Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Kysymys eräiden vakavimpien rikosten valmistelun rangaistavuudesta on ollut esillä julkisuudessa Liedon rahankuljetusryöstön sekä Kauhajoen ja Jokelan koulusurmien tutkintojen yhteydessä. Vakavimpien rikosten valmistelun kriminalisointi sisältyy hallitusohjelmaan. Hallituksen eduskunnalle antaman esityksen 141/2012 vp:n mukaan rangaistaviksi teoiksi säädettäisiinkin henkirikoksen, törkeän pahoinpitelyn, panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön valmistelu.

Frågan om straffbarhet för förberedelse till vissa av de allvarligaste brotten har diskuterats i offentligheten i samband med utredningarna av värdetransportrånet i Lundo och skolmorden i Kauhajoki och Jokela. Kriminalisering av förberedelse till de grövsta brotten ingår i regeringsprogrammet. Enligt den nu aktuella regeringspropositionen som har överlämnats till riksdagen ska förberedelse till brotten mot liv, grov misshandel, tagande av gisslan och grovt rån kriminaliseras.

Suomen lainsäädännössä tiettyjen vakavimpien rikosten valmistelu on jo nyt säädetty rangaistavaksi. Valmistelun kriminalisointi on usein perustunut kansainvälisiin sopimuksiin. Esimerkiksi huumausainerikoksen, rahanväärennyksen ja terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu on rangaistavaa. Valmistelun erillinen rangaistavuus on käytännössä merkityksellinen vain silloin, kun teko todella jää vain valmistelun asteelle eikä siis täytettyä rikosta tai edes sen yritystä tapahdu.

Rikosten valmistelun kriminalisoiminen on varsin haastavaa. Pelkistä pahoista ajatuksista ei voida rangaista, ja oikeusvaltiollinen laillisuusperiaate edellyttää, että rangaistava menettely kuvataan tarkasti rikoksen tunnusmerkistössä. Nyt annetun lakiesityksen mukaan törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen, murhan, tapon, surman tai törkeän pahoinpitelyn, valmisteluun syyllistyisi henkilö, joka rikoksen tekemistä varten pitää hallussaan ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä tai muuten rikokseen erityisesti soveltuvaa tekovälinettä.

Enligt propositionen ska den som, i syfte att begå ett brott, innehar ett skjut- eller eggvapen eller något annat livsfarligt redskap som är jämförbart med dessa, eller ett redskap som är särskilt lämpat som hjälpmedel vid brottet dömas för förberedelse till grovt brott mot liv och hälsa, det vill säga mord, dråp, dråp under förmildrande omständigheter eller grov misshandel.

Valmistelurikokseen syyllistyisi myös, jos sopii toisen kanssa henkirikoksen tai törkeän pahoinpitelyn tekemisestä tai laatii sitä koskevan yksityiskohtaisen suunnitelman. Rikoksen valmistelua olisi myös se, jos palkkaa, käskee tai muuten yllyttää toista henkirikokseen tai törkeään pahoinpitelyyn taikka lupautuu tai tarjoutuu tekemään sen.

Tapon yrityksen maksimirangaistus on 9 vuotta vankeutta. Murhan yrityksestä tuomitaan 2—12 vuodeksi vankeuteen. Valmistelun kriminalisoinnissa enimmäisrangaistuksen on oltava näitä matalampi, koska rikoksen valmistelu on rikoksen yritystäkin varhaisempi rikoksen esivaihe. Enimmäisrangaistuksena törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta voitaisiin tuomita 4 vuotta vankeutta.

Panttivangin ottamisen valmistelun ja törkeän ryöstön valmistelun tunnusmerkistöissä olisi osin samoja tekotapoja kuin törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelussa. Osin tekotavat eroavat. Panttivangin ottamisen valmisteluun syyllistyisi muun muassa henkilö, joka panttivangin ottamista varten valmistaa tai hankkii rikoksen toteuttamiseen tarvittavan tilan. Törkeän ryöstön valmisteluun syyllistyisi muun muassa henkilö, joka törkeän ryöstön tekemistä varten hankkii rikoksen tekemisessä tarpeellisen erityisen tiedon. Samoin rangaistusvastuuseen joutuisi, jos sopii toisen kanssa törkeän ryöstön tekemisestä tai laatii sitä koskevan yksityiskohtaisen suunnitelman. Molempien rikosten enimmäisrangaistus olisi 3 vuotta vankeutta.

Valmistelun rangaistavuuden edellytyksenä olisi, että tekijä on suorittanut valmistelutoimen nimenomaan jonkin edellä mainitun rikoksen tekemistä varten. Rikoksen valmistelusta ei voitaisi syyttää, jos vaara rikoksen toteuttamisesta on vähäinen. Henkilö olisi rangaistusvastuusta vapaa myös, jos hän on vapaaehtoisesti luopunut rikoksen valmistelusta tai estänyt sen jatkumisen. Sama koskee tilannetta, jossa hän on muuten poistanut oman toimintansa merkityksen rikoksen valmistelussa.

Esitykseen sisältyvillä lainmuutoksilla turvattaisiin se, että poliisilla olisi asianmukaiset keinot valmistelurikosten tutkinnassa, muun muassa mahdollisuus telekuunteluun, televalvontaan ja tekniseen tarkkailuun sekä peitetoimintaan. Rikosten ennaltaehkäisyä koskevat poliisin toimintavaltasäännökset kattavat jo nykyisin nämä tilanteet.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Vihdoinkin — näin voisi lausua tästä pöntöstä, sillä eihän siitä ole kuin noin viisi vuotta, kun eduskunnan enemmistö, 107 kansanedustajaa, allekirjoitti silloisen kansanedustaja Juha Hakolan lakialoitteen törkeän ryöstön valmistelun kriminalisoinnista, joka lakialoite oli tietysti saanut pontimensa kuuluisasta Liedon tapauksesta, jossa konnat valmistelivat arvokuljetusajoneuvon ryöstämistä erittäin tarkoin, erittäin suunnitelmallisesti, mutta loppujen lopuksi hovioikeuden ratkaisulla pääsivät täysin pälkähästä tämän rikoksen osalta, koska poliisi meni ja esti heidän rikollisen aikeensa toteutumisen, pysäytti nämä autot, kun ne olivat matkalla rikospaikalle. Sen jälkeen, ja viimeistään sitten näiden erittäin traagisten kouluampumistapausten jälkeen, on eduskunnan piiristä useita kertoja kiirehditty tätä törkeimpien rikosten valmistelun kriminalisointia. Myös sekä Jokelan että Kauhajoen kouluampumistapausten tutkintalautakunnat, molemmat, kiinnittivät huomiota siihen, että mahdollisuudet ennalta estää näitä traagisia rikoksia ovat heikommat sen vuoksi, että meillä edes murhan, surman valmistelu ei ole kriminalisoitu.

Nyt olemme vihdoin saaneet tämän hallituksen esityksen käsittelyymme. Kannatan sitä vahvasti ja kiitän nykyistä oikeusministeriä siitä, että esitys on tänne saatu, edellisen oikeusministerin aikana ei saatu.

No, onko tästä hidastelusta sitten ollut haittaa? En ole siitä ihan varma, en tunne kaikkia käytännön tilanteita. Sen tiedän, että kaksi rosvoa olivat riittävän hölmöjä valmistellakseen suomalaisen panttivangin ottamista Virossa, ja sen vuoksi he joutuivat tästä törkeän rikoksen valmistelusta vastuuseen. Jos nämä konnat olisivat ymmärtäneet valmistella tätä panttivangin ottamista Suomessa, niin he kävelisivät tänäkin päivänä vapaina miehinä, koska Suomessa tällä hetkellä kaikki panttivangin ottamiseen liittyvä suunnittelu, valmistelu, kaiken tekeminen valmiiksi, ei ole millään tavoin kriminalisoitu. Jos ja kun tämä hallituksen esitys hyväksytään, niin tämäkin epäkohta korjaantuu.

Mielenkiintoinen kysymys on se, minkä vuoksi tätä asiaa on jarrutettu ja minkä vuoksi on mennyt viisi vuotta siitä, kun eduskunnan enemmistö halusi tätä, siihen, kun hallituksen esitys tulee. Syyhän ei ole se tavanomainen, eli että puuttuisi taloudellisia voimavaroja. Se on tietysti syy siihen, että eduskunta haluaa kaikkea hyvää jatkuvasti, mutta hallitus ei toteuta, koska ei ole rahaa. Tässä ei ole kyse siitä, vaan mistä? Julkilausuttuna perusteluna on käytetty sitä, että kun on ollut valmisteilla pakkokeino- ja esitutkintalainsäädännön uudistaminen ja poliisilainsäädännön uudistaminen, niin on haluttu ensin suorittaa nämä uudistukset ja vasta sen jälkeen paneutua tähän kokonaisuuteen, koska näillä olisi liittymä, josko nämä poliisilain uudistukset ja muut olisivat jo antaneet poliisille riittävät mahdollisuudet puuttua nyt puheena oleviin törkeisiin rikoksiin.

Minä pidän tätä lähinnä tekosyynä. Ei ole ollut estettä tämän lainsäädännön toteuttamiselle riippumatta näistä mainituista lakiuudistuksista. Todellisempi syy tämän asian jarruttamiseen on meidän juristikunnan ja juristiasiantuntijoiden, professoreiden huoli roistojen oikeusturvasta, huoli rikoksentekijöiden oikeusturvasta.

Siitä keskusteltiin jo äsken, miten tässä maassa kannetaan herttaisesti huolta rikoksentekijöiden oikeusturvasta, ja siinä potentiaalisten uhrien oikeusturva jääkin sitten vähemmälle huomiolle. Viittaan tuohon äsken käytyyn keskusteluun ja tuohon äsken esillä olleeseen hallituksen esitykseen. Menkääpäs sivulle 45 tuossa äskeisessä esityksessä. Siellä on sivukaupalla perusteltu, miksi nämä uudistukset voidaan tehdä suhteessa perusoikeuksiin, että vaikka tässä näin ja näin nyt näiden rikollisten perusoikeuksia joudutaan tietyiltä osin rajaamaan, niin miksi kuitenkin voidaan toimia tällä tavoin. Eli sivukaupalla uhrataan sen todistamiseen, että tässä voidaan nyt sitten, ai kauheata, lähteä jonkun verran rajaamaan näitä rikoksentekijöiden ja vankien perusoikeuksia, jotta tämä uudistus voidaan toteuttaa.

En itse muista, voin olla toki väärässä, että samalla tavalla sivukaupalla olisi perusteltu esimerkiksi perusoikeusnäkökulmasta niitä tilanteita lentokentällä, joita tapahtuu joka päivä, missä tavallisia lentomatkustajia, joita ei epäillä mistään rikoksista, vartioliikkeiden miehet ja naiset tarkastavat ja ottavat niiltä shampoita ja muita pulloja pois ja niin edelleen.

Mutta tuolla perusteluissa on kerrottu, miten siihenkin pitää olla oikeus, että saa ottaa pois vangeilta semmoisia esineitä, jotka ovat lainvastaisia. Eli meillä kannetaan aivan ylimitoitettua huolta rikoksentekijöiden, syytettyjen, vankien jne. oikeusturvasta, siis liioitellusta oikeusturvasta. Ja tätä huolta kantavat aivan erityisesti ne meidän juristiasiantuntijat, jotka ovat kohottaneet itsensä ihmisoikeusjuristien hienoon kategoriaan.

Joka epäilee tätä väitettä näiden juristiasiantuntijoiden huolesta rikoksentekijöiden oikeusturvasta tässä yhteydessä, niin kuunnelkoon seuraavia lainauksia Helsingin Sanomista joulukuulta 2009.

Otsikko: "Professorit varoittavat puuttumasta rikosten valmisteluun liian herkästi". Ja tekstistä: "Oikeusoppineet toivovat lainsäätäjän pistävän jäitä hattuun, kun se suunnittelee kriminalisoivansa rikosten valmistelun entistä laajemmin." "Rikosoikeuden professorit Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta ja Jussi Tapani Turun yliopistosta suhtautuvat lakihankkeeseen varauksellisesti." "Professorit näkevät lakihankkeessa runsaasti epäselviä kysymyksiä, jotka vaativat perusteellista pohdintaa." "Professori Jussi Tapani arvelee, että lakiuudistuksella voi olla kauaskantoisia seurauksia. Hän pelkää, että lainsäätäjä on avaamassa porttia yhä uusien ja uusien rikosten valmistelun kriminalisointiin." "Aina löytyy jokin uusi rikos, jonka valmistelun kriminalisointi tuntuu sillä hetkellä tärkeältä." Mikäköhän ongelma siihen sisältyy?

Esimerkiksi tämän uudistuksen valmistelun yhteydessä kävi niin, että panttivangin ottamista ei ollut alun perin valmistelussa mukana. Sitten kävi ilmi, että Virossa kaksi suomalaista suunnitteli suomalaisen henkilön ottamista panttivangiksi ja lunnaiden vaatimista, ja se lisättiin tähän. Niin mikäs ongelma siinä on, että jossain vaiheessa, vaikka 5 vuoden päästä, lainsäätäjä toteaa, että on joku uusi rikoksen, törkeän rikoksen, alue, jota ei ole otettu huomioon, ja se lisätään?

No, paras on vielä tulossa. "Professori Nuotio huomauttaa, että laissa voi olla hankala määritellä riittävän tarkasti, millainen toiminta täyttää rikoksen valmistelun tunnusmerkit." "Hän epäilee, että rikoksesta epäiltyjen oikeusturva voi vaarantua, jos poliisi lopettaa rikoksen valmistelun alkuunsa." Siis uudestaan: "Hän epäilee, että rikoksesta epäiltyjen oikeusturva voi vaarantua, jos poliisi lopettaa rikoksen valmistelun alkuunsa." Voi, voi sentään!

Kyllä sen konnan pitää päästä pelottelemaan se Siwan kassa henkihieveriin sillä, että ryöstön yritys pääsee niin pitkälle, että puukkoa heilutetaan siellä Siwassa, tai kyllä pitää päästä pelottelemaan henkihieveriin tai aiheuttamaan pitkäaikaisia traumoja pankkivirkailijoille, että ryöstön tekijä pääsee riittävän pitkälle toteuttamaan sitä ryöstöaiettaan — ettei vain rikoksentekijän oikeusturva vaarannu, jos poliisi menee ja liian aikaisin estää tällaisen rikoksen tekemisen. Hei, haloo, voitaisiinko todellakin välillä kiinnittää huomiota näiden rikosten uhrien oikeusturvaan ja jättää tämä rikoksentekijöiden oikeusturvasta huolehtiminen pikkasen vähemmälle?

Tässä Liedon tapauksessa hovioikeudessa kävi näin: Rosvot olivat kokoontuneet hautausmaalle ja lähtivät sieltä ajoneuvoilla liikkeelle ryöstääkseen ajoneuvon, rahankuljetusajoneuvon, jonka aikataulut, reitit, henkilöt, kaikki he olivat hyvin tarkkaan ottaneet selville. Heillä oli pyssyt mukana, kaikki oli selvää, he lähtivät liikkeelle hautausmaalta, joka oli heidän kokoontumispaikkansa.

Hovioikeus totesi voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti, että ei mitään rikollista ole tapahtunut, koska rikos ei ollut vielä edennyt ryöstön yrityksen asteelle. Ryöstön yritys on kielletty. Jos olisi ollut näyttöä siitä, että he olivat ajamassa suoraan ryöstämään tätä rahankuljetusajoneuvoa, niin hovioikeuden enemmistö olisi tuominnut heidät ryöstöyrityksestä. Mutta kun siitä ei ollut näyttöä. He lähtivät liikkeelle, kohti ja poliisi iski. Ei ollut näyttöä. He saattoivat olla matkalla kotiinsakin. Ja heidät vapautettiin. Ja hovioikeuden yksi jäsen vielä erikseen totesi, että hänen mielestään ryöstönyritys ei toteudu edes siinä, että lähtee liikkeelle kohti sitä ryöstöpaikkaa, vaan pitää ryöstön päästä sen verran pitkälle, että syntyy konkreettinen vaara. Pitää ilmeisesti pyssyllä osoittaa sitä ajoneuvon kuljettajaa tai jotain vastaavaa. Eli tätä vaatii rikoksentekijöiden oikeusturva, että ei liian aikaisin puututa. Nyt, kiitos, ministeri Henriksson, tähän asiaan on tulossa korjaus.

Lopuksi sanon, että totta kai tähän liittyy tulkinta- ja näyttöongelmia. Mihinkä lainsäädäntöön tai rikoslainsäädäntöön ei liittyisi? En minä tiedä, jos henkilö kävelee keittiöveitsi hallussaan kohti pääministeriä vaikka Turun kävelykadulla vaalitilaisuuden aikaan, en minä tiedä, täyttyykö tämän rikoksen tunnusmerkistö, koska pitää osoittaa se tarkoitus. Epäilen, että ei täyty, koska ei siitä, että joku on keittiöveitsi taskussa lähestymässä pääministeriä, vielä pysty päättelemään, mikä hänen tarkoituksensa on. Ja se on tietysti ihan totta, että hänen tarkoituksensa voi olla esimerkiksi pelkästään julkisuuden hankkiminen tai johtavan poliitikon pelottelu tai joku muu.

Eli totta kai tähän jää ongelmia tulkitsemisessa ja näyttöasioissa, ja näitä ongelmia lakivaliokunta nyt omalta osaltaan pohtii, ja viime kädessä tuomioistuinlaitos joutuu yksittäistapauksissa ratkaisemaan. Mutta tämä laki tietysti vaatii näytön siitä, että on tarkoitus tehdä tässä mainittu törkeä rikos.

Lopuksi ihan periaatteellinen kysymys, herra puhemies. Hallituksen esityksen sivulla 7 lausutaan näin: "Olennaista on, että rikokset estetään, eikä se, saavatko valmistelijat mahdollisimman ankaran rangaistuksen." No, totta kai voi olla samaa mieltä siitä, että olennaisinta on se, että rikos estetään. Mutta en oikein pysty yhtymään siihen vähättelevään henkeen, joka tässä virkkeessä on suhteessa hyvin törkeän rikoksen valmisteluun. Kyllä ainakin minun oikeustajuni lähtee siitä — ja onneksi nyt myös hallituksen esityksen mukainen oikeustaju — että jos joku valmistelee todistettavasti jotain hyvin törkeätä rikosta, niin jo se on rangaistava teko.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa ministeri, loistavaa. Tämä hallituksen esitys on ehdoton highlight teidän uraltanne. Edustaja Zyskowicz sanoi "vihdoinkin", ja sanon, että tämä on loistavaa, jatkakaa samaan malliin, tulee hyvää lainsäädäntöä Suomeen.

Onhan se jotenkin käsittämätöntä ollut, että esimerkiksi murhan valmistelu ei ole mikään rikos. Samaan aikaan meillä on muun muassa salakatselun ja salakuuntelun valmistelu rikos — tämmöisiä tietysti yksityisyyttä rikkovia asioita, mutta lähinnä sakkojuttuja. Ja sitten murhan valmistelu ei ole mitään. Täysin käsittämätöntä ja täysin elämälle vierasta.

Tämä on jotenkin turhauttavaa: kun 5—6 vuotta sitten edellisessä ammatissani esitin murhan valmistelua ja myös törkeän ryöstön valmistelua rangaistavaksi, niin silloinen eräs korkea hallituksen edustaja sanoi, että ei pidä säätää niin epäselvää lainsäädäntöä, se ei ole oikeusvaltion periaatteiden mukaista. No, nyt me olemme onneksi tässä tilanteessa. Siinä mielessä oikeusministeri on tehnyt loistavaa työtä.

On ollut aivan käsittämätöntä esimerkiksi se, mihin edustaja Zyskowicz viittasi, tämä panttivangin ottamisen valmistelu, mikä tässä taannoin Suomessa tapahtui ja päättyi sitten onneksi onnellisesti Viroon. Onneksi siihen tuli tällainen virolainen ulottuvuus tässä tapauksessa. Voi sanoa, että rikollisuus tulee Virosta ja aiheuttaa päänsärkyä Suomen tasavallalle, mutta tässä onneksi oli toisinpäin: Viro auttoi Suomea, niin kutsuttua oikeusvaltiota nimeltä Suomi, eli suojasi sitä, että täällä ei voitu panna täytäntöön suunnitelmaa, jossa olisi täysin ulkopuolinen ihminen otettu panttivangiksi ja vaadittu lunnaita hänestä, vaan pikemminkin onneksi oli tämä Viron elementti, jolloin, voi sanoa, ihan poliisitaktisesti asia meni niin, elikkä Viron poliisi pystyi tähän asiaan puuttumaan ja nyt sitten nämä henkilöt joutuvat tehokkaasti oikeuden eteen ja teko on estetty.

Toki minulle edellisessä ammatissani sanottiin, että totta kai aina rikoksia pystytään estämään, ovat ne sitten murhan valmistelua tai minkä tahansa vakavan rikoksen valmistelua. No, totta kai pystytään estämään, poliisilaissahan on säädökset siitä, ja voidaan ihan jopa 24 tuntia pitää ihminen säilössä. Miettikää: 24 tuntia siitä, että valmistelee toisen murhaamista, on aikaisemmin ollut. Toki sillä teon ainakin vähäksi aikaa estää.

On ollut tämmöisiä tapauksia, joissa poliisin vanha tuttu, ryöstäjä, on kävellyt kommandopipo taskussa ja toisessa housunkauluksessa ampuma- tai teräase jonkun koruliikkeen lähellä ja poliisi on ottanut hänet kiinni. Siinähän ei ole vielä yritys täyttynyt, eli teko ei ole ollut rangaistava. On aikamoinen ero, että hän olisi tehnyt sen törkeän ryöstön, jossa rangaistusmaksimi on 10 vuotta vankeutta. Kun nyt hänet otettiin liian aikaisin ja poliisi otti hänet väärin kiinni, kun ehkäisi tämän teon, niin mikä on rangaistus? Sakkoa ja ehkä, jos on luvaton ampuma-ase, muutaman kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus. Sen jälkeen poliisit toivottavat hyvää päivän jatkoa, "mene suunnittelemaan uusia tekoja". Mutta nyt onneksi tässä pystytään puuttumaan näillä säännöksillä hyvin tällaisiin tapauksiin. (Ben Zyskowicz: Niin mutta se vaarantaa hänen oikeusturvansa, jos liian aikaisin!) — Mutta kuten edustaja Zyskowicz tuolla huutelee, niin toki tässä tulee turhauma rikolliselle, kun hän ei pääse toteuttamaan itseään eli saattamaan tekoa loppuun, mutta oikeusvaltion tehtävä on tässäkin asiassa estää teon tekeminen ja suojella viattomia kansalaisia.

Tämä Liedon törkeä ryöstö -esimerkkihän on moneen kertaan täällä ollut esillä, sitä en lähde toistamaan, mutta onhan se ihan elämälle vierasta ollut, että ei tämmöisen järjestäytyneen rikollisryhmän ammattirikollisia ole voitu tuomita oikeastaan mistään kunnon teosta. Jotain naurettavia sakkojuttuja taisi tulla. Kaverit kuitenkin suunnittelivat aseellista ryöstöä, jossa oli ihmishenkiä vaarassa ja jossa oli huomattava omaisuus kyseessä.

Nyt täytyy vain pitää huolta, että pakkokeinolakiin tulevat tarpeelliset työkalut viranomaisille estää näitä toimenpiteitä. Ihan mielelläni kuulisin arvoisalta oikeusministeriltä, mitä kaikkea sinne on suunniteltu, koska itselleni tulevat ainakin mieleen sanat "salaiset pakkokeinot". Sehän on ihan näissä tv-sarjoissa niin, että poliisi niin sanotusti postaa tuolla kulmilla, kun kaverit liikkuvat, ja seuraa heitä ihan suomeksi sanottuna melkein tappituntumalla. Mutta elävässä elämässähän se ei toimi niin, vaan pitää olla mahdollisuus käyttää tehokkaasti salaisia pakkokeinoja, esimerkiksi telekuuntelua sekä niin sanottua seurantalaite kolmosta ja muita tehokkaita keinoja, joilla sitten saadaan ensinnäkin a) estettyä vakavan rikoksen tapahtuminen, mutta b) myös tämä näyttö siihen asiaan, koska näytön hankinta on kuitenkin tässä asiassa tärkeätä: se, että ihminen oikeuden edessä tuomitaan oikein, on hän sitten syytön tai syyllinen. Se pitää nimenomaan pakkokeinolainsäädännössä huomioida. Täytyy ottaa huomioon ihan tämä peitetoiminta myös, että niitä pykäliä mahdollistetaan tällaisiin tilanteisiin sekä suojellaan myös näiden peitemiesten ja, pitäisikö tasa-arvon aikoina sanoa, peitehenkilöiden turvallisuus ja oikeudet.

Arvoisa herra puhemies! Kaiken kaikkiaan loistavaa, eli voin sanoa arvoisalle oikeusministerille, että jatkakaa samaan tahtiin.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Törkeiden rikosten valmistelun kriminalisointia on odotettu jo tosi pitkään, niin kuin tässä on tullut esille. On hyvä, että hallitus on nyt puuttumassa asiaan, kiitos siitä ministeri Henrikssonille.

Henkirikokset, törkeä pahoinpitely, panttivangin ottaminen, törkeä ryöstö ovat ne törkeät rikokset, joiden valmistelu aiotaan kriminalisoida samaan tapaan kuin Ruotsissa, missä jo törkeän rikoksen valmistelu on tällä hetkellä rangaistavaa.

Vielä tällä hetkellä on niin, että törkeitä rikoksia kannattaa tulla Ruotsista Suomeen suunnittelemaan ilman sanktiouhkaa, tai Virosta, kuten tässä edustaja Zyskowicz kertoi. Esimerkki törkeän ryöstön valmistelusta on Liedon rahakuljetusryöstö syksyllä 2007, jossa toiminta muuttui rikolliseksi vasta siinä vaiheessa, kun ryöstön toimeenpano oli alkanut.

Ryöstön yrityksenä rangaistavia eivät Suomessa ole ryöstössä tarvittavien varusteiden, autojen, aseiden ja tiedon hankinta eivätkä harjoittelu ja kohteen seuraaminen. Tällä hetkellä tämä hankaloittaa ja vaikeuttaa valvovan viranomaisen työtä merkittävästi.

Arvoisa puhemies! Pidän hallituksen esitystä siis erittäin tervetulleena ja kannatettavana asiana.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ikävät tutkintalautakunnan raportit ovat olleet tämän lainsäädäntökimpun pääpontimena. On tärkeää, että otetaan kiinni heti näiden raporttien tulemiin, joissa joudutaan selittämään asioihin puuttumattomuutta poliisin valtuuksien vajavaisuudella. Luonnollisesti taiteillaan hyvin kapealla kaistalla yksilön oikeuksien ja yhteiskunnan yleisen edun välillä. Mielestäni yksilön oikeuksien on tässä kohtaa taivuttava.

Hallitusohjelman mukaisesti lainsäädäntö tulee nyt käsittelyyn. On ollut jollakin lailla maalaisjärjenvastaista, että esimerkiksi rahanväärennösten tai valtiopetosten valmistelu on ollut jo rangaistavaa ja kuitenkin näiden vakavien rikosten rangaistavuus on vielä odottanut aikaansa, joten on hyvä, että nämä tuodaan samaan tärkeysluokkaan kuin kansalaisten arkea lähellä esiintyvät rikokset, jos niin voi sanoa. Nämä lisäävät turvallisuutta ja antavat toimintavapauksia niille, joille ne viran puolesta kuuluvat. Tämä uudistus päivittää myös työkalut taistelussa järjestäytynyttä ja ammattimaista rikollisuutta vastaan, olipa se sitten kotimaista tai ulkomailta johdettua.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä tavoite oli hallitusohjelmaan kirjattu ja myös sosialidemokraattien tavoite, ja pidän sitä hyvänä, että ministeri on tuonut tämän esityksen nyt tänne meille käsiteltäväksi. Tämä nyt kattaa sitten jatkossa muun muassa nämä koulusurmat, rahankuljetus- ja kultasepänliikeryöstöjä valmistelleiden ammattirikollisten toiminnan, suitsee tätä, mikä on hyvä asia.

Jokelan koulusurmia tutkineessa raportissa muun muassa todettiin: "Henkirikoksen valmistelu tai suunnittelu ei ole rangaistavaa, mikä pienentää poliisin mahdollisuuksia puuttua koulu-uhkauksiin tai koulusurmien valmisteluun viittaavaan toimintaan." Kyllä tämä selkeä epäkohta on ollut.

Rikosten valmistelutoimet on kriminalisoitu jo nykyisellään muun muassa Ruotsissa ja Norjassa, eli kokemuksia löytyy eri maista, ja hyvä, että on nyt myös Suomessa otettu askel tähän suuntaan. On kylläkin totta, että ei tämä rangaistusvastuun ulottaminen valmistelutoimiin ole täysin ongelmatonta. Siellä nämä laillisuusperiaate, yleiset oikeusturvanäkökohdat, teon tunnusmerkistötekijät ja näyttöön liittyvät kysymykset tulevat varmasti olemaan sellaisia, joita on pohdittava myös tuolla lakivaliokunnan käsittelyssä. Sikäli nämä säännökset tulevat varmaan sovellettaviksi suhteellisen harvoin, ja tietenkin tulevat lisäksi myös nämä valmistelurikosten määrittelyyn liittyvät ongelmat. Zyskowicz jo viittasikin näihin leipäveitsikeisseihin täällä aiemmin, eli kun menet ostamaan kaupasta leipäveitsen, niin osoittaako se vielä sitä, että on harkintaa sitten tehdä sillä tappo tai murha? Eli nämä ovat varmaan semmoisia rajanvetokysymyksiä, mitä sitten punnitaan aikanaan myös oikeuskäytännössä.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Näihin kehuihin ministerille on helppo yhtyä. Tämä on todellakin laki, jonka myötä otetaan merkittävä askel kohti oikeudenmukaisuutta ja oikeuden toteutumista ja turvallisuutta, niin kuin edustaja Ojala-Niemelä edellisessä puheenvuorossaan totesi. Ministeri totesi, että pelkistä pahoista ajatuksista ei voida rangaista, mutta ei voi olla myöskään niin, että rikosta ei saada pysäytettyä ennen kuin jotain pahaa on todella tapahtunut, ja kyllä tässä nyt tämän lain myötä otetaan iso askel oikeaan suuntaan.

Tarvetta ja tilanteita on ollut, niin kuin edustaja Zyskowicz täällä edellä kuvasi, mutta hän myös totesi, että tämän lain osalta ei ole ollut kyse rahasta tai lakiin liittyvistä muista ongelmallisuuksista vaan enemmänkin tahtotilasta ja siitä, ketä tällä lailla sitten loppujen lopuksi on haluttu suojella. Ehkä useamminkin olisi syytä lainsäädännössä Suomessa pohtia, suojellaanko lailla oikeaa tahoa. Muistan, kun viime kaudella keskusteltiin siitä, voidaanko alkoholilainsäädäntöä muuttaa niin, että poliisi voi ottaa alkoholin pois lapsilta, takavarikoida. Käytännössä ongelmaksi muodostui henkilötarkastus, ja siinä kohtaa ainakin itsestäni lainsäätäjänä tuntui siltä, että siinä suojellaan lasta poliisilta eikä alkoholilta, koska tulkinta oli se, että alkoholia ei saa ottaa pois lapselta vaatteista tai pyytää lasta esimerkiksi riisumaan takkia, jos tuntuu siltä, että pitää tehdä henkilötarkastus. Ja kuitenkin tämmöistä henkilötarkastusta tehdään, kuten edustaja Zyskowiczkin totesi, jatkuvasti lentokoneisiin mentäessä tai festareille mentäessä. Mielestäni näistä syistä olisi myös tähän lainsäädäntöprosessiin ja näihin ideologisiin ajatuksiin syytä jatkossa kiinnittää huomiota tarkemmin.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tulin oikein tänne puhujapönttöön, koska haluan täältä erikseen julistaa sitä, että olen erittäin ilahtunut siitä, että ministeri Henriksson on tuonut ripeästi tämän erittäin tärkeän ja erittäin pitkään odotetun hallituksen esityksen. Totta puhuakseni minun mielestäni tämä olisi pitänyt säätää jo huomattavasti aikaisemmin, useita vuosia sitten. Edustaja Tolvanen viittasi edellisiin tehtäviinsä. Minäkin voisin viitata edellisiin tehtäviini, joissa jo toivoin useaan otteeseen, että tässä asiassa edettäisiin.

Kuitenkin se syy, miksi tässä on ollut mahdollista edetä, on ollut se vahva tahtotila, joka hallitusneuvotteluissa on ollut. Edustaja Ojala-Niemelä totesi, että tämä oli demarien tavoite. Tämä oli myös kokoomuksen tavoite, tämä oli myös sisäministeriön tavoite, poliisin tavoite ja vielä omakin tavoitteeni, mutta hyvässä yhteishengessä saatiin hyvä kirjaus, joka antoi hyvän selkänojan asiasta vastaavalle ministerille tästä asiasta myös säätää.

Edustaja Tolvanen nosti esille poliisille annettavia uusia pakokeinomahdollisuuksia. Itsekin katsoin, mitä kaikkea täällä on mahdollista tämän esityksen hyväksyttyä käyttää. Näyttää siltä, että olemassa olevia keinoja voidaan nyt käyttää varsin hyvin. Tämä on tietysti erittäin tärkeää: ei pelkästään kriminalisointi vaan se, että aidosti poliisi pystyy selvittämään, ennalta ehkäisemään ja saamaan myös rikollisia kiinni. Tämä on äärettömän tärkeää, ja pidän hyvänä sitä, että ainakin tässä vaiheessa näyttää siltä, että tämä keinovalikko on hyvä. Lakivaliokunnassa tulemme tietysti käymään erittäin tarkkaan tätä asiaa lävitse. Siinä yhteydessä sitten pohdimme, onko vielä jotain tarkentamisen varaa.

Valmistelurikoshan sinänsä ei ole kovin hyvin sopinut suomalaiseen järjestelmään, ja se on varmaan yksi syy, mihin oikeastaan edustaja Zyskowicz tuossa omassa, historiaa pitkällekin läpikäyneessä puheenvuorossaan totesi. Tämä on tietysti ollut este sille, niin että ikään kuin ei ole pystytty etenemään tässä asiassa. Toivoisin kuitenkin tietyllä tavalla meiltä sellaista vähän pölyjä ravistelevaa otetta perinteisiin ja siihen, miten hyvin voidaan ottaa uusia asioita esille. Me kaikki tiedämme, että esimerkiksi Euroopan unioni tuottaa meille paljon sellaista lainvalmistelua, joka ei välttämättä ole kovin perinteistä suomalaisessa järjestelmässä, ja siitä huolimatta meillä on valmius ne myös lainsäädäntöömme ottaa. Tämä on mielestäni tärkeä avaus. Tässä päästään eteen myös sellaisissa kysymyksissä, jotka ovat ihmisten oikeustajun kannalta tärkeitä.

Täällä on noussut esille monia asioita, joista on todettu, että pienemmistäkin, vähäisemmistäkin toimista voidaan rangaista ja ne on kriminalisoitu ja toisaalta taas hyvin vakavien rikosten valmistelussa henkilö on pystynyt pääsemään aivan kuin koira veräjästä, jos on käynyt niin onnellisen onnekkaasti, että poliisi on pystynyt estämään rikoksen toteutumisen. Tämä on tietyllä tavalla ollut aika mielenkiintoinen tulokulma.

Yhdyn myös niihin mielipiteisiin, joita tuossa todettiin, eli tietysti meillä pitää olla mahdollisimman tarkkarajaista se, miten voimme määritellä kriminalisoinnin rajat. En halua Suomesta sellaista maata, että emme olisi enää oikeusvaltio, ja se edellyttää sitä, että meillä on tarkat rajat. Uskon kuitenkin, että tämä hallituksen esitys näyttää siltä, että tällä pohjalla hyvin päästään eteenpäin ja saadaan nimenomaan toimivaa, hyvää lainsäädäntöä aikaiseksi.

Olen tästä erittäin hyvilläni ja kiitollisena ministerille siitä, että hän on todellakin kiirehtinyt tätä asiaa. Tämä tulee saamaan erittäin perusteellisen käsittelyn vielä lakivaliokunnassa.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys törkeiden rikosten valmistelun kriminalisoinnista on oikeansuuntainen ja sinänsä kannatettava mutta jää kyllä kovin puolitiehen. Siinähän on varsin suppea lista näistä törkeistä rikoksista, joiden valmistelu nytten tulee rangaistavuuden piiriin.

Rikoslaissa on jo nyt varsin moderni säännös vuodelta 1998, jota on laajennettu 2008. Siinä on paljon pitempi törkeiden rikosten luettelo. Rikoslain 15 luvun 10 §:n, otsikko "Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen", tuon rikoslain kohdan, luettelo kelpaisi sellaisenaan korvaamaan ja täydentämään nyt hallituksen esityksessä olevaa suppeahkoa rikosnimikkeiden luetteloa. Rikoslain 15 luvun 10 §, "Törkeän rikoksen ilmoittamatta jättäminen", säätää rangaistuksen sille, joka tietää jonkun luettelossa mainitun törkeän rikoksen olevan hankkeilla eli valmisteilla eikä ajoissa, kun rikos vielä olisi estettävissä, anna siitä tietoa viranomaiselle tai sille, jota vaara uhkaa. Siis tilannehan on nurinkurinen: kyseisen törkeän rikoksen valmistelija jää rangaistuksetta, mutta sen sijaan rangaistaan sitä ulkopuolista, joka sattui saamaan sen tietoonsa eikä ilmoittanut eteenpäin. Kysyisinkin ministeri Henrikssonilta, pitääkö hän tätä nurinkurista rangaistussääntelyä oikeudenmukaisena.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen tästä törkeiden rikosten valmistelua koskevasta ehdotuksesta täsmälleen samaa mieltä kuin edustaja Zyskowicz, mikä välttämättä ei ole yllätys. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan tästä asiasta.

Mutta haluan korostaa sitä, että meillä perustuslaissa on 7 §, jonka mukaisesti jokaisella on oikeus elämään ja turvallisuuteen. Meillä on oikeudessa ja kriminaalipolitiikassa oikeastaan tämmöinen linjaero, joka on ideologinen luonteeltaan. Meillä on yksi siipi, joka lähtee siitä, että jos joku murhataan, niin sitten häntä rangaistaan ja riittää, että sillä on pelottava vaikutus, mutta jos pyritään ehkäisemään sitä murhan tekemistä, niin silloin ollaan rakentamassa poliisivaltiota, ja se on kauheata ja se loukkaa ihmisoikeuksia. En kuulu tähän koulukuntaan, joka on sitä mieltä, että murhan valmistelun estäminen tarkoittaa poliisivaltion rakentamista. Minä sen sijaan olen sitä mieltä, että ihmisen oikeus elämään ja turvallisuuteen on laaja käsite, ja yhteiskunnalla on ehdoton velvollisuus pitää huolta siitä, että tässä yhteiskunnassa ihmisiä ei murhata eikä myöskään heidän turvallisuuteensa puututa. Meillä pitää olla ennakolta ehkäiseviä keinoja tässä suhteessa. Olen siis tämän koulukunnan edustaja ja katson, että olen ihmisoikeustaistelija ja se aikaisempi ryhmä ei oikein välttämättä ymmärrä, mitä ihmisoikeudet ovat.

No, se mikä on olennaista, on se, että kun tässä yhteydessä annetaan mahdollisuus rangaista murhan valmistelusta, niin kuten täällä on jo monta kertaa todettu, se helpottaa myöskin valmistelun estämistä. Eli se tarkoittaa sitä, että kun pakkokeinolakiin tulee muutoksia, muun muassa telekuuntelu tulee mahdolliseksi valmistelun osalta, niin poliisilla on suhteellisen tehokkaat keinot. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että poliisi epäilee, että kaikki alkavat valmistella murhaa. On täysin selvää, että poliisilla pitää olla selkeät perusteet, jotka on tarkkaan pohdittu ennen kuin toimenpiteisiin ryhdytään. Mutta silloin kun on vahvat perusteet, tietysti silloin poliisilla pitää olla oikeus toimia. Sillä kyetään tulevaisuudessa varmaan säästämään ihmishenkiä tässä yhteiskunnassa ja turvaamaan ihmisten turvallisuutta. Eli olennaista on se, että uskon, että tämä tehostaa sitä, että voidaan ihmisten turvallisuudesta paremmin pitää huolta.

Mitä tulee sitten tekijän oikeussuojaan eli sen tekijän, joka valmistelee tätä rikosta, niin täytyy sanoa, että mielestäni kynnys tuomitsemiseen on kuitenkin korkea, käytännössä. Täällä hallituksen esityksen perustelussa lähdetään siitä, että jos lopputuloksena on se, että vaara on vähäinen, henkilö vapautuu, häntä ei tuomita, niin mitä sitten tulee todisteluun näissä asioissa, niin kynnys tosiasiassa tulee olemaan suhteellisen korkea, eli kovin heikoilla perusteilla ketään ei tulla tuomitsemaan valmistelusta. Eli tässä suhteessa sanoisin, että kyllä senkin, jota epäillään tekijäksi, oikeusturva tulee varmaan oikeuskäytännössä olemaan varsin vahva. Ja kuten täällä on jo todettu, meillä on selkeitä esimerkkejä Ruotsista ja Virosta, missä tämä järjestelmä toimii.

Täytyy sanoa, että on kyllä vähän häpeällistä, että vaikka edellisen hallituksen aikana, ministeri Braxin aikana, tästä asiasta vaikka kuinka monta kertaa puhuttiin, painettiin päälle, niin asiaa ei saatu valmisteltua. Ja täytyy sanoa, että tämä ei ole kauhean vaikea valmisteltava. Esityksen pituus osoittaa, ettei tämä nyt ihan helppoakaan ole, mutta jos olisi ollut selkeätä tahtoa valmistella esitystä, niin tämä olisi kyllä tullut valmisteltua. Tältä osin täytyy ministeri Henrikssonille antaa erityinen kiitos siitä, että tämä on saatu nopeassa tahdissa eduskuntaan asiallisesti valmisteltuna.

Jag vill bara tacka minister Henriksson, på Svenska dagen, för att vi följer den svenska vägen. Sveriges väg är vår, också i denna sak.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvä esitys ja kannatettava, ollaan menossa oikeaan suuntaan. Mutta minulle heräsi kysymys siitä, olemmeko me tekemässä oikeansuuntaisia ratkaisuja sen suhteen, että tässä on lista näistä törkeistä rikoksista, joiden valmistelu olisi kriminalisoitu, eli onko se oikea linja tehdä tämmöinen lista, vai olisiko siihen joku muu, parempi keino. Aikaisemmassa kohdassa puhuttiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön asioista, ja tulee mieleeni semmoinen lakialoite, jossa lasten ympärileikkaaminen ja lasten lähettäminen ulkomaille olisi kriminalisoitava. Eli se, että valmistelu tulisi sen rikoksen yhteyteen, olisi yksi vaihtoehto ja näkemys, niin että olisi vähän aakeempi, laakeempi tulkinta eikä olisi listaa, jolloin voitaisiin kulloisenkin tilanteen ja rikoksen yhteydessä tulkita asiaa.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä on hyvä hallitus, ja tämä esitys on kyllä sen mukainen, ja itsekin haluan kiittää ministeri Henrikssonia siitä, että nyt on pari hyvää lakiesitystä tuotu tähän saliin. Kansainvälinen rikollisuus ei katso maiden rajoja. Sen takia on tärkeää, että törkeiden rikosten valmistelu tai tekemisestä sopiminen kriminalisoidaan. Se helpottaa poliisin toimintaa, ja se ratkaisee monta ongelmaa.

Arvoisa puhemies! Tällä lakiesityksellä on myös toinen tausta. Lainsäädännön ja rikosten ja niistä annettavien rangaistuksien pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa ja myös niin, että kansalaiset sen hyväksyvät. Nyt kun tästä törkeiden rikosten valmistelusta saa parhaimmillaan neljä vuotta vankeutta, niin sehän on itse asiassa sama määrä kuin minkä saa parhaimmillaan — tai pahimmillaan, mitenkä sen nyt ilmaisee — suden tappamisesta. Minun mielestäni kuitenkin, jos katsotaan kansainvälistä rikollisuutta ja sitä kovaa suunnittelua, mitä joidenkin rikosten eteen on tehty, ja verrataan sudentappoon — nyt ne ovat samalla linjalla — tästä voi kyllä päätellä, että jommassakummassa nyt on selvä ylilyönti tapahtunut. Mutta kun suden tappaminen ei kuulu tämän asian käsittelyn piiriin, niin pysytään tässä asiassa, joka on hyvin valmisteltu.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Muistan, kun tämä asia täällä eduskuntasalissa nousi keskusteluun. Elettiin vuotta 2007, ja Liedon arvokuljetusryöstö oli tapahtunut, ja silloin kansanedustaja Juha Hakola tarttui asiaan ja valmisteli lakialoitteen 124/2007 ja keräsi siihen mukaan yli sata kansanedustajaa, 107 allekirjoittajaa yli puoluerajojen oli tuossa aloitteessa. Nyt viisi vuotta myöhemmin asia on etenemässä. Sitä toiset ovat täällä kehuneet ripeäksi ja reippaaksi tahdiksi, missä ajassa asiassa on edetty — aika monta rikosta on ehditty siinä ajassa valmistella ja suunnitella ja aika monta niistä on ehditty toteuttaakin. Mutta nyt ministeri Henrikssonille kiitos, että tämä ex-edustaja Hakolan esille nostama ja eteenpäin viemä asia on menossa nyt sitten lainsäädännössäkin eteenpäin.

Pidän erittäin hyvänä sitä, että rangaistavaksi säädetään tulevaisuudessa tapon, murhan, surman, törkeän pahoinpitelyn, panttivangin ottamisen ja törkeän ryöstön valmistelu ja niiden tekemisestä sopiminen, ja myös sitä, että tämä on yksi viesti esimerkiksi kouluissa oleville nuorille. Kouluammuskelut kuuluvat tähän kategoriaan, ja tämä on selkeä viesti sinne, että myös tämäntyyppisten rikosten valmistelu on tulevaisuudessa ankarasti rangaistava teko.

Tuossa edellisessä keskustelussa nostin esille nämä vapautuvien vankien vaarallisuusarvioinnit. Jos ihminen tällaista tekoa suunnittelee ja hänet tuomitaan näiden rangaistusasteikkojen mukaan muutamaksi vuodeksi sitten vaikkapa koulusurman valmistelusta tai suunnittelusta vankeuteen, niin jollain tavalla itsestäni tuntuisi, että kyllä sellaisenkin vangin kohdalla olisi syytä vaarallisuusarviointi tehdä ennen hänen vapauttamistaan.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Kysymykseni liittyy näyttöongelmaan. Näkeekö oikeusministeri Henriksson, onko tässä mahdollista, että näyttöongelmien myötä loppupelissä oikeudenkäyntejä käydäänkin enempi poliisimiehiä ja poliisinaisia vastaan kuin näitä rikoksia valmistelleita rikollisia kohtaan?

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on paljon puhuttu siitä, että tässä tulee näyttöongelmia. Sehän on ihan selvää, että ei tämä rikosten valmistelun näyttäminen toteen mikään helppo tapaus ole, mutta meillä on kuitenkin ammattitaitoiset tuomarit käräjä-, hovi- ja korkeimmassa oikeudessa, ja tietysti, mikä parasta tämän syytetyn kannalta, hänellä on hyvin kalliit asianajajat, jotka häntä ankarasti puolustavat. Eli kyllä minä sanoisin, että oikeuskäytäntö tulee muovaamaan näitä tapauksia. Eihän näitä vuodessa nyt kovinkaan paljon ole, puhutaan ehkä 10—20 tapauksesta. Mutta oikeuskäytäntö tulee muovaamaan sen käytännön ja myös viranomaistoiminnan.

Onhan meillä esimerkiksi tuhotyön valmistelu ollut jo pitkään rangaistavaa, eikä siinä ole ollut pienintäkään ongelmaa, ollaanko nyt valmisteluasteella vai yritysasteella vai eikö ole rikosta. Oikeuskäytäntö on muovannut muun muassa sen, että jos kerää sytykkeitä, niin kyse on valmistelusta, ja tässä tulee käymään aivan samalla tavalla.

Tässä kun on ollut huolta siitä, että tuossa hallituksen esityksessä tämä lista näistä rikoksista on hyvin lyhyt, niin minun mielestäni se on hyvä alku, ja täytyy nyt kuitenkin muistaa se, että meillä on muualla rikoslaissa hyvin monia rikoksia kriminalisoitu jo valmistelun osalta, muun muassa se tuhotyö, sitten on huumerikokset, sitten on myös, kuten ministerikin sanoi, nämä terrorismitarkoituksessa tehdyt rikokset ja äsken mainitsemani salakatselu-, salakuuntelurikokset. Ja jos puhutaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, niin siellä on tullut rikoslakiin uusi pykälä, niin sanottu grooming eli houkuttelu seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Eli en näe tätä ongelmana. Kyllä näillä aivan hyvin, ainakin aluksi, pärjätään.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Annan myös lämpimät kiitokset tästä esityksestä oikeusministerille. Mutta jäin pohtimaan, kun täällä puhuttiin näistä Jokelan ja Kauhajoen surmista, että nämä tappajat olivat näitä nuoria koululaisia ja molemmilla oli taustana, että he yrittivät päästä hoitoon, ja muistaakseni Kauhajoen tapauksessa oli myös lääkitys. Kysyisin oikeusministeriltä, parantaako tämä lakiesitys sitä — kun lääkärit nyt tutkivat näitä nuoria ja tiedetään, että pahoinvointia meidän nuorissamme on hirmuisen paljon — että lääkäreillä, kun he näkevät, että nyt on jotain vialla, kyllä tarvitsisi olla mahdollisuus, että poliisien välinen yhteistyö toimisi tässä tapauksessa.

Kun täällä puhuttiin myös valmistelun estämisestä, niin tämä olisi semmoinen, että pitäisi selvittää, että lääkäreillä ja virkavallalla, poliisilla, pitäisi olla yhteys: kun tiedetään, että nyt on nuorella jotain vialla, siihen pitäisi puuttua. Tämä jää sitten taas kuolleeksi kirjaimeksi, jollei tätä voitaisi tämän lakiesityksen mukaan sitten vielä tarkastella ja tähän tehdä jotain parannusta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkipää nosti esille, että tämä jäisi jollain tavalla vajavaiseksi. Se on varmasti totta, että tarvitaan niille nuorille apua siinä vaiheessa. Mutta itse näkisin niin, että ennen muuta tämä laki on nyt mahdollisuus poliisille puuttua siihen rikoksen valmisteluun ja keskeyttää sen rikoksen mahdollinen suunnittelu taikka tekeminen ja estää se, että tällaista kouluammuskelua ei pääse tapahtumaan. Riittää se, että nuori tuon aseen kanssa kävelee koulua kohden. Toki siinä kai jo jokin muukin rikos silloin täyttyy, jos hän kantaa asetta sinnepäin, mutta näin siihen voitaisiin puuttua aikaisemmassa vaiheessa.

Mutta olen Mäkipään kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että nuorten pahoinvointiin pitää entistä vakavammin puuttua. Aika huolestuttava uutinen tänään oli, että Helsingin seudullakin, oliko se, jo lähes joka seitsemäs nuori on jollain tavalla näiden ongelmien kanssa painimassa, eivät ole vielä huostaan otettuja mutta ovat kuitenkin lastensuojelun piirissä, ja kyllä se on yksi signaali, mihin pitää vakavasti puuttua.

Minun mielestäni ministeri Henriksson tässä laittaa tätä omaa laitaansa oikealla tavalla kuntoon, ja toivotaan, että ministerit Guzenina-Richardson ja Risikko sitten laittavat tuon toisen laidan kuntoon, ja kun koko paketti on kunnossa, niin uskon, että silloin nuoret voivat myös siinä mielessä entistä paremmin.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Vielä ihan toistan sen, että minun mielestäni tämä laki ei tätä asiaa paranna. Jos me haluamme tosiaan, että poliisilla olisi oikeus puuttua tähän valmisteluun juuri niin kuin näissä koulutapauksissa on käynyt, joihinka nuoret ovat syyllistyneet, niin korjaako tämä nyt sitten sen, että lääkärit pystyvät ilmoittamaan poliisille, että nyt on jotain vialla, pitää seurata tätä nuorta? Jos me haluamme estää näitä traagisia asioita, mitä näille nuorille nyt on näinä vuosina tapahtunut — ja tuntuu, että niitä on jatkuvasti — niin tämä on minun mielestäni semmoinen signaali, että tähän pitää kyllä voida vakavasti puuttua.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan näin lyhykäisyydessään: kannan huolta nuorista, mutta nyt tämä laki, tämä valmistelu, on kyllä ennen kaikkea tehty järjestäytyneen, ammattimaisen rikollisuuden takia ja sen varalle. Toki nämä pari todella surullista kouluampumista ovat esimerkkejä, joihin pitää pystyä puuttumaan, mutta ihan käytännössä voi olla äärimmäisen haasteellista ajallisesti pystyä niihin puuttumaan, mutta toki nyt on siihenkin mahdollisuus. Ennen kaikkea tällä lainsäädännöllä puututaan esimerkiksi tämmöisiin Liedon tyyppisiin ryöstöihin tai tähän Viro—Suomi-kidnappaustapaukseen tai vastaaviin sekä tietysti, voi sanoa, murhan suunnitteluihinkin nykypäivänä lähinnä järjestäytyneen rikollisuuden toimesta, ei niinkään näihin nuorten tekemisiin.

Jos nyt lähdetään siitä, mistä edustaja Mäkipää tuossa oli huolissaan, niin kyllähän lääkäreillä on mahdollisuus, etenkin jos puhutaan ampuma-aseista, ilmoittaa poliisille, ja jos täyttyy rikoslaissa ilmoitettavien rikosten, jotka on velvollisuus ilmoittaa, konkreettisuus, niin kyllä lääkäri silloin on jo ilmoitusvelvollinen. Se on sitten eri asia, kuinka aikaisessa vaiheessa hän voi ilmoittaa — sitä on mahdoton sanoa. Mutta olen täysin samaa mieltä, että viranomaisyhteistyötä pitää lisätä ja sitä lainsäädäntöä kehittää, mutta minun mielestäni se ei nyt kuulu ihan tähän asiaan. Sitä voi ehkä käsitellä muilla foorumeilla.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Tolvasen kanssa täsmälleen samaa mieltä. On sinänsä tärkeää, että vakavien rikosten, jotka tässä laissa on lueteltu, valmisteluun voidaan puuttua, mutta jos lääkärin pitää joka kerta, kun vakavasti häiriintynyt nuori tai psyykkisistä ongelmista kärsivä nuori tulee hänen vastaanotolleen, ryhtyä pohtimaan, soittaako hän poliisille vai ei, niin kyllä silloin ollaan pahasti hakoteillä. Kyllä sen avun on tultava muualta. Tietenkin aina sattuu yksittäistapauksia, jotka kenties voitaisiin estää sillä, että lääkäri joka kerta soittaa poliisille, kun tämmöinen epäilys herää, mutta kyllä siinä sekä poliisin että lääkärin työ tulee mahdottomaksi. Kaikkein mahdottomimmaksi tulee tietysti niitten nuorten tilanne, jotka oikeasti tarvitsevat apua ja joilla ei ole minkäänlaista aiettakaan suunnitella rikoksia.

Lääkäreillä on todella käytettävissä erilaisia keinoja. Jos nuori on häiriintynyt niin pahasti, että lääkärillä on syytä epäillä, että hän aikoo ryhtyä tappamaan jonkun, niin sitten suosittelen käyttämään M1:stä tai jotain terveydenhuollon ihan normaaleja menettelyjä sen sijaan, että hälytettäisiin poliisi paikalle.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen samaa mieltä kuin pari edellistäkin puhujaa, että edustaja Mäkipään nostama asia sopii hieman huonosti tähän yhteyteen, vaikkakin tässä hallituksen esityksen perusteluissa tai tausta-aineistossa mainitaan sekä Jokelan että Kauhajoen koulusurmien tutkintaryhmien raportit, joissa oli tähän asiaan kiinnitetty myös huomiota. Koulusurmat ovat kuitenkin aivan oma, sanoisin, oireyhtymänsä, eli on tavattoman vaikea etukäteen pystyä arvioimaan, kuka tällaisen teon potentiaalisesti suorittaa loppuun saakka. Siihen pitää tietysti pystyä panostamaan mahdollisimman paljon, että ne voidaan ennalta ehkäistä, mutta todellisuudessa se on kuitenkin erittäin haasteellista.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa myös siitä, mistä oikeastaan edustaja Mäkipää tuossa omassa puheenvuorossaankin puhui, että ampuma-aselakiinhan lisättiin viime kaudella pykälä, jonka mukaan lääkärillä on ilmoitusvelvollisuus, jos hän havaitsee, että hänen vastaanotollaan oleva henkilö saattaa olla vaaraksi itselleen tai muille. Silloinhan tietysti arvioidaan ampuma-aseen hallussapitoluvan edellytyksiä, ei niinkään ehkä sitä näkökulmaa, jota edustaja Mäkipää toi esille, mutta tästähän on viime kaudella tehty muutos, jonka eduskunta silloin siunasi.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Kiitos, herra puhemies! Kiitoksia kaikista kiitoksista, lämmittää. Olen erittäin tyytyväinen itse myös tähän esitykseen ja siihen, että olemme saaneet sen jo näin pitkälle, koska ilmeistä on ollut se, että meillä on ollut aukkoja lainsäädännössämme ja niitä pitää nyt tukkia kiinni.

Kuitenkin tietysti tilanne on edelleen se, että varmasti tulee olemaan näyttövaikeuksia, koska se, että koska valmistelu alkaa, mikä on ollut sen tekijän päässä, ne ovat subjektiivisia seikkoja. Siinä tietysti toteen näyttäminen tulee olemaan varmasti haasteellista, mutta ei varmastikaan mahdotonta. Olen tässä samaa mieltä kuin eräät edustajat, että kyllä oikeuskäytäntö sitten tämän hoitaa. Mielenkiintoisia tapauksiahan on jo lähiaikoina tapahtunut, ja olisi ollut mielenkiintoista, jos tämä lainsäädäntö jo nyt olisi ollut voimassa, että miten siinä olisi sitten käynyt.

Mutta se on kuitenkin niin, että kun on kyse valmistelusta, niin juuri se, että on vaikea kiinnittää vastuuta objektiivisiin seikkoihin ja joudutaan kiinnittämään näihin subjektiivisiin seikkoihin, kuten tekijän tarkoituksiin, enemmän huomiota, tulee olemaan keskeistä. Mutta senkin takia nämä rikostunnusmerkistöt on yritetty nyt tehdä niin hyvin, että niitten puitteissa pystymme myös näyttämään toteen, että esimerkiksi ryöstön valmistelu on toteutunut tai että panttivangin ottaminen tai sen valmistelu on täyttynyt.

Tässä on myös käynyt juuri niin kuin edustaja Zyskowicz sanoi, että tämän asian valmistelun matkan varrella tuli esille myös tämä tapaus panttivangin ottamisen valmistelusta, ja sen takia se lisättiin tähän, koska nähtiin, että tällekin on tarvetta. Kukaan ei ollut sitä aikaisemmin pohtinut edes, mutta tämä käytännön tapaus osoitti sen, että tässäkin meidän on syytä tukkia se aukko, mitä meillä lainsäädännössä on ollut.

Sitten edustaja Tolvanen kysyi poliisin pakkokeinoista. Tässä on liitteenä lakiehdotus 4, jossa on selvät säännökset salaisista pakkokeinoista, ja niitä myös nyt ulotetaan näihin rikoksiin, jotka nyt ovat tässä kyseessä. Elikkä tarkoitus on juuri se, että poliisi saa käyttöönsä ne pakkokeinot, mitä poliisi tarvitsee, jotta pystyy selvittämään tämänkaltaisia rikoksia, ja se on tietysti tarpeen. Toivon, että lakivaliokunta myös käy nyt nämä läpi sitten, että tässä on juuri kaikki ne, mitä tarvitaan, mutta ainakin minun mielestäni tässä on otettu myös näitä näkökohtia kohtuullisen hyvin huomioon.

Sitten tässä loppusuoralla oli kyse näistä koulusurmista. Tietenkin minä vastaan rikoslainsäädännöstä, en vastaa opetus- enkä sosiaali- ja terveyspuolen lainsäädännöstä, mutta totta kai ihminen on aina kokonaisuus, ja totta kai on niin, että meidän pitää huolehtia siitä, että meidän järjestelmämme sitten tukevat toisiansa, ja totta kai on erittäin tärkeätä, että lapset ja nuoret saavat sitä tukea, mitä he tarvitsevat, jos voivat huonosti, mutta se ei nyt suoranaisesti tähän kriminalisointiin liity. Tietysti jo nykyisessä lainsäädännössä lääkärillä on joskus myös velvollisuus ilmoittaa poliisille riippuen siitä, minkälaisista asioista on kyse.

Tässä myös joku edustaja kysyi, miksi tässä on tehty tämmöinen lista näistä, miksi ei tehdä muulla tavalla. Kehotan teitä lukemaan tätä hallituksen esitystä, koska se on juuri tehty tällaiseen muotoon, koska valmistelua on vaikea määritellä ja koska laillisuusperiaatetta pitää meidän lainsäädännössä aina pitää yllä. Sen takia on varmasti hyvä lukea tätä hallituksen esitystä, se on tässä tarkasti otettu esille, miksi tämmöiseen ratkaisuun ollaan nyt päädytty.

Elikkä kiitokset kaikille edustajille näistä positiivisista lausunnoista ja positiivisesta palautteesta. On ilo tehdä yhteistyötä eduskunnan kanssa näissä merkeissä — också på Svenska dagen. Tack så mycket!