Stefan  Wallin /r(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen valtio velkaantuu nyt hälyttävää vauhtia. Talouden kohentamiseksi on jo ryhdytty mittaviin tasapainottamistoimenpiteisiin, menoja on leikattu ja verotusta on kiristetty kuluvalla vaalikaudella. Sekä ansiotulo-, perintö- että pääomatuloveroja on nostettu kuten myös alkoholi-, tupakka- ja energiaveroja. Arvonlisäveron korotuksellakin on erittäin suuri fiskaalinen merkitys. Samalla on myös jatkettu linjaa, jossa tähän asti saavutettuja etuja verovähennyksien puolella on leikattu. Asuntolainojen lähestulkoon pyhää korkovähennystä on nyt pienennetty. Kotitalousvähennystä ensin pienennettiin ja sitten hieman nostettiin, mutta vähennyksen taso on edelleen pienempi kuin vuonna 2011. Jo vuosia sitten poistettiin verovähennys vaikkapa silmälasihankinnoista ja muutettiin vapaaehtoisten eläkevakuutusmaksujen verotusperiaatteita ja verotustapaa.

Listausta niistä verovähennyksistä, joita vuosien varrella on joko leikattu, poistettu tai pienennetty omavastuuosuuden käyttöönotolla, voisi vielä jatkaa. Johdonmukaisuuden nimissä, mutta varsinkin nyt valtiontalouden tasapainottamisen yhtenä osakeinona, on perusteltua, että myöskin jäljellä olevia täysin omavastuuvapaita verovähennyksiä käydään läpi kriittisellä silmällä.

Olen omassa talousarvioaloitteessani ja myöskin lakialoitteessani ehdottanut, että työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennykseen tulisi 100 euron omavastuu. Tämä koskisi sekä palkansaajien maksuja ay-järjestöille että yritysten maksuja työnantajajärjestöille. Tällä hetkellä nämä jäsenmaksut ovat siis täysimääräisesti verovähennyskelpoisia. Tämä 100 euron omavastuu säilyttäisi vähennyksen perustan ja sen taustalla olevan idean ja pitkän tarinan mutta toisi silti julkisen sektorin kassaan tarpeellisia lisäverotuloja.

Valtiovarainministeriön arvion mukaan nykyinen täysimääräinen verovähennysoikeus tarkoittaa, että valtio menettää noin 200 miljoonaa euroa verotuloina netto. Ehdottamani 100 euron omavastuun säätäminen toisi VM:n mukaan noin 75 miljoonaa euroa lisää verotuloja, josta 25 miljoonaa valtiolle, 45 miljoonaa kunnille ja noin 5 miljoonaa kirkolle. Talousarvioaloitteessani olen kuitenkin lähtenyt huomattavasti varovaisemmasta tuotosta liikkeelle, noin 50 miljoonasta. Sen jälkeen voi siis vain yllättyä positiivisesti.

Arvoisa puhemies! Tässä kriittisessä taloustilanteessa, jossa valtio lainaa 7—8 miljardia lisää vuosittain, jossa pelkästään valtionvelan korkomenoihin menee yli 3 000 euroa minuutissa ja jossa kokonaisvelan maaginen 100 miljardin raja sekä vielä 60 prosentin bkt-raja lähestyvät nyt kovaa vauhtia, meidän on pystyttävä tekemään myös vaikeita päätöksiä. Niitä on jo tehty, ja lisää on valitettavasti edessäpäin.

Veropuolella tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että enää ei voi olla kovinkaan montaa pyhää täysimääräisesti verovähennyskelpoista lehmää tukkimassa tietä kohti tasapainoisempaa julkista taloutta. Jokainen pieni purokin on tärkeä ja osa laajempaa kokonaisuutta, jossa tavoitteena on tasapainoinen julkinen talous.

Ärade talman! I dag görs skatteavdraget för avgifter till arbetsmarknadsorganisationerna till sitt fulla belopp, vilket enligt finansministeriet betyder att staten årligen förlorar över 200 miljoner i skatteinkomster netto. Samtidigt har man redan beskurit avdragsrätten för räntor på bostadslån, också hushållsavdraget har sänkts jämfört med nivån 2011, och tidigare har man till exempel ändrat principerna för avdragsrätten för frivilliga pensionsförsäkringspremier.

I en krisdrabbad statsekonomi som alltför mycket finansieras med lån kan inga kor längre vara heliga på avdragssidan. En självrisk på 100 euro i avdraget för avgift till arbetstagar- och arbetsgivarorganisationer bevarar avdragets fundament, men skulle enligt finansministeriet ge minst 75 miljoner mera i skatteinkomster, av vilka 25 miljoner till staten och 45 miljoner till kommunerna och cirka 5 miljoner till kyrkan. Jag utgår ändå i min finansmotion från en försiktigare estimering på 50 miljoner. Sedan kan man ju bara bli positivt överraskad ifall avkastningen är större än så här.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Verohallinnon tilastot vuodelta 2011 kertoivat, että näitä vähennyksiä teki lähes 2 miljoonaa palkansaajaa ja he vähensivät jäsenmaksujaan yli 600 miljoonan euron edestä. Tämä tarkoittaa sitä, että verovähennys aiheutti valtiolle tuolloin yli 200 miljoonan euron välittömät menetykset.

Kuitenkin tällä rahalla tietysti tehdään paljon tärkeää ja hyvää työtä, eikä edustaja Wallinkaan esitä, että tästä vähennysoikeudesta täydellisesti luovuttaisiin. Mutta totta kai silloin, kun rahaa käytetään esimerkiksi puolueiden taikka vaalien rahoitukseen, herää kysymys, onko se oikea tapa käyttää tämän tyyppistä vähennysoikeutta taikka sen kautta kerättyä rahaa. Minun mielestäni ei, minun mielestäni tämä raha pitää käyttää ennen muuta työntekijöiden asioiden hoitamiseen, ja silloin se ohjataan ja ohjautuu oikeaan paikkaan.

Edustaja Wallin on ihan oikeassa, että ei saa olla mitään sellaista asiaa tässä tilanteessa, josta ei voitaisi ainakin keskustella. Wallin on tehnyt tässä keskustelunavauksen, joka varmasti on osa isompaakin kokonaisuutta, jos tällaiseen sitten lopulta mentäisiin.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puheenjohtaja! Olen täysin eri mieltä kuin edustajat Wallin ja Heinonen tästä ammattiyhdistysliikkeeseen kuuluvien jäsenten jäsenmaksuvähennysoikeudesta verotuksessa.

Itse liityin 21-vuotiaana erääseen SAK:n alaiseen ammattiliittoon ja olen ollut 50 vuotta mukana. Minusta se on tietty saavutus, jota tämän kanssa vähäosaisilla, etten sanoisi, työväenliikkeellä vuosikymmenien aikana on saatu eteenpäin asioita vietyä. Minun mielestäni se, että meillä kansanedustajilla, niin kuin minullakin, on oikeus vähentää verotuksessa se 200 euroa kuukausittain, minkä annan oman puolueeni piirijärjestölle, on rinnastettavissa aivan samanlaiseen asiaan. Minua ei kiinnosta hirveästi se, mitenkä piirijärjestö sen rahan käyttää. Tässä mielessä, arvoisa puheenjohtaja, pitkään mukana olleena tiedän, että ammattiyhdistysliike tänä päivänäkin käyttää jäsenmaksuosuuttaan ihan hyvään yhteiseen toimintaan ja saa paljon aikaan sillä sektorilla.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy korjata nyt pöytäkirjaan, kun edustaja Tuupainen väitti minun olevan samaa mieltä edustaja Wallinin kanssa. En näin sanonut missään vaiheessa. En sanonut, että kannatan tätä Wallinin tekemää aloitetta. Itse totesin, että pitää uskaltaa erilaisista asioista keskustella, ja totesin vain sen, että itse en hyväksy sitä, että tätä rahaa käytetään puoluerahoitukseen taikka vaalityöhön. Se oli oikeastaan se viesti, jonka vain tässä esille nostin.

Esko  Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Arvostan edustaja Wallinin siviilirohkeutta, kun hän tuo tänne tämänkaltaisen aloitteen. En tätä kyllä kannata, vaikka tunnistan tietysti ne näkökohdat, mitä esimerkiksi edustaja Timo Heinonen täällä äsken esitti.

Kyllähän tilanne on sellainen, että ehkä kannattaa pysyä tässä nykyisessä työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksun vähennyskelpoisuudessa ja sitä osin tukevassa työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen palkkaperinnässä. Ainakin minä olen tämän verran valmis maksamaan siitä, että meillä on yhteiskunnassa vahvat organisaatiot, jotka kuitenkin tietyllä tavalla huolehtivat työ- ja yhteiskuntarauhasta. Mutta kysyisin edustaja Wallinilta: onko RKP vahvasti ajanut tätä nykyhallituksessa?

Stefan  Wallin  /r:

Puhemies! Puheenvuoro tuli sopivasti minulle. Tämä on kyllä minun oma aloitteeni, eikä tässä ole sen kummempia voimia taustalla. Se perustuu nimenomaan siihen perusajatukseen, että vaikkakin edustaja Tuupainen on aivan oikeassa siinä, että ammattiyhdistysliike on tehnyt erittäin paljon tärkeätä työtä vuosien varrella ja tekee edelleenkin, niin kuin moni muukin etujärjestö, niin kuin moni muukin kolmannen sektorin järjestö, vaikkapa Punainen Risti, kysymys on vain siitä, että näitä ei välttämättä kohdella tasapuolisesti, kun joitakin jäsenmaksuja voidaan vähentää verotuksessa täysimääräisesti ja joitakin ei lainkaan.

Nyt on kysymys nimenomaan siitä, voidaanko tässä hyvinkin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa lähteä siitä, että on joitakin sellaisia saavutettuja etuja, joihin ei millään voida koskea. Mielestäni pitää voida kääntää kaikki kivet ja ainakin käydä tätä keskustelua näistä, että saadaan varmuudella ne perustelut esille, että vieläkö tämä nykyinen järjestelmä pitää kutinsa tässäkin vaikeassa tilanteessa vai onko jotain syytä lähteä edes selvittämään jotain muutosta. Hyvinkin monia muita vähennyksiä on jo jollain tavalla rokotettu verotuksessa. Pitää käydä läpi ainakin kriittisesti tätä kokonaiskenttää ja sitten tehdä johtopäätökset.