ennen kuin painostusvankeusaikaa on tarvinnut maksimissaan käyttää. Ei painostusvankeusaikaa voi pistää sille tasolle, mikä on keskimääräinen aika tai edes vähän sen yli, vaan siinä pitää olla reilu ero, jotta se vastaa sitä tarkoitusta, mikä siinä on.

Yhteen vedettynä totean, että tämä lakiesitys kaikkinensa on ihan positiivinen asia, on erittäin tärkeää, että konkurssilainsäädäntö myös tulee tälle vuosituhannelle, mutta tämä kaipaa jatkokseen sellaisia toimia, jotka entistä enemmän kannustavat ihmisiä ryhtymään yrittäjiksi Suomessa.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Todella tämä laki tarvitsee jakoa, koska eihän nykyinen yrityssaneerauslaki ole kovin laajassa käytössä. Henkilökohtainen velkajärjestely ei toimi yrittäjän konkurssissa, jos on tavoite aloittaa yritystoiminta uudelleen.

Kun on tuosta rahan hinnasta puhuttu, niin ainakaan Yhdysvalloissa saatujen kokemusten perusteella henkilökohtaisen konkurssin ja yrityssaneerauksen myötä lainarahan hinnat eivät ole merkittävästi kasvaneet. Myöskään maksumoraali ei ole romahtanut. Sen sijaan Yhdysvaltojen ja osin Englannin ja Belgian esimerkit osoittavat, että hakeudutaan entistä nopeammin ja ajoissa saneeraukseen tai konkurssiin, ja se jos mikä tervehdyttää toimintatapoja ja edistää yrittäjyyttä.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys konkurssilainsäädännön uudistamiseksi on lakivaliokunnassa, jossa itsekin työskentelen, ollut todella paljon työllistävä, vaativa suoritus kuluneen syyskauden aikana. Kyseinen lainsäädäntö on myöskin erittäin monimutkainen ja vaativa, ja tätä se on varmasti myöskin kaikille yrittäjille.

Meillä Suomessa on jo pitkään, 90-luvun puolivälistä lähtien, haluttu rohkaista kansalaisia yrittäjiksi. Kuntien elinkeino-ohjelmissa on tavoitteena niin ja niin monta uutta yritystä. Näin on myös maakunnallisilla liitoilla jne. Tänä päivänä yrittäjä nähdään yhteiskuntaa eteenpäin vievänä voimavarana. Näin on hyvä. Mutta samalla täytyy muistaa myös suuri riski, mikä liittyy yrittäjyyteen, yrittäjänä toimimiseen. Jos meillä on tämä hallituksen tavoite, 90 000 uutta yrittäjää, niin täytyy muistaa kova todellisuus, että jotta 90 000 uutta yrittäjää saadaan, tarvitaan 180 000 yrittäjää, jos konkurssiriski on 50 prosenttia. Tämä on se kova todellisuus. Tarvitaan 180 000 yrittäjää, joista 90 000 joutuu konkurssiin ja lähipiirin ja kansalaisten silmissä rikollisiksi. Edelleenkin tämä asenne on, ja osaltaan pieni joukko pilaa muittenkin epäonnistuneitten yrittäjien maineen valitettavasti.

Jos lähdetään siitä, että meillä pitää olla nuo 90 000 yrittäjää, tässä tarvitaan rahoitusta 50—90 miljardia euroa. Kun sitten tulee nämä 90 000 konkurssia, tämä tietää 90 000 velkaloukkuun ja ongelmiin ajautunutta yrittäjää, jos hän on yksin yrityksessä mukana. Jos on vaikkapa puoliso siinä mukana, joukko silloin jo tuplaantuu. Kun pankit eivät anna yleensä enää lainaa kahdella takaajalla vaan pitää olla neljä takaajaa, tämä tietää 90 000:lle konkurssiin joutuvalle yritykselle 360 000:ta takaajaa. Silloin on 90 000 plus 360 000 ihmistä eli 450 000 ihmistä velkavankeudessa, velkaorjuudessa, jonne kätkeytyy paljon henkilökohtaisia ongelmia. Tästä seuraa itsemurhia, psyykkistä sairautta ja myöskin elämänuskon menetystä, että ei jakseta lähteä yrittäjiksi. Kun tämä elämän raadollinen kova puoli on todellisuudessa tätä, meidän tulisi luoda sellainen konkurssilainsäädäntö, joka auttaa epäonnistumisesta kunnialla rehellistä yrittäjää eteenpäin. Joka vilpillisin keinoin toimii, häntä tietysti ei tulekaan rohkaista yrittäjäksi, vaan konnat on saatava koukkuun. Silloin tällaisen yrittäjän yrittäjätaival tulisi voida pysäyttää.

Kun tarkastelee konkurssilakia, jonka parissa on tehty paljon työtä, on hyvä, että lainsäädäntöä on uudistettu ja pyritään tähän päivään tärkeässä lainsäädännössä. Näkisin, että lainsäädännössä tulisi pyrkiä tulevaisuudessa entistä enemmän huomioimaan takaajien asema ja myöskin syyttömien osapuolien asema, jotka ovat osaltaan vaikka liikekumppaneita konkurssiin joutuneille yrityksille ja jotka menettävät sitten konkurssissa käytännössä saamisensa. Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole suoraviivaisia ratkaisuja.

Näkisin, että olisi tarpeen päästä siihen, että konkurssiin joutuvat yrittäjät ja velkavankeuteen joutuvat henkilöt voisivat tietää tarkoin, mitkä velat heillä on, mistä heitä velotaan, ja että sitten nämä olisivat myöskin kiistattomat, jotta ei tulisi oikeusmurhia näissä asioissa.

Velkaongelmiin joutuneet ihmiset, Suomen syrjäytyneitten edustajat, ovat muun muassa minulle usein sanoneet, että pitäisi saada selkeä sana lakiin: tuomioistuimessa todetaan velan oikea määrä. Tässä laissa emme tällaista lisäystä vielä tuonne lakiin saaneet, mutta toivon, että tämä velan oikea määrä voitaisiin niissä puitteissa, niin kuin meille on asiantuntijakuulemisissa ja valiokuntakäsittelyssä todettu, mitä tämä laki mahdollistaa, mahdollisimman oikein todeta.

Arvoisa herra puhemies! Koska yrittäjän elämä on kovin ankaraa ja raadollista, toivon, että konkurssilain soveltaminen voisi olla mahdollisimman oikeudenmukaista. Emme turhaan houkuttaisi ihmisiä yrittäjäksi, vaan rehellisesti kannustaisimme ja kertoisimme myöskin kansalaiskasvatuksessa yrittämiseen liittyvät riskit sellaisina, kuin ne ovat.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinonen ansioituneesti kiinnitti huomiota erityisesti takaajan asemaan ja niihin ongelmiin, mitä siitä syntyy ja tulee. Mutta ed. Oinosen puheenvuorossa myöskin paistoi se palava halu suomalaisesta yrittäjyydestä, mitä pitkälti kansanedustajaksi pääsy ja olo ja vaikuttaminen on olemassa. Yhden lajin yrittäjyyttä se on sekin olemassa. Tosin riski epäonnistua siinä yrityksessään tulla eduskuntaan on vielä suurempi kuin suomalaiselle yrittäjälle.

Tältä osin täytyy sanoa, että kiitoksia. Lakivaliokunta on tehnyt erinomaisen hyvää työtä. Edelliset hallitukset eivät aikaiseksi saaneet yhtään mitään. Todettiin, että lakivaliokuntaan hautautuu. Tässä varmasti puheenjohtajan ja valiokunnan jäsenten vaihdoksen myötä on syntynyt hyvä näköala ja hyvä tuntuma tähän asiaan, että on saatu näin hyvä mietintö. Ihmettelen sitä, että kun täällä todetaan asunnon säilyttäminen, henkilökohtainen konkurssi, siihen liittyviä ongelmia, niin viitataan useasti tähän yrityssaneeraukseen taikka velkasaneeraukseen. Nehän eivät ole mitään ratkaisuja tälle asialle olemassa, vaikka niin on annettu ymmärtääkin ja nähty, että niillä toimii ja pelaa.

Tässä on koko keskustelun aikana ollut hyvin nähtävissä, että oikeusministeri on jaksanut seurata tätä keskustelua. Uskon, että joku porkkana taikka siemen on täältäkin itämään jäänyt. Nyt kun tämä monessa puheenvuorossa hyvin kehuttu hyvä hallitus saa aikaiseksi — ei sitä voi tässä asiassa hyväksi sanoa, ennen kuin esityksiä tulee ja syntyy — että tämä kokonaisuudistus viedään niin loppuun, että oikeat yrittäjät pärjäävät ja semmoiset, jotka eivät pärjää, eivät edes yrittäjäksi lähde, silloin on päästy eteenpäin, silloin voi sanoa, että hallitus on tässäkin asiassa onnistunut. Tällä kertaa tämä asia on vielä alkutekijöillään, sanoisin, että korkeintaan puoliteissään.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Lahtelalle vaan totean, että minulla on kyllä sellainen tieto, että tätä on valmisteltu useamman vuoden ajan. Tämä lakikokonaisuus on ollut kyllä valmiina jo edellisen hallituksen aikana, niin että ministeri Koskinen katsoi, että nyt hallitusohjelman jälkeen varmasti on oikea aika tuoda se nimenomaan nyt sisälle, kun se sopii myöskin tähän meidän yhteiseen ohjelmaamme.

Mutta, ed. Oinonen, nyt en päässyt kyllä teidän ajatuksenjuoksustanne valitettavasti kiinni. Siellä vilahteli semmoisia lukuja kuin 90 000 konkurssia, 450 000 ihmistä velkavankeudessa. Ei se maailma onneksi ihan niin pahalta näytä. Teillä oli pilkkuvirheitä. Ihan voitte parikin kymmenystä siirtää niitä lukuja pienemmiksi, niin siltikin on vielä tilanne Suomessa aivan riittävän paha. Minä toivoisin nyt ihan optimismia vaan, ed. Oinonen. Te olette ollut tekemässä tätä mietintöä. En minä ainakaan ole kuullut tuon tyyppisiä lukemia missään, mitä äsken esititte, joten vähän positiivisemmalla asenteella sinne maakuntaan, niin yrittäjät jaksavat myöskin elää.

Oikeusministeri  Johannes Koskinen

Herra puhemies! Kiinnitin samaan huomiota, että ehkä ed. Oinosella oli vähän laveammat näköalat tässä tarkastelussaan. Suomessa on saatu vähenemään kyllä näitten todella ylivelkaisten määrää, mutta edelleen on tietysti paha ongelma. Voidaan ehkä kymmenistätuhansista perheistä edelleenkin puhua, vähän arviointitavasta riippuen. Kahden—kolmenkymmenentuhannen tienoilla voisi olla aika luotettava arvio.

Varsinaisesti kommentoin ed. Seppo Lahtelaa, joka sanoi, että tällä velkajärjestelylailla ei olisi mitään tekemistä henkilökohtaisen konkurssin kanssa, että olisi kysymys kokonaan toisesta lainsäädännöstä. Niin kuin puheessani aikaisemmin viittasin, velkajärjestely kaikessa olennaisessa vastaa hyvin pitkälle sitä, mitä henkilökohtaisella konkurssilla tarkoitetaan. Velkajärjestelykin päättyy siihen, että velat kuitataan maksetuiksi sen maksuohjelman ja siihen liittyvien suoritusten kautta. Sehän on henkilökohtaisen konkurssin sisältö, että ne häipyvät ne velat, ja siihen juuri velkajärjestelykin päättyy. Velkajärjestelyssä on sitten se sosiaalinen puoli, että siinä kiinnitetään ehkä enemmän kuin näissä henkilökohtaisen konkurssin malleissa huomiota siihen maksukykyyn ja siihen, miten paljon sen seuranta-ajan aikana pystyy kohtuudella suorittamaan velkojille, ja sen jälkeen on sitten lopuista veloista vapaa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten arvoisa ministeri — jonka läsnäolosta lausun myös kiitokset, että hän on jaksanut näin illan myöhäisinä hetkinä olla läsnä täällä ja aktiivisesti osallistua ministerinä keskusteluun — arveli, minulla on todella tässä ollut pikkuisen tuommoisia laajempia, osin ehkä hypoteettisia näköaloja. Lähtien siitä, että jos joka toinen yrittäjä joutuu konkurssiin, niin silloin 90 000 menestyvän yrityksen saamiseksi pitää olla lähteviä yrityksiä 180 000 eli 90 000 ajautuu henkilöinä konkurssiin ilman, että olisi ollut puoliso vielä mukana, ja sitten jos on neljä takaajaa jokaisella, niin neljä kertaa 90 0000 on 360 000 ja nämä yhteen ynnättynä on 450 000, elikkä kyllä aikamoiset riskit liittyvät tähän yrittämiseen. Mieluummin suosittelen ihmisiä ryhtymään palkannauttijoiksi kuin yrittäjiksi. Siitä huolimatta me tarvitsemme yrittäjiä. He vievät eteenpäin, ja sillä tavalla voi olla sitten palkannauttijoitakin. Tarvitaan molempia. Ei muuta kuin menestystä matkaan, mutta vaarat sillä tiellä on.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa puhemies! Viime talvenahan oikeusministeri esitteli näitä lukuja, mitä on ulosotossa, ja silloin niitä oli 292 000 henkilöä ulosotossa ja vajaa 40 000 yritystä tai toiminimeä. Ulosotossa oli silloin noin yksi kolmasosa pankkituen määrästä oleva euromäärä.

Yleiskeskustelu päättyy.