Anna Kontula /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitteessani esitän, että äitiyspäiväraha voitaisiin lapsen syntymän jälkeiseltä osin maksaa myös toiselle vanhemmalle, jos äiti niin toivoo. Nykyisellään äitiysrahaa maksetaan perheen tilanteesta ja lapsen syntymäajasta riippuen noin 2—3 kuukautta lapsen syntymästä. Tänä aikana lapsen ensisijaiseksi hoitajaksi lähes poikkeuksetta valikoituu äiti. On joitakin tilanteita, joissa raha voidaan siirtää myös toiselle hoitajalle, esimerkiksi äidin kuollessa taikka vakavan sairauden sattuessa, mutta pääsääntö on, että vain äiti voi käyttää äitiysrahan.

Äitiysrahan korvamerkitsemistä äidille on usein perusteltu biologisilla seikoilla, äidin tarpeella toipua synnytyksen jälkeen, lapsen oikeudella imetykseen, mutta aina nämä perustelut eivät päde. Meillä on sama lainsäädäntö myös adoptioperheissä, vaikka adoptioäiti ei tietenkään synnytä eikä imetä, ja vaikka biologia on säilynyt ennallaan siitä asti, kun lainsäädäntö on laadittu, niin tosiasiallisesti työelämä on muuttunut niin, että joissakin ammateissa on mahdollista lähteä takaisin töihin varsin varhaisessa vaiheessa tai huolehtia imetyksestä työnteon ohessa.

Lisäksi tähän lainsäädäntöön liittyy periaatteellisempi kysymys siitä, päättääkö perheen työnjaosta valtio vaiko perhe itse. Ensimmäisen lapsen syntymä on tärkein yksittäinen kohta, jossa perheessä neuvotellaan uudelleen työnjakoa. Tässä suhteessa nimenomaan nämä lapsen ensimmäiset elinkuukaudet ovat ratkaisevia. Ne roolitukset, joita perheessä silloin omaksutaan, vaikuttavat vielä vuosikausia eteenpäin. Tässä kriittisessä kohtaa äitiysrahajärjestelmä ei ainoastaan ohjaa vaan suorastaan pakottaa siihen, että ensisijainen hoivavastuu on aina äidillä. Tämä heijastuu pitkälle naisten asemaan työelämässä ja miesten perheoikeuksiin esimerkiksi huoltajuuskiistoissa.

Arvoisa puhemies! Äitiysrahan historia on äitiyssuojelussa, mitä ei missään tapauksessa pidä vähätellä. Äitiyssuojelu on ehkä yksi ihmiskunnan hienoimpia saavutuksia. Synnyttäneellä naisella tulee edelleen olla erityinen oikeus ja hänellä on erityinen tarve toipumiseen. Sen vuoksi en esitä suoraan äitiysrahan poistamista ja siirtymistä vanhempainrahaan vaan mallia, jossa äidin toiveesta olisi mahdollista perheen neuvotella myös toisenlainen järjestys kuin mikä tällä hetkellä käy laatuun.

Aino-Kaisa  Pekonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kontula on tehnyt lakialoitteen vanhempainpäivärahaa koskevaan lainsäädäntöön. Ehdotuksen mukaan äitiyspäiväraha voitaisiin lapsen synnyttyä maksaa vanhempainrahana, mikäli äiti niin toivoo.

Äitiysraha luotiin alun perin, jotta äidillä olisi synnytyksen jälkeen riittävä aika toipua synnytyksestä. Kaikissa tapauksissa äiti ei kuitenkaan ole sama kuin biologinen synnyttäjä, esimerkiksi adoptioperheissä tai perheissä, joissa on kaksi äitiä. Tässä mielessä aloite on siis hyvä ja kannatettava. Tällä hetkellä eräissä sairauden tai kuoleman aiheuttamissa poikkeustilanteissa äitiysrahaa voidaan maksaa toiselle vanhemmalle vanhempainrahana. Aloitteessa esitetään tätä oikeutta nyt siis laajennettavaksi. Pidän tärkeänä sitä, että erilaiset perheet otetaan huomioon aloitteen ehdottamalla tavalla, mutta ensisijainen käyttöoikeus äitiysrahaan tulee kuitenkin säilyä synnytyksestä toipuvalla äidillä.

Edustaja Kontulan tekemällä aloitteella ei ole budjettivaikutuksia, mutta se lisää perheiden tasa-arvoa ja valinnanvapautta.

Johanna  Karimäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kontula on tehnyt kannatettavan aloitteen, jossa esitetään, että äiti voi anoa äitiysrahan maksamista toiselle vanhemmalle.

Aloitteessa huomioidaan erilaiset perheet, monimuotoiset perheet ja se, että perheillä on erilaisia elämäntilanteita. Näin ollen aloite lisää perheiden valinnanvapautta. Mielestäni edustaja Kontula esitti aloitteessaan ja esittelypuheenvuorossaan erittäin hyvät perustelut aloitteen hyväksymisen puolesta. Pidän itse keskeisen tärkeänä sitä, että synnytyksestä toipuvalla äidillä tulee kuitenkin säilyä ensisijainen käyttöoikeus äitiysrahaan eli tämä lakialoite koskee vain tiettyjä poikkeustapauksia, tapauksia, joissa perhe itse tätä toivoo. Toivon, että valiokunta voisi ottaa ehdotuksen huomioon käsitellessään vanhempainvapaalainsäädäntöä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että hallituksen jäsenet kantavat huolta vanhemmuudesta ja äidin oikeudesta hoitaa lasta niin pitkään kuin hän parhaaksi sen näkee tai jakaa sitä hoitovastuuta toisen, puolisonsa, kanssa.

Olisin kuitenkin halunnut kysyä edustaja Kontulalta sitä, miten tämä käytännössä toteutuisi sitten laiksi tullessaan. Hallitushan nyt on rakenneuudistuspaketin myötä muuttamassa tätä kotihoidon tukea siten, että tämä kiintiöitettäisiin puoliksi lapsen isän ja äidin kesken tulevaisuudessa. Elikkä esimerkiksi adoptioperheessä tämä tarkoittaisi sitä, että yli kolmivuotiasta adoptiolasta hoitaisi vuoden äiti ja vuoden verran isä. Kiintymyssuhteen muodostusvaiheessa on otettava huomioon se, että adoptiolapsi ei mahdollisesti pysty sopeutumaan hoitavan vanhemman vaihtumiseen samalla tavoin kuin biologinen lapsi. Siinä mielessä myös tämänkaltainen huomio olisi otettava vakavasti, koska mehän emme voi tavallaan niin sanotusti ulkoistaa vanhemmuutta edes isälle, jos tilanne on sellainen, että lapsi tarvitsee pitkää kiintymyssuhdetta jompaankumpaan vanhempaan — en tässä ota toki kantaa siihen, etteikö isä yhtä lailla voi näin toimia vanhempana kolme vuotta.

Miten te otatte kantaa tähän teidän hallituksen esitykseen, että nyt jaetaan kuitenkin tämä kotihoidon tuen vastuu puoliksi isälle ja äidille tulevaisuudessa? Eikö tämä kuitenkin ole osaltaan heikentämässä sitä valinnanvapautta?

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Minä olen välttänyt ottamasta kantaa kotihoidon tuen uudistukseen, ennen kuin minä tiedän, mitä se tarkalleen ottaen pitää sisällään, niin kovin vahvasti. Minä haluan ensin nähdä, mitenkä hoivavapaat sidotaan tähän kotihoidon tuen korvamerkitsemiseen, ja vasta sitten muodostaa kantani siitä.

Mutta kokonaisuudessaan koko keskustelu kotihoidon tuesta menee vähän ohi siitä, mitä puhutaan äitiysrahasta. Toki vanhempainetuuksista on kummassakin kysymys mutta ihan eri kohdasta lapsen lapsuutta ja eri kohdasta perheiden tilannetta.

Tästä äitiysrahan mahdollisesta jakamisesta toisin ei ole puhuttu kauhean paljon. Jos politiikka kulkee omia lainalaisuuksiaan pitkin, niin menee 5—10 vuotta, ennen kuin tästä mitään vakavaa esitystä missään tullaan tekemään. Mutta minä toivon, että tämä lakiesitys osaltaan on mukana käynnistämässä sellaista keskustelua, että huomataan, että tällaisiakin jäykkyyksiä meidän järjestelmässä jo on ja että ne tulisi purkaa, jos me tavoittelemme sellaista vanhempainvapaa-, vanhempaintukijärjestelmää, joka oikeasti tukisi perheitä eikä tekisi niiden elämää vaikeammaksi.