Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Siis jatkuu yleiskeskustelu hallituksen esityksestä 29, jonka pohjalta liikenne- ja viestintävaliokunta on tuonut mietintönsä tänne suureen saliin ja mietinnössä muuttanut hallituksen esitystä. Eilen illallahan tästä asiasta käytiin hyvin elävä keskustelu täällä, jolloin kaikkea sitä tietenkin, mitä eilen keskusteltiin, ei ole syytä tässä toistaa, mutta haluan muutamia asioita kuitenkin korostaa, sillä tämä keskustelu on onneksi herättänyt suomalaisessa yhteiskunnassa hyvin paljon huomiota. Laajasti viestimissä on tätä asiaa ruvettu miettimään, mikä loppujen lopuksi on se salassapito-oikeus, mikä hoitohenkilökunnalla pitää eri potilaiden asioissa olla turvattuna niin, että sitä ei lainsäädäntöteitse ruveta rikkomaan.

Kertausmielessä toistan lyhyesti hallituksen esityksestä itse asiassa aika merkittävän kohdan ja myöhemmin kerron, miksi se on niin merkittävä. Nimittäin tätä lakiesitystä sinänsä valmisteltiin huolellisesti, ja kun kuunneltiin eri osapuolia, niin siinä tuli sitten tämän ajoterveyden suhteen kaksi vaihtoehtoa toisiinsa nähden: joko niin, että lääkärillä ja optikolla on oikeus ilmoittaa, jos he havaitsevat jotain puutteita henkilön moottoriajoneuvon hallintaan liittyvissä ominaisuuksissa, tämä asia rekisteriviranomaisille ja poliisille, tai sitten mahdollisesti se on velvollisuus. Näissä työryhmätyöskentelyissä otettiin selkeästi kantaa, että tämän pitää olla ilmoitusoikeus, ja kun tämä työryhmä päätyi tähän, niin silloin aivan hallituksen esityksen lopussa sivulla 17 viimeisessä kappaleessa sanotaan: "Koska työryhmän ehdotuksessa päädyttiin lääkärin ilmoitusoikeutta koskevan säännöksen sisällyttämiseen tieliikennelakiin, sosiaali- ja terveysministeriö siirsi esityksen liikenne- ja viestintäministeriön viimeisteltäväksi. Samalla sosiaali- ja terveysministeriö totesi vain ilmoitusoikeuden säätämisen mahdolliseksi ja työryhmän ehdotuksen mukaisesti siten toteutettuna - -." Siis huom., tähän itse asiassa ministeriö jätti option itselleen, että jos se on jotain muuta kuin pelkkä oikeus, niin silloin se todennäköisesti pitäisi käsitellä sosiaali- ja terveysministeriössä. Sitähän tämä hallituksen oma esitys tarkoittaa.

Valiokuntakäsittelyn aikana, kun tuli selväksi, että valiokunta lähtee muuttamaan hallituksen esitystä tiukemmaksi eli velvollisuudeksi, niin siinä yhteydessä liikenne- ja viestintävaliokunta sai sosiaali- ja terveysministeriön virkamieheltä terveysosastolta muistion, jossa tämä virkamies ilmoittaa, että kun tähän salassapitovelvollisuuteen, joka koskee lääkäreitä ja optikkoja, tehdään niin sanottu poikkeussääntö, jossa kovennetaan hallituksen esitystä niin, että siitä tehdään velvoitteellinen, niin poikkeusta lääkärin salassapitovelvollisuuteen ei voi käsitellä pelkästään liikennenäkökulmasta, vaan asia edellyttää myös terveydenhuollon näkökulmaa. Samassa kirjeessä ilmoittaa hän, että sekä peruspalveluministeri Liisa Hyssälä että sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre katsovat, ettei tällaista poikkeusta lääkärin salassapitovelvollisuuteen pidä säätää kuulematta sosiaali- ja terveysvaliokuntaa. Siis pelkästään tähän prosessiin liittyvä asia, että tulee yksi asiantuntijapaikka lisää tai yksi mutka lisää, miten vaan, mutta pelkkä tämmöinen hallinnollinen mielipide. Tästä huolimatta liikenne- ja viestintävaliokunta yksimielisesti päätti, että se ei huomioi tätä ministeriön kirjelmää ollenkaan, ja siinä tilanteessahan me olimme eilen.

Tänään oli minusta erittäin mielenkiintoista katsoa tätä äänestystulosta. Kun ehdotin, että tämä ministeri Hyssälän ja ministeri Mönkäreen mielipide olisi tässä salissa voittanut ja tästä asiasta olisi myöskin pyydetty suuren valiokunnan kautta lausunto sosiaali- ja terveysvaliokunnalta, koska eduskunnan työjärjestys antaa siihen mahdollisuuden, niin arvoisat kansanedustajat ja muut kuulijat, mitenkä meidän ministerimme äänestivät tässä asiassa, josta he ovat sekä hallituksen esityksen kirjallisessa tekstissä että ministeriön ilmoituksessa olleet sitä mieltä, että mikäli tästä tulee velvollisuus, niin se pitää käsitellä sosiaali- ja terveysministeriössä? Täällä ehdotin, että tämä tarkistelu pitää tehdä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Molemmat ministerit äänestivät tätä ehdotusta vastaan. Toisin sanoen he äänestivät omia mielipiteitään vastaan, mitä ovat kantaneet sekä hallituksen sisällä että ministeriön kirjelmissä.

Näin politiikassa tietenkin monta kertaa tapahtuu, mutta haluan kyllä hyvin korkealla profiililla ihmetellä. Tästä voi suoraan vetää johtopäätöksen, miten paljon ministerin sanaan yleensä voi luottaa, kun pelkän prosessin osalta näin herkästi takki käännetään. On aivan eri asia, jos olisi tullut lisää tietoutta, joku mielipide olisi tullut toiseksi. Tämän halusin aivan erityisesti sanoa. Olisin tänään suullisella kyselytunnilla kysynyt ministereiltä tätä ja kysynyt heidän perusteluitaan, miksi he tekivät näin ja mitä ajattelevat koko tästä prosessista ja siitä, että heidän oma ministeriönsä jätettiin täysin heitteille tässä asiassa, mutta enpä saanut puheenvuoroa.

Sitten menen itse tähän substanssiin vielä. Tässähän on ensinnäkin vastuusta kysymys. Tässä on vastakkain lääkärin salassapitovelvollisuus, siihen kuuluvat vastuuasiat, ja optikon salassapitovelvollisuus, siihen kuuluvat asiat, ja minusta toisessa vaakakupissa on aina potilaan tai asiakkaan vastuu, vastuu omasta ajokelpoisuudestaan, vastuu myöskin siitä päätöksestä, koska luopuu siitä, että ei enää uutta ajokorttia hanki tai luopuu autolla ajamisesta kokonaan. Sitä puolta on käsitelty hyvin vähän.

Sitten jos menemme mittareihin, joiden perusteella esimerkiksi lääkäri, jos se tulee velvoitteelliseksi tai vaikka olisi vain mahdollisuuskin, hän sitten potilasta tutkii suhteessa ajokykyyn ja ajoterveyteen, niin kaikki tiedätte, että tohtorisedillä ja -tädeillä on käytettävissä näkömittaus, kuulomittaus, pituus- ja painomittaus ja verenpainemittaus, ja siinä ovatkin ainoat selvät lukumäärät joko sentteinä tai grammoina, miten vaan. Muita objektiivisia, täysin kiistattomia mittareita ei ole. Näillä itse asiassa aika harvoissa tapauksissa kuitenkin voidaan sanoa aivan selvästi, onko kysymyksessä myöntö vai kielto. Sen sijaan kaikki kognitiiviset funktiot, toisin sanoen varsinainen keskushermoston toiminta, on alue, jossa on erilaista mittauslaitteistoa, mutta niiden soveltaminen on erittäin vaikeata. Saman ihmisen kognitiiviset funktiot ovat aivan erilaiset eri vuorokauden aikoina riippuen vireystilasta ja väsymystilasta.

Tiedänpä semmoisenkin yksityiskohdan, että kun ihminen on flunssassa, hänellä on 40 kertaa suurempi riski autolla ajaa jonkinlainen kolari kuin jos hän on terveenä. Pitääkö siis, jos tästä tulee velvoite, hyvät kansanedustajat, joka kerta lääkärin miettiä, kun hän kirjoittaa viikon sairausloman flunssan takia, että sen aikaa tämä ihminen ei myöskään saa ajaa autoa, ja painaa enter ja ilmoittaa tämä asia poliisiviranomaiselle? Tuntuu kerta kaikkiaan oudolta ajattelulta.

Epäselviä mittareita siis, ja siihen liittyvää varsinaista asteikkotulkintaa ei kerta kaikkiaan ole tässä laissa, ei ilmoiteta, että ollaan antamassa asetusta. Hallitus ei myöskään ilmoita, että on antamassa jonkinlaista ohjeistusta. En ymmärrä ollenkaan. Kun verrataan poliiseihin, he tässä tilanteessa käyttävät tutkaa, he käyttävät puhalluslaitteistoa, lukevat asteikolta, ja sakot tulevat sen mukaan. (Ed. Salon välihuuto) Se on ihan selvää. Sitten on erilaisia järjestyssääntöjä, ja sitten käytetään yleistä järkeä ja maalaisjärkeä, jota käyttävät kunnanlääkärit ja kunnan poliisit ihan samalla tavalla.

Tästä erosta seuraa vaan se, että hyvin herkästi tulee, ed. Salo, vääriä positiivisia ja vääriä negatiivisia, ja silloin rajankäyntitapauksissa se, joka joutuu tämän asian päättämään, mieluummin ilmoittaa asian kuin jättää ilmoittamatta. Hän haluaa suojella omaa selkänojaansa. Samasta syystä johtuen, kuten monet ovat aikaisemmin jo sanoneet, potilaan käyttäytyminen muuttuu näissä asioissa. Suomalainen potilas oppii hyvin nopeasti sen, että hänen pitää puhua muunnettua totuutta, silloin kun hän tietää, että tuo lääkäri katsoo myös ajokäytäntöä ja siihen liittyviä asioita. Muuten mennään toiselle paikkakunnalle, kerrotaan väärin osoitteita, sukulaissuhteita ja muita. Alkaa peli, josta minä en ainakaan tykkää ollenkaan.

Lopuksi haluaisin sanoa vielä sen, että viimeisessä Tiede-lehdessä on artikkeli siitä, että ihmisen kaikki 50 000 geeniä ovat yhdellä almanakan kokoisella liuskalla. Kenestä tahansa meistä voidaan ottaa muutama tippa verta, sieltä valkosoluista erottaa meidän omat geenimme ja katsoa, sopivatko ne näihin 50 000 geeniin, joista on poimittu esille ne, jotka täytyy olla, jotta voi jatkossa ajaa autoa. Siihenkö me tähtäämme tässä yhteiskunnassa, että lääkäreiden on pakko tutkia nämä yksin ja ilmoittaa sitten vaan enterillä tietojärjestelmän kautta jonnekin viranomaisille? Pelkään tällaisen yhteiskunnan esille tuloa. (Puhemies koputtaa) Meillä on kunnialliset asiantuntijat tässäkin vaiheessa näille asioille.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Kun tämä salassapito murenee, niin aivan hyvin liikenneturvallisuutta, joka on tärkeä asia ja jota pitäisi tehdä yhdessä poliisiviranomaisen ja muiden viranomaisten kanssa, voisi helpottaa sillä, että ajokoetta käytettäisiin paljon enemmän ja myöskin simulaattoritestiä. Näistä ei juuri mitään myöskään Suomessa puhuta. Keinoja on olemassa. Miten se järjestetään, on toinen juttu.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä aika raskaasti kritisoi ministeri Hyssälää ja ministeri Mönkärettä. Ehkä edustajalle ei sellainen vaihtoehto tullut mieleen, että kyseiset ministerit ajattelevat, että tämä sali on oikeampi paikka ratkaisemaan tämän kahden valiokunnan välisen mielipidekiistan kuin suuri valiokunta. Se tuntuisi aika luontevaltakin, ja kun tänään on ryhmissä asiasta keskusteltu, ministerit ovat esimerkiksi tästä syystä voineet päätyä aivan oikealla tavalla parlamentin pelisääntöjä kunnioittavaa kantaa tukemaan.

Itse substanssista kiinnittäisin vaan huomiota siihen, että myös poliisi tai rekisteriviranomaiset joutuvat tekemään sellaisia päätöksiä puhtaasti näppituntuman pohjalta, joiden kohdalla tässä tapauksessa ed. Akaan-Penttilä katsoo, että lääkärit eivät voi tehdä oman asiantuntemuksensa pohjalta sellaista yleisarviota henkilön ajokyvystä. Se on tietysti hankalaa. Minusta pitäisi korostaa kaiken aikaa, että ei ole iso ero siinä, onko oikeus vai velvollisuus, vaan myös hoitohenkilökunnan, lääkärin, pitää ottaa vastuu siitä, että hän kertoo tälle henkilölle, milloin on ajokyky heikentynyt ja milloin olisi syytä jättää auto ajamatta ja ehkä pysyvästikin luopua ajokortista.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Eilen käytiin mielestäni ainakin pääosin asiallinen keskustelu. Tuntui hiukan siltä, että ilmassa oli myös turha jännite, joka ehkä vääristää tätä kommunikaatiota ja on turhaa, kaiken kaikkiaan ylimääräistä painolastia. Uskon, että asiallisella asian käsittelyllä päästäisiin hyvään ratkaisuun, jolloin katsottaisiin ihan viileästi itse asiaa. Lähtökohtaisesti on aivan oikein, että täällä on eilenkin viitattu puhemiesneuvoston toimintaan, tämän salin toimintaan lähetekeskustelussa, ja tietysti sitten ed. Akaan-Penttilän esitys suuresta valiokunnasta oli asiallinen. Toisin sanoen siihen on viitattu, miten lausuntoja kysytään muista substanssivaliokunnista.

Puhemiesneuvostossa ei ollut tietoa siitä, että tämä asia sai ikään kuin uuden käänteen eli aloitetaan toiminta ja analysointi nimenomaan lääkäri—potilas-suhteen puolella selkeästi terveydenhoidon, hyvinkin herkkiin, monipuolisiin kysymyksiin kajoamalla tai puuttumalla, jolloin substanssivaliokunta on sosiaali- ja terveysvaliokunta. Myöskään lähetekeskustelussa ei tämä asia tullut esille mutta tuli sitten liikenne- ja viestintävaliokunnassa.

Haluan tässäkin todeta, että on hyvä asia, että liikenne- ja viestintävaliokunta pyrkii kaikin tavoin edistämään tieturvallisuutta ja liikenneturvallisuutta, se on selvää. Mutta jotta emme tee sitten virhettä tai hankaloita jotakin muuta asiaa samassa yhteydessä, sen takia eri suunnilta suunnattu asian tarkastelu on tarpeellista. Nyt sitten palaamme varmasti uudelleen tähän, mihin oikeusministeri Koskinen viittasi, palaamme suuressa salissa uuteen äänestykseen myöhemmin, jossa jälleen voimme katsoa, mikä on todella parlamentin käsitys asiasta. Näin myös ministerit sosiaali- ja terveysministeriöstä pääsevät, niin kuin täällä todettiin, asiaan ottamaan kantaa.

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä lääkärin toiminnasta. Pääsääntöisesti, uskon niin, jokainen käytännön lääkäri tavatessaan potilaan, joka ei missään tapauksessa ole ajokykyinen terveydellisistä syistä, joko somaattisista tai psyykkisistä, puuttuu asiaan keskustelemalla potilaan kanssa ja myös, uskon, ilmoittamalla tarvittaessa poliisiviranomaisille, jottei yleinen liikenneturvallisuus vaarannu. Tämä on minun käsitykseni, ja kokemukseni perusteella näin uskon olevan. Miten tämä vaarantaminen tapahtuu? No, esimerkiksi täällä monesti puhutun jonkun muistisairauden, dementoitumisen myötä ja kautta.

Sitten on aivan eri asia, kun potilaalle kirjoitetaan ajokorttitodistus, lääkärinlausunto. Siinä on monta kohtaa — ei puolleta, puolletaan, puolletaan tietyillä ehdoin — ja siinä on myös mukana ajokoe. Se on selkeä paikka, jossa asiaan paneudutaan.

Edelleenkin, jos aina velvoitetaan, silloin tulee tämä perälauta-ajattelu ja silloin, niin kuin täällä ed. Akaan-Penttilä viittasi, saatetaan varmuuden vuoksi ehkä ilmoittaa jne. Tähän liikenne- ja viestintävaliokunnasta tulleeseen käsitykseen liittyy selkeästi myös sanktiointi, ja sehän tapahtuu Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen kautta, ja oikeusturvakeskuksen huomautukset ovat lääkäreille erittäin vahva sanktio.

Nyt kun potilaat tietävät, että tällainen velvoite on, saattaa tulla tämä varovaisuusperiaate myös siinä huomioon otetuksi, jolloin potilas ei todella hakeudu oireiden, vaikkapa eilen mainitsemieni rintakipujen, yhteydessä lääkärin vastaanotolle pelätessään, että siitä seuraa hänen ajolupaansa puuttuminen ja tämä ilmoitusvelvollisuus. Ei potilas pysty ajattelemaan, analysoimaan, mikä se tilanne tosiasiassa sitten on ja kuinka väliaikainen tämä hänen tilanteensa on jne. Näin ollen tähän asiaan liittyy todella paljon avoimia kysymyksiä, jotka olisi mielestäni ollut asiallista käydä läpi asianomaisessa substanssivaliokunnassa. Mutta nyt toivon mukaan täysistunto pystyy toisella tavalla pääsemään parempaan ratkaisuun kuin liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö on.

Lopuksi, puhemies, tämä keskustelu toivon mukaan myöskin virittää meidät kaikki siihen tarkkuuteen, mitä me puhemiesneuvostossa taikka lähetekeskustelussa voimme osoittaa sen suhteen, että mahdollisimman hyvin katsottaisiin lausunnonantajavaliokunnat tarpeellisella laajuudella. Jos aikataulukysymyksistä tulee ongelma, niin kuin ne joskus saattavat olla ongelma, se perälauta pitää merkitä siihen lausuntopyyntöön, mihin mennessä lausunnon pitää tulla, ettei siitä taas, niin kuin nähtävästi tapahtuu, synny ongelmia tähän taloon, jotka saattavat tietyissä tilanteissa olla myös kansallisesti hankalia ja merkitsevät kansallista menetystä.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva tieliikennelain muuttamisesitys ja siitä laadittu asianomaisen liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö olivat asioita, joihin en ajatellut ottaa kantaa, mutta nyt minä olen huomannut, että tämä onkin paljon monimutkaisempi asia kuin tähän mennessä olen asiaan paneutunut. Muun muassa ed. Akaan-Penttilä toi täällä varsin perusteltuja näkökohtia esille, kuten aina puheenvuoroissaan, niin myös tässä yhteydessä nimenomaan, ja nämä saattoivat minun muodostuneen kantani vähän niin kuin uudelleen harkittavaksi. Ilokseni totean, että täällä on oikeusministeri paikalla ja eduskunnan useimmat lääkärikansanedustajat ovat paikalla, ed. Petri Salo edustaa poliisikuntaa ja sitten me muut edustamme aktiivisia liikenteessä olijoita. (Välihuuto) — No niin, kaikella tavalla täällä ovat edustajat paikalla.

Näen, että tässä olisi todella syvän keskustelun paikka, mistä on kysymys. Kaikki varmasti haluamme tieliikenneturvallisuutta. Se on ehdoton tavoite. Tässä on yksi tärkeä kysymys, että henkilö, joka ei omaa enää ajoneuvonajokykyä, ei sitten itsensä ja lähimmäistensä henkeä vaarantaen enää olisi tuolla moottoriajoneuvon kuljettajana. Tämä on hyvin tärkeä kysymys. Mutta millä tavalla tämä oikein mitattaisiin? Tässä tulevat sitten omat vaikeutensa.

Minä en tunne lääkärien lainsäädäntöä, joka koskee näitä salassapitoasioita. Minä olen ymmärtänyt, että lääkäreillä on hyvin pyhä ja luja salassapitovelvollisuus. Näin minä olen ymmärtänyt. Kun se on laissa, minä ymmärrän, että lääkärikunta haluaa noudattaa tätä lakia. Laki ei ole myöskään täysin turha, vaan se on tarkoituksella tehty. Ne näkökohdat, että ihmisten intimiteetti säilyy ja luottamus lääkärikuntaa kohtaan, ovat tärkeitä näkökohtia. Sitten kun tulee tämmöinen velvollisuus antaa tietoja, se on toisaalta hyvä mutta toisaalta tähän kätkeytyvät nämä ongelmat, jotka liittyvät lääkärin salassapitoon ja potilassuhteisiin. Potilaalla on oltava luottamus, että hän voi uskoa lääkärille asiat ja mennä oireidenkin vuoksi lääkäriin. Minuun ovat nyt lääkärit ottaneet yhteyttä siitä, mitenkäs käy, jos potilas ei uskalla tulla lääkärin vastaanotolle ja alkaa vältellä lääkäriä. Tämä on sitten hänen oman turvallisuutensa kannalta hyvin vahingollista, ja ikävä kyllä tässä ei sitten toteudu edes tavoiteltu liikenneturvallisuuskaan.

Olisiko kenties löydettävissä — tätäkin kyselen — muita keinoja tämän ajokunnon toteamiseksi? Pitäisikö olla useammin esittää nämä lääkärintodistukset, jolloin tässä olisi lääkärillä toisenlainen velvollisuus antaa tietyt lausunnot eikä olisi niitä intimiteettisuojaongelmia, mitä muutoin on? Olen ymmärtänyt, että lääkäreillä on varsin tiukat suojat, että yhteiskunnan olisi monta kertaa hyvä tietää tietyt vaaratekijät ja ongelmalliset asiat, mutta kun lääkäreitä sitoo vaitiolovelvollisuus, yhteiskunta ei saa niitä tietoonsa. Tämä on ajokyvyn osalta asia, joka voidaan hyvin monella tavalla mitata. Jos ajatellaan näkökykyä, se on yksi kaikkein helpoimmin mitattavissa oleva asia. Sen pystyisi karkeasti ottaen toteamaan vaikka katsastusmies. Omalla paikkakunnallani, kun auton vie katsastukseen, on tuommoinen tietty näkökyvyn testi, jonka asiakas voi katsoa. Olen todennut, että vielä minullakin on parempi näkö kuin luokiteltu rekkakuskin näkö, ja olen tyytyväinen. Ehkä joku tuommoinen karkea testi voisi olla ihan näkökyvynkin suhteen, mutta sitten tulevat nämä sairaudet, miten ne voidaan sitten todeta. Siinä ei ole muuta kuin lääkäri, joka ne toteaa.

Minusta saattaisi olla parempi menettely kuin lääkärin ilmoitusvelvollisuus. On sitten sanottu, että lääkäri ei tutun potilaansa ongelmia taas ilmoita, jos hänellä ei ole velvollisuutta siihen. Tässä tulevat nämä kysymykset hyvin moninaisiksi. Minä toivon, että arvoisat lääkärikansanedustajat, jotka edustatte nyt tässä lääkärinetiikkaa ja asiantuntemusta, hieman valotatte tätä kysymystä, että voisimme muodostaa sen kannan, millä turvataan lääkärinetiikka, potilaan hakeutuminen hoitoon ja sitten nyt tässä tavoiteltu liikenneturvallisuus.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme periaatteessa erittäin mielenkiintoisen asian kanssa tekemisissä tässä eduskunnan käsittelyjärjestelmän aivan mitä ihmeellisimmässä peruskysymyksessä. Tässähän on oikeasti sellaisesta asiasta rinnastettuna kysymys, että ovat ryhtyneet, miten sanoisin, aivan eri alan asiantuntijat hoitamaan sellaista asiaa, mikä on lääkäreitten asia. Ei minusta ole lääkäreitten asioitten hoitaminen eikä luokitteleminen, tarkoittamatta nyt ketään, mutta että se liikenteeseen jotenkin liittyy, että polkupyöränkorjaajat ottavat osaa siihen, mikä on lääkärin tehtävä, asia ja asema.

Tältä pohjalta katsottuna pidän aivan ihmeellisenä myöskin tätä näköalaa, että liikenne- ja viestintävaliokunta ei ole huomannut sitä, että he liikkuvat tässä nyt sellaisella asialla ja sellaisella rintamalla, mikä ei periaatteessa heidän etiikkaansa viimeisen päälle kuulu. Ymmärrän kyllä, että kun tätä liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenlistaa katsoo, ketkä mietinnön laatimiseen ovat osallistuneet, niin täällä löytyy sellaisia nimiä, mitkä haluavat olla kaiken alan asiantuntijoita kaikessa rintamassa. Mutta senhän tästä voi niin kuin ajatella ja nähdä, että tulos on tämän näköinen. Kyllä minä ymmärrän tietysti, että itsekin joskus sellaisella alalla otan asiaan kantaa, mistä joku luulee, etten mitään ymmärtäisi ja tietäisi, mutta kun tämä on selkeästi ollut nähtävissä niin, että lääkärit ja sitä kautta sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet ovat tässä asiassa eittämättä varmasti paljon parempia asiantuntijoita kuin nämä liikennevaliokunnan jäsenet, niin pidän ihmeenä, että tätä asiaa ei ole huomattu ja lähdetty katsomaan jo eduskunnan omien työtapojen osalta, miten tämä voitaisiin paremmin hoitaa ja tehdä. Toisaalta täytyy sanoa, että liikenne- ja viestintävaliokunnan puheenjohtaja saamani tiedon mukaan ei ole aina ollut edes paikalla, kun tätä on käsitelty, joten ei ole ihme, että on jäänyt huomaamattomaksi nämä asiat, mitä siellä on hoidettu ja tehty. En tiedä, mikä tätä on ohjannut, tuskin tässä mitään ylempiäkään voimia on ollut, mutta työtapaturma tässä kuitenkin on käynyt.

Tämän pohjalta katsottuna on erinomaisen hyvin nähtävissä, että ed. Akaan-Penttilä esitti ensimmäisessä puheenvuorossaan tänään tämän näköalan, että pitäisi palata tähän hallituksen esitykseen. Siinä mielessä itsekin kävin tämän tuolta hakemassa ja olen tätä nyt perusteellisesti uudelleen katsonut ja nähnyt. En ymmärrä, mitä pahaa tässä hallituksen esityksessä on ollut olemassa, ettei tätä ole voitu perustella, viedä ja parantaa niin, että se parempaan suuntaan olisi tehty. Nyt liikenne- ja viestintävaliokunta on lähtenyt sormeilemaan tätä, ja täytyy sanoa, että todellinen katastrofi on tullut. Tässä eduskunnan jäsenetkin ovat monet sortuneet tähän painostukseen. Eilen puhuttiin paljon sanasta "painostus", ja olen todennut, että sellaista painostusta on selkeästi olemassa. On sanottu, miten pitää tehdä. Kun täällä on selkeästi annettu ymmärtää, ei tänään, mutta tuolla kahvilassa eilen sekä tänään, että hallitusryhmät ovat sopineet, miten tämä tehdään ja hoidetaan, niin tätä jos ei voi sanoa painostukseksi, niin mitä. Uhkailut siitä ovat puuttuneet, mutta on ollut kova painostus, että pitää menetellä ja hoitaa asia niin, kuin hallitusryhmät ovat keskenään sopineet.

Eihän voi olla niin, että tällaisessa asiassa, missä tehdään kansallista lainsäädäntöä, viisaus on olemassa siellä liikenne- ja viestintävaliokunnassa ja hallitusryhmien vetäjissä. (Ed. Salo: Kaikki eivät ole yhtä kovapäisiä!) Tässä täytyy sanoa, ed. Salo, että tässä ei pelkkä kova pää ratkaise, vaan tässä on sellainen asia, niin kuin olen joskus ennenkin sanonut, että tässä ratkaisee se, kuka ajaa ja hoitaa kansan asioita niin, että kansa ei tästä joudu kärsimään eikä joudu väärään käteen, ja sitä kansaa edustavat myöskin, ed. Hemmilä, lääkärit, jotka tekevät tätä etiikkansa perusteella enemmän kuin kukaan muu. Kun äskeinen puhuja oli ed. Oinonen, hän myöskin sielunhoitajana papin valan velvoittamana joutuu sitoutumaan siihen, että on luottamuksellisia, uskottuja asioita, ja niin se on lääkärilläkin. (Ed. Hemmilä: Väitättekö, ettei poliisilla ole?) Näin minä ainakin maallikkona katson. Tätä asiaa ei saa särkeä eikä sortaa. — Ed. Hemmilä, en ollenkaan ole nyt puhunut poliisin asemasta, mutta jos tarvitsee, niin voin käydä analysoimaan sitäkin, mutta se ei liity tähän asiaan. Säästän sen seuraavaan keskusteluun.

Tältä pohjalta katsottuna, jos liikenne- ja viestintävaliokunta olisi jotenkin sitten perehtynyt niihin asioihin, miten tätä asiaa voidaan paremmin hoitaa ja tehdä, niin olisin ymmärtänyt tätä asiaa jotenkin, mutta kun niihin ongelmiin, mitä tulee ikääntyvien ihmisten, sairastuvien ihmisten tai vajaakuntoisten ihmisten liikkumiseen, ei ole minkäännäköistä huomiota kiinnitetty, niin siinä mielessä tämä asettuu aivan vielä erikoisempaan valoon, erikoisempaan valoon siinä, että hallituksen alkuperäisestä esityksestä ja sen hoitamisesta eteenpäin ei ole kannettu ollenkaan huolta, mikä tuntuu minusta joskus ihmeeltä, että se on niin kuin pääasia olemassa. Tässä nyt on syntynyt vähän semmoinen tapa, mitä ihmettelen. Aikaisempi käsitys oli, että hallitus on aina oikeassa. Nyt on syntynyt sellainen, että liikenne- ja viestintävaliokunta on oikeassa ja hallitus väärässä ja eduskunta ei ymmärrä tästä asiasta mitään. (Ed. Valpas: Eikä ole ensimmäinen kerta!) Saattaa olla ensimmäinen, mutta toivoisin, että olisi suurin piirtein viimeinen, että viestintävaliokunta pääsee tämmöiselle asialle, mikä ei kuulu heidän toimialaansa.

Mutta mitä vielä tulee tähän kysymykseen, mitä äsken yritin valottaa, tämän ikääntyvän ihmisen ajokelpoisuuteen tai ajokelpoisuudesta luopumiseen, niin olen kautta aikojen pysynyt sillä rintamalla, minkä haluan nyt tässä tämän asian yhteydessä julkituoda, että tiedän, että tämä on ongelma, niin kuin ed. Salo eilen kuvaili vanhempaa herrasmiestä, mikä menetti henkensäkin sitten tässä asiassa. Tähän nähden olen kyllä rintamassa sitä mieltä, että silloin kun ajokyky heikkenee, ja toivon, että itseltäni kun se heikkenee, niin joku ottaa kortin pois ja sanoo, että sinä et kykene enää itse ajamaan. (Ed. Salo: Kuka ottaa sen pois?) — Tässä asiassa se ottaja löytyy aina helpommin. Minä voin itsekin siitä helpommin luopua, kun syntyy joku järjestelmä, millä kansalainen pääsee liikkumaan. — Tämän asian osalta — odottakaa, ed. Salo, tämä tulee — voi todeta ja ymmärtää, että kun kansalainen haluaa tämän viimeisen tapansa päästä liikkumaan ja kulkemaan säilyttää, ajokorttinsa ja -lupansa siihen, ja sitä varten kunnioittaa liikennesääntöjä, elää raittiisti, elää kunnialla, pitää kuntonsa ja näkökykynsä lasien kautta jne. niin hyvänä kuin se on mahdollista, niin siinä yhteydessä, kun tämä kansalainen menettää sen taitonsa tähän asiaan, pitäisi yhteiskunnan tulla niin vastaan tässä asiassa, että ilmoittaa, että nyt tämä ajo loppui, ja antaa nipun taksiseteleitä ja sanoo, että tällä voit kulkea ja liikkua. No, seuraavaksi kysytään, kuka ne maksaa, missä tämä homma on olemassa. Luulen, että se olisi kuitenkin kaikkein halvin tapa tähän asiaan olemassa ja tuskin siinä kovin paljon väärinkäyttöä olisi olemassa, koska valtaosa näistä ihmisistä, mitkä ovat tämän ajokorttinsa eteen taistelleet viimeiseen saakka, ovat umpinuukia eivätkä raaski sillä taksillakaan matkustaa, vaikka yhteiskunta sen maksaisi.

Tämän osalta on nähtävä sellainen näköala, että jos tämä olisi liitetty tähän asiaan jotenkin, olisin voinut ymmärtää, että joku hyvää tarkoittava ele on olemassa, mutta kun mitään uutta ei ole tullut tähän asiaan muuta kuin se, että on todettu, että lääkärit eivät oma-aloitteisesti tilanteen niin katsoessaan pysty ilmoittamaan poliisiviranomaiselle tämän potilaan heikentynyttä ajokykyä ja taitoa siinä asiassa, niin onhan se nyt maailman ihme asia, että laaditaan tämmöinen mietintö ja tämmöinen laki, missä lääkäreistä tehdään oma-aloitteisesti ikään kuin toimintakyvyttömiä, mitä he eivät ole olemassa. Tiedän, että ainakin kaikki ne lääkärit, mitä itse tunnen tässä tasavallassa, ovat luotettavia, potilaan parasta ajattelevia ja ymmärtäviä ja oikeita asioita eteenpäin vieviä, eikä varmaan lääkäreillekään tätä ennen ole tullut mieleen, että heitä parempia asiantuntijoita näissä asioissa olisi täällä liikenne- ja viestintävaliokunnassa.

Siihen nähden ne perusteet ja näköalat, mitä on todettu, että sosiaali- ja terveysministeriö on lähtenyt tässä asiassa siitä liikkeelle, että jos tämä tulee pakolliseksi, pitää kuulla ja palauttaa tämä asia, niin olisi tämän pitänyt ilmetä näitä perusteita lukiessa ja tutkiessa, että tämä asia ei ole näin yksinkertainen eikä selkeä. Sen takia ilmoitan vahvasti, että en voi olla tämän asian takana enkä voi äänestää missään tapauksessa tässä hallitusrintamassa niin, että tälle asialle mitään minun siunaustani löytyisi ja syntyisi. Siihen nähden ymmärrän niin, että kansanedustajan velvollisuus on toimia niin, kuin se kansan parhaaksi on, ja itse katson toimimiseni kansan parhaaksi sen muotoiseksi, että paras toimintatae tässä asiassa on olemassa vastustaa tätä valiokunnan mietintöä ja erityisesti, korostan vielä, tukea tätä hallituksen hyvää esitystä tällä rintamalla, koska lääkärit ovat parhaita asiantuntijoita tietämään, miten menetellään ja tehdään. Jos sitten tulevaisuudessa aika muuttuu, niin hallitus tehköön paremman esityksen, sellaisen, mikä tyydyttää sitten myöskin liikenne- ja viestintävaliokuntaa, mutta luulen niin, että tästä eteenpäin hallitus kun tekee esityksiä, niin osataan varoa jo siihen, että jos se menee liikenne- ja viestintävaliokuntaan, sieltä voi syntyä mitä tahansa.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ei saa repliikkejä, minkä sinänsä ymmärrän, niin tulin kommentoimaan muutamia asioita tänne eteen. On tietysti vähän vaikeata tulla ed. Seppo Lahtelan rehevän puheenvuoron jälkeen puhumaan tänne muutamasta sinänsä hyvin tärkeästä asiasta, mutta kiitän ed. Lahtelaa kuitenkin kommenteista tähän liittyen.

On aivan totta, että huomenna olen ehdottamassa tähän kyseiseen lakiin pykälämuutosta, joka ei ole se, joka teille on jaettu pöydille, vaan se on se ehdotus, joka on hallituksen alkuperäinen ehdotus, joiden välillä tässä täytyy huomenna sitten katsoa, miten tämä asia menee eteenpäin. Toisin sanoen se kompromissiehdotus, jonka olen pöydälle jakanut, on Ruotsissa käytössä oleva systeemi, mutta koska näet oli sillä lailla tilanne, että tässä ei valiokuntaa ollenkaan haluttu kuullakaan, että olisi voitu miettiä tätä Ruotsin-mallia tai Englannin-mallia tai jotain vastaavaa, niin minusta on parasta, että palaamme sitten hallituksen alkuperäiseen esitykseen, joka on pelkästään oikeus ilmoittaa harkinnan mukaan ja tarvittaessa. Tämä teille kaikille tiedoksi, että se tapahtuu huomenna.

Ed. Oinoselle sanoisin, että kiitoksia, että osallistutte nyt suurella ajatuksella tähän keskusteluun. Itse asiassa ongelma on teillä aivan sama pappina. Miettikääpä, jos teille säädettäisiin laki, jossa teidän pitää ilmoittaa, on pakko ilmoittaa, tiettyjä rippiin liittyneitä asioita. Mennään kyllä erittäin vaikealle alueelle. Minä en ainakaan halua sanoa, mitä papin pitää ilmoittaa ja mitä hänen pitää pitää omana tietonaan, minkälaisia asioita. Pappi on saanut niin pitkän koulutuksen, että minä katson, että se ammattikoulutus riittää. Samaa mieltä olen koko lääkärikunnasta ja optikoista. Jokainen heistä osaa oman alansa, samaten poliisit. Tässä on yhteistyöstä kysymys. Nyt kun tässä mennään ammattialojen yli, muut ammattikunnat ovat ilmoittaneet lääkärikunnalle, miten tätä salassapitoa revitään auki, niin olen kyllä hyvin ihmeissäni, se on aivan avoimesti sanottava.

Itse asiassa pyysin tämän puheenvuoron repliikkinä ministeri Koskiselle. Hän on oikeusministeri. Ihan sujuvasti hän ei ollenkaan ihmetellyt sitä, että kun sosiaali- ja terveysministerit haluavat sekä hallituksen esityksen tekstissä että kaikessa kirjeenvaihdossa ministeriön ja valiokunnan välillä, että tämä asia pitää, jos se on velvoitteellinen, ilman muuta käsitellä heidän omassa substanssivaliokunnassaan, ja kun täällä äänestetään sitä vastaan, niin oikeusministeri on samaa mieltä, että se oli ihan hyvä, että näin äänestettiin, että saadaan ison salin kanta tähän asiaan. Kyllä ministerinä toimivien henkilöiden luottamus kärsii tämmöisessä asiassa, vaikkakaan se ei ole missään tapauksessa laitonta. Mutta se on uutta poliittista kulttuuria.

Meidän kaikkien on syytä nähdä tämä, varsinkin kun oikeusministeri varmasti tietää, että on tietyt salassapitoasiat jo, jotka on purettu pois täysin ymmärrettävistä syistä. Kertaan ne tähän nyt, kun niistä puhutaan. Ensinnäkin, jos esimerkiksi tapaturma-asemalle tulee ihminen, joka on tehnyt jotain, josta on uhka, että hänet tuomitaan kuuden vuoden vankeuteen, se on ilmoitettava aina poliisille, se on poliisiasia. Lapsiin kohdistuvat pahoinpitelyt on toinen samanlainen, yleisvaaralliset taudit on kolmas, ja syntymään ja kuolemaan liittyvät toteamisasiat ovat semmoisia, joissa ei ole salassapito-oikeutta, vaan ne on myöskin ilmoitettava.

Itse tästä ajoterveydestä ja ajokyvystä sanoisin vielä uudestaan sen, että siis vaikeus on se, että kun potilaalla on sairauksia, milloin nämä sairaudet ovat sitä tasoa, että ne vaikuttavat siihen onnettomuuteen. Hallituksen esityksen mukaan 33 prosentilla kuolleista onnettomuuspotilaista on todettu kroonisia sairauksia, mutta se on aivan eri asia kuin se, ovatko ne sairaudet aiheuttaneet sen kolarin tai siihen liittyvät asiat. Ihan samalla lailla voitaisiin sanoa, että kaikilla kolarin aiheuttaneilla ihmisillä on puhelin kotona. Ei se puhelin sitä aiheuta, että he ajavat jossain muualla kolarin. Riippuu, mitkä asiat yhdistetään keskenään, ja paras kokonaisuustesti ihmisestä on ajotesti, joko ajokouluun, jonkinlaiseen kontrolloituun testiin tai simulaattoriin meneminen, jos halutaan liikenneturvallisuutta Suomessa tosissaan parantaa eikä ainoastaan tämmöistä lainsäädännöllistä kikkailua, jonka nojalla vastuu itse asiassa ei ole kenelläkään.

Kyllä minun ammattieettisistä syistä täytyy voimakkaasti sanoa täältä puhujakorokkeelta toistaen sen, että ei voi tehdä semmoista tilannetta, jossa lääkäreiden oman selustansa takia potilasta jotenkin puolustaakseen täytyy ilmoittaa asioita, jotka ovat rajalla olevia seikkoja, niin että kaikki olisivat väärällä tavalla turvassa. Tulee vääriä positiivisia. Ei kai kukaan semmoista halua. Sen takia tulen huomenna, kuten sanottu, arvoisa puhemies, ehdottamaan, että hallituksen alkuperäinen ehdotus on se, joka hyväksyttäisiin tässä asiassa.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Koska käytin eilen jo aika pitkän puheenvuoron tästä samasta asiasta, yritän tiivistää sanomani ihan muutamaan virkkeeseen.

Ensinnäkin arvostan kyllä kaikkien erikoisvaliokuntien työtä täällä riippumatta siitä, minkä tyyppisistä ammatinharjoittajista kukin valiokuta koostuu. Kyllä perinteisesti kaikki tieliikennelakiin liittyvät asiat on aikaisemminkin pystynyt liikennevaliokunta käsittelemään, ja uskon, että pystyy ihan jatkossakin. Muistutan vain parista pienestä perussäännöstä. Lähetekeskustelussa tähän hallitukseen esitykseen ei puuttunut kukaan. Omassa ryhmässämme tätä asiaa käsiteltiin ainakin kaksi kertaa ryhmässä tai työvaliokunnassa, jossa liikennevaliokunnan vastaava kertoi, että tällaista hallituksen esitystä aiotaan muuttaa. Sillä tarkoitetaan nimenomaan, että silloin puututtaisiin, jos haluttaisiin siihen toisenlaista ratkaisua. Vasta siinä vaiheessa, kun tämä palasi sisältökäsittelyyn, alkoi tämä myrsky, mikä tällä hetkellä on.

Itse katson tätä tietenkin liikenneturvallisuuden näkökulmasta, koska 400 ihmistä kuolee vuosittain liikenteessä ja 10 000 ihmistä loukkaantuu aivan turhaan. Minulla on 18 vuotta poliisikokemusta, ja olen tietenkin monta kertaa todennut, että liikenteessä liikkuu sellaisia ihmisiä, joiden terveydentila on pysyvästi muuttunut siten, että he eivät pysty turvallisesti kuljettamaan ajoneuvoa liikenteessä varsinkaan, kun liikennemäärät kasvavat ja vaatimukset koko ajan lisääntyvät. Olen käynyt myöskin monta kertaa katsomassa, koska joku tietty henkilö on viimeksi saanut lääkärintodistuksen ajokyvystään. Valitettavan usein on käynyt myöskin niin, että toistuvasti on huomannut, että tämä lääkärintodistus on jostakin syystä tullut aina samalta lääkäriltä. (Ed. Akaan-Penttilä: Entäs ajotesti?) — Ajotesti on siinä kaikkein paras testi, aivan kuten ed. Akaan-Penttilä sanoi, koska siinähän mitataan myöskin näitä kaikkia ihmisen henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia tavallaan samassa testissä kokonaisuutena ja pitää vielä liikennetilanteetkin pystyä havainnoimaan. Mutta olen törmännyt siihenkin, että puolen vuoden vanha lääkärintodistus jouduttiin uusimaan ajokortin peruuttamistilanteessa, ja sellainen myöskin vanhemmalle henkilölle annettiin. Itse olin esittänyt, että hänen ajokorttinsa peruutetaan tai hänet määrätään uuteen lääkärintarkastukseen. Sellainen tuli, ja henkilö ja hänen puolisonsa menehtyivät pari viikkoa tämän ajokortin saamisen jälkeen.

Oli selvästi poliisin silmin nähtävissä, että henkilön kyky virheettömiin suorituksiin on liikenteessä heikentynyt. Poliisin etiikka kuitenkin lähtee liikenteessä siitä, että kun minä havaitsen, että nyt näyttää ilmiselvästi siltä, että tämä henkilö ei pysty jatkossa enää turvallisesti kuljettamaan ajoneuvoa liikenteessä, teen esityksen poliisipäällikölle, jotta hän ottaa harkittavaksi, peruutetaanko tämän henkilön ajolupa. Hän joko pyytää siitä yleensä lääkärintodistuksen, mutta aivan kuten ed. Akaan-Penttilä sanoo, uuteen kuljettajantutkintoon määrääminen on vielä parempi. Opin tästä yhdestä tapauksesta, kun esitin lääkärintodistuksen pyytämistä ja se johti näinkin dramaattiseen tilanteeseen, että kuljettajantutkinto on parempi. Nimittäin seuraavalla kerralla esitin poliisipäällikölle uutta kuljettajantutkintoa. Kävi niin, että ensimmäinen kuljettajantutkinto loppui 20 metrin päähän. Seuraava, myöhemmin tehty kuljettajantutkinto jatkui 50 metriä. Kolmannella kertaa, kun tämä henkilö yritti kuljettajantutkinnosta läpi, se kesti 100 metriä ja sen jälkeen lopetettiin tämä tutkinto, eli katsastusinsinööri pystyi heti ensi kontrollissa näkemään, että tämä henkilö ei pysty kuljettamaan turvallisesti ajoneuvoa liikenteessä. Lääkärin mielestä tämä henkilö saattoi olla siinä tutkimuksessa vielä hyvinkin ajokuntoinen.

Minä odotan kuitenkin, että tämän lakiesityksen mennessä läpi ministeriö laatii hyvät ohjeet, kuinka näissä asioissa jatkossa menetellään. En usko, että mitkään lyhytaikaiset flunssat tai korvakivut tai muut ovat pysyviä esteitä. Ne hetkittäin vaikuttavat ajokykyyn, mutta eivät pysyvästi niin, että henkilö on kokonaan menettänyt ajokykynsä. Näihin toivoisin lääkärien myöskin nyt puuttuvan ja ilmoittavan poliisipäällikölle, että nyt näyttää, että minun potilaani on menettänyt pysyvästi kyvyn kuljettaa turvallisesti ajoneuvoa liikenteessä, ottakaa harkittavaksi, määräättekö hänet mahdollisesti uuteen erikoislääkärin tarkastukseen tai kuljettajantutkintoon. (Ed. Asko-Seljavaara: Tähän riittää oikeus!)

Nimittäin kun minä menen lääkäriin lyhytaikaisen sairauden takia, jos minä saan yskänlääkettä, jossa on kolmio, tai saan jotakin muuta lääkettä, joka vaikuttaa minun keskushermostooni, lääkäri aina sanoo, että nyt, Salo, sinä et voi tämän lääkkeen vaikutuksen alaisena ajaa autoa. Minä koen sen, että on myöskin minun velvollisuuteni noudattaa sitä lääkärin tahtoa. Tätä aktiivista toimintavelvollisuutta minä toivon lääkäreiltä myöskin kaikkien potilaitten osalta, koska tällä hetkellä meillä on liikenteessä aivan liian paljon sellaisia ihmisiä, jotka pitäisi pystyä poimimaan pois, koska he vaarantavat oman turvallisuutensa lisäksi muiden turvallisuutta ja aiheuttavat aivan turhia kolareita.

Problemaattiseksi näin, kun tätä asiaa mietin, miten me suhtaudumme psykiatrisiin sairauksiin. Kuvitellaan esimerkiksi 18-vuotias nuori, joka kertoo, että hän aikoo esimerkiksi tehdä itsetuhon. Itsetuhovietti on esimerkiksi voimakas, ja on suuri riski, että hän saattaa tänä päivänä liikenteessä tehdä tämän ajoneuvoa hyväksi käyttäen. Täällä tuli ensimmäisen kerran vastaan, että mietin, onko hän konkreettisesti menettänyt ajokykynsä, koska on esimerkiksi psyykkisesti siinä tilassa. Miten vaikuttaa kiihtymys? Minulla on monta kertaa tien päällä ollut tilanne, että henkilö on ollut niin kiihtyneessä tilassa, että olen ottanut avaimet pois ja sanonut, että et jatka ajoneuvolla ajamista, ennen kuin rauhoitut, koska tieliikennelaissa sanotaan selvästi, että sellaisessa tilassa ei saa kuljettaa ajoneuvoa liikenteessä. Moni meistä kumminkin siihen käytännössä syyllistyy.

Minä uskon, että tämän lain kanssa voidaan hyvin elää, mutta se edellyttää tietenkin, että ministeriö laatii sellaiset keskeiset toimintaohjeet, jotka lääkärit hyväksyvät ja jotka parantavat liikenneturvallisuutta. Tähän muutokseen suhtaudutaan tällä hetkellä aivan turhalla kiihkolla.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Tämä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö n:o 7/2003 on herättänyt hurjan paljon keskustelua viime päivinä, eilen ja myös tänään. Tänään on äänestetty ja näyttää siltä, että tänä iltana torstaina, kun kello lähestyy 21:tä, täällä salissa on vielä aktiivisia keskusteluun osallistujia. Mutta panen vaan merkille, että taitavat kaikki edustajat, jotka nyt ovat salissa, jollain tavalla kokea omaksi asiakseen, kun täällä on eduskunnan lääkärikansanedustajia, täällä on oikeusministeri paikalla, täällä on poliisikansanedustajia ja sitten täällä on vielä pappikin paikalla. Itse asiassa ed. Oinonen puheenvuorossaan saikin minut tulemaan vielä ottamaan muutaman kannanoton täältä puhujakorokkeelta käsin.

Nimittäin ed. Oinonen kyseli, mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut kuin tämä, miten muuten liikenneturvallisuutta ehkä olisi voitu ja voitaisiin parantaa kuin säätämällä tällainen laki, mitä nyt ollaan säätämässä, elikkä lääkärille velvollisuus ilmoittaa potilaastaan, jolla hän havaitsee olevan selvästi liikenneturvallisuutta vaarantava sairaus tai vamma. Tästähän oikeastaan on pelkistetysti kysymys.

Hallitus jo tässä esityksessään varmasti alun perin on tavoitellut nimenomaan liikenneturvallisuuden parantamista, hyvä näin. Hallitus lähti huomattavasti lievemmästä vaihtoehdosta liikkeelle siinä esityksessään, jossa hallitus siis lähti siitä, että lääkäreille annetaan oikeus ilmoittaa tällaisesta sairaudesta tai vammasta. Itse asiassa hallitus varmasti esityksessään ajatteli niin, että lääkäreillä on niin korkea moraalikäsitys ja ylipäätään työmoraali, että he myöskin käyttävät tätä oikeutta tarvittaessa hyväksi, ilmeisesti jopa niin, että hallitus ajatteli, että lääkärit aina käyttävät tätä oikeutta hyväkseen. (Ed. Salo: Se oikeus on jo olemassa!) Nyt kun liikenne- ja viestintävaliokunta on suuressa viisaudessaan katsonut aiheelliseksi, että tämä säädetään lääkärien ilmoitusvelvollisuudeksi, niin tästä tietenkin on syntynyt enemmän kuin teologinen ongelma, teologinen keskustelu, täällä.

Nimittäin itse yritän valottaa tätä siitä näkökulmasta, että tällä pyritään liikenneturvallisuutta parantamaan, se on selvä. Sitten vastaan asettuu tämä lääkäreille ehdottomaksi säädetty vaitiolovelvollisuus. Sekin on oikeastaan samanlainen velvollisuus kuin nyt ilmoitusvelvollisuus. Se on yhtä painava, siis vaitiolovelvollisuus, kuin ilmoitusvelvollisuus. Tässä ovat nyt vastakkain sellaiset asiat, että lääkärit itse asiassa joutuvat aika vaikeaan, todella ammatissaan vaikeaan tilanteeseen.

Mutta kun asiaa tarkastellaan eteenpäin ja pannaan nämä oikeushyvät järjestykseen eli lääkärin vaitiolovelvollisuus, potilaana olevan henkilön oma turvallisuus kuin myös muitten tielläliikkujien ja mahdollisesti muittenkin kuin tielläliikkujien turvallisuus, tässä on vaakakupissa nyt kaksi asiaa. Miten lääkäri sitten omalta kohdaltaan voi tätä tarkastella? Ehdottaisin sitä, että lääkäri antaisi ihmishengelle ja ihmisen terveydelle silloin äärimmäisen suuren painoarvon. Kun lääkäri näin toimii, hän ajattelee, että kun hän ilmoittaa toiselle salassapitovelvolliselle eli poliisille tällaisen asian ja kun lääkäri on asian ilmoittanut tälle poliisiviranomaiselle, niin poliisiviranomaiselle siirtyy vastuu. Lääkärillä ei sen jälkeen ole enää vastuuta. Lääkärihän ei tässä asetu poliisin eikä tuomarin asemaan eikä häntä aseteta tällä lainsäädännöllä, vaan lääkäriltä siirtyy vastuu poliisille ja poliisiviranomainen sitten harkitsee, miten tästä eteenpäin toimitaan.

Itse yli 20 vuoden ajan poliisityötä tehneenä ja myös liikennettä valvoneena tiedän ja aika tarkkaan osaan kuvitella tältä paikalta, miten poliisiviranomainen tässä tilanteessa toimii, kun hän saa lääkäriltä ikään kuin vihjeenomaisen tiedon, että nyt sellainen ja sellainen henkilö ei mahdollisesti enää omaa ajo-oikeutta tai ajo-oikeuteen vaadittavaa terveyttä. Nimittäin poliisiviranomainen mitä todennäköisimmin siinä tilanteessa kutsuu tämän ajokortin haltijan puhutteluun tai haastatteluun, ja ajokortin myöntäjä, poliisiviranomainen, siinä haastattelussa sitten selvittää mahdolliset jatkotoimenpiteet. Eli vastuu on täysin poliisilla ja poliisiviranomaisella, ajokortin myöntäjällä. (Ed. Asko-Seljavaara: Tähän kaikkeen riittää ilmoitusoikeus!) Lääkäriä ei sotketa tähän prosessiin enää lainkaan mukaan sen jälkeen. Poliisiviranomainen tekee sen jälkeen päätökset, lähetetäänkö tutkimuksiin tämä asianomainen ajokortin haltija, ja niitten tutkimusten jälkeen sitten tehdään mahdollisesti ratkaisu, jolla esimerkiksi ajo-oikeus peruutetaan. Näinhän käytännössä tämä prosessi todellakin toimii. Näin ollen, kun pohdin tätä, pohdin todella syvällisesti näitä kahta vakavaa asiaa, toisaalta lääkärin salassapitovelvollisuutta potilaan asioista ja toisaalta sitten taas liikenneturvallisuutta, itse asiassa meidän kaikkien turvallista liikenneympäristöä, niin päädyin siihen, että sittenkin näistä oikeushyvistä kyllä meidän on valittava nyt tämä liikenneturvallisuus.

Herra puhemies! Haluan kiinnitettävän huomiota valiokunnan mietinnön alkuosaan, missä kerrotaan asiantuntijakuulemisista: "Sairauksien tai henkilön toimintakyvyn heikkenemisen on todettu aiheuttavan tai olevan mukana syytekijänä", siis vahingon aiheuttajana, "vain pienessä osassa liikenneonnettomuuksia." Tämä minut yllättää täysin, koska poliisiviranomaisilta, poliisilta, tänä aamuna saamani tiedon mukaan esimerkiksi pääkaupungissa Helsingissä tänä vuonna sattuneista vakavista kuolemaan johtaneista liikennevahingoista jopa kolmasosassa on ollut syynä nimenomaan se, että kuljettaja ei ole omannut enää ajo-oikeuden edellytyksiä. Kuvitelkaa. Näissä kolareissa on kuollut neljä henkeä, joista kolme aivan sivullista. Siis kuljettaja, joka ei ole omannut enää terveydellisistä syistä ajo-oikeutta, on aiheuttanut paitsi itselleen myöskin monille muille kuoleman tai vakavan vamman. Tämähän on äärimmäisen vakavasti otettava asia.

Sitten tähän liittyy sellaisia ongelmia kuin esimerkiksi velvollisuuden laiminlyönnistä lääkärille aiheutuva seuraamus. Kun täällä on tämmöisiä todellisia ongelmia edessäpäin tulossa, niin kun tällä vaalikaudella, nyt tämän lyhyen vaalikauden aikana, on tullut tavaksi, että näissä ratkaisuissa, joita eduskunta tekee, jopa säädetään ponsilla ja muilla lauselmilla tämmöinen seuraamusjärjestelmä, niin suosittelen kyllä, että vähintäänkin hallituksen, valtioneuvoston, piirissä tarkasti seurataan tämän lainsäädännön käytännön onnistumisia ja epäonnistumisia ja sitten mahdollisesti tehdään lainsäädäntöön tarkistuksia. Sitä varten me täällä olemme, että me näitä tarkistuksia tarvittaessa teemme.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilä puhui antaumuksella ja paikoin todella hyvin. (Ed. Hemmilä: Kiitos!) Tämä on osoitus siitä, että asia on ottanut syvältä monia.

Itse totean, arvoisa puhemies, että hallituksen alkuperäinen esitys oli ihan oikein ja paikallaan. Lääkärit eivät ole olleet parhaalla mahdollisella tavalla edistämässä liikenneturvallisuutta. Lääkärit ovat olleet lepsuja, eivät ole viitsineet, eivät ole kerinneet, eivät ole ehtineet, eivät ole halunneet paneutua siihen, ja sen lisäksi tämä on yhtä vaikea asia kuin se, mitä lääkkeet maksavat. Tämä on hoitosuhteessa tabuasia samalla tavalla kuin kysyä, kuinka köyhä olet, pystytkö ostamaan lääkkeesi. Tämä ajokortti on yhtä lailla tabuasia vanhemmalle herralle, joka keppinsä kanssa vastaanotolle terästäytyneenä kävelee ja kysyy, vieläkös sen ajokortin saisi. Nämä ovat jokaisen potilaan kohdalla hyvin arkoja paikkoja, viedäänkö se viimeinenkin miehuus, se ajokortti. (Ed. Hemmilä: Lääkäri ei ratkaise sitä vaan poliisi!) — Niinhän se on tänäkin päivänä, poliisihan sen ratkaisee, ei lääkäri korttia pois keltään ota, (Ed. Hemmilä: Niin! Eli se ei muutu miksikään!) mutta myöskin totean, että ei sitä autoa kyllä ajokortillakaan ajeta.

Jos mennään tuonne nuorten puolelle ja sinne puolelle, missä nuo laitapuolen asiat tapahtuvat, niin minulla on ainakin se käsitys, että siellä suuri osa nuoria ajaa, alaikäisenä tai täysi-ikäisenä, ilman ajokorttia, eikä sillä ole merkitystä sen jälkeen, onko jäänyt kiinni tai ei. He ajavat senkin jälkeen, ja he ajavat kännissä, ja he ajavat vaikka missä pöllyssä, eikä sillä, että on ajokortti, ole mitään tekemistä sen kanssa, miten he liikenteessä menevät. He jäävät määrävälein poliisin ratsioissa kiinni, mutta ei heillä mitään ajokorttia ole. (Ed. Akaan-Penttilä: Edustaja puhuu kokemuksesta!) — En omasta, mutta siitä, mitä työssä on vastaan tullut. Tätähän tämä on. Verikokeita on saanut työksensä ottaa. (Ed. Akaan-Penttilä: Sitä tarkoitin!)

Sitten kun tätä tekstiä luin, niin arvoisa puhemies, täällä tulee sellainen käsitys, että liikennevaliokunta on arvioinut, että tämä rangaistus on kevyt tai että ei ole mitenkään mahdoton lääkärille tämä rangaistus, jos saa huomautuksen. Tietäen, miten lääkärikunta suhtautuu erilaisiin rangaistuksiin, huomautus on erittäin kova juttu. Se ei ole mikään postikortti, joka pistetään roskapönttöön. Se on pysyvä merkintä. Valitettavasti se realismi on niin, minä epäilen, että ei tämä homma tästä paljon muuksi muutu, vaikka te tämän lain ajatte läpi. Niitä huomautuksia tulee ja tuhansia, koska lääkärin työssä on niin paljon tänä päivänä muuta hengenpitävää kiirettä kuin miettiä joka vastaanottokerralla sitä ajokykyä. (Ed. Akaan-Penttilä: Aivan!) Tämä on realismia. Missä se ihmisten oma järki ja missä se läheisten vastuu on?

Kun meillä oli viime kaudella liikenneturvallisuuskeskustelu täällä, niin itse puheenvuorossa peräsin dementoituneiden perheenjäsenten lapsien, lastenlasten vastuuta siinä, että siltä papalta tai mummulta otetaan se ajokortti pois, mutta otetaan myös ne autonavaimet pois, jos hän ei kerta ole ajokykyinen. Eihän lääkäri keneltäkään autonavaimiakaan pysty ottamaan pois. Kaikki ajavat ihan samalla tavalla, ja jos on riittävän dementoitunut, niin ei muista onko ajokortti vai ei. Jos ne autonavaimet on ja auto, niin he ajavat aivan samalla tavalla. (Ed. Salo: Ei sitä olla kriminalisoimassakaan!)

Tässä otettiin vielä esiin edellisessä puheenvuorossa, ed. Hemmilän puheenvuorossa, esimerkiksi itsetuhoinen käyttäytyminen. Moniko itsetuhoinen, jos on päättänyt sen autolla ja ajamalla tehdä, miettii, onko hänellä ajokortti? Anteeksi vaan, mutta ei se näin ole kulkenut.

Tässä mietin itse omalta kohdaltani vielä, mitä tästä puuttuu. Minä en löytänyt tästä muutoksenhakua enkä myöskään sitä oikeusprosessia, mikä seuraa siitä, jos lääkäri arvioi väärin ja vie ihmiseltä oikeuden ajokorttiin. Mitä siitä seuraa? Oletteko te miettineet liikennevaliokunnassa nämä asiat? Eihän se pääty siihen, että lääkäri toteaa asian, kun näistä tulee oikeusasioita, ja sitten kun se kynnys laitetaan selkeästi alemmaksi, että lääkärillä on velvollisuus ilmoittaa, niin hän ilmoittaa, jos hän sille linjalle lähtee, suhteellisen pienestä. Jos on kuumetta enempi kuin tavanomaisesti, niin se voi olla, että se ilmoitus lähtee lääkäriltä, joka on oikein epävarma itsestään eikä halua sitä huomautusta. Se voi olla, että se lähtee sitten aika pienestä.

Tämä on aika onneton asia, että tämän tyyppistä lainsäädäntöä tehdään. Tämmöinen on ollut kertaalleen aikaisemmin edellisellä kaudella, kun hedelmöityshoitolakia täällä säädettiin. Silloin tehtiin sellainen veto, että esitys vedettiin pois. Hallitus teki sellaisen esityksen, ja seuraava hallitus tekee sitten uuden ja ehomman, jos kerkiää. Itse mietin, että tästä ei millään nyt salin käytössä olevilla toimenpiteillä enää tule sellaista kuin itse pidän hyvänä lainsäädäntönä. Tietysti toivon, että joku oljenkorsi tässä vielä olisi. Onhan meillä viisas presidenttikin tässä maassa, joka on muutaman lain jättänyt vahvistamatta, kun on nähnyt, että asia ei ole riittävän perusteellisesti eikä vakaasti pohdittu.

Se, mitä suren, on se toinen puoli tätä asiaa, joka puuttuu. Kun ed. Hemmilä sanoi, että on kaksi puolta tässä asiassa — en osaa niin hienoin sanakääntein puhua kuin hän asiantuntijana osaa — niin tästä puuttuu se toinen paperi. Lopputulos olisi voinut olla ihan sama, mutta sen toisen paperin olisin halunnut tähän liitteeksi, jotta olisi ollut edes parempi omatunto, kun tällaista lainsäädäntöä on täältä läpi päästämässä. Tätä on hyvin vaikea olla viemässä eteenpäin tällaisenaan.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun nyt on saanut kuulla lääkärien asiantuntevia puheenvuoroja, poliisien asiantuntevia puheenvuoroja, niin tässä käy ilmi, että tämä ei ole ollenkaan niin yksinkertainen kuin minä eilen ajattelin, (Ed. Salo: Tulitteko meidän puolellemme?) että liikennevaliokunnan mukaan toimitaan suhteellisen selkeästi ja kortti pois, kun aihetta on. Näinhän tietysti tavoitteen pitää olla, mutta mikä on se menettely, millä toimitaan? Kaikilla liikenteessä olevilla pitäisi olla sellainen terveydentila, sehän olisi hyvä, että kaikilla olisi semmoinen terveydentila, että voi itseään ja muita vaarantamatta olla liikenteessä. Tästä varmasti on täsmälleen yksimielisyys.

Todellakin, aivan kuten ed. Ylä-Mononen toi esille, tämä ei ole vain iäkkäiden ihmisten ongelma. Ajattelen esimerkiksi nuoria, jotka ovat sortuneet huumeiden käyttäjiksi tai ovat alkoholisoituneet. He ovat varsin vakava riski liikenteessä. Tosin tietysti on semmoinen ryhmä, joka ei ajokorttiakaan tarvitse, kun lähtee liikenteeseen. Ikävä kyllä näin on. Tämä on myös hyvin vakava kysymys.

Sitten tässä ovat nämä eri etiikat ja lainsäädännöt, lääkärin etiikka, poliisin etiikka, lainsäädäntö, jotka näitä sitovat. Viitattiin papin vaitioloon. Se on ilmeisesti kaikkein tiukin. Papillahan ei ole oikeutta kertoa mitään, mikä on sielunhoidollisessa keskustelussa kerrottu. Poikkeuksen muodostaa maanpetos tai se, että joku ihminen joutuu vakavaan hengenvaaraan. Silloinkaan papilla ei ole oikeutta kertoa, vaan hänellä on oikeus antaa viitteitä, niin kuin kirkkolaki sanoo, nimismiehelle, mutta hänkään ei voi kertoa suoranaisesti, mitä joku henkilö aikoo tehdä. Hän voi antaa viitteitä. Tämä on tulkinnanvarainen asia ja jää tietysti papin harkinnan varaan, milloin hän noita viitteitä lähtee antamaan. Vaikka minulle joku on sanonut, että hän tappaa sen ja sen, niin minä olen katsonut, että tämä ei ole niin vakavasti uhanalainen asia, että minä menisin sitä kenellekään kertomaan. Asia on hoidettu muulla tavalla. Papilta ei varmasti vuoda tietoja.

Sitten poliisin etiikka on yhteistoiminnan ja yhteiskunnan kannalta taas toinen. Lääkärillä on sitten oma etiikkansa, jossa, minä ymmärrän, korostuu lääkärin ja potilaan suhde ensisijaisesti, ensisijaisesti tämä. Lääkäri toimii tästä näkökulmasta tehdäkseen potilaasta tervettä. Sitten hän on tietysti suomalaisessa järjestäytyneessä yhteiskunnassa myös yhteiskunnan virkamies, ja yhteiskunta on säätänyt, niin kuin ed. Akaan-Penttilä täällä erinomaisesti toi näitä asioita esille, milloin lain mukaan lääkärin pitää kertoa edelleen viranomaisille. Onhan lääkärillä sitten muitakin velvollisuuksia. Esimerkiksi kutsuntalautakunnassa lääkäri toteaa terveydentilan eri kutsuntaluokkiin tai mahdollisesti asevelvollisuuden suorittamisesta vapautuksen jne. Lääkärillä on yhteiskunnallisia tehtäviä.

Sitten on tämä ongelma, milloin lääkäri nämä toteaa, kun tiedän hyvin työn tiiviin tahdin terveyskeskuksissa esimerkiksi. Hyvä että hän kerkiää siellä ne välttämättömimmätkään tehtävät hoitaa, ja lääkärit valittavat paperisotaa, joka on. Jos siinä henkilö tulee jonkin vaivan vuoksi, niin vaikka lääkäri ajattelisi, mahtaako tämä henkilö olla liikenteeseen sopiva, siinä joutuu vähän niin kuin toista asiaa kyselemään, ja siellä saattaisi olla pitkä jono potilaita, jotka odottavat pääsyä lääkäriin. En tunne tilannetta, mutta ajattelen, että hyvin ongelmallistakin saattaisi olla tätä vastaanotolla todeta. Sitten tietysti lääkäreitä on eri tavoin omantunnon herkkiä tässä asiassa, niin kuin ihmisiä on kaikissa tehtävissä. Jollakulla saattaisi kynnys lähteä antamaan näitä ilmiantoja olla paljon matalammalla kuin jonkun toisen kohdalla. Tässä on hyvin paljon näitä ongelmakohtia, ja sitten on se, että potilas, joka tietää, että hänellä kortti olisi vaarassa, suurin surminkaan ei menisi lääkäriin. Tätä minä tässä asiassa kaikkein eniten pelkään.

Toivon, että nyt löydetään sellaiset hyvät ratkaisut, joissa näen, että avainasemassa on se poliisiviranomainen, joka myöntää nämä ajoluvat. Mutta mistä poliisi tietää, kun hän ei taas tiedä ihmisten terveyttä? Pitäisikö luoda jokin semmoinen systeemi, että olisi jotkut tietyt sairaudet, joista velvoitettaisiin ottamaan yhteyttä? Minä en ryhdy ottamaan kantaa, mitkä ne ovat, (Ed. Akaan-Penttilä: Täysi sokeus on ainakin sellainen!) mutta sen varmasti lääketiede voisi osoittaa, mitkä ovat selkeästi liikennettä vaarantavat. Näissä yhteyksissä, kun se todetaan, saattaisi kenties ajatella, että näistä sitten lähtisi yhteydenotto. Mutta sittenkin jos lääkäri kysyy, onko sinulla ajokortti, toinen tietysti sanoo siinä tilanteessa, että ei ole. Nämäkin ovat ongelmatilanteita, miten tuo tieto välittyy ajokortin myöntävälle viranomaiselle. (Välihuuto) — No, se on tietysti, mutta sen pystyy mittaamaan jo vaatimattomampikin henkilö, katsastusmies.

Minusta paras tapa olisi nämä ajotutkinnot. Pitäisikö niitä säätää siellä tietyillä ikävuosilla lisää? Tuleeko siitä sitten byrokratiaa, mene ja tiedä. Mutta nämä eivät taas sitten poista näitä huumeongelmaisia, ja niitä, joilla on alkoholiongelma, että tässä olisi kyllä vielä minusta oikein perusteellisen mietinnön paikka, jossa mietittäisiin, miten toteutuu hyvä liikenneturvallisuus ja miten voidaan turvata lääkäri—potilas-suhde ilman että lääkärin ja potilaan välinen luottamus vaarantuu. Mutta toisaalta myös yhteiskunnalla on oikeus pitää huolta siitä, että julkisessa liikenteessä henkilöt ovat siinä kunnossa, että he eivät vaaranna liikennettä.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Täällä ed. Ylä-Mononen otti esille sen, miten sitten siinä lääkärin ja potilaan välisessä hoitosuhteessa näitä asioita tarkastellaan ja voiko potilas itse asiassa tunnustaa, että hänellä on rintakipuja tai roska silmässä tai mitään muutakaan tällaista tilapäiseksi katsottavaa sairautta tai vaikkapa ohimenevää ruumiin vammaa, että jospa häneltä sitten lähtee kortti, jos hän tämän lääkärille paljastaa. Mutta näinhän ei tämän esityksen 73 a §:n mukaan todellakaan käy, jos lääkärit toimivat, kuten tässä nyt esitetyssä lakipykälässä velvoitetaan lääkärit toimimaan, nimittäin toteavat ajokorttiluvan hakijan tai ajo-oikeuden haltijan terveydentilan muuten kuin tilapäisesti heikentyneen, siis siitä on kysymys, että terveydentila on heikentynyt muuten kuin tilapäisesti eli pysyvästi.

Sitten täällä on ed. Oinonen ansiokkaissa ja pohdiskelevissa puheenvuoroissaan viitannut moneen kertaan salassapitovelvollisuuteen. Se on todella arvokas ja kunnioitettava velvollisuus. Näitä salassapitovelvollisia viranomaisia ja virkamiehiähän on lääkäreitten lisäksi esimerkiksi juuri poliisiviranomainen. Nimenomaan tässä suhteessa ei nyt lääkäreillä kuitenkaan ole niin suurta vaaraa eikä pelkoa, että heidän potilaansa asioita lähdettäisiin ympäri maata levittelemään ja iltapäivälehtien palstoilla pohdiskelemaan, koska se viranomainen, se virkamies, se inhimillinenkin tekijä, jolle lääkäri tämän ilmoituksen potilaastaan tekee tämän lain velvoittamana, hänkin on, se vastaanottajataho, poliisi, hän on myöskin ehdottomasti salassapitovelvoitettu. Näin kun asianlaita on, niin tämä ongelma osittain nyt sitten jonkin verran tässä lieventyy.

Mutta koska paikalla on, hyvät edustajatoverit, myöskin oikeusministeri Johannes Koskinen, mikä hänelle on erityiseksi kunniaksi ja kunnioitukseksi luettava, että hän on vaivautunut kuuntelemaan tätä keskustelua, joka sinänsä keskustelu on ollut hyvin pohdiskeleva ja sillä tavalla ansiokas, niin käytän tilaisuutta hyväksi ja kysyn nyt ministeriltä, jos ministeri vaan tässä yhteydessä voisi vaikka vastatakin:

Mitä muita, esimerkiksi ed. Oinosen esille ottamia, mahdollisuuksia voisi tulla kysymykseen, jotta ajokortin haltijoitten seulonta voitaisiin järjestää kaikkien tiellä liikkujien ja ajokortin haltijoitten keskuudessa. Mitä sellaisia keinoja olisi? Olisiko esimerkiksi joku säännöllinen, uusi ajokorttitutkimus jostain tietystä ikävuodesta alkaen, niin kirjallinen kuin sitten myöskin ajokoe, semmoinen ratkaisu, millä sitten seulottaisiin liikenteestä ajokyvyttömät ajokortin haltijat pois? Tässä ihan lyhykäisyydessä ja yksinkertaisuudessaan kysymys ministerille.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on tullut paljon mielenkiintoisia näkemyksiä esille. Näihin ed. Hemmilän kysymyksiin pari kommenttia.

Liikenneturvallisuusohjelmaa laadittaessahan asiantuntijaryhmät pohtivat erilaisia keinoja. Esimerkiksi ikärajan mukaan määräytyvät lääkärintarkastukset ovat olleet jo kertaalleen, taitaa olla jo parikin kertaa, muutoksen ja syynin kohteena. Sillä puolella ei nyt uusia avauksia esitetty.

Tämä keskustelu siitä, että terveydentilan perusteella ajokykyyn pitäisi tehokkaammin puuttua, on varmaan jo tällaisenaan edesauttanut sitä, että iän mukaan tehtäviä tarkastuksia toteutetaan huolellisemmin, että niissä puututtaisiin myös todella siihen oikeaan ajokykyyn eikä vain ehkä kohteliaisuudesta tai helppouden vuoksi kirjoiteta sitä todistusta ja uskota, että henkilö esimerkiksi vanhusten kyseessä ollen pitäytyisi nyt siinä ihan kotiraitilla eikä aiheuttaisi muille liikenneturvallisuusongelmia. Tämä linja on siis ollut esillä.

Mutta juuri uusina esityksinähän siinä ohjelmassa oli tämä ilmoitus lääkäriltä ajokyvyn puuttumisesta tai sen olennaisesta heikentymisestä. Sehän, niin kuin täällä on varmaan eilisessä keskustelussa käyty vielä tarkemmin läpi, annettiin sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltavaksi juuri sen takia, että haettaisiin tämä yhteensoveltuvuus lääkärin vaitiolovelvollisuuden kanssa. Itse katsoisin, että molemmat mallit ovat mahdollisia lainsäätäjän ratkaisuna, sekä oikeus ilmoittaa että velvollisuus ilmoittaa. Tärkeintä olisi hakea sitä asenneilmapiirin muutosta, mikä parhaiten sitten toteuttaa (Ed. Salo: Oikein!) sen uudistuksen tavoitteen. Meillä on joissakin vastaavan tyyppisissä, esimerkiksi vankien terveydentilaan liittyvissä tilanteissa päädytty tähän oikeus-malliin, ja sekin on toiminut. Mutta tärkeintä olisi nähdäkseni juuri se, että tähän ongelmaan kiinnitetään huomiota ja sitten kaikki asiaan vaikuttavat tahot hakevat toimivaa, hyvin pelaavaa systeemiä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen huolestuneena seurannut liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenten vastuunalaisuutta ja ahkeruutta ja pannut erityisesti merkille, että puheenjohtajistosta ei ole ketään näkynyt eikä tuntunut. Olin valmiina lausumaan, liekö ketään, joka ilkeäisi tulla kuuntelemaan tätä palautetta ja näköalaa tänne asialle, että ollaanko talossa vai onko tässä yleisesti, voisi sanoa, harrastuksen puutetta. Mutta kun näen nyt ed. Arto Seppälän täällä paikalla, niin voin todeta, että kyllä siellä vastuullistakin väkeä on olemassa, mutta jos yhteen jää, niin kovin nuukissa tämä asia on olemassa. Sen pohjalta täytyy sanoa, että kiitoksia, ed. Seppälä, että olette tullut seuraamaan, että palaute edes osittain kanavoituu siitä, mitä eduskunnan paikalla oleva näköala tästä asiasta on olemassa.

Mutta erityinen ihmetys tähän asiaan nyt sitten syntyy ja näkyy, että kun lääkärisiivellä on voimakas etiikan antama tuki ja näköala ja itseni näköala tähän asiaan olemassa se, että tätä kansan etua, kansan parasta pitää ajatella, niin tämä nimismiessiipi, millä edustajat on nytkin täällä paikalla, valiokunnassa jne., on voimakkaasti lähtenyt ajamaan sitä näköalaa, että tämä ainut oikea on vain tämä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö. Pidän erikoisena ihmeenä sitä, että poliisikunta näkee tämän asian sen näköisenä, että kun lääkäri pakotetaan kirjoittamaan, ilmoittamaan, jos epäilee tämän kulkijan ajokykyä, niin sitten kaikki asiat ratkeavat kerralla kuntoon. (Ed. Hemmilä: Ei epäile, vaan on huomannut!) Onhan se minusta maailman ihmeellinen näköala, että jos poliisi itse epäilee, että joku ei ole ajokelpoinen, minkä takia siinä pitää olla tämä lääkäri välissä syyllistämässä tätä asiaa ja kirjoittamassa, miksei poliisi voi itse kutsua, kuulla ja määrätä jne., kun se on nykyisinkin kerran mahdollista. (Ed. Hemmilä: Tieto on lääkärillä!) — Eihän tämä ole kuulkaa, ed. Hemmilä ... Mehän olemme keskustelleet koko ajan semmoisista asioista, mitkä melkein sokeakin näkee, kuka kykenee ajamaan, kuka ei. — Miksi tähän pitää sotkea lääkäri mukaan, miksei voi tämä poliisikunta hoitaa tätä asiaa yksin ja itsenäisesti niin kuin mahdollisuus on olemassa? Tämän pohjan osalta entistä ihmeemmäksi tulee, että tarvitaan liikenne- ja viestintänäköalaan paneutunut valiokunta tähän väliin laatimaan tämän näköinen mietintö ja säädös ja pykälämääräys, mihin eduskunta nyt näyttää ikään kuin tarttuvan. Sen osalta ymmärrän erinomaisen hyvin, kun ajokortin myöntäjä, poisottaja, hoitaja, poliisi hoitaa tätä asiaa.

Itse olen kirjoittanut lukemattomia todistuksia kansalaisille, että kansalainen on todettu autolla-ajokelpoiseksi ja ajaa edelleenkin. Tämän osalta tämäkin on sellaista näköalaa, että kyllä useimmiten maalaispoliisi on tämän asian nähnyt ja tietää, että kansalainen ajaa, mutta pitää olla joku sivullinen siinä asiassa kirjoittamassa, että on nähnyt, että ajaa ja on kykenevä ajamaan. Tietysti täytyy sanoa, että kaikille en ole uskaltanut kirjoittaa, mutta kun eräs jo edesmennyt veteraani tuli kysymään, hyvin iäkäs, kun poliisipäällikkö, nimismies, sanoi, että tarvittaisiin joku todistus, että hän on ajanut autoa, niin kerroin, että kyllä minä sen voin kirjoittaa, ja kirjoitin sillä lailla, että olen todennut, että tämä isäntä kulkee viikoittain säännöllisesti, olen nähnyt autoilevan ja kulkevan tässä pihassa ja todistan, että hän on ajokelpoinen ja hänen kyydissään mielelläni matkustan. Täytyy sanoa, että tämä todistus oli niin vahva kuulemma, että sitä katsottiin vielä pitkään sen jälkeenkin, koska todistin itse niin, että itse mielelläni kyydissä matkustan.

Täällä on annettu vähän semmoinen epäselvä kuva, että lääkäritkin kirjoittaisivat näitä lääkärintodistuksia, ajokelpoisuustodistuksia, muodollisesti, kyllä ymmärrän niin, että eivät muuten kirjoita. On erinomaisen tarkka näköala tässä lääkärin etiikassa se, oman käsitykseni mukaan, että ei kirjoita missään tapauksessa, ellei ole kyvykäs ja käypänen tähän asiaan. Jos tässä asiassa ja tässä näkökulmassa tätä asiaa katsotaan, niin pidän ihmeenä, minkä takia pitää tämä lääkäri sitten syöttää tähän asiaan sakon uhalla, huomautuksen uhalla, antamaan ilmoitus, jos epäilee potilaan ja tietää potilaan olevan ajokelvoton. Miksi pitää ilmoitus tulla sitä kautta, jos samanaikaisesti epäilette, että lääkärit antavat leväperäisesti näitä muita todistuksia? Siihen ei ole mitään näyttöä, siinä ei ole mitään perustetta, ja minusta eduskunnasta esitettynä tämmöinen väite on edesvastuuton näkemys olemassa. (Ed. Hemmilä: Entäs turhat kuolemat liikenteessä?) — Ed. Hemmilä, nämä turhat kuolemat, ne asiat ovat hoidettavissa aivan muilla tekijöillä. (Ed. Hemmilä: Lisää poliiseja!) Nyt tämä liikennekuolemien määrä, turhat kuolemat: Ihmisiä kuolee pilvin pimein kaikella lailla, vaikka heillä ei ole ikinä ollut ajokorttia eivätkä he ole ajaneetkaan autoa. Tällä ei ole mitään yhteyttä tämän asian kanssa, ei minkään näköistä viitettä eikä näköalaa.

Kun ajatellaan vielä, mistä tämä mietintö on syntynyt, hallituksen hyvästä esityksestä: Mielestäni kun liikenne- ja viestintävaliokunta on tämän näinkin laajaksi rakentanut ja tehnyt, olisi voinut ryhtyä selvittämään sitä EU:n ajokorttidirektiiviä, missä määrätään se, että jos kuorma-auton ajoon tarvitaan molemmat silmät, toiseen ei käy lasisilmä ja tämä kortti lasisilmäisiltä kuljettajilta pitää ottaa pois ja sen takia muuttaa luokkaa. Tässä olisi ollut paljon enemmän tehtävää, ja asianmukaista tehtävää kuin tässä nyt tämmöisenä syntyneessä mietinnössä on olemassakaan.

Herra puhemies! Voisin jatkaa tätä puhetta aamuun esimerkkien kautta ja luoda semmoisen näköalan, että tässä syntyy todellista muutoksen tarvetta, mutta kun tämä salin enemmistö, se painostettu enemmistö, tuntuu tiettävästi olevan niin lukkiutunut tähän asiaan, että mitään muutosta ei tule eikä synny, niin lopetan nyt poikkeuksellisesti tämän jo näin lyhyeen.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama huomio. Ensinnäkin hallituksen toimesta olisi vielä mahdollisuus vetää tietysti tämä esitys pois eduskunnasta. Se olisi järkevää. Ed. Ylä-Mononen aivan hyvin viittasi siihen, että meillä on hyvä presidentti, joka on tehnyt myös muita hyviä tekoja. Hän voi jättää lain vahvistamatta. (Ed. Akaan-Penttilä: Kannatetaan!) Mutta kaikkein järkevintä tietysti tässä tilanteessa olisi se, että huomenna äänestettäisiin kuitenkin sen hallituksen yksimielisen esityksen puolesta, joka kuitenkin on parempi vaihtoehto kuin tämä liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö.

Tähän lopuksi näistä turhista kuolemista. Vuonna 2002 työikäisiä ihmisiä, 15—64-vuotiaita, menehtyi alkoholisyistä 1 215. Viittaan vielä siihen, johonka kerran jo täällä on eilen viitattu, että kun alkoholin hintaa nyt sitten laskettiin ja aivan ennakoidusti myös hallitus ilmoittaa, että sen seurauksena noin 600 vuosittain tapahtuvaa alkoholikuolemaa tulee lisää, 3 000:sta 3 600:een, niin kuinka paljon tällöin tämä sali keskusteli näistä turhista kuolemista. Arvoisa puhemies, erittäin vähän, sanokaamme näin, erittäin vähän. Tämä luku 1 215 on siis työikäisten määrä ja 3 000 on kaikkien, alle 15- ja myös yli 64-vuotiaat mukaan lukien.

Jaana  Ylä-Mononen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Oinoselle: Hän pohti, voisiko tehdä listan ikään kuin sairauksista, mitkä ovat sellaisia, jotka johtavat ajokyvyttömyyteen. Se on mahdotonta. Ihminen voi äärimmäisen vaikean sairauden kanssa, jos on hyvä ajokokemus ja rutiini, selvitä liikenteessä paremmin kuin se, joka kärsii yleisestä kutinasta. Tällaisen listan tekeminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Mikä tahansa sairaus tai oire voi viedä ajokyvyn.

Tämä "muutoin kuin tilapäinen" on erittäin vaikea asia. Aivohalvauspotilas, joka näyttää siltä, että hän ei toivu sairaudestaan, saattaa muutaman kuukauden kuluttua nykyhoitojen ja kuntoutusten jälkeen olla varsin ajokykyinen. (Ed. Hemmilän välihuuto) — En pidä näistä välihuudoista kaiken aikaa.

Ed. Hemmilä viittasi rintakipuun, siihen ensimmäiseen rintakipuun. Se ensimmäinen rintakipu saattaa olla oire siitä, että muutaman päivän, viikon tai viimeistään kuukauden kuluttua menee liikenteessä henki itseltä ja joltakulta muulta, mutta tällainen arviointi on käytännössä ikään kuin yksi mahdottomuus.

Itse kävin viime kesänä autokoulun, koska haluan ajaa vähintään C-luvalla ja enintään 12-metristä kuljetusajoneuvoa ja rekkaa tyhjänä ja linja-autoa tyhjänä jne., ja kävin ajokokeessa, että sain tämän ajokortin henkilöajokortin lisäksi, ja se on kova koe. Väitän, että henkilö, joka ei aja riittävästi, ei selviä myöskään henkilöauton ajokokeesta, eikä sillä tarvitse olla sairauden kanssa mitään tekemistä.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Haluaisin tuoda esille Etelä-Savosta erään todellisen tapauksen, joka tänä päivänä minulle soitettiin ja ilmoitettiin sieltä: Poika, aikamiespoika, kertoi, että hänen isälleen, joka oli 90 v, annettiin vielä oikeus ajaa autoa viisi vuotta. Lääkäri antoi tämän luvan tähän, vaikka hän käyttää joka päivä kolmiolääkkeitä. Tämä henkilö, aikamiespoika, ihmetteli, että lääkäri edelleen tosiaan antoi hänen isälleen luvan jatkaa ajolupaa viisi vuotta, koska hän kertoi lisäksi, että hänen isänsä ajaessaan oikoo autolla kaikki kadunkulmat ja auton sivut ovat muusina tämän tästä aina. Se liittyy nimenomaan tähän ajolupaan, mistä ed. Seppo Lahtela puhui, että lääkärit eivät kirjoita näitä. Näin todellisuudessa tapahtuu: tuttu lääkäri, joka ei voi katkaista ajolupaa. Aikamiespoika yritti ilmoittaa poliisin kautta, että voisi pysäyttää tämän koko homman niin, että isä ei ajaisi enää. Mutta poliisi sanoi, että eivät he voi mitään, kun lääkäri kirjoittaa tämän luvan, eivät he voi lupaa katkaista. Näin todella tässä tapahtui, että siinä mielessä kyllä on ihan totta, että tässä on ongelmia tosi paljon. Siksi tähän pitäisi tarttua myöskin lääkärien.

Minusta valiokunnan kanta on oikea, ja tähän suuntaan näin pitää myöskin jatkaa.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Ajattelin ihan loppuun sanoa kaksi lausetta, mutta ed. Seppälän esimerkistä kyllä sanoisin, että se ei sovi ollenkaan tähän asiaan. Siinä on aivan muista jutuista kysymys. Jos omaiset tietävät näin räikeät virheet, niin on merkillistä, että he antavat iäkkään ihmisen ajaa. Auton avaimet voivat omaiset ottaa pois ja laittaa auton lukkoon. (Ed. A. Seppälä: Se on perintö pois!) Se on hyvin selvä. Sillä ei ole lääketieteen kanssa mitään tekemistä. Kolmiolääkkeiden yhdistäminen siihen riippuu ihan, koska ajaa autoa ja koska niitä lääkkeitä ottaa, kumpaa tekee ensimmäiseksi päivän aikana. Toivon, että tämmöisiä esimerkkejä ei tässä yhteydessä käytettäisi.

Haluaisin vain tähän loppuun, arvoisa puhemies, sanoa tähän koko keskusteluun: Kiitän eduskuntaa puolestani tästä keskustelusta. Tämä on varmasti antanut hyviä asioita eteenpäinvietäväksi. Toivon, että huomenna äänestetään ja hyväksytään minun ehdotukseni luonnollisesti, mutta pääosassa tässä ei ole ollut mikään ammattikunta, vaan potilaiden ja asiakkaiden etu, ja sitä salassapitovelvollisuutta, jota ammattikunta, joka heidän kanssaan on tekemisissä sairauksia hoitaen, yrittää pitää mahdollisimman korkealla tasolla, ei saa ruveta murentamaan. Näyttää minun mielestäni, että tämä liikennevaliokunnan ottama kanta nyt on sitä murentamassa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää ed. Akaan-Penttilää aktiivisuudesta tämän asian suhteen, en sen takia, että hän on lääkäri, vaan sen takia, että hän on kansanedustaja, kansanedustajan aktiivisuudesta.

Se, mitä ed. Seppälä totesi: Todella tuollainen yksittäistapaus vaatii varmasti lääkärin suhteen työnohjausta, jos näin todella olisi, ja sen takia ei tarvitse tällaista lakia ja pykälää muotoilla, joka aiheuttaa paljon muita ongelmia. Muutenkin, kun täällä on perusteltu suunnilleen niin, että olenpa kuullut kerran Lapissa olevan erään henkilön, joka kirjoittelee lääkärintodistuksia, niin se on aika kestämätön peruste tällaiseen parlamentaariseen lainsäädäntöön.

Lopuksi erittäin tärkeä näkökulma, haluan vielä toistaa, on se, mikä syntyy potilaille, jotka ovat menossa lääkäriin: Tavallisia ihmisiä, jotka tietävät, että heillä on joku vaiva, ja sitten he miettivät etukäteen, aiheuttaako se ajoluvan epäämisen ja tämän ilmoituksen, josta he sitten, jos tämä toteutetaan, tulevat tietämään, että se on ikään kuin pakollinen lääkärille. Tämä tulee aiheuttamaan terveydenhoidollisia ongelmia ja ongelmia lääkäri—potilas-suhteeseen.